1939-06-10-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
N
Sivu 2 LAU.^NTAINA, KESÄKUUN 10 PÄIVÄNÄ 1939
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registerea at the Post Office Dept;.
Ottawa, as second class mäiter.
Tilaushinnat:
1 Vk tzm
6 kk. 1.10
8 kk. .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk $2.50
Suomeen ja muualle ulkomaille:
l vk. $3.00
6 kk. ............................ 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
liekki ilmestyy Jokaisen »Ukon lauantaina
12-slvuisena. sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
Asiamiehillie myönnetään 20 prosentin
palkkio.
Pitäkää asiamiesvälineitä Jo tä-
Kiistantaja: Vapaus Publishing Ca.
Ltd.
Toimittaja A. Päiviö.
Toimitusneuvosto: J. Jarvls, Rauha
Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Ester
Kaustinen, Aili Malm, Margit Laakso
Ja Yrjö Saiva
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI
F.O.BOX69 «udbury. On*
Toimituksen
Tämä kulma on sellainen, että toisinaan
ei tahdo tietää, mitä tähän panisi,
kun parhaan kokoista" asiaa ei
aina ole. Toiset ovat niin suuria ja
sekavia, että niitä on turha yrittääkään
tähän tukkia. Siinä pulassa
fuuri oltiin, mutta pelastus tuli, kun
muistiin ptskahti eräs äskettäin kaukaa
länneltä Jullut kirje. Siinähän
olikin asiaa ja aikaan sopivaa. Siis
lainaamme {kirjoittaja suonee sen),
''Hyvä Liekin toimittaja. — Suonette
anteeksi, jos pmitun asinan, joka
ci minulle kuuluisi. Mutta ystäviähän
tässä ollaan.
Kas kun minä olen viime kirjoituskilpailusta
lähtien tarkkaillut Liekistä
joitakin nimiä, joilta oli miellyttäviä
kirjoituksia, enkä ole niitä nähnyt
kuin jokusen, niin olen aprikoinut
vuclcssäni, että mikä tässä rikecraa.
En näet mielelläni mitenkään uskoisi,
että he kirjoittavat vain kilpailua ja
palkintoa varten, vaan omaksi ilokseen
ja asianharrastuksesta, niin, ja
— kunnianhimosta, uskon senkinykun
tunnen omaa mitätöntä minääni. Mikähän
esimerkiksi on tullut Esterille,
jolta oli kerran se jatkokertomuskin,
jonka suurella nautinnolla luin? Ja
montii muuta. Eikös teidän toifnttta-jana
pitäisi kääntyä persoonallisella
kirjeellä heidän puoleensa ja vähän
kumartaa, jos tarve vaatii. Se, ainakin
meille hieriohelmoille tekee joskt4S
oikein hyvää. Varsinkin nyt ennen
kesää ja hyttysiä...
Muuten, jos moraan ajatukseni sanon,
ri milloinkaan pitäisi panna toi-nwen
kirjoituskilpailuja. Olen ollut
huomaavinani, että niistä on aina sama
seuraus: silloin kyliä tulee kirjoituksia
runsaasti, mutta sitten sitä
vähemmäii, kunnes ehkä myöhemmin
toas^ täsaanmttaan) kun kaikki ovat
leppyneet. Olettkohan oikeassa?...
Minä puolestani jatkan vanhaa junua
tämän tästä mistään-välittämättä, sillä^
on niin hauska nähdä painettmrta
omia kätten töitään.
Ja sitten vain: lycka tili,-sanoo
rtiotsalainen. Jos tästä saitte jonkun
viisaan ajatukseUf niin pankaa käytäntöön,
ci maksa mitään'*
Siinä se nyt oli, ja asiaa kaikki.
Ajatukset myöskin oikeita ilman va-tupassia,
Itsekitkin saimme vähän
jotakin. Niinpä ei tunnu tanitsevan
iällä kerralla lisätä mitään, — A, P,
Kuninkaallinen- postitynnyri, suoritettuaan tehtävänsä Empfess
of Australia-laivalla, on nyt asetettu toiseen tehtävään, nimittäin
almutynnyriksi, jolla kerätään varoja^ Lontoon St. BartolÖmew's
sairaalalle. Tynnyri on asetettu Mäiision Houseen, Lontoon lordi-majurin
virkataloon. Kuvassa nähdään lordimajuri tipauttamassa
ensimmäisenä roponsa:
(Pieni Shirley Temple, joka on
hämmästyttänyt koko elokuvamaailmaa
lapsitähdelle suorastaan ainutlaatuisella
teolla pysymällä suosion
huipulla — hänen tähtensä ei ole
muuten vieläkään osoittanut minkäänlaisia
laskemisen merkkejä —
kokonaista viisi vuotta, heittää kohta
lapsenkengät jalastaan, sillä viime
vuonna hän täytti yhdeksän vuotta,
ja kohtapuoliin hän kai rupeaa kirjoittamaan
muistelmiaan. Kun Shirley
Temple aikoinaan suorastaan salaman
tavoin ilmestyi elokuvan tai-
\^ane, oli hän tuskiri nelivuotias,
mutta että hän ei sentään ole pitänyt
filmaushommaa pelkkänä uutena ja
hauskana leikkinä, käy ilmi seuraavasta
selostuksesta, jonka "Lukemisen
perhe'' on saanut suurelta pikku
tähdeltä itseltään.)
TT'UN presidentti Roosevelt pani
•»-^kaikki pankit kiinni vuonna 1933,
olin minä melkein rieli\niotias, ja minä
muistan, että minusta tuntui, että olin
jo hyvin \^ha, vaikka kaikki vielä
vanhemmat ihmiset pitivät minua^ai^
x^an pikku tyttönä. Isä oli erään pankin
johtaja Los. Angelesissa — ja on
fiän vieläkin — mutta sitten eräänä
päivänähän ei mennytkään työhönsä.
Hänen täytyi jäädä kotiin, koska
kaikki pankit oli pantu kiinni. Me
istuimmfe evänhän talomme puutarhassa
Santa Monicassa, ja isä näytti
minusta hyvin omituiselta. Jack ja
Sonny, jotka o\^t minun kaksi vanhempaa
veljeäni, oli\^t koulussa, ja
äiti homniaili jotakin sisällä huoneissa.
^linä ajattelin, että minun täytji
saada isä \ijhän iloisemmaksi. Ihmiset
saa hj'\*in useip iloisemmiksi, kun
Sanöo heille jotakin mukavaa, ja minä
aioin juuri kii\'etä isän polvelle ja
sanoa hänelle, että pidin hänestä
hirveästi, mutta silloin äiti juoksi kovaa
kyytiä ulos ja sanoi, että meidän
piti heti lähteä filmistudioon, jossa
minä olin ollut muutamia kertoja filmaamassa
semmoisia lyhyitä filmejä,
joita kutsuttiin nimellä "Baby Bur-lesks".
Me kiipesimme kaikki isän
vanhaan autoon ja sitten me ajoimme
ateljeehen. Kun me olimme tulleet
perille ja äiti ja minä nousimme autosta,
katsoi isä minuun oikein has-susti
ja sanoi, että oli se sentään onni,
että edes jollakin Templen perheestä
on työtä. Ajatelkaa, jos hän ja kaikki
olisix^at tienneet, mikä onni meitä jouluna
odotti! Silloin olisimme kaikki
olleet paljon onnellisempia. Minä
sain nimittäin silloin ensimmäisen
kunnollisen filmiosanijjä vähän myöhemmin
minä olin oikea filmitähti ai-vankuin
Janet Gaynor, Greta Garbo
ja Jean Harlow.
Minäpä kerron nyt, kuinka kaikki
oikeastaan kävi, ja miten sitten asiat
järjestyivät, sillä minulta on kyselty
niin paljon, jettä tiedän, että tekin
olette uteliaita kuulemaan. Ihmiset
luulevat, että minä pääsin aivan äkkiä
filmitähdeksi, mutta eipä se niin helposti
käynytkään, v^aikka ensimmäisen
suuren osani sainkin aivan sattumalta'.
Eikä se sittenkään kovin
helppoa oUut. Vähällä oli, ettei minusta
ollut tulla mitään.
\'ähän sen jälkeen, kun isän pankki
pantiin kiinni, äiti sai tietää, ettei
enää tehtäisikään enempää niitä pikku
filmej'ä, joissa olin saanut olla
miikana^ Ohjaaja sanoi, etta mitä oli *
jo tarpeeksi, jä' etteivät ihmiset ^ ä ä
välittäneet niistä. He pitivät kuulemma
paljon enemmän ""Meidän sakin"
filmeistä. Ja ohjaaja sanoi, että kaikki
lapset, jotka olivat olleet mukana
Tervetuloa ko^^
Titon tervehdyksen haluaisin sa.
noa kaikille Espanjasta kotiututieHk
pojillemme. Nyt lukija ajattelee, että
allekirjoittanut on pahan kerran
rnyöhästynyt, kun kaikki toiset ovat
tpivottaneet heidät tervetulleiksi jo
ajat sitten. Joo, olen koko ajan nähnyt
ja kuullut, missä järjestyksessä
poikamme ovat kotiutuneet ja miten
heidät on vastaanotettu, mutta minä
olen vaiennut, ei siksi että en olisi
halunnut heitä kiittää ja tervetulleeksi
toivottaa, vaan siksi, että olen odottanut
vankipoikiemme kotiutumista.
Kaikki ne suuret vastaanottojuhlat
ovat olleet oikein jd paikallaan, mutta
koko ajan on sydämeni vapissut
pelosta niiifen' pöikiemme puolesta,
' jotka ötvuat siellä kaukana fasistien
vankeina, eivätkä päässeet kotiin tovereittensa
kanssa yhtä aikaa. Pelkäsin,
eftä ke eivät enää koskaan
pääse näkemään^ kotia ja ystäviään,
sillä onhan yleinen salaisuus se, että
fasistit ovat petoja-^ jotka eivät epäile
riistää kenkeä rehellisiltä pojiltain-mekäan.
Nyt kuitenkin ovat poikamme
jo vapaina ja kotona ja minäkin
uskallan hengittää koko lailla
vapaasti. — Joo, pojat, se oli aika
huisketta siellä' Espanjassa. Luin
tarkasti jokaisen kirjeen, minkä sid-tä
lähetitte ja luettavakseni sain, ja
erikoisella mielenkiinnolla seurasin
uutisia niiltä rintamilta missä tijesin
teidätt ahertavan. Ja aiai, kuinka
monia kertaa' söi^menpäitäni kutisi,
että jospa mkäkin pääsisin, jos ei
muuta, niitin livailttamaaii oikein nasevan
korvafUlikan jollekulle fasistille:
No, eipä siif a oltsi tainnut olla
kovin paljon hyötyä, joten vahinkoa
ei tullut^ vaikka en päässytkään.
Nyt juttu meni taas ihan pommiksi:
Kuvittelin^ että kirjoitan oikein
loistavan puheen, missä kiitän
• rohkeita poikiamme, jotka uskalsivat
olla uskollisia aatteelleen, ja kehoittaisin
heitä edelleenkin uskollisina
taistelemaan fasismin tukahduttamiseksi
Canadassa: Stop tykkänään.
Kyllä poikamme ovat kuulleet kylliksi
loistopuheita ja kehoituksia, joten
minun on turhaa enää puhua.
Siksi on viisainta lopettaa ja sanoa
vain yksinkertaisesti: tervetuloa kotiin!
l Sanon silti vielä, että mms-telen-
haikeudella niitä poikia, jotka
jäivät Espanjan multiin.- Sinne joi
kaikki ne, jotka joukostamme henkilökohtaisesti
tunsin. Sanoin hai-keudellai
en surulla^ sillä he oUvat
ja kaatuivat sankareina taistelussa
ja heidän verensä eiole^vuotanut hukkaan.
Heidän jalo kuolemansa vd-voittaa
meitä jatkamaan taistelua,^
ka nahjusmaisestl suremaan.
SIRPA-SERKKU.
mm
"Baby Burlesks"-filmeissä, olivat
kasvaneet jö liian suuriksi. Kukaan
ei olisi saanut oUa yhdeksääkymmentä
senttiä pitempi, ja minä olin
jo melkein metrin pituinen, ja pojat
vielä pitempiä. Me olimme oUeet
samoissa filmeissä ja melkein vuoden
ja meiöta oli tullut hirveän h>'Via
ystäviä ja nyt' nieidäh täytyi sanoa
hyvästi toisillemme; Eräästä tj^tösta
piditi eneöiinäft kuin muista. IS»^
nimmsä Oli MarUyii Grahas, ja hänet
mmä olöi tavannut myöhemminkin,
mutta muita minä eri ole tavaijnu^^
nyt me tapaamme joka p:vä
on mintm stand.in'inK MeiUa tädillähän
on aina kaikenlaisia kureita,
eikä meillä ole aikaa istua sam^
paikassa odottamassa, että ^
vaaja saa asetetuksi kamenmsa^o
((Jatkoa yhdeksännellä sivuuaf
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 10, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-06-10 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390610 |
Description
| Title | 1939-06-10-02 |
| OCR text | N Sivu 2 LAU.^NTAINA, KESÄKUUN 10 PÄIVÄNÄ 1939 {Canadan suomalaisten viikkolehti) Registerea at the Post Office Dept;. Ottawa, as second class mäiter. Tilaushinnat: 1 Vk tzm 6 kk. 1.10 8 kk. .60 Yhdysvaltoihin: 1 vk $2.50 Suomeen ja muualle ulkomaille: l vk. $3.00 6 kk. ............................ 1.65 Irtonumerot 5 senttiä liekki ilmestyy Jokaisen »Ukon lauantaina 12-slvuisena. sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. Asiamiehillie myönnetään 20 prosentin palkkio. Pitäkää asiamiesvälineitä Jo tä- Kiistantaja: Vapaus Publishing Ca. Ltd. Toimittaja A. Päiviö. Toimitusneuvosto: J. Jarvls, Rauha Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Ester Kaustinen, Aili Malm, Margit Laakso Ja Yrjö Saiva Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: LIEKKI F.O.BOX69 «udbury. On* Toimituksen Tämä kulma on sellainen, että toisinaan ei tahdo tietää, mitä tähän panisi, kun parhaan kokoista" asiaa ei aina ole. Toiset ovat niin suuria ja sekavia, että niitä on turha yrittääkään tähän tukkia. Siinä pulassa fuuri oltiin, mutta pelastus tuli, kun muistiin ptskahti eräs äskettäin kaukaa länneltä Jullut kirje. Siinähän olikin asiaa ja aikaan sopivaa. Siis lainaamme {kirjoittaja suonee sen), ''Hyvä Liekin toimittaja. — Suonette anteeksi, jos pmitun asinan, joka ci minulle kuuluisi. Mutta ystäviähän tässä ollaan. Kas kun minä olen viime kirjoituskilpailusta lähtien tarkkaillut Liekistä joitakin nimiä, joilta oli miellyttäviä kirjoituksia, enkä ole niitä nähnyt kuin jokusen, niin olen aprikoinut vuclcssäni, että mikä tässä rikecraa. En näet mielelläni mitenkään uskoisi, että he kirjoittavat vain kilpailua ja palkintoa varten, vaan omaksi ilokseen ja asianharrastuksesta, niin, ja — kunnianhimosta, uskon senkinykun tunnen omaa mitätöntä minääni. Mikähän esimerkiksi on tullut Esterille, jolta oli kerran se jatkokertomuskin, jonka suurella nautinnolla luin? Ja montii muuta. Eikös teidän toifnttta-jana pitäisi kääntyä persoonallisella kirjeellä heidän puoleensa ja vähän kumartaa, jos tarve vaatii. Se, ainakin meille hieriohelmoille tekee joskt4S oikein hyvää. Varsinkin nyt ennen kesää ja hyttysiä... Muuten, jos moraan ajatukseni sanon, ri milloinkaan pitäisi panna toi-nwen kirjoituskilpailuja. Olen ollut huomaavinani, että niistä on aina sama seuraus: silloin kyliä tulee kirjoituksia runsaasti, mutta sitten sitä vähemmäii, kunnes ehkä myöhemmin toas^ täsaanmttaan) kun kaikki ovat leppyneet. Olettkohan oikeassa?... Minä puolestani jatkan vanhaa junua tämän tästä mistään-välittämättä, sillä^ on niin hauska nähdä painettmrta omia kätten töitään. Ja sitten vain: lycka tili,-sanoo rtiotsalainen. Jos tästä saitte jonkun viisaan ajatukseUf niin pankaa käytäntöön, ci maksa mitään'* Siinä se nyt oli, ja asiaa kaikki. Ajatukset myöskin oikeita ilman va-tupassia, Itsekitkin saimme vähän jotakin. Niinpä ei tunnu tanitsevan iällä kerralla lisätä mitään, — A, P, Kuninkaallinen- postitynnyri, suoritettuaan tehtävänsä Empfess of Australia-laivalla, on nyt asetettu toiseen tehtävään, nimittäin almutynnyriksi, jolla kerätään varoja^ Lontoon St. BartolÖmew's sairaalalle. Tynnyri on asetettu Mäiision Houseen, Lontoon lordi-majurin virkataloon. Kuvassa nähdään lordimajuri tipauttamassa ensimmäisenä roponsa: (Pieni Shirley Temple, joka on hämmästyttänyt koko elokuvamaailmaa lapsitähdelle suorastaan ainutlaatuisella teolla pysymällä suosion huipulla — hänen tähtensä ei ole muuten vieläkään osoittanut minkäänlaisia laskemisen merkkejä — kokonaista viisi vuotta, heittää kohta lapsenkengät jalastaan, sillä viime vuonna hän täytti yhdeksän vuotta, ja kohtapuoliin hän kai rupeaa kirjoittamaan muistelmiaan. Kun Shirley Temple aikoinaan suorastaan salaman tavoin ilmestyi elokuvan tai- \^ane, oli hän tuskiri nelivuotias, mutta että hän ei sentään ole pitänyt filmaushommaa pelkkänä uutena ja hauskana leikkinä, käy ilmi seuraavasta selostuksesta, jonka "Lukemisen perhe'' on saanut suurelta pikku tähdeltä itseltään.) TT'UN presidentti Roosevelt pani •»-^kaikki pankit kiinni vuonna 1933, olin minä melkein rieli\niotias, ja minä muistan, että minusta tuntui, että olin jo hyvin \^ha, vaikka kaikki vielä vanhemmat ihmiset pitivät minua^ai^ x^an pikku tyttönä. Isä oli erään pankin johtaja Los. Angelesissa — ja on fiän vieläkin — mutta sitten eräänä päivänähän ei mennytkään työhönsä. Hänen täytyi jäädä kotiin, koska kaikki pankit oli pantu kiinni. Me istuimmfe evänhän talomme puutarhassa Santa Monicassa, ja isä näytti minusta hyvin omituiselta. Jack ja Sonny, jotka o\^t minun kaksi vanhempaa veljeäni, oli\^t koulussa, ja äiti homniaili jotakin sisällä huoneissa. ^linä ajattelin, että minun täytji saada isä \ijhän iloisemmaksi. Ihmiset saa hj'\*in useip iloisemmiksi, kun Sanöo heille jotakin mukavaa, ja minä aioin juuri kii\'etä isän polvelle ja sanoa hänelle, että pidin hänestä hirveästi, mutta silloin äiti juoksi kovaa kyytiä ulos ja sanoi, että meidän piti heti lähteä filmistudioon, jossa minä olin ollut muutamia kertoja filmaamassa semmoisia lyhyitä filmejä, joita kutsuttiin nimellä "Baby Bur-lesks". Me kiipesimme kaikki isän vanhaan autoon ja sitten me ajoimme ateljeehen. Kun me olimme tulleet perille ja äiti ja minä nousimme autosta, katsoi isä minuun oikein has-susti ja sanoi, että oli se sentään onni, että edes jollakin Templen perheestä on työtä. Ajatelkaa, jos hän ja kaikki olisix^at tienneet, mikä onni meitä jouluna odotti! Silloin olisimme kaikki olleet paljon onnellisempia. Minä sain nimittäin silloin ensimmäisen kunnollisen filmiosanijjä vähän myöhemmin minä olin oikea filmitähti ai-vankuin Janet Gaynor, Greta Garbo ja Jean Harlow. Minäpä kerron nyt, kuinka kaikki oikeastaan kävi, ja miten sitten asiat järjestyivät, sillä minulta on kyselty niin paljon, jettä tiedän, että tekin olette uteliaita kuulemaan. Ihmiset luulevat, että minä pääsin aivan äkkiä filmitähdeksi, mutta eipä se niin helposti käynytkään, v^aikka ensimmäisen suuren osani sainkin aivan sattumalta'. Eikä se sittenkään kovin helppoa oUut. Vähällä oli, ettei minusta ollut tulla mitään. \'ähän sen jälkeen, kun isän pankki pantiin kiinni, äiti sai tietää, ettei enää tehtäisikään enempää niitä pikku filmej'ä, joissa olin saanut olla miikana^ Ohjaaja sanoi, etta mitä oli * jo tarpeeksi, jä' etteivät ihmiset ^ ä ä välittäneet niistä. He pitivät kuulemma paljon enemmän ""Meidän sakin" filmeistä. Ja ohjaaja sanoi, että kaikki lapset, jotka olivat olleet mukana Tervetuloa ko^^ Titon tervehdyksen haluaisin sa. noa kaikille Espanjasta kotiututieHk pojillemme. Nyt lukija ajattelee, että allekirjoittanut on pahan kerran rnyöhästynyt, kun kaikki toiset ovat tpivottaneet heidät tervetulleiksi jo ajat sitten. Joo, olen koko ajan nähnyt ja kuullut, missä järjestyksessä poikamme ovat kotiutuneet ja miten heidät on vastaanotettu, mutta minä olen vaiennut, ei siksi että en olisi halunnut heitä kiittää ja tervetulleeksi toivottaa, vaan siksi, että olen odottanut vankipoikiemme kotiutumista. Kaikki ne suuret vastaanottojuhlat ovat olleet oikein jd paikallaan, mutta koko ajan on sydämeni vapissut pelosta niiifen' pöikiemme puolesta, ' jotka ötvuat siellä kaukana fasistien vankeina, eivätkä päässeet kotiin tovereittensa kanssa yhtä aikaa. Pelkäsin, eftä ke eivät enää koskaan pääse näkemään^ kotia ja ystäviään, sillä onhan yleinen salaisuus se, että fasistit ovat petoja-^ jotka eivät epäile riistää kenkeä rehellisiltä pojiltain-mekäan. Nyt kuitenkin ovat poikamme jo vapaina ja kotona ja minäkin uskallan hengittää koko lailla vapaasti. — Joo, pojat, se oli aika huisketta siellä' Espanjassa. Luin tarkasti jokaisen kirjeen, minkä sid-tä lähetitte ja luettavakseni sain, ja erikoisella mielenkiinnolla seurasin uutisia niiltä rintamilta missä tijesin teidätt ahertavan. Ja aiai, kuinka monia kertaa' söi^menpäitäni kutisi, että jospa mkäkin pääsisin, jos ei muuta, niitin livailttamaaii oikein nasevan korvafUlikan jollekulle fasistille: No, eipä siif a oltsi tainnut olla kovin paljon hyötyä, joten vahinkoa ei tullut^ vaikka en päässytkään. Nyt juttu meni taas ihan pommiksi: Kuvittelin^ että kirjoitan oikein loistavan puheen, missä kiitän • rohkeita poikiamme, jotka uskalsivat olla uskollisia aatteelleen, ja kehoittaisin heitä edelleenkin uskollisina taistelemaan fasismin tukahduttamiseksi Canadassa: Stop tykkänään. Kyllä poikamme ovat kuulleet kylliksi loistopuheita ja kehoituksia, joten minun on turhaa enää puhua. Siksi on viisainta lopettaa ja sanoa vain yksinkertaisesti: tervetuloa kotiin! l Sanon silti vielä, että mms-telen- haikeudella niitä poikia, jotka jäivät Espanjan multiin.- Sinne joi kaikki ne, jotka joukostamme henkilökohtaisesti tunsin. Sanoin hai-keudellai en surulla^ sillä he oUvat ja kaatuivat sankareina taistelussa ja heidän verensä eiole^vuotanut hukkaan. Heidän jalo kuolemansa vd-voittaa meitä jatkamaan taistelua,^ ka nahjusmaisestl suremaan. SIRPA-SERKKU. mm "Baby Burlesks"-filmeissä, olivat kasvaneet jö liian suuriksi. Kukaan ei olisi saanut oUa yhdeksääkymmentä senttiä pitempi, ja minä olin jo melkein metrin pituinen, ja pojat vielä pitempiä. Me olimme oUeet samoissa filmeissä ja melkein vuoden ja meiöta oli tullut hirveän h>'Via ystäviä ja nyt' nieidäh täytyi sanoa hyvästi toisillemme; Eräästä tj^tösta piditi eneöiinäft kuin muista. IS»^ nimmsä Oli MarUyii Grahas, ja hänet mmä olöi tavannut myöhemminkin, mutta muita minä eri ole tavaijnu^^ nyt me tapaamme joka p:vä on mintm stand.in'inK MeiUa tädillähän on aina kaikenlaisia kureita, eikä meillä ole aikaa istua sam^ paikassa odottamassa, että ^ vaaja saa asetetuksi kamenmsa^o ((Jatkoa yhdeksännellä sivuuaf |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-06-10-02
