1941-02-08-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ietessanssin
e dmdd
Yiitnemh' edellisessa-^^
Ifcrrottiirij Lorenzo rfe' ^3 Medicistä,
.tuosta reriessanssin':merk^
suuresta iättdmy^^
tdvampaa veljeänsä_ pysähdyttämään
alastoman metsänneidon paon, Arno
kuulee hänen rakkaudesta valittavat
äänensä ja tahtoo paljolla vedellään
tasitnäetfiäljp^^ panna rajan Ambran askelille. Nei-
..että hän halUtustpiinietK don p.Apsxn/iihhnn Amn hn*,!,^^
naisten-. j&«MÄfgrW(3!^^^^
aikansa hmmajtu ijiitfäijajmönipuo-
Unen-,'- terävä 7a ^ennpikasi^ kansanomainen
rtitioUija. Täydeniääksemme
siis kuvaa hänestä}:ja samalla ^hänen
aikoma taiteesta ja eldmästäy poima-don
edessä uhkaa Arno, hänen takanaan
nousee Ojnbrone, ja niinkuin a-jettu
ja Tiiimein saarrettu otus hän ei
. näe mitään pelastuskeinoa. Silloin
hän huutaa avukseen Dianan, tun-nustaa
rakkaittensa Lauröon ja rukoilee
turvaa noita kahta uhkaavaa* vi-senimestieliiJtistpimn^
l vastaan, /untala-vat
palat: • >. tar kutdee Mncti rukouksensa. Ja. en-r".
m, T m- ktm. •n \. k'a j -i ai kun; se. 'v aromatto- nen„k uin ahd.i staj•a on en.n ättän.y.t. pai-
mmaensatahde»^ f.o tit.u ma•ts dlaan kalle, ovat ka•u mmt-.Ambran jäsenet
kalastajan:.hm^,::s^ ^
pakenee, vet^koai^jo^aseturitee yl-länsä,
ja jattaä^ jcU muutamia
sitomitksid voidt^seen^ p^^
metsimneito = paljastuessaan pakenee
joissa hän vuoroin oleskelee: Careg-gi,
Cajaggiuoloy vilpoisin kaikista, ja
ennen muita f iesolen rinteellä ölcva
huvila. Polizianp kuvaa eräässä Fici-\
nolle kirjoittamassaan kirjeessä Fies-oten
huvilaa nai»: ''Jos Careggiisä
vallitseva kesäkuumuus käy sinusta
liian painostavaksi, niin Fiesokn viileä
ilma on sinulle mieluinen. Vuorenrinteiden
välillä on runsaasti vettä,
ja leppoisten tuulien meitä lakkaamatta
vilvoitellessa emme paljoakaan
ole alttiina auringon hehkulle. Kun
noustaan huvilaan; niin se näyttää
olevan peitettynä vihantien lehvien
keskeen; tänfte ylös päästyä on edes-sä
laaja näköala yli kaupungin.. Ym-pätistö
on tosin taajaan asuttua, mtä-t4Z
kuitenkin löy^ViaaM kylliksi
rauhaa.: Sinnnpitää tulla tänne vie-raaksem..
Kuinka mielellään kttvit-teleekaan
Lorenson oloa täällä, kuinka
hän seisoo kuvUan isolla penkereellä
ja antaa katseensa ktdkea pit- .
imiuttutmtkalUoksi, jylhäksi ja tun- ^ kinoman kauptmkima pmttB^
ieiettomaksi,-joka kuitenkinyidä säi-- tälikattoja, pitkin ympäristöri vtkan-lyttää
muiston nietsänmidonkäumu-^' noitscvia^ kukktdoita, kauas taivaqn-desta,
eikä epätoivoisella Ombrondla v raman siintäviin etiusyyksnn; ^ tai
enää ole muuta tefitävää kuin kyytie- - kuinka hän vaeltaa kuuluisassa syp-nopea
kuin^ahdistdjähsa; ja häneltä
jäätakaa^ajäjan^nkäteen niuut^
hiuskarvoja'^^'' ' . : • mmstetten Bdccaccwa, ruondeee-
Täthä. säkeistö'^on . btettiu:: eräästä
Lgrenzon \claajahkosta>^^. runoelmasta,
nimeltä^ A mbra, ^okaonhänefs ktivad-mmpia
rtitmjiaanjar samalla iiiitä, jotka
antavat Sparkaan esimerkin koko
tämän taniopillis-veriatiskuvalliseti
runouden:' tyylistäi ^jofca muuten oli
suosittWiekä^nnen että^ntyöfiemnun;
räästä paikasta, joka oli hänelle rak-katfiipia,
on ibmus riinoilijän dmOsta
luöntionrakkaudesta. Lorenzo tafiesi
erittäin voimakkaasti luonnon olemusta
ja sen muotoja. Hän ei monilta-
tärkeiltä toimiltansa saata poistua
kauas Firenzestä; mutta sen läheisyy- ' Careggin kuuluisa loggia saikin kitid-sä
kanssa^ käyrätUhäisen Homeroksen-
tuntijan PöUsianön; vahhan-" ja
viisaan Ficition tahi kauniin ja?ylpeän
Pico della Miran&Han kanssa.
Mutta niiti paljon kuin' Mevilat
houkuttelivatkin puhtaasti henkiseen
yhteiseläfttään ja nUn paljon ..kuin
dessä häh on luonut itselleen imhdol-lisuuksia
täysin siemauksin nauttia
se näyttää myöSi kiiinka rohkeasti us- maalaiselämästä ja luonnon vie/iättä-kaUettiin
pukea maailman todellisuu- västä rauhasta. Hänellä on, paitsi
det sadun ja taiteen haavellisiin pu- Poggio a Cajanoa, 'monta huvilaa,
kuihin. "^TTT"^"—^***^'^^**^r!S
Ambra on näet, niinkuin koko Lorenson
runous, laadittu todellisuuden
perustukselle. Mutta tämän runon
laita on niinkuin toistenkin: se ci o-soita
puun kasvua,-vaan ennen kaikkea
hoitajan suurta taitoa leikata ja
muodostaa sitä onian piielensä mu-kaan
— ja kallisarvoisteti esikuvien
mukaan.
Pakeneva metsänheito • A mbra on
eräs Lorenson lempipaikka, hänen huvilansa
Poggio a Cajano, jumala taas,
joka ajaa neitoa takaa*- on Ombronet
se pi^ni joki, jonka rannalla huvila
sijaitsee. Tapaus,. jota kuvataan
tnctsänneidon paolla) on thdennäköi-sesti
ttdva, joka on uftannut tuottaa
tuolle rakkaalle) huvilalle jotakin vahinkoa.
' ^
Kaunista metsänneitoa rakastaa —
niin runoilija- kertoo — jo nuorena
alppipaimen IMUTO (Lorenzo) kainol-h
ja puhtaalla rakkaudella.; Mutta
kun neito kerran, suojellakseen itseään
kuumtiudelia,;kylpee Ombro-ne-
joessa, astiiu virran jumala luolastaan
ja hiipii alastpfiiänajä pyökki-puun
lehvillä verhottuna, jiäkymät-tömänä
vihreyden alla ja Jfuulumat-tomasti
veden solinan täJiden, aivan
läJiella kauriista metsänneitoa toivoen
Jfiovansa syleillä hiinen alastonta ruu- .
mistään. Silloinpa neito pakenee ja
jättää pettyneen jumalan huutamaan
jälkeensä :siitä tulesta, joka on sytyt-iänyt
Itänen vilpoiset aaltonsa, sekä
kaipuustaan. Mutta metsänneito pa-kcjKe
pakenemistaan; ja pelko antaa
^äncn valkeille ^ jaloilleen siivet. Omb-rotte
huomaa, että kaikki toivo saada
^'let kiinni on turha, ja voimattomuudessaan
/»än kääntyy Arnon puoleen
pyytäen apua ja vannottaa.mahla
viisasta puitetta -— Lörertsolle ei
huvila, maatalo, siankaan ollut ^pelkästään^
henkisten Itarjoitusten tyyssija.
Hänestä oli todellisuus yhtä
varteenotettava asia kuin teoriakin;
' ja hän mielellään antautuu, joustava
ja monitaitoinen kun on, myöskin
nmatalouden vankalle (lialle. Poggio
a Cajano, tuo kivettynyt metsänneito
Ambra, on kukapa runoelmasta
sen voisi aavistaa? — mallitalo.
Hedelmä-ja keittiötarhan takaa alkavat
laajat silkkiäispuuistutukset; linnamaisissa,
kivetyissä navetoissa seisoo
laumoittain oivallisia lehmiä, jotka
varustavat koko Firenzen kaupungin
juustolla. Sikotarha on täyiinä
Cälabrian valioeläimiä, kaniineja tuodaan
Espanjasta, vasikoita ja lam*
ta on yltäkyllin, ja siipikarf
on aivan erityisen huolen^
iteenä. Eikö tämä ole kuvaavM
renzolle, runoilijalle ja maamsäUe?**
Kuvan Lorenson eräretkistä saamme
siitä erinomaisesta runosta, tuin-kä
hän itse sepitti tästä aineesta. La
Cäccia col Jalcone — Haukkejaltti —
on kiiomattavan reipas ja votntakas
luofna, realistinen yksityiskohtaisessa
kuvauksessaan, draamallinen luontevassa
vuoropuJtelussaan, ja osoittaa
paikoittain erinointusta koomUUsuu-deji.
tajuntaa. Kuinka sattuvasta* ja
voimakkaasti vaikuttaakaan alussa
kuvaus aikaisesta aamusta ja pyynnin
alkamisesta f. Metsästäjät heräävät ja
laittautuvat'fwpeasti kuntoon, "sillä
on jo myöhä ja ajopaikat ovat kaukana*';
koirainkuljettaja ratsastakoon
ensinnä, jotteivät koirat olisi hevosten
tiellä/ Niin lähdetään inenentään.
Etupäässä juoksevat, koirat, kaikki
nimeltään fnainittuina, kaikki elävinä
Ja todellisina. On säteilevän^ kirkas
aamu. Nouseva aurinko kultaa
vuorten kukkulat, talonpojat astelevat
töihinsä, tältdet ovat sammuneet
ja pöllöt paenneet, kettu on hiipinyt
pesäänsä ja susi vetäytynyt erämaahan,
karja ja siat on päästetty suojistaan,
ja ilma on raikas ja kristalli-kirkas.
Jonkin matkaa koiraparien
jäljessä tulevat ne neljä ratsastajaa,
jotka pitävät jahtihaukkoja. Loren-zon
runoelma äkkiä kääntyy yksityiskohtaisesti
ja erittäin luonnonmukaisesti
kertomaan metsästyksen kulusta.
Siinä huudetaan ja lasketaan
leikkiä, siinä kysytään ja vastataan,
koiria usutetaan ja metsästäjiä kehoi-tetaan,
ja ifäissä kohtauksissa on eloa
ja vilkkautta. Katse kääntyy tilanteesta
toiseen. Tässä köirankuljettaja
yllyttää Roccakoiraa kiivain huudoin,
tuossa kaksi haukkaa iskee yhteen
ja vahingoittaa toinen toistaan.
Mutta päivä käy yhä kuumemmaksi,
aurinko on korkealla taivaalla, ja tulee
aika palata kotiin.
Kumarretaan paljoa auliimmin
miehelle, jolla on suuri rahakukkaro,
kuin miehelle, jolla on tietoja ja hengenlahjoja,
jos tämä on köyhä ja vailla
arvonimiä. — Bebel.
FJnhunien kuuluisuus Douglas Fairbanks ja Itänen vaimonsa, entinen Mrs..
HJ»BartjJ,huvik
AUTOGR.AFIEN keräily on nykyään
muodissa kaikissa maissa ja jotkut
henkilöt harjoittavat sitä hyvin
kiihkeästi. Autografi on henkilön alkuperäinen
pitempi tai lyhyempi kirjoitus
taikka vain pelkkä nimikirjoitus.
Autografien keräys ei tosin ole
aivan nykypäivien ilmiö, yaan on sitä.
harrastettu jo vanhoista ajoista asti.
M-m. roomalaisella Plinius vanhemmalla
oli kokoelma autografeja. Mut^
ta vasta 1500-lavuIla keräily nousi
uuteen vauhtiin, ensin ranskassa ja
sitleninuissa maissa. Sen tuloksena
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 8, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-02-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki410208 |
Description
| Title | 1941-02-08-03 |
| OCR text | ietessanssin e dmdd Yiitnemh' edellisessa-^^ Ifcrrottiirij Lorenzo rfe' ^3 Medicistä, .tuosta reriessanssin':merk^ suuresta iättdmy^^ tdvampaa veljeänsä_ pysähdyttämään alastoman metsänneidon paon, Arno kuulee hänen rakkaudesta valittavat äänensä ja tahtoo paljolla vedellään tasitnäetfiäljp^^ panna rajan Ambran askelille. Nei- ..että hän halUtustpiinietK don p.Apsxn/iihhnn Amn hn*,!,^^ naisten-. j&«MÄfgrW(3!^^^^ aikansa hmmajtu ijiitfäijajmönipuo- Unen-,'- terävä 7a ^ennpikasi^ kansanomainen rtitioUija. Täydeniääksemme siis kuvaa hänestä}:ja samalla ^hänen aikoma taiteesta ja eldmästäy poima-don edessä uhkaa Arno, hänen takanaan nousee Ojnbrone, ja niinkuin a-jettu ja Tiiimein saarrettu otus hän ei . näe mitään pelastuskeinoa. Silloin hän huutaa avukseen Dianan, tun-nustaa rakkaittensa Lauröon ja rukoilee turvaa noita kahta uhkaavaa* vi-senimestieliiJtistpimn^ l vastaan, /untala-vat palat: • >. tar kutdee Mncti rukouksensa. Ja. en-r". m, T m- ktm. •n \. k'a j -i ai kun; se. 'v aromatto- nen„k uin ahd.i staj•a on en.n ättän.y.t. pai- mmaensatahde»^ f.o tit.u ma•ts dlaan kalle, ovat ka•u mmt-.Ambran jäsenet kalastajan:.hm^,::s^ ^ pakenee, vet^koai^jo^aseturitee yl-länsä, ja jattaä^ jcU muutamia sitomitksid voidt^seen^ p^^ metsimneito = paljastuessaan pakenee joissa hän vuoroin oleskelee: Careg-gi, Cajaggiuoloy vilpoisin kaikista, ja ennen muita f iesolen rinteellä ölcva huvila. Polizianp kuvaa eräässä Fici-\ nolle kirjoittamassaan kirjeessä Fies-oten huvilaa nai»: ''Jos Careggiisä vallitseva kesäkuumuus käy sinusta liian painostavaksi, niin Fiesokn viileä ilma on sinulle mieluinen. Vuorenrinteiden välillä on runsaasti vettä, ja leppoisten tuulien meitä lakkaamatta vilvoitellessa emme paljoakaan ole alttiina auringon hehkulle. Kun noustaan huvilaan; niin se näyttää olevan peitettynä vihantien lehvien keskeen; tänfte ylös päästyä on edes-sä laaja näköala yli kaupungin.. Ym-pätistö on tosin taajaan asuttua, mtä-t4Z kuitenkin löy^ViaaM kylliksi rauhaa.: Sinnnpitää tulla tänne vie-raaksem.. Kuinka mielellään kttvit-teleekaan Lorenson oloa täällä, kuinka hän seisoo kuvUan isolla penkereellä ja antaa katseensa ktdkea pit- . imiuttutmtkalUoksi, jylhäksi ja tun- ^ kinoman kauptmkima pmttB^ ieiettomaksi,-joka kuitenkinyidä säi-- tälikattoja, pitkin ympäristöri vtkan-lyttää muiston nietsänmidonkäumu-^' noitscvia^ kukktdoita, kauas taivaqn-desta, eikä epätoivoisella Ombrondla v raman siintäviin etiusyyksnn; ^ tai enää ole muuta tefitävää kuin kyytie- - kuinka hän vaeltaa kuuluisassa syp-nopea kuin^ahdistdjähsa; ja häneltä jäätakaa^ajäjan^nkäteen niuut^ hiuskarvoja'^^'' ' . : • mmstetten Bdccaccwa, ruondeee- Täthä. säkeistö'^on . btettiu:: eräästä Lgrenzon \claajahkosta>^^. runoelmasta, nimeltä^ A mbra, ^okaonhänefs ktivad-mmpia rtitmjiaanjar samalla iiiitä, jotka antavat Sparkaan esimerkin koko tämän taniopillis-veriatiskuvalliseti runouden:' tyylistäi ^jofca muuten oli suosittWiekä^nnen että^ntyöfiemnun; räästä paikasta, joka oli hänelle rak-katfiipia, on ibmus riinoilijän dmOsta luöntionrakkaudesta. Lorenzo tafiesi erittäin voimakkaasti luonnon olemusta ja sen muotoja. Hän ei monilta- tärkeiltä toimiltansa saata poistua kauas Firenzestä; mutta sen läheisyy- ' Careggin kuuluisa loggia saikin kitid-sä kanssa^ käyrätUhäisen Homeroksen- tuntijan PöUsianön; vahhan-" ja viisaan Ficition tahi kauniin ja?ylpeän Pico della Miran&Han kanssa. Mutta niiti paljon kuin' Mevilat houkuttelivatkin puhtaasti henkiseen yhteiseläfttään ja nUn paljon ..kuin dessä häh on luonut itselleen imhdol-lisuuksia täysin siemauksin nauttia se näyttää myöSi kiiinka rohkeasti us- maalaiselämästä ja luonnon vie/iättä-kaUettiin pukea maailman todellisuu- västä rauhasta. Hänellä on, paitsi det sadun ja taiteen haavellisiin pu- Poggio a Cajanoa, 'monta huvilaa, kuihin. "^TTT"^"—^***^'^^**^r!S Ambra on näet, niinkuin koko Lorenson runous, laadittu todellisuuden perustukselle. Mutta tämän runon laita on niinkuin toistenkin: se ci o-soita puun kasvua,-vaan ennen kaikkea hoitajan suurta taitoa leikata ja muodostaa sitä onian piielensä mu-kaan — ja kallisarvoisteti esikuvien mukaan. Pakeneva metsänheito • A mbra on eräs Lorenson lempipaikka, hänen huvilansa Poggio a Cajano, jumala taas, joka ajaa neitoa takaa*- on Ombronet se pi^ni joki, jonka rannalla huvila sijaitsee. Tapaus,. jota kuvataan tnctsänneidon paolla) on thdennäköi-sesti ttdva, joka on uftannut tuottaa tuolle rakkaalle) huvilalle jotakin vahinkoa. ' ^ Kaunista metsänneitoa rakastaa — niin runoilija- kertoo — jo nuorena alppipaimen IMUTO (Lorenzo) kainol-h ja puhtaalla rakkaudella.; Mutta kun neito kerran, suojellakseen itseään kuumtiudelia,;kylpee Ombro-ne- joessa, astiiu virran jumala luolastaan ja hiipii alastpfiiänajä pyökki-puun lehvillä verhottuna, jiäkymät-tömänä vihreyden alla ja Jfuulumat-tomasti veden solinan täJiden, aivan läJiella kauriista metsänneitoa toivoen Jfiovansa syleillä hiinen alastonta ruu- . mistään. Silloinpa neito pakenee ja jättää pettyneen jumalan huutamaan jälkeensä :siitä tulesta, joka on sytyt-iänyt Itänen vilpoiset aaltonsa, sekä kaipuustaan. Mutta metsänneito pa-kcjKe pakenemistaan; ja pelko antaa ^äncn valkeille ^ jaloilleen siivet. Omb-rotte huomaa, että kaikki toivo saada ^'let kiinni on turha, ja voimattomuudessaan /»än kääntyy Arnon puoleen pyytäen apua ja vannottaa.mahla viisasta puitetta -— Lörertsolle ei huvila, maatalo, siankaan ollut ^pelkästään^ henkisten Itarjoitusten tyyssija. Hänestä oli todellisuus yhtä varteenotettava asia kuin teoriakin; ' ja hän mielellään antautuu, joustava ja monitaitoinen kun on, myöskin nmatalouden vankalle (lialle. Poggio a Cajano, tuo kivettynyt metsänneito Ambra, on kukapa runoelmasta sen voisi aavistaa? — mallitalo. Hedelmä-ja keittiötarhan takaa alkavat laajat silkkiäispuuistutukset; linnamaisissa, kivetyissä navetoissa seisoo laumoittain oivallisia lehmiä, jotka varustavat koko Firenzen kaupungin juustolla. Sikotarha on täyiinä Cälabrian valioeläimiä, kaniineja tuodaan Espanjasta, vasikoita ja lam* ta on yltäkyllin, ja siipikarf on aivan erityisen huolen^ iteenä. Eikö tämä ole kuvaavM renzolle, runoilijalle ja maamsäUe?** Kuvan Lorenson eräretkistä saamme siitä erinomaisesta runosta, tuin-kä hän itse sepitti tästä aineesta. La Cäccia col Jalcone — Haukkejaltti — on kiiomattavan reipas ja votntakas luofna, realistinen yksityiskohtaisessa kuvauksessaan, draamallinen luontevassa vuoropuJtelussaan, ja osoittaa paikoittain erinointusta koomUUsuu-deji. tajuntaa. Kuinka sattuvasta* ja voimakkaasti vaikuttaakaan alussa kuvaus aikaisesta aamusta ja pyynnin alkamisesta f. Metsästäjät heräävät ja laittautuvat'fwpeasti kuntoon, "sillä on jo myöhä ja ajopaikat ovat kaukana*'; koirainkuljettaja ratsastakoon ensinnä, jotteivät koirat olisi hevosten tiellä/ Niin lähdetään inenentään. Etupäässä juoksevat, koirat, kaikki nimeltään fnainittuina, kaikki elävinä Ja todellisina. On säteilevän^ kirkas aamu. Nouseva aurinko kultaa vuorten kukkulat, talonpojat astelevat töihinsä, tältdet ovat sammuneet ja pöllöt paenneet, kettu on hiipinyt pesäänsä ja susi vetäytynyt erämaahan, karja ja siat on päästetty suojistaan, ja ilma on raikas ja kristalli-kirkas. Jonkin matkaa koiraparien jäljessä tulevat ne neljä ratsastajaa, jotka pitävät jahtihaukkoja. Loren-zon runoelma äkkiä kääntyy yksityiskohtaisesti ja erittäin luonnonmukaisesti kertomaan metsästyksen kulusta. Siinä huudetaan ja lasketaan leikkiä, siinä kysytään ja vastataan, koiria usutetaan ja metsästäjiä kehoi-tetaan, ja ifäissä kohtauksissa on eloa ja vilkkautta. Katse kääntyy tilanteesta toiseen. Tässä köirankuljettaja yllyttää Roccakoiraa kiivain huudoin, tuossa kaksi haukkaa iskee yhteen ja vahingoittaa toinen toistaan. Mutta päivä käy yhä kuumemmaksi, aurinko on korkealla taivaalla, ja tulee aika palata kotiin. Kumarretaan paljoa auliimmin miehelle, jolla on suuri rahakukkaro, kuin miehelle, jolla on tietoja ja hengenlahjoja, jos tämä on köyhä ja vailla arvonimiä. — Bebel. FJnhunien kuuluisuus Douglas Fairbanks ja Itänen vaimonsa, entinen Mrs.. HJ»BartjJ,huvik AUTOGR.AFIEN keräily on nykyään muodissa kaikissa maissa ja jotkut henkilöt harjoittavat sitä hyvin kiihkeästi. Autografi on henkilön alkuperäinen pitempi tai lyhyempi kirjoitus taikka vain pelkkä nimikirjoitus. Autografien keräys ei tosin ole aivan nykypäivien ilmiö, yaan on sitä. harrastettu jo vanhoista ajoista asti. M-m. roomalaisella Plinius vanhemmalla oli kokoelma autografeja. Mut^ ta vasta 1500-lavuIla keräily nousi uuteen vauhtiin, ensin ranskassa ja sitleninuissa maissa. Sen tuloksena |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-02-08-03
