Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 28, 1950

              Mmrk
(KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI)
Published and printed by the Vapaus Pumishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West,'Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as second
class matter.
Liekki ihnestjT jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisäl­täen
parasta kaunokirjaUista luettavaa kaikilta aloilta.
TSUlUSMINNÄir: YITOYSVjaLTOSffllN:
1 vuosikerta 03.00 1 vuosikerta $3.75
6 kuukautta 1.75 6 kuukautta 2.25
3 kuukautta 1.00
SUJOaiEEN 3A MUUÄliLE ULKOMAILLE
1-vuosikerta $4,50 6 kuukautta $2.50
ILP.IOITUSEIINNAT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo­leman
ilmoitus $3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-värsy
$1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Eri­koishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kus­tantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
lOU-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: J, W. Saari
JLiekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
£?. O. BOX Ö9
mu(Tl
o rT
n n
Ly
Vihne aikoina on eloktivhsa esitetty harvoin sellaisia
filmejä, joita voisi sanoa hyviksi, tai tyydyttäviksikään ai­heiltaan.
Taiteelliselta tasoltaan m meinkin isienevät 'nm-kiin
ja 7notien katsojan kannalta juuri tämä taso onkin se,
inikä jotain merkitsee. Katmis lavasti'^, kauniit puvut ja
erittäin hiottu esiintyminen saavat katsojan unohtamaan
kokonaan aiheen ja näin- ollen voidaan elokuvayleisölle syöt­tää
minkälaista roskaa tahansa.
On muuten merkillepantava seikka, että eierooppclaiset
filmit yleensä ovat aiheitte?isakin puolesta hyviä, ainakin osa
niistä. Mutta valitettavasti eurooppalaisia filmejä, nähdään
täällä vain harvoin, koska Hollymoodin fUmimagnaattien
edtiflle ci ole suotavaa, että tälle mantereelle tuotaisiin kovin
paljon filmejä mmialta. Ulkomailta tuotujen filmien mukani
tulee aina tuulahduksia toisenlaisesta taiteesta jaioisenlaisJs-ta
aikeista kuin mitä Hollymoodin filmeissä on, ja se ei luon­nollisesti
palvele niitä tarkoituksia, joita Hollywoodiu filmi­tuotanto
on ottanut ajaakseen.
Ulkomailta tulleiden filmien joukossa on Britanniassa
valmistettu fi\mi, nimeltään "Fame is ihe Spur**, iuikä voitai­siin
vapaasti suomentaa ''Maine on kannustimena". Seöntyö-väenaiheinen,
kuvaten Britannian työväenpuolueen historiaa
VV. 1880 ja 1935 välisenä aikana.
Tässä filmissä kuvataan englantilaista kansan elämää
ja siinä paljastetaan se tie, mihin opportunismi vie työväen­liikkeen.
Tämä rämettyneisyys ilmenee erikoisesti Ramsay
MacDonaldin, tunnetun brittiläisen työväenpuolueen johto-tnichen
elämässä. Filmi kuvaakin juuri MacDonaldia, vaik­kakaan
häntä ei nimellisesti raaimta.
Fibniu pääkenkilönä on mies, joka on nuoruudestaan
saakka kuulunut työväenliikkeeseen, esiintyenpä ntiordudes-saau
vielä radikaalinakin. Mutta kun hän ^pääsee vastuun­alaiseen
toimeen työväen johtajana, häviää hänessä radikaa­lisuus
etenkin kun hän vielä saa tunnustusta v^ltiomieheni.
Tämä johtaa hänet niin kauas hänen varsinaiselta saraltaan,
että työväenliikkeen rivijäsenet, vieläpä hänen oma vaimon­sakin,
eivät hyväksy hänet kantaansa. Kuva päättyy siihen
eitä tämä "suuri valtiomies", työväen johtaja, pyytää korot­tamaan
itsensä loordiksi.
Kuva on mielenkiintoinen kauttaaltaan, miiä lisää luon-noliisesti
se, että se om työväenaiheinen,'harvinaista filmeis­sä.
Se esitctään^ pian Sudburyssa Park-ieatterissa ja se on
katsm^iisen arvoinen, joka. elokuvia harrastavan yleisön on
hyvä pitää micicssään, sillS harvoin vain meillä on tilaisuus
nähdä an^okkaampia filmejä.
ö ;^ :N
Kilpnkirjoifuksia saapuu hiljalleen ja tässä nmnerossa jul­kaisemme
niitä taas useita. Tähän saakka on vain saapunut
lyhyempiä kertomuksia, mutta jatkokertomusten sarjaan ci
oie vielä ehtinyt tuijaa yhtäkään. Joitain on vähän pitem­piä,
kahdessa ga ehkä kobncssa numerossa julkaistavia, mutta
ne eivät ole jatkokertomusten sarjaan kuuluvia, kuten kilpai-iujulistukscssa
mainittiin.
Kilpakirjoitusten ja vtuiden talvisten touhujen keskellä ci
kenenkään pidä unohtaa Liekin levitystä. Vaikka ci mitään
varsinaista levilyskilpaiiua ole käynnissä, niin Liekin ystä­vät
voivat silti pikku hiljaa harrastaa tätäkin alaa, pitää sil­mällä,
olisiko 7nahdo!lismitta saada uusia lukijoita Liekilk
ja. pitää huoli tilausten uudistapnisesta. Levityskysymyksen
päiväjärjestyksessä pitäminen on jokaisen- Liekin ystävän
kunma-asia, jota ei tule smnkaamr-mtpkim^- , . y .
rl i a
Kirj. j : N.
liTÄ on jo pitlvä aika kuin satuin
msirimään Buffaloon N. Y. Si'hen
aikaan työiäiset matkustivat raoitateil-iä
omissa vaunuissaan sikäli kuin siinä
onn-stuttiin. Buffalosta olin kuullut
maininkeja, joten tiesin olla- varuillani.
Mutta huomaavainen poliisi osasi heti
nähdä, että en ollut piletillä matkustaja,
enkä muutenkaan ollut hänen kirjois­saan
tuttu, joten välillämme sukeutui
seuraava kskustelu: ' .
^^yiedätkö, mies, missä olet?" kysyi
poliisi.
"Luulen olevani Suurten Jänkien
päässä", vastasin.
"Etpä olekaan. Tiedätkö, että tässä
läheltä on maailman kuuluisin iNiagaran
putous ja sen toisella puolella on On-tario-
järvi? Näytät hyvin tomppelin nä.
' köiseltä; Tiedätkö nutäänniäailm
suuHmaiista koskista? jKö&tapa lue­tella
muiitamia."
• •*;Hämehes'-OE'HälläpyÖrä, '
'Kaatrakoski ICarjalassa. ' ' - • '
Ei ole Vuoksen voittanutta,
yiikäynyttä ^Imatrani.'* '
'•Kuulostaa kiiiii^blislt 'iiinoilija", "sau­noi
poliisi ja taputti miriuä olalle. Kia-garan
putouksen yli bn siltk, siitä vbi
kävellä .yU. Jos-• talttaa.'-Mutta' miten
on sen Imatran laita?"
"Sen yli pantiin ennen köysi, mutta
kun sirkusteluun ^i ollut vielä pjjittu,
eikä ollut Buffalo Billiä, niin pöikkeulc-setta
kaikki köyttä myöten yrittävät
putosivat; Mutta minä olen sen laske­nut
tukilla ja paatilla ja tässä minä nyt
olen.". . ' .
' "Sinä olet sankari! Meöe nyt vain
Niagaralle. Siellä toisetkin hullut las­kevat
alas suletussa tynnyrissä. Sinulle
' kuuluisi 30 päivää \'ankeiitta irtolai-suudesta.
Lausu runo seuraavallekin po­liisille,
niin voit vapautua toisessakin
paikassa."-
Olin iloinen onnistumisestani. En
kuitenkaan lähtenyt Niagaralle. Polii­sin
yllytyskin tjmnyrissä laskeniisesta
tuntui pilkalliselta. Alkujaankin" olin
halunnut päästä Suur-New Yorkiin ja
kun olin vapaa, kävelin tavaravaunujen
linjalle.
Junani pysähtja ensimmäiseen keski­kokoiseen
kaupunkiin. Se oli Rochies-ter
N. Y. Siellä oli heti poliisi vastas­sa,
tyl>Thpi mies kuin edellinen. Ei
auttanut funoiieminen, nopeasti Tain
kuulusteltavaksi. Sekään ei kestänyt
kauan. Tuomari vain ikää^nkuin sivu­mennen
sanoi:
"30 päivää. Viekää koskenlaskija-runoilija
talteen."
Xiihä päivinä tulin melkein vakuu­tetuksi,
ettei vippäkonsteihiiikaan voi
aina luottaa.
—. —oÖo —-
Tmmmikmmm inliÄ
Kirj. KERTTU '^^lARTINSON
Jääkukka kylmän tammikuun
niin kalvaana käy ikkunaan,
yön kuuhut kasvoin keltaisin
maan yli heittää valoaan.
Xyt kierto päivän kaaren taas
niin lyhyt on. Ja hämärät
sen yli kättään ojentaa
kuin suuret, harmaat ystävät.
Yöiähdct kylmän tammikuun
nyt kirkkaimmillaan kimmeltää.
Kisaillen hiu teet valkeat ^
macäidiK syliin kiirehtää.
Jääkukat kylmän tammikuun
ja hiuteet Fierkän vaaleat,
on kirkkaat kylmyydessä
, .jaJicniöiset kmi..imcknat...: ..,.
''•jpULIPA LUOKSENI vilkas, pirteä nuorukainen, joka ^
noi olei-ansa reportteri ja aikovansa hastatella minua.
"Vai haastatella . . . Mitä te sitten oil^ein haluatte?'
"Niin . . . kyllä te ymmärrätte . . . Nythän on tullut i;
vaksi, että jos joku on tullut jollakin tavalla tunnetuksi,}:;
nelle esitetään tiettyjä kysymyksiä eri asioitten yhteydes;
Niin, että ehkä sallitte minun kysyä yhtä ja toista julkL?es.
ja yksityisestä elämästänne?"
"Totta kai, mielihyvin!" Minulla on tosiaan huono jnu:
ti, mutta toivottavasti ette välitä siitä. Tarkoitan, että se c
epäsäännöllinen — tavattoman epäsäännöllinen. Joskus;
pitää tavatonta kiirettä, joskus taas menee pari viikkoa e:
• neukuin se pääsee siihen, mistä sen pitäisi saada ote. Ssc
todella ikävä juttu." -
"Ei se mitään . . . Tehkää vain parhaanne,"
"Hj^^vä on. Koetan kerätä voimiani."
"Kiitos. Oletteko valmis alkamaan?"
"Olen."
"Kuinka vanha olette?" : -
•Kesäkuussa yhdeksäntoista vuotta."
"Niinkö! Minä kun ajattelin, etta olette ainakin C
vuotias.- Missä olette syntynyti" .
"Missourissa." • \ i: • •' --'^^
"Milloin aloitte kirjoittaa?"
"Mutta eihän se .ole mahdollista,; jos-te njrt olette K
"En minäkään .sitä ynjmärrä. Jollakin tavalla se tu:
. tuu omituiselta."
' . "Niin minustakin. Kuka^ ori ^mielestänne huomattavil
tapaamanne lienkilö?"
... f^Aaron Bmr." ' ^
"Mutta ettehän <)le voinut tavÄA#ohBurria,jos^^^^^^^
?e vasta 19-vuotias."
^ '^^ijos te tiedätte minusta enemmän koin imihä itse^ nii
aniksi sitten kyselette?"
"Anteeksi, se oli vain päähänpisto, ei muuta. KTJIBI!
eölitte tutustmieeksi Burriin?"' '
"'Niin, olin tässä taannoin -hänen haiitajaisissaan ja M
s=möS,^tt€n saisi pitää niin kovaa ääntä . . ."
^'Herranen aika! Jos kerran olitte hänen hautajaisia
vaan, niin totta kai hän oli kuollut ja jos hän oli kuollut, Dii
kuinka häntä voi liikuttaa, millaista ääntä te piditte . . ."
"En minäkään ymmärrä. 'Siinä suhteessa hän oli pm;
fjiatuinen."
"En minä ymmärrä tätä. -Sanotte, että hän puhutte'
.teitä ;}a kuitenkin hän oli kuollut."
"Enhän minä sanonut, että hän oU
"Eikö hän sitten ollut ktiollut?"
"Muutamien "hiielestä hän oli ktiollut, toisten mieltä
ei."-^ '•• , •• • •
'^Mitä mieltä te sitten olitte?" . .
"Eihän se ollut minim asiaaii. Kysymyshän ei ollut
nun hautajaisistani."
"Tuota noin . . . N ä y t t ä ä siltä, ettei, tämä asia njt st
viä. Otetaanpa esille joku toinen.asia. Minä päivänä oik?
astäan synnyitte?" . .
'^"Maanantaina lokakuun 3 l^päivänä .1693."
"Mitä! Mahdotonta! , Silloinhanx)lisittel8avuo&
Kuinka sen selitätte?"
"En minä selitä sitä millään tajvall^-"
"iMutta sanoittehan aluksi, että oleUe yhdeksäntoist:
vuotias ja nyt sanotte olevanne 18Ö-*vuotias. Siinä on i
vittävän suuri ero."
"Huomasitteko tekin sen? Minusta se on myÖs moi:
kertaa tuntunut aika mahdottomalta. Kylläpä te totesi!
sen äkkiä!"
'^ICiitoksia tunnustuksestanne. Mutta onko teillä vä
tai sisaria?"
"Niin, kyllä; kai . . . mutta en ole ihan varma."
"Sanotte sen aika omituisesti."
'^Kuinka niin?"
"No, siltä ainakin minusta tuntuu . . . Mikä tuo
tuossa seinällä on? Joku veljistänne, vai mitä?"
"Aivan niin, aivan niin. Nyt se muistuu mieleeni
o/i minun veljeni. William — vaikka me sanoimme hai"
Silliksi. Bill parka!"
"Onko hän kuollut?"
"On, siltä minusta ainakin tuntuu. Siinä asiassa ^
jotain salaperäistä."
"Katosiko hän tuntemattomalla tavalla?"
"Kyllä ta^ allaan. Me hautasimme hänet."
"Hautasitte hänet! 'Hautasitte hänet tietämättä,. «•
hän elävä vai kuollut?"
"Ei, ei, kyllä hän oli aika kuollut."
"Minun on tunnustettava, etten nyt oikein pysy •• ,
tailla. Jos hautasitte hänet ja tiesitte, että hän oli i
lut . . .» ' '
... A'Eij el! ^ Meistä vain tuntui,.että hänLoJi-kuollut
4r
>
SIVU 2 ^mm,, TA3ifMIKIJLW: 28 .PÄ^r^NÄ,-. 1950