Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 28, 1950

              taa'--1
•irat' -«Mmäi!-:-••k#jat V.-.tostteleiimkset.-,.
Imme oli-%:'am tavaHmen; sekatyömies
itaen ^perheensä eteen uutterasti.'Sil-'
in kun blimme' •vielä-pieliä, teki :liin
ksitöista tuntia päi\-ässä työtä paikka-
Itjnnan puunjalosti^- ja •massatehtaal-
% kuten sitä mmltettiin. Ältinime
M ^.asen raatoi vieläkin pitempiä päiviä,
(Äuolehtien suuren perheensä moainaisis-
'- t % tarpeista.
Asuimme pitkät ajat vuokrahuoneissa
"s 1 ne ajat ovat ikäviä muistelta\da meil-
•i^ lapsile. Mutta viimein täytyi se toi-eenime,
että saisimme muuttaa omaan
lokkiimme. Oli kaunis kesä kun tuo
vksihuoneinen tupa valmistui niin pal-
4u>D, että siinä oli jo vesikatto ja kaksi
kkunaa paikoillaan. Meitä ei mi-
•ään voima enää voinut pitää pois siel-
' t^ä. Keräsimme päivis'ii lattialle sam-
. iialia, jotka sitten käytettim väli-
' iton täytteeksi. Sammalien päällä nu-uimme
ja olimme sanomattoman on-dlisia,
olimmehan saaneet oman mö-
,:n. Sen pihalla oli lukuisia koivuja^
titka jätettiinkin :s"tten : pihamaata
. lunistamaan ja niinpä uneillä olivatkin
ihannuskoiviit aina pihalla. Isä raiva-s
meidän lapsien ja äidin avustamana
/ enen peltotilkun, jossa.sitten seuraa-
- ma kesänä kasvoivat perunat oikein
. nasta takaa. Rakennettiin navetta,
/ ssa sitten pian oli oma Lystikki-lehmä,
ka meidän lasten mielestä oli maail:
1 an paras sarvipää, antoihan se maille
,' aitoa, jota etenkin Amalia-sisko joi
. mpöisenä saaden lisää pyöreyttä jo en-
' istäänkin pyöreisiiii kasvoihinsa.
', aikki välttämättömät . rakennukset
) )usivat aivankuin jonkin taikavoiman
17ulla. Kaivonpaikan katsoi eräs kul-
!.Uva t3-Öläinen ja onnistui siinä suuren-
' aisesti. - Kuuden sylen vaiheilla- alkoi
' nvoon tulla vettä jolloin kaivajille tu-
; kiire pois kaivosta alaslaskemaän pui-
1' tta. joka oli valmiiksi paksuista lan-lista
timprattuna. "
Kaivon saannissa oli verraton onni
.ukana ja se taasen herätti itsestään
.":^/s>Tnyksen saada sauna. Sitävarten
V>; !i jo kyllä olemassa erinäisiä rakenuus-
,r^rpeitakin.\-..;
isäni ja kahden :y^^
I» ollessa ansiotöissä, ryhtyi äiti rakeh-
; -asmestariksi ja allekirjoittanut oli
'A
latimaton, sisäät3lämpiävä, mutta sit-i.\
ti?nkin oli>:saiioa',.ja äntoiidn^ -suloiset-
'•"i^ylyt- ja kira ei--.-vedestä- ollut-•• puutetta-
^|nin puhtaaksi - siellä ^;tulimme, sen ' sei-.
-^1 bien mustuudes;ta huolimatta. Tämän
- T%
5#
lATKUVÄSTI HEBELMmVä
JA KÖNSYTÖN
Antaa siemenestä istutettuna hedelmän
easimmäisetia \-uoiiDa. Helppo kasvattaa.
Pensas kasvaa noin jalaa liijrfcn-sctsi.
Se ei leviä rönsyjen muodossa. Kestä­vä
ia moni vuotinen. Hedclmöi ron-iraasti
aikaisesta keväästä la^avaaa
pakkaseen asti. Mansikassa on hyA&
hcrkulljnea tuaku ja'tuo3Lsu tnuietuttoa
villiiiiaiisJkkQa; se on rjkas ja mchu:-
nea. Pensaat kasvavat sievästi tunJici&si
ja ovat siten myös koristepensaita ka»-
vlsraaan, bcJclmiipuutarliati tai Soikka-tarban
reunoilla. Se on myös näkyvä
Ttiukkukasvi. -Vaikka Moat' RoEa-man-
•jkat ovat p'cncmpiä ku'n markkinoita
•«•arlcA kas^-atettavat raansikst, niin ne
orvat kuitenkin suurempia kuin mitkään
xnaut «neidän tuntctoaaime siemenista
kasvatettavat ra^nsikat, sivuuttaen po-puläär"
sct oolemachcr. ja muut lajit. Sen
harvinainen pensasmuoto ja oivallinen
maku panee Jämän lajin omaan luok­kaansa
jokaisessa ^otipuutarha-^sa. Sie-nJcnvar,
«to on rajoitetta. Tilatkaa a.i.
kais-a. (PakeUi 23c) (3 pakettia 50c)
post-vapaastj.
ILMAISEKSI MeidSn iso tuoden 19S0
siemtn- ja tmmikirjamme. *
,»'
'k
saunan valmistuksen historiaan yhdis­tyi
myöskin sellainen seikka, että pari
viikkoa sen valmistuksen jälkeen näki
siellä päiväm^lon Emil-veikko. Erään
helmikuun 11 päivänä puuhasi äiti sau-nanlämmitj^
shommissa, joka se*kka ai­heutti
minussa ihmettelyä, kun se ta­pahtui
keskellä päivää. ICysäisinkin
tuota seikkaa äidiltä, johon hän vain
vastasi salaperäisesti hymähtäen. Olin
niin yksinkertainen, että en tiennyt
asioiden olevan niin päinkään Kello
neljän aikana tuli äiti saunasta muka­naan
pieni käärö, jonka hän laski vuo­teen
päälle, silloin heti ymmärsin uu­den
tulokkaan tulleen perheeseemme.
En millään voinut h-Uitä uteliaisuuttani
vaan menin ja hain kääröstä pikku veik-
, koni kasvot, jotka olivat tavattoman pu­naiset
ja pieni suu hapuili jotakin. Sil­lä
on varmaankin nälkä, sanoin äidille.
Nyt vasta minulle paljastui koko jut-
;tu.
"Eikö teUlä. ollut ollenkaan kätilöä?"
ehätin kysyä, sillä olin nimittäin kuul­lut,
että sellainenkin henkilö siinä tar­vitaan
kun lapsia saadaan.
'"Eihän siellä mitään sellaista ollut,
saunanlauteiden aitahan minä tuon
veikkosi löj^sin", sanoi äiti.
"Kukas Lystikin nyt lypsää, ettekö
te ole kipeä?" jatkoin kyselyäni.
'Kyllä minä jo lypsämään jaksan
mennä", sanoi äiti antaessaan minulle
jo niin rakkaaksi käyneelle veikolle en-
• si ateriansa.
Lähdin ulos suorittamaan erinäisiä
askareita, joiden suoritus tuntui olevan
entistä tärkeämpää. • Kaiken kiireeni
lomassa kävin tutkimassa saunanlau­teiden
aluksia. Sillä ei näkynyt merk­kiäkään
mistään löydöstä, Joka .seikka
sai tekemään omia jcditopäätöksiäni
noista lapsilöytöjutuista.
Lypsy oli suoritettu jo kun isä tuli
-illalla kotia. Minulla oli tärkeä iiuti-.
,nen kerrottavana mutta, huomasi
ei tämä, ollutkäain imikääii: aiutm^ii.
. lisälle.' .^äyt ti-^ttahäi^ ties
• ^ o l e v a n , - ^
Saunan lauteideoi - alta löytyi meB.
• mieulle'^^ kaksi' siskoa jälkaei^äin, •äi-van;
sama!slaisissa olosuhteissa ilmam mi- '
f tään ulkopuolista-•.apua. -Ei slina tar- •
- vittu • -ketääfl, • niin tavattomalla -itselu^t-.
':• tämuksella. äitmi, • mi© uudeo -eläinän'-
. luomistehtävät suoritti.". Kun nyt -kaik­kea
tuota ajattelen, lalia^el voi <5lia;iliai-lematta
sitä tarmoa, jonka nuo vanliaö
ajan tervaslcannot JiäytäanöUisellä ta­valla
osoittivat.
.'\jankulku teki työtääii. Oma koti
kyllä oli, niutta puute teki jokaisen
viikon lopulla, tuttavuuttaan. Muistan
kuinka me naapurin pojan kanssa me­nimme
isiämme vastaan. Joka perjan­tai
oli tilipäivä ja äidin antaessa tie­don
mitä nyt olisi kipeimmin ostettava,
isä suoritti oston ja siinä sivussa sopo-tin
isän korvaan omankin toivomuk­seni
"paraskeista". Ne maistuivat niin
tavattoman hyviltä ja tekivät tuosta
retkestä oikean juhlan, kun sai tuon ve­sirinkelin
pureksittavakseen.
Suurissa työBiskeskuskissa ovat edis.
tyksen voimat suuret. Työväentalo jo
oli |a sillä oli suuri tontti. Työläisten
mieleen tuH osuusliikkeen perustamis­hanke.
Muistan, kuinka isä valmistau­tui
kokoukseen lähtöön, jossa sitten
luotiin perusta yhdelle maaseudun suu­rimmalle
osuusliikkeelle.
'•Halusta lähtisin teidän mukaanne",
sanoin isälle-
"En tiedä, jos siellä sallitaan lapsia",
sanoi.isä, "mutta-minua puolestani kyl­lä
saat tulla ja sitäpaitsi sinunlaisesi po-jathan-
ae-" sitjten' tulevaisuudessa - siinä '
li&keessä toimivat, jonka me tänäiltana
perustamme."
Olin mukana tuossa historiallisessa
kokouksessa ja seurasin innostuneena
kuinka nuo köyhät työmiehet keskuste­livat
osuustoiminta-periaatt^eista ja
kuinka vain sen avulla päästään irti teh­taan
kaupan siteistä. Suoritettiin koe-nimildrjoitus
ja tulos oli, että osuus­kauppa-
ajatus tuli todellisuudeksi. Va-
Iittiin toimikunta, Joka lähti hanketta
edelleen kehittämään ja seuraa^^ana ke­sänä
oli myymälä valmis.
En koskakh unhoita sitä innostusta,
joka uhkui työläisissä viettäessään tä­män
oman kauppansa avajaistilaisuut­ta.
Minäkin olin ylpeä, olihan minun­kin
isäni kömpelö nimikirjoitus perus-tajain
luettelossa. Tämä ensimmäinen
myymälä tosin paloi poroksi. Myymä­länhoitaja
oli ollut työväentalolla näy­telmäharjoituksissa.
Tultiiaan sieltä,
pani hän tulen kynttilään ja nukkui sii­hen
kjmttilän palaessa loppuun. Näin
syttyi tulipalo, josta mainittu henkilö
hädintuskin pelastui vuodeviltti harti­oillaan.
.
Tämä oli ankara isku tuolle osuustoi­minta
väelle, vaan ei kuitenkaan "niin
suuri, että ei siitä olisi selvitty yhteis­voimin.
.Myymälä tosin oli pienestä
summasta vakuutettu, mutta innostus
oli niin suuri, että se pystyi luomaan
uuden kaupan ja entistä erommän. Työ­läiset
oliyat nähni:et oman kaupan pa-rehimuuden
Jo-taloudellisestikin ja aat-teellisestikin
se .vaikutti rohkaisevasti,
olihan mäenpäällä osuuskaupan äiti,
työläisten valistuksen kehto työväenta­lo
ja sieltäkäsin li-etsottiin valistuksen
tulta ja annettiiö aineellistakin apua.
Myöhemminpalaamme tämän osuus^
: tolmliinaii-pariin miilelleeii kun se juh-
; - lii' ••25 juhlaaiisa." • •,
\ ;v'Työläfs!apset Jöutuiva jo hyvin nuo- •.
rinä l^temMn taiollisille ansaitsemaan
;:-1^ipäiisä,-»iinpt^-minunko oli aina ke-.•-
•/Väiäimaiasalttaya/;^^^ olemalla pai-'.
'•^ menpbikäRä-ja.^tten' myöhemmällä ren-
:kipoikaa.a. - Nuo ...ajat ovat synkimpiä
.-•muistoja^ l^ldess arismalla puutteet koto­na
QlivM-pkidä,. • - •'
• Kaikesta huolimatta oHa aina samas.
• saHalossä-iyöofj^a--191-8Jolloin työläiset
Ätivät ludkkataistoii-tielle aseilla va-
^ rustettuna. - -MiiiulIa-oH kaksi veljeä
punsdst^ti puolella, -siih "punkkeja", ku -
•'teB-se nimitys kuului. Kun vanhin
veljeni kaatui,,tai.oikeammin valkoiset
tappoivat hänet vankileirillä, niin en
voinut olla huomaamatta sitä vahingon­iloa,
millä isäntäväkeni asiasta mainit­si.
Millitsiri kuitenkin sisäisen tuskani,
ajattelin vain poislähtöäni ja ainiaaksi
tällaisestä ilmpiiristä. Tiesin,*että mo­lemmat
veljeni taistelivat oikean asian
puolesta toisten työläissiskojen jä veik­kojen
rinnalla.
Samaan aikaan emäptä alkoi puhua
rippikouluun menostani. Kertoessani
äidille Iästä oli han sitä mieltä, että me-nlsia
vain kouluun koska saisin talon
puolesta eväät ja kortteerin kouluajaksi.
Niinpä mmlnkln kouluun -kahdeksi vii­koksi
syksyllä ja kahdeltsi viikoksi ke­väällä,
- Koulu 'meni suuremmitta kom-,
melluksitta vaikka koululaisten joukossa
olikin suojeluskunlapukiiisia joita en.
voiaut olla halveksimatta Ja taisimme -
heitä "lahtareiksikin" aiimittiä-
Kesällä sitten sain pääsyn aikuisten
kirjoihin. Tultuani koulusta sanoin
emäraiälle, että nyt tämä poika lähtee
niiden "punikkien pariin". Sain kyllä
vähän nuhteita-jotka viittasivat siihen,
€ltä olen muka kiittämätön kun heti
koulua Jilkeea pois- .liJidea. Mikäia
'voima-el;olisi-n-olniit «aSa-aiiiua-pitlä
• tuossa • talossa |mi\ääk^a. Juho-^ikko
«^i päässyt mnkilasla. ehdonalaisuuteen
ja"hänkl-u rohkaisi, vala lähtemään ta­losta,:
sanon,-*^että kyllä sinä olet rip-pikoulue^
iläsi viides^ -vuodessa tienan­nut,
tule vain, kyllä tässlr^afjttSäift--V
ja niin Jäi tuo aika muistojen joukkoQn.
Tosin aluksi unissa kummitteli, olin ole.
Lähettäkää
Se on ihanteellinen lahja synty­mäpäivien,
merkkivuosien, häi«>
den, pääsiäisen ja muiden juhla­päivien
yhteydessä.
(Tammikuun 1 ptstä lähtien)
Kokonaispaino 10 paunaa
canadalaisille lähettäjille
m
6 paunaa kahvia
5 paunaa valk. riisiä
2 pakettia kuivattuja hedelmiä
1 pauna kuivattuja luumuja ,
1^ unssia kaneelia
' . - *
Kokonaispaino IS paunaa-
4 paunaa .kahvia
2 paunaa vallc riisiä
" ' li " " "
1% unssia kaneefia
Hinnat ja sisältö muutoksen alaisia
paluelun S erikolseluas
1) Nopea l ä h e t y s "Gripsholmissa",
"Stockhölmissa" tai SALin nopeissa
rahtilaivoissa.
2) Välitön perilletoimitus ulkomailla. Ei
viivytystä tullissa. Tulli makse­taan
paketin ollessa matkalla.
3) Malisimaanne Mutaan sisältyy Eu­roopan
tölli. Ai^oa. aaaerildjalafsieii
pakettipalvelu, j©ka tarjoaa tämäa
cdrnj. foöetlinen lalajapa&eiti.
i) Vain hienointa laatua ruokatava-ffoita.
3) Taidokkaasti pakattu exikolskarton-
•keiffin. Jotka teräsvantelsina takaa­vat
vahingoittumattoman perilletol-mituksen.
6) Aikaa säästyy ostoksissa ja lähettä­misessä.
Vastaanottaja säästyy epä-snukavuuksilta
ja menoilta. Ei Jo­nottamista
eikä ajanliukkaa tullissa
ulkomailla.
1) Paketti on täysin valvontamme alai­sena.
8) Biaotsm Äraerikaa Maja faliaa pe-rMeimlm
Ja laadim.
Tilatkaa pakettimie tänään meiltä:
Emwm SUKSI
Valtuutettu asiamies
Box 69 Suäburyt Ont.
lAXj.mtmnA, TAMi^immM z$ PÄIVÄNÄ, • i9so SI¥I| i