Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 23, 1942

              r'
t i '
LAITANTATNA, ItHJKOKUUN 23 PÄIVJg^Ä
nokinen ollut, mutta seinät ja laipio tiihen luokse ei ollut paljon muuta;
olivat vain aikain varrella nokeentu- kuin yhdeksänkymmentäviisi ja puoli.
Beet,<kun se Lurpas oli ormistunut vä-' metriä, kun taas .minun kotoani -sa-^
hän buononpuöleisesti siinä muurin maan-paikkaan oli melkein' toista^^d-.-
'teossa. 'lometriä, pikkuista vaille, niin loikin
:?i3Hutta kun sen Ronikan pojan, jon- minä pitkillä/hiukan väärähtävillä
ka piti tuUa soittamaan, potkukd- säärillänin niin että tavallisesti tu­hkan
jalas meni poikki juuri siinä Os- limmevastakkain siinä naapurin'ru-majärven
mäessä ja niin kelkka ko- hen luona.
valla vauhdilla törmäsi tiepuoleen ja Sattuipa taas kerran, kun olimme
iski ^Lehdon vaarin vanhaan kilpa-* jatkaneet tuota salaista seuru^tekiam-rajorekwn^
joka pisti esiinJlunukinok- me syks3^uolelle kesää, että tulimme
•isesta jä siinä ktelkassa ollut kaksira- ^yastadck^^tuon^^^^a
^tinen meni'tuhannen säpm€'iisi,^^ifif' 4Bhöf:iiiöÄ^
-me jäinrnie^soittajatta. tineii elökaiun^utaB^
- Öisz-kun emmessaaneet soUt^jaa, -tHmmecraihen . _ , .
vkuinen..'^. .'^
>Siinä istuessamme ; ja;^l»i
samme, että sittenVkim mer
^pmaa riihtömtne,^^^^'^
"henkin^iiäin ^korkeat ky^raykset^ alkoi
•maani, älä jää . . niin naapurin jkuulaa hajaisiaykapäiiue^^
-OLeenaötti^^ninua piiriin-ja ta ^^untfelfe uteliaana^en
^sersii kättäni niin hellästi: Ja niin- ta rfttensancrfn lanalle, että^^r^^
-fcuinTOuistatte/kiiinka fcaunisrjasäih- se -sinun veli^JaskatääUä:^^
kyväsilmäinen Leena oli, niin ei ollut »I^ena päästi' tapansa•mukaisen^^Ä
tihme ?että thengästyintniin -hamajasti <kan. naurun ja sanoi et^:'*Ei se öle
ija^tiiH<nkein lämmH». »:Heri^ku iJaska, vvaan minun passini ^ Pekka,
•isinpiiristä pois menm ulos 1^ -joka myöskin näyttää nanttivansu-vvaamaan.
^Rintalan Kustaakin, jqka ^loise$ta illasta." f Ja-niinhän se ^Pek-
• di:t9pan3a:jnukaanulkonai ilmoja en- ^ka tu1i\aivan minuakin nuuskimaan ja
Inustamassaj.,katsoiv^minua oikein pit- -öitten jäi siihen-kafeiMtöllottantÄ
;>kään.vVtimein sanoi: '^Taitaa-tulla ^^vsn kuin^I^naa värdoii^^
.{roskaiset Umat'\-ja meni tupaan. >^Ja'^fcoska <»U jo sj^spuoli,^ min,^ku-
Ja^siitä set^kpi, sellainen:kununal- ten?ieenavkertoi,-kasvoirheidän^^ n^
alinen tunne sydänalassani. > En koko rismaassaan niin suuria -ja ^öm^ita
•iiltana paljon -kuullut venkärnähnyt, kiikkonanrlita, että ne <ilivat hyvän
JikQrvissani vainikuului;että: *Hule ar- ,peronavbitaltrikin -kokoisia, mutta
maani älä 5 jää .
Ja sitten «limmq paluussa
'xkiä koko pitkän illan. .'Lanloirhme
'täyttä kurkkua kaikki -laulut mitkä
'/vain'osasimme, niin että sen naapuri-
^^suutarin koirakin rapisi ulvomaan.
?Juuri kun laulettiin että: *?töle ar-
Eräs-c(fnqdaiahien Mfj^totj^t^ptUteri t^ht^^ Englannissa
Miehet r Biiä Faster Br^^ Ray Ritchie Mon^tamsta p
EdJVoadCranbrookista.
alkanut, min takW pi&ulei^minä^^
telin ja Leena karttasi nfin lettä pel­käsin
sen rohinän Jier^ttäyän fepko ta­lon
iväen.
J^im karttaus ÖIE lopetettu, kokosin
rmissa 'pii ^ osä^^kankin'^!^^
-turkista feemtyjävill^^^^^ ^ ^'
Leepan- -oli Kaisa kpmentaiju^qija.
ma^nlainp^ita^u^^ kun hän its^^.
spi'kunniapaikalia. Kaikki sujui:|^
vin-siihen asti kun Pekka pässi:
oli tehty
^vää.yötä säätäen, repesi liepeestä hamaan
IViiitta ^Pekka passin alkama vas- täreeseen asti melkein kahtia/ pifeimö-tpinkäyminen
ei loppunut siihen. Sen- ta ykille. Ja Kaisan vasemmalta
raavana aamuna, 'ku^^ la§ta pii s^riluu poikki,
•mepi hakemaan kahyinJvejttQ^^^ Vaikka Kaisa siunaili ja rälittsli
keitä halkoliiteristä, hänen-kätensä siinä - surkeaa kohtaloaan, nijn naproi
«linä mabdolUsimman tar
,neet vviUat-ja^ähkätVyljdeksr^ ulos suurella rytinällä ja kolautUföa-paljon
paksumpia.,'Niistä dif Leenan filla sarvillaan toisen tynnypiv Ji|i-i;
ja.tuliiin- äiti tehnyt-naunsropsua, jota ^ Lee- Maistpin ^ vielä ~ yännuu . vupksi rin. ^Silloin Kaisan kähdenyartJp^'
fOie rHer^rasen. sillalle, jossa>aiiia^^ naki^iöKfll^U-syönyt, siksipä hänen I^ni^n huuUa ja sitten s aluham^ Joka ^'-^ » l i v i /
^tiinheticinen pysähtyä ennenkuin ja; henkensä tuoksui min imelälle ja
.-^kaannuimme omiin suuntiinmie. tMi- houkuttdevaUe,öttä koko ajan siinä
• nä ^kyllä. aina tavallisesti meiiin tois- istuessani teki mieleni maistaa Mnen
ten, nuorten joukossa Jtylän kantta^ hyuliaan, mutta en bikein-tiskaltaiiut.
vaikka sieltä «li pitempi kotiini, mut- Sillä minäkin tykkäsin naurispuuros-
:1a nyt tein sellaisen-ekskyysin, että ta,muttaen:saanut sitänytkotonani,
^^'tuntuu niin kovasti - väsyttävän,: kiiÄ' kunvpakfcanen^ oli pannuti nauriin ve- t^phia rassaillessaan ^ttui juuri sii- Leepa ^ivan kuollakseen. Silloin jo
• olin isäni edestä taksvärkissä kok^- sat jo keväällä ai^ Ja hen takista kartattuunkuöntaleeseen.
päivän lantaa luomassa, että menen vaikka kuin koetin • kerrata mielessä- Silloin Kaisa kirkaisi, niin että^poiT
suoraa tietä kotiin". /Ja niin juosta ni mitä pappi oli rippikoulussa sanp- kansa Jaska, joka sattui olemaan he-
• hölkkäsin Leenan jälkeen, siUä hsm- nutnmilman^v^
ikin meni samalle päin. vain vesi nousi suuhuni, että piti syl-
- Ja niinpä sitten istahdimme enneii käistä, ja viimein rohkaisin luontoni
"Leenan sisälle menoa hänen kotinsa ja nuolaisin Leenan makealta tuoksii-
'italkoliiterissä sahapukin päällä ja mi- via hut^lia. Mutta silloin se tapahtui.
nä olin niin onnellinen. ^Maailma tun- Pekka pässi, joka oli siinä ympäril-tstiii
niin lämpöiseltä, että vaikka oli fämme vartioinut, että jos teen pa-
; tammikuun yö, niin sanoa höläytin haa rhänen holhoojalleen, niin juuri
vostaan muuttanaassa, joka oli köy­dessä
siinä pajapellolla, tuli ihmetel­len
katsoniaan, että mikä äidillä on
hätänä, kun niin kirkuu. .
^huomaamattani:
*iVoi kun tuo aurinko niin kuu­mottaa!"
Onneksr Leena pii saanut y^än
•kohtauksen juuri silloin, ettei hän
huomannut mitä sanoin, enkä minä
sitä enää kerrannu^t. Siitä kerrasta
se alkot rakkaiden tuli rinnoissamme
roihuta.
Alutta Leenalla oli niyöskin äiti,
Kaisa, viimeisen päälle nuuka ja ra-kun
minä vedin: henkeeni ^tä^makeaa
tuoksua huulilta, silloin se helä3rtti
niillä suurilla kiekucasarvillaan mi­nua
vasempaan istumapielukseen niin,
että olimme molemmittXeenan kanssa
selällämme silppuladon lattialla. Ja
kun se .Leenan veli Ja^a oli juuri si-
:nä päivänä jauhanut ne rukiintähkä-pahnat
silpuiksi sillä loukkumyllyl-lääh,
joten ne olivat hajallaan siinä
ovensuussa, niin olimme molemmat
^ IHaisaa alkoi suututtaa ja hän karja­si
Leenalle:
• "Mene sinäkin siitä sille naapurjn
köyhäkaulalle räkättämään!"
Mutta koska oli kylmänkolea ^-
niu, oli Leena heittän>t harteipefn
-sen yerkatakkinsa ja juuri kun Kai^a
Hrjäisi hänelle, hän myöskin ^tsa
Leenan päälle ja huomasi, kun
riikiin|äh^ä pilkisti esim Leenan ta-
%kayluksen alta, joka oli jäänyt sip-ne
siinä karttauksen kiireessä.
, . . . . , . . . . ^ - M, . Snioin Kaisa alkoi tarkastella t^-
on ^rukimtahkia ja mustia ^n^^. ' ^loja ja vert^ \
Mutta olen mma sen verran Tikku- 1 T U „ . , . i d.ts svhtri I
Villen opeista kuusalla, että minä a-
Kaisa silloin osoitti kuontaletta ja
sanoi:
"Nuo -kateenkodat aikovat viedä
lammasonnen ja vielä leivänkin suus­ta
ottaa, sUlä tuossa taikapussissa'
.'han ahne ihminen, ja kqril^en elä- yltähuppuunsa niiden tähkäsilppujen
.«mänsä pii vaurs^ampaa kujn minien sisässä.
fotonani, joka oli.niin köyhä, ettei Kpmpiessäipme piippujen seasta
monesti tietty leivästä muuta kuin Xeena siunaili että: "Voi herttileijaa.
oqtiitä kyläreissuilla kuultiin piihutta-
. van, niin Kaisa ei millään olisi suonut
, Leenaansa minulle. Niin{^ nieidän
.täytyi seurustella niin salaa ettei
. JKaisa olisi tiennyt. Siis sovimme
kohtauspaikastamme aina etukäteen, , kon t^a
/«ttä Iö3föimme toisemme. . karhunahkaturkilta kuin
minun ihka uusi kolmensadan mak-sonen
verkatakkmi! Mitähän äiti
i^yt sanioo?" Ja Hun minäkfn sitä tak­kia
pimeässä tunnustelin — sillä kuu
oli vaipunet sinne Jaakonahon kuusi-niin
tpntui se enemmän
verkatakil-jan
taian takaisin sinne mistä se ön
tullutkin." Nun hän pyörähti kol­masti
ympäri ja-sylkäsi kolmasti jo­ka
pyörähdyksellä. Sitten lähU keit­tämään
kahvia Jaskalle, joka sanoi
lähte\^nsä aikaisin myllyyn.
Oli sitä sinä päivänä touhua naa­purissa.
Kaisa varustautui ajamaan
taikaa takaisin tekijänsä kotiin, mut­ta
Leenaa nauratti salaa, koska hän _
tiesi tuon taikapussin alkuperän. 1 ... . "
Kaikki lampaat piti koota yöksi na- SAHARAN ERÄMAA Afrikasa
vettään, mukaanluettuna Pekka päs- on 5,200 kilometriä pitkä ja MOO
si, josta ne sitten seuraavana aamuna km. leveä,, pinta-ala noin 9 milja»?*
lasketaan ulos niin juhiallism me- neliökilometriä "eli siis lähes Eun^
noin, että taika ei varmaankaan tee pan suuruinen. Keitaitten
tarkoitustaan. \'arusteihin kuului laskettu pinta-ala on noin 200f^
m.m kaksi tyhjää tynnyriä, joiden neliökilometriä ja näillä
kummankin sisään oli Kaisa laittanut noin 2,500,000. Tällä erämaalla ^
lammasonnen suojelevat vastamyrk- paikoitellen niin kuiva ilmasto,-rtP
niitä Leenan täkkiin, ja siitä syi^
js^llainen nieteli, että paperi r?p#»
jos sen tähän kirjoittaisin. Sen vajn
panin merkille, että Leena ei enaii tul­lut
riihen luokse.
Kävjn vielä jonkun kerran riiH-portin^
raosta vahtaamassa, mutta kj^
en tavannut Leenaa ja luntakin |»
maahan, joten häpesin jälkiäm,
ptin kampsuni olkapäälleni ja
maailmalle uusia Leenoja katu­maan.
'
( Ja kun me Leenan kanssa olimme'^ ta.
. itpimineet työväen talolla pienestä pi- Lohduttelin Leenaa, että. "koete-
. taen, niin pliinme oppineet miehen ja t^ian kaxtata siit^ tähkät pois, niin ei
.naisen .tasa^voisuudesta niin psl- . äitisi^uo^aanutään". Ja nun Lee^ kynsä.. Tynnyrit'asetettiin" nl^etäi ^tl^klahikaan — Muitasauf
joo,.että ;|»^tii?»me jakaa >»aU^n hiipi sukkasUlaan hakemaan kartan ovipieleen siten, että kun Kaisa sei- aavikkoja ovat Libyan, Arabian 5»
.<#san tapaami^^^^^^ §us äiMnsä yillakopasU ja menin^^ soi toinen jalka toisen ja toinea jalka Gobm hiekka^vikot. ^
läWiniPÖJk^^ Ja kun sunä sattui ole- toisen tynnyrin päällä, niin lampaat ' l ' " '^"V '
l-cena miniin ^olipal^seeni p ^ . sfs Jas^ii edeUis|alvine» ?aha- ulosmenpessä^ joutuivat menenään VdJ/mfi^f f^^ « ^"""^
Mutta vaikka Leenan kotoa heidän pukki, jonka päällä rakkautemme oli Kaisan villaisen alushameen alatse fyo
Tpronto - -
^^fifl)SOR -
ST. CfHLAjp
S(»iäi River —-
SPRfeDALE
POE LAK
G^wa -——-
gÄM9>TON
Timmins — ~
SOipiPOROl
Pottsvffle
^e^lTOSS Stl
qQGBRANE -
Fyifte Town^ip
La^er JUke _
- Jai^nd Lake -
MÄTACHEWA1
TARZ^ELL _„
QQ^ALT
TrputLake (LQC
WANUP ,
WAHN.APITAE
J;STAIRE „„
MCKERROW
TROUT LAKE
WHITEFISH
SAULT STE. M
BEAVER LAKE
CHICAGO MEs:
Bnice Mine _
Wabos
Burritt (Mattawi
LONG LAKE _
Garson Mine
: Arilda
NAUGHTON
MILE 155, A.C.]
PORT ARTHU5
I^ORT WILLIA]S
Alppila
^'ipigon .
Nakina
^'ORTH BRAN<
QuibeU
Finland
SIOUX LOOKOl
^ORTFIL^VCEJ
^°mee (Mokomi
-Kaministiquia _
Rett _