Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 8, 1941

              L A U A X T A I N A , H E L M I K U U N 8 I»ÄIVÄNÄ 1941
M I N Ä N A I N . ..
Kirj. 0 : i . A H T I N EN
Virkisiävä hiihto-mm
Ui
m-m
tilit
m
-oi
U1
' iCanadait suomalaisten viikkolehti)
ftegisterei at the Post Office Dept,
Ottawa.' as second class matter.
Tflaoshlimat:
$2.00
lao
Yhdysvaltoihin:
$2.50
i:40
tSuomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. ^.QO
6 kk. 1^5
Irtonumerot 5 senttiä ,
Uekkl ilmests^y Jokaisten viikon lau-l
vk.
6kk.
8,kk.
1 vk.
6 kk. .
MINÄ,näiri sen,, 'minä näin miehen
^istuyan, Ei,^ei hän nukkunut.
Minä. nu^telfe. si^^^ miestä, vaan ei
. -hän k"ull«t;,minua, h^net oli aatt^en-
. sa; jättäneiet,. Ja. minä lähdin seuraa-
. maan sen oniehen. aatoksia.
.Minä näin pieniä poikia juokse­massa,
kelkat perässä talvipakkases­sa
jtuqlxiA.kelkassa. He olivat kerän­neet
niitä halkojen lastauspaikalta,
i-..^?. —,^i^,.^iyt.me tulimme, anna nyt
Uekkl ilmest3T^ Jokaisten yimon l a u - ; i o t a luoasit.
amtaina 12-sivuisena. sisältäen parastav^sita,vo,ueip3^, jota lupabu. ,
. lau^okWamsta4uettavaa^^ . , V - A ^ \.9hi^r>^^Ve^ Ale .mikaan ruo-
" . ' ' \, ka-äikakaarv,ia.leipääkin on niiri ko-
-V AsfäinleaiUe'myöitoetaän 2ö'pros6n- • •
Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tä- . Aiti, kvlläme tienaamme si-
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihtoli^^fe PaljOB leipää. Ja minä näm
.Ilmoitukset $1,OOL ker,ta. Ayipiij-toon.^pieijpi.ppjap kädet äitinsä kaulalla,
"menneille onnentoivotukset 40c palsta- '^;«i-xrTrnöioAt^^ ä
-tuuma. • NimenmuuttoilmoitalEsSs^^-^^Oc-yMm kyyneleet aidm silmissä.
;, kert? $1.00 kolme kertaa. JSynl$^ä- - • -4—^Oii-pojji; ^ ä olet liian pieni ja
• llmoit"icset$1.00 kerta, $2.00 kpUne ker- „p ]f,t]Z, vnisivat sitä antaa eivät an-
- -taa. I^-uolemanilmoitukset $2.00 k e H a r - ' ^ ' ^ ^ ^ ^ ^
.>,60c lisäij?«ksu kiitoslauseelta taiinui^to- • .na -nj^t^n i}reian tappelematta, vaan
v- Ä k ^ ^ S ä S i ^ Ä ^ - Ä ; * » ? ! ^ ! » ; ! ^ ^ ^ ^ palan lasten
. vJUmoittajier<i on vaadittaessa läUefcefctävä .suustfv-^
ilmoitusma^su etukäteen. ' i^'i<;Vc äTtJ
Uw Yleiset ilmoitushinnat 40c psäs^äftuu-•>:'>''^»^^^^^^ ^••
-ma. 'Ilmoitus, Joka jujkaistaaniijjeljä- Mjpävnäin punakaartilaisia mars-
: kertaa saräanlafseiia 35c palstatmma.'' - ^„
*KAlin ilmoitushinta 40c p ä l s t a t t i i m i a / m a A n v i i j e a j am
. kdeuErsttraeikl liaolmi stiäosmtiatät aniei mslseaoh.id,t uensh klnonntotoirs&taf,ay.p^i .|ie- s"J po^ik^k^i .maMei-dn^mäij^-:« Jmäai np^ ul nalakakikskeootiu junnaann i nmnnoos-s
• Kustantaja: Vapaus PuöllaWJ« ;ut«j&^.ta i^iäiiL^aivostimeita naisia,
^' 'Nimittäjä A^^ , Jot|y,Mde^3#^llä hnu^^^
^ l^imltosn^uvosto: J. Jörvisri^iiha-^
^r-Mäki. Hilja Alio, Ep SiiMr-Estei vaad.u?in5|<?:;^§^arvoiswutta!
. Kaustinen, Alli Malrn, Margit Minä näin, kun vormutakkeja v^-
YrJö Salvo Ja Jalmareaari.
4etttdaevkak: iin alJotiit klrjoitiik^t oenl
P.O. Box 69 UEKKI
Toimituksen kulmasta
ITscantpain meikäläisien
kivälldjii- revittiin pois miesten pääl-
• tär - Minä"^ftäift,^^ asevaunu mies-
• Voimalla'ptettiin irti junasta ja lykät-
•.tiinvaah-teesieen. Pienet pojat ja ty-tQ]
t. illRietteliyät; . Miksi, ketä var­ten?^
/
^ '^Min^jiä]n i^^
- . >^iienv,;tijQ.fii|en,, 'tuii.ansie{i kuÄUen-almassa.
Nam auringon kirk-tofnme
koyhaa kansaa
asustaa amatnen huoli, joka onlyonyt Näin nuoria poikia ja tytl
lähtemättömän Icmansa. Jotkm an .xÄ-^.j^emassa^ rantakallioilla —
vät uskaltan^tr ääneen lausua ^aja­tuksiaan.
Minä kuulin kiväärien
pauketta harjoituskentiltä., — Mjksi,
minkä takia? • ^ ^
Minä näin miehen parhaassa iässä
seisovan-l,aiyanka,nnella ja katselevan
kotimaansa rantoja. Voi kuinka kau­niit
nuo rannat ovat illan auringossa.
Isiemme muokkaarnat pellot, isiem­me
isien ja äitiemme äitien asuma
maa. Isfäenkö sinua koskaan?^ E h ­kä,
ehkä en.. Toivoa, ja epävarmuut­t
a . ;— Miksi,, m i n k ä t ä h d e n J a mi­nä
näin :miehen painavan päänsä.alas
ja kääptyyäxi..v.-i,
Minä näin vieraita,tuntenmttomia
rantoja. ; -Kuulin vierasta, ..käsittä­mätöntä
puheen sorinaa. . ITunsip,tus­kaa,
epätoivoa,, kaipwRta,;IS^ä
työtä ja touhua, luottamusta ja un­hoitusta.
— Miksi, rainkätähto
Minä näin taas,.miehiä,,-ja ..naisia,
kaiken kielisiä, suurissajoukoissa,
maanviljelijöitä ja työläisiä, vaati­massa
työtä, ja leipää, .Mlnärnäin^^^
pieniä tyttöjä ja jjoMa leikkimässä •
naamarit silmillä, rosvoja, .ryöyärei^
ja sota^. ---T Mijjsi,,ininkätäWei]^^^^
Aatos pysähtyi ja; katsoi taaksen-/
sa. ;Se oli..menoei^yydeii:..tie.:v Sitä'
puistatti. ;.i A..; '
Aatos katfeli ete^ppä^
siellä .t,ule.yaj^uu<^en,tie.n ja
kirkkaana. ^ Se^- #stui. xphkeasti ja, toi-..
. vorikk^anasilletjelle.
Minävnäin läpsiä.hufiletto ja,
iloisina telmivin. .Minä .Igauliii y l i ,
työn kalskeen J a kolinan Uoiseni^
run, laulun ja pjiheen bejinän. .Minä
lähdin ja. jätin sen miehen j a ^tok-
.^en,.^illä-se,|j\ies QU,^nek^^
, nä VQinut; sitä befättää. ^ - ,
**• - - ' '' - ' ""j* •' - ••' ' . ' .
naöfua^^^fältiäV rj^^ sorinaa. Yli
kaik^^gmän, >xiiittyjen, peltojen yli
suru suorastaan kivettänyt, ettei niis­sä,
enää elämä vär ahtele. Toisilla, il-meisesti,
on kaksi kerrosta; alimmat- k u ^ j i ^ g ^ ^ ^ t e ' i ; ' : S r ,^
nen ttsea ja paalltmmatnen maailmaa Ididc^tai^rn^i^pä pelloiltakin ne
varten, Onnelltsemmat kykenevät nousi^t ilmaä^viserrellen, tirskuen,
_ kuvastamaan vapaastt hetken mtelt- iauäal^^a«>tkeammalle ja kor- :
aloja ja jokunen harva nayttaa, aina i.^ä^mri&m^^Ä.Co 1.^.
ja kaikelle nauravan.
Onko sitten ihmisillä todellisia, lei-
• mansa lyöpiä huolia ja suruja, vai 0-
vatko nc vain luuloteltuja/ On niitä,
kylläpä sen tiedämme; monelle'koko
•> elämä on niitä. Mutta uskoisiko ku­kaan,
että niitä on tämän meidän
L,iekkimme yhteydessäkin.^ •
keämtiM^^S^l:ie nuolena paiskau­tuivat
" ^ ^ ^ Ne: kilpailivat nuorison
kan§^J^(ini|öteikeissään. Ne ra-ketsS^|[
vk^|&^ ne rakensivat pe-siäaof^-
iifötrieHe, mitä varten?
if^in, nuoria miehiä kanta-m4^
i;raajarikkoja, kädettömiä, ja-la^^
a,: juBGasta toiseen — murtu-n^
p|[lmeitä,j.sui:iL|lIisia katseita. He
*'Ollsiko toimittaja niin hyvä ja lä- p ^ a ^ t yi^öan: ma^n kamaralta
hetfäisi'minulle sen Liekin numeron, ri^SifUtj^, silvottuma.^--M^^^^
jossa oli (—jotakin häneen Moske- Minä näi^miehiiä ja naisia ahdetun.
vaa). Minä kyllä saan joskus lanata rakennuksä^^^^täytfien ja kuolevan .näl-
Liekkiä eräästä naapuristani, ^nmtta kään,;'M^ä näin ruumiita nostetta-
Ma tot1i0^^mii0t tois,
joita tästä.^ä}eM
että kyynelrefsUmM^
kun ne iltmsiä^0 \
En sanoin ma dmicäckuvailla voi,
kuri sa enskerr^tm silmäsi näyjit.
Siitä mönfa on vuotia, j^^^ '
koska kjaksikyntment täytit.
Olet lapseni arTtiM^^^^^
sinä eläniälleni Välipä-äntioit;
kuinka onnesta -riniant:s$kkikään,
kunmäiyUssänisirma^kdmunn.
Ev syittymääs ^nurJteelta qoi^ttu,
olit härlaitten töheiit&a tai^j.
siksi luoitflritJpHaä^h^
kun oleti -v^Hha p
tämän numeron haluaisin itselleni.
Kauan aikaa olisin halunnut tilata,
lehden itselleni, sehän olisi melkein
aifto,a iloni, mutta lantit vienee niin
nitf^asti elämiseen, ettei siihen kos-r-
it(iati IJi^me. Minä näet oler^-l^ki-
«Ämitfcn, joka taistelen clämstä las-
- tcfiijianssa."
X^f^ kirje Qft juuri edessämme. Ei-kä
se,ainoa laatuaan, vaan satrianr
tapaisia saapuu yRtendän. Siis meillä
köyhillä on surua siitäkin, ettemme
Mykene tilaamaan yhtä pientä lehteä
iloksemme. ' Ja se on totuus, josta '^Im^^^zAn taas?työläisiä työssään
nähdään jokunen esimerkki jokaisel- kuiskien puhuva^ toisilieen. He ei-
'itt kulmakunnalla.
• Olemme jo kerran ennen huomaut-van
k a r r i e n lavoille ja vietävän pois.
että k ä t ^ ja jalat vain hakkasivat
pyprän^ustöja. Minä näin tylyjä,
raakak^ieisia miehiä kantavan a-seita,
^ng|^ten toisia ulos. Minä
näin miehiä, uljaita, kirkassilmäisiä
miehiä a s t ^ n vylpeästi ulos vielä
heikoilla :;Voim|^n. Minä näin
murtuneitÄ^ vönn^tomia miehiä, jot­ka
täytyi^kiyälioin viedä ulos. Sil­lä
he käsl^Äeet-- miksi, min-kätähdep'?
^ kuulin laukauksia
ja t i e s i n ^ l a^ se merkitsee.
Vaanotihänjö^^^
ja herttdinen:^ni^itif^^^^
on elätnäH^eri:rifinallas^£^^
siksi län^sne)i'6n oma pirtti.
ianeef, että tällaisia lähimmäisiämme /tt^*^^^ca^o55äitm /a/>äM/t5C55a
pitäisi jotenkin yhteisesti avitstaat fäm/olisC sopivinta, toverUlisinta ja
mä heidän pieni, mutta Uoa iuotta- inhimillisintä suhtautumista vaikeuk­sia
^oivomuksensa tulisi täyiiiyksi, sien keskeUa^ .kamppaUevaa~läkim-
Vaikkapa pantava hiljaisuudessa hat- mäistämme kohtaan — AP.
Ma^toii^^4^t: onnesi attrinko
ei-^s^^ä^l^^£>^np^
eikäySiiiuii^^iit 4*ndm
tuulien m^ma haihiuis. ?:\
Toivoo 2SA M^Am
"Rikas*^des tekee oikein^'—Engl.
sananparsi. (Merlsitsee^^itt^ että ri­kas
jnies tekee sipiin;'vi^ka tekisi
Midakseh pöjai'jrahc^ubHnaalle:
Me olemme osa teidän omäisuuksis-tanue.
Yhdessä miljoonien kanssa me
siirrymme perillisillenne^ ja valtuute­tuillenne.
hyvä ys.
tävä ja rakas. Tämä hyvä rakas ys-yta^
ni oU tehnyt minulle joululahjak­si
mk^ety sauvat/ti^ Leveät, tana­kat
jä raskaat sukset, jotka eivät tur-i
hiajlentele eikä lipsahtele, jotka eivät
Mljfosti uppoa lumen sisään jä joiden
päällä vakavasti pysyn. Ne suksä
olivat kaksi kertaa leveämmät'ja kak­si
kertaa raskaammat kuin^Mnm 0-
mat suksensa, mutta sauvojen som­mat
sitä vastoin kaksi kertad'piehem-mät
kuin hänen, että jaksan-Wfä'hel-
•popiniin^MisMtttld- 'Ä/? -''aif-^jär-
'•'Miltyt kaikki 'asianhaarat inimör ku-ni
kWin(ät%'SuinWS''m^ --^
Meillä on pitkät kylän väfit''p
sein aivan umpi, senkin ja'-jnuri sen
hän oli muistanut. ' v-..,.r
''Emmekö nyt lähde kayiiCdan "Ju­han-
Pietissä?" kysyi hän.-^ Tjjij}ie per-jantai-
iltana. ..t-,.-....
'^Lähdetään vain,, kun tässä, nyt on
iltatyötkin tehty*', sanoin.vjvxä^^^
"Minä hiihdän edellä, epä\s(^jdla
on latu", sanoi hän. . . T': ' . \
Ja niin me lähdimme. V.ikkiMiihti
latua ja .ininä sitten valmistg^MMtta
mik^i ne minun sukseni oUju/^t ^0oin
syrjällään vasemmalle, MJlioin oikeal­le,
milloin sisffän ja viilloin 4ilos..päin,
sitä minä ihmettelin. Ja jp^s.jnf^oUvat
tasollaan, niin ne^kulkivat vaikeasti,
hyvin ^vaikeasti sillä ladMluf- jokin
niitä vastusti ärmottomasH'i'efiHöhta,
ja saiivat upposivat maata-'^yMen.
Ponnistelin, purin hamma^(P'jU''hikoi­lin,
mutta,en tahtonut päästä ethen-päin.
Vikki meni jo melkefn^'-mky'
mättömissä.
"Vik-kiii!" hjfusin minä viifiiein.
"vik-kimr r-
'*'Ka) sinnekö sinä-jäit:^'^Mikä ii-
• nulle tuU?'':kuuhlihuuto-.-^'MinU-odo-tan."
Pääsin viimein hänen luoksensa ja
mokisin, että kun jättää toisen:
*'En huomannut, ajatteUfU että- kai
sinä siinä perässä tulet, kun on 'val­mis
latu", sanpi hän ja lähti painele­maan.
• • '
Minäjein taas parastani^- Auoin
kaikki vaatteeni edestä ihoa myöten,
mutta vähän ajan perästä en enää
taaskaan Vikkiä nähnyt. Mutta nyt­pä
minä en enää huutanut, vaan •
käänsin sukset kotia kohti jd kyllä se
nyt matka joutui. Sisälle-päästyä
heittäydyin vaätepäällä sänkyyn hen­gittämään
ja höyryämään. -Siitä sit­ten
Vikki minut tapasi, kun hengästy­neenä
saapui hänkin. Silmät pyöreä­nä
hän minua hetken katselija sitten
tankkasi: :. .1 '.
"Mi-^?nt-mikä si-si-sinulletuti?" —
Minä en vastannul, en vielä toisel­lakaan-
kysymällä. NoHsin väin'ja' rii-suiduin,
heittäydyin sänkyyn • j(i"^^'
din peitteet korviini. Muofnasin' sit­ten,
.^m Mi siihen .hetken perästä
Vikkikin ja koetti rtehdä. sovintoa^
Mutta edelleenkin minS- pelkään
yjMn^ joi^uldhjasUksia ja'hiihtöret-kiä.
Enpä iäidaitäm t{Uve
niitä kokeilla. v - • -
ÄNNÄ-KAiJA.
* Jäipä onni AatämUle'p ' * •
vaikka käärme pettikin:"
Paratiisi Eevan, Ipona •
häir on yhä vieläkin.-'- • '
Jos kehitysmahdollisuudet kum--
mallekin sukupuolelle .ovat samanlai­set,
eikä ole mitään esteitä-ja^ktcis'
kuntatila on terve, niin sUloin-^i"^^
kohoaa olemuksensa täydelHsyy^^^"'
— Bebcl.