Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 26, 1944

              ail villikko
(;ratkoa>
2.
Tavallisen kuolevaisen Ju^toriassa
ovat merkiUiset. t a ^ -jharvinai-.
sia. Efliän hän muuten ö^^^
vaiiinen. TipuUsta keMtödi^ensimr.
maisen kahauksen jäfkeen tavallmen,
töttelevamen koululainen^; jonka jor
kaiseir päivän täyttivät luvut tai la­mat.
Pitivätpä muutamat, ennakko?
luulottomat opettajat häntä kilttinä
oj^ilaana. Toiset, hyvämuistiset,
vaanivat uusia vikoja.
aavistamattomia syystä. liunpimät kenttäänkin toiVöttortuute^.
tunteet flmenivätkaramdlien Ja man-^^^^^^^^^i^^
teUen muodossa. TipuU ^ i hyvaUä kokjoi!^ täytyi- hdttäS tomufcop-lausua;
kiih liän io Jofi.a t . i i ^ f • «maUatunnoHa makeisia, sillä itee paaft. Ei fa&aan mifö huolisi ruinaa
notublinalkuÄ^^S^^^ harhamin v6i ku^^t^ iut^^^ tyt«>ä v a i n i o . Hyvästi,. «läi^
teikö Tiän olisi ösaniiiit* s^S^^^^^ ? nautmttoh. Sitt%ti näytti syys»! -Terve van!ianini«n mc*ki!
neh kanssaan FrtS?"L^-\^^^^ Ampiamen erittäm kernaasti uutta
^ h S S r t ^ * ^ ^ ^ ^ ^ * ^ ' &ellöäanTipuKUfem^tÄ^tii^at&
^ tuijottavien niUa, josta tämä öK hM^^tÄefi.
naamojen palpus taliToi ^tsmki^ Mutta, että'tänm^kalSjoliiui i^^
^ ' metineistö tlmtfeistk; siitä ei tipulilta^ ^
"Soiökih kunnolleen f komensi olWt k ä ^ i s t i Ä t ä ^ ^
Erkki, ja etiipenlciksä istujat hymvili-vät.'
Tipiili'sortti kunnolleen. Ellin va-pii!|>
5U^
ko^st^a^^ jättii^^Sin^e'^^
iisili.i;:::,,:.:.:2i^
opettajakunta sanoi kuudennesta
Kun Tipiili ei vielä sittei&äan ym- luokasta, ettei niin;k^vytöntä luokkaa
märtähj^t kiinnittää ansäittukliuomi-' ole eimen koulussa ollut eikä luulta-fciniftic
»;»n M " ota AAmmppiiaaiisseeeenn,, vvaaiKifeKkaä ttäaimrtäa' oolUi iuirr-- " vvaaasuti ; ltuuilee poileemmaaaannikcaaaann.. xKvuuuudaeess
S v . T : ^ E . Ä k ^ ^ 2 ••-««ytfe'iko.uo.ahkÄ«Uen- .u»l^^ .öybisU rintaansa ja oU v^H>ä
Toveripiirissä'Tipuli ktiului luokan cöecm^ö Fl,irÄir~ir;uUir^r'^"*""" Tipulin Hiölcsia kouluh'kaiiiieimimkii7 kyvyttömyydestään. Ennätys kuin
hiljaisiin: Hän-oli saanut mainees-" telii^Amn^^t^n^^^ rotikaisihe'Ampiainen ja pisti B Ä o - ennätys. Sodanjälkeinen holtittomuus
ta tarpeekseen ensiluokalla sattuneen rsaä tviTmUuS ku"" - historiatunmlla, itse johtajan nenän ' oli siis ja kauniilla oraalla,
tapauksen johdosta. Hän liittyi luo- hän rXesi tervehtimään T ^ T ^ ' • valikoitusanaisen rakkauskir- Kj^ttöihyy^iii kai lasäcetaan ai-kan
synnynnäisiin vanhoihmpiikoi- oettafLnf. f.rkTctrb.n.VLr Jeen tytön niskaan.
hin. Ne tyttötoverit^ jotka olivat
imetetyt miehiä miellyttämään, sanoi-pettajäkuhtä
tarkisti käritaaiisä tyt­töön.
TöVferikdiitä löysi iiiiden töi-
V • 11 i • 13 • . "»ivän kansalaisen ja hänen katittaan
vat hevasti hanta kakaraksi. Pojat niuiitkniiä muita umuvia kykyjä. Syn-juuri
tiesivät, etta tuo pieni, j)itkä- nyhriäisfef vailhatpnat ö^ittiiiturvat
lettinen kääpiö oli heidän luokkaan. näetkyketieVrksi ohjehnansiiorittajifc-
Vasta viidennellä luokalla Tipuli
porrippasi kansan S3rvistä riveistä pin-takerroksiiii;
Se _ tapahtui kuusijuh-*
lassa. Erkki Eitonen,- vanha riita-veikko,
lyseon penkit pehmitettyään
isttimakelyottomiksi, oli yleiseii ta­van
irtukaan hakenut kovempaa puu­ta
yhtei^ulun.penkeiltä. -Niin hän
• si. •- . ,
Viidennellä luokalla Tipuli rakastui
erisiketran'.
'06'k^vätilta/ Lumi venyi arvelut­tavana
vellniä kadoilla ja teillä: ~Tai--
vas oli kyllästytetty vesäöyrylläme^
kein kefÄHä hä^ihieneftäväksi. Koko
Tipuli, joka eleli onnettoman "rak^
kautensa lumoissa, ei ollenkaan; ym­märtänyt
tarjona olevaa onnellista
rakkautta. Hän suuttui. Kaifeki ki-meä-
ääniset koulupojat tässä iräkas-tuakin
uskalsivatl' Johan nyt! Ei
gebrantalrgeolnetrian avulla? Ikuis-^
tetäan tääiäii' luokan matdnaattitien
keskitaso, että jokainen voi oiftakoK-taigesti
luokkaa arvostella;
Syhnynnäi^tv vai&atpiiat saivat
7 +, naimisia varf^h luotujen tyttöjen
numerot heiluivat 4:tija-' 5:n välillä>
sattui jouturhaan Tipulin kanssa sa- kylmästä kylvystä, 'sinä iharia
malle luokalle. Erkistä oli kasvanut
pitkä, komea herra, joka oli päätänsä
pidempi muuta kansaa. Hän seurus-telrkin
vain kahdeksasluokkalaisten
kanssa. Kaikissa toverikunnari juh­lissa
hän esiintyi viuliiineen, ja kaik­ki
kohtelivat häntä tulevana suuruu­tena.
;
No hiiri. Siiliä edeilämäihifii^sä''
kiiiisijiiliiassa pitr "Eäi^
siintyä. Mutta nyt sattui niin 'ikä^ '
västi; että säestäjä i ^ h l t ^ ä iÄ
me minuutissa sairaaksi, tulirokkoon.
Niin Jäi E r t e ä M ä j ä t e - Sämällä
saiftui niinkäv&tii^ eiftyrkukä^i^^
lu(*kalaisista uskaltanut liarjolttä- "
mätta-laht^ä: s a ö ^ M i ^ - -
Tipiiii istui :%llii^MväÄ^^^
kansan sea^ä; • ^"äiiii^fl^öi^
Ä ä n : mitä-^^ffilHfe^^^^
Eronen "taiteilijahuoneen kyriiiykisel-^
l ä ' ' M i l ä a i ö ä ^ ^ y t ^ ^ ^ S e ^ ^ ^
tä hÄi. E i ^ jamföttgty
Pföi^n^^t, -kim M
askdin heidän: 1^^
a^-miiiiiäc« . •
"feui^J^^yMi^i^T^
"^fttöttiasta^k^^
Simon Montfort kohdellut sen " jul- pojat^^uvatr7 ^-^ ja
meminin alBigenssejakuin l^ipuli Am- eli 6.
piaisen kirjettä! Hän repi sen *tu- Koulun kyvyttöniinittiässäluoksrs^^
hanneksi siruksi ja johtajan poistut-' olivat ensimmäiseltä luokalta asti
tua heitti ne päin pojan naamaa. Min- jaksäifeelpys3rfiellä liiiijfeanat^ A i ^
kalaisen' rangaistuiksen'M)iitfört"s^^ ' nen, jonka luok^le^jääntiä^^
, , ^. ^ tihutyöstääil, sitä d^^'kii5c!köWstoria* k^ "^TT"! noti^^ lys^jt^a ja fyttökoulujä A^it6h" kerto', tätäkään toivomusta täyttänyt;: kof-
Tipuli sai'sensijaan näpsäykseÄ; joka * me synnynnäistä'vanbaapiikaaj joista
opetti hänöt -äjätteierhäaft, ettei saa- täytyy ennSn unohtumista mainita,
nut hyljeksittyäkään kosijaa'halvtek- että he kaikki joutuivat naimisiin;
sia. Heikki, joka oli siisthnpi, huölellisem-
Ampiaista ei oltU "näet luötu selläi- pi, tärMcaaVaisefhpi kuin koko luok-sista
farpdista; jotka vaieten kärsivät • ka yhteensä; Elli-ystävä, jota auttoi
se
tapahtui.
EHi-ystävä ja Tipuli kulkivat lumi-velliä
pitkin. Heeivät vaivanneet ai­vojaan
ifciliikikujan keksimisellä. Ma­temaattiset
ohgeimat olivat myös rau­hassa.
He harkitsivat: väin sitä, mitä vasfoinkäymisöt. Häti'ei tiennyt, ml^- isän-yhteiskunnallinen poliisimestari-kä
nautinto ori salatusta tuskasta' asema vaikeissa paikoissa, cisim. ai--
kuihtUTriitiöi.* H^ gebrassa; ja Tipuli. Muut luokan
todeilinijii rakkätis öii kärsniiystä Ja ' kymmenen Oppilasta oli noukittu mat-kuöleiiiaa.
Häh; Äriipikiö^ kan varrella kyvyfefcäämmiltä luöfcil-levansa
verisesti häväisty luokan ja • ta, että kaikki dirsi maihdollisiinman
koko Eurööpkh edessä: Maiksdi mitä täydellistä kyvyttömimmällä ja ky-mahtöi
olla Ampiaisen tavattoman,
yliluonnollisen kohteliaisuuden taka-näy
jota: hän oli alkanut ystävyksrlle
osoittaa; ^
"Aritefeksi, neiti! Tämä putosi
teiltä.'/ Miell3^ävä^ herra ystävälii^-
sesti hymyillen ojensi T^)aliUe tämän maksoi, mutia hänen täytyi-säädä'hä- vykkäillä luokilla.
toisen lettinauhan. Miellyttävä her­ra
Öli Minpitikäy että-^virren-slle "oi
iäisyysj en pelkää pituuttasi" kohosi
BUih runolliseen sieluuti. Miellyttävä
hertasai täStä nimen "iäisyys". '
Tipuli lehahti punaiseksi kuin
"läisyydfen" öjeritaiha: lettinauha.
Hän sOiJersi hymyiMen kiainon kditbfc-seii.
"Iäisyys^' ncöiö lev^lieristä
-häftöaankijiii'tytöt dliiävat olleet
ruhtinattaria j'a poistui pitkin, reip-paiä
'äi^Ölin '^pari ihailevaa katsetta
selässään.
peä mahdolliaiftffian runsaskbrkc^sii- Eirtämä luokka oli3i kauueuskil-na
heitetyksi takaMH'tytön-silinHfer-*-pai}^ ensipalkinnol-
"H^ ha'hal Luulitkö sina ^Sen tbt-takih
ölfeväft", räjähti ÄÄipiäinibi te '
pisfeHiein pä^erlnsittljä vaattöistaäti:
"Kaikkea vielä, pieni hottentotti! Elä '
^^kcf&iftfölekaiaii niskojasi! kurnien
tyttöjen ei kannata kerkiiteUa, S<B on
kauhätäi^feh öikguk' E^ätSokaal Oi-le.
Lyseoii vastaava luokka julkaisi
viidenhen luokan sulottarien välityk­sellä,
että kuudeöneSn luokan tytöt oli­vat
kaikki "löttösiä". Naimisia var­ten
luodut tytöt miHtttuivat. heti .ly­seon
*ktWdfeluoldcafelsten*verivlhplll-siksi.'
Sji^jyniläiset vaMia^iiat^ko- -
keiöhan se kalpeaksi lävähtii Ei tain- hauttiVat Mharteitaäfi ja' piirtdivätr;
nm ti^tä^äaö^^Ievänsa:
marakatti."
äl^fiJM - västaäÄiit
- ^ « l e H ä ä h p ^^
tmyt ktirihofeif SrasMtivSä^ skÄka
öilta. He toiiyttav» Mita feirsse!^
Ia vaikka mille JluMu^V
AsUn päähän pälkähti syatus;^!^
oHkinpUräSkeindkulditaa äi-^
^^arföa, joka turitui vfenyvän^iiiin:^
tässä laitolöiessajT-i -ja-ktikatiös
kuinka kauan saisi häB(=^äSllä olla!
Jo seuraavana aattmna- kun nunnat
^vat osastolle, pfyysiMfi myös saa-hieldöön
todistettavia geömetrianku^
vioitan Tipuli lainasi peilin ikiyaipl-lisdtäan
Ampiaiseiha, josta oli veny-
S ä l l i t tipuli tunsi sydämensä oliä jol«kjä t^^^^ nyt täydellinen keikari, ja kysyi huo-
' ~ Msföti ttitkittuäan pfldsti naamaan­sa;
antaisiko Ampiarfiien häntolle eifsi-pa&
inhon: marä^ttinäyttelyssä. Am^
piaifteh vastasi haJvdssfen, etteivät
mään." härtaättöniät^^niaräikatit pääse edes
"Päi^kö^juori tällä hetkfelfösuä- näyttelyyn. Senkm noHcki! Tipuli
si koVeästr'^j^ätMi'^'^ lätisä&ti tuon äänöfen.
seisoi rni^ft imittafSÖöa Adipiai^^^^ . Tipiflitrfi jo-täydeHise^i tyytynyt
lyöVMiöudön^ nopeaan. M i ^ se oli?
Oo! Hän^(di *räkagtunut"Iäisyy-te^
n"J Sahdka^äs, kukateistäei ra^
kastuisi pitikään, inidlyttävästi hy-liudr^
rf her­raan,
joka teitä^.^nsikerrähsaiiöd nei­diksi
iMfkö rtiutiri maailnia&i Töyhkeäls-ti'sinutdfessa!'
taiM' Tijpalin-ehsinimäindi rak-kätlS'
'kehittyi kalkin piiöKn önnirtto-m^
ksi "rÄauff^i. EiisiTcsikiiä hä­nelle
ei suotu tilaisuutta nähdä toista
pöllähtänyt. Kaikki tuijöttivat-Ti-^
pläiä, joka todella oli valk^ Jiuin
kauluksensa.
"Katsokaa! Nyt se rfipräa itke-
"Han täitäakiö ölfä sintin "nimikko^
"Ö!^kb siliä hefraähi^' oleviriasr
ja käyttäydyt ribiit säädyttöinästr'
uskalsi H^ik--
kertaa "Iäisyyttä", v a i ^ häh koko ^ , .
kevään liaki häntä. «Iäisyys" oli oi- r pikkätyttöä kdhtaatfuskalsi I
-luttähdfiAlehto. Toiseksi hän ei us- MmMsMjoTipn^^
kkltunut edfes" Ellille vihjaista tunteis­taan,
kun pelkäsi joutuvansa vääi4n-^'
yhdeksännen ludkan kurssipapei- vymmmmääTrrreettyykkssii . Em sanbi viisitöista-
"».jotka hän saikm -heti' seuraavaha vuotiaiden tyetöjen räkkkiidön olevan
päivänä.
Jalkeilla dtevat fJotHaÄ^ auttoivat
««ötä kursseja-sooriftrfessa jJi^Ä^ äl-
^^«luandpeai9U.«änöll tosin toi-yhdeksäslOokk^
äi^iätÄ. jäleSsS,
J«^tta jo ehhetrJjoiiltikhSji tavoitti
j»«Jdät, sillä hän^rjoitfi^i^^^
joita tQiset: Idijoitlivat o-osi^
i^fsa^ kovaan osaansa elämään ru^^
mana tyttönä; Hän oli hyyästeHyt/
vi^hla^ naisäHsuuden päää dää;
Veiluäti kuin 'pojat: \ Siihen härnää
taisf olla gytinynnäisiä ^taJptuftuksia- .
kin; ToVÄrit olivat yksimielisiä sii-^
tä, että Tipuli oli hauska tyttö, jon-
*Käytt^ikös tyttö säädyllisesti: ka seurassa ei tarvinnut" kuolla ikä-miiiua
kohtaan?" vään.
"•Kiitä onneasi, ettei hän taa^n si-' Ostajakunnan mielipiteet samas-mia
kynsifläSn »öpeffeniit"; letkautti ta äsiiista öliyat hyvin ristiriitaisia.
\^ä"ä'mtedoniiettuä k^^^^^^ Sen iiäki TipuM^^t^
vJT vasikan JuomäksL Tä- MiW tfäyttääkääh lliendsfi'1ciiH^^^ tö itse tuumi; «ttä oli hullua ahertaa ^rvJlästifeäart olhit häilyn önö tettiilattiä, kun sliä^^^^^^ y«detö&^ et^n,kim kuutosellakin
ma ei varmdsia^ teraVaÄauliiÖöHä kertgän fcoroHa? vdiikokkaa möuttaa, ja vicEhulhlm-jaiiiri
^nrnnfeHsclCk iiäytti' T ^ i n r paä'6U'kuunnella kymmenen edestä
sydänJ Lattia^ei osaa itkeä suruaan: ikäi^-asioita, kuli ^tsikonidn täh-r*
•Kpiffi osasi Hän v a i i ^ dÄ|>itt jÖ*i!5aa'i«iia.
töri^oaidmttutlteD^'ftiifi Tulipa sitten kouluun uusi opetta-
Xaina 4y3ä»i-vaivasit&b'3läi^ ja/^ijädlfenr ^aii^.* Val^dimimii^m^^
massäajky. Ja (MA ' ^ i i ^ j o ^ loinen^ JB:ym^:M^ . *kutiiitdtenaafiy'
i i i a V» T » . » ——
fc^Bintönsä, vaikka häh sillä pr<^s-täili.
Tipirihi sydäii oli haljeta pur-karaattoMeh
BaiaJsuufesientHnW
sestii: Onifflksi iinn^ttomirtdfe^ oU ;
htoiaiä hyHiö'tuokkh^ti ja^i^
Jatkuu. sen
t u i ^ lipidiä kohtaan j ö s t a a n . - ^ ^ vaipimut sya- antamaan naytctunteja ja tuntemaan