1950-11-25-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
taan Elaimon, kuppilassa. He ottival
vapaan iltapäivän ja Orvo tulee Valman
kanssa iltapäiväbussissa. He jättävät
lapset Malmille. Ja tiedäthän äiti sen
parin, he haluavat tanssia ja niin sinä
kuin me muutkin."*
"Knläs sinun tyttösesi, eivätkö he«
kään tule tänne iltapäivällä?"
'Onerva ja Olli tuovat heidät mua3
saan, katsos koko sinun konkkaronkkasi
tulee yhdess.ä iMutta isä tulee vähän
aikaisemmin, ethän välitä siitä, sillä h'ii\
tuo juhlakaakun. jonka hän on itse vis»
paillut ja karistanut. Hely pyysi isän
teken^ään."
"Enhän minä, .minulla olikin aikomuf
mennä häntä pyytämään tulemaan. T u
lehan nvt ia svödään. Saat sitten lait
taa tuon ison pöydän juhlakuntoon ihan
mielesi mukaan ja minä käyn sillä välillä
sanomassa Lumpeen Sanelmalle, että
hän tulee aikaisemmin ja Kalerv<3
aiiyöskin pääsee hetkeksi, kun näin ai-tiaisin
alanmie. Saman tien käyn ostamassa
imiesväclle sikaarit."
"Hyvä on, äiti. Katsos tänne, munk-l:
eja." Äiti ja tytär naurahtivat ymmärtäen
toisiaan.
•Äiti, olin unohtaa, että Marja-sisko
soitti ja halusi minun onnitella sinua
puolestaan. • Hän sanoi loistaneensa
hurmaavan kesälomakaverin ja Aira
Kiiniläliä on myi>.skin yksi. Sanoi heillä
olevan niin hauskaa — ainahan Marjalla
ja Airalla on hauskaa kun yhdrsssä
^joraavat*."
'^Klini;, kling", kuului ovikellon ääni.
"Sinäkö siellä, Hannes, tule sisään",
pyysi Helvi.
"Onneksi olkoon! Tässä on päivän
sankarille, toin kaakun ja ajattelin että
Sialuat saada sen aikaisemmin", sanoi
Sianne.s Vaaramo.
"Kiitos. Hannes, haluatko kupillisen
kahvia?''
' E i , kiitos, jätetään se myöhemmälle.
Lähden tästä parturiin. Morjens
silten vain."
" E n halunnut tulla teitä häiritse-anään",
sanoi Alli katseFen äitinsä olkapään
y l i kankkua. "On se vain aika
paakarimestari tuo isäukko, eikö?"
"Hän on aina ollut", vakuutti Helvi.
Ylläkuvatusta juhlasta oli kulunut
vvo.^i, kun Hely kävi kotimaassaan ja
«ehti takaisin lastensa luo vain kaksi
viikkoa ennen kuin Englanti julisti sodan
Saksaa vastaan. Seuraavana taive»
na Onena kuoli kuumeeseen. Veli-Or»
voita oli tullut kauheita kirjeitä . . .
Helyn kä\T sääli veljeään, eikä veli
3;äsittänyt synnyinmaansa astmaa. Rys-sät.
murhaajat, kostoa", oli joka toinen
ffivi. Kostoa, niiksi? Eikö isän jalkain
laahustaminen muistuttanut hänelle mitään?
Olivatko venäläiset siihen syy*
päitä ja tuhansiin muihin rääkkäyksiin?
Syypäät olivat ne, jotka nyt taas
olivat alkaneet luoda Suur-Suomea.
Vallassa oleva omistava luoklia sai kan-
•healla propagandatyöllään myrkytetyksi
monien tuhansien mielet sokeiksi \ i -
Qiasta — kuten Orvonkin — ja tuollaisia
yaivoja he halusivat nähdä rintamalla
tekemässä kauhuntöitä ilman käskyä
. . . Viileys ja raakuus oli löytänyt tien.
unionista urotöistään he kirjoitlivat, ^Mil-
3aisia urotekoja . . .
Fasismi oli heidän sydämissään ja
aiiielissään. Heistä oli tullut tietämättään
Suomen fasisti joukkoa, mitkä aina
riehuivat toisten sotilaitteÄ kintereillä
ajaen heitä eteenpäin ja uhaten
ampua, elleivät -satilaat hyökkää. Armeijat
eivät ole-aina yhdeniiieltsiä,
lässaoleva luokka tietää sen .ja.siksi se'
pitää, ruoskijoita. ' '
Vuodet, kuluivat, sota riehui Euroopassa
ja muualla maailmassa. -Fa^smi*». .
.«vastaao taisteltiin,• koiines 'Hitler voi--'-
l e t l i e . - Mti-tta-pian-jci sen-jälkmi altei"^
l:tml«$ pti!ic!ta,-eil:§""ifTnifie.w^
sotaa/, pian • pÄkeaa • «kotes .-maallmait- :.
Neljä henkilöä hukkui ja kaksi pelastui auton syöksyessä Ottaiva-jokeen Brysonksa Que. Paikalla, mihin auto vajosi,
on 50 jalkaa vettä. Kvmmenen lapsen vanhemmat mr. ja mrs. Asselin ja myöskin mrs. Asselinin vanhemmat hukkuivat. Ku-
' -oassa ollaan parhaillaan naaraustouhiiissa.
'OKL' O X minulta joskus kysynyt
kuinka suhtautuisin jos sattuisin samaan
huoneeseen elävän ihiiren kanssa?
Huutaisinko j a kiipeäisin tuolille, niinkuin
kaikki pllalehdet kertovat naisten
tekevän? Tähän asti en ole sitä tiennyt
kun en ole ennen joutunut sellaiseen
tilanteeseen, mutta nyt tiedän etten ainakaan
huuda, siitä yksinkertaisesta
syystä, että olin yksin kotona ja kaikki
nai.selliset~ toilaukset olisivat menneet aivan
hukkaan. Sitä en tiedä kuinka kävisi
jos olisi pelastava sankari lähellä.
Oli kaunis aurinkoinen päivä viime
keväänä. Olin aikaisemmin maalaillut
kattoja ja tänä kauniina^ aamuna pidin
perusteellisen suursiivon. Minulla oli
joitakin asioita toimitettavana, iltapäivällä
ja päätin jättää matot pois siksi aikaa
että lattiat saisivat rauhassa kuivaa.
Viivyin noin pari tuntia poissa kotoa ja
palattuani istahdin levähtämään. Silloin
aivan kuin jotakin olisi liikahtanut
hellan takana. Katsoin mutten nähnyt
mitään erikoista. Luulin kevätauringon
sokaisseen silmäni. Mietteissäni
kumminkin tuijotin sajmaan paikkaan ja
näinkin aivan selvästi kuinka harmaa
narunpala hitaasti hävisi naulakorin
taalcse. Kyllä niin kirjavat tunteet ris-teilivät
mielessäni kun tiesin, että siellä
on nyt hiiri. Ehdin ajatella asetta käteeni,
mutta, siellähän ne kaikki olivat
samassa nurkassa naulakorin ja hiiren
kanssa. Joka tapauksessa hiiri oli saa-sota"
. . .
Helvi Vaaramo kysyi itseltään:
''Missä on ihmisyys? Tämä on kau
heaa. 30 vuotta takaperin, 191S Orvo
oli pieni palleroinen, kun isäänsä rääkkäsivät
nuo Suur-Suomen luojat, V.
1940 Orvo taisteli heidän rinnallaan
« • •
Orvo palasi kyllä rintainalta. nuitta
hän oli oppinut lälvsynsä. Hän ei ollut
enää ter\'e, vaan sai kouristuksia, joita
hänen kahdeksanvuotias poikansa katseli
ihmeissään. luojalle ei ole vielä selvinnyt,
mitä se kaikki tarkoittaa. Hän
tietää, että isoisä Vaaramo kulkee keppi
kädessiiän.ja;%'€!tlä\jalkojaan ja hänen
isän.sä suu menee Joskus rumasti vinoon
silmät nurin j a Taahto tulee -suusta.
Orvo mietti nyt — \\ 194S, että .jos
hän olisi 'V. 1940 ymmärtänvi: sen mitä
sijt, niin olisi jo silloin puhunut rauhan
lÄicjlesta ..toisille.' ' *'Tänään • • minä vain
seurata .isäärn.. tiun hän pää pystyssä
kävellä laahustaa;-punaisten oO-viiotis-'
Juhlaa paxaatiii-' et^^äässä. .toisten • v
!91S -oskö^rlenSa;' rinnalla.. • Heitä.-seu-raa%'
at k a i k f i rait&aa-rakastavrat-kansa--
-keMsä*:
o o fni un
tava ulos tästä huushollista, vaikkei se
mikään miiellyttävä tehtävä ollut, ja
niinpä sieppasin naulakorista vasaran
käteeni ja toiseen pienen kirveen. Silloin
loppui meiltä hiljaisuus. Hiiri oli
kolinasta pelästynyt ja juolisi henkensä
edestä pitkin keittiön seinäviertä etsien
olematonta rakoa. Taisin olla aivan
kontallani lattialla enkä lainkaan muistanut
varoa nylon-sukkiani. Pari kertaa
ehdin pamauttaa vasaralla lattiaan,
imutta aina myöhästyin. Silloin heräsin
huomaamaan oman naurettavuuteni.
Olinhan varustettu kuin murhajmies,
vaikken kärpästäkään mielelläni nitistä.
Ja jos hiiriraukka olisikin jäänyt
vasarani alle, se se vasta kamalaa olisi
ollut. Panin sota-aseet pois ja aloin
kuulostella. Nyt tiedän senkin mitä on
hiirenhiljaisuus. Se on, ei mitään muuta
kuin kuuntelijan jännitys koittaes-saan
turhaan kuunnella jotakin muuta
ääntä kuin kiihtyneen sydäimensä pompotuksia.
Sen vain tiesin, että se oli
luikahtanut kamarin puolelle ja vaisto
sanoi sen piiloutuneen vaatekaappiin.
Pengoin päällimmäisiä vaatteita varoen
ettei se vain tule silmilleni. E i kuulunut
mitään. Pengoin rohkeammin ja
koko ajan oli sellainen tunne kuin tyh-jenttäessäni
neulatyynyä ja puristaes-sani
sitä kädessäni, joka hetki odottaen,
että neula pistäisi.
Nyt suutuin hiirenhiljaisuuteen. Jos
se kerran täällä oli niin pois sen täytvi
saada. Heittelin kaikki vaatteet kaapista
tuoleille ja kenkiä ja matkalaukkuja
oli lattia täynnä, onneksi hatut olivat
pienessä kaapissa erilcseen. Nyt oli
vaatekaappi tyhjä, huone täysi, eikä
hiirtä missään. Istahdin ainoalle vapaalle
tuolille tuumimaan mitä olisi tehtävä.
Päätin voittaa sen hiljaisuudella.
Kauan ei tarvinnut odottaakaan kun
sohvan takaa alkoi kuulua rapinaa. E n
ollut ottan-ut -tarpeelcsi opikseni,- vaan •
•Idukuissani koslin sitä. häätää" ja taas-tuli
hiljaisuus. Kyllä tässä- on-koetetta- •
va viekkaudella, ajattelin. Ehdin vilkaista-
välillä- kslloon.- ja oli korkea aika •
alkaa ruuanlaitto.. Siitä t u l i H n mieleeni,
että ehkähiirenkin-^oQ jo nälkä. Olin
ostanut siankyljyksfa ja niistä-levisi iha--'
na tuoksu.poistaessa. S:tÄ.teliaana.emin-"
tänä en jättänyt-vierastamkaan.. i!ma%.
a^san • lattialfct.- • valkean •• psperia.; pääle -•
asstin- jnehukkasö• lihanpalaa,- -' Sitä-:sit-.
,tea:siirtelm -siffiqii!ii.imisÄ:arFelii3.lil!--'.
fCT,:0tetan.- - .Bpäs-^^Jvaiji- .^tull-ut ^esille,--
.v^aikki-L.i-amiasti-.iai^sim-.. tussi. .- K%m..-:
; keittiössä kolistelin niin hiirikin tuli
' senverran: xohkeaksi, että uskalsi lopettaa
iiilj^suufien ja oikoa puutuneita jäseniään
ja rapisi, että tiesin sen olinpaikan.
Nyt-otin vuorostaan pitkävartisen
luudan- käteeni, avasin oven eteiseen-.ja
asetuin vahtiin kamarin ovensuuhun
keittiön puolelle. Tästä oli hyviä- näköala,
ja kun hetken olin siinä seissyt liikahtamatta,
näinkin hiiren ensin varovasti
kurkistavan ja kun ei .mitään epäilyttävää
näkynyt niin jopa uskalsi j^os«
ta vilistää pitldn sohvan selustaa. Hattuni
olin riisunut tullessani ulkoa ja
pannut pöydän kulmalle ja aivan.minun
pahaa teki katsella kuinka hiiri kiipesi
hatulle ja sieltä aivan kuin näkötQniis|:a
katseli ympärilleen. Kyllä se hattu ja
(hiiri olivat niin samaa väriä ettei eroa
olisi huomannut jos ei toinen olisi,liikkunut.
Olin vain iloinen ettei hattu
ollut sillä hetkellä päässäni.
Pitkältä tuntui aika Ää:hiljaa seistessäni,
sillä niin hitaasti hiiri läheni
ovea, taisi tuntea kylmän ilman sieltäpäin
tulevan. Vihdoinkin se seisoi kynnyksellä
aivan edessäni. Siinä se nuuski
ilmaa ja tarkasteli ympärilleen. Koetin
pidättää hengitystäni. Kaljsm käsin
puristin luudan varresta, imutta liikahtaa
en uskaltanut. -Pitkän odotusajan
jälkeen se Hitaasti nuuskien seinäviertä
pitkin asteli Qvelle. Kun se hävisi avonaisen
oven. j a kynnyksen väliin, niin
olin niin varma, että nyt siitä pääsin
j a kiireesti paiskasin oven kiiini sen
jälkeen. Mutta ei ollut meidän tuttavuutemme
vielä lopussa. Avonaisen o-ven
takia en nälrnyt kuinka kaukana se
oli kynnyksestä j a kun paiskasin oven
kiinni, luullen sen anenevän ulos, niin
se tulikin oven saranapuolelta sisään ja
kuin ammuttuna sohvan taakse. Kyllä-kös
se harmitti, mutta tiesinhän se jo
ettei sitä kiireellä ja kolinalla voiteta.
Niinpä taas asetuin -ovensuuhun vahtiin
ja täöäkertaa aioin olla maltillinen loppuun
saakka. Luulen, että hiirikin meni
jo mielellään turvallisempaan pa&-
kaan, "koska se taas ilmestyi näkyviin
oltuani ovensuussa vahdissa hetken aivan
hiljaa. Taas saina hiipiminen askel
"kerrallaan, nuuskiminen ja ympärille
vahtaa^minen:" .Kun .se .taas.- olr alvm
•kohdallani,.'tekt-mideni^ottaa sitä niskasta
kiinni ja heitfääulosim^^^ «^'^
jo senverran. i5p^iiiut_"ettei--sen lanssa
.feiire auta," -^Nyt--se/."hävisi' ojjen.-.alle.
;Tppk^aä"-<5ti|i .MdessM^^^^
' dän •. av:iifeeltt'-ja -siilä"; Ituitaisin ^ ^
koiitaaÄ;-nii^;oli--' ^ i i ^ -Ä^^'
• festä.-'iiäkyE^r^'saffia|la
' Minni;'- / ' '" • '! - "'-'"'
lAUA^CTMm, M i ^ t S A S ^ ^ JPÄI¥:lm^l^. 11
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 25, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-11-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki501125 |
Description
| Title | 1950-11-25-06 |
| OCR text | taan Elaimon, kuppilassa. He ottival vapaan iltapäivän ja Orvo tulee Valman kanssa iltapäiväbussissa. He jättävät lapset Malmille. Ja tiedäthän äiti sen parin, he haluavat tanssia ja niin sinä kuin me muutkin."* "Knläs sinun tyttösesi, eivätkö he« kään tule tänne iltapäivällä?" 'Onerva ja Olli tuovat heidät mua3 saan, katsos koko sinun konkkaronkkasi tulee yhdess.ä iMutta isä tulee vähän aikaisemmin, ethän välitä siitä, sillä h'ii\ tuo juhlakaakun. jonka hän on itse vis» paillut ja karistanut. Hely pyysi isän teken^ään." "Enhän minä, .minulla olikin aikomuf mennä häntä pyytämään tulemaan. T u lehan nvt ia svödään. Saat sitten lait taa tuon ison pöydän juhlakuntoon ihan mielesi mukaan ja minä käyn sillä välillä sanomassa Lumpeen Sanelmalle, että hän tulee aikaisemmin ja Kalerv<3 aiiyöskin pääsee hetkeksi, kun näin ai-tiaisin alanmie. Saman tien käyn ostamassa imiesväclle sikaarit." "Hyvä on, äiti. Katsos tänne, munk-l: eja." Äiti ja tytär naurahtivat ymmärtäen toisiaan. •Äiti, olin unohtaa, että Marja-sisko soitti ja halusi minun onnitella sinua puolestaan. • Hän sanoi loistaneensa hurmaavan kesälomakaverin ja Aira Kiiniläliä on myi>.skin yksi. Sanoi heillä olevan niin hauskaa — ainahan Marjalla ja Airalla on hauskaa kun yhdrsssä ^joraavat*." '^Klini;, kling", kuului ovikellon ääni. "Sinäkö siellä, Hannes, tule sisään", pyysi Helvi. "Onneksi olkoon! Tässä on päivän sankarille, toin kaakun ja ajattelin että Sialuat saada sen aikaisemmin", sanoi Sianne.s Vaaramo. "Kiitos. Hannes, haluatko kupillisen kahvia?'' ' E i , kiitos, jätetään se myöhemmälle. Lähden tästä parturiin. Morjens silten vain." " E n halunnut tulla teitä häiritse-anään", sanoi Alli katseFen äitinsä olkapään y l i kankkua. "On se vain aika paakarimestari tuo isäukko, eikö?" "Hän on aina ollut", vakuutti Helvi. Ylläkuvatusta juhlasta oli kulunut vvo.^i, kun Hely kävi kotimaassaan ja «ehti takaisin lastensa luo vain kaksi viikkoa ennen kuin Englanti julisti sodan Saksaa vastaan. Seuraavana taive» na Onena kuoli kuumeeseen. Veli-Or» voita oli tullut kauheita kirjeitä . . . Helyn kä\T sääli veljeään, eikä veli 3;äsittänyt synnyinmaansa astmaa. Rys-sät. murhaajat, kostoa", oli joka toinen ffivi. Kostoa, niiksi? Eikö isän jalkain laahustaminen muistuttanut hänelle mitään? Olivatko venäläiset siihen syy* päitä ja tuhansiin muihin rääkkäyksiin? Syypäät olivat ne, jotka nyt taas olivat alkaneet luoda Suur-Suomea. Vallassa oleva omistava luoklia sai kan- •healla propagandatyöllään myrkytetyksi monien tuhansien mielet sokeiksi \ i - Qiasta — kuten Orvonkin — ja tuollaisia yaivoja he halusivat nähdä rintamalla tekemässä kauhuntöitä ilman käskyä . . . Viileys ja raakuus oli löytänyt tien. unionista urotöistään he kirjoitlivat, ^Mil- 3aisia urotekoja . . . Fasismi oli heidän sydämissään ja aiiielissään. Heistä oli tullut tietämättään Suomen fasisti joukkoa, mitkä aina riehuivat toisten sotilaitteÄ kintereillä ajaen heitä eteenpäin ja uhaten ampua, elleivät -satilaat hyökkää. Armeijat eivät ole-aina yhdeniiieltsiä, lässaoleva luokka tietää sen .ja.siksi se' pitää, ruoskijoita. ' ' Vuodet, kuluivat, sota riehui Euroopassa ja muualla maailmassa. -Fa^smi*». . .«vastaao taisteltiin,• koiines 'Hitler voi--'- l e t l i e . - Mti-tta-pian-jci sen-jälkmi altei"^ l:tml«$ pti!ic!ta,-eil:§""ifTnifie.w^ sotaa/, pian • pÄkeaa • «kotes .-maallmait- :. Neljä henkilöä hukkui ja kaksi pelastui auton syöksyessä Ottaiva-jokeen Brysonksa Que. Paikalla, mihin auto vajosi, on 50 jalkaa vettä. Kvmmenen lapsen vanhemmat mr. ja mrs. Asselin ja myöskin mrs. Asselinin vanhemmat hukkuivat. Ku- ' -oassa ollaan parhaillaan naaraustouhiiissa. 'OKL' O X minulta joskus kysynyt kuinka suhtautuisin jos sattuisin samaan huoneeseen elävän ihiiren kanssa? Huutaisinko j a kiipeäisin tuolille, niinkuin kaikki pllalehdet kertovat naisten tekevän? Tähän asti en ole sitä tiennyt kun en ole ennen joutunut sellaiseen tilanteeseen, mutta nyt tiedän etten ainakaan huuda, siitä yksinkertaisesta syystä, että olin yksin kotona ja kaikki nai.selliset~ toilaukset olisivat menneet aivan hukkaan. Sitä en tiedä kuinka kävisi jos olisi pelastava sankari lähellä. Oli kaunis aurinkoinen päivä viime keväänä. Olin aikaisemmin maalaillut kattoja ja tänä kauniina^ aamuna pidin perusteellisen suursiivon. Minulla oli joitakin asioita toimitettavana, iltapäivällä ja päätin jättää matot pois siksi aikaa että lattiat saisivat rauhassa kuivaa. Viivyin noin pari tuntia poissa kotoa ja palattuani istahdin levähtämään. Silloin aivan kuin jotakin olisi liikahtanut hellan takana. Katsoin mutten nähnyt mitään erikoista. Luulin kevätauringon sokaisseen silmäni. Mietteissäni kumminkin tuijotin sajmaan paikkaan ja näinkin aivan selvästi kuinka harmaa narunpala hitaasti hävisi naulakorin taalcse. Kyllä niin kirjavat tunteet ris-teilivät mielessäni kun tiesin, että siellä on nyt hiiri. Ehdin ajatella asetta käteeni, mutta, siellähän ne kaikki olivat samassa nurkassa naulakorin ja hiiren kanssa. Joka tapauksessa hiiri oli saa-sota" . . . Helvi Vaaramo kysyi itseltään: ''Missä on ihmisyys? Tämä on kau heaa. 30 vuotta takaperin, 191S Orvo oli pieni palleroinen, kun isäänsä rääkkäsivät nuo Suur-Suomen luojat, V. 1940 Orvo taisteli heidän rinnallaan « • • Orvo palasi kyllä rintainalta. nuitta hän oli oppinut lälvsynsä. Hän ei ollut enää ter\'e, vaan sai kouristuksia, joita hänen kahdeksanvuotias poikansa katseli ihmeissään. luojalle ei ole vielä selvinnyt, mitä se kaikki tarkoittaa. Hän tietää, että isoisä Vaaramo kulkee keppi kädessiiän.ja;%'€!tlä\jalkojaan ja hänen isän.sä suu menee Joskus rumasti vinoon silmät nurin j a Taahto tulee -suusta. Orvo mietti nyt — \\ 194S, että .jos hän olisi 'V. 1940 ymmärtänvi: sen mitä sijt, niin olisi jo silloin puhunut rauhan lÄicjlesta ..toisille.' ' *'Tänään • • minä vain seurata .isäärn.. tiun hän pää pystyssä kävellä laahustaa;-punaisten oO-viiotis-' Juhlaa paxaatiii-' et^^äässä. .toisten • v !91S -oskö^rlenSa;' rinnalla.. • Heitä.-seu-raa%' at k a i k f i rait&aa-rakastavrat-kansa-- -keMsä*: o o fni un tava ulos tästä huushollista, vaikkei se mikään miiellyttävä tehtävä ollut, ja niinpä sieppasin naulakorista vasaran käteeni ja toiseen pienen kirveen. Silloin loppui meiltä hiljaisuus. Hiiri oli kolinasta pelästynyt ja juolisi henkensä edestä pitkin keittiön seinäviertä etsien olematonta rakoa. Taisin olla aivan kontallani lattialla enkä lainkaan muistanut varoa nylon-sukkiani. Pari kertaa ehdin pamauttaa vasaralla lattiaan, imutta aina myöhästyin. Silloin heräsin huomaamaan oman naurettavuuteni. Olinhan varustettu kuin murhajmies, vaikken kärpästäkään mielelläni nitistä. Ja jos hiiriraukka olisikin jäänyt vasarani alle, se se vasta kamalaa olisi ollut. Panin sota-aseet pois ja aloin kuulostella. Nyt tiedän senkin mitä on hiirenhiljaisuus. Se on, ei mitään muuta kuin kuuntelijan jännitys koittaes-saan turhaan kuunnella jotakin muuta ääntä kuin kiihtyneen sydäimensä pompotuksia. Sen vain tiesin, että se oli luikahtanut kamarin puolelle ja vaisto sanoi sen piiloutuneen vaatekaappiin. Pengoin päällimmäisiä vaatteita varoen ettei se vain tule silmilleni. E i kuulunut mitään. Pengoin rohkeammin ja koko ajan oli sellainen tunne kuin tyh-jenttäessäni neulatyynyä ja puristaes-sani sitä kädessäni, joka hetki odottaen, että neula pistäisi. Nyt suutuin hiirenhiljaisuuteen. Jos se kerran täällä oli niin pois sen täytvi saada. Heittelin kaikki vaatteet kaapista tuoleille ja kenkiä ja matkalaukkuja oli lattia täynnä, onneksi hatut olivat pienessä kaapissa erilcseen. Nyt oli vaatekaappi tyhjä, huone täysi, eikä hiirtä missään. Istahdin ainoalle vapaalle tuolille tuumimaan mitä olisi tehtävä. Päätin voittaa sen hiljaisuudella. Kauan ei tarvinnut odottaakaan kun sohvan takaa alkoi kuulua rapinaa. E n ollut ottan-ut -tarpeelcsi opikseni,- vaan • •Idukuissani koslin sitä. häätää" ja taas-tuli hiljaisuus. Kyllä tässä- on-koetetta- • va viekkaudella, ajattelin. Ehdin vilkaista- välillä- kslloon.- ja oli korkea aika • alkaa ruuanlaitto.. Siitä t u l i H n mieleeni, että ehkähiirenkin-^oQ jo nälkä. Olin ostanut siankyljyksfa ja niistä-levisi iha--' na tuoksu.poistaessa. S:tÄ.teliaana.emin-" tänä en jättänyt-vierastamkaan.. i!ma%. a^san • lattialfct.- • valkean •• psperia.; pääle -• asstin- jnehukkasö• lihanpalaa,- -' Sitä-:sit-. ,tea:siirtelm -siffiqii!ii.imisÄ:arFelii3.lil!--'. fCT,:0tetan.- - .Bpäs-^^Jvaiji- .^tull-ut ^esille,-- .v^aikki-L.i-amiasti-.iai^sim-.. tussi. .- K%m..-: ; keittiössä kolistelin niin hiirikin tuli ' senverran: xohkeaksi, että uskalsi lopettaa iiilj^suufien ja oikoa puutuneita jäseniään ja rapisi, että tiesin sen olinpaikan. Nyt-otin vuorostaan pitkävartisen luudan- käteeni, avasin oven eteiseen-.ja asetuin vahtiin kamarin ovensuuhun keittiön puolelle. Tästä oli hyviä- näköala, ja kun hetken olin siinä seissyt liikahtamatta, näinkin hiiren ensin varovasti kurkistavan ja kun ei .mitään epäilyttävää näkynyt niin jopa uskalsi j^os« ta vilistää pitldn sohvan selustaa. Hattuni olin riisunut tullessani ulkoa ja pannut pöydän kulmalle ja aivan.minun pahaa teki katsella kuinka hiiri kiipesi hatulle ja sieltä aivan kuin näkötQniis|:a katseli ympärilleen. Kyllä se hattu ja (hiiri olivat niin samaa väriä ettei eroa olisi huomannut jos ei toinen olisi,liikkunut. Olin vain iloinen ettei hattu ollut sillä hetkellä päässäni. Pitkältä tuntui aika Ää:hiljaa seistessäni, sillä niin hitaasti hiiri läheni ovea, taisi tuntea kylmän ilman sieltäpäin tulevan. Vihdoinkin se seisoi kynnyksellä aivan edessäni. Siinä se nuuski ilmaa ja tarkasteli ympärilleen. Koetin pidättää hengitystäni. Kaljsm käsin puristin luudan varresta, imutta liikahtaa en uskaltanut. -Pitkän odotusajan jälkeen se Hitaasti nuuskien seinäviertä pitkin asteli Qvelle. Kun se hävisi avonaisen oven. j a kynnyksen väliin, niin olin niin varma, että nyt siitä pääsin j a kiireesti paiskasin oven kiiini sen jälkeen. Mutta ei ollut meidän tuttavuutemme vielä lopussa. Avonaisen o-ven takia en nälrnyt kuinka kaukana se oli kynnyksestä j a kun paiskasin oven kiinni, luullen sen anenevän ulos, niin se tulikin oven saranapuolelta sisään ja kuin ammuttuna sohvan taakse. Kyllä-kös se harmitti, mutta tiesinhän se jo ettei sitä kiireellä ja kolinalla voiteta. Niinpä taas asetuin -ovensuuhun vahtiin ja täöäkertaa aioin olla maltillinen loppuun saakka. Luulen, että hiirikin meni jo mielellään turvallisempaan pa&- kaan, "koska se taas ilmestyi näkyviin oltuani ovensuussa vahdissa hetken aivan hiljaa. Taas saina hiipiminen askel "kerrallaan, nuuskiminen ja ympärille vahtaa^minen:" .Kun .se .taas.- olr alvm •kohdallani,.'tekt-mideni^ottaa sitä niskasta kiinni ja heitfääulosim^^^ «^'^ jo senverran. i5p^iiiut_"ettei--sen lanssa .feiire auta," -^Nyt--se/."hävisi' ojjen.-.alle. ;Tppk^aä"-<5ti|i .MdessM^^^^ ' dän •. av:iifeeltt'-ja -siilä"; Ituitaisin ^ ^ koiitaaÄ;-nii^;oli--' ^ i i ^ -Ä^^' • festä.-'iiäkyE^r^'saffia|la ' Minni;'- / ' '" • '! - "'-'"' lAUA^CTMm, M i ^ t S A S ^ ^ JPÄI¥:lm^l^. 11 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-11-25-06
