1950-01-28-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
i l KILMKIRJOITUS' Kirj. ROOBE [ÄN oli siiloin mies, mies, joka taisteli ja voitti kilpailun, kuten tuo anetalHnen palkinto todistaa. Palkinto riippuu saman tuvan seinällä, jossa palkinnon saaja, perheen vanhin, taistelee pimeää kuolemaa vastaan . . . Niin, hän oli kerran mies. Hän ku- . ikisti metsän kasvavat kuuset, kuokki irämeiset, jäiset korvet, penkoi kulta'set, E^orkeat vuoret. Hän rakenst maailmaa. " Mutta mitä hän saisi itse? Vain tuon ivylmän, metallisen palkinnon, joka hänelle juhlallisesti annettiin. Mutta tuo palkinto ei nyt huojenna «vähääkään Ihänen ja perheensä huutavaa puutetta. Niin, hän oli kerran mies. Hän eli silloin uhmaten maailmaa voimallaan. Mutta nyt hänellä on vain kaipaava muisto menneestä miehuudestaan. Hän mäkee oman varjottoman kuvansa, pel- Ciää omaa itseään. Hän vilkaisee usein seinällä riippuvaan palkintoon, katso?n samalla säälivään vaimoonsa ja itkevien Q-akkaitten lastensa silmiin. Säälistä •vierähtää kyynel poskipäille, huulet värähtämättä hymähtävät. Hän oli vain kerran mies. Vaikka hän tuntee, että hänen lähtönsä lähenee, haluaisi hän vieläkin olla elävä isä per- Sieelleen. Niin, hän on taistellut ja taistelee niin kauan, .kunnes saa viimeisen palkinnon, kuoleman. Kuolema on raatajan palkka. i oOo •Ellemme itse hmrielhl Useamme, el loistenkaan imartelu voisi vaMngoittaa cneitä. — -La Rcchefoucauld. Taide, ktimtia ja vapans häviävät, mutta luonto yksin on katoamatmt, — Byron. jos olisin vienyt hänet tuntemattoman Uuttavan luokse. Mutta ethän ole vi- Siainen minulle Tellervo?" '•En, Esko, unhoitetaan koko väli-aiäytös", lupaasi Tellervo. •'Kiitos Tellervo, että suhtauduit noin jalomielisesti koiramaiseen käytökseeni, tapaamisestamme lähtien olen kironnut ja sadatellut itseni alimmaiseen kattilaan, mutta nyt on kuin olisi kivi vyörytetty sydämeltäni." "Raskaastihan sinua vaivaavat pie-snetkin valheet. iMillais*ssahan omantunnon tuskissa ole emävalheiden icanssa", kiusoitteli Tellervo. ' "No, niitä en uskalla yrittääkään", aiauroi Esko. Nopeasti kuului iltapäivä samoillessa lähiympäristön vaaroilla ja koivikkoleh. iJoissa. Kun he väsyneinä, mutta ret- Sseensä tyytyväisinä palasivat takaisin, oli Takalan pihamaalla vieras. Kohta aukeaman laitaan saavuttua keksi Es- &on silmä hänet ja välinpitämättömästi, kuin ohimennen hän huomautti: •"Kas vain, Kyösti oli sanansa mit-fiäinen mies. Lupasi tulla lomalle tä-fliään ja tuolla hän on Takalan pihalla." Tellervo seisahtui ja katsoi- pihalla seisojaa. Tosiaan, se oli 'Kyösti. Mäsien sydämensä alkoi lyödä kiivaasti ja |K)skillaan hehkui lämmin puna. Nytkö tulisi elämän lankavyyhden selvittely, tilinteko — Kyöstin puolelta, sillä hänellä. Tellervolla, ei ollut Kyöstille mikään tilitettävää, ei -mitään rikkomuksen sovittamista . . . iMitään virkkamatta lähti Tellervo astelemaan pihaa kohden. Esko luki Tel!er\'on 'kasvoilta hänen sisäisen mielentilansa ja tahallisesti hän hidastutti askeleitaan, antaal^seen hänelle ail-iaa Jännhtyneen mielentilan tasapainoon saamiseksi. "kuu SO i Nyt täytyy jo vähän m u t i s t a k i B , kun vettä sataa harva se päivä näin tammikuussa. Onko siellä johdossa vika, vai mitä? Ukko taitaa olla sairaslomalla ja poika siellä vain huolimattomuudessaan aukoilee vääriä pellejä . Tai voi ukkoa vaivata muistamattomuus kuten meitä muitakin vanhoja «ttei enää muista jnikä vuodenaika on. Kesä ja syksy olivat pölyiset kuin kaurarilhi ja talvella sataa vettä kun m a a on jo kylmettynyt. Tänäänkin sataa vettä ja jäähelmiä vuorotellen. Koko tienoo näyttää olevan ikäänkuin hopeaverhoon kiedottuna. Puiden oksat heiluvat hiljalleen nyökytellen ja ääneensä risahtaen v a littavat raskasta painoaan, odottaen huomista, jos aurinko sulattaen vapauttaisi ne taakastaan. Vaikka taitaa olla hyödyksikin, että talvella sataa, s aa edes sähkökultaa, ettei meidänkään tarvitsisi sähköä säännöstellä. Mekin tä-^ män seudun asukkaat olemme saaneet kohta jo kahdeksan kuukautta vain nappulasta napsautella valot huoneisiin ja eikä vain asuinhuoneisiin. 'Kun tuvan ovipielestä napsauttaa, niin ilmestyvät valot kanahuoneisiinkin. Eikä pyykki-vaatteita enää tarvitse paljon käsin koskea, sillä kone vain hyristen hieroskelee liat pois. 'Saa vain kädet ristissä odotella, että koska panee väänninkoneen pyörimään j a nostella vaatteet siihen, että vesi puristuu pois, ellei ole muuta tehtävää. Mutta onhan sitä näin farmarin tum-mulla ainakin navetassa käynti, siellä kun käy yksi hännänhuiske j a täytyy niitä kanojakin vähän piiskata. Mutta kone vain hieroa hyrryttelee tyytyväisenä vaatteita puhtaaksi ja puolinenkin kiehua porisee "kuumalla 'lautasella" kylmän uunin päällä. Että onhan se tämä aikakausi parantunut ja ennustavat, että aina työnteko käy vain helpommaksi kun tässä vain jaksaisi odottaa. Mutta kun tuo ikäkin on jo ylittänyt puoli vuosisataa, niin se on vähän niin ja näin. M. K. pOo MM Viime numerossa mainitsimme jo, mitä muutoksia Suoinen ala-anakan tekijät ovat tehneet nimipäivien suhteen tammikuussa. Selostamme nyt näitä muutoksia helmi, ja mialJskuussa. Heloisa, joka ennen oli helmikuun l p. on nyt poissa ja hänen tilallaan on Riitta. Utria (3 p.) on myös menettänyt nyt päivänsä ja saanut seuraajakseen Valon, joka ennen oli 2\A.Noir,n (9 p.) on mennyttä ja tilalle on tullut Raija, Kaisa, Kaupan (19 p.) tilalla on Eija ja Teron (23 p.) Salli, joka on siirtynyt heinäk. 19 p:stä. Suomettaren (25 p.) tilalla on uusi tulokas Tidja. Matin (24 p.) tilalla on nyt Matias, kun taas edellinen on saanut syyskuun 24 p:n, jossa ennen oh Kaipia. Eiköhän tämä siirto tuota hankaluutta Mateille, sillä käytännöllisesti katsoen Matias ja Matti ovat samoja ntmiä. Tässä kohdassa tuntuu uudistus epäonnistuneen, sillä onhan muitakin samansukuisia nimiä, kuten Aarno ja Arne siirretty yhteen. Älaaliskuusta mainittakoon, että Kanerva, Fanny on poissa ja tilalla on Virva^ Virve, Arijoutsi (4 p.) on lyhentynyt Ariksi. Hirvon (13 p.) tilalla on TsrvB, kun taas Raita (25 p.) on Otanpahan kynän käteeni heti näin vuoden alussa ja kirjoitan kirjeen Liekille. En kylläkään tiedä, mistä tässä oikein kirjoittaisin. Olen luvannut itselleni, että kirjoitan «Liekille useammin tänä vuonna. (Mainio lupaus! — ToLm.) Siis uusi vuosi ja uudet tavat. Joulu meni niinkuin monasti ennenkin. Joulukuusikin oli vanhan tavan mukaan. Kynttilöitä en siihen -kyllä saanut, vaikka kaikki kaupat etsin omassa kylässä ja vielä naapurikylässäkin, mutta siinähän se meni vaikka ei siinä valaistusta ollutkaan, tunnelma oli sama kuin ennenkin. Aattoilta meni hupaisasti. Ensiksi saunaan ja oi, kuinka suloiselta kahvi maistuikaan sen jälkeen . Olin korjannut Suomesta tulleita lehtiä talteen ja nyt hain ne esille. Tuntui aivan kuin olisin elänyt kahdessa jmaailmassa, sillä olihan niitä muitakin lehtiä useampaa lajia. Välillä kuuntelin radiosta mitä kuuluu muusta maailmasta ja kuuluihan sitä. Tuli siinä välillä mieleen monta hauskaa joulua vuosia sitten. Ajat muuttuvat ja me muutumme aikojen mukana. Täällä oli paljon vilkkaampaa ennen. Ehkä ihmiset olivat köyhempiä, kulkivat paljon jalkaisin ja hevosilla, mutta nyt, kun on parempia kulkuvälineitä, niin ei paljon näe hevosmiehiä eikä jalkaisinkaan tule mihinkään lähdetyksi. Metsät ovat suuressa määrässä hävinneet ja tiet tahtovat olla usein tukossa näille uudenaikaisille kulkuvälineille. Tulihan niitä joulun aikana lahjoja, valokuvia ja kortteja.. Joukossa oli myöskin kortti ja valokuva Isoäidiltä Sointulasta. Oli hauskaa saada nähdä Isoäiti vaikka kuvassakin. Hän näyttää niin nuorelta, vaikka ikää onkin jo karttunut. Kiitos vain. Isoäiti, kun aina jouluna muistat minua tänne Alber-taan. Nyt olen jo vienyt joulukuusen ulos, riisunut juhla-asun sen yltä. Nyt se pudottelee neulasiaan kylmän, kimaltelevan lumen päälle. LÄNNEN FLIKIC\. —oOo Koti "moiisettlin" — koiran takia Long Beachista Calif. kotoisin oleva pariskunta mr. ja mrs. R. F. Rummel, on joutunut ottamaan kiinnityslainan taloonsa, uhraamaan kaikki tähänastiset säästönsä, vieläpä ottamaan "förskottia" palkkaansa vastaan — ja kaikki neljä kuukautta stten kadottamansa koiran takia. Aviopari oli kesällä ajelulla Mojave Desertillä, kun perheen koira, seitsemän vuoden ikäinen terrieri, nimeltään Sis-sie, hyppäsi autosta ja katosi. Mrs. Rummel kertoi itkien lehtimiehille, että koiran menettäminen oli aivan samaa, kuin olisi menettänyt lapsensa. Rakin etsimiseen - on nyt siis käytetty jo omaisuus. Jokaista meitä \'iedään laillaan. oOo- Romanovien suku hallitsi Venäjää vuodesta 1613 vuoteen 1917 saakka. saanut antaa päivänsä Aijalle. Soini (27 p.) on antanut päivänsä Saulille ja edellinen on muuttunut Sulon tilalle elok. 21 päivään ja siinä ennen oUut Sulo on nyt helmik. 13 p:nä, josta Altti on siirtynyt huhtik. 24 p:ään sukulaisensa Albertin, Pertin seuraan. Helsingissä ja lähiympäristössä toimiva osuusliike Elanto on Pohjoismai den suurin osuusliike. Se perustettiin lokakuun 15 p:nä 1905. Sen alkuperäinen perustamispääoma oli 184 markkaa. Osuuspääoma v. 1948 lopussa oli noin 22 miljoonaa imarkkaa, omat rahastoin. 190 milj. markkaa ja säästökassatalle-tukset n. 256 milj. markkaa. Nykyään Elannossa on n. 92,000 jäsentä ja sen myynti v. 1948 oli yhteensä 4,777 milj. markkaa. Koko tähänastisen toimintansa aikana on Elanto jakanut jäsenilleen ostohyvityksenä K osuuspääoman korkoina kaikkiaan n. 264 milj. markkaa. Elannolla oh 171 sekatavaramyymä-lää ja niiden yhteydessä 6 kangas-, talous- ja rakennustarvikeosastoa, 3 myj-mäläautba, 123 leipämyymälää, joiden lisäksi 70:ssä maaseutumyymälässä 03 erilliset leipä-, maito- ja ruokatavara-osastot, 76 liha- ja leikkelemyymäliJS, niissä 5:ssä erilliset ikalaosastot, 5 ja^' Idnemyymälää, 8 kangas- ja vaatetui; myymälää, 4 taloustarvikem30™älä3,1 miesten, lasten ja 2 naisten pukimoa, 2 njusteiLhattumyymälää/1 ielumyyiöar3, 1 paperitarvikeiayymälä, I urheilutan'^ kem3/yraälä, 48 rohdosmyjrmälää, sesJ 21 ravintolaa ja 2 kiikkam'y3miälää. Tuotantolaitoksia lElannolla on^^lf;' pomo, mylly, •. meijeri,' Jmistomeij^J^ makkaratehdas, - einestehdas, -kaljate- Kaikkihan tunnemme nuo pitkät va\ koiset tai kellertävät putket, joita ^. notaan •makaTwöneiksi- Ja joista' valiaij. tetaan-Mttoja, 'vuökia jse. Mutta ijat-^ vat tiennevät,'miten- iöiäkaTooiieJa ?al- \{x snistetaan."'. |. Makarocmieii.kotirhää on Italia, kute-i niiden niniikin osoittaa. Italian sana maccherone anerkifesee oikeastaan sokeri-kakkua,^^ m i k ä viittaa siihen, että maka- Toonitkin ovat ennen vanhaan olleet makeampia kuin nykyisin. ' Vehnäjauhot ovat makaronien pää-asiana, mutta hiiden tulee olla mahdol-lisimman gluteinipitoisia, so. sisältää runsaasti gluteini-niriiistä munanvalku-aisainetta, jota e r i suurin määrin on eri jauholajeissa ja jotka huomattavasti Ii. säävät jauhojen ravintoarvoa. Jauhoi vatkataan kiehuvaan veteen, jolloin taikina muodostuu liistertmäiseksi sen vuoksi, että jauhojen tärkkelysjyvaset turpoavat ja käyvät tahmeiksi. Kun taikina on saanut sopivan kiinteyden, kaadetaan se eräänlaiseen mak-karakoneeseen ja puristetaan ulos sea pohjassa olevista pienistä rei'istä. Nämä reiät saattavat ollä eri muotoisia, niin että mäkaroonit tulevat putkina tankoina, nauhoina t a i lankoina. Toisinaan, tapahtuu' valm*stamineii si ten, että taikina valssataa:'n ohueksi levyksi, josta sitten erilaisilla muoteilla leikataan pieniä kuvioita. Hyvin pieni-reikäisistä koneista puristetaan ohiuita lanlcoja,* joita sanotaan vermiselleiksi. Makaröonit kuivataan pikamenetelmän avulla eriikoisilla koneilla, joih'h puristetaan kuivaa, lämmintä ilmaa. Etelä- Italiassa makaröonit kuivataaan auringonpaisteessa, mikä siellä ori hyvin voimakas. Kuten sanottu, on Italia ;makaroon'en kotimaa,- j a sieltä inyös saadaan parhaimmat laadut. Myöhemmin maka-roonien valmistus levisi muihinkin maihin, ja meilläkin niitä tehdään. Joskus lisätään makardbnitaikinaan kananniu-nia, jolloin niillä tietenkin on suurempi ravintoarvo". Mutta sinänsäkin ne ovai ravitsevia ravintoaineita. _j oOo—-—— Pakk; Ikaiken-f «aat • vs l " ; . Syksj tuivat p l^ae eivät .ioisiinsi a l a s l om Pcrtt Kie\\ rkki mennä feuollut 4 Vanha saanut döstään Cmuka < l^uurta Jfiiin eip *'-Esteri < ' Kuka ^'käpä n .':';;ltsensä. 'jaista, ( ioon ja Jsella:stc ipainanv Kpn kidt Foskaa, tus Est< vaarnaa -tyisi la Jhmishe i l Vant Jäisenä ( änet. : i eittää .' selleej ' liseen )tka tl Xäm : la. E , ^ri on iuksiii f!e osa Muu V li hän at kir j . ut -pii l illa oi \ '/Iän } i''-.uria ; f'.aa}Ia i r t a nu 'I -Ti-rai Iii oli ^ *;,nyt, '' 3isiva hä] i.uullo :?',asti. Este ~f-tä ei 'J?ertLU ' '1 jo j :W:=e] . mrest • "-attor ' .kaan } .;?llä e Josp liilkisi !.-.ä:tä i:'paht if-.uaan t«isi- 'f <ylkäi •li M hei 'Id'is, T jf^^s, u i?l','iElai tsii 3IVU 6 L.WANT.m\%, X^IMIKIJUN 2S PÄIVÄNÄ, 1950
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 28, 1950 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1950-01-28 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki500128 |
Description
Title | 1950-01-28-06 |
OCR text |
i l
KILMKIRJOITUS'
Kirj. ROOBE
[ÄN oli siiloin mies, mies, joka taisteli
ja voitti kilpailun, kuten tuo
anetalHnen palkinto todistaa. Palkinto
riippuu saman tuvan seinällä, jossa
palkinnon saaja, perheen vanhin, taistelee
pimeää kuolemaa vastaan . . .
Niin, hän oli kerran mies. Hän ku-
. ikisti metsän kasvavat kuuset, kuokki
irämeiset, jäiset korvet, penkoi kulta'set,
E^orkeat vuoret. Hän rakenst maailmaa.
" Mutta mitä hän saisi itse? Vain tuon
ivylmän, metallisen palkinnon, joka hänelle
juhlallisesti annettiin. Mutta tuo
palkinto ei nyt huojenna «vähääkään
Ihänen ja perheensä huutavaa puutetta.
Niin, hän oli kerran mies. Hän eli
silloin uhmaten maailmaa voimallaan.
Mutta nyt hänellä on vain kaipaava
muisto menneestä miehuudestaan. Hän
mäkee oman varjottoman kuvansa, pel-
Ciää omaa itseään. Hän vilkaisee usein
seinällä riippuvaan palkintoon, katso?n
samalla säälivään vaimoonsa ja itkevien
Q-akkaitten lastensa silmiin. Säälistä
•vierähtää kyynel poskipäille, huulet värähtämättä
hymähtävät.
Hän oli vain kerran mies. Vaikka
hän tuntee, että hänen lähtönsä lähenee,
haluaisi hän vieläkin olla elävä isä per-
Sieelleen. Niin, hän on taistellut ja
taistelee niin kauan, .kunnes saa viimeisen
palkinnon, kuoleman.
Kuolema on raatajan palkka.
i oOo
•Ellemme itse hmrielhl Useamme, el
loistenkaan imartelu voisi vaMngoittaa
cneitä. — -La Rcchefoucauld.
Taide, ktimtia ja vapans häviävät,
mutta luonto yksin on katoamatmt, —
Byron.
jos olisin vienyt hänet tuntemattoman
Uuttavan luokse. Mutta ethän ole vi-
Siainen minulle Tellervo?"
'•En, Esko, unhoitetaan koko väli-aiäytös",
lupaasi Tellervo.
•'Kiitos Tellervo, että suhtauduit noin
jalomielisesti koiramaiseen käytökseeni,
tapaamisestamme lähtien olen kironnut
ja sadatellut itseni alimmaiseen kattilaan,
mutta nyt on kuin olisi kivi vyörytetty
sydämeltäni."
"Raskaastihan sinua vaivaavat pie-snetkin
valheet. iMillais*ssahan omantunnon
tuskissa ole emävalheiden
icanssa", kiusoitteli Tellervo.
' "No, niitä en uskalla yrittääkään",
aiauroi Esko.
Nopeasti kuului iltapäivä samoillessa
lähiympäristön vaaroilla ja koivikkoleh.
iJoissa. Kun he väsyneinä, mutta ret-
Sseensä tyytyväisinä palasivat takaisin,
oli Takalan pihamaalla vieras. Kohta
aukeaman laitaan saavuttua keksi Es-
&on silmä hänet ja välinpitämättömästi,
kuin ohimennen hän huomautti:
•"Kas vain, Kyösti oli sanansa mit-fiäinen
mies. Lupasi tulla lomalle tä-fliään
ja tuolla hän on Takalan pihalla."
Tellervo seisahtui ja katsoi- pihalla
seisojaa. Tosiaan, se oli 'Kyösti. Mäsien
sydämensä alkoi lyödä kiivaasti ja
|K)skillaan hehkui lämmin puna. Nytkö
tulisi elämän lankavyyhden selvittely,
tilinteko — Kyöstin puolelta, sillä hänellä.
Tellervolla, ei ollut Kyöstille mikään
tilitettävää, ei -mitään rikkomuksen
sovittamista . . .
iMitään virkkamatta lähti Tellervo
astelemaan pihaa kohden. Esko luki
Tel!er\'on 'kasvoilta hänen sisäisen mielentilansa
ja tahallisesti hän hidastutti
askeleitaan, antaal^seen hänelle ail-iaa
Jännhtyneen mielentilan tasapainoon
saamiseksi.
"kuu
SO i
Nyt täytyy jo vähän m u t i s t a k i B , kun
vettä sataa harva se päivä näin tammikuussa.
Onko siellä johdossa vika, vai
mitä? Ukko taitaa olla sairaslomalla
ja poika siellä vain huolimattomuudessaan
aukoilee vääriä pellejä . Tai voi
ukkoa vaivata muistamattomuus kuten
meitä muitakin vanhoja «ttei enää
muista jnikä vuodenaika on. Kesä ja
syksy olivat pölyiset kuin kaurarilhi ja
talvella sataa vettä kun m a a on jo kylmettynyt.
Tänäänkin sataa vettä ja jäähelmiä
vuorotellen. Koko tienoo näyttää olevan
ikäänkuin hopeaverhoon kiedottuna.
Puiden oksat heiluvat hiljalleen
nyökytellen ja ääneensä risahtaen v a littavat
raskasta painoaan, odottaen
huomista, jos aurinko sulattaen vapauttaisi
ne taakastaan. Vaikka taitaa olla
hyödyksikin, että talvella sataa, s aa
edes sähkökultaa, ettei meidänkään tarvitsisi
sähköä säännöstellä. Mekin tä-^
män seudun asukkaat olemme saaneet
kohta jo kahdeksan kuukautta vain nappulasta
napsautella valot huoneisiin ja
eikä vain asuinhuoneisiin. 'Kun tuvan
ovipielestä napsauttaa, niin ilmestyvät
valot kanahuoneisiinkin. Eikä pyykki-vaatteita
enää tarvitse paljon käsin koskea,
sillä kone vain hyristen hieroskelee
liat pois. 'Saa vain kädet ristissä odotella,
että koska panee väänninkoneen
pyörimään j a nostella vaatteet siihen,
että vesi puristuu pois, ellei ole muuta
tehtävää.
Mutta onhan sitä näin farmarin tum-mulla
ainakin navetassa käynti, siellä
kun käy yksi hännänhuiske j a täytyy
niitä kanojakin vähän piiskata. Mutta
kone vain hieroa hyrryttelee tyytyväisenä
vaatteita puhtaaksi ja puolinenkin
kiehua porisee "kuumalla 'lautasella"
kylmän uunin päällä. Että onhan se tämä
aikakausi parantunut ja ennustavat,
että aina työnteko käy vain helpommaksi
kun tässä vain jaksaisi odottaa.
Mutta kun tuo ikäkin on jo ylittänyt
puoli vuosisataa, niin se on vähän niin
ja näin. M. K.
pOo
MM
Viime numerossa mainitsimme jo, mitä
muutoksia Suoinen ala-anakan tekijät
ovat tehneet nimipäivien suhteen
tammikuussa. Selostamme nyt näitä
muutoksia helmi, ja mialJskuussa.
Heloisa, joka ennen oli helmikuun l
p. on nyt poissa ja hänen tilallaan on
Riitta. Utria (3 p.) on myös menettänyt
nyt päivänsä ja saanut seuraajakseen
Valon, joka ennen oli 2\A.Noir,n (9 p.)
on mennyttä ja tilalle on tullut Raija,
Kaisa, Kaupan (19 p.) tilalla on Eija
ja Teron (23 p.) Salli, joka on siirtynyt
heinäk. 19 p:stä. Suomettaren (25 p.)
tilalla on uusi tulokas Tidja. Matin
(24 p.) tilalla on nyt Matias, kun taas
edellinen on saanut syyskuun 24 p:n,
jossa ennen oh Kaipia. Eiköhän tämä
siirto tuota hankaluutta Mateille, sillä
käytännöllisesti katsoen Matias ja Matti
ovat samoja ntmiä. Tässä kohdassa
tuntuu uudistus epäonnistuneen, sillä
onhan muitakin samansukuisia nimiä,
kuten Aarno ja Arne siirretty yhteen.
Älaaliskuusta mainittakoon, että
Kanerva, Fanny on poissa ja tilalla
on Virva^ Virve, Arijoutsi (4 p.) on lyhentynyt
Ariksi. Hirvon (13 p.) tilalla
on TsrvB, kun taas Raita (25 p.) on
Otanpahan kynän käteeni heti näin
vuoden alussa ja kirjoitan kirjeen Liekille.
En kylläkään tiedä, mistä tässä
oikein kirjoittaisin. Olen luvannut itselleni,
että kirjoitan «Liekille useammin
tänä vuonna. (Mainio lupaus! —
ToLm.) Siis uusi vuosi ja uudet tavat.
Joulu meni niinkuin monasti ennenkin.
Joulukuusikin oli vanhan tavan
mukaan. Kynttilöitä en siihen -kyllä
saanut, vaikka kaikki kaupat etsin
omassa kylässä ja vielä naapurikylässäkin,
mutta siinähän se meni vaikka ei
siinä valaistusta ollutkaan, tunnelma
oli sama kuin ennenkin.
Aattoilta meni hupaisasti. Ensiksi
saunaan ja oi, kuinka suloiselta kahvi
maistuikaan sen jälkeen . Olin korjannut
Suomesta tulleita lehtiä talteen ja
nyt hain ne esille. Tuntui aivan kuin
olisin elänyt kahdessa jmaailmassa, sillä
olihan niitä muitakin lehtiä useampaa
lajia.
Välillä kuuntelin radiosta mitä kuuluu
muusta maailmasta ja kuuluihan
sitä. Tuli siinä välillä mieleen monta
hauskaa joulua vuosia sitten. Ajat
muuttuvat ja me muutumme aikojen
mukana. Täällä oli paljon vilkkaampaa
ennen. Ehkä ihmiset olivat köyhempiä,
kulkivat paljon jalkaisin ja hevosilla,
mutta nyt, kun on parempia
kulkuvälineitä, niin ei paljon näe hevosmiehiä
eikä jalkaisinkaan tule mihinkään
lähdetyksi. Metsät ovat suuressa
määrässä hävinneet ja tiet tahtovat olla
usein tukossa näille uudenaikaisille
kulkuvälineille.
Tulihan niitä joulun aikana lahjoja,
valokuvia ja kortteja.. Joukossa oli
myöskin kortti ja valokuva Isoäidiltä
Sointulasta. Oli hauskaa saada nähdä
Isoäiti vaikka kuvassakin. Hän näyttää
niin nuorelta, vaikka ikää onkin jo
karttunut. Kiitos vain. Isoäiti, kun aina
jouluna muistat minua tänne Alber-taan.
Nyt olen jo vienyt joulukuusen ulos,
riisunut juhla-asun sen yltä. Nyt se
pudottelee neulasiaan kylmän, kimaltelevan
lumen päälle.
LÄNNEN FLIKIC\.
—oOo
Koti "moiisettlin" —
koiran takia
Long Beachista Calif. kotoisin oleva
pariskunta mr. ja mrs. R. F. Rummel,
on joutunut ottamaan kiinnityslainan
taloonsa, uhraamaan kaikki tähänastiset
säästönsä, vieläpä ottamaan "förskottia"
palkkaansa vastaan — ja kaikki
neljä kuukautta stten kadottamansa
koiran takia.
Aviopari oli kesällä ajelulla Mojave
Desertillä, kun perheen koira, seitsemän
vuoden ikäinen terrieri, nimeltään Sis-sie,
hyppäsi autosta ja katosi.
Mrs. Rummel kertoi itkien lehtimiehille,
että koiran menettäminen oli aivan
samaa, kuin olisi menettänyt lapsensa.
Rakin etsimiseen - on nyt siis
käytetty jo omaisuus. Jokaista meitä
\'iedään laillaan.
oOo-
Romanovien suku hallitsi Venäjää
vuodesta 1613 vuoteen 1917 saakka.
saanut antaa päivänsä Aijalle. Soini
(27 p.) on antanut päivänsä Saulille ja
edellinen on muuttunut Sulon tilalle
elok. 21 päivään ja siinä ennen oUut
Sulo on nyt helmik. 13 p:nä, josta
Altti on siirtynyt huhtik. 24 p:ään sukulaisensa
Albertin, Pertin seuraan.
Helsingissä ja lähiympäristössä toimiva
osuusliike Elanto on Pohjoismai
den suurin osuusliike. Se perustettiin
lokakuun 15 p:nä 1905. Sen alkuperäinen
perustamispääoma oli 184 markkaa.
Osuuspääoma v. 1948 lopussa oli noin
22 miljoonaa imarkkaa, omat rahastoin.
190 milj. markkaa ja säästökassatalle-tukset
n. 256 milj. markkaa.
Nykyään Elannossa on n. 92,000 jäsentä
ja sen myynti v. 1948 oli yhteensä
4,777 milj. markkaa. Koko tähänastisen
toimintansa aikana on Elanto
jakanut jäsenilleen ostohyvityksenä K
osuuspääoman korkoina kaikkiaan n.
264 milj. markkaa.
Elannolla oh 171 sekatavaramyymä-lää
ja niiden yhteydessä 6 kangas-, talous-
ja rakennustarvikeosastoa, 3 myj-mäläautba,
123 leipämyymälää, joiden
lisäksi 70:ssä maaseutumyymälässä 03
erilliset leipä-, maito- ja ruokatavara-osastot,
76 liha- ja leikkelemyymäliJS,
niissä 5:ssä erilliset ikalaosastot, 5 ja^'
Idnemyymälää, 8 kangas- ja vaatetui;
myymälää, 4 taloustarvikem30™älä3,1
miesten, lasten ja 2 naisten pukimoa, 2
njusteiLhattumyymälää/1 ielumyyiöar3,
1 paperitarvikeiayymälä, I urheilutan'^
kem3/yraälä, 48 rohdosmyjrmälää, sesJ
21 ravintolaa ja 2 kiikkam'y3miälää.
Tuotantolaitoksia lElannolla on^^lf;'
pomo, mylly, •. meijeri,' Jmistomeij^J^
makkaratehdas, - einestehdas, -kaljate-
Kaikkihan tunnemme nuo pitkät va\
koiset tai kellertävät putket, joita ^.
notaan •makaTwöneiksi- Ja joista' valiaij.
tetaan-Mttoja, 'vuökia jse. Mutta ijat-^
vat tiennevät,'miten- iöiäkaTooiieJa ?al- \{x
snistetaan."'. |.
Makarocmieii.kotirhää on Italia, kute-i
niiden niniikin osoittaa. Italian sana
maccherone anerkifesee oikeastaan sokeri-kakkua,^^
m i k ä viittaa siihen, että maka-
Toonitkin ovat ennen vanhaan olleet
makeampia kuin nykyisin. '
Vehnäjauhot ovat makaronien pää-asiana,
mutta hiiden tulee olla mahdol-lisimman
gluteinipitoisia, so. sisältää
runsaasti gluteini-niriiistä munanvalku-aisainetta,
jota e r i suurin määrin on eri
jauholajeissa ja jotka huomattavasti Ii.
säävät jauhojen ravintoarvoa. Jauhoi
vatkataan kiehuvaan veteen, jolloin taikina
muodostuu liistertmäiseksi sen
vuoksi, että jauhojen tärkkelysjyvaset
turpoavat ja käyvät tahmeiksi.
Kun taikina on saanut sopivan kiinteyden,
kaadetaan se eräänlaiseen mak-karakoneeseen
ja puristetaan ulos sea
pohjassa olevista pienistä rei'istä. Nämä
reiät saattavat ollä eri muotoisia,
niin että mäkaroonit tulevat putkina
tankoina, nauhoina t a i lankoina.
Toisinaan, tapahtuu' valm*stamineii si
ten, että taikina valssataa:'n ohueksi levyksi,
josta sitten erilaisilla muoteilla
leikataan pieniä kuvioita. Hyvin pieni-reikäisistä
koneista puristetaan ohiuita
lanlcoja,* joita sanotaan vermiselleiksi.
Makaröonit kuivataan pikamenetelmän
avulla eriikoisilla koneilla, joih'h puristetaan
kuivaa, lämmintä ilmaa. Etelä-
Italiassa makaröonit kuivataaan auringonpaisteessa,
mikä siellä ori hyvin voimakas.
Kuten sanottu, on Italia ;makaroon'en
kotimaa,- j a sieltä inyös saadaan parhaimmat
laadut. Myöhemmin maka-roonien
valmistus levisi muihinkin maihin,
ja meilläkin niitä tehdään. Joskus
lisätään makardbnitaikinaan kananniu-nia,
jolloin niillä tietenkin on suurempi
ravintoarvo". Mutta sinänsäkin ne ovai
ravitsevia ravintoaineita.
_j oOo—-——
Pakk;
Ikaiken-f
«aat • vs
l " ; . Syksj
tuivat p
l^ae eivät
.ioisiinsi
a l a s l om
Pcrtt
Kie\\ rkki
mennä
feuollut
4 Vanha
saanut
döstään
Cmuka <
l^uurta
Jfiiin eip
*'-Esteri <
' Kuka
^'käpä n
.':';;ltsensä.
'jaista, (
ioon ja
Jsella:stc
ipainanv
Kpn kidt
Foskaa,
tus Est<
vaarnaa
-tyisi la
Jhmishe
i l Vant
Jäisenä
( änet. :
i eittää
.' selleej
' liseen
)tka tl
Xäm
: la. E
, ^ri on
iuksiii
f!e osa
Muu
V li hän
at kir
j . ut -pii
l illa oi
\ '/Iän }
i''-.uria ;
f'.aa}Ia
i r t a nu
'I -Ti-rai
Iii oli ^
*;,nyt,
'' 3isiva
hä]
i.uullo
:?',asti.
Este
~f-tä ei
'J?ertLU
' '1 jo j
:W:=e]
. mrest
• "-attor
' .kaan
} .;?llä e
Josp
liilkisi
!.-.ä:tä
i:'paht
if-.uaan
t«isi-
'f |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-01-28-06