Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 28, 1950

              J U U R I pesemässä laseja, kun
huomasin hänen seisorvan Lucky
Tenbaarini ikkunan edessä ja katselevan
ikkunassa olevaa Maxinen isokokoista
k\ivaa, mikä oli otettu neljä vuotta sit­ten,
jolloin Maxine lauloi Palm Gardens
Clubissa. Kuvassa näkyi myöskin or­kesteri
taustalla.
Ikkunan takaa kuvaa katseleva mies
' oli vielä nuori, mutta hänen hiuksensa
olivat harmahtavat. Hän oli sotavete­raani,
huomasin sen hänen takkinsa na-pinlävessä
olevasta merkistä. Hänen
troopillisen jäkettinsä toinen hiha oli
tyhjä, pistettynä sivutaskuun.
Hetkisen kuluttua hän tuli sisään.
Siirryin hänen luokseen ja kysyin mitä
hän halusi.
''Olutta", sanoi hän istuen baarituo­lille.
Hänen äänessään oli sellainen sointu,
että huomasi hänen käyttäneen ään­tään
vähän. Hänen kasvoissaan näkyi
rumia arpia, josta päättelin hänen kas­vonsa
olleen koko lailla haavoittuneet,
ennenkuin hän oli joutunut lääkärin
"^-hoitoon. Plastillinen leikkaus oli teh­nyt
ihmeitä, mutta sittenkään hänen
kasvonsa eivät ehkä näyttäneet saman­laisilta
kuin ennen lapsena.
Annoin hänelle oluttuopin ja menin
uudelleen^ pesemään laseja. Hän oli
vain yksi r^iistä sotaveteraaneista, joita
Californiassa ja kaikkialla on niin pal­jon.
Olinhan minäkin yksi, jos sillä on
mitään merkitystä.
Hän ryyppi oluttaan hitaasti, katsel­len
minua peilistä. Hänen tuoppinsa oli
melkein tyhjä, kun hän karisti kurkku­aan
j a kysyi:
"Onko Maxine työssä täällä?"
Alenin hänen luokseen. Monet muut­kin
olivat kysyneet samaa.
"Maxine on työssä täällä", sanoin.
"Hän soittaa pianoa täällä iltaisin ja
päivin hoitelee lapsiamme."
" O h " , sanoi hän hämmästyneellä ää­nellä,
jatkaen hetkisen kuluttua: "Hän
on siis nyt naimisissa. Minä tunsin
Maxinen ollessani ennen vanhaan ma­joitettuna
Hammer Fieldilla. Hän
lauloi silloin Palm Gardenissa."
"Hän lauloi siellä minun tullessani
takaisin laivastosta ja menimme naimi-vinani
renkinä ja kun tuohon uneen he­räsin
niin tuntui hyvältä kun oli vapaa
"proletaari", kuten työläiset sanoivat
Veljeni oli minulle hommannut työnkin
a-almiiksi, pääsin jarrum!eheksi kapea­raiteiselle
rautat"elle, joka kulki sahan
ja tehtaan välillä. Oli oikein oma kon-
(luklöörlvaunukin. sehän olikin herras-hommaa
renkinä oloon verraten. Yh-_
den vuoden ol\n tässä amniaiissii j a ha­lusin
siirtoa veturin lämmittäjäksi, ]os-ta
tulikin minun ammattini. iMuuta-tnian
vuoden perästä olin kuljettaja, jos­sa
a?nmatissa olin vielä silloinkin kun
lapuanlHkkeen lyuilutusaika koitti ja
sain lähdön, joka sinänsä olisi luku
erikseen. '
\'alkoisen terrorin jälkeen vapautui­vat
työväentalot, jotka kiireesti puhdis­tettiin.
Ei oltu lyöty Suomen työväen­luokkaa,
se nousi, toiminta alkoi, uusi
voima täytti menetettyjen paikat. Su-
^ua ja tuskaa oli monessa työläiskodissa
•vaan sittenkin elämä kulki eteenpäin.
. Työväenyhdistykset, ammattiliitot, nuo­riso,
ja urheilutoiminta alkoivat, ve­täen
toimintansa pariin jokaisen jolla o li
luokkakäsitys paikallaan. Veli Jussi oli
innokas voiniistelumies vetäen minutkin
mukaansa. Nuoriso-osastoissa oli toi­minta
maikasta j a sellainen oli meidäB-kin
paikkakuanallamnie.
siin", sanoin minä. Mutta minä en p i ­tänyt
sliiä. seurasta niissä hän työsken­teli
ja sitäpaitsi minä tarvitsin apua
täällä."
"Oh"^ sanoi hän taaskin ja yritti hy­myillä.
Hetkisen kuluttua hän pisti kä­tensä
jäkettinsä taskuun, vetäen sieltä
esiin neulan, kiiltävän, sellaisen, jota
naiset pitävät ikaleningissään. Se oli
pieni hopeainen kalankuva, ehkä" tuu­man
pituinen, paksu ja kalan suu am­motti
auki.
"Annatteko tämän hänelle? 'Sanokaa
vain . . ." '
Ovi kävi ia Maxine astui sisään, kes­keyttäen
hänet. Maxine ei näyttänyt
enää ollenkaan samalta kuin kuvassa.
Hän oli paljon lihavampi nyt. Hän
laittoi itse hiuksnesa ja käytti silmäla­seja.
Xeliä vuotta ja kaksi lasta oli
tehnyt hänessä suuren muutoksen.
Mies baarin ääressä ei lopettanut lau­settaan.
Hän istui tuolillaan suunsa
auki. pitäen hopsaneulaa kädessään ja
katsoen Maxineen.
-Minä tai-vitsen VO dollaria lisää,
Jerry", iMaxine sanoi. "Puvun hintaa
oli korotettu ja . . ."
SämäsS^Mn näki neulan miehen kä­dessä.
"Dave!" huudahti-hän aivan kuin ei
olisi uskonut silmiään.- "Dave, sinä to­della
toit neulan takaisin!"
Tilanne alkoi muodostua minusta
kiusalliseksi. Olin juuri aikeissa^sanoa
miehelle, että juo oluttuoppinsa tyh­jäksi
ja lähtee tiehensä, kun Maxine t u ­li
ja istui hänen viereensä, sanoen nau-raen:
" E n olisi uskonut sitä! Minä en olisi
tuntenut sinua, Dave, ellen nähnyt neu­laa
kädessäsi ensin." .
Maxine näki ikävystyneen ilmeem ja
hän iski minulle silmää, kääntäen pää­tään
niin, etteimieshuomaisi sitä. M u t ­ta
mies huomasi sen kuitenkin peilistä.
Maxinen silmänisku sanoi: " E i mitään
huolta, rakkaani, tämä on vain eräs
sälli . . . "
"Jerry", sanoi Maxine ääneen, "tämä
on Dave — Dave, mikä olikaan sinun
kinimesi?"
"Baxter", sanoi mies, katsellen neu­laa
kädessään. Hänen aiudelleenteh-dyistä
'kasvoistaan ei voinut lukea, mitä
hän ajatteli, mutta kuitenkin huomasin,
että hän olisi suonut tapaamisen käy­neen
toisin. Äkkiä minun tuli sääli
häntä. Halu käskeä hänet pois enää
tuntunut niin voimakkaalta kuin aikai­semmin.
"Aivan oikein, Dave Baxter", toisti.
Maxine. "Dave, tässä on Jerry Stone,
minun aviomieheni. Minä tapasin D a -
ven silloin kuin sinä olit laivastossa,
Jerry. Meillä oli paljon hauskaa, D a -
vella, minulla j a Cass Allisonilla."
'Miten jaksat, Dave?" kysyin.
"iMainiosti", sanoi hän. Hänen ää­nensä
tuntui värisevän hieman. "Lääkä­rit
sanovat, että minusta tulee aivan
kuin uusi mies-parissa kuukaudessa."
"Annahan meille olutta, Jerry", sa­noi
Maxine. "Tämähän on juhlahetki
ja sitäpaitsi', en ole maistanut olutta
viikkokausiin."
Laskin olutta kolmeen tuoppiin.
"Dave ihastui minuun kerran kovas­t
i " , jutteli Maxine. "Samoin myöskin
hänen toverinsa Cass Allson. Cass oli
nätti poika, Daven ikäinen ja kokoinen
Ja hänellä oli punainen tukka. Hän
ihastui minuun, erikoisesti ja se huoles­tutti
Davea kovasti." Maxine nauroi,
imuist-elless^B 'meimeitä.. •,_. -. - ,
"Muistatko sitä^^-iltaa, ©ave,
varoitit minua, «ettei minun t}slis\ o^ji'
Cassia J i i a n vakavasti?" jatkoi ila^S
"Sinä et voinut sanoa paljon, sillä r."
oli sinun toverisi, mutta sinä ajatt^
että hän oli susi laimmasten vaattein
Alberian smmiiaiset kaksoiset, jmsta jo aikahemmm julkaisimme
kuvm, ovat edtstyn^el kmkin puolin hyvin. He ovat kasvaneet
•Mmm tmiinsa vatsasiaan. Lääkärit sanovat, että heidät leikatmn
kuuden kuukauden kuluttm. Kuvassa • kaksmset vanliempienm
mr, ja nsrs. B-ud Tmvnsetidin kanssa, '
naisten keskuudessa, etkä sinä halun; ~
minun elämäni joutuvan hunningolle t
kö totta. Me olimme kaikesta hur'
matta hyvä kolmikko."
Miehen suun ympärys liikehti ja
luulen hänen yrittäneen hymyillä.
" N i i n kai me olimme", sanoi
katseensa tuijottaessa kauas ikäänki:;
menneisyyteen. "Se kaikki tuntuu n,
omituiselta, eikö?"
"Todellakin", nauroi Maxine. "£
koskaan unohda sitä iltaa, jolloin auno
Davelle tuon neulan, Jerry. Se oH r
manttista, aivankuin elo-kuvissa. Hi
j a Cass olivat viimeistä iltaa lomalla, e.
nenkuin lähtivät meren taakse ja 1^
odottivat Palm Gardenissa minua k:
nes olin suorittanut viimeisen ohjek
numeroni tuona iltana. Kun menin u!
Cassin kanssa, näytti Dave niin loi:
kaantuneelta, että minä otin kalant.
vaneulan leninkini rintamuksesta ja a;
n o i n sen hänelle. Hän sanoi pitäväni
neulan rakkaana muistona minusta'
palauttavansa sen taikaisin minulle s
dan päätyttyä. Muistatko Dave?"
• "Muistan", sanoi mies, katsellen nt;
laa kädessään. "Se o l i kai jonkinlaJM
lohdutuspalkinto."
Maxine iski taas minulle silmää. TL:
sin ikäänkuin piston rinnassani huon:
tessani miehen kasvot peilistä.
"Sinun ei olisi tarvinnut huoleht'
minusta, Dave", jatkoi Maxine, 'sil
minä kyllä pidin huolen itsestäni Ch
sin tai kenen muun tahansa seurassa c'
lessani. Enhän minä ollut häneen i
dottu, mutta silloinhan oli sodan jän:
tystä ja jokainen univormussa tunt;
sankarilta. Minun oli ikävä Cassia h
ken aikaa kun hän oli mennyt, mut',
kiin Jerry tuli takaisin laivastosta, iino^
din Cassin kokonaan."
Mies joi oluttuoppinsa tyhjäksi j
nousi'.
" N i i n , minä uskoin sen olevan sl
tavalla heti alusta alkaen", hän sar
"Mutta Dave halusi näin. Hän kaat
Saipanilla j a hän halusi lähettää tänii
takaisin."
Mies pani neulan tiskille ja lähti ui:
Katselin hänen jälkeensä ja minur
tuntui pahalta. Dave ehkä oli ollut
nellisin meistä. Htn'ainakin kuoli i
man, että olisi tiennyt unelmiet'
murskautuvan.
"On paras, etta käyt vaihtamassa s.
mälasisi", sanoin Maxinelle Cass A ^
sonin mentyä. "Etkö sinä huomara:
että miehen tukka oli ollut punain:
ennenkuin-se alkoi harmaantua?" %
Yhdysvalloissa on vielä useissa ^
tioissa ja kaupungeissa voimas.«a
hoja lakeja, joitten rikkomisesta e-
Jvastaan ole viime aikoina asetettu
teeseen, mutta h3^ällä syyllä vo::-
asettaa, jos virkavalta haluaa. Lu
lemme tässä muutamia.
Michiganin valtiossa on vastoin
suudella vaimoaan sunnunta^na.* ^r-jos
vaimo karkaa miehensä luota. >
mies lain mukaan ajaa häntä tafea
kiinnisaatuaan riisua hänen paäi'"
icaikki vaatteet, vaikka keskellä
koska naisen vaatteet katsotaan ni:^-
omaisuudeksi.
. • Rauhantuomari: ei ole Micii>'
oikeutettu istumaan, oikeutta kapa^-
Lapsilla ei ole oikeutta seurata
dulla marssivaa soittokuntaa tai
kunnan johtamaa paraatia. «
Nainen- ei-.ole.^oitetettu-^ost^^^'
. hamettaan- kuiatta tuumaa kotl^^
L A U A N T A 3 X A , T A M M I K U U N 2S PÄIVÄNÄ, 19S0