1945-12-29-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUAXTAINA, JOULUKUUN 29 PÄIVÄNÄ
usin toivein uusi vuosi
iCäikadan suomalaisten viikkolehti)
Publlsbed and prlnted- by the Vapäiis
iPubllsblhg Company Limited. 100-ltö
istm Sireet West, Sudbury, Ontario.
H^glstfered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class inatter:
Tilanshlnnat:
i VIIM ... . . . . . . . . . . . . . . . . . .$2.00
lc1?i . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . l.XO
3 klc . .60
V Ylidysvaltolhin:
1, ^Ic» • • • • •»••••••••••••• •'•$2.50
^ kk. .... . 1.40
iSuomeen ja munaUe olkomaill^
0 «••»••>•«•••••'»••>•»•_ 1*65
UeklEi ilmestyy jiokalsen vMön Iau«
ftntkiiia. i2-^lvöig^ä. sisMtäen päxasta
kaunoklrjalltsta luettavaa kaikilta aloilta.
njÄOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta
40 senttiä palstatuuxnialta ja
kerralta. Alin ilmoituäiinta $1.00. Alin
maksu kuolihilmoit^ $2.00 yhnä
€0 Anttia jokaiselta muistovät^ltä täi
Uitoslauseelta. :^Mkoishinnat pysyvistä
Umoituläslsta. Tlläpäisilniöittäjien on
läh^ät^ttävä mak^u ettil^tefen.
Kaikki LiekiUe tarkoite^it maksu-ösditukset
ön ostettava kastahtajäh nimeen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
S:ufi5Äntä:jaöJa.i)aina|a! ValtetiiS • IMb-
Uäiing Company Limitedi, 100-102 Elm
ött^^t W^st; ÖtÄlbury, Oniätlo-
Toimittaja A. Päiviö:
liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI
Toimituksen kutinasta
Päivä, vuosi vuoden perään
litistää niinkuin lanka kerädv.
Nyppy, solniu siellä täällä
laJigan kirjavalla säällä.
TadJon eessä vuoden jama
suurin piirtein aina sama:
harmenee jos vanhan hapsi,
käunokutrih kasvaa lapsi.
Mutta silti katsahdamme
läpi polun kulkemamme,
mitä teimme, mitä saimme,
löysimmekö, mitä haimme.
Pettyneenä moni varmaan
katsoo taakse vuoden harmaan.
Pannen huolet, vaivat yhteen
saamme sekalaisen lyhteen.
Moni toive tuuliin haihtui,
i itkuks' iidn aihe vaihtui./
Tahi toiko eestä surun
yllättävän onnen murun.
Erottiko kättä kahi '
vaiko liitti lujemmaksi.
Murskäsiko elon p&rinm
vaiko nosti kodin onnen.
Niitä näitä. Mutta aina
uudistetaan toivon laina.
Kannustetaan askel voimaan,
uusi elonkieli soimaan.
Kevyt oppi "anna mennä,
tuulen vietävänä lennä"
kaikille eilainkaan sovi,
sit' ei siedä pää ei povi.
Niin voi elää lyhyin hetkin, •
nättiäkin harharetkin,
mutta — kuka itkee salaa ?
Ihminen, kun jälleen palaa.
Juhlikaamme uutta vuotta,
silloin emme juhli suotta,
siihen liittyy terve tunue,
suunnan otto — mistä, kunne?
Hyvä toivo toimen myötä
helpoittaapi aina työtä.
Hyvä päätös, jota jatkaa, L
antaa kättä pitkin matkaa. • ;
Siispä terve uusi vuosi!
Uusi vuosi, uusi kuosi.^
kukin eespäin parhain toimin,
miiuten aina — yhteisvoimin!
A.P ö.
Joulu oh juhlittu. Tervehdykset
vaihdettu, lahjat säätii jfi annettu
Syönnit syöty, juonnit juotu, 1 Jlot
ilöJftu, ryypyt ryypätty; humid J^:,
muiliu. Kukin varojensa, makunsa
ja sattuneiden tilanteiden mukaan
joko kotona tai kylässä. Jollakin
ehkä on huintistä pää kipeänä^ eikä
ainoastaan pää, vaan koko ruumis
ja sielu. Mutta se on urhoollisesti
kestettävä jouluilon'laskuun, koska
— joulu on vain kerran vuodessa!
• Joku kuitenkin on ehkä tehnyt päätöksen:
Ei tällaista ainakaan ennen
ensi joulua, jos silloinkaan! fiyvä,
mutta vuosi on pitkä. Itse puolestamme
teimme kerran myöskin sen
päCtöksen, joka on kestänyt monen
joulun yli jä siltikin m joitlii aina
timtumU joululta.
Mitttä kuka tässäkin juhlimiscs-sdiHhte
pisimitt^n körrch veti? Lii-kcintchet,
kauppiaat kaikenlaistt. He
voiva} todeta, että ihmisten . yhteh-n
en ilo ja hyvä tahto tuotti heillekin
iloa, aivan kouraantuntuvaa iloa,
josta saa nauttia joulun jälkeenkin.
Käsiään hykerrellen he ajattelevat,
että joulu on jalo juhla, jota on kiitettävä
ja käytettävä hyväksi vastakin.
Ja he tekevät niin, me ticdäm'
mc sen.
* • *
Edessä ön midcnvuodcn juhla, jota
olisimme aina valmiit pitämään
vHtodat suuriihpana ja siirtämään sille
jöuluii prameudesta suurimman o-sdn.
,
kamalla kitn kiitämme kaikkia leh-ierhine
perhekuntaan kuuluvia vuoden
varrella vallinneesta hyväsiä yhteydestä,
toivomme ja toivotamme
heille — tcHle kynäiUjöUIemme, a-siamiehillcmmc
ja kaikille lehtemme
^ystäville ja lukijoille todella onnellista
uutta vuotta sekä persoonallisessa
elämässänne että yhteistoiminnoissamme.
Tiedämme, että
meidän omtehime loppukädessä riippuu
suuremr/fista önnentekijöistä.
Siksi' katseemme kohdistuu^, omiett
ponnistustemme ohella siihen maailman
menoon ja tunnemme, t^tä missä
vaan voimme siinä suhteessa jotakin,
vaikkäfia kyvitt vSk&stäkin tehdä,
sen teemme, — AP,
Toveruus ja raha
j.:TfO|kÖ olla toveruutta ja ystä-
^ vyyttä ilman rahaa?
Vertaillessani vain paria tapalh-tiimaä;'
jotkk mtiistui^^ät inieleeiii, tu-tin
(erään härmäläisen) sanoma on
tosi: '
' •'Rehellisin ralvkaus Ja toveruus e-siintyy
siinä, kiifi kaksi kerjäläistä
tapaavat tiellä toisensa ja sanovat:
'Seuraa minun lämmintä kättäni,
ja" bleftime toverit.'"
"Satuin kerran paikalle kun kerättiin
kodin-lämmittäjäis-paarteja. varten
rahaa. Kuulin seuraavan keskustelun
kahden emännän välillä,
kun he tapasivat toisensa kadulla:
M r s . Ensimmäinen: "Kuulepas
Kaija, minä olen ketäämässä rahaa
Ogermannien kodinlämmityspaartei-hin
ja sinähän olet Ogermannin mis-siksen
hyvä tuttava."
Mrs. Toinen: ''No, ei niin hyvä eikä
pitkäaifeanenkaan, multa tunnenhan
minä misiksen ja isännän. Tapasin
heidät enslfeerran kodinlämmi-tyspaarteissa.
jotka pidettiin Nyykre-niläiselle
viime kesänä, ja kyllä ne
hyviä ihmisiä ovat. Xiillähän on
kaunis ehr\^sleri-kaara ja niillähän on
kuulema vielä tuhansia parikissa \'aik-
4ca ovat niin komean haussin laittaneet."
IMrs. Ensimmäinen: "Siksipä juuri
minä olenkin aikanaan keräämiissä rahaa,
että saadaan dij-^^ä lahja. Eäiän
niin arvokkaat ihmiset huonosta lahjasta
pidä, eikä niille huonoa kehtaisi
antaakaan." - Ottaen paperin taskustaan:
/'Katsopas mitä tänne on Lb-visa
ja Evastiina jo panneet."
Mrs. Toinen katsoo paperia ja lukee:
V
"Loviisa viis . . . Evastiina kymmenen
. . , noh, minä panen viisitoista.
Siinä on."
"Ka, sillä lailla. Niisiä tulee suu-renmotset
paartit, riutta, näin meidän^
kesken jtulee sinne kyilä paljon
sellaisiakin ihmisiä joista en tykkää-,
multa lisänäihan se on rikka roikassa ja
hämähäkki taikinassa, niin?"
SnkuunoeUut enempää. Kävellessäni
tuli mieleeni eräs tapaus, joka ei
ole: niitä "oli kerran" satuja_,.:vaan tositapaus.
Vain yksi niistä monista,
joita näkee kaikkialla,'jos- vain kat-soor--'--
A • •• • ' • '. '
Katsoin sieluni silmillä pieneen hir-sirnökkiin,
joka sijaitsi kaupungin lai-fapuölella.
Siellä näen kaksi pientä
lasta, noin kahden ja kuuden vuoden
vaiheilla, ja kolmannen, joka on noin
neljäriitoista-vuolias, heikkoraken'lei-nen
tyttönen.
Äiti makaa sairaana ryysyisellä
vuoteella; hän on siinä maannut jo
monta kuuta, sairaus johtuen murheesta,
raskaasta työstä ja puutteista.
Lunta on ulkona monia jalkaa ja
kylmät keskitalven pakkaseni paukkuu
nurkissa. Puut, joita oli kaupungin
puolesta luvattu tuoda, oii unohtuneet
tuomatta.
Äiti sanoo: "Anni, koeta sinä panna
jotain lisää päällesi ja peittele noita
pieniä raukkoja tänne minun vie-
•relleni, että ei niiden pikku jalkoja
niin palelisi."
"Mutta", Anni kysyy, "millä minä
niitä peitän? Eihän meillä ole peittoja."
Hän huokaa.
"Kuinka toivoisinkaan että meillä
olisi ystäviä!"
kuuluu koputus ovelta ja sisään
tulee vanhaan takkiin ja villalhuiviin
puettu keski-Jkäinen nainen, puita kä-sivarnella
ja paperikäärö toisessa kädessä.
• - ' ' ^ - ' "
*'En nähnyt savua nousevan teiltä
eilen illalla eikä tänä aamuna, niin
toin vähän puita, ajattelin että teiltä
on ehkä puut loppuneet. Ja tässä olisi
pikkuisen jotain syötävää lapsille. Eihän
minullakaan paljon jakamista
ole, mutta en kuitenkaan ole sairas,
kiitos kohtalolle."
Näen kuinka kyyneleet tipMitele-vat
äidin ty>-nylle. Ne ovat kiitollisuuden
kyyneleitä, ja myöskin avuttomuuden.
Kodinlämmittäjä, joka yksin saapui
näihin paartevhm, sanoo: "Ja minä
•menen tänä päiviinä kaupungintalolle
ja katsoen eikö sitä ihmisyyttä <^e ol-lei^
an maaiinaassa."
Vertaillessani näitä kahta tapabfu.
maa, olen varma että se pieni kodin
lämmitys-tervehdys, jonka tämä toinen
köyhä iiamen toi kärsivälle tt
verille, tuli lämpimästä ystäwvidesia
ja toveruudesta ja lämmitti tätäkotia
ja sydämiä yhtä paljon ja eheimnäa.
kin kuin tuhannen dollarin laltfat
tervelidykset siellä, missä tuhansia ca
jo ennestään.
Ei §iiti, eitteikö tervehdyskekkrh
ole kauniita ystävyyden osoituksia io-ka
tapauksessa, vaan toivoisin effä
me työläiset ihtnisihä antaisimme
misarvon kovaan kohtaloon joutunrii-lekin.
.Koska; kerran, tiedämme sen,
että kovaan kohtaloon on syyt niin
syvällä, ettei niitä voida kädenkäänteessä
poistaa. Mutta toivotaan, b
toiv^säihriie ojennetaan vstäväit
toverin käsi sirihe Missä se luo uut^i
toivoa sydämfeeh.
MELIDA.
yäimenee/jo .totthM päivän,
altiäa illan puhdetyöt.
Tuikahtavat tähdet taivaan,
vaHaa kimmel lumivyön.
Kiirii sauhut kilvotcUen,
uhritulet pakkasen.
Sammuu ttdet ikkunoista,
tiimmttu tienoo talvinen.
Tuolla vanhus, harmaahapsi
yössä tietä taiiialtaa,
keppikinsä nojaa joskus,
tiensä smmtaa tarkastaa.
Jalka nousee raskahasti, . ..
kovin painaa reppukin — -
jospa pian kotimökin
, harja öttais silmijiin!
Tuntuu kovin lämpimältä,
kuinka lieneekään nyt niin?
• — Isdahtanpa tuossa hetken.
Vanhus vaipuu mietteisiin.
Kmnka usein nuorempana
tämän matkan kuljinkaan,
eipä levähdystä vailla
silloin jalka ollutkaan.
Ja kkn meitä oli kaksi,
kuinka silloin kiirehdin
intomielin pontevasti
lätnpöischcn kotikin.
SleUä vuotti armahainen,
punaposki, hymysuu —
vaikka sitten ajan kanssa
kultakutrit harmentuu.
Vaan nyt midta peittää kaikki,
sielV on naurut, laulutkin,
siellä lämmittäjä kodin —
miksi sinne pyrkisin ? . . •
Tähdet tuikkaa täivahalla,
kylän halli haukahtaa.
Havahtuu jo vanha vaari,
ylös tielle katsahtaa..
Vaan ci nouse jalka enää,
turhaan ylös yrittää.
Hiljaa pussi hankeen painuu,
vanhus leimahtamaan jää.
MERI-FORDINT
lakko Windsoriss« o •
päättjTiyt viiine vifkolla toiraiietuv
äänestyksen perustedla, jossa eneir-mhlö
kannatti hallituksen ehdotui-ta,
että työläiset njenevät töihin j ^
riitakysym>'tsiä ryihdytään käsittelemään
neuvötteiajen sekä sovinf-tuomarin
avulla.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 29, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-12-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki451229 |
Description
| Title | 1945-12-29-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUAXTAINA, JOULUKUUN 29 PÄIVÄNÄ usin toivein uusi vuosi iCäikadan suomalaisten viikkolehti) Publlsbed and prlnted- by the Vapäiis iPubllsblhg Company Limited. 100-ltö istm Sireet West, Sudbury, Ontario. H^glstfered at the Post Office Dept, Ottawa, as second class inatter: Tilanshlnnat: i VIIM ... . . . . . . . . . . . . . . . . . .$2.00 lc1?i . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . l.XO 3 klc . .60 V Ylidysvaltolhin: 1, ^Ic» • • • • •»••••••••••••• •'•$2.50 ^ kk. .... . 1.40 iSuomeen ja munaUe olkomaill^ 0 «••»••>•«•••••'»••>•»•_ 1*65 UeklEi ilmestyy jiokalsen vMön Iau« ftntkiiia. i2-^lvöig^ä. sisMtäen päxasta kaunoklrjalltsta luettavaa kaikilta aloilta. njÄOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta 40 senttiä palstatuuxnialta ja kerralta. Alin ilmoituäiinta $1.00. Alin maksu kuolihilmoit^ $2.00 yhnä €0 Anttia jokaiselta muistovät^ltä täi Uitoslauseelta. :^Mkoishinnat pysyvistä Umoituläslsta. Tlläpäisilniöittäjien on läh^ät^ttävä mak^u ettil^tefen. Kaikki LiekiUe tarkoite^it maksu-ösditukset ön ostettava kastahtajäh nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. S:ufi5Äntä:jaöJa.i)aina|a! ValtetiiS • IMb- Uäiing Company Limitedi, 100-102 Elm ött^^t W^st; ÖtÄlbury, Oniätlo- Toimittaja A. Päiviö: liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: LIEKKI Toimituksen kutinasta Päivä, vuosi vuoden perään litistää niinkuin lanka kerädv. Nyppy, solniu siellä täällä laJigan kirjavalla säällä. TadJon eessä vuoden jama suurin piirtein aina sama: harmenee jos vanhan hapsi, käunokutrih kasvaa lapsi. Mutta silti katsahdamme läpi polun kulkemamme, mitä teimme, mitä saimme, löysimmekö, mitä haimme. Pettyneenä moni varmaan katsoo taakse vuoden harmaan. Pannen huolet, vaivat yhteen saamme sekalaisen lyhteen. Moni toive tuuliin haihtui, i itkuks' iidn aihe vaihtui./ Tahi toiko eestä surun yllättävän onnen murun. Erottiko kättä kahi ' vaiko liitti lujemmaksi. Murskäsiko elon p&rinm vaiko nosti kodin onnen. Niitä näitä. Mutta aina uudistetaan toivon laina. Kannustetaan askel voimaan, uusi elonkieli soimaan. Kevyt oppi "anna mennä, tuulen vietävänä lennä" kaikille eilainkaan sovi, sit' ei siedä pää ei povi. Niin voi elää lyhyin hetkin, • nättiäkin harharetkin, mutta — kuka itkee salaa ? Ihminen, kun jälleen palaa. Juhlikaamme uutta vuotta, silloin emme juhli suotta, siihen liittyy terve tunue, suunnan otto — mistä, kunne? Hyvä toivo toimen myötä helpoittaapi aina työtä. Hyvä päätös, jota jatkaa, L antaa kättä pitkin matkaa. • ; Siispä terve uusi vuosi! Uusi vuosi, uusi kuosi.^ kukin eespäin parhain toimin, miiuten aina — yhteisvoimin! A.P ö. Joulu oh juhlittu. Tervehdykset vaihdettu, lahjat säätii jfi annettu Syönnit syöty, juonnit juotu, 1 Jlot ilöJftu, ryypyt ryypätty; humid J^:, muiliu. Kukin varojensa, makunsa ja sattuneiden tilanteiden mukaan joko kotona tai kylässä. Jollakin ehkä on huintistä pää kipeänä^ eikä ainoastaan pää, vaan koko ruumis ja sielu. Mutta se on urhoollisesti kestettävä jouluilon'laskuun, koska — joulu on vain kerran vuodessa! • Joku kuitenkin on ehkä tehnyt päätöksen: Ei tällaista ainakaan ennen ensi joulua, jos silloinkaan! fiyvä, mutta vuosi on pitkä. Itse puolestamme teimme kerran myöskin sen päCtöksen, joka on kestänyt monen joulun yli jä siltikin m joitlii aina timtumU joululta. Mitttä kuka tässäkin juhlimiscs-sdiHhte pisimitt^n körrch veti? Lii-kcintchet, kauppiaat kaikenlaistt. He voiva} todeta, että ihmisten . yhteh-n en ilo ja hyvä tahto tuotti heillekin iloa, aivan kouraantuntuvaa iloa, josta saa nauttia joulun jälkeenkin. Käsiään hykerrellen he ajattelevat, että joulu on jalo juhla, jota on kiitettävä ja käytettävä hyväksi vastakin. Ja he tekevät niin, me ticdäm' mc sen. * • * Edessä ön midcnvuodcn juhla, jota olisimme aina valmiit pitämään vHtodat suuriihpana ja siirtämään sille jöuluii prameudesta suurimman o-sdn. , kamalla kitn kiitämme kaikkia leh-ierhine perhekuntaan kuuluvia vuoden varrella vallinneesta hyväsiä yhteydestä, toivomme ja toivotamme heille — tcHle kynäiUjöUIemme, a-siamiehillcmmc ja kaikille lehtemme ^ystäville ja lukijoille todella onnellista uutta vuotta sekä persoonallisessa elämässänne että yhteistoiminnoissamme. Tiedämme, että meidän omtehime loppukädessä riippuu suuremr/fista önnentekijöistä. Siksi' katseemme kohdistuu^, omiett ponnistustemme ohella siihen maailman menoon ja tunnemme, t^tä missä vaan voimme siinä suhteessa jotakin, vaikkäfia kyvitt vSk&stäkin tehdä, sen teemme, — AP, Toveruus ja raha j.:TfO|kÖ olla toveruutta ja ystä- ^ vyyttä ilman rahaa? Vertaillessani vain paria tapalh-tiimaä;' jotkk mtiistui^^ät inieleeiii, tu-tin (erään härmäläisen) sanoma on tosi: ' ' •'Rehellisin ralvkaus Ja toveruus e-siintyy siinä, kiifi kaksi kerjäläistä tapaavat tiellä toisensa ja sanovat: 'Seuraa minun lämmintä kättäni, ja" bleftime toverit.'" "Satuin kerran paikalle kun kerättiin kodin-lämmittäjäis-paarteja. varten rahaa. Kuulin seuraavan keskustelun kahden emännän välillä, kun he tapasivat toisensa kadulla: M r s . Ensimmäinen: "Kuulepas Kaija, minä olen ketäämässä rahaa Ogermannien kodinlämmityspaartei-hin ja sinähän olet Ogermannin mis-siksen hyvä tuttava." Mrs. Toinen: ''No, ei niin hyvä eikä pitkäaifeanenkaan, multa tunnenhan minä misiksen ja isännän. Tapasin heidät enslfeerran kodinlämmi-tyspaarteissa. jotka pidettiin Nyykre-niläiselle viime kesänä, ja kyllä ne hyviä ihmisiä ovat. Xiillähän on kaunis ehr\^sleri-kaara ja niillähän on kuulema vielä tuhansia parikissa \'aik- 4ca ovat niin komean haussin laittaneet." IMrs. Ensimmäinen: "Siksipä juuri minä olenkin aikanaan keräämiissä rahaa, että saadaan dij-^^ä lahja. Eäiän niin arvokkaat ihmiset huonosta lahjasta pidä, eikä niille huonoa kehtaisi antaakaan." - Ottaen paperin taskustaan: /'Katsopas mitä tänne on Lb-visa ja Evastiina jo panneet." Mrs. Toinen katsoo paperia ja lukee: V "Loviisa viis . . . Evastiina kymmenen . . , noh, minä panen viisitoista. Siinä on." "Ka, sillä lailla. Niisiä tulee suu-renmotset paartit, riutta, näin meidän^ kesken jtulee sinne kyilä paljon sellaisiakin ihmisiä joista en tykkää-, multa lisänäihan se on rikka roikassa ja hämähäkki taikinassa, niin?" SnkuunoeUut enempää. Kävellessäni tuli mieleeni eräs tapaus, joka ei ole: niitä "oli kerran" satuja_,.:vaan tositapaus. Vain yksi niistä monista, joita näkee kaikkialla,'jos- vain kat-soor--'-- A • •• • ' • '. ' Katsoin sieluni silmillä pieneen hir-sirnökkiin, joka sijaitsi kaupungin lai-fapuölella. Siellä näen kaksi pientä lasta, noin kahden ja kuuden vuoden vaiheilla, ja kolmannen, joka on noin neljäriitoista-vuolias, heikkoraken'lei-nen tyttönen. Äiti makaa sairaana ryysyisellä vuoteella; hän on siinä maannut jo monta kuuta, sairaus johtuen murheesta, raskaasta työstä ja puutteista. Lunta on ulkona monia jalkaa ja kylmät keskitalven pakkaseni paukkuu nurkissa. Puut, joita oli kaupungin puolesta luvattu tuoda, oii unohtuneet tuomatta. Äiti sanoo: "Anni, koeta sinä panna jotain lisää päällesi ja peittele noita pieniä raukkoja tänne minun vie- •relleni, että ei niiden pikku jalkoja niin palelisi." "Mutta", Anni kysyy, "millä minä niitä peitän? Eihän meillä ole peittoja." Hän huokaa. "Kuinka toivoisinkaan että meillä olisi ystäviä!" kuuluu koputus ovelta ja sisään tulee vanhaan takkiin ja villalhuiviin puettu keski-Jkäinen nainen, puita kä-sivarnella ja paperikäärö toisessa kädessä. • - ' ' ^ - ' " *'En nähnyt savua nousevan teiltä eilen illalla eikä tänä aamuna, niin toin vähän puita, ajattelin että teiltä on ehkä puut loppuneet. Ja tässä olisi pikkuisen jotain syötävää lapsille. Eihän minullakaan paljon jakamista ole, mutta en kuitenkaan ole sairas, kiitos kohtalolle." Näen kuinka kyyneleet tipMitele-vat äidin ty>-nylle. Ne ovat kiitollisuuden kyyneleitä, ja myöskin avuttomuuden. Kodinlämmittäjä, joka yksin saapui näihin paartevhm, sanoo: "Ja minä •menen tänä päiviinä kaupungintalolle ja katsoen eikö sitä ihmisyyttä <^e ol-lei^ an maaiinaassa." Vertaillessani näitä kahta tapabfu. maa, olen varma että se pieni kodin lämmitys-tervehdys, jonka tämä toinen köyhä iiamen toi kärsivälle tt verille, tuli lämpimästä ystäwvidesia ja toveruudesta ja lämmitti tätäkotia ja sydämiä yhtä paljon ja eheimnäa. kin kuin tuhannen dollarin laltfat tervelidykset siellä, missä tuhansia ca jo ennestään. Ei §iiti, eitteikö tervehdyskekkrh ole kauniita ystävyyden osoituksia io-ka tapauksessa, vaan toivoisin effä me työläiset ihtnisihä antaisimme misarvon kovaan kohtaloon joutunrii-lekin. .Koska; kerran, tiedämme sen, että kovaan kohtaloon on syyt niin syvällä, ettei niitä voida kädenkäänteessä poistaa. Mutta toivotaan, b toiv^säihriie ojennetaan vstäväit toverin käsi sirihe Missä se luo uut^i toivoa sydämfeeh. MELIDA. yäimenee/jo .totthM päivän, altiäa illan puhdetyöt. Tuikahtavat tähdet taivaan, vaHaa kimmel lumivyön. Kiirii sauhut kilvotcUen, uhritulet pakkasen. Sammuu ttdet ikkunoista, tiimmttu tienoo talvinen. Tuolla vanhus, harmaahapsi yössä tietä taiiialtaa, keppikinsä nojaa joskus, tiensä smmtaa tarkastaa. Jalka nousee raskahasti, . .. kovin painaa reppukin — - jospa pian kotimökin , harja öttais silmijiin! Tuntuu kovin lämpimältä, kuinka lieneekään nyt niin? • — Isdahtanpa tuossa hetken. Vanhus vaipuu mietteisiin. Kmnka usein nuorempana tämän matkan kuljinkaan, eipä levähdystä vailla silloin jalka ollutkaan. Ja kkn meitä oli kaksi, kuinka silloin kiirehdin intomielin pontevasti lätnpöischcn kotikin. SleUä vuotti armahainen, punaposki, hymysuu — vaikka sitten ajan kanssa kultakutrit harmentuu. Vaan nyt midta peittää kaikki, sielV on naurut, laulutkin, siellä lämmittäjä kodin — miksi sinne pyrkisin ? . . • Tähdet tuikkaa täivahalla, kylän halli haukahtaa. Havahtuu jo vanha vaari, ylös tielle katsahtaa.. Vaan ci nouse jalka enää, turhaan ylös yrittää. Hiljaa pussi hankeen painuu, vanhus leimahtamaan jää. MERI-FORDINT lakko Windsoriss« o • päättjTiyt viiine vifkolla toiraiietuv äänestyksen perustedla, jossa eneir-mhlö kannatti hallituksen ehdotui-ta, että työläiset njenevät töihin j ^ riitakysym>'tsiä ryihdytään käsittelemään neuvötteiajen sekä sovinf-tuomarin avulla. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-12-29-02
