Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 8, 1941

              Sivu s LAUANTAINA, HELMIKUUN 8 PÄIVÄNÄ
Ttitriilaivalla Tulimaati ympäri
YHDEKSÄNNENTOISTA vuosi­sadan
viimeiseh vuosikymme-iien
alussa ilmestyi valtameriä kyn­tämään,
entisten, tavallisten kolmi-mastoparkkien
ja 'fregattilaivojen l i ­säksi,
uusi, pnto ilmiö: nelimasto-parkki.
Vaikka höyrylaivat oli vat­i
k i n jo anastaneet huomattavan osan
tuulilaivojen (eikö tätä sanaa voisi
ottaa käytäntöön purjelaiva-sanan
. asemesta) siihenastisesta niaailman
. kauppaosuudesta, alkoivat vielä useat
; merenkyntäjämaat, aivan kuin kilva-
. ten, rakentaa nelimastoparkkeja, jot­ka
pian havaittiinTcin ajan vaatimuk­sia
paremmin vastaaviksi kuin fre-
Kirj. E. S. NORDMAN
Canadan Kalevalassa.
kaikuu ja toista tietäväty kun kerran
syvälle, siniselle vedelfe pääsemme."
Tapahtui sitten eräänä iltana ih-makkaaf
pptkiifit rumasti inolskottaa
vettä, j ^ niin oli pian upean aluksem­me
keuiä kääntynyt ''Kultaporttia"
kohti. Ulapalle päästyämme jaettiin
miehistö, kuten tavallisesti, kahteen
vahtiin, ja niin olimme matkalla Port-landiin
(Oregon), josta oli määrä ot­taa
vehnälasti Eurooppaan yietäväkr'
Vapaa-aikoinaan liiiehetvsiinä vä-"
hän alakuloisina toisiaan katseliyat
ja mielipiteitään vaihtelivat. Ei ki-
. gattilaivat, jotka siihen asti olivat oi- jy^^^^ j ^ ^ ^ ^ j ^ ^ ^ ^ ^^^ä kehenkään
leet in^Uman merikaupan mahtajia, p^^^^^v Yhteisenä tuloksena ajatus-
Oli helmikuun ensimmäinen päi- terivaihdosta öli seuraava, kaikkien
vä 1894. Lähtövalmiina, odottavien hyväksymä ajatus: "Olisihan tälsä
meriseikkailujen jännityksestä^ rau- taVallista sirörhpi ja komeampi laiva,
hattomana, nyki ankkuriketjuaan uusi ja luja eikä tippaakaan vuoda.
San Franciscon lahdella siropiirtei- ^ Kapteeni näkyy olevan oikea 'gentle-nen,
huikean korSkeamastoirien, teräk- manni' ja rouva on % perfect lady',
sestä rakennettu, kolmella pilvipurje- Siitä, ei pääse yli eikä 3mipäri. Ruo-raa'alla
varustettu nelimastoparkki, kahoitokin näkyy olevan ermomaisen
nimeltä "Hawaiianlsles",, jonka pe- - hyvä, ja olisihan se Euroopan mat-
. räpeiliin oli kotipaikan nimeksi kai- kakin mukava, vaikka joudummekin
verrettu sana "Honolulu", ja jonka Kap Horniin keskellä talvea—^ mut-perimmäisen
maston huipussa liehui ta nuo perämiehet! Nehän ovat mo- •
upeana sinivalkopunaraitainen Ha- lemmat paholaisia ihmishahiiiossa!"
waijin lippu. (Hawaijin saaret oli-
^j:.': .Seuraavana d • kiiijii^|^
petämieBis^ ttiÖ^^
to!" M ja ifiÄie#
livat. :^im ktiiäiö^ tiiäm^ g|
visi> fcutt iife^se näkivät
me. Päivän t y o t d . v a ^ t t y n e e , f. ^^^^^^ HynttS
kannet olivat seRoHa, vapäa-aika iK ^^.^^^ ^^^..^^.^ .^r^.u.^^P},'^',
moitettu ja neljä "lasia" lyöty. Pe­rämies
tulee keulapäähän ja määrää
erään neekerin ylös etumastoon teke­mään
siellä jotakin pientä, tarpee­tonta
askaretta. "Nyi on vapaa-aika!
" vastasi neekeri. Enempää ei
f p e f r ä s s ä ; : -Neekerin fiäifl^l
teiijaljeft Mi väJKöisitia kääreinä
;tetty^:V'>^-:'-\^;--''^
Tilanne dli- pelastettu ja neä^-
Shaw öii läiyänfnm^^^
Kuri laiva olfvalmis merelle''iiia},'
aiica: vasia., u..Kcrx ^.^..^ cx . vehnäsäkk^
tarvittu. P e _ c , h ^ t i nyrkit so- .äymiä, lähti .e Portlandista h i Ä ^
jossa neekerm sihnilla j a yW v i v^-i
; - , f -.---.t-, . no3nryn vetariiana liukumaan »ke'
i-airc'v^T. miic+a nnita selällään l a i - . . ., , •
Columbia-virtaa ja ankkuroi sitttii
Astodan satamaan jääden odottaa-oli
miista
van kannella ja perämies
lään. Neekeri sai heti sylipäiniot-^ _ .. . ^ . . . . . . . . .
teen, j.a k, un perämi.e s s.i.m. a rimpuih - m—a^a^n uiisia-perai.m: ,i^e.h.i/ac,„ _jo itrt^enJ bjtiv
itseään irti jä olikin jö aivan pääse-mäisillaän,
turvautui tumma poika
viimeiseen valttiinsa, hainpäisiin. Kaksi viikkoa odottelimme^ ja -se ^
Neekerin nimi öli Shaw; oli koko päl- aika oli ihaninta, mitä kurja meriniies^i
jon gorillan näköiheh, suu'oli aiikais- saa elämässään kokea. Ei ollut työ-''
tulla matkustajalaivassa San Fraflcis^ l
c^sta asti.
tuna leveä, melkem korviin asti ulot­tuva,
huulet tavattoman; paksut, leu­at
lujat ja ne hampaat hirmuiset. En­nen
kuin Mr. Nichols aaviätikaäh, oli
Shaw iskenyt nämä kauheat ham­paansa
hänen niskaansa^ toisen kor­van
taakse, ja puri, ravisteli ja muri­si
kuin villipeto aihakiii. Miehistö
oli tuokiossa kiifuhtahut paifcälle dungerihousut jalassa ja puserot yl­tä
eikä työn teettäjiä. Syötiin vaiii;
ja huilattiin.
Jö saapuivat uudet perämiehfet. •
Englantilaisia olivat molemmat. Val­koisiin
paitoihin pukeutuneina jä hy­myillen
ka.ikille he laivaa tarkasta!'
vat. "Älikä ääretön vastakohta; vei^-
rattuna edellisiin perämiehiiil, jc
vat'silloin vielä ksenäisenä kuningas- Kuudensadan mailin pituinen mat-kuntana,
jonka viimeinen hallitsija painolastilla Portlandiin sujui kul-tenkin
ilman enempää verenvuoda­tusta.
Eikä satamaan päästyä ku­oli
kuningatar Liliuokalani!)
Laiva oli rakennettu GlasgoW'iSsa,
Skotlannissa vuonna 1892 ja se oli vä­hän
yli kahdentuhannen tonnin kän-toinen.
(Sivumennen on tässä pai­kallaan
mainita, että sama laiva ori
vieläkin meriä kyntämässä' puhjeh-kaan
miehistä karannut, vaikka moni
oli uhkaillut.
taistelua seuraamaan. Kukaan ei se­kaantunut
asiaan. Kukaan ei sano­nut
mitään. Silmäyksiä väin. -vaih-dettnn.
Ef kukaan purijaa usuttanut
mutta ei kieltänytkääh..'
Vihdoin Shaw näki hyväksi itse
hellittää otteensa. Perämies' nousi
Muutaman viikon päästä oli lai- ylös ja lähti, niska hurjasti verta vuo-vämme
täydessä vehnälastissa ja a-loimme
tehdä valmisteluja merelle
lähtöä varteii. Aivan kuin tahallaan
tien nykyään Ruotsin lipifn ällä rii-' käyttäytyivät peTämiehetkin toisi-menään
"Abraham Rydberg", koti- naan ihmismäisesti, ja kun tästä "ys-paikkana^
Tukholma.) Kapteenin • tävällisyydestä" eräänä päivänä eräs
nimi oli Oscar Kustel. Hän oli jo ikä- maalainen oli ensimmäistä perämies-mies,
ehkä kuusissakymmenissä, ja— tä vähän Tcehäissut, vastasi' tämä:
kansallisuudeltaan itävaltalainen. /'Olkoot Vt onnettomat, miten ha-
Hänellä oli nuori ja kaunis austraali- hiavat, niin kauan kuin olemme sa-alainen
vaimo, iältään ehkä puoUvä- tamassä, kylläpähän minun ääneni
.. Iissä kolmeakymmentä. Matruusit : . '
olivat sekalaista seurakuntaa. Siinä
oli useita eri kansallisuuksia edustetr
tuina, niitten joukossa yksi suomalai­nenkin,
allekirjoittanut. Huomatta­vana
tekijänä miehistössä oli ryhmä
Barbados- ja Martinique-saarilta ko­toisin
olevia neekereitä) jotka olivat
mustia kuin kekäleet. ,
Vihdoin odotettu hinaajahoyry - '
tulla porhalsi laivaa kohden tHoden
mukanaan useista eri merimieskodeis-ta
kerätyn, edellä mainitun miehis­tön.
Merimiesten kamppeet, enim­mäkseen
säkkejä ja ehkä pari kolme
arkkua, nostettiin laivan kanhelie-jonka
jälkeen miehet, toinen toisen­sa
jälkeea alkoivat kömpiä ylös "a-miraaliportaita",
jotka oli sijoitettu
laivan ulkopuolelle, peräkannen köh- -
- dalle, kapteenia, rouvaa y:m. "pa­rempia
ihmisiä" varten. Monet po­jista
olivat tietenkin ajan tavan mu­kaan
"juhlatuulella", toiset vähän
hoipertelivatkin. Pari Liverpoolin
poikaa aikoi kaikessa viattomuudes-
. saan pistää pieneksi lauluksi, mutta
— \'arjele taivas! ! SUloin lensi pe­rämiehen
nyrkki kuin pommi fnsin
toisen silmille ja sitten toisen. Töp-
. pöset oikonaan siinä kannella pojat
makasivat, veri tiristen kummankin
suusta ja sieraimista. "Opetan mi­nä,
teidät laulamaan!" mutisi perä­mies
itsekseen voitonriemuisena.
taen, kävelemään hitain askelin lai­van
peräpäätä kohti. Tällä samalla
hetkellä sattui kapteeni rouvineen
juuri, menemään maihin. Ehtivät
lä tervaiset kourat aina nyrkiksi pu-^
ristettuina ja hampaat itvissa laivan
kannella reheritelivät valmiiha tät-'
rääriiaan kerien kUrkkuun kulloinkin
h3^äksi näkivät 1 -
Ei torasanaa siinä laivassa sen erän
perästä kuulunut. Uudet. peräraie-het
olivat "gentlemanneja" molem­mat.
Ja kun sitten Tyyneltä merellä
purjehdimme.viikon toisensa jälkeen,
oli sääkiri meille suotuisa eika mitäai;
ihmeempää tapahtunut, JKapieeni ei.
juuri astua laiturille, kun perämies kiirehtinyt eikä turhia hätäillyt, ffä-huutaa
sen kuin vaivaisella kurkul­laan
voi: "Täällä on yksi musta piru,
joka ori pantava rautoihin!" Kap­teeni
hymähti hänelle vastaukseksi
jotakin, jota emme kuulleet, käänsi
sitten selkänsä ja
neliä öli suiiri^mis laivassa, joten,
hänen ei öllUt j ^ k o turhia ponnis­tella.
Elämä alkoikin jo tuntua yksi-,
töikkoiselta, kun ei mitään jännittä­vää
tapahtunut. Mutta tulipa eräa-
Jennynsä nä aamuna muutos, kun päivän vai-
- ' ' .- — jetessa huomasimme laivallamme' ole­van
matkakumppanin. Sekin oli ilt;-
limastoparkki, jonka suUnta öli saitiä'
kuin meidän. Olimme silloin eteläi­sellä
Tyynellämerellä, kaäkkoispa-^
saatissa, ehkä parikymmentä leveys­astetta
eteläpuolella päivantaSaaian
Uusi tulokas oli melkein meidän köh-daliamme
kaukana ylähangäri pöo^^r
lella, ja ilmeisesti • silla oli parempi
"vauhti pääUä" kuin:meili.: Tehtijn'
tavanmukaiset tervehtimiset! Meijfan
laivassamme nostettiin Räwäijiii
pu perämaston huippuun (kahvelia
ei ollut) ja naapuriltä nousivat kah-'
velin kärkeen. Italian värit. Italia­laisena
olivat kaikki purjeet yllä, ku«
taas riieillä pilvipurjeet jä'"pimveii- "
prammit" oli yöfcsi käärittyä' Oliib ' ^
ihme, että; riaapixri aikoi painella 6- ^
hitse t Vaiih^ kapteeriiTririie, joka , •
läonteeltiäari- ojfet mikään hatäilija"
' eikä käpaiRja, i a i nyt kuitenkin öini- .
tuiseft paäfiäit piston:- Ml nä3^tänyt'
äijän sisti sallivairi että italialainen.
tuössaLri3,rt nöi» vairi oiisi painellut
ohitse. Haol&natta siitäy'että ';
oli koköf nainsfc&a.pa^tituuleksi ja,^
että piöclife&Ööilrife' v^sta6arik ^äy: t
siä purjiemv,ri]^iffa^ ftäri kaikki :kÖl^':
me ^^pifaveni)^^ ensin asetetta^
Va&si K^väi ionl^iil' verran
' I^Jtxä
sdfeaav 'fitna toutui ja kiusalliselta',
1 ^etää Vbi^'-'
Kapteeni ei ollut kannella eikä jou- /ToÄrfcÄjöiitJi^/Ä» JPreddfe i. - ' sdfeaa. ttotui jo 1
Kun ankkuri oli irroitettu pohjas- • /«.äta S f c t e i ^ ^ ^ t^
ta, alkoi binaajan nokisesu "vu^- fn ^"«H^S.^^^li^^JS^* '^^'^ efe th™, stysai!.!" kuulai
pusta tupruu musta savu. sen «,i- ^ -»".«««^ ^ij^tST*" T »""'^''i vihdoi» määräjs petä»wLua. Poi"
evosta ka juoksua ylös kuhunkin mastoon