Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 25, 1947

              Sivu e
IHHiliillMHCIUMMIMIIUUU
I.WANTAINA T A M M K U U N 25 PÄIVÄNÄ
i w i a w i B»iiniiiiiimtiwmnw'"mn' W i i f ^ ' ' " ' ' " ' " ' " ' ' " ' " ° " " ° | ' ' ^ ^
UHlUtUBHIIlUI
1947"
«juiUwilit;HiyOTiiinnTwn«Hw>wii
sinun tarvitse sitä vaaueisiin panna,
pidE ftC n i u i h in tarpeisiisi. Aarne p i ­tää
kaikista hääasiöista huolen."
Emänlä sai nyt kuulla, että kaikki
o l i hyvin, ja häneltä sai sen myöskin
Aarne kuulla. Mutta kuitenkin hän
keskiviikkona äidin huoneessa kysyi
Sylvialta:
••No, Sylvia, sanohan nyt, suosiut-ko
sinä tulemaan minulle emännäk­s
i ? " '
Sylvialta tuli ihan itäestään:
•Suostun."
Aarne huomannut äitiä eikä mi­tään,
kun kaappasi Sylvian syliinsä
ja suuteli häntä-f- suuteli niitä hiuk-sia,
joita äiti oli kiittänyt j a suuta
josta hän e i ollut puhunut mitään.
Kun nuoret menivät omille, teilleen,
jäi äiti onnellisena katselemaan ikku­nasta
lahden jäälle.
Perjantaiaamuna ajoi Karimäki
Harjun pihaan komeaJia oriilla, jon­ka
Kalle laittoi kiinni. Ihmeteltiin,
niilä on tekeillä, kun Aarnekin oli
näyttäylyn}t pyhävaatteisiinsa pu­keutuneena.
Ja niin oli Sylviakin.
E l l i arveli, että Sviviaa varmaan vie-f,
dään lääkäriin, kun hän on viimeai-k
o n a näyttänyt niin omituiselta.
jpian istui Karimäki kuskipukille
ja Sylvia ja Aarne perään, jä o r i lähti
porhaltamaan. Nyt alettiin jo epäil­lä,
että taitaa olla ihan ihmeitä kysy­myksessä.
Välillä poikettiin Sylvian kotiin,
Niemen-torppaan. Puhemies työntyi
sisälle edellä. Siellä häminästeltiin
ensin, mutta Katri syöksyi siskonsa'
kaulaan j a k y s y i:
"Mitä tämä. merkitsee Mihin s i ­nä
olet menossa?''
Puhemies ehätti selittämään.
"Meillä.op nyt vähän kiire. Suos­tuuko
Sylvian \^nhemmat antamaan
tyttärensä Harjun isännälle vaimok­s
i ? " .
Xienien piippu kääntyi ylösalaisin
j a tupakat tuhahti lattialle.
" N o suostunpa tietenTvihjkun he
keskenään .^en asian sopivat", sanoi
vihdoin isä.
.Xiti itkeskeli j a sanoi:
" K u n h a n -ei häntä Harjuun otettai­si
vain työjuhdaksi, .
" E i o l e k-ukaan •kuullut, että Har­jussa
olisi kukaan työjuhtana-Vsanoi
puhemies.
'^Ei olekaan'', myönsi isä, ja siinä
äitikin rauhoittui j a pyyteli anteeksi
äskeisiä'sanojaan.
" A s i a on seh-ä, tuUessi» taas poike­taan'',
sanoi puhemie;^ ja nihi he läh­tivät.
Ensiksi mentiin kultasepälle j a os­tettiin
kihlat, morsiamelle kultakello,
vitjat kaulan ympäri, j a sormukset,
johin luvattiin kal-virtaa nimet v i i -
pymättä. Sitten pappilaan, kuulu­tusta
varten. Sitten hääpukuasioille
ja muita ostoksia tekemiiän. Ja sit­ten
saaliinkin sormukset valmiina ja
lähdettiin paluuiielle. Poikettun taas
Niemessä, mukana l.eille tuliaisina
kahvia, sokeria Ja t^ipakkaa,.oikein
Sikaareja. Sylvia meni äitinsii ja. sis­konsa
kanssa kamariin kihloja katse­lemaan.
Niitä ihailtiin ja siunailtiin:
**E olisi uskonut, ottn sinä o k t s e i - '"
lanen onnen tyttö!''
Seuraavani! sunnuntaina nuorten
kuulutus herätti toisissa ihmettelyä
jn toisissa kateutta.
Harjussa hommattiin komeita häi­tä
eikä tietty kuinka koko lahden
kah:apuol:a joka talo oli siUiköistet-ty.
Kysyttiin Kalleltakin, onko mor- .
siamossa 'vikaa" — tarkoitettiin, et­tä
onko id la|>si tulonsa? Kalle vas­tasi:
' E l niiiään vik;ia. Ja v a i k k a olisi­kin,
niin kyllä Harjussa jaksetaan
lapset ruokkia." i
T u l i vihdoin juhannusviikko. Har­jussa
häärättiin häitten valmistukses­sa.
Apulaisia o l i . Pirtit pestiin. P i ­halle
laitettiin lehtimaja, pitkä pöytä
keskelle- penkit kahtapuolta. Saliin
ruokapöydät.
K a i i i k i o l i kunnossa, kun vieraita
alkoi luila, baukaisiakiiy: lielinijkm
pikkupaikansa j a miehensä k a n s s a .^
Mitäs suu.re:i järven lahden räiita^
millä nyt surtiin, kun e i l a i t e t t a ' j u;
hannuskokkoa, * i haitarin .soittoa, ei
naurua eikä laulua? — Jotkut s a r .
noivat, että surtiin sit-aj k u n ' H a r ju
menee piikansa kanssa naimisiin." E i
nuoret halunneet kallioilla tanssia,
kun huomenna saavat pirtissä häitä
tanssia.
Lahden rannalta o l i käsketty häi­hin,
ei vain isännät ja^emännät, vaan
palvelijat, itselliset j a torpparit met­sämailta.
Ei ollut luokkarajaa näis­sä
häissä. Rovastikin saapui ruus­tinnansa
kanssa.
^Morsianta kukitetiin tavalla, jota
harvoin oli nähty. Salin l a t t i a l la o l i
komj;a ryijy, sama, jonka t^äällä A a r .
nen vanhemmat o l i v i h i t t y.
O l i ruokaa ja juomaa hääväelle
runsaasti. Ja sitten alkoi tanssi.
Häät olivat varsinkin köyhemmille
ihnusiile sellainen juhlatilaisuus, jon­ka
heaina muistivat.
J a sitten jatkui elämä Harjussa
n"rtiuten entiseen_ tapaan, mutta Sy\- •
vian. täytyi oppia hiljalleen tunte-"
maan itsensä talon emär.näksi j a ot­tamaa
harteilleea sen vastuu n.
Sattuipa sitte tapaus, joka koski
kovasti Sylviaan j a myöskin Aarneen
ja hänen äitiinsä. T u l i tieto, että N i e ­met
ovat saaneet häälökäskyn' tor­pastaan.
Viipymättä Aarne meni hei­dän
puheilleen ja sanoi:
•'Älkää surko. Tulkaa Harjuun.
Aittojen päässä on huoneet, jossa
saatte rauhassa olla. : S y l v ia antaa
ruokaa mitä tarvitsette. Tehkää m i ­tä
haluatte, jotakin ke\yttä työtä
hu-viksenne: Tuokaa lehmä,- oikein
omituinen iehmä itsellenne.''
•Se o l i A^anhuksille mieliiineh asia;
He muuttivat-Harjuim j a veivät kuik­si
lehmää mukanaan. • J a tästä läh­tien
K a t r i auttoi Elliä na\'etoiHa, et­tei
Sylvian tarvinnut enää sinne men­nä.
Vanhat emännät kutoivat-kan­kaita
j a puuhaiiirat muuta sellaista
kuin sisarukset. . ,
Seuraavana juhannusaattona poir
tettiin suuren lahden poukaman kai-,
• l i o l la • riemukas kokko. Leikittiin,
tanssittiin j a rakkaudensohnuja sol-
. niittiin edellisenkin juhannuksen edes­tä,
j o l l o in se o l i säästetty H a r j u n häi­tä
varten. Siellä olivat Sylvia, ja
Aarnekin, Syh-ia n i i n \'iehättävänä,
että herätti yleistä huomiota.
Seuraava huomattavampi tapaus
Harjussa o l i ristiäiset. Onni Johan­nes
Harju, o l i tullut maailmaan.
M u t t a kertomuksemme saa loppua
tähän.
Mount Mayon toiminnassa-
F i l i p p i i n e in suurin tuUvuöji, 8,274
j . i l k a a korkea Mount Mayon Mani­l
a a , on puhjennut toimintaan. Jo
toista viikkoa sitten ilmasta käsin
tehdyt tarkkailut osoittivat, että laa­v
a valuu useiden mailien laajuisena
a^as vuoren rinteitä. Vuoren lähi­kylissä
asinat ihmiset o\'at joutu­neet
hätälän j a alkaneet muuttaa pois.
P i t k i n teitä nähdään kiilkemassa i h ­misjonoja
kuljettaen tavaroitaan här­kien
veiämiliä rattäiHa.
Legaspin satamaan vuoren eteläi­selle
juurelle ankkuroidusta yhdys­valtalaisesta
laivasta rad»oitihi7 että
Te Subriii^äidin lapset vieraan nuiän,:
' Jonhcd;to(^^ nyt ieUle^samy:
nain alkaessa tämän uttdedvuodcn, .
kaikkea hyvdäteiUes^ • ^ ^ ^
Te tietäneet ootte Suomen ösankppän^
kun niin motti0enetU kätkenroirM
On mennyt moneltakin osa elän,\
Juottaen näin tuskan sekä peU)n.
Tää osa raskas on köyhän kantaa,
kun kellään ei ais mitään pitaa.
" Rikkaa^, rahaherraf ne kyllä pärjää,
''jos vaatteet loppuu, ne uutta värjää'*.
Jos teillä Suomessa oti rikas koti,
ellahjapakcttinne sinne sovi.
Se köyhälle on taas lahja suuri, ' ^ -
sen tuonen omaisenne suusta kuulin. . ; >
Kiitollisuus meillä on teitä kohtaan, ^
kuti tiUtt paljon ootte saaneet ostaa • .
lähettää paketteja mittkä jaksaa, '" ' - r'"
jotka teillekin kyllä niin paljon maksaa.
Moni meistä ei voi.kiittää kyllin hyvin,
kun tuli vaattein, ruicin tai kahvijyvin
pakettimie paksut, meilU niin: rakkaat,
joka emme koskaan voine maksaa:
Suotuesta tervehdys, yliin^rtetijanmiden,
omaisille,, tuttaville tää • ompi vainen:
Myös teille kaikille joita en tunne siellä,
on Suomessa rakkaus teihin vielä. .
On täällä teiltäkin monet ittuistot. ~ .
Kiilkiessannekultalantietrjapuisto^^^^^
aina rakkaus sentään kotitnaahan herää, ,
^kim lapsuudet!, nuoruuäett itiuistoissa elää.
Jäi tänne äiti, isä, sisko tai veli
Jähtiessänne oliko kesä tai rekikeli.
Jäi kaikki rakkaus jonka äiti antaa
Janiin paljon huokauksia puolestanne kantaa f
'Monelle taas jät muistot-ehkä karvaat,
kun^^puuttuikoti, rakkaus/ystäv^'^^
Sittenkin, kotimaa köyhä ja^piem,'^^ "
aatoksin kulkevi siellä sun t i e s i : ^ - ^ '
;^Siis.Suomi^ystävä, lienet jos kuha,^:, ^ "
^^jy^äenedellfen-kai / - >.' r
' feryehdyksek^^^
KAÄRlJOMÄKI, ta^a.
röäineii^ työmaasi:V.-et^^^
neri tietysti,^' '• ' : " ; '
.siJtä o n p u h u t t u j a . k i r j o i t e t ­t
u , tiiosta maidosta, sen arvosta ja
arvottomujidie^a, ;•• ja>:isen hinnasta.
Sille on asetVttii^^irinäksi^^^^^
senttiä; - v a i k k r ^ a h d e k s a n ; rif.täisi.
mokomalle kuiri maitovärtilie.
Tulee, präii • jtäyteen > k o j m e . u o i ta
k im tulhnmc tänne^'i#itpfarmiJl. run­naamaan.
• Se^^Tichti' ^käVm ilman
vaikeuksia vrmlialta]^muistilta n i n -
kuin virreji '\ veisiiuC: OJen tätä työtä
nähkääs jo • vaJrHassa' m'aa$sä. ^uöjia
tehnyt. • I ^ ) ^ n ^ i i ; : s i l I 4 i n : I^ibe-tettiin
jnäitAa läyd^Lh^
sen v o j . s j i n q i ' sniä kim^^ tuli.
n i in armoUii ht;i|ki pois, o l i p a se vaik­ka
kuink:tkauhiV:j*ile!ämä^
E i sille kiumaUarii^^^
yhtään vörttiaf sijKi^ä^tiiti' lahetiäii
meijeriin, joka tippa. Olihan soti ja
muu'a hyörfnää • jaipyörinää, K a n -
numaitoa östtjttiin kahtyiin, puhumiit-takaah
voista j ä lihasra. Niinpä noi­ta
va4ikanvaatuja.4ij[>^ vete^Iivät pu­k
i n tienvarsia, (jtta^^^-^^^^^ siu:
nailK-at .^ifii Jiaäsl^^ta.-Mtitta itäma
näkyi käyvän^ |jilin$ä:,^Kun lehniäii
tarvittiin, niin se ostettiin niiltä,
k a eivät maitoa lähettäneet.
M u t t a lielicen päästä se veli toi-
Meillä tuossa.Vapaudessaon kyllä
oma nurkka, mutta- tässä ystävien
piirissä tuntuu n i i n tutulta ja läm­pöiseltä
e^ä siiihen minä taas itseni
asetan, jos v a in o n tilaa. J a luulenpa
etrtä L i e k k i ymmärtää pienempääkin
tilastoa, kuten täältä TOitefishista,
j a vaikka vain tilastoa yhdestä na­vetasta.
Pitää sitä L i e k i n toimitta­jaa
vähän kiusata tuolla maitojutul-l
a , josta on nykyään n i in paljon me­lua
pidetty — j a eipä ihme, se on
lyhyt sana, vain viisi kirjainta, mut­ta
niin.porin tärkeä aine. Luulenpa
eitä me kaikki poikkeuksetta, niin
rouvat kuin harrat, suuremmasta pie­nempään,
olemme tuolla aineella läh­teneet
tätä taivalta tarpomaan, kuten
e r ä s potilas sanoi sanoi, kun
lääkäri kysyi mikä o l i sinun ensim-vuoresta
tussahtelee paksuja savupil-viä
ilmaan aina puolen tunnin väli-ajo-
n niin raskaina, että peittävät
vuoron huipun kokonaan, mutta i l ­l
a l l a nähdiiän kuinka laava punaisen
kiehm-ana.valuu alas vuoren huipul­ta
j a kuuluu tykin jyskeitä muistut­tavaa
jyminää.