Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 23, 1950

              " -jjvst olleet -Eevm Mat "ae3Mkst^'»ikM.
öli ajateltu, ^^an Mlpiset ja vaati-
JACOB WÄRPUiAII.
mmist&lk
Qn vuosi momyt midshjem im,
Ign pmstmi lu4)tmnpze puGlh&m
jQ isämme kallis:
giiii' tmmi&si ksums kmssamme,
m ~ kirkas sammummtom..
Rakas, uintm mukmsm syHssä fmatty
^ilmnmene mistösi imlloinkmn.
• Vaimosi Amalia ja laproi.';
• Mokömoib-Oat.
Syvästi surren iteoäteia, että rakas
•Sf*
Biiktoi kuoIöB- nneea Clfineral-sairaa-lassa,
»irastettoaap-- pitfespBaära »Ja».
syÄataatia ja., topall» -igriä-silialTOiis
I<^t^ Mneo elämäB» d^uiin 2Vp:®»
19^ —" " • • , • '
läB ©li syntyByi Soomessa .Slfflt»ifst«as
pitips^, Ttartm ^ Poiin Eäaiss®,
uurraskuQB 19 p^PP-ISS"?. '
läMn» toäafö srarem^aja jäiiÄt
hiuca laidieEsä Ja vasi!ia> 1^ • Saosaes-sa,
Sicliard- Westei^®Fa,. yk^
Jaakko, kaksi siskoa, MiU» ja Sdtapa. se-ö
kolme seriskaa ITliäysvalMi^' ja
sQQri sukulais- Ja tptfavapilYl t^ll^ ^
VaJDaja tjsasniattiip elolmim 2S p:s?»
ForestlaOTiia "'hautasisiimaliijua S5Hir«Q
tcvcrijociöa saattamiaMa'
• ;^ • KllTOS - / v^r
Lausun parhaät-kiitokset kaiitajllle.Ja.
laulajille. /rSnve&=^leisöSIe niistä kau­niista
kukista, jotka koristivat ^vainajan
hautakummun. Kiitos kaikesta avim
annosta, jonka teitte vainajan muu­tolle.
• \
mmi NYGOBC
«312 Georgia St. . VaMOOver» B. C.
»^1
SusreB iljHoltam,-ett-a. rafeas pioliisoijl
(O.S. Palmgren)
IjfSiyen sairaa^ca -jilEceii St. Jo-,
sairaalassa Port j%rtisarlssa
mm 11 ja ItaisitettlM ^okis^ |4
J^ifejaaa Etv-eradft-lsMitaiisiaiaabai»-
^^«ii -.syatynyt. SnoisseMa, • -Hatti*»
piia^si^,- Nimeen 'l^sil^^'.jcndtiJkiiiiJii
1% 1833^-ollen kwÄleiaa.aai-T6::T.-^.« fefc.
1» lasiuTOijaiae-y&öessä-Forfc Arlita-•
«a v. 1923,-asiiea .:tiSI!» .jsiita -lälitien.
läMnna, kaipaamaan- Jiiia: minjl. M -
am-|OT^iSoasa Ja -^fsa 'iit^k^ tytär
^ -Helaii N^ybcrg, •.: "
artlaTapiIri 4ääIIä Ja !
Srm tuonelan kasi meidät, eroittl.
^smulta elämän toivttet sammutti,
petraa^fee tul^ nruoro'knHfikin,
w 2HaBte8si eläissäsi sairaita hoit^
c5iK^^ terve^i,
saaea ebmasi annoit ja rahaan
taakan itse kannoit.
Kuolee kaikki inikä elää,
|osvnt57 kuollakseen.
fe^Ä laki korkein-laki,
^eife&aan muuttaa voi.
•*^atnka luonto löi.
'folta Saidaa Ucflfesit-^i^iaKi^,^:
Ja M i t k i i asöivaVpÄ-''
i*e5# ti^iakepnqksessa njvastm. tatoi-kartaiielia,
wmm& ^^mm&Sk wkmm &e'
kuluttivat Eevan lapstteÄ-odisay Josta"
Jo vähin erin oli poistunut poismennei-den
kaipuu.
Juhanmfeena oli aina Uotissa Mljai-senipaa,
silla sillmn Ullan ja Manun ta­rina
eniten palaosti. Jiolianiiusaatön i l ­tana
tapasivat nuorat ^riedä kalisi pien­tä
koivua Uäan ja Manun haudalle. Sen
tavan olivat jo tcasetkin nuoret otta­neet,
etta het&enist^
-ennen--niiQ, h>'3jät3m--MviMdaii-;Äöf^ '
uksessa, |<Ksa ei monta. leposijaa ole
koskaan ollut.
Viiden vuoden aika oli sitonut kahlei­siinsa
myöskin Uotin nuoren Heikfci-isännän
ja Niittymäen mökin tyttären
Saaran. Liaksi Uotin talon Loviisa ja
Rantalan talon renki, Niittymäen Ant­ti,
kuulutettiin jtihannuksen edellisaiä
|unnuntaina. Puhetta siitä riitti pitä­jällä
ja kovaan häävalmisteluun alettiin
Uotissa. Niittymäen Matti ja Mäkelän
Nikolai valniistivat tällä kertaa-lovalla
4iii«fillä pitkiä p ö j t a ja penkJkeja, jot­ka
- pian - töyttyi vät ääriään myötem
Kokki-Loviisakin oli taas talossa, mut­ta
ei hän enää paljon puuttunut töihin,
vaan hänen vah^onnassaan työskenteli
sen seitsemän apulaista.
Kaksi viikkoa juhaantiksen jälkeen
viisi vuotta sitten oli Uotissa ©Out su­run
juMa, eivätkä nuoret haluniieet s0-
lä viikolla häitään pitää, vaan viikkoa
myöhemmin. Kaunis olikin häälanan-tai,
jolloin rovasti ajoi Uotiin vihki^-
seen kaksi paria samalla kertaa. Pal­jon
oli häävieraita ja illan tullen täyt­tyivät
paikat kutsumattomistakin kuok­kavieraista,
joille kuitenljin oli varattu
pittät pöydät ruokaa ja juomaa. Rii­hen
tilava luha oli puhdistettu kuökka-vieraitten
tanssipaikaksi ja Uotin suuri
väentupa oli samoin tanssihuoneena se­kä
myöskin niin sanotun vieraspytingin
iso tupa. Kolmessa paikassa sitten
soittajat soittivat katrillit, polkat, vals­sit
ja -purpurit. Soittoniekkoja oli haa-r
litta aina mustalais-Aatusta sa^ka, jo­ka
asui kolmannessa pitäjässä. Kiianeat
olivat nuoret parit, ettei sellaisia muis­tettu
ennen nähdyn. Monta päivää
tanssittiin ja ruokaa seka juomaa riitti
jokaiselle. Nikolai oli Matin ja Kallen
kanssa hakenut; koldci-Loviisan määrä­yksestä
kaiken maailman tavarat ja
Heikki oli vielä käskenyt lisätä Loviisan
määräyksestä ylikin.
Riutan vanha isäntä Heikkikin oli
pistänj^t vietä menemään monta katrilr
lia, vaikka oli luullut, ettei hän koskaan
Uotissa ollessaan voisi unohtaa Mala-kiasta,
jonka kanssa oli niin hyvä ystä­vä
ollut. Riutan Riika oli saanut Mät­iinsä
pian Manun kuoleman jälkeen ja
heille oli myös pMttiy komeat häät,
joissa Uotinkin nuoret olivat olleet
monta päivää. Riikan hameenhelnras-sa
tepastdi komea pöjanpallerb, jolle
oli aniiettu nfaneksi Malakias.
Sisarustensa häissä t^äsi Uotin nuo­rin
tytär Karoliina ^myöskin omansa,
mutta parisen vuotta kului„ ennenkuin
Uotissa j'älleen tanssittiin häitä. Karo­liinan
oli vaikea lähteä naapuripitäjin
saakka ja jättää rakkaan synnyin^u-tunsa
ja kotinsa pitkän matkan taakse,
mutta samoin oli Mnen äitinsä keiran
tehn3rt. Niin lensi nuorinkin Uotin pe­sän
lämmöstä ja Ixyvin kodin Karoliina
saikin.
Uotin varsinaiseksi isännäksi jäi
Heikki. Hän olisi halunnut Antinkin
yhtyvän talon hoitoon, mutta Antti ei
halunnut. Heikki puolestaan päätti ja­kaa
sisaruksille osuuden talon täyden
arvion mukaan. Ätsälukijat arvioivat
metsän, josta Heikki möi siwr€n lofckon.
Ei vietelty Heikiltä metsää viinapullol­la,-
vaan liyväflä ^hinnalla Mn möi •met-•
sam.;-Hdkki•:lohkaisi Jäälle-Ja Mar-
Mille käuniiii Järven nieniiÄkeen ja rntet-iSkk
talim £d» 3 l l e ja M M & I ^ ^mt.
lopulta tpli m y ö ^ MÄr^mÄtl,.}»^
rtltti, el eiaä pySrinyt. S«*«iis. j©
•vaahukaen lav^ttamil. • -
Niittjmiäet saivat huolettomat piii-x-
ät. Heidän lapsensa; *ajaantui\:at
maailmalie-.yksi toisensa ,,^||«tii.:-Ulaksi,
heistä olikin nyt Uxjtissa ja %olme oli
liyvis^, paitoissa-- Ä n l t i i •
tarjouksesta ison Icteon J ä n ! ^ - .ai^ta-
- vaa peltoaukeaJitaa.- Ja. rÄ®iimikset-li©-
-hosi-rat taas'taitavien -tasieö.-v^ma^lÄ,-
: Karoliinalle Heikki halusi, antaa fnyös^.
kin kotipellon pi€äinarta.imittakua hä­nen
n?i«iiensä omisti itse ikaunlln pai­kan,
niin Karoliina sai rahassa osnuten-sa.
•
Mäkelän Nikolai kuoli pian näiden
tapausten jälkeen muutaman päivän
sairaudai jälkeen. Heikki luovutti tor­pan
lahjana Mäkelän leskelle ja lesken
kuoltua tasattavaksi lapsille, joita oli
kaksi tyttöä. Lupautuipa Heikki vielä
lunastamaan torpan, jos se joutuisi lap­silta
pois. Marjaana-epiännän sisar
joutMi niisiin naimisiia pitäjän lesM-luk-kMHe,
ifaijtta'. pojat pyysi öeikMjää^
mään taloon. Huufcolais-Kallesta tuli
komea mies, puhekykynsä selvisi ja
myöhemmin, mitään koulua käj^ättö-mänä
hän kdiosi kunnan tehtäviin ja
nai vielä vallesmannin ainoan tyttären­kin.
Uotin talo <di aina Ka%n paras
-kyläpaikka- ja Heikki hänen paras ys­tävänsä.
-
Uotin Saara-emlntä pyöräytti maail­maan
neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Jo­kaisen
syntymä oli Heikille ilosanonia.
Kyllä Uotin pihamaassa juoksentelikin
lapsia, kun perheet kokoontumat. Lo- ^
viisa toi Anttinsa kanssa kahdeksan, Ee­va
seitsemän jä Karoliina kuusi lasta.
Nauroivat siinä perheen lisäystä katsel­lessaan
entiset Uotin talon lapset. L i ­säksi
sinne kokoontuivat Niittymäen
käkitien l ^ i&iii^Ma * miiidti^ ».eniiea
lapanakin. \"
. MySfeeii^jInä aifcoliia Heildki knitui
liiin^aiitsitn tehtäviin ja Mne» painos-ttiksestaan-
aktMin - rakentaa -ktiyhäiii
taloa, ränikuinen tapa, ^ttä köyhiä
myytiin huutokaupalla kuin iarjaa, jäi
pois. Köyhät oli\'at siihen saakka jou­tuneet
kaikenlaisissa paikoissa ..raata-
• maan' työtä; iLurjalla nioaUa Ja" risaisissa
vaatteissa. Heikki luwutti metistään
hirret ja pani vielä mi^etkin köjMn-talo^
rakentamaaöj el se tullut
: kunnalle- -^pal^- .uK^tsamaan... -liuuto-ialsten
feurja eEmä vaihtui täten vähän
siedettä\4impään elämään.
Heikki eli hyvin ^^anhaksi, joutuen
saattamaan hautaan rakkaan Saaransa
ja kolme aikuidksi tullutta lastaan. Pi-täjäläisten
kunnioittamana eli Laotin
Heikki, vanha isäntä, x^aari, samassa
kamarissa, jonka ikkunasta isänsä oli
kerran Puurosaaren rantaan tuijottanut.
Heikki rakensi ajallaan uuden komean
rakennuksen, jossa asui hänen poikansa,
joka edelleen hoitaa Uotia. Mutta van­han,
anuistojen rakennuksen halusi
Heikki säilyttää ainakin elinaikansa.
Muistöj^^^-^tftä^ Ux}^ kä|%fi-Heik-m
viimeisinä valopilkkuinaan vanhuu­tensa
pitkinä vuosina» Jälkeläisensä
kohtelivat häntä kuiinioituksetla, mutta
Heikki ei enää viimeisinä vuosinaan jak­sanut
löytää heistä huvia. Kerran jo­kaisen
täytyy hiljentyä vain menneitä
vuosiaan muistelemaan. Niistä löytyy
aina pilke valoa.
Tämä on edesmenneen äitini kerto­ma
tarina, jonka kuunteleminen ei kyl­lästy
ttän\'t, vaikka olin silloin hyvin pie­ni.
m.
-oOo-
Nykyaikainen valaanpyynti aloitet­tiin
V. 18^9. V^ioteen 1939 mennessä oU
pyydetty 822;438 valasta.
Sydämelliset kiitokset niille sukulateille ja tovereille, jotka yllättivät meidät
2-vuotisliääpäivämme johdosta elokuun 8 p:nä suurella rahalahjalla.
Erikoinen kiitos hommaa alkinmpanijalle Aune Holmalle.
Tämä tilaisuus tulee aina säilymään muistossanmie.
AUEÄ la LESLIE WXLSON
Wawa, By. Oniajrio
mmm\mmmmmmmmmimmmimimmmmmmmm\mmmM\mmmmmmmm
JS Sydämellinen kiitos kaikille, jotka Biin suurilukuisena ottivat osaa meille
järjestettyyn häätilaisuuteen syyskuun 2 p:nä. Kiitos arvokkaista Ja kaimiista
lahjoista.
Erikoiset kiitokset tämän tilaisuuden alkuunpanijoille mrs. E. l.uodolIe, mrs.
O. Maklinille sekä mr. ja mrs. A. Lehdolle, kun antoivat huoneet tätä tilai­suutta
varten.
^iitos soittajille ja iHan emännille, jotka vaivojaan säästäsnättä tekivät
tämän illan meille muistorikkaaksi. Kiitos kaikille niille, jotka ottivat osaa
klyoiMn, inetta eivät voineet saapua tähän tito
Teitä kaikUa^kiitäaxime ja aicsai^^
18 ONTARIO ST. ' l»OBT ARTHUR, ONT.
•a
BsMaimimt klitctoetteiEe, ystävät ja tuttavat, kaikesta siitä mitä Qsaksemaie
^imro alkaneen ,yhteiseläaa&w^ joijd<»ta. Klltfös tm. ja anare. Hijlo Lptvalaile
ystävyyäestä Ja läisi^iiitästä fcoäistii, jonka taarjositte sndaie feäyöcssämme Toron-tossa.-"-
Kat«js mr. ja mrs. Ivaa* HiHile matkasta ja k<Hlista, jossa "vietimme ensimmäisen
•viikon • yhteiseääsöifitässmie. • 'l^iitos • •OeraMt^iin ja' yisiparist^ - -ysttvillt siltä
---yHätyslHasta,"" joka oi itastfflssa-;im!al1^^
--SiaieiniTOt • kiitokset honiman-alkajille mt». lArvoTuroaiolalfe Ja, i^m -Kaarlo
H«32»3«elle sekä pik^-Simjalle ruiisuiBta.^ joxUa meidät vastaan otettiin.
Kiitos ystäville kiÄJsta, jotfca kaunistivat herkullisen kuhvipöydäp. Kiitos suuri
iHan emä^Ile ja tajcjoili^ille.
Kiitämme niistä kauniista ja lämpimistä lahjoista, joltsi saimme vastaanottaa,
Kiitos lar.iatiirs. Ä. •Tt)K«aK»laUe-'teisketistä, jonka -sisältö oii Mj^timadillstä Ja
'meille hauskaa »imtcasaBMmsB-paketteja-. Kilt©E'-myläs-rajlsasta Ja lahjolat», Joita
satane'läikeenjÄn.
-KSitos J@C. Fel^pMiaÄ-.ranosta ja .nsars. H. Johnsonille lausumisesta. - Kiitos Kaar-loUe
ja-Arvoim.soitosta. Joka toi ijtoa kaikille. • • ,* •
Kiitos myös hiille jotka ottivat osaa, vaan eivät voineet saapua.
Tbivotome ystävyyden jatkuiap edeSeen. • , • '