1941-08-16-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA. E L O K U U N 16 PÄIVÄNX Sivu S
uuiuuuiiiiniiiiniiiit! Pvökkimetsä loppui, tultiin harjun
I i - e u ; jossa katajat kasvoivat korkei-
\.,kuin puut ja helle väreili kankaan
iJnenikossa: Sally avasi punaisen
[a3a ,t maivuattlata k^, yhya krtimemaeiudretne^ li tak^laopjeeZna n va litto ^^^^^^^^ '^k asvonsa^ kä spiluluääknk.o kurkussa, ja
Kun vaarasta pelastuttiin, voitiin
seurata vaunujen hurjaa menoa; ne
ryntäilivät tien reunalta toiselle, mus-uniiiiiiiiiiiiiHiiuimuuiniiuuiiumiiimiiu:
m"iium,il^,;,
poikki. .
Sitten lasketeltiin taas alamäkeä,
n^etsiköt muuttuivat vihreämmiksi ja
v^täv-allisemmiksi, pian päästäisiin
iirelle, leveälle valtatielle, joka vei
pilkin harjun pohjoiskuvetta. Vai-j;
eat hevoset alkoivat alamäessä ran
vata, mutta Juho hillitsi niitä varovaisuuden
vuoksi, ja viisainta olikin!
Sillä juuri kun näköalaa kätkeväin
korpikuusien reunustama sivutie yh-tvi
valtamaantiehen, kiidättivät heidän
ohitseen vaunut ja pillastuneet
kvoset; ne tulivat nopeasti kuin salama,
melkein samassa kuin ukkosen-tapainen
jyry alkoi kuulua. Vaunut
melkein sipai--^i\at Hedqvistin valkeihin
hevosiin. Juhi» kiskaisi ohjaksista
kaikin voimia, ja vasen hevonen
nousi kahdelle jalalle. Rouva Bern-e
S äin en leikki
Me emme olleet vaunuissa silta
ne hevoset ovat paljon jykevämpiä
ja \'ankkatekoisempia kuin nämä, her-re
Hedqvistillä on kai useampia?"
—-Minulla on kolme paria, vastasi
Hedqvist päätänsä kääntämättä ja
ääni paksuna kurkussa. — ja ne ovat
kaikki valkeita, kreivitiir. Minä pikeä.
dän enimmän valkeista hevosista, siiloin
kun onnettomuus tapahtui, olim- ^^^^^ "äy — arkioloissa.
me sisällä
vieraina.
Ja sitten hän kertoi heille kaiken
ja Albert veti kengän jalkaansa ja he
seurasivat pastoria ja tulivat oikein
ja laillisesti vihityiksi, ja sitten on A l bert
Mahanin tapana ollut väliin samia,
että ei joka mies ole Mc Gill-saarella
saanut viettää kahta hääiltaa.
Kuusi kuukautta myöhemmin tuli
Eddie Troy kotiin ja vihittiin heti
paikalla uudestaan. Mutta Samuel
DiHidee oli kolmen vuoden rnatkalla,
eikä hänen laivastaan kuultu mitään.
Kaiken kurjuuden kukkuraksi odotti
tänen pieni kaksivuotias poikansa
häntä äitinsä käsivarsilla. Kuukau-näiden
kelpo vanhusten
-kreivitär nyökäytti pää-
, , , .. . .. tänsä muorille, joka veti huohottaen
tat hevoset kutivat mm että vatsa ilmaa keuhkoihinsa ja haisteli jotain
aivan maata Riisti, ja kuski seisoi pu- pulloa, ^ ja kuskin piti ajaa pihalle
kiilaan nnn kenossa taaksepäin, että
olisi luullut . hänen milloin tahansa
kaatuvan. Viimein katosi kaikki pö-lypilveen,
ja pilvikin hävisi maalaistalojen
jalavametsikköjen taakse.
Siinä oli vaara tarjolla, lausahti
Juho ja kääntyi tyrmistyneenä kui-jetettavainsa
puoleen. Ja noin komeat
hevoset, — Jumala ties, miten
niille nyt käy!
— Vaunuissa ei ollut ketään, huomautti
herra Bernholtz.
—-Ne olivat kaleskat, hyvin liienot
vaunut, jatkoi Hedqvist. Ja kuskilla
ruskea livrea, hän oli kai jonkin täkäläisen
linnan kuski, sillä häneliii ei ollut
partaa.
Hedqvistin silmä li\Teoihin ja ajoneuvoihin
nähden oli viime aikoina
ja kääntää siinä. LuultaNasti hevoset
säikähtivät kaivonvinttiä. Mutta
teittepä ystävällisesti ja ajattelevasti
kun päätitte ottaa meistä selvää, lopetti
kreivitär rakastettavasti hymyillen.
Ossian huomasi hänen puhuvan
aito skoonelaista.
Kreivi itse ei ollut sen levottomampi
kuin että alkoi tarkastaa Hedqvistin
valkeita hevosia. Juhon ja tukkukauppiaan
suureksi iloksi, ja saikin ne
nostamaan koipiaan. Juhon ruoska
pysyi koko ajan komeassa kunnia-asennossa.
Selveni, että kreivillinen
pari oli tullut tänne syrjäkunnalle tavanmukaiselle
juhannuskyläilylleen
Lars Petter Johanssonin ja hänen
nuiorisensa luokse: vanhuksilla oli ennen
nuorempina ollut vuokralla Gyl-tullut
hyvin tarkaksi. Kaikessa salingen
tilusten suurin ulkotila, he oli-laisuudessa
oli hän hautonut Juhon vat uskotuinta palvelusväkeä, ja nyt
viiksille murha-aikeita, mutta kun he asuivat jonkinlaisessa poikkeusase-hän
lopulta esitti suunnitelmansa, massa täällä harjullaan, ''eikä herras-väitti
renki viekkaasti, että jos hän väki ole niitä, jotka unohtavat vanhat
ajaisi poskensa sileiksi, ei hän sopisi ystävänsä", pihahti muori itsetietoi-enää
sillitynnyreitä vierit telemaan.
— Vaunujen istuimella näkyi päi-sena.
kun Lars Petter jälleen näytti
vakavan hurskaalta.
Siitä nvt kysymys, miten herrasväki
pääsisi takaisin Gyllingeen, sillä
Lars Petterillä ei ollut hevosia eikä
vaunuja, naapuritaloihin oli pitkä
vänvarjostin Ja silkkikappa. virkkoi
Ossian johtopäätöksiä tehden. L'lko-puolimmainen
vaunujen ovi riippui
auki, näin kuinka se läiskähteli kiin-dft
kuluivat ja Agnes laihtui surusta ni ja selälleen. En kummastelisi, jos matka ja sitäpaitsi kaikki hevoset
ia murheesta. "En minä itsestäni matkustajat olisivat hypänneet pois varmasti nyt harjun tuolla puolen
viilitä", oli hän kuulemma monta ker- tai pudonneet. Mielestäni meidän pi- Djupadalissa. Hjalmar Hedqvist tu-taa
sanonut, "mutta isätöntä lapsi- täisi ajaa vähän matkaa sinnepäin, li mielenliikutuksesta veripunaiseksi
raukkaani minä ajattelen. Jos Sa- mistä pelästyneet hevoset tulivat, eh- ja katseli toisesta toiseen, mutta ei
muelin kävisi hullusti — niin mikä on käpä ihmiset tarvitsevat apua. Ken- uskaltanut ilmaista sydämensä aivoi-
Jilloin poikani asema oleva maailmas- ties lojuvat ojassa. tuksia. ennenkuin Ossian päätänsä
— Huu, se on kauheaa, vaikersi nyökäyttäen yllytteli. Silloin hän as-
Lloyd merkitsi Loughbankin ka- Sally. — Mutta Hedqvist sanoi:
donneeksi, ja laivanvarustamo lakka- — Ossian on aivan oikeassa. Juho.
ii lähettämästä Samuelin vaimolle käännä vasemmalle. Meille se on
kuukautista rahaerää, joka teki puo- mutka, mutta sille-ci mitään voi.
iet hänen palkastaan. Lapsen oikeu- Ei ennätetty ajaa kuin viisi mi-dellinen
asema oli raskaana äidin sy- nuuttia, — vilkuillen siinä pelonse-däraellä,
ja kun kaikki toivo Samue- kaisesti jokaiseen pensaaseen tien väriin
takaisintulosta oli kadonnut, hu- rella, — kun tultiin pienen, rauhalli-
Mieltyneinä lepäsivät kreivittären
silmät Sallyn pehmeissii poskissii.
^Nlutta siitä ei eri mieltä, keneen hänen
mielenkiintonsa hartaimmin kohdistui:
Ossian Renehen! Krei\ntär
hätkähti, kun kuuli hänen nimensä,
ja vaunuihin noustessaan valitsi hän
Ossianin auttajakseen. Selitys se,
että pormestari Johan av Hill oli juhannusaattona
vieraillut Gyllingessa.
Sinne hän tuli kahdellekin asialle: hänen
piti antaa j^tävälleen ja metsäs-tysveikolleen
Arvid Gyllenlövelle
perehtynyt lausuntonsa yhdestä uudesta
jäniskoirasta ja lisäksi kuulustella
Gyllingen navettamiestä, joka
oli käynyt rippikoulua yht"aikaa Johan
Nilssonin kanssa, tuon Rönnin-gessä
syntyneen ja Seattle'issa kuolleen
miljonäärin. Xavcttamiehen todistuksesta
tehtiin tarkka pöytäkirja,
eikä pormestari av Hill missään
ollut kertonut tarinaa kuparisepän
sällistä ja puuhevosesta kiitollisemmalle
kuulijalle kuin kreivitär Gyl-lenlöve:
hän aivan lumoutui, ja loputtomasti
hän uteli lisätietoja tuosta
onnellisesta lahjakkaasta nuoresta
miehestä. Hän sai kuulla kaiken tarkoin,
eikä häneltä salattu Eknäshoviu
kilpailukentällä sattunutta välikohtaustakaan.
Hän oli lukenut Gus-tavshamnin
Sanomia varsin hartaasti
monta vuotta, ja muisti nyt selvästi
referaatin ratsastuskilpailuista: se oli
huvittanut kreivitärtä jo silloin, ja
nyt oli se hänestä suorastaan kiehtova.
Itsekin hän. jo neljänkymmenen
ikäinen, oli kilpailuratsastajiin hiukan
väsynyt, — nuorempana ne kiinnostivat
paljonkin hänen mieltään, —
joten hän tunsi vastustamatonta sympatiaa
nuorta kirjoittajaa kohtaan.
Jaha, tuollainenko hän siis on, hän,
joka keittää Bouillabaisse de Sanso-nia,
ajatteli kreivitär tällä hetkellä. —
L'lkoasu gentlemannin; ja hän näyttää
varsin erikoiselta, kun tarkemmin
kat.selee. Nuo silmät, rohkeat, lujat,
sa.
nut!
tui esille hattu kädessä ja selitteli, et-tii
hän itse mahtuisi varsin fiinisti
Juhon viereen kuskipukille — oikeastaan
oli asia niin, että pukilla riitti
niukasti tilaa —, jos kreivi ja kreivitär
tahtoisivat tyytyä asettumaan ..niissä pilke ironiaa ja ylimielisyyttä,
vurstiin peräistuimelle niin hän voisi Hetkin tuntuu siltä, kuin hän ilveili-kyyditä
heidät kolmessa neljännes ^i n^eidän kaikkien kustannuksella —
tunnissa Gyllingeen. eikä moisesta " i i " kohtelias kuin hän onkin.
Kreivitär \'iveka Gyllenlöve itsekin
ilveili mielellään rahtusen ympäristönsä
kustannuksella, säilyttäen
Bernholtz tunsi it- siinä täysin kohteliaan käytöksensä,
korkeampim ja au- eikä tämä pikku piirre nuoressa mie-tuaallisempiin
ilmapiireihin, ja pian hessä tuntunut hänestä laisinkaan
vierivät ajoneuvot sitten sieltä täysin tiusalliselta.
kuormin. Kreivitär Gyllenlöve oli Kreivitär jatkoi mietteitään: hä-saanut
syliinsä ruon lavendeleja, jot- neliä on kaunis otsa, hän ei ole suin-ka
olivat vasta nupulla, mutta hen- kaan tuhma, ainoastaan silloin kun
tultautui hän lapsineen tuonne sai- sen talon kohdalle, jossa seisoi harvi-meen.
Ja nyt seuraa asian traagilli- nainen ryhmä ihmisiä, keinulaudan ja pikku matkasta kannattaisi puhuakin
kohta. Loughbank ei ollutkaan lavendelipensaiden keskellä: ryh- kaan.
^'"liioutunut, joukko onnettomuuksia mään kuului harmaapartainen, laiha Kreivitär hymyili ja kiitti niin kau-
)i selkkauksia, jotka ovat liian moni- talonpoikaisukko, muodottoman liha- niisti, että rouva E
Diutkaiäia kerrottavaksi, oli pakoitta- va, punanaamainen ja hengenahdis- sensä kohotetuksi k
^l^t laivan tekemään erään tuollaisen tusta ähkyvä mummo ja lisäksi kreivi
pitkän ja melkein käsittämättömältä ja kreivitär Gyllenlöve Gyllingestä.
»ontuvan matkan, joita sattuu vain Kreivi kohotti harmaata korkeaa
herran tai kaksi puolessa vuosisadas- hattuaan ja kysyi:
?^ylläpä oli paholainen naura- — Näkiköhän herrasväki kahta pii- ,...„.
. ^'0, Samuel palasi matkaltaan, lastunutta hevosta? genahdistusta potevan muorin vakuu- han vi kaisee tuohon sievanla.seen
^»'^«ahänsai kuulla mitä oli tapah- Jostakin omituisesta svystä ei ku- tusten mukaan nuput puhkeaisivat, mamselliin, hänen korttinsa menevät
tim..» . . f j _ ^ , A,T;II^;«_ sekaisin — hän on tietysti tuohon rakastunut.
Ei moisesta hänelle; av
selkä jäykkänä, ja Hjalmar Hedqvis- Hill väittää, että hänestä tulee Gus-tiä
nolotti hänen onnensa niin, ettei tavshamnin rikkain mies ja koko maahan
tohtinut kertaakaan käännähtää ilma on hänelle tarjolla. Mutta mie-katsomaan
taakseen. hethän ovat nyt kerran sellaisia —
—" ixuuua mna on tapan- jostasm omiiuiscbi* sv^ata «.i rw»^ . . .
^i°"t, niin katkesi jokin hänen sy- kaan saanut sanaa suustaan, kunnes jos kasvit pantaisiin veteen. Milloin-
^'"ensä tai päänsä sopukoissa. Seu- Ossian, tunsi välttämättömäksi puut- kaan ei Juho ollut kekottanut nam
ma- tua asiaan:
Ajoimme tänne nimenomaan
^\ana aamuna hänet löydettiin
^ ^ s s a poikittain yli vaimonsa ja
^TT ioäsa hän oli yrittä- nähdäksemme, kuinka matkustajain
H k^^ '^'^^^^^^^^ hengen. Ja mii- kävi. Hevoset ja vaunut ryntäsivät
2ä! ^' ""'^ puhuttavan ohitsemme juuri kun käännyimme
{kuolinvuoteesta kuin maantielle Djupadalista. Ne katosi-
\ sylki pappia kasvoihin vat Rönnebrohon päin, mutta niin
^"'tti hänen äänensä herjauksil- kauan kuin me niitä näimme, eivät
•.'a kuoli niin hirmuiset sadatuk- ne kaatuneet, ja kuski p3-5yi paikal-
Sitävastoin tuntui kreivitär Viveka terävimmätkin, lopetti hän kaihoisas-
Gyllenlöve hyvin helpolta pää.stä-mään
puhetoverikseen ja näytti aivan
unohtaneen koko äskeisen hevoson-nettonniuden.
Esittelyn hoiti hän it-
Samueliksi.
Jatkuu.
ensimmäisen lapsensa
ti huokaisten, ja aloitti jälleen juttelun.
Ossianin kanssa hän puheli pillastuneista
hevosista ja eläinpsykologi-asta,
rouva Bernholtzin kanssa hedel-ansareista,
Sallyn kanssa
ooperasta ja herra Bern-ssa
muonamiehistä ja siitä
villatehtaasta. Sitten kääntyi
hän taas Ossianin puoleen ja ky- ^^''ttSÄX"" ™ - kahden valkean hevosen kuva. -Mut- saisi hänelUi yhtäkkiä, oliko herra
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 16, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-08-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki410816 |
Description
| Title | 1941-08-16-05 |
| OCR text | LAUANTAINA. E L O K U U N 16 PÄIVÄNX Sivu S uuiuuuiiiiniiiiniiiit! Pvökkimetsä loppui, tultiin harjun I i - e u ; jossa katajat kasvoivat korkei- \.,kuin puut ja helle väreili kankaan iJnenikossa: Sally avasi punaisen [a3a ,t maivuattlata k^, yhya krtimemaeiudretne^ li tak^laopjeeZna n va litto ^^^^^^^^ '^k asvonsa^ kä spiluluääknk.o kurkussa, ja Kun vaarasta pelastuttiin, voitiin seurata vaunujen hurjaa menoa; ne ryntäilivät tien reunalta toiselle, mus-uniiiiiiiiiiiiiHiiuimuuiniiuuiiumiiimiiu: m"iium,il^,;, poikki. . Sitten lasketeltiin taas alamäkeä, n^etsiköt muuttuivat vihreämmiksi ja v^täv-allisemmiksi, pian päästäisiin iirelle, leveälle valtatielle, joka vei pilkin harjun pohjoiskuvetta. Vai-j; eat hevoset alkoivat alamäessä ran vata, mutta Juho hillitsi niitä varovaisuuden vuoksi, ja viisainta olikin! Sillä juuri kun näköalaa kätkeväin korpikuusien reunustama sivutie yh-tvi valtamaantiehen, kiidättivät heidän ohitseen vaunut ja pillastuneet kvoset; ne tulivat nopeasti kuin salama, melkein samassa kuin ukkosen-tapainen jyry alkoi kuulua. Vaunut melkein sipai--^i\at Hedqvistin valkeihin hevosiin. Juhi» kiskaisi ohjaksista kaikin voimia, ja vasen hevonen nousi kahdelle jalalle. Rouva Bern-e S äin en leikki Me emme olleet vaunuissa silta ne hevoset ovat paljon jykevämpiä ja \'ankkatekoisempia kuin nämä, her-re Hedqvistillä on kai useampia?" —-Minulla on kolme paria, vastasi Hedqvist päätänsä kääntämättä ja ääni paksuna kurkussa. — ja ne ovat kaikki valkeita, kreivitiir. Minä pikeä. dän enimmän valkeista hevosista, siiloin kun onnettomuus tapahtui, olim- ^^^^^ "äy — arkioloissa. me sisällä vieraina. Ja sitten hän kertoi heille kaiken ja Albert veti kengän jalkaansa ja he seurasivat pastoria ja tulivat oikein ja laillisesti vihityiksi, ja sitten on A l bert Mahanin tapana ollut väliin samia, että ei joka mies ole Mc Gill-saarella saanut viettää kahta hääiltaa. Kuusi kuukautta myöhemmin tuli Eddie Troy kotiin ja vihittiin heti paikalla uudestaan. Mutta Samuel DiHidee oli kolmen vuoden rnatkalla, eikä hänen laivastaan kuultu mitään. Kaiken kurjuuden kukkuraksi odotti tänen pieni kaksivuotias poikansa häntä äitinsä käsivarsilla. Kuukau-näiden kelpo vanhusten -kreivitär nyökäytti pää- , , , .. . .. tänsä muorille, joka veti huohottaen tat hevoset kutivat mm että vatsa ilmaa keuhkoihinsa ja haisteli jotain aivan maata Riisti, ja kuski seisoi pu- pulloa, ^ ja kuskin piti ajaa pihalle kiilaan nnn kenossa taaksepäin, että olisi luullut . hänen milloin tahansa kaatuvan. Viimein katosi kaikki pö-lypilveen, ja pilvikin hävisi maalaistalojen jalavametsikköjen taakse. Siinä oli vaara tarjolla, lausahti Juho ja kääntyi tyrmistyneenä kui-jetettavainsa puoleen. Ja noin komeat hevoset, — Jumala ties, miten niille nyt käy! — Vaunuissa ei ollut ketään, huomautti herra Bernholtz. —-Ne olivat kaleskat, hyvin liienot vaunut, jatkoi Hedqvist. Ja kuskilla ruskea livrea, hän oli kai jonkin täkäläisen linnan kuski, sillä häneliii ei ollut partaa. Hedqvistin silmä li\Teoihin ja ajoneuvoihin nähden oli viime aikoina ja kääntää siinä. LuultaNasti hevoset säikähtivät kaivonvinttiä. Mutta teittepä ystävällisesti ja ajattelevasti kun päätitte ottaa meistä selvää, lopetti kreivitär rakastettavasti hymyillen. Ossian huomasi hänen puhuvan aito skoonelaista. Kreivi itse ei ollut sen levottomampi kuin että alkoi tarkastaa Hedqvistin valkeita hevosia. Juhon ja tukkukauppiaan suureksi iloksi, ja saikin ne nostamaan koipiaan. Juhon ruoska pysyi koko ajan komeassa kunnia-asennossa. Selveni, että kreivillinen pari oli tullut tänne syrjäkunnalle tavanmukaiselle juhannuskyläilylleen Lars Petter Johanssonin ja hänen nuiorisensa luokse: vanhuksilla oli ennen nuorempina ollut vuokralla Gyl-tullut hyvin tarkaksi. Kaikessa salingen tilusten suurin ulkotila, he oli-laisuudessa oli hän hautonut Juhon vat uskotuinta palvelusväkeä, ja nyt viiksille murha-aikeita, mutta kun he asuivat jonkinlaisessa poikkeusase-hän lopulta esitti suunnitelmansa, massa täällä harjullaan, ''eikä herras-väitti renki viekkaasti, että jos hän väki ole niitä, jotka unohtavat vanhat ajaisi poskensa sileiksi, ei hän sopisi ystävänsä", pihahti muori itsetietoi-enää sillitynnyreitä vierit telemaan. — Vaunujen istuimella näkyi päi-sena. kun Lars Petter jälleen näytti vakavan hurskaalta. Siitä nvt kysymys, miten herrasväki pääsisi takaisin Gyllingeen, sillä Lars Petterillä ei ollut hevosia eikä vaunuja, naapuritaloihin oli pitkä vänvarjostin Ja silkkikappa. virkkoi Ossian johtopäätöksiä tehden. L'lko-puolimmainen vaunujen ovi riippui auki, näin kuinka se läiskähteli kiin-dft kuluivat ja Agnes laihtui surusta ni ja selälleen. En kummastelisi, jos matka ja sitäpaitsi kaikki hevoset ia murheesta. "En minä itsestäni matkustajat olisivat hypänneet pois varmasti nyt harjun tuolla puolen viilitä", oli hän kuulemma monta ker- tai pudonneet. Mielestäni meidän pi- Djupadalissa. Hjalmar Hedqvist tu-taa sanonut, "mutta isätöntä lapsi- täisi ajaa vähän matkaa sinnepäin, li mielenliikutuksesta veripunaiseksi raukkaani minä ajattelen. Jos Sa- mistä pelästyneet hevoset tulivat, eh- ja katseli toisesta toiseen, mutta ei muelin kävisi hullusti — niin mikä on käpä ihmiset tarvitsevat apua. Ken- uskaltanut ilmaista sydämensä aivoi- Jilloin poikani asema oleva maailmas- ties lojuvat ojassa. tuksia. ennenkuin Ossian päätänsä — Huu, se on kauheaa, vaikersi nyökäyttäen yllytteli. Silloin hän as- Lloyd merkitsi Loughbankin ka- Sally. — Mutta Hedqvist sanoi: donneeksi, ja laivanvarustamo lakka- — Ossian on aivan oikeassa. Juho. ii lähettämästä Samuelin vaimolle käännä vasemmalle. Meille se on kuukautista rahaerää, joka teki puo- mutka, mutta sille-ci mitään voi. iet hänen palkastaan. Lapsen oikeu- Ei ennätetty ajaa kuin viisi mi-dellinen asema oli raskaana äidin sy- nuuttia, — vilkuillen siinä pelonse-däraellä, ja kun kaikki toivo Samue- kaisesti jokaiseen pensaaseen tien väriin takaisintulosta oli kadonnut, hu- rella, — kun tultiin pienen, rauhalli- Mieltyneinä lepäsivät kreivittären silmät Sallyn pehmeissii poskissii. ^Nlutta siitä ei eri mieltä, keneen hänen mielenkiintonsa hartaimmin kohdistui: Ossian Renehen! Krei\ntär hätkähti, kun kuuli hänen nimensä, ja vaunuihin noustessaan valitsi hän Ossianin auttajakseen. Selitys se, että pormestari Johan av Hill oli juhannusaattona vieraillut Gyllingessa. Sinne hän tuli kahdellekin asialle: hänen piti antaa j^tävälleen ja metsäs-tysveikolleen Arvid Gyllenlövelle perehtynyt lausuntonsa yhdestä uudesta jäniskoirasta ja lisäksi kuulustella Gyllingen navettamiestä, joka oli käynyt rippikoulua yht"aikaa Johan Nilssonin kanssa, tuon Rönnin-gessä syntyneen ja Seattle'issa kuolleen miljonäärin. Xavcttamiehen todistuksesta tehtiin tarkka pöytäkirja, eikä pormestari av Hill missään ollut kertonut tarinaa kuparisepän sällistä ja puuhevosesta kiitollisemmalle kuulijalle kuin kreivitär Gyl-lenlöve: hän aivan lumoutui, ja loputtomasti hän uteli lisätietoja tuosta onnellisesta lahjakkaasta nuoresta miehestä. Hän sai kuulla kaiken tarkoin, eikä häneltä salattu Eknäshoviu kilpailukentällä sattunutta välikohtaustakaan. Hän oli lukenut Gus-tavshamnin Sanomia varsin hartaasti monta vuotta, ja muisti nyt selvästi referaatin ratsastuskilpailuista: se oli huvittanut kreivitärtä jo silloin, ja nyt oli se hänestä suorastaan kiehtova. Itsekin hän. jo neljänkymmenen ikäinen, oli kilpailuratsastajiin hiukan väsynyt, — nuorempana ne kiinnostivat paljonkin hänen mieltään, — joten hän tunsi vastustamatonta sympatiaa nuorta kirjoittajaa kohtaan. Jaha, tuollainenko hän siis on, hän, joka keittää Bouillabaisse de Sanso-nia, ajatteli kreivitär tällä hetkellä. — L'lkoasu gentlemannin; ja hän näyttää varsin erikoiselta, kun tarkemmin kat.selee. Nuo silmät, rohkeat, lujat, sa. nut! tui esille hattu kädessä ja selitteli, et-tii hän itse mahtuisi varsin fiinisti Juhon viereen kuskipukille — oikeastaan oli asia niin, että pukilla riitti niukasti tilaa —, jos kreivi ja kreivitär tahtoisivat tyytyä asettumaan ..niissä pilke ironiaa ja ylimielisyyttä, vurstiin peräistuimelle niin hän voisi Hetkin tuntuu siltä, kuin hän ilveili-kyyditä heidät kolmessa neljännes ^i n^eidän kaikkien kustannuksella — tunnissa Gyllingeen. eikä moisesta " i i " kohtelias kuin hän onkin. Kreivitär \'iveka Gyllenlöve itsekin ilveili mielellään rahtusen ympäristönsä kustannuksella, säilyttäen Bernholtz tunsi it- siinä täysin kohteliaan käytöksensä, korkeampim ja au- eikä tämä pikku piirre nuoressa mie-tuaallisempiin ilmapiireihin, ja pian hessä tuntunut hänestä laisinkaan vierivät ajoneuvot sitten sieltä täysin tiusalliselta. kuormin. Kreivitär Gyllenlöve oli Kreivitär jatkoi mietteitään: hä-saanut syliinsä ruon lavendeleja, jot- neliä on kaunis otsa, hän ei ole suin-ka olivat vasta nupulla, mutta hen- kaan tuhma, ainoastaan silloin kun tultautui hän lapsineen tuonne sai- sen talon kohdalle, jossa seisoi harvi-meen. Ja nyt seuraa asian traagilli- nainen ryhmä ihmisiä, keinulaudan ja pikku matkasta kannattaisi puhuakin kohta. Loughbank ei ollutkaan lavendelipensaiden keskellä: ryh- kaan. ^'"liioutunut, joukko onnettomuuksia mään kuului harmaapartainen, laiha Kreivitär hymyili ja kiitti niin kau- )i selkkauksia, jotka ovat liian moni- talonpoikaisukko, muodottoman liha- niisti, että rouva E Diutkaiäia kerrottavaksi, oli pakoitta- va, punanaamainen ja hengenahdis- sensä kohotetuksi k ^l^t laivan tekemään erään tuollaisen tusta ähkyvä mummo ja lisäksi kreivi pitkän ja melkein käsittämättömältä ja kreivitär Gyllenlöve Gyllingestä. »ontuvan matkan, joita sattuu vain Kreivi kohotti harmaata korkeaa herran tai kaksi puolessa vuosisadas- hattuaan ja kysyi: ?^ylläpä oli paholainen naura- — Näkiköhän herrasväki kahta pii- ,...„. . ^'0, Samuel palasi matkaltaan, lastunutta hevosta? genahdistusta potevan muorin vakuu- han vi kaisee tuohon sievanla.seen ^»'^«ahänsai kuulla mitä oli tapah- Jostakin omituisesta svystä ei ku- tusten mukaan nuput puhkeaisivat, mamselliin, hänen korttinsa menevät tim..» . . f j _ ^ , A,T;II^;«_ sekaisin — hän on tietysti tuohon rakastunut. Ei moisesta hänelle; av selkä jäykkänä, ja Hjalmar Hedqvis- Hill väittää, että hänestä tulee Gus-tiä nolotti hänen onnensa niin, ettei tavshamnin rikkain mies ja koko maahan tohtinut kertaakaan käännähtää ilma on hänelle tarjolla. Mutta mie-katsomaan taakseen. hethän ovat nyt kerran sellaisia — —" ixuuua mna on tapan- jostasm omiiuiscbi* sv^ata «.i rw»^ . . . ^i°"t, niin katkesi jokin hänen sy- kaan saanut sanaa suustaan, kunnes jos kasvit pantaisiin veteen. Milloin- ^'"ensä tai päänsä sopukoissa. Seu- Ossian, tunsi välttämättömäksi puut- kaan ei Juho ollut kekottanut nam ma- tua asiaan: Ajoimme tänne nimenomaan ^\ana aamuna hänet löydettiin ^ ^ s s a poikittain yli vaimonsa ja ^TT ioäsa hän oli yrittä- nähdäksemme, kuinka matkustajain H k^^ '^'^^^^^^^^ hengen. Ja mii- kävi. Hevoset ja vaunut ryntäsivät 2ä! ^' ""'^ puhuttavan ohitsemme juuri kun käännyimme {kuolinvuoteesta kuin maantielle Djupadalista. Ne katosi- \ sylki pappia kasvoihin vat Rönnebrohon päin, mutta niin ^"'tti hänen äänensä herjauksil- kauan kuin me niitä näimme, eivät •.'a kuoli niin hirmuiset sadatuk- ne kaatuneet, ja kuski p3-5yi paikal- Sitävastoin tuntui kreivitär Viveka terävimmätkin, lopetti hän kaihoisas- Gyllenlöve hyvin helpolta pää.stä-mään puhetoverikseen ja näytti aivan unohtaneen koko äskeisen hevoson-nettonniuden. Esittelyn hoiti hän it- Samueliksi. Jatkuu. ensimmäisen lapsensa ti huokaisten, ja aloitti jälleen juttelun. Ossianin kanssa hän puheli pillastuneista hevosista ja eläinpsykologi-asta, rouva Bernholtzin kanssa hedel-ansareista, Sallyn kanssa ooperasta ja herra Bern-ssa muonamiehistä ja siitä villatehtaasta. Sitten kääntyi hän taas Ossianin puoleen ja ky- ^^''ttSÄX"" ™ - kahden valkean hevosen kuva. -Mut- saisi hänelUi yhtäkkiä, oliko herra |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-08-16-05
