Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 24, 1943

              1043 LAUAXTAIXA. HUHTIKUl-V 24 PXlVÄXÄ
Sivu 3 ^
y A KULTTUURI?
V endiän suurin runoiia
Jatkoa.
Alexander ScrgejevUsk Pis:hkin
suit yi kesäkuun 6 p:nä (vanhaa lu-kua
toukokuun 26 p:nä) vuonna
j799 Moskovan kaupungissa. Hä­nen
isänsä Sergei Ljovitsh Pushkin
kuului huomattuun, aatelissukuun,
joka tulevan runoilijan syntymiseen
mciines)i'ä oli- kadottanut smiren osan
rikkauksistaan ja myöskin vaikutus­vallastaan.
Kolonaan nuori Aleksander sai
ra]iskal<iisen kasvatuksen oateUsen
tavan mukaan. Hänen nuorin vel­jensä
Ljev kertoo muistclmh:saan, et­tä
tuleva runoilija vietti monia unet­tomia
öitä ja kävi salaa isänsä työ-houncessa,
jossa oli suuri ja moni­puolinen
kirjasto, lukemassa kirjoja.
Tutustui jo hyvin nuorena XVIII
vuosisadan klassikoihin.
Jo lapsuusvuosmaan .ileksander
joutuu venäläisen kansantaiteen vai­kutuksen
alaiseksi. T&osä auttoi ru­noilijaa
hänen varsinainen hoitajan­sa,
maaorja Airina- RadionovQ, joka
mainioilla ja mehevillä kansansaduil­laan
ja lauluillaan johti hänet taru-maailmaan.
Hänellä oli erinomai-ticn
muisti ja hän kokosi päähänsä
suuren joukon kaikenlaisia satuja ja
taruja, joista viyöhemmin puhui ja
kertoi runoissaan.
Kim vuonna 1811 Tsarskojeseloon
perustettiin lyseo etuoikeutetun
aatelisnuorison suljettu oppilaitos —
niin Pushkinin isä tuttavuuspiire-jään
hyväksikäyttäen, sai mjoitetuksi
poikansa tuohon. lyseoon. Lyseon
oppilaskunta oli hyvin kirjavaa.
Siellä opiskeli tulevia keisarillisten
virastojen byrokraatteja, mutta siel­lä
oli myöskin tulevia dekabristeja
— m.m. Pushkin ja runoilija Ku-chclbecker.
Pushkinista, Kuchel-beckerista
ja Delvigista tuli parhai­ta
ystäviä.
Lyseossa ollessaankin Pushkin
siUitautm mielenkiinnolla kansasta
lähtöh:in oleviin ihmisiin. Pushki­nilla
oU paljon ystäviä lyseossa sekä
Tsarskojeselon hovin palvelusväen
keskuudessa, joiden kanssa hän seu­rusteli.
siellä menee joka vuosi hukkaan,
voitaisiin muuttaa koneiden käyttö­voimaksi,
mikä olisikaan saavutus.
Muutamat rohkeimmat insinöörit
ovat jo suunnitelleet "ihmisen teke­mää
säätäkin", siis ilmojen kontrol­lia.
Hämmästyttävä suunnitelma
on jo ollut harkittavan esim. Vladi­vostokin
satamaa ja sitä ympäröivää
seutua varten Siperiassa. Sen to­teuttaminen
edellyttäisii äärettömän
»son aallonmurtajan rakentamista,
jolla Behringin meren jäinen virta
tulisi pysäytetyksi, joka edellyttäisi,
että lämpöisen Japanin meren virta
pääsisi Madivostokiin ja pitkin Si­perian
rannikkoa, lauhduttaen il-
Tiiaston pitkän matkan päähän.
Samanlaista suunnitelmaa on esi­tetty
toteutettavaksi meidän koilli-iieila
rannikollamme. Insinöörit o-vat
lausuneet, että Newfoundlajidin
liärjestä rakennettaisiin kyllin pitkä
aallonmurtaja merelk päin, niin jää-tlyttävä
Labradorin merivirta voitai-i^^
in suunnata Atlantille, ja lämmin
Golf-virta, joka njrt suuntautuu Ir-l^
nin rannikkoa kohti, pääsisi vir­taamaan
pitkin rannikkoa aina Xew
Bruns\vickiin saakka.
Jatkuu.
Opetus lyseossa oli kovin pinta­puolista,
mekaanista -jof kankeata.
Suuri osa opettajista ei lainkaan
kyennyt arvioimaan PitrJikinin kv-kyä
ja suuria hengenlahjoja. Mutta
opettajainkin keskuudessa oli myös
hyviäkin ihmisiä. Sellainen oli m.m.
ranskankielen opettaja Boudroi, jo­ka
tunnusti poliittisen taistelun vält-tämättömyyden
yksinvaltiutta vas­taan.
Erikoisen suuren vaikutuksen
lyseolaisiin teki myöskin opettaja
Kunitsov, joka oli käynyt koukunsa
Länsi-Euroopassa ja olin hyvin edis­tysmielinen.
Hänen luentonsa teki­vät
suuren vaikutuksen Pushkiniin,
}oka rnurteti nata kiifoliisuudella
useissa runoissaan.
Jo lyseossa Pushkin joutui poliit­tisten
vapausaattcicten vaikutuksen
alaiseksi. Hän haaveili yksinvaltiu­den
kukistamista ja vapaamman po­liittisen
järjestelmän pystyttämistä
Venäjällä. Hän oli yhteydessä Tsar­skojeselon
husaarirykmentin upsee­rien,
m.m. Tshadajcvin kanssa, joka
oli dekabristiUikkeen vaikutuksen a-lainen.
Pushkin kehittyy nopeasti ja lo­pullisesti
kypsyy runoilijaksi jo ly-seovuosinaan.
Hän alkaa o:iintyä
painetuissa sanomalehdissä ja aika­kauskirjoissa.
Tammikuussa, vuon­na
1815 lyseon tutkunnoissa oli läs­nä
vanha runoilija Derzhavin. Hä­nen
läsnäollessaan Pushkin luki ru­nonsa,
"Muistelmia Tsarskojeselos-ta."
Derzhavin ihastui, hän näki
heti Pushkinksa tulevan, suuren ru-notUjaneron.
Ajatuksensa Derzha^
vin puki sanoihin: "Kas, hän astuu
vanlian Derzhavinin ti'.alle!" Tämä
olikin Pushkinin runollisten kykyjen
ensimmäinen suoranainen tunnus­tus.
Pushkin tutustui vanhan suku­polven
kirjailijoiden, Kramzinin ja
Zlinkowkin kanssa, jotka pitivät
korkeassa arvossa Pushkinin lahjoja.
Jo lyseolaisena Pushkin osaUistuu
sen ajan kirjalliseen taisteluun yk­sinvaltiutta
vastaan.
Vuonna 1817 Puzhkin päättää ly­seon.
*
Useissa Pushkinin tuotteissa ilme­ni
jyrkästi arvosteleva kanta itseval­tiutta
ja maaorjajärjestelmää vas­taan.
Paitsi runoa "Vapaus," hy-jin
laajalti tunnettiin myöskin hänen
runonsa "Maaseutu", "NoeV ja po-litttiset
epigrammit. Tsaristinen
hallitus tahtoi karkoittaa Pushkinin
Siperiaan, mutta Zhukovskij, Tur-genjev,
ja Kramzin puolustivat hän­tä.
' Pushkin oli Venäjän kirjakielen
perustaja, luoja ja uuden venäläisen
kirjallisuuden perusteiden la-ckija.
Lunatsharskij sanvi kerran hänestä:
"Pushkin oli Venäjän kevät, Push­kin
oli Venäjän aamu. Pushkin oli
Venäjän Aatami. Sen minkä Itali­assa
tekivät Dante ja Petrarca,
Ranskassa XVII vua:isadan jättiläi­set,
Saksassa Lessing, Schiller,
Goethe — sen teki Venäjällä Push­kin
yksinään."
Hän oli vapauttarakastava runoi­lija.
Pushkinin tuotteirta uhkuu
syvä viha tsaristista itsevaltiutta vas­taan.
Hän kirjoitti monia taistelu-henkisiä
runoja.
Pushkinin ..runouden ..erikoisomi­naisuuksiin
sicältyy hänen kykynsä
kehittää ihmisissä kauneuden ja hu­maanisuuden
tunnetta, tarkoittaen
näillä käsitteillä loppumatonta kun­nioitusta
ihmisen hyveisiin . . . Huo­limatta
hänen tulisuudestaan, joka
saattoi mennä äärimmäii-yytcen, oli
hänen voimakkaassa ja ' valtavassa
luonteessaan hempeyttä, pehmeyttä
ja lempeyttä ja kaikki nämä heijas­tui
niin voimakkaana hänen luomuk-
-^issaan. Suuri humanismi ja elämän
optimismi — ;;t- ovat Pushkinin
tuotteiaen sisältönä. Aruvostoval-lan
oloissa elävien ihmisten keskuu­dessa
ne löytävät suuren vastakaiun.
Pushkin oli kirjailija, jonka tuo­tanto
aatteellisen syvyytensä, teemo-jensa
monipuolisuuden, kielensä iha­nuuden
ja taidekuviensa kirkkauden
vuoksi voidaan rinnastaa maailman
kirjallisuuden suurimpien nerojen —
Shakespearen, Goethen, Balzacin
tuotantoon. Se on ikuisesti elävä ja
ehtymätön. Se on .Xeuvostoliito.sa
nyt koko kansan oikeutena. Sen
vuoksi kaikuvatkin iloisina runoilija-neron
säveleet suuren Neuvostomaan
kaikilla äärillä:
Te herrat osan oikukkaan.
Voi tyrannit te vaviskaattcl
Mut orjat uskallusta saatte
Kai vihdoin, nouskaa kapinaan!
Sä usko veikko loistamaan
Käy onnen tähti ihanainen,
Venäjä herää unestaan.
Kun itsevalta sortuu vainen,
.V/m meitä riemuin tnuistiilaan!
Me maljamme nostamme, pohjaan
juomme,
ja muusoillc, järjelle kunnian
suomme!
Sä leikehdi aurinko, armai<; vaan!
Kuin lamppu mi himmeäksi jääpi.
Kun aamu luo ruskotustaan.
Valcviivaus huipun jo häilähtääpi.
Ees' järjen, mi kuolla ei vois.
Eläköön päivä ja yö mcnköhön pois!
Edellä olemme jo kertoneet runoi­lijan-
traagillisesta kuolemasta, joka
muodostui kansalliseksi suruksi.
Kansan luha oli niin suuri, että tsa­ristinen
hallitus säikähti ja käski sa­laa
haudata Pushknin Miliailovsko-jeen
. . . Siellä maaseudun hiljaisuu­dessa
haudattiin Venäjän suurin ru­noilija
yön pimeydessä.
Suuren runoilijan elämä päättyi
aikana, jolloin hänen koko luomis­työnsä
voima oli parhaassa kukassa.
Monien suurten taideteosten suunni-tclniat
olivat jo runoilijan työn alla.
mutta jäivät toteuttamatta.
Runoilijan, jonka suuret luomuk­set
olivat uusien, yhteiskuntaolojen
myrskylintuja, tappoi Nikolai. I :scn
taantumuksellinen Venäjä.
Robert Burns
Kyntäjä oli John Burnsin .isä ja
kyntäjä itse John Burns. Hän syn­tyi
.4llou'ayssa, Skotlannissa tammik.
25 p. 1759. Omin käsin rakensi hä­nen
isänsä pienen savimajan — kaksi
huonetta ja keittiö — ja tällä jarmil-la
nuori Burns vietti nuoruutensa.
Hän sai hitusen koulutusta; sai kä­siinsä
Shakespearen ja Popen runo­ja,
mutta latinaa hän ei tuntenut
kuin yhden lauseen: "Omnia vincit
amor" — "mutta auralla, viikatteel­la
tai talikolla en kyllä pelkää kil­pailla
. . . illat vietin kuinka halu­sin
. . .
"Työn ja köyhyyden tyttärien ja
poikien kanssa" vietti hän nuoruu­tensa
ja työtä ja raatamista oli hänen
oma osansa. Hän oli kansan runoili­ja,
sillä hän asui aina tavallisten ih­misten
kanssa olivatpa ne krouveis­sa,
matkailuilla tyttöjen kanssa, ker­jäläisiä,
mitä väkeä tahansa, kun­han
kuuluivat hänen omaan piiriin-isä.
Neljätoistavuotiaana Itän rakas­tui,
ja ei ilmeisesti koskaan selvinnyt
tästä tunteestaan; hän oli uskollinen
tytölle. Kun hän oli 26 vuoden ikäi­nen,
Jean Armour tunnusti että hä­nellä
on lapsi Johnin kanssa ja John
lupasi mennä naimisiin hänen kans­saan
skotlantilaisen lain mukaan.
Mutta perhe asettui vastustamaan
nuorta farnmria, ja vaikkapa Jean
synnytti Burnsille vielä kaksoset ja
Burns omasi ne omikseen, hän kih­lautui
Mary Campbellin kanssa, mut­ta
Mary kuoli synnytykseen kuu­kausi
isen jälkeen kun Jeanin kakso­set
olivat syntyneet. Kun Jean oH
synnyttänyt vielä kaksi lasta lisää,
John sai tilaisuuden mennä naimisiin
Jeanin kanssa 29-vuotiaana.
Runot, joita Burns kirjoitti Jeanil­le,
ovat hänen kauneimpiaan ja ru­nouden
kquneinipia yleensä. Hän ter­vehti
syvällä ilolla avioliiton ulko­puolella
syntyneitä lapsiaan.
I
Tcnnistältti Harvey Snodgrars ja ent. meriväen uimamestari Frank
JLong harjoittelevat tennistä ja uimahyppyä samalla kertaa.