Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 4, 1937

              Sivu 8 LAUANTAINA, JOULUKUUN 4 PÄIVÄNÄ
K' 'UKAAN ei voinut sanoa, et­teivätkö
he olisi olleet on­nellisia,
mennessään naimisiin. He
•tiesivät sen itse parhaiten. Mitään
suurempia muutoksia ei naimisiinme­no
tuonut heidän elämäänsä. Gertie
oli vuosien kuluessa hankkinut itsel­leen
huonekaluja kahden huoneen
asuntoonsa. Tähän asuntoon oli Jack
sitten heidän naimisiin mentyään
muuttanut.
Jackilla ei ollut mitään omaisuutta,
sillä nuorena miehenä hän oli sään­nöllisesti
tuhlannut kaiken, mikä jäi
asunto- ja ruokavelkain maksun jäl­keen.
Näin oli jatkunut vuodesta
vuoteen ja niin jatkui edelleen.
Gertie sai itse. hankkia itselleen
vaatteet sillä palkalla, mitä hän sai
Mr. Jonesin ompeluliifckeestä, missä
' hän oli työssä. Tilipäivän iltana «i
• Jackia iöytynyt mistään, vaikka <Jer-tie
kuinka etsi kapakat ja sälskapat.
Oli Ituin maa olisi hänet niöUyt. Seu­raavana
päivänä Ja<^k tuli kotiin ra­hattomana,
'k($hmeloisena ja ikatuva-na.
Hah oli aina hyvä Oertielle ja
^ t ä hs^o^tä «i Gertie VQinut vas­tustaa.
Jo ^^nnenkuin Jack itiili ko­tiin,
oli ^Gertie antanut hänelle sjodä-messään
anteeksi.
Gertiestä alkoi tuntua, että hän it­se
dli syypää;-miehensä laiikeemuk-
•seen. 'Oliko 'hän tdinyt kaikkensa>
vieroittaakseen Jackin väkijuomista?
i i ä n m »oUut^ko^aan moittinut jnies-
- tään, vaikka tämä tuhlasi palkkansa
jdka^ilipäivädä. ^än^olij^j^läipiäui-nut
Jackille neuvovasti, ikuten M n
oli nähnyt joittenkin ^naisten .imevän
miefaiileen. tiän oli nähnyt, että mo­nasti
miehet, kun heidän saumansa
puhuivat <heiUe ^kauQii$ti ja \vaikiit-tax^
U,4^4$ivat juomasta, mputtui-
. i^^t t^in^ttlulh^k$!.ayip)^
.lä^tuU kpm !uusia jihmisia. Mutta
feaiO^tiliä^ Gertie, oli «niin «huono,
ettei haa. k y ^ y t iiiiestä^
maan. alennuksen tilasta. IBUi suri,
mutta oli kuitenkin kiitollinen, että
Jack edes pysjn hänen luonaan. Niin,
Gertie oli hyvä ihminen j ehkä liiankin
hyvä juoppoa miestään kohtaan.
Kuitenkin Jack piti huolen siitä,
että hän maksoi palkastaan kaikki,
mitä-taloudessa oli rahanmenoja.
Säännöllisesti hän maksoi ruokata-varalaskut,
lämmitysäineet, sähkön ja
yleensä kaikki talousmenot. Gertie
sai käyttää omat ansionsa mitert hän
parhaaksi näki. Hän osti itselleen
vaatteita, huonekaluja ja talouskalu­ja.
Toisinaan hän kustansi pieniä
vieraskutsuja läheisimmille ystävät­tärilleen.
Joskus hän taas vei Jac­kin
elokuviin. Jack mukautui kaik­keen
hyvänä ja iloisena, niin hyvänä,
että Gertie monasti tuli aivan liiku­tetuksi.
Huolimatta Jackin pahasta tavasta,
"he olivat onnellisia. Ehkä kaikki oli-
«i pysyiyrtkin hyvin, ellei Gertien
olisi täytynyt jgMä, syksyllä työstä
pois. He kumpikin tiesivät syyn,
miksi. Jouluksi syntjrisi heille pieno­kainen
. . .
Jos Jack oli karttanut kotia tilipäi-
Tän likoina, Tupesi häh karttamaan
sitä n3rt muulloinkin.' -Usein häh öli
illat poissa ja tilin aikana hän oli
jopa kolmekm vuorokautta tiellä tie­tämättömillä.
Jollakin toverillaan
^hän (lähetti-tilistään osanGertielle ko­tiin.
»"Gertie ^itki ja etsi Jackia^^kaik-kialta
ja kun Jack viimein tuli ko-itiin,
koettiHGeftfe Olla hänelle hyvä,
Ihdlä ja npyrä. ^^lutta ntistään ei
.ollut oipua. .Jadk oli %yllä-edelleen-
:kinth3nm,<huoniaavairien ja näki, että
häntä hävetti menettelynsä^ .'Lopulta
hän «iienääkii^yt-kotona kuin hy-
.viniiararoin. Gectieiei puhunut mi-
.laan. ~
^l^mm jsnu^Aä yiinä kun Jack tuli
kotiin^-kysyi Gerties surullisena: . - -
*'OIenko'mhiä tehnyt äinullejotam
.{pahaa? QS OIOT, jniin^lkö sanoisi sitä.
ja antaisi minuUei^i^ciksiv Jack?'^ .
Mutta mies vvainhyitalhtr,:^^
katsomasta vaimoaan silmiin, käänsi
vain kylkeään. Vasta pitkän tovin
kuluttua, kun Gertie luuli hänen nuk­kuvan,
hän sanoi:
"Olisi se saanut jäädä kysymättä­kin.
Maailmassa on muutenkin pal­jon
kurjia ihmisiä."
Gertie purskahti itkuun. Hän itki
tunnin, itki aamuun saakka. JaCk
nousi, pukeutui sanaakaan sanomat­ta
ja lähti ulos. Gertie itki vielä
aamullakin, eikä jaksanut sinä päivä­nä
tarttua työhön, eikä ajatella, mi­tään.
—
Mutta seuraavana päivänä hän teki
työtä — ompeli — kahdenkin edestä.
Hän tunsi ja tiesi, että Jack ei enää
palaisi... "
Gertie teki työtä kovasti; voidak­seen
maksaa vuokransa ja saadak­seen
muut tarvittavat menoerät suo-ritetuksi.
"Missä sinun miehesi on?" kysyi­vät
naapurit.
"Hän lähti etsimään parempia ^yö-r
maita", vastasi Gtftie vältellen. Sii-!
,hen loppui juttu: Ihmiset tieslyät,jet-
^ä mies oli karannut. Takanapäin
sanottiin:
"Se siitä tulee, kuin nainen alkaa
ihömpsötellä ja laahata miestä peräs-saan.
Mutta Gfrtieei kuullutmitäsanot-
^iin,dfcä hän'^ölfei siitä välittänyt­kään;
:'Hän -vain -teki -työtä, kunnes
tuli aika mennä sairaalaan.'
Jouluksi hän pääsi-kotiin. ^Pientä
kääröä kantaen hän koetti pujahtaa
aamuhämärässä asuntoonsa kenen­kään
huomaamatta. Eikäicnöni hän^
:tä 'huomannutkaan Ja ketapä^se sitä-
:paitsiliifcutti-
Hän oU onneUinenyiRäästessääatta-
^kaisinikotiin j a juuri jquIuksL San,.
4äiwnitti ^huoneet, pesi ja-puhdjsa-ji^
ka » ^ . . V a i k ka
«tään pii ^\skm a^ippe^tJälelfeihaiJkki-hän
kytittilöitä ja pienen fiJi^bikHU^:
sen..n Hänhän^ ollUtMä yksin: :Häi^
nestä tuntui, että lapsen takia häneu
, kodissaan täyt3a tuntua joululta. Lap
sen tähden, täytyi sytyttää kynttilät,
siliä lapsella öil Jackin silmät, joilk
se jo katseli uteliaana ja ikäänkuin
arvostellen maailmaa, niinkuin isän-säkin
oli katsellut.
Jack, missä hän nyt on? Kenties
^hänellä on joku toinen, jolle hän oli
hyvä. Gertie ei tuntenut mitään
katkeruutta Jackia kohtaan. Ken­ties
näiii on parempi.
m i t ä l ^ / j o s J a i yhtäkkiä tulisi
kotim? Mutta kuinka hän viihtyisi
kotona nyt, kimiapsikin itkisi öi­s
i n . . .?
Huomaamattaan -Gertie nukahti
;pifcku rpojunsa sviereen. Hän uneksi
Jadkista. Jack oli tulevinaan huo­neeseen
nöyränä, katuvaisena, kuten
aina silloin, kun hän tilipäivän jäl­keen
tuli. Hän kumartui Gertien
viereen ja sujiteli häntä hellästi.
Gertie säpsähti ja heräsi. Mitä!
Todella, se oli Jack, joka polvillaan
vuoteen vieressä itki kuin pieni lapsi.
Gertie ei ollut uskoa silmiään. Mutta
hän. oli sittenkin hereillä ja tuo mies
tuossa, häri oli Jack.
"Jack, minä tiesin, että sinä tulisit
joskus", sanoi «Gertie hiljaa silitellen
Jackin tummia kiharoita. "
"Niin, Gertie, minä tulin, tulin uu­tena
miehenä. Huolitko minut takai-
"Öi Jack, M E huolimme sinut!
Katso, oletko huomannut, kuka tässä
vuoteella vielä on?"
Hellästi siirti Gertie peitettä. Pik­ku
poju raotti silmiään, katsellen ih-
•meissään miestä, joka tuijotti häneen
sanatonna, kyyneleet valuen pitkin
Roskiaan. '
"Jack, minä olen onnellisin nainen
maailmassa.- Minä sain kaksr jöMif-lahjaa,
pojun ja sinut", sanoi Gertie,
kuivaten omiaan sekä Jackin kyyne­leitä.
oOo- —
¥mhm joulu
KIRJ. IRIS
O] LAPSUUSJOULUTne eivät
palaa,
ne ammoin menneet on vtiotten
toflkse.
Viel" riemuansa ne rintaan valaa
ja mieleen jäivät ainiaaksi.
i •••
On mtkke särkynyt aikaa sitten
ja silmät kirkkaat on himmenneet.
Mtitt' joulun tullessa vielä.katson
"»tä lapsuusmuistojen hiillokseen. i
- 000
8S;0(fO feilome
lieeri tei^ätoimiriimi avasi uuden teh­taan
ja tehtaan johtaja selosti avajais­tilaisuudessa
m:m; seuraavaa:
'Kun mies ajaa'aamuisin partansa,
ulottuu ajelu n. 40 neliötuuman alal-
. le. Tällä pimiaiia kasvaa nom 25,999
karvaa. Jokainen karva kasvaa 24
'tunnissa Ä f e k m ^ t ^ -r
toisin sanoerij jokaisen miehen parta
kasvaa vuorokaudessa vähintään 250
Imunaa. ^JogtkeEromme sen summan
1^ niUj6Qii^M^--^Eöglann^
listen asukkaiden lukum — niin
.huon^mme^itä^^ miesten
4>i»vittäiÄen ^ l i a i Ä s ^ ^
«kilometriä^ |Cäita^ suomalaisten
mje^tjepMn iparta^veityä '^amas^ suh-
*e«S8a ?ja jo^ -.suonialaisiss^ <on esim.
imilj(9pn8.il>j^^
^ t o M t ' j | « i w t t ä^
^tank^!im't*aih|pi'#s>^ irnvkaan-vor.
öllajidm 25O;O0O.k|Jpjs«?t^ä päivä??»'
:Huh^: höh!'. '.^"^;r-