Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 21, 1940

              1940 LAUAXTAIXA, JOULUKUUX 21 PÄIVÄNÄ
Suni o T rruuRis jaalilla jouluaattona^ ^^^^
, Tulin ensin hämiUeniV tuollaisesta Aivan 1an^^^''"f^'" ^ahi-iltoina.
^tiedotuksesta. Minä/seitsemäntois- pakoi^J^ nfi J'''^^^*^^^" pojat^ tu-
.lavuotias pojan kloppi, pitämään pu- kin ia ^"^"«^^sa kuin ennen-ja
vielä tuollaisessa Miuomatus- kurkist^T r^"^ - tämän tästä
^fatilaisuudessa,.jossa on.köko paik- tvttöfli J J^^^o on palfon
^ia^unnan suomalato^^^^^^ '
psiitä taida.tuHä-mi^äiivjärkeä
viitta kuitenkin,tennenkjiiii miehet
^poistuivat, lupasin, j^ttä. ^yalmistan
laisen puheeo.^^^:
^ÄJa-seuraavan {iäivä^
tuumailin puheen afhetta; mistä
huisin ja kuinka pitkästi] Raama-lisista
vastakohdilta olisi • mieles-
(äiii saanut hyväni puheen' aiheen,
tikka Amerikan iiistoriäslakin olisi
voinut puhua.. L^uis.Pasteurin elä­mäkerran
selostaminen taitaisi olla
mielenkiintoista r- lapsuutensa, koulu-vuotensa
ja myöhemmät huomatut
tieteelliset saavutuksensa.: Ranskan
vallankumous olisi ehkä ..sopimaton
aihe jouluaattoillafcsi. M^tta entäs
:musiikki, tahikka .taloudelliset ja
. listorialliset seikat, jotka vaikuttivat
ja johtivat Amerikan; löytämiseen ?
Kysyttyäni äitini mielipidettä asi­asta,
oli hän sitä rriieltä, että jos pu­heen
tulen pitämään jouluaattoilta-
Haalin seinustalla ole\Tlla tuoleilla
istui monet *'helluparit" kuten ennen-km
ja myöskin toistakynmientä nei­tosta
ilman elämäntoveria. Yksi
näistä seinustalla istuvista neitosista
oli mielestäni kaikkia toisia kaliriiim-j
pi ja miellyttävämpi. Olin hänen ole­mustaan
ihaillut jo vuosikausia. Jo­ka
ikinen kerta hänet nähtyäni kuo­hahti
vereni omituisen suloisesti. En
vieläkään tiedä minkätähden. Vaikka
en koskaan hänelle puhunut halastua
sanaa, tuskin edes katsoin häntä suo­raan
silmiin, siksi monesti toivoin,
että koko nuoruuteni voimalla saisin
tuon herttaisen, korkearintaisen ty­tön
pusertaa rintaani vasten ja pai­naa
kuuman suudelman hänen kau­niisti
kaartuville huulilleen. Toivo­mukseni
jäi toivomukseksi ja ehkä
näin onkin paras.
Kun oli laulettu kolme yhteislau­lua,
keräsi ohjelmanesittäjä laulukir­jat
ja niin alkoi varsinainen ohjel-mansuoritus.
Ensimmäiseksi lauloi
na, tulisi sen käsitellä joulua: mistä ohjelmanesittäjä humoristisen laulun,
joulunvietto on saanut alkunsa, kau- jonka hän sanoi itse kirjoittaneensa
" anko joulua on vietetty ja millä ta­valla
sitä eri maissa vetetään.
Ädin neuvo ei mielestärir ollutkaan
hullumpi, vaan oli siinä tervettä jär­keä
kuten yleensä kaikissa hänen an­tamissaan
neuvoissa. Päätin siis pu­heeni
aiheeksi ottaa: "Joulu ja mistä
.?en viettäminen johtuu."
Menin kaupungin koulun kirjas-tilaisuutta
varten. Kuitenkin minä­kin
olin laulun kuullut laulettavan jo
vuosia sitten Suomessa ja täälläkin
parissa eri tilaisuudessa. Kun hän
oli laulanut vielä toisenkin "oman kir­joittamansa"
laulun, esitti hän seu­raavaksi
"Pikku-Alman". Alma vä­hän
arkaillen meni näyttämön reu­nalle
ja kun oli saanut äänensä selvi-
Priscilla Lanc saa juhlia joulua useampia kertoja. Tässä hän, näytelmässä
"Four Mothers", on pukemassa joulukuusta
toon katselemaan ainehistoa, ja kun tetyksi, luki hän kirjasta''Pyhä Son- >
pari pälyää olin kymmeniä kirjoja
tarkastellut ja tehnyt muistiinpanoja,
oli kuin olikin puheeni valmis.
Luin sen kymmeniä kertoja. IVIie-
X lestäni oli se aivan liian pitkä. Aloin
siis sitä lyhennellä. Lyhensin ja ly­hensin.
Vihdoin oli puheen pääkoh­dat
pienellä paperiliuskalla, hiin pie-tiainen"
noin 20 minuuttia kestä­vän
luvun ja yleisö henkeään pidät­täen
ahmi jokaisen sanan.
Alman tultua istumaan Mattinsa
viereen "Pyhä sontiainen" kainalos­saan
meni hiljan Suomesta tullut Sel­ma-
niminen tyttö laulamaan ''Malt-siaren
pojan sydän on niin hellä ja
Vdnhdt tarjottimet
jonka reunat olivat kauniisti kaarelle luvun ensimmäisille vuosikymmenille.
. r -j --'
neliä, että voin seii pitää kädessäni, polttavat on sen suudelmat." Laulun
kenenkään kauempana, olevan sitä sävel oli kaunis, sanat kovin tunteel-
? huomaamatta. liset, ja kun Selma sen vielä esitti
Seuraavat päivät harjoittelin ja melko hyvin, niin eipä suotta ihmis-
^ harjoittelin, usein peilin edessä. Tein ten joukossa alkanut kuulua nyyhky-iaikki
kasvo- ja käsiliikkeet, jotka tystä ja suoranaista itkuakm.
Ä jouluaattonakin tehdä. Sylkä- Kellosepän vmlusoolon jälkeen
sin nenäliinaani, kuten <jlinvanhem- lausui ohjelmanesittäjä "oman tilai-
Icikatut ja keskusta koristettu hem­peillä
ruusuilla, oli ennen kaikkien
emäntien ylpeys. Sellaisia oli sekä
suurissa taioissa että pienissä maa-laistuvissa
siihen asti. kunnes muoti
toi kauppaan kylmästi kiiltävät nik-kelöidyt
tarjottimet. Nämä lumosivat
Edellisen vuosisadan kuluessa oli'
vat Itämaat tulleet Euroopassa tun­netuiksi.
Rokokoon ihmistä viehätti­vät
ja hurmasivat kaukaisen, salape­räisen
Kiinan ja Japanin taidetuot-ieet:
silkit, posliinit ja huonekalut,
joista tuli kiihkeästi tavoiteltuja ke-
:P;enkin, puhujien nähnyt.tekevän, ja
Verdiäni olevasta . vesilasista otin
tästä kulauksen.
asussa, kuin puheeni nyt lo-
;:puiKsesti oli, piti Ä k e s t ä ä 20 mi-
: Duuttia, ei ainakaan 17 minuuttia va­rhempaa.
.' ••
Jouluaattoilta viimeinkin tuli ja
;öie menimme haalille. Haali oli puh-
;^tettu ja koristettu, kuten aina en­nenkin
jouluksi. Perällä oikealla puo-iJfUa,
näyttämön- edessäj^^li kauniisti
; koristettu kuusi: m.m. oli kuusen ko-
•^teina kolmisenkymmentä oikeaa
suutta varten kirjoittamansa runon",
kuten hän ilmoitti, vaikka todellisuu­dessa
oH runo Aku Päiviön — Tolle
Kaivolan runokokoelmasta, joka oli
juuri silloin ilmestynyt. Ja sitten
esitettiin illan pääohjelmanumero:
"puhe kotonaan joulua viettämässä
olevalta ylioppilaalta — —"
Kun nimeni mainittiin ja aploodit
olivat tauonneet, astuin kuliisien vä­listä
näyttämölle ja aloin puheeni. O-lin
ennen kymmeniä, ehkä satojakin
kertoja antanut erilaisia ohjelmanu­meroita,
mutta nyt olin ensikertaa pi-emmitien
ja isäntien silmät, ja silloin räilyesineitä kaikkialla, mutta varsin-alennettiin
maalatut tarjottimet keit- Englatmissa. Erikoisen suuren
tiökäyttöön ja sieltä romukasaan. ^^^^.^^^ saavuttivat kiinalaiset ja ja^
Mutta nyt me ikävöimme vanhoja panilaiset lakatut esineet: tarjottimet,
tarjottimiamme ja mielellämme pa- rasiat yms. Innokkaasti koetettiin
lauttaisimme ne entiselle kunntapai- niitä jäljentää maalaamalla puuta eri-kallcen
ruokailuhuoneen seinälle, jos laisilla lakkamaalatismenetdmillä,
meillä vain olisi niitä. Nyt taas ym- jotka kuitenkaan eivät olleet yhtä
märrämme vanhojen maalattujen hyviä kuin itämaiset. Vihdoin keksi
kukkien ja kultakoukcröiden runoili- eräs ranskalainen maalari Robert
sen viehätyksen, nyt, kun mielestäm- Martin lakkavärin, joka veti vertoja
me tcräsputkihuonekalut ja uusasial- japanilaiselle lakeerausaineelle. Td-fisct
sisustukset alkavat tuntua liian ns. vernis Martin teki puun erit'
järkeviltä ja kuivakiskoisilta. tuin kauniisti loistavaksi ja kovapin-
Vanhat, maalatut tarjottimet joh- täiseksi. Martin maalasi esineet muS"
tavat ajatuksemme siihen aikaan, jo- tiksi, punaisiksi tai vihreiksi ja koris­ta
on sanottu rokokoo-kaudeksi, 1700 teli ne kiinalaisilla tai itsekeksiniillään
.A^kynttilää ja latvassa suuri ho- tämässä puhetta.
•P^Paperista tehty Bethelemin tähti. - Puheeni alku meni moitteettomas-
^uusen alla oli kymmeniä joululah­japaketteja
ja satoja joulukortteja.
' Tuon kolmen kimkauden. poissa­oloni
ajalla ei minun mielestäni mi-
^ ollut muuttunut. Jokainen haa-
^ oleva ihminen istui samalla tuo-
'i^kuin oli istunut kolme kuukaut-
^ sitten, tahi saapa sanoa, kolme
^otta sitten. Ovenpielessä olevan
Vman uunin takana istuivat samat
?^et samoilla tuoleilla, joilUxiHvat
ti, saapa sanoa, suurenniöisesti. nom
kahden minuutin ajan. Tein monen­laisia
naamaliikkeitä ja myöskin kä­silläni
monta mielestäni hyvin tai­teellista
kuviota; kerkesimpä jo syl­kemään
kerran nenäliinaanikin. mut-ni
20 minuuttia kestäväksi ja oli se
sen kotona harjoitellessani ottanut­kin,
nyt kolme minuuttia puhuttuani
olin mielestäni sanonut sanottavani,
puhunut jo liikaakin, ja niinpä, kun
ei muutakaan neuvoa ollut, joillakin
sattuvilla sanoilla lopetin puheeni ja
vetäydyin saman kuhisin rakoon,
niistä olin tullutkin.
\'aikka pitämäni puhe olikin vain
tuollainen lyhyt pätkä, oli saamani
,a kten alkoi sanat tak.rlua kurk- aploodit ja suosionosoitukset kerras-ta
MucH «iiK . ^^^^ valtavat. Ihmiset hakkasivat
kuuni ja. sanavarastoni tuntui kutis­tuvan
ihan olemattomiin. Muistini
alkoi pettää. Hermostuin.
Vaikka olinkin valmistanut puhee-käsiään
ja tömyyttivät jalkojaan lat­tiaan
aivan kuin paremniallekin suu­ruudelle.
Moni haalissa olija var­maankin
ajatteli, että poika on ko­ko
mato puhumaan. Eihän kukaan
tiennyt kauanko oli aikomukseni pu­hua
— ehkä juuri tuon kolmen mi­nuutin
ajan.
Myöhemmin illalla tanssittaessa,
kun ikäisteni kanssa keskustelin pu­heestani
ja sanoin heille ihmettelevä­ni,
kun puheeiji loputtua sain niin
runsaat suosionosoitukset osakseni,
naamani totta vie venyi pitkäksi, kun
nuo "kakarat" myönsivät taputta­neensa
siksi käsiään yhteen ja tömis­täneensä
lattiaa jaloillaan, kun niin
pian lopetin, sillä olihan kiire tans­simaan.