1952-09-27-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Suomessa sakjdaisten
tieraamL 1949
Seitsemän kuukauden Suomessa olostani
on muistissani yksi imohtumaton
ja elämäni rauhallisin Ja ihanin viikko
luonnon lumoissa. Keskipohjanmaalla
on yksi ihanin kesänviettopaikka. Pieni
järvi, jota sanotaan Afivenjarveksi, on
noin neljä kilometriä poissa ihmisasunnoista/
tuuhean metsän keskellä. Olin
siellä viikon, aamusta aikaisin iltaan
myöhään näkemässä auringon laskun.
Siihen aikaan vuodesta sai kuunnella
vanhan tutun käen kukuntaa.
Kun a4 alkoi lähestyä, niin sflloin
oli elämää ja iloa siellä yksinäisyydessä,
kun monet erilajiset linnut panivat laulukuoronsa
soimaan. Lintuja oli satoja.
En tahtonut uskoa korviani. Kun
«nnen nuorena siellä kuljin, en ottanut
sellaista ihanuutta huomioonkaan.
Kun katselin järven suuntaan, näin
siellä jäniksen hyppelevän poikastensa
kanssa. Eikä niinkään kaukana jäniksistä,
astuskeli kaksi kurkea. Suuntasin
katseeni järvelle. Kolmessa eri ryhmässä
uiskenteli «vesilintuemo poikueensa
kanssa kaikessa rauhassa ruoan
etsinnässä. Seuraaminen näiden kaikkien
eläinten ja lintujen toimintaa oli
minusta erittäin mielenkiintoista.
Ajatellessani maailman nykyistä tilannetta,
niin tulee mieleen, että eikö
olisi hyvä ihmisillekin, kun heillä kaikilla
olisi samanlainen vapaus ja onnellinen
elämä kuin oli näkemäni siellä
luonnossa. Mutta nytkin tuhotaan Koreassa
perheitä ja saatetaan surua monille
äideille, jotka ovat menettäneet
rakkaimpansa ja lapsille, jotka ovat
menettäneet vanhempansa.
Meidän on lakkaamatta taisteltava
rauhan puolesta ja aina muistettava, että
mitä tänä päivänä tapahtuu Koreassa,
se voi tapahtua myöskin meille. Älkäämme,
siis missään tapauksessa osallistu
sodanlietsojien puuhiin, vaan allekirjoittakaamme
rauhanvaatimuskaä-vake.
Olin katsomassa Neuvostoliiton filmaamaa
filmiä Unkarista ja siinä näytettiin,
mitä sota sai aikaan siinä maassa.
Se jätti paljon orpoja Isosia kokonaan
oman onnensa nojaan. Kyllä sielläkin
on ollut suuret kärsimykset, mutta
nyt heidän olonsa ovat vapaat, elleivät
ulkopuoliset sotalaumat tule heitä häiritsemään.
. VERNER.
Syksylle
Terve syys, olet taas saapunut luoksemme.
Toit tullessasi harmaat raskaat
pilvet, toit pimeät illat. Toit puihin ja
pensaisiin keltaiset lehdet, jotka nekin
vähitellen varisevat maahan, jättäen
tyhjän alastomuuden. Paljon sinä toit,
mutta paljon sinä myöskin viet. Viet
kauniit kukat, heleän vihreyden, pitkät
lämpimät kesäyöt.
Mutta kuitenkin minä rakastan sinua,
syys. Olenhan syksyn lapsi, myrsky-yön
lemmikki. Olet syntymäsuudelman otsalleni
painanut, myrskyttäret ovat
kummeinani olleet.
Sydämeni on niin pimeä kuin syysyö,
elämäni niin harmaa kuin korkeudessa
liitelevät pilvet, jotka jokainen
tuulenpuuska voi repiä kappaleiksi. Sade
rapisee ikkunaani, se on kuin viesti,
joka kertoo liiontoäidin taas alkavan
työnsä, sadon korjuun. Kaikki on valmista
korjattavaksi ja säälimätön viikatemies
tuli ja korjasi kaiken.
Siis tervetuloa, syksy! Olet tervetullut.
Saan minäkin jälleen ruveta elämään,
iloitsemaan, sillä sinä syksy olet
* minun elämäni, minun iloni. Tervetuloa!
L. NISKA.
tään parasta nautintoa elämäsi, juoda
kahvia järven rannalla keskellä kaunista
kesäistä luontoa.
Omekd, Hannes
Sointulan nuoret emännät ja myöskin
vanhemmat ovat kovasti hypänneet,
sillä he päättivät yllättää haaUlla meidän
osuuskauppamme hoitaja Hannes
»Mynttiä, hänen täyttäessään SO vuotta.
Mutta siihen tuli yksi mutta. Kenelläkään
ei ollut aivan vannaa tietoa,
oliko hän syntynyt syyskuun 7 tai 8
päivänä. Joku sitten ehdotti, että pidetään
tilaisuus 9 päivänä, että kyllä hän
on jo varmasti silloin syntynyt.
Sen iltapäivän naiset kantoivat kukkia
haalille ja kyllä niitä siellä olikin
paljon. Salissa oli monet isot kukka-vihkot,
toinen toistaan kauniinunät ja
myöskin ravintolan pitkät pöydät notkuivat
kukkien painosta. Hyvät olivat
myöskin kahvileivät, kaikki kotitekoisia
ja Hilja Pohdon tekemä syntymä-päiväkaakku.
Hilja onkin mestari sillä
alalla. - ; : ,
Mutta sitten oli tie nousta pystyyn,
että miten saadaan päivän sankari haalille,
että se olisi hänelle yllätys. Hän
kuuluu olevan itsepäinen kuin synti, jos
hän haluaa. Jos nyt menisi ja sanoisi:
"Tulkaahan nyt, Hilja ja Hannes, haalille",
ja lykkäisi siihen paksusti valhetta,
niin Hannes voisi sanoa: "Jaa, Hilja
kyllä voi tulla, mutta minulla ei ole aikaa."
Päätettiin, että Tony Anderson menee
heitä hakemaan. Tony on koko lailla
luja äijä ja hänelle annettun lupa, että
ellei saa hyvällä päivän sankaria lähtemään,
niin saa käyttää väkivaltaa. M i nusta
näytti, että Anderson tyrkkäsi
päivän sankarin koko kovakouraisesti
haalin ovesta sisälle, mutta kun kaikki
nousivat seisomaan ja hänelle laulettiin
"Happy Birthday", niin Hanneksen
suu meni tavalliseen tuttuun h)rmyyn.
Kalle Pekkalaa oli pyydetty ojentamaan
Hannekselle lahjan ja samalla sanoisi
muutaman sanan. Kalle kysyi,
että halutaanko hänen pitävän pitkän
tai lyhyen puheen. Lupa annettiin lyhyeen,
että ehtii vielä tanssimaankin.
Kalle käveli näyttämön eteen ja karjaisi:'
*j "Hannes Myntti^ oletkö täyttänyt 50
vuotta?" \
"Olen", kuului vastaus jä Kalle jatkoi:
"Minä en tiedä, missä sinä olet syntynyt
ja miksi, mutta naiset ovat ostaneet
sinulle syntymäpäivälahjan, tule
ottamaan se vastaan."
'Minä ajattelin, että tuon "puheen"
aikana ei ainakaan kukaan ehtinyt haukotella
eikä kävellä ovesta ulos. Muriel
Tanner lauloi kaksi kaunista laulua päivän
sankarin kunniaksi jä sitten alkoi
sievä valssi, jota seurasivat sitten polkat
ja sotiisit. Kun oli pari tuntia ahkerasti
tanssittu, rynnättiin kahvipöytään.
Kahvi oli tietenkin hyvää, sillä
olihan Sointulan paras kahvikokki, mrs.
Enni Lahtinen, omassa virassaan. Kahvin
päälle tanssittiin vielä hetkinen ja
kaikilla näytti olevan oikein hauskaa.
Hannes Myntti on ollut osuuskauppamme
hoitajana yli kymmenen vuotta
ja luulen, ettei häntä ole haukuttu sen
enempää kuin toisiakaan ennen häntä
olleita. Meidän kauppamme on suuri
ja palveluskuntaa on nykyään 12, mutta
suu hymyssä Hannes siellä pyörii.
Laulusakissa Hannes on aina mukana
ja näytelmissäkin hänellä on usein rooli,
vaikka sanovat, ettei hän osaa koskaan
rooliaan, vaan panee omiaan niin, että
vastapeluri joutuu nieleksimään ja kuis-kari-
raukka haukkoo henkeään.
Toivotamme Hannekselle edelleenkin
paksua sisua ja hyvBä. terveyttäl
MUSTAAVA.
Junassa
Yö oli jo kukmut yli puolen, kun juna
saapui asemalle, josta nousimme junaan.
Kaikki paikat näj^ttvät "ylösotetuilta",
mutta löytyi sentään viimein
paikka, johon istuimme. Kaikki entiset
matkustajat näyttivät oljevan unen
helmoissa, nukkuvan niinkuin nukkua
voi vaunun penkillä. Me vastatulleet
koetimme istuimen löydettyämme asettua
nukkuma^asentoon mikäli tila myöten
antoi. ^
Oikean asennon saatuani minuakin-alkoi
raukaista.. -Kallistm pääni vaunun
ikkunapieltä vasten ja kohta irfin
unen valtakunnassa. Pian kuitenkin
heräsin uinaEuistani jotenkin teräväsa-naiseen
keskusteluun. /Joku matkusta^
ja oli näet kallistunut kylelleen penkille,'
jalat vaunun käytä\^le päin. Tämä
harmitti toista miestä, jonka paikka oli
toisella puolella käytäyää. Siitä, syiityi
sanasota Ja väittely pii äänes^ päättäen
kiivaanlaista. Heräsin siihen kun vii-m^
simainittu sanoi:
"Sinun on käännettävä pääsi tänne
käytävään päin."
Nukkuja kuului kysyvän:
"Onko sillä väliä, minne päin pää tai
jalat ovat?"
Sillom jutun aloittaja näpsä3rtti:
"Minä en ainakaan halua nukkua kenenkään
takapihalla." ^
Sanottiin siinä vielä yhtä ja. toista.
Lopulta riita tuli niin suiiriääniseksi,
että junamiehet sekaantuivat asiaan ja
, riidan aloittajan oli nukuttava "takapihalla".
Nyt kuluikin yö kommelluksitta aamuun
asti, lukuunottamatta erästä lasta,
jota vaivasi hinkuyskä. Hän yski
alinomaa, eikä voinut nukkua.
Aamulla herättyäni näin, että siinä
vaunussa matkustajat olivat suuriper-heisiä
ihmisiä, joita vain liarvoin enää
näkee. Viisi ja kuusikin lasta oli perheessä
ja perheitä oli useita. Tuntui,
että pienemmät lapset eivät oikein nauttineet
junamatkasta, kun eivät voineet
oikein hyppiä.
Kaikenlaisesta eripuraisuudesta ja
lasten itkuista huolunatta juna kulki
kulkuaan ja viimein tuli paikka, jossa
meidän kaikkien oli muutettava jimaa.
Paikassa, missä junaa vaihdoimme,
täytjy sitä jo muutenkin odottaa ja kun
juna senlisäksi on kaksikin tuntia myöhässä,
niin se ottaa jo aatamÖle. Kyllä
odotan ennen Tyynen meren raimalla
vuorovettä, eli nousu- ja laskuvettä. Se^
on ainakin luonnosta riippuva, jota ei
voi auttaa, mutta kun junien pitäisi
kulkea aikataulun mukaan ja niitäkin
pitää odottaa, niin se on jo enemmän
kuin mitä voi sulattaa.
Kävellä pitää ajan kuluksi edestakaisin,
tai jos haluat lepuuttaa jalkojasi,
niin istu odotushuoneen penkille, jolta
ei ole tomuja pyyhkitty sen jälkeen
kuin penkit on odotushuoneeseen tuotu. -
Kuluuhan se odottavankin aika, vaikka
hitaastikin. Juna saapui ja päästiin
taas pyörien päälle. Niin taas huristettiin
eteenpäin. -
Näytti siltä, että joukko kämpille
meneviä miehiä oli saanut aikansa hyvin
kulumaan, sillä vielä äsken selvät
ja reippaat metsämiehet olivat nyt junassa
päät riipuksissa ja ruumis veltosti
retkahdellen, silmissä samea katse.
En tiedä, aikorvatko he juomalla lopettaa
ympärillä olevista soista veden, vai
oliko joku paikka; missä myytiin sitä
ruskeaa nestettä, jota he nyt ylenantoi-vat,
kun jonkin ajan perästä jäivät junasta.
Kuulin parin naisen surkuttelevan
poikia ja sanovan: "Kyllä ovat poikaparat
sairaita ja tuossa kunnossa pitää
vielä mennä kämpälle kävellen.*!
p
- Olen Liekii pastoilta liöat
ja toista Ystävien pakinoissa.
ruokaiUessani tuli mieleeai ajatus
tämötyöstä ja sen tarpeellisuudet i
ajattelin, että ehkäpä minäkin ^
kinoida toisten mukana, vaikka a
kaan mikään kynäilijä
Kun huomaan puiden lehtien
tuvan ja kuoUeina putoilevan
havaitsen, että syys on tullut
tulee mieleeni jokin kaihoisa, kauh*-
kaipuu. En tahdo kuolla syksyn
tien tavalla, tahdon elää. ti
elävöittää niitä, jotka kesän ka
mentyä huokaavat, että taas on
pitkä talW, eikä tiedä, miten
sa kuluttaa. Hyvät ystävät,
jää toimettomiksi, vaikka onkin
ku vuosikynunen takana elettj^eBnl
Emmehän tahdo kuoleentua
tullen kukkasten tavalla, vaan
tulisi kaikin- tehostaa kulttui
taa. '
Olen näytelmien ihailija, olen ii
^layrtdfyt usd Qien nau
nut oiia^ näytelmissä, vaikka se on
kus ollut raskastakin kotitöiden
Olen KlOhta kertaa mennyt m
•harjoituksiin ja vetänyt perässinipi
tä kelkkaa, missä on istunut toK-ehte^
htedelmä. Toivoin aina, että koittsj
aika, että näkisin tuon pienen kelhsa
istujan ramppivalossa. Nyt hänldna
siinä iässä, että voisi näytellä,
voi surkeus, kuinka meidän näytGn»
työmme on laskenut, ei ole oikein SÄH
riakaan toiveita sen kohottami
Täällä meidän pienessä pohjoisessa
lässämme ei ole vielä kuulunut is;
kaustakaan sen asian hyväksi,
, lehdestä lukenut, että jollain
kunnalla ön jo tehty hyvä aloite. Kai:
ka hauskaa olisikaan näin syksyn
aloittaa näyttämö eloon, jos nuoret
sivat innostuneita. Kun it^e olin
niin miten suuri iloni olikaan, kun =^
nut pyydettiin ensi kertaa nä;
Näytelmän nimi oli "Lääkäri
tahtoaan", ja näyttelin siinä myk^
tjrttöä ja siitä se alkoi.
Nykyajan nuoriso saa jo koui
sina opetusta näyttelemiseen ja
hun, mutta minulla ei ole ollut sii
Jloa. Olin köyhän perheen lapsi,i
yhdeksähenkisen perheen pää oli vi
päälle päätteeksi juoppo, eikä
terveytenikään suonnut minun
koulun penkillä opin alkeita
minkä olen päähäni saanut, on
man koulu minulle opettanut. M
tan, kun jonkun kerran kävin koiis
laisten kuusijuhlassa. Ne ovat kaii
mat ja hauskimmat muistot lapsut
jaltäni jä ne ovat säilyneet miel^
kuin peilikuva. Näin lasten laubv
leikkivän, runoilevan, näyttele^^ K
valtasi pienen lapsen mieleni nim,
vieläkin muistan joitain lauluja jalj
kejä, joita näin ja kuulin. Olen ^
kun silloin näkemistäni leikeistä
läkin opettanut lapsille sellakm^l^
ne ovat mielessäni säilyneet.
Suomesta on viime unosina \i ^
tänne uutta nuorta voimaa, jonla^
voisin ottavan osaa näyttämoty^
Me vanhemmat Canadan suonialiL
voisimme myöskin vielä esittää^
muorin ja vaarin osaa, jos min ^
täisiin.* Ei se olisi haitabi ihnusen^
mälle, vaan päinvastoin, se ela-.o^
joskus arvostelevatkin vähän^^
itseä, elävöittäisi katsojia. vaiB»_
raisesti, tulevat he kuitenkin uu^
ja uudelleen katsomaan ja
Niin meninune eteenpäin. S a i^
löin junamies kulki ja tiedoitti
van aseman nimen. Viimem»
men: Fdeyet. Olefi siis pian^
päässä. Joiunapys3ht3^J^^.
rimpani odottaen sei 500
>Us » i 3i;
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 27, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-09-27 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520927 |
Description
| Title | 1952-09-27-06 |
| OCR text | Suomessa sakjdaisten tieraamL 1949 Seitsemän kuukauden Suomessa olostani on muistissani yksi imohtumaton ja elämäni rauhallisin Ja ihanin viikko luonnon lumoissa. Keskipohjanmaalla on yksi ihanin kesänviettopaikka. Pieni järvi, jota sanotaan Afivenjarveksi, on noin neljä kilometriä poissa ihmisasunnoista/ tuuhean metsän keskellä. Olin siellä viikon, aamusta aikaisin iltaan myöhään näkemässä auringon laskun. Siihen aikaan vuodesta sai kuunnella vanhan tutun käen kukuntaa. Kun a4 alkoi lähestyä, niin sflloin oli elämää ja iloa siellä yksinäisyydessä, kun monet erilajiset linnut panivat laulukuoronsa soimaan. Lintuja oli satoja. En tahtonut uskoa korviani. Kun «nnen nuorena siellä kuljin, en ottanut sellaista ihanuutta huomioonkaan. Kun katselin järven suuntaan, näin siellä jäniksen hyppelevän poikastensa kanssa. Eikä niinkään kaukana jäniksistä, astuskeli kaksi kurkea. Suuntasin katseeni järvelle. Kolmessa eri ryhmässä uiskenteli «vesilintuemo poikueensa kanssa kaikessa rauhassa ruoan etsinnässä. Seuraaminen näiden kaikkien eläinten ja lintujen toimintaa oli minusta erittäin mielenkiintoista. Ajatellessani maailman nykyistä tilannetta, niin tulee mieleen, että eikö olisi hyvä ihmisillekin, kun heillä kaikilla olisi samanlainen vapaus ja onnellinen elämä kuin oli näkemäni siellä luonnossa. Mutta nytkin tuhotaan Koreassa perheitä ja saatetaan surua monille äideille, jotka ovat menettäneet rakkaimpansa ja lapsille, jotka ovat menettäneet vanhempansa. Meidän on lakkaamatta taisteltava rauhan puolesta ja aina muistettava, että mitä tänä päivänä tapahtuu Koreassa, se voi tapahtua myöskin meille. Älkäämme, siis missään tapauksessa osallistu sodanlietsojien puuhiin, vaan allekirjoittakaamme rauhanvaatimuskaä-vake. Olin katsomassa Neuvostoliiton filmaamaa filmiä Unkarista ja siinä näytettiin, mitä sota sai aikaan siinä maassa. Se jätti paljon orpoja Isosia kokonaan oman onnensa nojaan. Kyllä sielläkin on ollut suuret kärsimykset, mutta nyt heidän olonsa ovat vapaat, elleivät ulkopuoliset sotalaumat tule heitä häiritsemään. . VERNER. Syksylle Terve syys, olet taas saapunut luoksemme. Toit tullessasi harmaat raskaat pilvet, toit pimeät illat. Toit puihin ja pensaisiin keltaiset lehdet, jotka nekin vähitellen varisevat maahan, jättäen tyhjän alastomuuden. Paljon sinä toit, mutta paljon sinä myöskin viet. Viet kauniit kukat, heleän vihreyden, pitkät lämpimät kesäyöt. Mutta kuitenkin minä rakastan sinua, syys. Olenhan syksyn lapsi, myrsky-yön lemmikki. Olet syntymäsuudelman otsalleni painanut, myrskyttäret ovat kummeinani olleet. Sydämeni on niin pimeä kuin syysyö, elämäni niin harmaa kuin korkeudessa liitelevät pilvet, jotka jokainen tuulenpuuska voi repiä kappaleiksi. Sade rapisee ikkunaani, se on kuin viesti, joka kertoo liiontoäidin taas alkavan työnsä, sadon korjuun. Kaikki on valmista korjattavaksi ja säälimätön viikatemies tuli ja korjasi kaiken. Siis tervetuloa, syksy! Olet tervetullut. Saan minäkin jälleen ruveta elämään, iloitsemaan, sillä sinä syksy olet * minun elämäni, minun iloni. Tervetuloa! L. NISKA. tään parasta nautintoa elämäsi, juoda kahvia järven rannalla keskellä kaunista kesäistä luontoa. Omekd, Hannes Sointulan nuoret emännät ja myöskin vanhemmat ovat kovasti hypänneet, sillä he päättivät yllättää haaUlla meidän osuuskauppamme hoitaja Hannes »Mynttiä, hänen täyttäessään SO vuotta. Mutta siihen tuli yksi mutta. Kenelläkään ei ollut aivan vannaa tietoa, oliko hän syntynyt syyskuun 7 tai 8 päivänä. Joku sitten ehdotti, että pidetään tilaisuus 9 päivänä, että kyllä hän on jo varmasti silloin syntynyt. Sen iltapäivän naiset kantoivat kukkia haalille ja kyllä niitä siellä olikin paljon. Salissa oli monet isot kukka-vihkot, toinen toistaan kauniinunät ja myöskin ravintolan pitkät pöydät notkuivat kukkien painosta. Hyvät olivat myöskin kahvileivät, kaikki kotitekoisia ja Hilja Pohdon tekemä syntymä-päiväkaakku. Hilja onkin mestari sillä alalla. - ; : , Mutta sitten oli tie nousta pystyyn, että miten saadaan päivän sankari haalille, että se olisi hänelle yllätys. Hän kuuluu olevan itsepäinen kuin synti, jos hän haluaa. Jos nyt menisi ja sanoisi: "Tulkaahan nyt, Hilja ja Hannes, haalille", ja lykkäisi siihen paksusti valhetta, niin Hannes voisi sanoa: "Jaa, Hilja kyllä voi tulla, mutta minulla ei ole aikaa." Päätettiin, että Tony Anderson menee heitä hakemaan. Tony on koko lailla luja äijä ja hänelle annettun lupa, että ellei saa hyvällä päivän sankaria lähtemään, niin saa käyttää väkivaltaa. M i nusta näytti, että Anderson tyrkkäsi päivän sankarin koko kovakouraisesti haalin ovesta sisälle, mutta kun kaikki nousivat seisomaan ja hänelle laulettiin "Happy Birthday", niin Hanneksen suu meni tavalliseen tuttuun h)rmyyn. Kalle Pekkalaa oli pyydetty ojentamaan Hannekselle lahjan ja samalla sanoisi muutaman sanan. Kalle kysyi, että halutaanko hänen pitävän pitkän tai lyhyen puheen. Lupa annettiin lyhyeen, että ehtii vielä tanssimaankin. Kalle käveli näyttämön eteen ja karjaisi:' *j "Hannes Myntti^ oletkö täyttänyt 50 vuotta?" \ "Olen", kuului vastaus jä Kalle jatkoi: "Minä en tiedä, missä sinä olet syntynyt ja miksi, mutta naiset ovat ostaneet sinulle syntymäpäivälahjan, tule ottamaan se vastaan." 'Minä ajattelin, että tuon "puheen" aikana ei ainakaan kukaan ehtinyt haukotella eikä kävellä ovesta ulos. Muriel Tanner lauloi kaksi kaunista laulua päivän sankarin kunniaksi jä sitten alkoi sievä valssi, jota seurasivat sitten polkat ja sotiisit. Kun oli pari tuntia ahkerasti tanssittu, rynnättiin kahvipöytään. Kahvi oli tietenkin hyvää, sillä olihan Sointulan paras kahvikokki, mrs. Enni Lahtinen, omassa virassaan. Kahvin päälle tanssittiin vielä hetkinen ja kaikilla näytti olevan oikein hauskaa. Hannes Myntti on ollut osuuskauppamme hoitajana yli kymmenen vuotta ja luulen, ettei häntä ole haukuttu sen enempää kuin toisiakaan ennen häntä olleita. Meidän kauppamme on suuri ja palveluskuntaa on nykyään 12, mutta suu hymyssä Hannes siellä pyörii. Laulusakissa Hannes on aina mukana ja näytelmissäkin hänellä on usein rooli, vaikka sanovat, ettei hän osaa koskaan rooliaan, vaan panee omiaan niin, että vastapeluri joutuu nieleksimään ja kuis-kari- raukka haukkoo henkeään. Toivotamme Hannekselle edelleenkin paksua sisua ja hyvBä. terveyttäl MUSTAAVA. Junassa Yö oli jo kukmut yli puolen, kun juna saapui asemalle, josta nousimme junaan. Kaikki paikat näj^ttvät "ylösotetuilta", mutta löytyi sentään viimein paikka, johon istuimme. Kaikki entiset matkustajat näyttivät oljevan unen helmoissa, nukkuvan niinkuin nukkua voi vaunun penkillä. Me vastatulleet koetimme istuimen löydettyämme asettua nukkuma^asentoon mikäli tila myöten antoi. ^ Oikean asennon saatuani minuakin-alkoi raukaista.. -Kallistm pääni vaunun ikkunapieltä vasten ja kohta irfin unen valtakunnassa. Pian kuitenkin heräsin uinaEuistani jotenkin teräväsa-naiseen keskusteluun. /Joku matkusta^ ja oli näet kallistunut kylelleen penkille,' jalat vaunun käytä\^le päin. Tämä harmitti toista miestä, jonka paikka oli toisella puolella käytäyää. Siitä, syiityi sanasota Ja väittely pii äänes^ päättäen kiivaanlaista. Heräsin siihen kun vii-m^ simainittu sanoi: "Sinun on käännettävä pääsi tänne käytävään päin." Nukkuja kuului kysyvän: "Onko sillä väliä, minne päin pää tai jalat ovat?" Sillom jutun aloittaja näpsä3rtti: "Minä en ainakaan halua nukkua kenenkään takapihalla." ^ Sanottiin siinä vielä yhtä ja. toista. Lopulta riita tuli niin suiiriääniseksi, että junamiehet sekaantuivat asiaan ja , riidan aloittajan oli nukuttava "takapihalla". Nyt kuluikin yö kommelluksitta aamuun asti, lukuunottamatta erästä lasta, jota vaivasi hinkuyskä. Hän yski alinomaa, eikä voinut nukkua. Aamulla herättyäni näin, että siinä vaunussa matkustajat olivat suuriper-heisiä ihmisiä, joita vain liarvoin enää näkee. Viisi ja kuusikin lasta oli perheessä ja perheitä oli useita. Tuntui, että pienemmät lapset eivät oikein nauttineet junamatkasta, kun eivät voineet oikein hyppiä. Kaikenlaisesta eripuraisuudesta ja lasten itkuista huolunatta juna kulki kulkuaan ja viimein tuli paikka, jossa meidän kaikkien oli muutettava jimaa. Paikassa, missä junaa vaihdoimme, täytjy sitä jo muutenkin odottaa ja kun juna senlisäksi on kaksikin tuntia myöhässä, niin se ottaa jo aatamÖle. Kyllä odotan ennen Tyynen meren raimalla vuorovettä, eli nousu- ja laskuvettä. Se^ on ainakin luonnosta riippuva, jota ei voi auttaa, mutta kun junien pitäisi kulkea aikataulun mukaan ja niitäkin pitää odottaa, niin se on jo enemmän kuin mitä voi sulattaa. Kävellä pitää ajan kuluksi edestakaisin, tai jos haluat lepuuttaa jalkojasi, niin istu odotushuoneen penkille, jolta ei ole tomuja pyyhkitty sen jälkeen kuin penkit on odotushuoneeseen tuotu. - Kuluuhan se odottavankin aika, vaikka hitaastikin. Juna saapui ja päästiin taas pyörien päälle. Niin taas huristettiin eteenpäin. - Näytti siltä, että joukko kämpille meneviä miehiä oli saanut aikansa hyvin kulumaan, sillä vielä äsken selvät ja reippaat metsämiehet olivat nyt junassa päät riipuksissa ja ruumis veltosti retkahdellen, silmissä samea katse. En tiedä, aikorvatko he juomalla lopettaa ympärillä olevista soista veden, vai oliko joku paikka; missä myytiin sitä ruskeaa nestettä, jota he nyt ylenantoi-vat, kun jonkin ajan perästä jäivät junasta. Kuulin parin naisen surkuttelevan poikia ja sanovan: "Kyllä ovat poikaparat sairaita ja tuossa kunnossa pitää vielä mennä kämpälle kävellen.*! p - Olen Liekii pastoilta liöat ja toista Ystävien pakinoissa. ruokaiUessani tuli mieleeai ajatus tämötyöstä ja sen tarpeellisuudet i ajattelin, että ehkäpä minäkin ^ kinoida toisten mukana, vaikka a kaan mikään kynäilijä Kun huomaan puiden lehtien tuvan ja kuoUeina putoilevan havaitsen, että syys on tullut tulee mieleeni jokin kaihoisa, kauh*- kaipuu. En tahdo kuolla syksyn tien tavalla, tahdon elää. ti elävöittää niitä, jotka kesän ka mentyä huokaavat, että taas on pitkä talW, eikä tiedä, miten sa kuluttaa. Hyvät ystävät, jää toimettomiksi, vaikka onkin ku vuosikynunen takana elettj^eBnl Emmehän tahdo kuoleentua tullen kukkasten tavalla, vaan tulisi kaikin- tehostaa kulttui taa. ' Olen näytelmien ihailija, olen ii ^layrtdfyt usd Qien nau nut oiia^ näytelmissä, vaikka se on kus ollut raskastakin kotitöiden Olen KlOhta kertaa mennyt m •harjoituksiin ja vetänyt perässinipi tä kelkkaa, missä on istunut toK-ehte^ htedelmä. Toivoin aina, että koittsj aika, että näkisin tuon pienen kelhsa istujan ramppivalossa. Nyt hänldna siinä iässä, että voisi näytellä, voi surkeus, kuinka meidän näytGn» työmme on laskenut, ei ole oikein SÄH riakaan toiveita sen kohottami Täällä meidän pienessä pohjoisessa lässämme ei ole vielä kuulunut is; kaustakaan sen asian hyväksi, , lehdestä lukenut, että jollain kunnalla ön jo tehty hyvä aloite. Kai: ka hauskaa olisikaan näin syksyn aloittaa näyttämö eloon, jos nuoret sivat innostuneita. Kun it^e olin niin miten suuri iloni olikaan, kun =^ nut pyydettiin ensi kertaa nä; Näytelmän nimi oli "Lääkäri tahtoaan", ja näyttelin siinä myk^ tjrttöä ja siitä se alkoi. Nykyajan nuoriso saa jo koui sina opetusta näyttelemiseen ja hun, mutta minulla ei ole ollut sii Jloa. Olin köyhän perheen lapsi,i yhdeksähenkisen perheen pää oli vi päälle päätteeksi juoppo, eikä terveytenikään suonnut minun koulun penkillä opin alkeita minkä olen päähäni saanut, on man koulu minulle opettanut. M tan, kun jonkun kerran kävin koiis laisten kuusijuhlassa. Ne ovat kaii mat ja hauskimmat muistot lapsut jaltäni jä ne ovat säilyneet miel^ kuin peilikuva. Näin lasten laubv leikkivän, runoilevan, näyttele^^ K valtasi pienen lapsen mieleni nim, vieläkin muistan joitain lauluja jalj kejä, joita näin ja kuulin. Olen ^ kun silloin näkemistäni leikeistä läkin opettanut lapsille sellakm^l^ ne ovat mielessäni säilyneet. Suomesta on viime unosina \i ^ tänne uutta nuorta voimaa, jonla^ voisin ottavan osaa näyttämoty^ Me vanhemmat Canadan suonialiL voisimme myöskin vielä esittää^ muorin ja vaarin osaa, jos min ^ täisiin.* Ei se olisi haitabi ihnusen^ mälle, vaan päinvastoin, se ela-.o^ joskus arvostelevatkin vähän^^ itseä, elävöittäisi katsojia. vaiB»_ raisesti, tulevat he kuitenkin uu^ ja uudelleen katsomaan ja Niin meninune eteenpäin. S a i^ löin junamies kulki ja tiedoitti van aseman nimen. Viimem» men: Fdeyet. Olefi siis pian^ päässä. Joiunapys3ht3^J^^. rimpani odottaen sei 500 >Us » i 3i; |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-09-27-06
