1941-08-16-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA, E L O K U U N 16 PÄIVÄNÄ
mmmlmmmim
i i i i
Erään glasgovilaisen höyrylaivan
kapteenilta minä matkalla Colombosta
Rangooniin sain ensi kerran kuulla
Mc Gill-saaren olemassaolosta, j a hän
minulle antoi kirjeenkin, joka aukaisi
minulle pääsyn mrs Rossin, erään
merikapteenin lesken, kotiin. Mrs
Rossilla oli yksi kotona oleva tytär
sekä sitäpaitsi kaksi poikaa, jotka hekin
olivat kapteeneja ja ulkona merillä.
Hän ei pitänjn täysihoitolaisia,
ja vain mukana tuomanr kirjeen perusteella
sain luvan asua ja syödä hänen
luonaan. Saman päivän iltana,
kun olin kohdannut Margaret Hena-nin,
tein minä mrs Rossille häntä koskevan
kysymyksen ja huomasin heti,
että niinkuin kaikki muutkin saarelaiset
— minkä pian olin tuleva huomaamaan
— oli mrs Rossikin alussa
vastahakoinen antamaan mitään tietoja
Margaret Henanista. Häneltä
kuitenkin sain sinä iltana tietää, että
Margaret oli kerran ollut eräs saaren
kaunottarista. Hän oli varakkaan
maanviljelijän tytär ja oli mennyt
naimisiin Thomas Henanin kanssa,
joka hänkin oli varakas. Hänen ei ollut
milloinkaan ollut pakko suorittaa
muita kuin tavallisia perheenemännän
kotiaskareita — jota vastoin saaren
muut naiset ottivat usein osaa peltotöihin.
"Mutta mitä hänen lapsistaan tiedetään?"
kysyin minä.
"Raksi poikaa — Jamie ja Timoth
y— ovat naimisissa ja merillä. Postikonttorin
viereinen iso talo on Jamien.
Naimattomat tyttäret asuvat
naimisissa olevien siskojensa luona.
Ja muut lapset ovat kuolleet."
"Veljekset Samuel", keskeytti Clara
ikäänkuin hiukan naurahtaen.
Clara oli mrs Rossin tytär, pulska
nuori tj^tö, jolla oli kauniit' kasvot
j a tavattoman kauniit mustat silmät.
"Se ei ole mikään virnistelyn asia",
sanoi äiti nuhtelevästi.
"Veljekset Samuel?" toistin minä.
**Minä en 3'mmärrä, mitä . . ."
"Ne ovat liänen neljä poikaansa,
jotka ovat kuolleet."
"Oliko heidän kaikkien nimi Samuel?"
" O l i ,"
"Sepä merkillistä", sanoin minä,
kun hän ei jatkanut enempää.
"Sangen merkillistä", myönsi mrs
Rossi ja kävi innokkaasti käsiksi ku-timeensa,
josta oli tuleva eräs niistä
lukemattomista ruumiinverhoista, joita
hän lakkaamatta valmisti merillä
oleville pojilleen.
"Ja vain nämä Samuel-nimiset pojat
siis ovat kuolleet?" kysyin minä
tehden uuden jiityksen saadakseni
hänet jatkamaan.
"Toiset ovat saaneet elää", kuului
vastaus. 'A^iehättävä perhe — vie-hättävämpää
ei ole koko saarella. Ja
milloinkaan ei ole siivompia poikia
lähtenyt ]Mc Gillista merille — papin
oli tapana pitää heitä muille esikuvana.
Kikä kukaan ole milloinkaan voinut
sanoa pahaa sanaa tyttäristä."
'•Mutta miksi he ovat jättäneet hänet
yksin nyt hänen vanhuutensa päivinä?"
kysyin minä. "Miksi hänen
lapsensa eivät pidä hänestä huolta?
Miksi eJää hän yksin? Eivätkö he
käy edes häntä katsomassa?"
"Kukaan heistä ei ole tehnyt, sitä
enää kahteenkymmeneen vuoteen.
Hän on nyt päässyt tahtonsa perille.
Hiili ajoi lapsensa kotoa, aivan niin-
K i r j , J A C K LONDON
taiiccUa oUut mitäiiu yhteistä pcrus-ohktta,
ei mitään yhteistä päämäärää
mihin pvrkiä; siflä oli vain vhtei-nen
lähtökohta: tyytymättömyys ole-xnin
oloihin.
(Jatkuu.)
kuin hän ajoi miehensä, vanhan Tom
Henanin, perikatoon."
"Juoppoudellako?" esitin minä.
Mrs Rossi ravisti halveksivasti
päätään, ikäänkuin juoppous olisi aivan
mahdoton pahe Mc Gill-saarella.
Nyt seurasi pitkä äänettömyys,
mrs Rossin innokkaasti kutoessa ja
vain pään5rökkäyksellä ilmaistessa
suostumuksensa, kun Claran sulhanen,
joka oli perämies eräässä Shire-linjan
purjelaivassa, tuli hakemaan
morsiantaan kävelylle. Minä tarkastelin
kuutta strutsinmunaa, jotka jättiläismäisten,
tertuksi yhtyneiden
hedelmien tavoin riippuivat seinällä
eräässä nurkassa. Jokainen munankuori
oli koristettu maalauksilla, jotka
esittivät mahdottoman muotoisia
meriä, joita täydelFä taklauksella varustetut
laivat halkoivat, laivat, joissa
vallitsevaa perspektiivin puutetta
saattoi verrata vain niiden teknilliseen
täydellisyyteen. Uunin reunalla
oli kaksi suurta helmisimpukan
kuorta, jotka ilmeisesti oli tarkoitettu
toisilleen pariksi ja joita jonkun pahantekijän
kärsivälliset kädet olivat
Uudessa Caledoniassa koristelleet
leikkauksin. Keskellä uuninreunaa
seisoi täytetty paratiisilintu, ja kaikkialla
huoneessa näki koreita, eteläisiltä
meriltä tuotuja simpukankuoria,
ja ihastuttavia, pi-pi-linnun munan
kuoriin asetettuja koralleja lasikuvuissa,
assegaijeja Etelä-Afrikasta,
kivikirveitä Uudesta Guineasta, isoja
helmin kirjailtuja tupakkamasseja
Alaskasta, bumerangi Australiasta,
erilaisia lasikuvuissa olevia laivoja,
Marquesas-saarien ihmissyöjien kai-kai-
kulho sekä hauraita, helmimäisin
ja kallein puulajein koristeltuja, K i i nasta
ja Intiasta tuotuja lippaita ja
pikku kirstuja.
Katselin kaikkia näitä esineitä, joita
merillä kulkevat pojat olivat tuoneet
kotiinsa — ja pohdin koko ajan
miciessnni sitä salaperäisyyden verhoa,
joka ympäröi Margaret Henania,
häntä, joka oli ajanut miehensä perikatoon
ja jonka kaikki hänen omaisensa
olivat hyljänneet. Juoppous ei
ollut syynä. Mutta mikä sitten? Jokin
ennenkuulumaton uskottomuus-r
ko? Jokin hämmästyttävä julmuusko?
Tahi jokin hirveä rikoskt), sellainen,
joita saattoi esiintyä vanhan
ajan^ talonpoikaiskansan keskuudessa^
Minä puin arveluni sanoiksi, mutta
mrs Rossi ravisti päätään kaikille
minun teorioilliBni.
" E i mitään sellaista", sanoi hän.
"Margaret oli hyvä vaimo ja hyvä
äiti — ja epäilen, tokko hän olisi
saattanut tappaa kärpästäkään. Lapsensa
hän kasvatti jumalaapelkääviksi
ja siivoiksi ihmisiksi. !Mutta syy
oli se, että hän tuli hupsuksi — tai
oikeammin melkein tylsämieliseksi."
Mrs Rossi naputti merkitsevästi
otsaansa tehostaakseen sanojaan.
"Mutta minä puhelin hänen kanssaan
tänään iltapäivällä", väitin minä,
"ja huomasin hänet järkeväksi
naiseksi — vanhuuteensa nähden vielä
huomattavan selväjärkiseksi."
" N i i n — minä voin kyllä siinä kaikessa
olla samaa mieltä kanssanne"
selitti mrs Rossi tyynesti. "Mutta
minä en tarkoita juuri sitä. Hänen
syntistä ja viheliäistä uppiniskaisuuttaan
minä tarkoitan. Sillä ikinä
ei ole ollut uppiniskaisempaa naista
kuin Margaret Henan. Ja kaikki
johtui siitä, että hänen vanhimman ja
niinkuin rakkaimman veljensä nimi
oli Samuel — hänen, joka otti itseltään
hengen sentähden, etta pappi oli
laiminlyönyt rekisteröidä Dublinin
uuden kirkon. Senpätähden nimi
toikin onnettomuuden tullessaan,
mutta siitä hän ei välittänyt, ja kun
hän ensimmäisen poikansa antoi kastaa
Samueliksi, herätti se paljon huomiota
— mutta poika kuolikiii sitten
kuristustautiin. Mutta se ei estänyt
häntä seuraavaakaan poikaa ristimästä
Samueliksi — j a poika ei ollut vielä
kolmenvuotias, kun hän putosi paljuun,
jossa oli kiehuvan kuumaa vettä,
ja paloi kuoliaaksi. Uskokaa pois,
että kaikki johtui vain hänen syntisestä
ja viheliäisestä uppiniskaisuudestaan,
sillä Samuel händlä tä5Atyi
olla, ja se nimi oli kuolemaksi hänen
neljälle pojalleen. Ensimmäisen kuoltua
tuli hänen oma äitinsä ja polvilleen
heittäytyen pyysi ja rukoili häntä,
ettei hän enää seuraavaa poikaansa
nimittäisi Samueliksi. Mutta mikään
ei saanut häntä taipumaan.
Margaret Henan oli aina varma kaikessa
mihin ryhtyi, ja ennen kaikkea
Samuel nimen suhteen.
Hänen uppiniskaisuutensa nimiasiassa
oli vallan mieletöntä.- Sekä
naapurit että hänen sukulaisensaj lukuunottamatta
niitä, jotka asuivat
hänen kanssaan saman katon aHa,
lähtivät tiehensä kun toinen poika
— hän, joka paloi — kastettiin Samueliksi.
Sen he tekivät juuri kun
pappi kysyi, mikä nimi annetaan lap-"
selle. '"Samuel", vastasi hän — ja
silloin kaikki lähtivät. Mutta ovella
kääntyi hänen tätinsä Fannie jmipäri
ja sanoi kovalla äänellä kaikkien
kuullen: "Miksi hän tahtoo pikku
raukan menettävän henkensä?" Pappi
oli tarkkakuuloinen, eikä myöskään
pitänyt siitä, mutta — niinkuin
hän jälkeenpäin sanoi minun miehelleni
— mitäpä hän asialle voi? Äidin
tahto on sellainen, eikä mikään laki
voinut estää äitiä nimittämästä lastaan
miksi tahtoi.
"Ja sitten oli vielä kolmas Samuel.
Ja kun tämä hukkui mereen Kapin
edustalla — niin eikös hän vielä rikkonut
luonnonlakejakin saadakseen
neljännen? Hän oli silloin jo neljän-kymmenenseitsemän
vuotias, uskokaa
pois, mutta hän sai siinä iässä lapsen.
.Ajatelkaa! Nel jänkymmenenseitse-män
iässä- Kerrassaan' häjxeällistä."
Seuraa\'ana aamuna sain Claran
.kertomaan minulle tietojaan. Margaret
Henanin rakkaimmasta. veljestä.
Ja. seuraavalla viikolla kokosin sieltä
ja täältä katkelmia Margaret Henanin
traagillisesta elämäntarinasta.
Samuel Dundee oli nuorin Margaretin
neljästä veljestä,' ja Clara;kertoi, että
hänen siskonsa oli miltei jumaloinut
häntä. Hän oli merenkulkija ja kuljetti
samaan aikaan erästä Bank-linjan
laivaa, kun meni naimisiin Agnes
Hewittin kanssa. Tämä oli ollut sievä
ja sorea neito, kaunispiirteinen ja
hermostunut, kerrassaan ylenmäärin
tunteellinen. Heidän vihkimisensä
oli ensimmäinen, joka toimitettiin uudessa
kirkossa, ja kaksi viikkoa kestäneen
kuherruskuukauden jälkeen
täytyi Samuelin antaa nuorelle puolisolleen
jäähyväissuudelma ja lähteä
merelle Louchbankin, ison nelimastoisen
parkkilaivan päällikkönä.
Ja että kirkko oli uusi, se oli s y j ^
että pappi teki tuon kohialokha:!
erehdyksen. Mutta se ei ollut yi.in
hänen vikansa, niinkuin eräs seurakunnan
vanhin sittemmin selitti J se johtui yhtä paljon Coughleeniu Z
vastikunnan kirkkoneuvoston huu-maamattonvuudesta,
rovastikunnan,
joka käsitti viistoista osaksi j\Ic Gill-saaren,
osaksi mannermaan kirkkoa
Vanha kirkko, jota ei enää saatetta
korjata, oli revitty ja uusi rakennettiin
sen paikalle. Koska peruskivien
merkityksen katsottiin olevan saman
kuin laivassa kölin, ei pappi, yhtä
vähän kuin kirkkoneuvostokaan älynnyt,
että laki suhtautui uuteen kirkkoon
vallan toisella tavoin kuin vanhaan.
"Ja kolme paria vihittiin uudessa
kirkossa "ensimäisellä viikolla", kertoi
Clara. "Samuel Dundee ja .Agnes He-witt
ensiksi, sitä seuraavana [häivänä
Albert Mahan ja Minni Duncan, ja
lauantaina Eddie T r o y ja Flo Mac-kintosh.
Kaikki vastavihityt luiehet
olivat merenkulkijoita, ja kuuden vii-kon
kuluttua olivat kaikki taas lähteneet,
kukin laivassaan. Kukaan
heistä ei aavistanut tehneensii mitään
sopimatonta.
"Paholainen se varmasti salakah-miää
nauroi tälle tilanteelle. Kaikki
näytti johtavan selkkaukseen. A-violiitpt
oli solmittu maaliskuun ensimmäisellä
viikolla, j a vasta kolmea
viikkoa myöhemmin antoi pappi
kuukausiraporttinsa Dublinin siviili-viranomaisille.
Hän sai heti heiltä
ilmoituksen, ettei hänen kirkollaan
ollut laillista olemassaoloa, koska sitä
ei oltu rekisteröity lain säädöksien
mukaisesti. Tästä selvittiin nopeasti
suoritetulla rekisteröinnillä, mutta
solmittujen avioliittojen suhteen tehty
virhe ei ollut niin helposti autettavissa.
Kyseessäolevat kolme sul-hasmiestä
olivat kaukana poissa, ja
heidän vaimonsa — n i i n , he eivät olleet
heidän vaimojaan.
"Mutta pappi ei tantonut saattaa
noita ihmisparkoja levottomiksi", sanoi
Clara. "Hän mietti asiaa, vaikeni
aikansa ja odotti noita nuoria miehiä
kotiin m e r i l t ä . Hiin sattui olemaan
ristiäisissä saaren toisella äärellä,
kun Albert Mahan aivan odottamatta
saapui kotiin vietyään laivansa
Dubliinin telakkaan. Kello yhdeksän
illalla tuli asia papin korviin hänen
ollessaan puettuna yönuttuun ja
tohveleihin. Hän kavahti siunänrä-päykses.
sä pystyyn j a huusi, että hänen
hevosensa piti valjastettauian, ja
niin hän sitten tuulen nopeudella ratsasti
Mahanien luo. Albert oli .apin
tullessa jo riisunut toisen kenkänsä
valmistellen makuuUemenoa.
"Tulkaa heti kanssani, kumpainenkin",
sanoi hän huohottaen.
"Mitä varten?" sanoi Albert,'*"'••-
nä olen ihan lopen väfvnyt ia aioin
käydä nukkumaan."
^Teidät on laillisesti vihitliivä", sanoi
pappi.
.\lbert näytti s y n k ä l t ä ja sano':
"Nyt kai herra pastori laskee leil^"
kiä."
Mutta minä olen monta kertaa
kuullut hänen kertovan, ettii '-in silloin
oli itsekseen ajatellut, etu oiif«
kummallista, kun pastorikin vanhoilla
päivillään on alkanut ryypiskellä-
"Emmekö sitten jo ole naiini^i^-^a-^
sanoi Minnie.
Pappi pudisti pääläiin.
"Ja enkö minä ole rouva M"-nan-'
"Ette-', sanoi pastori, "te olette
vasta neiti Duncan."
"Mutta pastorihan itse meidät
vihki", sanoi Minnic.
"En, en", vahtasi pastori.
Pyökkinä
Kakuin pu^
k2ner\ik05S
päivänvarjo
j3 taivalta,
pillit: ci 1
jaa, multa k
poikki.
Sitten la:
L^eisiköt mi
vstäv-allisem
pilkin harji
keat hevose
vata, mutta
vaisuuden vi
I Sillä juuri
Jcorpikuuste
tyi valtama;
dän ohitseei
kvo^et; ne
lama, raelkei
tapainen iyr
nieikein sipa
hevosiin,
ta kaikin vc
nousi kahdei
Ja sitten
ja Albert vet
seurasivat p.
ja laillisesti \
i bert Mahani
Ma, että ei
saarella saan'
Kuusi k u i
Eddie Troy
paikalla uud
Dmdee oli k
eikä hänen la
Kaiken kurji
hänen pieni
liäntä äitinsä
I det kuluivat
i ia murheesiJ
villitä'', oli hä
laa sanonut,
raukkaani m
muelin kävisi
Jilloin poikan
a?"
Lloyd mei
donneeksi, ja
ii lähettämäs
kuukautista r
iet hänen pall
öeliinea asem
Näraellä, ja ki
Iin takaisintu:
kultautui här
meen. Ja ny
iin kohta. L
tuhoutunut, j
ji selkkauksia
I Diutkaiäia ken
[ laivan tek
I Pt^n ja mel
I lantuvan mat
I ^«ran tai kak
I 5 . .Kylläpä
No, San
kun hän sai
^'^ut, Diin ki
^mensä tai p
^vana aaniui
'laamassa poik
^^nsa haude
fJ"^ '^tta itseli
^•''"kaan ei o
i^amalast:)
Hän
^ ^"itti häue
ja kuoli r
^'^ ••^'uillaan.
lehta
^'f^ ia vap
Ja kaiken lä
. ^ ^ n antoi ,
. Samueli
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 16, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-08-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki410816 |
Description
| Title | 1941-08-16-04 |
| OCR text | LAUANTAINA, E L O K U U N 16 PÄIVÄNÄ mmmlmmmim i i i i Erään glasgovilaisen höyrylaivan kapteenilta minä matkalla Colombosta Rangooniin sain ensi kerran kuulla Mc Gill-saaren olemassaolosta, j a hän minulle antoi kirjeenkin, joka aukaisi minulle pääsyn mrs Rossin, erään merikapteenin lesken, kotiin. Mrs Rossilla oli yksi kotona oleva tytär sekä sitäpaitsi kaksi poikaa, jotka hekin olivat kapteeneja ja ulkona merillä. Hän ei pitänjn täysihoitolaisia, ja vain mukana tuomanr kirjeen perusteella sain luvan asua ja syödä hänen luonaan. Saman päivän iltana, kun olin kohdannut Margaret Hena-nin, tein minä mrs Rossille häntä koskevan kysymyksen ja huomasin heti, että niinkuin kaikki muutkin saarelaiset — minkä pian olin tuleva huomaamaan — oli mrs Rossikin alussa vastahakoinen antamaan mitään tietoja Margaret Henanista. Häneltä kuitenkin sain sinä iltana tietää, että Margaret oli kerran ollut eräs saaren kaunottarista. Hän oli varakkaan maanviljelijän tytär ja oli mennyt naimisiin Thomas Henanin kanssa, joka hänkin oli varakas. Hänen ei ollut milloinkaan ollut pakko suorittaa muita kuin tavallisia perheenemännän kotiaskareita — jota vastoin saaren muut naiset ottivat usein osaa peltotöihin. "Mutta mitä hänen lapsistaan tiedetään?" kysyin minä. "Raksi poikaa — Jamie ja Timoth y— ovat naimisissa ja merillä. Postikonttorin viereinen iso talo on Jamien. Naimattomat tyttäret asuvat naimisissa olevien siskojensa luona. Ja muut lapset ovat kuolleet." "Veljekset Samuel", keskeytti Clara ikäänkuin hiukan naurahtaen. Clara oli mrs Rossin tytär, pulska nuori tj^tö, jolla oli kauniit' kasvot j a tavattoman kauniit mustat silmät. "Se ei ole mikään virnistelyn asia", sanoi äiti nuhtelevästi. "Veljekset Samuel?" toistin minä. **Minä en 3'mmärrä, mitä . . ." "Ne ovat liänen neljä poikaansa, jotka ovat kuolleet." "Oliko heidän kaikkien nimi Samuel?" " O l i ," "Sepä merkillistä", sanoin minä, kun hän ei jatkanut enempää. "Sangen merkillistä", myönsi mrs Rossi ja kävi innokkaasti käsiksi ku-timeensa, josta oli tuleva eräs niistä lukemattomista ruumiinverhoista, joita hän lakkaamatta valmisti merillä oleville pojilleen. "Ja vain nämä Samuel-nimiset pojat siis ovat kuolleet?" kysyin minä tehden uuden jiityksen saadakseni hänet jatkamaan. "Toiset ovat saaneet elää", kuului vastaus. 'A^iehättävä perhe — vie-hättävämpää ei ole koko saarella. Ja milloinkaan ei ole siivompia poikia lähtenyt ]Mc Gillista merille — papin oli tapana pitää heitä muille esikuvana. Kikä kukaan ole milloinkaan voinut sanoa pahaa sanaa tyttäristä." '•Mutta miksi he ovat jättäneet hänet yksin nyt hänen vanhuutensa päivinä?" kysyin minä. "Miksi hänen lapsensa eivät pidä hänestä huolta? Miksi eJää hän yksin? Eivätkö he käy edes häntä katsomassa?" "Kukaan heistä ei ole tehnyt, sitä enää kahteenkymmeneen vuoteen. Hän on nyt päässyt tahtonsa perille. Hiili ajoi lapsensa kotoa, aivan niin- K i r j , J A C K LONDON taiiccUa oUut mitäiiu yhteistä pcrus-ohktta, ei mitään yhteistä päämäärää mihin pvrkiä; siflä oli vain vhtei-nen lähtökohta: tyytymättömyys ole-xnin oloihin. (Jatkuu.) kuin hän ajoi miehensä, vanhan Tom Henanin, perikatoon." "Juoppoudellako?" esitin minä. Mrs Rossi ravisti halveksivasti päätään, ikäänkuin juoppous olisi aivan mahdoton pahe Mc Gill-saarella. Nyt seurasi pitkä äänettömyys, mrs Rossin innokkaasti kutoessa ja vain pään5rökkäyksellä ilmaistessa suostumuksensa, kun Claran sulhanen, joka oli perämies eräässä Shire-linjan purjelaivassa, tuli hakemaan morsiantaan kävelylle. Minä tarkastelin kuutta strutsinmunaa, jotka jättiläismäisten, tertuksi yhtyneiden hedelmien tavoin riippuivat seinällä eräässä nurkassa. Jokainen munankuori oli koristettu maalauksilla, jotka esittivät mahdottoman muotoisia meriä, joita täydelFä taklauksella varustetut laivat halkoivat, laivat, joissa vallitsevaa perspektiivin puutetta saattoi verrata vain niiden teknilliseen täydellisyyteen. Uunin reunalla oli kaksi suurta helmisimpukan kuorta, jotka ilmeisesti oli tarkoitettu toisilleen pariksi ja joita jonkun pahantekijän kärsivälliset kädet olivat Uudessa Caledoniassa koristelleet leikkauksin. Keskellä uuninreunaa seisoi täytetty paratiisilintu, ja kaikkialla huoneessa näki koreita, eteläisiltä meriltä tuotuja simpukankuoria, ja ihastuttavia, pi-pi-linnun munan kuoriin asetettuja koralleja lasikuvuissa, assegaijeja Etelä-Afrikasta, kivikirveitä Uudesta Guineasta, isoja helmin kirjailtuja tupakkamasseja Alaskasta, bumerangi Australiasta, erilaisia lasikuvuissa olevia laivoja, Marquesas-saarien ihmissyöjien kai-kai- kulho sekä hauraita, helmimäisin ja kallein puulajein koristeltuja, K i i nasta ja Intiasta tuotuja lippaita ja pikku kirstuja. Katselin kaikkia näitä esineitä, joita merillä kulkevat pojat olivat tuoneet kotiinsa — ja pohdin koko ajan miciessnni sitä salaperäisyyden verhoa, joka ympäröi Margaret Henania, häntä, joka oli ajanut miehensä perikatoon ja jonka kaikki hänen omaisensa olivat hyljänneet. Juoppous ei ollut syynä. Mutta mikä sitten? Jokin ennenkuulumaton uskottomuus-r ko? Jokin hämmästyttävä julmuusko? Tahi jokin hirveä rikoskt), sellainen, joita saattoi esiintyä vanhan ajan^ talonpoikaiskansan keskuudessa^ Minä puin arveluni sanoiksi, mutta mrs Rossi ravisti päätään kaikille minun teorioilliBni. " E i mitään sellaista", sanoi hän. "Margaret oli hyvä vaimo ja hyvä äiti — ja epäilen, tokko hän olisi saattanut tappaa kärpästäkään. Lapsensa hän kasvatti jumalaapelkääviksi ja siivoiksi ihmisiksi. !Mutta syy oli se, että hän tuli hupsuksi — tai oikeammin melkein tylsämieliseksi." Mrs Rossi naputti merkitsevästi otsaansa tehostaakseen sanojaan. "Mutta minä puhelin hänen kanssaan tänään iltapäivällä", väitin minä, "ja huomasin hänet järkeväksi naiseksi — vanhuuteensa nähden vielä huomattavan selväjärkiseksi." " N i i n — minä voin kyllä siinä kaikessa olla samaa mieltä kanssanne" selitti mrs Rossi tyynesti. "Mutta minä en tarkoita juuri sitä. Hänen syntistä ja viheliäistä uppiniskaisuuttaan minä tarkoitan. Sillä ikinä ei ole ollut uppiniskaisempaa naista kuin Margaret Henan. Ja kaikki johtui siitä, että hänen vanhimman ja niinkuin rakkaimman veljensä nimi oli Samuel — hänen, joka otti itseltään hengen sentähden, etta pappi oli laiminlyönyt rekisteröidä Dublinin uuden kirkon. Senpätähden nimi toikin onnettomuuden tullessaan, mutta siitä hän ei välittänyt, ja kun hän ensimmäisen poikansa antoi kastaa Samueliksi, herätti se paljon huomiota — mutta poika kuolikiii sitten kuristustautiin. Mutta se ei estänyt häntä seuraavaakaan poikaa ristimästä Samueliksi — j a poika ei ollut vielä kolmenvuotias, kun hän putosi paljuun, jossa oli kiehuvan kuumaa vettä, ja paloi kuoliaaksi. Uskokaa pois, että kaikki johtui vain hänen syntisestä ja viheliäisestä uppiniskaisuudestaan, sillä Samuel händlä tä5Atyi olla, ja se nimi oli kuolemaksi hänen neljälle pojalleen. Ensimmäisen kuoltua tuli hänen oma äitinsä ja polvilleen heittäytyen pyysi ja rukoili häntä, ettei hän enää seuraavaa poikaansa nimittäisi Samueliksi. Mutta mikään ei saanut häntä taipumaan. Margaret Henan oli aina varma kaikessa mihin ryhtyi, ja ennen kaikkea Samuel nimen suhteen. Hänen uppiniskaisuutensa nimiasiassa oli vallan mieletöntä.- Sekä naapurit että hänen sukulaisensaj lukuunottamatta niitä, jotka asuivat hänen kanssaan saman katon aHa, lähtivät tiehensä kun toinen poika — hän, joka paloi — kastettiin Samueliksi. Sen he tekivät juuri kun pappi kysyi, mikä nimi annetaan lap-" selle. '"Samuel", vastasi hän — ja silloin kaikki lähtivät. Mutta ovella kääntyi hänen tätinsä Fannie jmipäri ja sanoi kovalla äänellä kaikkien kuullen: "Miksi hän tahtoo pikku raukan menettävän henkensä?" Pappi oli tarkkakuuloinen, eikä myöskään pitänyt siitä, mutta — niinkuin hän jälkeenpäin sanoi minun miehelleni — mitäpä hän asialle voi? Äidin tahto on sellainen, eikä mikään laki voinut estää äitiä nimittämästä lastaan miksi tahtoi. "Ja sitten oli vielä kolmas Samuel. Ja kun tämä hukkui mereen Kapin edustalla — niin eikös hän vielä rikkonut luonnonlakejakin saadakseen neljännen? Hän oli silloin jo neljän-kymmenenseitsemän vuotias, uskokaa pois, mutta hän sai siinä iässä lapsen. .Ajatelkaa! Nel jänkymmenenseitse-män iässä- Kerrassaan' häjxeällistä." Seuraa\'ana aamuna sain Claran .kertomaan minulle tietojaan. Margaret Henanin rakkaimmasta. veljestä. Ja. seuraavalla viikolla kokosin sieltä ja täältä katkelmia Margaret Henanin traagillisesta elämäntarinasta. Samuel Dundee oli nuorin Margaretin neljästä veljestä,' ja Clara;kertoi, että hänen siskonsa oli miltei jumaloinut häntä. Hän oli merenkulkija ja kuljetti samaan aikaan erästä Bank-linjan laivaa, kun meni naimisiin Agnes Hewittin kanssa. Tämä oli ollut sievä ja sorea neito, kaunispiirteinen ja hermostunut, kerrassaan ylenmäärin tunteellinen. Heidän vihkimisensä oli ensimmäinen, joka toimitettiin uudessa kirkossa, ja kaksi viikkoa kestäneen kuherruskuukauden jälkeen täytyi Samuelin antaa nuorelle puolisolleen jäähyväissuudelma ja lähteä merelle Louchbankin, ison nelimastoisen parkkilaivan päällikkönä. Ja että kirkko oli uusi, se oli s y j ^ että pappi teki tuon kohialokha:! erehdyksen. Mutta se ei ollut yi.in hänen vikansa, niinkuin eräs seurakunnan vanhin sittemmin selitti J se johtui yhtä paljon Coughleeniu Z vastikunnan kirkkoneuvoston huu-maamattonvuudesta, rovastikunnan, joka käsitti viistoista osaksi j\Ic Gill-saaren, osaksi mannermaan kirkkoa Vanha kirkko, jota ei enää saatetta korjata, oli revitty ja uusi rakennettiin sen paikalle. Koska peruskivien merkityksen katsottiin olevan saman kuin laivassa kölin, ei pappi, yhtä vähän kuin kirkkoneuvostokaan älynnyt, että laki suhtautui uuteen kirkkoon vallan toisella tavoin kuin vanhaan. "Ja kolme paria vihittiin uudessa kirkossa "ensimäisellä viikolla", kertoi Clara. "Samuel Dundee ja .Agnes He-witt ensiksi, sitä seuraavana [häivänä Albert Mahan ja Minni Duncan, ja lauantaina Eddie T r o y ja Flo Mac-kintosh. Kaikki vastavihityt luiehet olivat merenkulkijoita, ja kuuden vii-kon kuluttua olivat kaikki taas lähteneet, kukin laivassaan. Kukaan heistä ei aavistanut tehneensii mitään sopimatonta. "Paholainen se varmasti salakah-miää nauroi tälle tilanteelle. Kaikki näytti johtavan selkkaukseen. A-violiitpt oli solmittu maaliskuun ensimmäisellä viikolla, j a vasta kolmea viikkoa myöhemmin antoi pappi kuukausiraporttinsa Dublinin siviili-viranomaisille. Hän sai heti heiltä ilmoituksen, ettei hänen kirkollaan ollut laillista olemassaoloa, koska sitä ei oltu rekisteröity lain säädöksien mukaisesti. Tästä selvittiin nopeasti suoritetulla rekisteröinnillä, mutta solmittujen avioliittojen suhteen tehty virhe ei ollut niin helposti autettavissa. Kyseessäolevat kolme sul-hasmiestä olivat kaukana poissa, ja heidän vaimonsa — n i i n , he eivät olleet heidän vaimojaan. "Mutta pappi ei tantonut saattaa noita ihmisparkoja levottomiksi", sanoi Clara. "Hän mietti asiaa, vaikeni aikansa ja odotti noita nuoria miehiä kotiin m e r i l t ä . Hiin sattui olemaan ristiäisissä saaren toisella äärellä, kun Albert Mahan aivan odottamatta saapui kotiin vietyään laivansa Dubliinin telakkaan. Kello yhdeksän illalla tuli asia papin korviin hänen ollessaan puettuna yönuttuun ja tohveleihin. Hän kavahti siunänrä-päykses. sä pystyyn j a huusi, että hänen hevosensa piti valjastettauian, ja niin hän sitten tuulen nopeudella ratsasti Mahanien luo. Albert oli .apin tullessa jo riisunut toisen kenkänsä valmistellen makuuUemenoa. "Tulkaa heti kanssani, kumpainenkin", sanoi hän huohottaen. "Mitä varten?" sanoi Albert,'*"'••- nä olen ihan lopen väfvnyt ia aioin käydä nukkumaan." ^Teidät on laillisesti vihitliivä", sanoi pappi. .\lbert näytti s y n k ä l t ä ja sano': "Nyt kai herra pastori laskee leil^" kiä." Mutta minä olen monta kertaa kuullut hänen kertovan, ettii '-in silloin oli itsekseen ajatellut, etu oiif« kummallista, kun pastorikin vanhoilla päivillään on alkanut ryypiskellä- "Emmekö sitten jo ole naiini^i^-^a-^ sanoi Minnie. Pappi pudisti pääläiin. "Ja enkö minä ole rouva M"-nan-' "Ette-', sanoi pastori, "te olette vasta neiti Duncan." "Mutta pastorihan itse meidät vihki", sanoi Minnic. "En, en", vahtasi pastori. Pyökkinä Kakuin pu^ k2ner\ik05S päivänvarjo j3 taivalta, pillit: ci 1 jaa, multa k poikki. Sitten la: L^eisiköt mi vstäv-allisem pilkin harji keat hevose vata, mutta vaisuuden vi I Sillä juuri Jcorpikuuste tyi valtama; dän ohitseei kvo^et; ne lama, raelkei tapainen iyr nieikein sipa hevosiin, ta kaikin vc nousi kahdei Ja sitten ja Albert vet seurasivat p. ja laillisesti \ i bert Mahani Ma, että ei saarella saan' Kuusi k u i Eddie Troy paikalla uud Dmdee oli k eikä hänen la Kaiken kurji hänen pieni liäntä äitinsä I det kuluivat i ia murheesiJ villitä'', oli hä laa sanonut, raukkaani m muelin kävisi Jilloin poikan a?" Lloyd mei donneeksi, ja ii lähettämäs kuukautista r iet hänen pall öeliinea asem Näraellä, ja ki Iin takaisintu: kultautui här meen. Ja ny iin kohta. L tuhoutunut, j ji selkkauksia I Diutkaiäia ken [ laivan tek I Pt^n ja mel I lantuvan mat I ^«ran tai kak I 5 . .Kylläpä No, San kun hän sai ^'^ut, Diin ki ^mensä tai p ^vana aaniui 'laamassa poik ^^nsa haude fJ"^ '^tta itseli ^•''"kaan ei o i^amalast:) Hän ^ ^"itti häue ja kuoli r ^'^ ••^'uillaan. lehta ^'f^ ia vap Ja kaiken lä . ^ ^ n antoi , . Samueli |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-08-16-04
