Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 11, 1952

              r,t HOME
1'!
MÄSSiNS TO SO SOUT,^ PO5
VEAf?S. MOW WE HAVe TJ-IE
CMANJCe Ä^40 vou A«<e
sfUOOEMLV UNiOECipSO/
—8ECAUSE
YOU SPcNT YEAieSl
COMVINJONS A\L
IT VVASMT WOf?W
^ AtICE IS miJt^^ ;
SHEtLSTALL
UMTIL WE'LL HAVE
TO SUCk A ^
WAiT. 8UT I
WAMTTO S=S
AC5CHIE'5 FAGE
WHEN ME SEE.S,
PELICANJ..
. THJIS BUh4CH OOESM'\
MOVE A L O N G S00^4,
A L L TvlE S E S T
APARTMENJTS WlLL
B E S N A P P E O U P .
/ WOOLEMS, ALICE.
•.TH<ECE€ ALWAV5
,AN OCdÄSiONJAL
JCOOL NJI<SWT.
SUT. F R E O O I S , VOU
SAIO IF VOUJ? »Aise
WEMT T»4«?OUSH.
We COULO 60
SOUTHI Th4\S VEAI?.,
COULONi'T \VE
JUST MOVE-XV
THIE trV SET
JNJTO THE ^
, DOMTWOC(?V.
jUNilOf?/TH^EV'(?E
JUST STOPPlMS
OFF ON 1WE!l?
WAV Tv^ROUSH.
, WELU . ,
^WH1CH'LL IT BE?,
A\lAMi 0(?
PWOESJI)C ^»
S^OU OECiOE
CAM BB^ t^e
ONlE WHO
JlOMPLAlNiSv
CTHAT NOISV
(3AN<5 CHIRPED
SO LOUDTMIS
MORNING, X
BAI2K/ y T s i ö Bf?EATH OF Tt4!S
CÄJSPAIJ? IT WOULO
A\Ä!<E SOU WANT TO
STÄV wef?e ALL Ah«3 IT
•oöesMT.
<iN\A(Sir4E JUST LOLUIM6
OM Te4E WMITE SAMD UMOEt?,
T>^E-WAVIMS P A L M TffEES:
ALL WISJTEP LOKIS
YOUP MOM
AKiO POP WOULD
DOTlMT/VOU'0
HAVE TO 60 TD
ThlCHÖOL
'WE TfflED ITONJE
WlNTEp SUT AI^NOLD
OiON'T CApe F O R TME,
CROVVOS O F <Sl6<SLlM<a-
^SlRt«S OM THIE BEACHESJ
/
dOLLV/
- A p c m e,
ITAOUSHT
,VOU FOLKS
WOULO Si
PAI?KED IKI
A R A L M l P e e
8V WOW/
w 6 wspe
ALLTi4e WAVTO
POPTSMOUTH, OHIO -
WHEhJ ALICE SOT
HOMESICK ANO ^AI?mO
TO 8AWL—TK4e TEARS
^ MAOB Hep W l N ö S '
^ICe UP* AMD 6I?OUHOeO
us AT L0UI5VILLE...S0
leuessvve-LLSTiCKrr
OUT FDPAMOTHEP
WlMTei?/
o
o
o
o o. 4- »Ti,
Copr. 1952. K i n g Featur«s Syndkate, Inc., V(^orid rifihts reserveif. IO-19
Ime
. I7LKOIOIARAVINTOLASSA
He istuivat kahden ravintolan kaikkein
huomaatnattomimmassa sopukassa, eivät*
kä nIUmeet mitään muuta kuin toinen t o i .
s e i S ^ Tarjoilija odotti puoli tuntia.että
9)» tilaisivat Jotain, mutta i ^ n o l i i t s ^ un
ollut nuori j a ynunärsi nuoria, tyytyen
v a i n pas^ivisen tarkkailijan osaan.
— Rakkaani, sanoi nuori mies.
— Slakkaani, rakkaani, sanoi nuori nai*
nen.
— Afinä rakastan sinua. raldcaanL
— <Minä rakastan myöskin ^ u a , rak-kaanL
~> Minä rakastan sinua niin, että voisin
«yödi sinut.
OSASI AIAA
Eräs äsäksttäin nraoftiasta maasta tullut
poflca meni farmiUe tyOhfin. Farmari ;^ky*
syl* että osaako poika ajal^ pariinajalAoa,
eU k a h U ftici^osta y k s l l l & ^ u l t s i^
* ^ a m i a s t i V irastasI p<älca,. "olenhan
mtaUUvanhassa^ maassa^j^aiutt.kymmen^
sikaakin sdidefiä-lBapClli.'
PKOBLEEMPViAPSI
Perheessä oli njs. prolbleemilapsl. joka
ei muka fvoinut ^ l ä . ES muuta kuin
kastematoa, sanoi laipsL No, hyvä, han­k
i t t i in ikastemata
— Mutta se on paistettava, vaati lapsi.
No. tottahan toki. kastemato paistettiin.
- — J a papan on ensin syötävä madosta
puolet.
Tietysti ps^ppa söi puolet. Mutta seu­raus
<m äUistyt^ä:
^Slhjry. nyt pappa söd j i i u r i sen puolen,
jonka minä olisi tahtonut . . .
LOBQOUTCS'
Rovasti taipasi Jussin, vax^btan' halon-hakkaalan
Ja katsoo tarpeelliseesi koöcu-teOa
täxnän omaatuntoa:
— Sin^illalt^n, Jusä. on j o n i i n paljon
a^ää. että alkaa oUa aika ajatella : k u < ^
maa. S i s i mm enää kauan tarvitse sa«
hail|a fraita.
~> 'Niin. s^bSa 4Hdcin meikäläisen ainoa
lohdutus vanStonia päivillämme^ ettei- b d -
vettiä limsnitet& pBiUa» tuiHUi Jussi.
NIINP& K T L LA
iE;räs rouvashenkilö, «joka p i t i suurena
kunniana saada pöytakavaUeerikseen lää­kärin,
jolka samalla o l i yliopiston profes­sori,
kysyi tältä:
- — Onko minun sanottava teitä profes-
4riksi vai tohtoribsi?
— (Niinkuin itse haluatte, arvoisa rouva,
sanoi tämä suuri mies. — (Muutamat k u t ­suvat
minua vasJhsJcsi iifiootiksi.
— MIutta sehän sopii v a i n niille, jotka
txmtevat teibdät lähemmin.
N E I J I P S E T .
"luQtä te meluatte n i i n kamalasti, l a p ­set?
iMltä siellä i m tdceaia?"
" E i mitään, IdtL Me v]iun leHdmme
hammaslääkäriä, eikä K a l l e tahdo antaa
vetää pois hammastaan.**
RunoiUJa: -Ȁi. meri . . . se on k u in
pienokainen . . . mitensehanna^lle^äkäa^a
miteD se«voScaan finjyä raivosta ...**
N«ltl: " N i i n , Ja a i n a se QniDftrk&^.
ONNlSXmr KERR.4NXIV,
H i l j a t t a i n naimisiin jneonyt uvm mis
keskusteli, naisista erään vanlieoBnaa
aviomiehen (kanssa.
Oletteto (koskaan päässjrt räit-telyssä
vaimonne kanssa? kysyi
mies.
Älyllä, yhdfen kerran, mutta siiö aa
kulunut Jo monta vuotta. Eb ws^
enää, anista o l i kysymj^, myAi^ muistsa
kuitenkin sen^ että olin /vaimoni i^ns»
halaamassa ik(»kfcimattoa k e i t t i *ö
rupesimme väittelemään. VaimoUao»
s i l l o in suu täynnä nupeja, eikä XflBO^
»«huinaain. Silldai .pääsin voitolle
telyssä hänen ^ i ^ ^
n$D<KEBTAISTA
Ifuori xiäyUe&jätär: — aCoä o t o - ^
«toin xMiäfetunat p ä ä s e i ^^
Toinen^aäjFttcmätSr: — .JUi Wi*sw
Watetti,tinä^ onnistuit sen tÄf-**"'
' Ä ö f t e a t a l s t a r i .Ortta