Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 21, 1940

              Sivu 4
LAUANTAINA, J<KE.UKUUN 21 PÄlVi^Ä 1940
Jjatkoa
i l t a kului inyöhään/mutfe
ei kuuhinut. Viimein M d a lahti ko­tiinsa
arvellen Dickin pian palaavan.
Edith tiesi, ettei B i c k tulisi emien-kuin
Joskus aamuyc^
uikin imkkumasm^ p ^
Aamulla Dick cdi huono^^
mutta ef halunnut häiiitä: ^EdittiSy
vaan sanoi ff^ovarisäaamiaJ^o^^^v^
raenfiritansä keittiöissä jä'^^^^k^
sä tuödä EdiiAih aa
ei edes^ Öy\?aslätyl E d i
sään..' ^.
Näin kultd viikot ja^E^
ennallaan/ Talvi k«il]uifcävaä^ä ja
kevät k e ^ ä n . Eton oli ollut niittkSt-ti
poju kökO' pienen ikansäy mutta
kuuraat kföäihnat ja hamiiiastat tu­lo
tekivät hänet rauhattomaksi Edith
päätti mennä i^nsä ja äitinsä luo
kuumimmank^än ajaksi, mutta hän
päätti satuttaa tuon matkan juuri
siksi ajaksi kun Dick saiM kaksiviik­koisen
ke^omansa. Se öK elokuulla.
Mutta kun Edith ehdotti sitä Dickil-le,
murahti tämä:
"Kyllä minä kaupui^sakin pär­jään/
mene sinä vain pojun kanssa,^
ettei se siinä itke pitkiä iifta,"
Edith lähti. lapsineen lapsunskcr-tiinsa.
; i 0 n paätfi olla kuukauden
siellä, sim hän hahisi vaMn vöumfe-tua
raäalla, m l ^ maitoa kylliksi
Kmj. F—A.
- ^ j ä sitten he molemmat tulisivat ta-kaiam
uusina ihmisinä.; i -
, Oli t ä a s i Ä n hauska ollämaaHä: ja
r)tötOfflä^<D^ parissa. :l # 0 0 ^ 1 ^
vettyi kuiri i n a i ^ i ^ ^
f ^ . < n ö p ^ ä t i . >^ H ä n ; d i niin suloiuen
; -pienokainen^ -että vaHoittr^?!^^
:^3^tfiheim^
iv ^th^iatSfiliv^:^uB^^
<^ ruqJiikoBa :>Jei^eh - Doom < kanssa.
hemmoiteltaisSn pilalfe,
ja V J Ä olivat^ ^a^^ vatent täyttä-nmam
lianen
E d ^ ^ hakivat hä­net
usein seuraatisa. Ja äiti aina sa-
• noi: ^
"Meiie vain, Edith, ky^lä me Donin
kanssa täällä toimeen tulemme hy­vin",
ja Edith luotti äitiin
Eräänä kauniina sunnuntaiaamuna
ajoi kolme autoa pihaan. Ne olivat
kylän nuorisoa j a nuoria pareja me­nossa
järvenrannalle p i k n i k k i i n He
kukuttelivat Eifithin mukaan ja
pian oltiin matkaBa vanhan Äfatin
majalle. EdithiHaroE nyt pJoju mii-fcanaaiiv
-silfö. h ä n hakisi näyttää Ma­tille,
mitä hän oK taälä ajalla aikaan
saanutj nunknin M n ssm
Saa^initttin .Sfatia^ majafle, jossa
1^ , • : - ; p u p l d ^ ^ rakastaa Berttaa
kohtelias i. säntä tapansa jnujk aan-t/a r- maitjeisissa paikoissa Bertan ^kaanncs.^» ,
tuotujen leivosten kanssa. Sitten
mentiin rantaan uimaan." Matti otti
'"bonta hUDStaaiisa siksi aikaa *un
Edith kävi itastamassa itseään Kar-
^^hulamrneh vedessä.' Mutta pran^li^
^rasjri tolsteri -leikkiirf: ja^ istahti i a ^ t i -
, k ö l l e : Donin" ja. Matin^^v^
fctiittaikitf l ^ t i Ä t t ^ i h a p ä i t ^^
tiäsi/ , i;apse^i tähden; halusin oUä
vaiti.^. asiat toisin.
<Misi i r t ä h d ^^
-hij^oleki itsestäni"', pn-i
jafi: r j ^ i u m ä^
,^ J j ^ ^ ^ ^ lepenrdlfiii
pniallä latpse^ Mutta E-
vkeitfaraaattja-Edilh:jä^.4ojumaan ran- , <..M..t.h <i,J[iu.^.^.. . . lepertdy
;-4aMeti.kiloii: H, %?na.• i m. .i.e.n ki esästä ^a^^ira^^i^ . - ,i jjoaviasn-ta ..v eHi an^na-, -lvkya mrsyi t-siedkvoa s-v^ i^s^ta t.u. nteHsi^jtian'
r.^ringöiflampoisista-sateista.^Don fcaj-: 4^^^^^^^^^ , ^
; *'Mmim ph :mentayä toisten jouli-veli
hiekkaa- -piiuähisikä^
opetteli kävelemään Ja otti ep
ja [askelia, vaikka ei ö l k t vielä
denkaan ikäinen. Edith piteli häntä
pystyssä, käsistä ja poika pötki hie­taa
pyrkien menemään Qm^iin nimiin­sä.
Juuri silloin Olavi tuli heidän
luokseen ja istahti katselemaan tuota
lepastusta.
Edith seurasi Olavin katsetta, joka
oK kiintynyt Donin vasempaan jal­kaan.
Donrlia oK pieni syntymä­merkki
eii "tehtaari virhe", niinkuin
Edith sitä leikillään nimitti. Kaksi
pienintä varvasta oli kiinni toisis­saan
keskiniyeleeseen asti.
''Se on Tninun yksityistuntprnerkfci-n
i " , sanoi Edith nauraen. ''Jos näet
tuollaisia jälkiäy hiin tunnet ne minun
pojuni jäljiksi:" Ja hän nosti tuon
merkillisen pikku jalan Olavin tar^-
• kastettavaksi.. • . . / - - ^ •
En halua että ihmiset alkavat
: puhua sinusta sitä ja tätä. Seison
vierelläsi, tee • päätöksesi kuinka hy­vänsä.
Älä anna kenenkään tietää
salaisuudestamme. Hyvästi, rakas!
Anna minulle tieto päätöksestäsi, kirn
olet tullut siihen."
Hän puristi hellästi vielä Edithin
kättä, joka sai hänen sydämessään
olleen, kipinän ilmiliekkiin. Koske­tuskin
tuohon rakkaaseen naiseen
sai hänen mielenrauhansa horjumaan.
Ja nyt hän tunsi tuskan, joka riehui
Edithin rinnassa, j a sen johdosta it­sesyytöstä,
että oli sen aiheuttanut.
Mutta hän yannoi, että hän tulisi sen
korvaamaan, vaikka se maksaisi hä­nen
henkensä.
melifiUvUu^iellisUla • kuvioilla^ • ihmis-ja
el&nJfitknmiUa ja JmkiNa: 0an
käytti jkötisteltmnT^
osasi-saada aikaan loistdtaita Ja iärr
tcdlisia.. ttdöksiä. Erikoiseftrkttidui-siksi
tulivat nuuskarasiai^ joikä olivat
vemis. Martinilla: matätätä:
" Itamaiäa pH lakeerä^ tarjätti-mefjd
rasiat jo kauan tehty papitr,
macRestäf muita Euroopassa :\tämä
valmiste sai jrnsimmäise^ kerran pa­tentin
vasta V. I772',JoSain englanti­lainen
€immatiilakeeraafa Etenry Clay
keksi erään mlmistusmaietetmän::
Clayn fapier machdta oli samanlai­sia
omincnsmtksia. kuin itämaisella
papier mackeUa; ja siitä tuliy sen jäl­keen
kidn keksintöä vielä oli parän-
,nettu, sopiva.raaka-aine vemis Hfar-_
tin-lakhuna:al'auscsineid€n valmistuk­seen.
.
Varhaisimtnaf papier macketarjot-timct
olivat koristetut käsinmaala­tuilla
. krysant4;nt:nn-kttkiliq,.. jptkq
peittivät miltei kokonaan tar jottimen
pinnan. Sittemmin maalattiin tarjot-iimiin
kiina fatsia niaisemia pagodei-ircen,
koristeellisine siltoineen,. lintui-weci?
ja-: f^ikkapt^sainecn: Värien ja
kullrnr ohella käytettiin . kuvioiliin
myöskin 'Jtclrmäisfä loistoa tehosta­maani
TSOO-luvun alussa, Trafalgarin ja
IVaterloqn taistcliijen jälkeen puTtkesi
Euglannissa isän maallinen innostus
kukoistukseensa. Sen heijastus ön Iia~
voittavissa farjotinteollisuudessakiii.
Tarjottiiniin maalattiin historiallisia
tapahtumia ja paikkoja ja Englannin
merHierruutta symbolisoivia kuvia.
Vastaavanlaisia ja uskonnollisia ai­heita
käytettiin nyt mannermaaUakin
iarjotiimien k^triste^na. Toiselta puo­len
on muisettava, että imosisadan ä-lussa
vallinneen empire-tyylin vaiku­tus
jatkui vielä samanaikaisesti. Tä­mä
tyyli oli pitänyt esikuvanaan jaloa
klassillisuttifa, suoria viivoja, yleviä
aiheita.
Tämän ajan tarjottimet ovat ta­valliset*
suorakaiteen -JOS-kus
soikcanpyoreiiäi Keskfusiiut fioris-taä'nieääljow^^
itaff00tm
thäalttt^
te^i^^lelaiköynnäs-tai vain yksrnker-r
l^tain^-kultajuova. ' •. ••
Aurinko Oli kiertänyt länteen ja
kaikki valmistuivat lähtemään ko­tiin:
f l i f e t t i ^ t ^ Donia.
Edith;Jfcoköiti tavarat .ja seurasi Mat­tia
ylös.: r^äntatörm^^^^^ missä autot
: ,semä mxrntttii ro^atptiis^ttnciJ^si^ju
orfmmenHii^ m
- koka tyyli taas vaihtui: Etigkmmssa
alkoi; jo 2S304uvulla palautuminen
aikaisempaart -koristelntyyliim ^-Sär-
::moihhjt cl^i^ ruvettiin-ttu^jottimi^i
valmistamaan rautapelUstä,-, joka
,:nzaälaitiitt 43^Ma:Väre^^ ^ Maise-
. mien sijasta .maaiatJua -nyt^Jää
kuiria , lintuja ja perhosia'tarjotti-ntien
koristeiksi. -Samalla muuttmvat
tarjotiifitien reunat kaareileviksi:.OU
tullut- uusrökokon aika. Näin kävi
muuallakin. Ruusut, liljat^ ja. köyn­nöskasvit
pääsivät, jälleen r:su9siootty
.Musta läikkyv(t:pohjai3ärij[>liiäv^lir.
sin. Kultaörna^neniit- kiersivät kaa-reilevia
reunoja, -
Kujkkaisk(^istdun nmotiUituW^ ö^^^
tavallaan. edu^siy mutta siinä piili
suoranainen' vaerakin. Maisemien -ja:
vertauskuvallisten aiheitten maalaa­miseen
.oli tarvittu oikeita taidemaa-i
kureita/ Se ei onnistunut tavalliselta
ammattilaiselta ensinkään, Jtuten mo­net
huonosti maalatut tarjottimet to­distavat.
Kukkasten maalaaminen oli
helpompaa. Sitä osasivat picnemmät-km
mestarit tehdä näppärästi ja vie­hättävästi.
Tehdastyölle tästä oli suu­ri
hyöty. Taitavat ammattilaisetkin
Maattoivat harjaantua nopeasti jäl­jentämään
taiteilijoiden kukkamaa-lauksia,
ja siten voitiin vahnistaa tar-joftimia
suurta yleisöä varten. Mutta
samalla muuttui tarjottimien nmalaus
htsinatyoksi ja taiteellinen taso ma­daltui.
Eikä se suinkaan kohonnut sii-f-
ä, että aikaa myöten ruvettiin stw-rittamaan
koristelua koneilla paina-
: , ^ Sfutta piavirt ka^ kuvastui
yhämmästys, J3. h m _, .•>
-n~v "Voik^ ..Miv :,o<Jpttiyat>. • p p
•-• ttulia o n , ^ ja. jokelsi: VBye bye
; Ja-iian.siyd
, ;ja;fastaa;«, •; • . ^ ^ ;, - ^ . : "Jiylläpä sinulla poju on paljon
. N
.; Öottiff varpaat - o i ^ ^ pieni. jälkipäi- kaikki miehet?isäksesi; -.Alutta kue-rn^^
varpaista. ^ i 0 i : oHut' tapfias • ^ n o a ^Gr^ndad*."
€ ; 5 ? p 1 * l h t e ^ iTiiahdpiKsiitrtt rupattelua
~ Mikä..kohtaröHivat .Se oRkuinkos- ^hymysöm,'vaikka jokainen sana oli
to :hän^n heikkoudestaan.
Olavi otti ppjan;«yKlnsä jä painoi
hänet- kuumeisin kaWoih rintaansa
Alasten, puhjeten pöhuanaan: ' '
. ;**¥oi siftua,. pStku enkelini! Jos
; tietäisit, minkäfainen raukka. sinun
-isäsi pii, niin . . . Mautta ännä an­teeksi
J " ''"' ••: • • • . ^ •
Kjnjmeleet nousivat Effithin s i l -
- iniin katsdlle^aan tupta sivusta. Ä h
tunsi, e t ^ nuo-kakäi^fcuBlm^^ yh-kuinkyjmää
vettä olisi
ncin tajrtyi nauraa. toisten mukana,
vaikka sydän itki.v
Hän astui autoon Don käsivarrei-laän
liuomaämätta ketä hänen mat­katoverinsa
olivat, hänen päässään
vain- jyskytti - sama kysymys: miten
selvittää sfekaantunut elämänvyhti ja
miten se tulisi vaikuttamaan toi-
Auto : pysähtyi.. Edith katsahti
teen. M«tta sitten noiKi tuska hä- ympärilleen; että mikä on vikana, ja
iien rintaansa. Kuinka voisi hän se- hiiomasi että oli tultu kotiportille.
Ifttää.^YDitkifle^ ; JEfän-oti:dämän't; --Jfupnees^ehsä päästyään hän läski
umpikujassa. - Hän; ei voisi e l S nukahtaneeff lapsen vuoteelle, hcit-väimpna
"öetäen tuon totiiu- • täjrtyi itsekin-säfikyynsä ja itki, itki
dän kolmen eläriiälläfcaikeh.^i^ siksi yhden^ toisensa perä Här. ei
raddän tietämättä sutä itse mitäa^ sä?iriut ikokpöii sopivaa kirjettä, vaik-
Kumka aiot selittää sen Dickille? käldrjoitti sen moneen kertaan. T»-
Tehtyä ei voida tdidä tekemättö- mein hän •kyllästyi siihen ja päitti
en.
K. £J£S.
maksi, A-aikka kuinka sien tahtoisin.
Mutta tiedät, että rakastan sinua vie­lä
niinkuin ennenkin — ja olen val­mis
huolehtimaan sinusta ja pojasta­ni".
Olavi puhui melkein kuiskaten.
Edith katsahti ympärilleen säpsäh­täen,
mutta ketään ei ollut kuule­massa.
Toiset uivat laiturin ympäril­lä,
joka oli kuulomatkan ulkopuolel­la.
'•'En halua sinua vietellä, Edith.
Mutta olen tiennyt jo kauan, ettet
rakasta enää Dickiä ~ hän on tap­panut
rakkautesi, ja luulenkin, että
se oli vam hetken viehätysUi hänen
antaa asian ratkaista itsensä.
- Hän siirsi kotiin menoansa viikol­la,
j a kun se oli kuhmut, toisella. Nnn
hän eli päivästä toiseen, jäytävä epä­varmuus
ja suru sydämessään. Ai^^
jo usein kyseli, oliko hän terve, ja
vaikka hän vakuutti, ettei hän voisJ
terveempi ollakaan, niin äiti ei näyt­tänyt
uskovan — Edithin asiat ei/ät
olleet ennallaan. ^
Mutta sitten tapahtui käännös
yhtäkkiä. Eräänä päivänä, kun i?a
ja äiti menivät naapuriin ja hän jai
kotia, kutoen aikansa kuluksi Donil­le
sokkaa, kuului ovelta koputus ja