Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 18, 1956

              jaa fatseillaan auton etuosassa kisaile­mia
nuoria. Tämän tästä kaareilee
lämmin hymy tarkkaajan suupielessä ja
puristaa vierellään istuvan neidon
Oli juhannusaatto, nuoriso oli
^ fliätkalla maalle viettääkseen tätä valon
iti
öiisä]
aukan
• lasu
tiaat
' kuuli
PUi
ainaji
3ka li
tua
ienlä
nä kii
Jlukse
tartti
i p l ik
a. mu
linen
äkea
li va
KHite
y-
•milloi
ään
mitää^
i
äkoja
Iti ulcj
matu^
itser
ka k|
puheej
le\'itl
t J A U H O N pitäjän kivikirkko on
^ yksi vanhimpia käytäännössä
ja kauneuden juhlaa rakkailla syntyi olevista Suomen kirkoista. Tulles-mätanhuvillaan,
Taakse oU jäänyt säsi Palkanneelta päin, joudut teke-
^upunki ja sen työpaikat. mään hevoskengän muotoisen;mut-
Kuka palveli näitä matkalla olevista kankirkkotarhan ympäri. Kengän
neitosista herrasväillä kuka muissa teh- pohjukasta alkaa Tuulokseen vievä
daspaikoissa. Miehet työskentelivät maantie 'ja toisesta sakarasta jat-kaupungissa
monilla työaloifla. kuu tie Eteläisten kautta Hämeen-iNyt
matkaan lähtiessä kaikki olivat linnaan. -
osuneet yhteen ja rattoisaa oli puristaa -Tämän mutkan sisäpuolella on
autoon astuessa lapsuudentoverinsa siis kirkko ja vanha hautausmaa,
kättä, jota ei ole kaupungin humussa inistä pimeänä syysyönä alkoiimu-nähnyt
pitkiin aikoihin. Ilon aihetta
riitti koko matkalle.
Saavuttuaan tutuille kotitanhuville
yksi ja toinen poistui autosta. Hovin
talon kohdalla poistui autosta nuori
tyttö ja poika, he lähtivät^puistokujaa
pitkin astelemaan taloa kohti.
Salli emäntä huomasi ikkunasta vie­raiden
tulon jä 'kiiruhti heitä' vastaan.
Naurussa suin Pentti poika esitti
morsiamensa äidilleen: — Tällaisen aar-lua
kauheaa parkunaa, mikä herät­ti
lähistöllä asuvat ihmiset yöunes-^
taan. Se huuto oli korvia vihlovaa,
mutta kukaan ei voinut sanoa mikä
sen aikaansaa.
Joku arveli, että se on jonkin rau­hattoman
sielun aikaansaannoksia.
Toiset taas arvelivat, että siellä on
kastamaton lapsi haudattuna. Mut­ta
yleensä joukko, jota oli kerään­tynyt
tielle aika paljon, oli yleensä
sitä mieltä, ettei yksi ihminen, ei­kä
vielä muutamakaan voi saada
niin kauheata ääntä aikaan, vaan
että sen aiheuttajan täytyy olla itse
pääpaholaisen, joka jollakin tavoin
on pääsyt livahtamaan pyhitetyille
alueelle. Siellä se nyt sitten "tekee
teen minä olen löytänyt itselleni maar
ilmalla kulkiessani.
Salli puristi ystävällisesti tytön kättä
ja kehoitti:
— Tulkaahan lapset sisälle. Hän
ohjasi vieraat sisälle ja itse kiiruhti
keittiöön, missä tulijaiskahvi porisi hei- konnankoukkukaan," jotta ihmiset
lalla. Hän järjesteli kahvikuppeja tar- eivät saa yötään rauhassa nukkua,
jottimeile ajatellen: Hoksasi sitten jokii, että pappia
— kovin hienostuneen näköinen on ja sanan voimaa tässä tarvitaan.
Pentin morsian näin maalaisen silmällä Mutta pappilan tallimies tiesi ker-katsottuna,
mutta itsepähän poika toa, että rovasti oli aamulla lähte-asiansa
tietää, onneksi olkoon. Näillä nyt kolmen päivän metsästysret-ielined
huolia
idin
vin 01
äin, oi
njohta
Nj
htiöss
kanssa
, linja
laaseu
ajatuksillaan hän antoi siunauksensa
nuorten aikomuksille.
Samalla linja-autolla matkusti myös
eräs tuntematon mies. Mies jäi autos­ta
pois Hoviii talon "kohdalla ja lähti
hiljalleen astelemaan taloa kohden. Ken
lienee matkamies ollut, ei toiset (mat­kustajat
härrtä-tunteneet. Tuttu näyt­ti
miehelle 'olevan matkan päämäärä,
ei keltään kysellyt minnepäin olisi men­tävä.
AsteK vain hiljalleen ja katseli
ympärilleen kuin tervehtien tuttuja
maisemia.
Pentti seisoi vierashuoneen ikkunan
ääressä ja katseli ulos tielle päin, hän
sanoi morsiamelleen, joka seisoi hänen
vieressään.
— Katso, Liisa, tuolla tulee se sama
mies, joka puhutteli meitä linja-autossa
kun tulimme tänne.
Salli tuli sisään kahvitarjottimen
kanssa. Kuullessaan Pentin sanat hän
laski tarjottimen pöydälle ja meni ute­liaana
katsomaan kuka sieltä nyt tulee.
— Voiliyvä ihme! Huumaantuneena
hän pakeni keittiöön pitäen kättä sydä-niellään
, . . «Hän tulee, kauan odotettu
ja syvästi kaival^tu.
kelle ja että kappalainen oli men­nyt
Hahkialan kartanoon nimipäi-viller
Mutta voi suuri surkeus sitä huu­toa,
mikä aidan sisäpuolelta kuului.
Siunasivat ja rukoilivat siinä mo­net,
varsirtkin naiset. Sinne olivat­kin
kokoontuneet miesten mukana
kaikki -kylän naiset ja lapset, sillä
kukaan ei halunnut olla yksin koto­na
tällaisena kauheana yönä. Kaik­ki
olivat yhdessä laumassa, maan­teillä
kuin karja.
Kukaan ei myöskään halunnut
olla reunimmaisena, josta johtui­kin,
että tämä ihmismassa oli alitui­sessa
liikkeessä.
Rantalan Aatu, jonka päälaki oli
6 jalkaa 6 tuumaa korkeammalla
kuin jalkapohjat oli saapunut vii­meisten
joukossa ja katseli josko
joukossa näkyisi lukkari Korpelan
rokonarpista naamaa. . . LuMcari-kin
oli aika pitkä roikale, vain pari
tuumaa Aatua lyhyempi.
Turhaan katseltuaan hän kysyi lä­hinnä
olevalta, että missä, lukkari
on, kun ei häntä täällä ole, vaikka
tupa on aivan vieressä. Eräs pik-
Oli suuri,ilo kun oma poika tuli ko- ^unaskali tiesi silloin kertoa, että
tiin, mutta tämä toinen yllätys tuli luj^kari, joka oli myöskin raittius-aivan
liikaa. Hän havahtui siihen, kun geuran esimies, oli illalla lähtenyt
kuuli keittiön ovelle koputettavan. Ovi toisessa päässä kylää sijaitsevalle
aukeni hiljaa ja vieras astui huoneeseen, raittiustalolle. Poika lupasi 25
— Santeri, sinä tulit! pennin maksusta kipaista hänet
— Niin minä tulin juhannuskukkien sieltä hakemassa, vaikka olisi tusi-ollessa
täydeM loistos^^^^^ na sarvipäitä joka askeleella seu-i
raamassa. ^
Samassa icuului taas entista ka­malampi
parkaisu aidan sisäpuo­lelta
ja pojan naama valkenivSil^
loin Aatu tkysyi, että et taidakaan
yksin uskaltaa lähteä. Hetken miet-tittyään
po&a sanoi: ^TSlyllä uskal­lan,
jos anaksatJc<Äoinarkaii,"
Aatu lykkäsi markan pojan kou­raan
ja poika lälrtipyy^jkaisemäan;
mutta pyörsi, heti takaisin sano-maan,
että pitäkää pirut aidan si-säpuolella,
että saan rauhassa juos-ta
ja lähti kipittämään.'
Pojan lähdön jälkeen vallitsi
tyttöni luo, jäädäkscni ainiaaksi hänen
luokseen.
(Loppu)
Kiu»U ^ päivä: h e ^ ^ 1955 '
luotonaan. Wbitelisiassa, Ont.
On vierinyt vuosi
kun luotani poistuit,
jäi minuun'muisto vain.
Suruni suuri Ja kaipaus syvä
kyyneleet «ilaniini saa.
BalEicaudella muistaen,
• Vaimosi Anni, .
Veljesi VHho |a Otto
• pcAeiioieen.
täydellinen hiljaisuus ja^oku jo
huomautti, että täisikin se paha-henki
lähteä pojan, pierään ja joku,
naisisti huokasi "kiitos herralle".
Mutta silloin taas räjähti niinkuin
sialta olisi kurkkua leikattu ja kes­kustelu
loppui, . . "
Viimein näkyi lukkari tulevan
poikaa taluttaen . . . Niin se ensin
näytti, mutta heidän lähemmäksi
tultuaan havaättin', e t t ä se olikin
poika joka talutti lukkaria, sillä
lukkari värisi kuin haavanlehti ja
tuskin pysyi jaloillaan. Päästyään
joukon luokse hän kysyi mitä hä­nen
pitää tehdä.
Eräs akoista hyppäsi silloin hä­nen
eteensä ja huusi: "Laulaa sinun
pitää senkin pitkäkaula, siitä me
sinulle palkkakin maksetaan, laula
ja laula heti ,äläkä anna pirulle tin­kimisen
varaa. . . "
"Ei tinkimisen varaa, ei hik", sa­noi
lukkari ja alkoi täräjäväUä ää­nellä
laulaa:
"Sinä sarvipäinen penteles
alinunasta helvetist, [
korjaa pois sun elehes*
täältä herran temppelistä.**
Tähän astinen huuto oli ollut
kuin liiinun laulua siihen verraten
mitä nyt seurasi. Se kermi jo roh-keimpainkin
selkää ja niin kuin
käskystä he kaikki alkoivat laulaa:
"Sun haltuus r a k a s . " ^
Lukkarikin yhtyi toisten lauluun
ja ihme tapahtui — aidan sisäpuo­lella
tuli ensin hiljaisuus ja sitten
sieltäkin alkoi kuulua laulua. Sa­noja
ei tosin voinut eroittaa, vaikka
kaikki ryhtyivätkin kuuntelemaan.
Sama ak^st, joka käski lukkaria lau­lamaan
puheli: "Hyvät enkelit ovat
saaneet voiton pahoista.
Nyt alkoi jo sanatkin kuulua:
"Ennen kuin me kuolemme
ja meidät haudataan. , •
K I I T O S
VUpitön kiitos teille, ystävät ja toverit, sUtä tosiyllätyksestä kun tulitte niin suu­rella
joukolla, kotiimme toivottamaan onnea meidän Suomi-matkamme johdosta.
Kiitos homman alkuunpanijoille ja avustajille. Kiitos yhteisestä sekä yksityisistä
lahjoista, jotka saimme vastaanottaa. Kiitos syömisistä jotka kaikki toitte tulles-sanne.
Kiitos illan touhukkaille emännille, jotka vaivojaan säästämättä ahersivat alväh
pikkutunneille a^ti.
Kiitos niillekihi jotka ottivat osaa lahjaan, vaan eivät voineet saapua tilaisuuteen.
Kiitos teillekin, jotka tulitte Vancouverin OPB:n asemalle toivottamaan onnea
matkallemme ja annoitte meille kaimiit lahjat muistoksi.
Vielä^ kerran teitä karkkia kiittäen,
ADA JA WALTER RAUMA
Matkalla. Suomeen helmikuussa 1956
ALE N N UKSELLA
LEIJONA-LEVYT - Tavall. $1.25 - NYT 75c
(Oste;}an maksettava lähetyskulut)
A 207 Val9el4»ite, Oskari Merikanto .
KesäOlaa Valssi, Oskari Merikanto, Kuoro ja Teijona
konserttiorkesteri
T 502 Knaosätelden laulu, 8low-fox, Olavi Virta
Amor Hoi» valssi, Birgit Kronström
T 5025 Sun l e m p e ä luotin, valssi, Sinikka Tunturi
Pienet tähdet liftaa, 8low-fox, Sinikka Tunturi
T 50iB3 «'Stadin Kimdl'% foxtrot, Georg Malmsten
LaotoMin käy, armahain, valssi Georg Malmaten
T. 5079^ Hnrmio, Tango, Veikko Tuomi
Sydaa harbaretkdlä, valssi. Veikko Tuomi
T 508i Onnen tie, tango. Veikko Tuomi
OU kan, Bequin Foxi, Veikko Tuomi
T 5085 Snlle lanlan mä hiljaa, tango, Olavi Virta
Tnvlilcaiinel, tango, Olavi Virta
T €088 Haaiärt kertoo Argentiinaotai tfuigo
MaisBvet»^^ valssi (Lasse Pihlajamaa, harmonildka Ja
yhty«)
T sm ErokyyneI« tango, lauL VeiUto Tuomi
LHan monta moiBtoa, begnlnj lauL Hertta
Tf09X Sim^^eguin
JS* Uuta, tango-beguin (Laul. Veikko Tuomi)
T 5095 Unta ^ toUm Talssi, Eugen Malmsten
TöSBn ToBla, 81ow-Pox, Eiigen Malmsten
T $09T^ Mustaa raidcaQUa, Fox-trot, Eugen Malmsten
Sata lanlna rakkandesta, Eugen Malmsten
IjamiÄ-IJB^ TavaU. $t.25 - NYT 75c
(Öötödah'maksettava lähetyskulut)
F i9$'"S3gar(m hSat, o^ertiniri, sä^
. Bai^Mlietfcet^ säv. Paol Noirtmck
F 110 Bloor Statset Bbnmba, Av. Faul Norrback
: • golia mntBJenrgsa, valssi, t&ji PanlNorritock
. : Ijähetäniine levyjä kaifckialle Canadassa ja
Yhdysvalloissa
Tilatkaa nopeasti, sillä yllämainittuja levyjä on vain
rajoitettu määrän jäliellä.
PÖSTIr JA raSATAVARATILAUSTEN TULEE KÄSITTÄÄ
YimrmxjN KOUUE LEVYÄ
VAPAUS PUHJSHING CO. IIMITED
Bto69x - Sudbmy, Ontario
l i
• • ^ m M •»