Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 26, 1944

              mj.
Sivu 2
LAUANTAINA, H E L M I K U U N 26 PÄIVANA
>5r
•il :
1 "mli
1^
Ä
•;llSl
•iii
1- 1
(CanMan suotnalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publisl^g Company Llnjlted, 100-102
Elm Street West. Sudbury, Ontario"
Ifceglatered at the Post Office; Dept.,:
Ottawa, as second class ttjfatter**
Tilanshinnat:
1 vk. .... ....$2.00
6 kk. ..^••••••^•10
3 IcJCa «60
" Yhdysvaltoihin:
1 vk. .~.*»".".^TvI...$3.50 •
6 kk. . . . . . . ...1.40
1 vk..
6 Jck. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . l . ^ O t °
IJiÄi; Upa^Styy jol^i^en,.?^^ la«-
antahia ,,12TSivui5^?ia, sisältäen parasta
kaimokifjalUstalueltaväahaikilta aloU-
;.ta. ' • '
^ Asiamiehille myöhnnetään 20 prosen­tin.
palkkio. ^ ' \
, .Pyy^llcää a^f^nUetsyäjii^e^tä .jo., tä-
^SldTUSHlNNAT: Yletnen ilmqi-
. tushinta. 40 iWnttiä. mlstatumpaita. ja
kerralla.; Alin n^QitOshinta Sl.ÖtC' Alin
' näälcsu kuötinirmoiluksi^^^^^^
50. §^ötti^ jo^iseltaj mui?toirärsyltä te
kiitösläuseelt^." arlkolshlniuit pysjryistä
,'itimitxtksista. /.lälapaisttipoi^l.eji on
lahetej^tävämaks» etufeä
Bäiklif liefclile' tarkoitetut maksu-
Osbl^ultset^oh jO^ettaM
meen: Vapaus Kiibjishipg/-QijmRapy
liinilted.^ '
.'Kustantaja ja .painaja: Vapaus »Pub-
, lj^ing..cprop9»y LiiTtUt<?d,;^^02^
Str^t Wies1^ ^ Sudbiiry. Ontario- "
•Toimittaja iC^^Vlo^^'
Ifieii^in /aijptut. kirjoituksj^t os^^i-tettava':""
' ' '"'^ ' ' " ^
''Saisikohan toimittajalle huomattt-
': taa jotakin Liekkiin kirjoittajista ja
olisiko sillä mitään merkitystä"', kir-
• joittaa eräs Liekin ystävä l&nnen aa-mkolta.
''Kun on Itlkenut jonkin kir-
• jöitjtksen josta on jostakin syystä ty-
^NKOH.AN teillä toisilla oHut niin
mont^ nimeä^ varrella
kuin miniilla. ^
Ensin, kun äitini minua, tuuditteli,
olin "äidin pikku kullanmuru". Olin
mukamas ,0^^ pwna-johtui,
en tiedä, mutta taitaa se olla
monenkin äidin lempinimi lapselleen,
kun he pyat pieniä j a viattomia yie-
Päästyäni ijaiheaJ
pahoja^ t^hdä,.^ll
ryharal^ • ^ ^ i % ; a ^
sa". JicäijfJfy
pyryiJii^ajla, hfiliiiikuu^ |ja^ sen, vii-mei^
n^^, päfjfäpa^^^
.Pj^j^iiratkana
i k ä ä n i ^ a ^ a , ^r^^n^^»)!^!^^
sa ih^aj^npesät tj^l^^^
nistä, Vtpjei^äij.^^:^^
Iin, i^ttä. i ^ i l i ^
maassa^ s j j l i r iy
kan^njpufiatj^j^M^^^^^^
poil|igL;i)i|i(^^ife^
null^jp|dt|5c^yfat. ^ ^ ^ | ä ^ i u ? ^ ^ ; ä i .
d i l t | ^ i n j j ^ i p i s ^ t , ^ | ^ § ^ e n ^
säi ^pa^s^t^eJ^i^Ieen.
kaay^i,.jji^^^Jia,'.:ja;nn^
s y ö t y - j a ; ^ ^ ; ; ^ f ^ P | | ^
lut %tpn%;pji:;5?|ij#nj
sa pettjc^^t^n. . ^ ^ > u l a | ^ t ? p l |
ma^.^;Si|<^l^^.}^t^:^t}-ij>^
teenjja .s^ppi: !^
rakka;!" - .
Älistä hän sen arvasi, en tiedä, sil-
Kun kouluikään pääsin, niin van­hin
siskoni huomautti, ettei Pyryha-rakka
ole rieäa oikein sopiva nimi, ja
hän rupesi kutsumaan minua iMapek^
si. Ja jos he suuttuivat minuun, olin
Maikko tai Masa, joista en tykännyt.
Silloin aina rupesi vereni kiehumaan
ja estä ja varjele siskon lettejä. .Ja­nella
kun oli pitkä tukka ja. letit se-.
Jän takana ipil^uivat, QU niihin hy­vä
käydä käsiksi. Minun, hiukseni
olivat taas lyhyet, sillä kerran otin
äidippitkätkerjf^paet^^^ leik-,
. ka?i'n. jtukJcaniVj}p(j?ki :iiiii?, Ij5^ikäisek-
, s l ^^iBJ^i]tsif .>?pin.V,%lu?i^ f?^gt «äyt-
. tää' s^'ij}^päköisellei.-^m
.Älap^-^imLiTiinuJla,.P^ kauan
. kun, tulin Caj^^daan. • X^^llä muutti-yat
."Sjig|n)^l?jisilta. ^ i n oi-
' kean,:nim^n| tojiaisin^m^^^ tPiskie-
. U,s^n kesk|?n,piili ."L^täyä suoma-
,,l^i^en".. THPJän^i^imR '^h^'^ siitä,
kun, us^in/3>Ukii)^t^tä. jiakLva^ minut
jpitl^n;.jiji^?an, Pe^ässä-
Bieuew .vaji^ia/su^^^
. . p ä ^ l ^ jI?H^^t#i?.|?^f?S;,s^Poivat:
Vastaus VäiskiBe
Viesti nuoruusajan leikkitanhuvUta
oU-muUe kaunis runosi, '"^^
se ilahdutti ihmeesti mun elpnUfaa
siitä kiitän sua kerroin tuhansin '
Hyvin muistan nuoruuteni poivät
muistan myös sen tehtaan kasqrmi^.
muistan työvuorot yön ja päiySn '
missä niukan leivän eestä ahersin.
Oli pihat täynnä pirpanoita,
paljon pahaisia paitaressuja.
Nyt muisfissahi koetan arvioida,
kenMf^ä.,oli, Vfnski rjsssukhfi.
Ihmettelen muistisj kantwmittäf
kun muistat Isoäidin nuorena.
Siis kynä käteen, paina puuta
ja laita kirje tänne: Sdintula,
Kovan kokenut on kansa Siionien
sitten kun me sieltä lähdettiin,
emme tiedä mikä on sen huomen,
se kuidtiu kohtaloiden ongelmiin,
isomi
. . . . . . . . . . . .
' kätinyt, niin haluaisi lukea saman
' henkilön kirjoittamia vastakin )^^^ lä olin syönytiniin.yaj^^
dotielee niitä, mutta kitn ei niitä äla ket^n vaTmastipllut -n^m^
kuVtiia, niin ihmettelee, että miksi-kähän
se ei jatkanut. Niitä on monia
sellaisia ollut f ovat kirjoittaneet jon-
- kun hyvän kertomuksen ja sitten jät­täneet.
Muistan yhdenkin joku vuo-mässä.
Mutta kovan löylytyksen
sain siitä, ja tunnustaa, piti. En us­kaltanut
valehdella, sillä siitä meitä
oli opetettu hengen uhalla. Silfoin ai­na
sai pupUa kpyeramin, jos valhees-si
sitten, kertomuksen täältä lännen ta. saiyat kiinni, yaikk^, jpskus. täytyi
sitäkin. kpeUaa^; kun ahtaaseen paik­kaan
jputui.
L.\PSI MIELENKIINNON
l^OTTEENA
aavikolta, josta oikein tykkikin. Sii­nä
oli jotakin niin kotoista, ja aihe
niin hyvä; siinä nuoren farmarin sil-
' .mät pian aukenivat Mn. ioi kotiinsa
emänmnJ^oJkdaal^^^^^ ja tttrha-
. jjpkap^r^oine^.ko^^^^
,:'^iesjjy/:fm
.^kflsviiii^&ri^a,.,ar?}on.'ja^ 'rakfi^ftskin !?i^Hl»n ^ T O ^ t hi.ukset_l29itiyä.thil-r/;^
ä«. Q^tfttJ(L odatmjp^ji )iir- ^ jajleen. pois ja k e s t lM
^/j^ttfi^tfir sit^^ -llienon hiengja, ya^eita ihius^uortu-
^.ei^^u^tfvut^ via alkoi kasvaa t ^ n i a n . ^ a n - t i l a l -
M^ensfl /fli\ «^/»ficri^.i«^ le. Mer^killisintä olivat neljänyiik-
.nu^^^a^liajä^^^ koisena saamansa neljä hammasta.
..m^isJ^aisin liqr.n^aan jos se. uudelleen Aivan kuin hammas kullekin viikolle.
,S^b0mi ete^ Ihmiset ovat usein valmiita lausu-^
Ja; voisi M maan omia ennakkoluulojaan erilai-
. - Jaistfle, Muoimaxittfta, Ja py.^tq^^^t^a- sista tapaifesista. Niinpä eräskin
— ^ . / ir . . ... : .. . "lapsisaunoihin", kuten sitä kutsut­tiin,
tullut naisheiAllÖ sanoi: '^Eipä
ole pitkästi kun tulee tofaien lapsi, .
koska tämä sai hampaat noin aikai-
En^ pie; kuullut Lentävää suoma- ^
:laista,ieiip .ip vuo- .
siin./^iliäkun naimisijn,^^^ muut-tui.
nimeni • t^as. Alkuajoilla olin jäl­leen
se."kullanmuru", mutta, ei kaijan,
arvaatte sen. Nyt olen jo "Torvi"
—-Ja mikä milloin. M nimi
minulle parhaiten mielestäni sopiikin,
sillä tpryi mipä piin, kun naimisiin
menin.
.MAR3K;ETTA.
pnko.siitä,tQsiaan;niin ropnta viit­ta
yietähtänyt,.:kua. minäkin;- tai»j
tänne C^iadaan! Niin^nvasjaj^rSe^
oli jiiuri:vtänä; helmikuun .iltana.,iH!pi.
monta yup^ta. sitten^ kun minä. J)$ti
tultuani: menin tyttötpverjen.
suomalms^e.häalille, jossa, oU:ji|i-mipbiiYit.
Paljpn oli naamioityja,
kirjava kokoelma, j a enimmäkaeeo, jjy
vin onnisUineita. Erikpisesti pisti jp-kaisen-
silmään, piru, aivan kuia
vä: piru, karvaisine nenineen ja bäp»;
tineen;: • • Ja:;5itten:.kun tanssi: aHttv^
. se -'pini Jmeni hakeröaan: pappia, tans-sitoverikseen
-rrr Ja :he tanssivat
kessa spyussa, tpisinaan. hartaud|s-sa;
toisinaan.-riehakkaasti. iNauroifl
muide» mukana. J a nauravan, näkj'?
ovenpielessä seisova poliisikin.
Kyllä se tuo aika rientää ja ajan •
mukana kerkiää tehdä vaikka mitii
Nimpä on ympärilläni jo usaempi
lirusilmä, joiden kanssa menee.
vät hupaisesti. . J a nyt kun kfivätau-rinkp
alkaa helpttaa, riennämrae.u]
hakemaan punaisia poskia, ja Jiengit-^
tämään raitista ilmaa, joka .on.meille:
kaikille terveydeksi.
, ELVm.A.
seen!
P^an? ^Mipnkatoimf^^
^^Mr^f^sihfln,^ jqtkm^
-: ^Uä J0tisfamnie tu^^
sfift,jq:n}ygskin;sen^^tä:j^
aikaa. Mutta,. tmhaan; lupaava y-
-'• f^jaijätti^. esikqjseiensq,: -kuten hän
• ]rPmfHOflk^m*^^,:maiM^^^^ j^.:j^mqlla
.:V!^ 5pf,€ttä. kän on nuori aavi-
:y.hPfh.tyffq,iM9h4 kätt ei ji^kcmut, tai
^^mUähmfU^,tfipijftfui, sitäempffe satu '
:u: '*«/Ä"Wd>/ J^mmckä voi hä^et} puo- .
leensaMKmmUm^H kääntö ^t^äpäsc jo semmoisenaan on pieni
Eräs toinen henkilö sanoi: '^.Älä oi­kein
ota pahaksesi, jos sanon sinulle
yhden .tosiasian. Tämä lapsi ei elä
kauan, kun bn näin hirveän paina­va.
"Tämä edistyy aivan liian nopeasti,
emme tiedä hänen osoitettaan,-ei näy-tättfU.
cen pffiistilfirjaan merkityksi —
Jmfh^i Jmtri lisän odottamisen
.Aoivassa, 'MtiUä. jos hän sattuu nyt
:0^\n?j^emään^niifi toivomme, että
;,hffntils€M^ee;SHfä, ystflpillecn.selkoa. ,^afftuJ(;scn, — AP.
kertomus.
Samoin pyydämme kaikkien tois­ten,
jonkun kerran onnistuneesti y-rittänciden,
ottamaan - huomioon tä-fnän.
leJttemme lukijan hyvän /tuo­ja,
se on aina pikaisen kuoleman merk­k
i . . . "
'Paulin päästyä kahden kuukajiden
ikään, pelottdL muuan Vhy„vää. tar­koittava
täti'? Valpuriparan jo aiyan
suunniltaan sanoessaan: .'^Ijskotko
minua, tästä lapsesta lulee..mykkä?
^ Eihän se mitään -sgkella, eikä psaa
edes rtkeäkään."
Valpuri oli tähän asti ottanut nais­väen
"tosiasiat" .aeyäperäiseltä kan­nalta,,
mutta tämä sai. jo .h^neit supn-
. njltaan. - ftätääjityn^enä^ja itku kur­kussa
hän riensi.ppikansakan?sa lää­kärin
luo "asiasta ,se|kpa pttafi)aan.
"Pauli ei ole kerskaan itikenyt ^jkä
äännellyt . / . Jpsp^ sittenkin hän
jäisi mykäksi. Se olisi hirveätä!"
Näitä hän mietti, hädissään, mutta
jääkäri lohdutteli ja esitteli Jääke.t^e-t^
eliisiä todisteita yalpuriuV vakuu­deksi
vaarattomasta tilasta.
Valpuri oli laittanut verkkokeinun
huoneen nurkasta ,tpiseen ja asetti
Paulin. aiUpin, tällöin siihen, nukku­maan.
Poika kun varttui sunVem-maksi,
niin ryhtyi hän. itseään fenut-telemaan.
Eräänä sunnuntaiaamuna
aamiaista syötäessä oli Pauli noussut
keinussaan istumaan ja ili^koi itsek­seen
keinuvassa vupteessaan. Saipa
keinun sellaiseen, vauhtiin, ^t,tä se
..|^ikai^j|ga^^.}^ Paul^lijf
; d o ^ - p p ajas. Välpun #
.sa^jla^h^et^innjjuurr y i i m e^
sa! . SäiÖh^ksestä pillahti Jiti. j»
ppika itkuun, taisipa siihen, ijälipi^,
isäkin psallistua. Ensimmäiseksihän
. r ^ i i^eir^un ifti ja Ijeitt^ eteisen, Sea
Jpceen.^lt|^ei,e^ .j
1 CulC.kontta^li lattialla. Lä^,
. ^ P l ^ d j s ^ ^ c ^ y ^ n ja PauUj^.pnif^?^
hprninijä^ Kaikenlainasi
4aretta^^lä. p l i , eika hän k Ä ^
kelienkään itkenyt.
• komt^sUsiiakaapi^ ^^f^^^
jaryihtyi sitten "tullaamaan^l^
sisältöä. ^Tfsitellen tuli sieltä
.,pussitpi^n,sa.perään —
ti^le. ;Öswip^ sitlen kä^^^
... K^s, seilin; Pii. mpk^yata, p e »
.liukasta .Sopi slt^, käsin hai^^
suuhun vetää. Siinä hän latti^?^
l^i.pi,^i^n,ja,.astiajn s^ssa
syjissgn: ja,.y^teli. siitä suulf^J^
den käden kaiiss^ >'^^'^' • ^ ^ ' ' ^ i ,^
sprmien välfstä tirsui. Kun V a J^
tuli kaupastavmaitpkannunsaj^
.naki hain pikikumji^en rM^m^^
. sen, löyjflön. Ensin hän hämir^
. neenä katselj ja siteen purskal?»^ m
ruun. .j^^
.Vauli kääntyi katsomaan m^r^.