Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 26, 1944

              Ja siellä hän ma^. itse mityM
tjiuÄuneena ja kuolleena. /Ä^bika
(kuivaa hiu1isiä^<ÄQK|^
ne alkavat kiitiäröiä;
• ijasvoihin ja hän i n u i s t U * ^ | i » ^^
suloista t y t ä r t p | i ^ ^
lä ja itkee. Aum&^ . ' - " ^*^PW^a
— Kehtaatko sinä-edes kuvlla mi<
almeude^aan
;niirivpalJon:ieiteti^
S i s e n n t e y K Ä ^ i ä ^ ^
tyllajakiro(Xja-ii^|a.y^^^^^_^
--Heidät c>n^IK#^t|a^ t e ^ v j a i t t s r p e e t e t t ä S h J u k a i ^ i h v p Ä i ^ l ä h ö n^
hän, heidän
rlilialkeittogko?—; kysyi A^d-sa|^
ayal^ti;^ ips^it j,^ien^4u|pkasta
rv - 1 . * ^;vi,ii-i^«vv . - - —^ . , , . - .ixi^btuneellaspMndlaahvati
Uaan kerinnyt ^pnlidisto^^es^^ ^^^^^^^^^^^ nua höusujaan^skm j a U ^ Davyi^. m^kkä^^^^^^^
kantaessaan lapsia^. Suurr namen
l^skaitääitto^^
aurinkoa. Ä^oipeä:: varas^ tätoärinuistäen-^fe
Vanhin poika^asjuu esffle, .kä^^^ Jseiän;ei.4yt^^^ ip^deinat^
sa ja lammastat^iassa^ sä;rpiÄCÄivä^^
,}^xi\iimm miMnmum^ lUsmetncm s a^
ftaivatsa tar>^nh tusta l i h ä s t a . ; ^ . ' ^ ^ ^ . . . . . . . . . .
J?an. kiensuiit: olivat räsvässijjokai^^
..^En men^^kosfeai^iiai^ :rÖ3^täili riniikninhäu^
ti,,ole r^h^mnen.;ääi^en. : sa-jokaisen-silniät^olivat:^
mi^n,: hoidan malais^tapkjte^ydestä.
Icin^akka.^^^ /^^^ ^ Vaari:Shiukatj:-ensramiäisten jou-
Eiikaan eiku^^ .
see, siilä kaiK^ itk^ät, surjeyat.
I .Neljätoista lasta^ eräs^^ i^^ ja^ nai­nen,
jotka ulisevat aiiirinLk .päin.
Miitta _ luumumetsässä naur^^ ha­rakat
kuten tavallisesti.
toisen vuörok^den illkUä^-heti kim oli
saanut; ti^tpi^e^^^
muuttunutko
' ' —-Ktu^^let?'•' ; • \. \
—l^e^kelen tässä. ,:—^ Dayyiciov
kössa teurasti yuotöhisen vasikan. , Jan .lehteä^ ja. hymäl^
— Tässäpä,on> yeliseni^^ Hen­samiehin
ripustaa teurastetun vasi­gen;
salpaa lukiessa,.r-^h
kan orieen, että olisi mukavampi nyl­keä
• he sa,iyat kauan tiiriiaaiiJrim^^
Ia (painava oli kesän aikana lihonut
- Ivannamme h^^^ pesutupaan, -gn^aiy ja muÄi^säi s Ä ^
janoo föedrrfca; inm^^^ ^a sivunsälda niih-
Ja vanhin . p m k a j a ^ d ^ • pamuöri sitten Vijkbh paineli hänen
vat,yaroya^^ti^pienenx.^w|M^^ selkäänsä^r^litapÄli Mutta vaa^ ^ . ^ " ' V l i i^
, ^ t a v a t . e , p ^ i t u y a „ . v , » . o i , ^ rim^rrm:^?^^m^- "^^f^^"^:^
itse emäanäki. ja J o k o - „ e „ kouraansa,
muorinsa sairastumisesta tai suuressa
• ja leV(itit lyhyet ywrn^kk£^| l^tensä.
^ RQmaanejä^4ueskelet I ;i Xai: jo­tain
lauluja, ,mutta samaan . aikaan
s.huuttorissa . . .
— Hupsu! -Htipsu! Romaaneja.»^
Eikä mitään lauluja! — Nauraen Dä-
,ti<JönayiUen;
---^^[Ääimist^iseJihäio^ •
^ Eih minä tie^
let? •"^^•V;;?^:;;-:-^:-
^^-vSiksi^^
innieti^^ \
läctijdstia vteu^tavat^x^lM^ t : i ^ ^
>< jfialyiisaiyistaloii^^ Öwit
, tulleet vhtölu^, . senldri'; iseitjseinääni
i^eidäh^äitiäan! .Eäikkt^teiirast^
; kuin-mielipuolet, - teurästava1j>ailiät-
Iskiäkin. •
—^Sinullapa ön paha tapa . . . hiiu-taa,^^
niinkuin joukkokokouksessa . . ;
— sanoiDävlidov pahastuneenay ryh­tyen
taas syömään. — Sinä kerro :mi'
nulle rauhallisesti ja asiallisesti,; ku­ka
teurastaa ja miksi.
•— Tiedänkö miriä — miksi?
Mutta sinä aina huudat jk kar­jut
. . ; Jos suljet silmät, niin heti
muistuu vuosi seitsemäntoista.
—"Huutaisi tässä kuka tahansa!
si kuuratulle pesulaudalle,
,Päivää jälkjeenpämVfcun^yanhin ty­tär,
jar Fredrika ^HorJitayätyilmeistä
palyelustajokaih^^ie^voi^äan teh- ' • "' v'"
dä,p^eyätja^uliev^ vä smut^Junlalanrautuut^n . . .
Räsmetnpv kertoi mitä tiesi alka-
Sehän ou'Andreje- neesta karjan teurastuksesta. Kertö-
.matkaa^varten^ sanjM-Friecki^
— Nyt he taas^s£^yatj?^^
, hua,. kun, emme otiineet JRuu-
. mis-Maiia ..pf^emä^n häntä, mutta
Ruumis-Märi tplee^ saanaäan ks^si
kruunuansa nunuita kuitenkin, mi­nusta
oli turhaa että hän juoksisi pai­kasta
toiseert^ihuutaniassa-äk^ Sofin
revehtymistä, sinä tiedät, kuinka hän
piÄuu kaikista ruumiista, joita ön
pessyt, saadakseen kahvitilkkojaan
kaikissa mökeissä. ^ ^ '
Äiti Sofi haudattiiri vanhan hau-tausmaanmuurin
toiselle^ ^puolelle, it­semurhaajien
liautauspaikaHe;
Hänen kaikkil^äpsensa^ sekä, Fred­rika
saattoivat häiitäihautaan ja van­ha,
yapiseVa, yalkotufikamen kirkko­herra
luki itsemurhaajien liivim' äiti
Söfille.
Kotona;;^ mäkä^ • isä, - mal^äal ej-as
vanha talonpoika liikkurnattomäna
tuvan sängyssä; suvun sairaus, hä­nen
äitinsä sairaus, on kohdannut hä­net.
• . . . .
^ Kaikki menee ohitse, mutisee
hän, kaikki menee ohitse; lopuksi sitä
kuollaan...
alutta haudalla kirkkömuurin toi­sella
puolella seisoo suiiri, leveä viisi-kynimenvuotias
nainen pienen kirkko­herran
vieressä ja lukee koyallaäänel-
|ä ja pilkallisesti pappia katsellen: —
•^iti Sofi, minä ja sinun iltasesi tie­dämme,
että Jesus Kristus on herät-
^vä sinut viimeisenä päivänä ja vie­jä
huhu ktUki.edeUeeniFredrikasta,
joka itse olirsiunannut ystävänsä hau­taan,
ja että;äitiSö.fin aviotonesikoi-nen.
oli tullut äitinsä,:hautajaisiin.
viri selostus Rostovin -puolueaktiivin
kokouksessa. Se maksaa kymmenen loja^ miltei pureksimattpmina, leikki-romaania,
veliseni! Sölvä! Ryhdyin syys oli'^änestä kuin pois puhallet-lukemaan-
ja iinohdinApäivällisehM^ tii, silmien luo kerään^^^ ryppyjä ja
Voi sun piru . . . Nyt; on kaikki ruoat .koko hänen kasvonsa tuntuiyat i-varmaankin
jäähtyneet.-—Davyido- käänkuin vanhenneilta.-
vin tummille - kasvoille- levisi • harmi. -Mene- ja kutsu Kieti koolle*yh-
Xöin mallin päässä Italian rintaman takana täpähtm imäinen hetkellinen näytös. Kersantti Roen-
)eldt näki jykevän ja reippaan härän, ja kansasiläinen kun oli. Valtasi'hänet lehmäpötkakuume ^ja
hyppäsi sen selkään, toisten huvitettuna seuratessa näytelmää.
mmm
«il
I I
^^1