Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 26, 1954

              sa sofaniuu «vioUaUo oli jo ctukiteen
Canadan Suurilla Järvillä ryhdytään tc^-menpiteisiin lohikannan turvaamiseksi kehittämällä lo­hille
tuhoa tuottavien merinahkiaisten hävittämistä. Jokiin rakennetaan 110 voltin sähköaitoja,
jotka pökerryttävät nahkiaiset ja ne on helppo silloin kerätä vedestä. Huron ja Michigan-jär­vistä
sanotaan jo hävitetyn nahkiaiset hyvin vähiin ja nyt niitä hävitetään Superior-järvestä.
Harakka lentää Suomen
Voitteko kuvitella, miltä meistä tun­tui,
kun meidät tuotin kotiin kylästä,
minne meidi?t oH ensin narrattu ja ta­kapihalla
oli suuri toverijoukko vastaan­ottamassa
laulun kanssa, llonkyyne-fcet
silmissä katsoin ja näin kukin ko­listetun
kahvipöydän taempana. Sitten
jninut painettiin istumaan keinutuoliin,
jossa on nyt hyvä istua loppuelämäni
aika ja muistella teitä kaikkia, jotka
sen meille yhteisesti lahjoititte. Emme
osanneet ajatella, että tneitä tultaisiin
yllättämään kuusiviikkoisen Syomimat-
Ikamme johdosta ja siksF se olikin niin
täydellinen yllätys. Itkin ne kyyneleet
pelkästä ilosta.
Elämä on meitä ukon kanssa pitänyt
vähän lapsipuolen asemassa. Olenune
asuneet aina täällä Sarniassa, seura­namme
vain toisemme. Ennen täällä oli
hyvin vähän suomalaisia ja maan var­sinaisten
asukkaitten puolelta meitä
kohdeltiin vain heidän työläisinään. K u ­lui
pitkä aika, enenkuin ystävystinune
heihin. Myöhempinä vifosina tänne al­koi
tulla enemmän suomalaisia, joten
tuli toimintaa ja seuraa, mutta meillä
oli vaikeuksia sopeutua joukkoon. Te
BRiLrNG POULSEN Iloinen leskimies
TTIHDOIXKIN hänen vaimonsa kuo-
^ li. Heti hautajaisten jälkeen hän toi-mitutti
pesänselvityksen — sitten hän
alkoi matkustella ja katsella maailmaa.
Se ei oHutkaan vaikeata, sillä hänen
pankkitilinsä nousi miljooniin ja sitä­paitsi
hänellä oli kaksi komeata maati­laa
sekä hyj^ässä kunnossa oleva kau­punkitalo.
iMutta hän ei enää ollut 25-vuotias
niinkuin naimisiin mennessään. Hän oli
täyttänyt 45 ja tunsi itsensä väsyneeksi.
Solmiessaan avioliiton itseään huomat­tavasti
vanhenmian naisen kanssa hän
oli ollut varma siitä, että hänen vaimon­sa
eläisi korkeintaan pari^ kolme vuot­ta.
Lääkärit olivat jolkseenkin suoraan
sanoneet sen.
— Pitäkää huolta vaimostanne! Hä­nellä
oti hyvin heikko terveys ja alitui­nen
matkusteleminen rasittaa häntä. Hä­nen
pitäisi todellakin levätä.
Nuori aviomies nyökkäsi. Vastuun­tunto
kuvastui hänen katseestaan, kun
hän ojensi kätensä lääkärille — mutta
... „ salaa hän teki kaikkensa kiihottaakseen
tunsitte kaikki toisenne,, ellei paremmin, vaimonsa matkustushalua ja hätäistä
oiin ainak"n kuulopuiieiden mukaan, toimintatarmoa. Vannon terveys ja hen-
Olitte vieraita meille^ kuten, me teille, kiinjääminen ei kiinnostanut häntä. Hän
Teillä oli puhelemista asioista, joista odotti päivää, jolloin jäisi leskeksi
Weiliä ei ollut harmaata aavistustakaan.
vaaleaverikkö, reipas ja vall6ittava,
mutta käytökseltään kuitenkin hillitty
ja kultivoitu. Mies rakastui häneen en­si
näkemältä ja tyttö puolestaan rohkai­si
häntä sekästi, niutta tahdikkaasti.
Mies olisi varmasti mennyt naimisiin
hänen kanssaan, ellei tyttö olisi viime
hetkessä tietämättään paljastanut it­seään.
Tyttö asui kylpylähotellissa, vain ki­lometrin
päässä hänen maatilaltaan.
Eräänä päivänä hän oli tapansa mukaan
jälleen saapunut autollaan hakemaan
valittuaan ajtrlulle, mutta hän tuli ennen
sovittua ajankohtaa ja sai kuulla^ ettei
tyttö ollut huoneessaan. Hän istahti te-
UusvnoliiUMir jonka miellyttäyinä
UusUM ~ BHttU didoUomasU vmin
UiisUM-^4aivat s m ^ Mi-kiia
niiiu ti SMUMit totta kysynykseen»
etkä kan suinkaan aikonut kukistua
omiin aseisiinsa. Pahimman järkytyk*
sen mentysi ohi hin oli yksinomaan^-
nellinen siitä, että oli ajoissa välttänyt
katastrofin.
Mutta sen jälkeen pelko ja epäluulo
myrkyttivät hänen elämänsä. «Naisen
hymy, lämmin kädenpuristus tai ystä­vällinen
sana herätti hänessä pelkkää
katkeruutta, sillä hän uumoili jokaisessa
naisessa onnenonkijaa. **Hän himoitsee
rahojani" oli toteamus, joka ennen pit­kää
tukahdutti senkin vähäisen lämmön,
mikä hänen sydämessään vielä oli tal­lella.
Lopulta hän päätyi siihen, ettei kos­kaan
voisi mennä naimisiin, ellei hänen
tulevalla vaimollaan myös ollut run­saasti
r^haa. Jos hänelle ilmaantui pie­nintäkään
syytä epäillä, että tyttö, jon­ka
kanssa hän kulloinkin seurusteli, oli
köyhä, niin hän heti lopetti kanssakäy­misen,
olipa tyttö kuinka viehättävä ja
kuinka vilpitön t^-hansa. £4>äluuIo myr­kytti
hänen jokaisen ajatuksensa ja nai­sen
hymystä, käytöksestä ja puheesta
hänen mielestään aina löysi tukea pint­tyneeksi
käyneelle käsitykselleen. Niin
silloinkin, kun hänellä ei todella ollut
pienintäkään syytä uumoilla vilpilli­syyttä.
Hän oli jo luopunut toivosta saada
vaimokseen nuori nainen. Mutta eräänä
päivänä hän sittenkin huomasi löytä­neensä
ihanteensa. Hän tapasi tytön hie­nossa
ravintolassa ja pääsi erään yhtei­sen
tuttavan välityksellä tämän seuraan.
Tyttö oli ystävällinen hänelle, mutta
ei enempää kuin muiUekaan miehille. I l ­lan
kuluessa hän kysyi, saisiko saattaa
tytön autollaan kotiin ja sai myöntävän
vastauksen. Tyttö asui kaupungin kal-leimmassa
hotellissa ja mies sai myö­hemmin
tietää vahtimestarilta, että hä­nellä
oli hallussaan kaksi huonetta. Seu-raa^^
ana iltana hän haki ihastuksensa
teatteriin ja tytön astuessa aulaan mies
rassin ulkopuolella olevalle penkille, si-, huomasi heti. että hänen pukeutumisen-ja
Tunsimme itsemme useia vieraiksi, ettei
aina tullut tunnetuksi itseään samaan
joukkoon kuuluvaksi, kuten on asia tä­nään.
Itkin ilosta tuntiessani, että
naeillä on tovereita, jotka pitävät meitä
omana osäna joukossa, jossa on sama
toverihenki.
•En osaa muuta kum kiittää teitä ja
toivon, että palattuamme Suomi^tnatkal-ta
tulette juomaan: kupillisen kuumaa,
kwron sitten, mitä näin, kuulin ja tun­sin
synnyinmaassa käydessäni.
l Hiorakha.
P. S. Terveisiä Tyyne Alinalle.^ En
voinut tulla laulu-, ja coittojuhlaan kuvia
ottamaan, vien kameran Suomeen ja
»eöä aurinko paistaa, ntii) vannaan
«aan ivarempia kuiria. Vaikka et n n ;^
bt, valoa vain puuttui Toivoo hyv«
buhijuhlaOmoja ja oikein paljon iloa
osanotiaj ill<?. — Sama.
^"nen -iiaisuus ei ole siinä, e lU tie-
-!*.^^"^ '•»'istunut, vaan siinä, että
saisi periä.
Vaimon elämä jatkui vielä kaksi vuo­sikymmentä
ja päivä päivältä, vuosi
vuodelta mies tunsi olonsa riutuneeni-maksi
ja ahdistavammaksi, ikäänkuin
hän olisi hitaasti ollut vajoamassa suo­hon.
Mutta vihdoin, loputtomilta tuntu­vien
vuosien jälkeen, vaimon elämä sam­mui
ja mies näki nuoruudenunelmansa
lähempänä toteutumistaan kuin koskaan
aikaisemmin. Hän joutui kuitenkin pian
käsittämään, että hartainkin toive voi
raueta tyhjiin^ vaikka kaikki ulkonai­set
seikat tukisivat sen toteutumista.
-Niin, hän oli täyttänyt 45 vuotta, mut­ta
hän tunsi itsensä vanhaksi ja uupu-neeksi.-
eikä hänen suunsa tienoUle kitey­tynyt
katkera piirre ottanut sulaakseen.
Ja kuitenkin hän tahtoi olla onnelli­nen,
hän tahtoi hymyillä huolettomasti.
.Kun hänen vaimonsa kuolemasta oli
kulunut kolme kuuiiautta, mies uskoi
löytäneensä hänet, tytön, jonka oli mää­rä
haibdutta.? pitkien, katkerien vuosien
muistot hänen m'elest^n, tytön, josta
hän oli uneksinut kaksikymmentä vuot­ta.
Neitonen oli aivan nuori, viehättävä
reenipensaiden viileään varjoon.
. Ja äkkiä hän kuuli tytön äänen, kun
tämä kehoitti ystävätärtään tulemaan
terassille. Hän kurkisti varovasti pen­saiden
lomasta ilman, että kumpikaan
naisista huomaisi hänet. Heillä oli uima­puvut
yllään mutta mies ei nähnyt ys­tävättären
kasvoja, jotka jäivät hänen
valittunsa teltta tuolin varjoon. Hän ehti
kuitenkin huomata, että ystävättären
toisessa reidessä oli suurehko, ruskea
syntymämerkki Hänen tarkoituksensa
ei ollut kuunnella tyttöjen keskustelua,
mutta äkkiä .hänen valittunsa vaihtoi
puheennihetta ja sanoi:
— Tiedätkö, Solveig, hänellä on hieno
pankkitili, kaksi maatilaa ja vielä kau­punkitalokin
Ystävättären ääni kuului kokeneelta,
kun hän vastasi:
— Pidä lujasti kiinni hänestä! Ja
koeta saada hänet mahd<dlisimman pian
vihkipallille! Pankkiiri, josta.kerroin si­nulle
eilen, on tänä aamuna matkusta­nut
tiehensä sanomatta minulle sanaa­kaan
selitykseksi. Luulen, että hidas­telin
. . . '
CVI ies nousi valkeana kasvoiltaan ja
käveli kuin puutuneena autolleen. Hän ' ruskea syntymämerkki!
melkein vapisi ajatellessaan mahdoin-'
'sa edellytti melkoista varallisuutta.
Mies puolestaan vältti puhumasta
omaisuudestaan. Kun hän jonkin aikaa
tytön kanssa seurusteltuaan lakkasi
käyttämästä omaa autoaan ja sen sijaan
ajoi bussilla tai raitiovaunulla, niin tyt­tö
näytti sitä suuresti ihmettelevän.
Mies selitti, että oli joutunut myymään
autonsa, jolloin tyttö sanoi, että he voi­sivat
käyttää hänen vaunuaan.
Seuraavana päivänä tyttö autollaan
haki hänet hotellista ja be ajoivat ran­nikkotietä
maaseudulle, jossa he vietti­vät
yhdessä kaksi päivää. Paluumatkal­la
mies kosi häntä ja sai myöntävän vas­tauksen.
V'thkiäisten jälkeisenä aamuna nuo­rikko
kertoi, että hänellä valitettavasti
oli joitakin maksamattomia laskuja —
melkoisen suuria muuten — joiden suo­rittamisen
hän tahtoi jättää miehensä
hoidattavaksi Hän kertoi edelleen dä-neensä
yli ^o^^nsa viime kuukausien
aikana, jolloin häb oli ostanut turkin,
viisi uutta, hieriba pukua ja auton. Nuo­rikon
heittäessä peiton syrjään noustak­seen
vuoteesta mies huomasi, että hänen
vasemmassa reidessään oli suHrdiko,
suutta, joka ei koskaan aikaisemmin oi- Bluuttamiimi
iut juolahtanut hänen mieleensä^ Vasta tapflHdnOBMI p
nyt hän oivabi, että jokai oaipen saattoi Verojen maksaminen on jo itsestään
tehdä saman mtnkä-häo kerran oli teh- ika^irä asta,- mutta vielä ikävämpi on
nyt. Ajatus tantul kirrottairaHa.. >Hän se, että niitä,täytyy maksaa kahdelle eri
tiesi liiankin hyvin, miUaisekst e l r ä a valtiolle.
muodostui sen ihmisen kohdalla, joka Massachusettsin | a New Hampishiren
rahojen toiv(Msa sofmi avioliiton. SeQai- valtioitten rajalinja -kulkee juuri boyry-nen
ei ollut ibmisCn arvoista elämää — lapion käyttäjän Joe . Patuton kodin
joka päivä, joka yö, /oka hetki <^i kidu- halki ja näin ollen hänen täytyy mak-tusta.
E i , rahojen ja rikkauksien tpivos- saa veroa molemmille valtioille.
4
LaaaptahM. St-piMaOu I tu