Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 22, 1951

              ^'0 \VE'(?=\
'AO^äV OF iT/
>R1SINJAL.'
FREDDIE,
I,<SET A
:W Cf^ZPBT
>MD VOU
SETA ^
NEVV .
KU, tavallinen llsminen, työmies Ja
h>^'ä ammattiMies Iisaksi; oli ver-rattain
hulhinknrinen siinä suhteessa,
että hän alituiseen kuvitteli kaikenlais­ta
ja eikö se vain ollut peräti merkillis­tä,
että hänen kuvitelmansa kohdistui-yat
aina tositapahtumiin, arkipäivisiin
asioihin, työmiehen elämään, yhteis­kuntaan
ja kaikkeen, mikä oli tekemi­sessä
ihmisen kanssa. Eivätkä hänen
kmitelmansa katsoneet aikaa, enempää
kuin paikkaakaan missä ne tulivat esU-le.
. •. .'. . .:
Niinpä tälläkin kertaa, aivan ruoka­pöydässä,
ihan jouluaattona, jolloin ih­miset
yleensä nöyrtyvät ja ovat kiitol­lisia
kaikesta ja valehtelevat itselleen,
että ovat onnellisia tämän yhden ainoan
illan, koska on jouluaatto, suuri juhla,
ihmiskunnan vapahtajan syntymäjuhla,
Ve.
mUlUfEMfEMBim
650 Howe Street
Vancouver, B.' C.
Parhain
Joulu ja Uuden Vuoden
[lWi[K](D¥S
ystävilleni!
k f 11
Suiie SOL Birks Bldg.
Vancouve?, B. C.
niinkuin kerrotaan. Jeesus syntyi ker­ran
maailmaan julistaaksmi ihmisten ta­savertaisuutta.
Eikä sitä tasavertaisuut­ta
vieläkään ollut, ihmiset kun niin vä­hän
välittivät tasavertaisuudesta. Kas,
sen saavuttamiseksi piti nähdä aaivaa.
paljon vaivaa.
Aku näki taas mitä näki . . .
'Hän näki menneen kesän, menneen
syksjn ja joulunalaisen ajan. Tähän ai­kaan
mahtui paljon tapahtumia, mutta
t>x)miehen kannalta katsoen jäi Akun
mieleen voimallisesti — hintojen koro­tus
— palkkojen korotus — hintojen ko­rotus.
Palkat jäivät aina huonommalle puo­lelle.
Seurauksena oli yhä kiristwä ah­dinko
työmiehelle ja hänen perheelleen.
Ei ollut tämän parempaa jouluakaan.
Joulurauha: Missä se rauha oli? Sa­nassa,
vain sanassa ja noissa lasten lau­luissa,
joita he lauloivat ja muutamassa
laihassa kynttilässä siinä pienessä kuu­sessa,
joka nökötti nurkassa N^ähäisen
pöydän päällä, koska muualla ei ollut ti­laa
sellaiselle ylellisyydelle.
Ihmissydämessä ei ollut joulurauhaa,
ei ainakaan työmiehen sydämessä. Akun
sydämessä, vain sekavia, ahdistavia aja­tuksia,
mielikuvia. Tällä kertaa ne mie­likuvat
kohdistuivat palkkoihin ja hin­toihin
. . .
Työmiehet olivaC ripustaneet kaulaan­sa
plakaatin, johon oli tekstattu huuta­vin,
mustin kirjaimin: Hinnat alasi
.^kunkin kaulassa oli sellainen plakaat­ti.
Miksi ^ i ollut päinvastoin, miksi ei
enempää palkkaa? Koska hintoja olisi
kuitenkin korotettu palkankorotusten
jälkeen, että voitot, mitkä kauppiaat ja
tehtaat saivat, pysyisivät ennallaan. Sik­si
olivat ihmiset ripustaneet kaulaansa
plakaatin, jossa huutavin kirjaimin ju­listettiin:
Hinnat alasi
Ensin näitä plakaatteja oli vähemmän,
mutta niiden käyttäjien lukumäärä le­visi
kuin kulovalkea, kohta ei kaduilla
ollut sellaista ihmistä, jonka kaulassa
sitä ei olisi ollut ja jos jollakin ei ollut,
sitä katsottiin kummastellen ja ajatel­tiin:
— Ahaa, tuo kuuluu niihin, jotka
korkeiden hintojen avulla havittele\-at
itselleen voittoja. Näin erottuivat su­det
lampaista.
Kä\-ihän se kauppakin, mutta kir,)tun
huonosti. Ihmiset olivat joutuneei: vä­hentämään
ostoksiaan, ai\^nkuin yhtei­sestä
sopimuksesta, kerrankin olivat ih­miset
yhtä mieltä.
Jos kaupoissa oli hiljaista, niin elin­tarvikevarastoissa
oli sen sijaan liuhi-naa
ja-«lämää. Ei niissäkään ih nisiä
ollut, oli matoja — niin — matoja ^ Ja
madot lisääntyivät. Niillä oli ].yvät
päivät: munat saivat rauhassa kehittyä
toukiksi ja toukat madoiksi, madot lihoi­vat
ja nauroivat madon naurua. Madot
hallitsivat maailmaa. Matoja elätettiin,
vain matoja — matoja I
Aku näki itsensä menevän samassa
talossa olevaan kauppaan. Hän ja
kauppias olivat aina tulleet hyvin toi­meen
ja olivat vaihtaneet monta lup­sakkaa
sanaa. Tällä kertaa ei kaupassa
ollut ketään ja Akukin osti vain kilon
kaurar^ynejä. Hän sanoi kauppiaalle:
— Nyppikää madot pois tai antakaa
mittatappiota matojen edestä, ei niitä
voi syödä.
Kauppias repi hiuksiaan, eivätkä kyy­neleetkään
olleet kaukana.
— Kukaan ei enää osta mitään. Jos
ostetaan, ollaan röyhkeitä. Parasta on
sulkea koko kauppa. Ei minun ryyneis­säni
ole matoja.
— Kyllä on. sanoi Aku. — Älkää
nyyhkyttäkö, niin kuulette. Teidän jau-
Parhain joulu ja uuden
vuoden
ieriDe 'semme
H A K A L A N P E R H E E L LE
SUOMESSA!
ja mrs. Henry Luoma
2224 Garden Drive
Vancouver^ B. C, Canada
VUOKSI
ottanut tarkoin
njakin?
mssa on vähän
dn suliteen olen
deksi viikoksi.
, kaikkia tuskia
fc niin?
ette halua tä^a
Eilen Ulallahan
an tanssit oli-varten.
-IN
laisitko ilomie- i
ta?" .
itnantti. mutta
tilin kuolla .
hoissanne ja ryyneissänne on miljoonia
matoja. Niitä te elätätte. Kuunnelkaa
minun kanssani. Joko kuulette? No,
mitä nyt sanotte? Tahdotte voittoa, ette
sitä kohta enää saa. iMadot syövät voit­to-
osuutenne.
Nyt kauppias jo itki ääneen.
Aku näki, mitä näki . . . Aku unek­si,
mitä uneksi . . . .
Ihmiset kulkivat valkoinen plakaatti
rinnan kohdalla.
Hinnat alas!
Aku näki itsensä menevän lihakaup­paan.
Voi sitä makkaroiden ja lihan
määrää! Ihan tuli »vesi kielelle. 'Mut­ta
kun ei ollut rahaa ostaa, niin ei ollut.
Aku osti vain perunoita ja silakoita.
.Lihat ja makkarat haisivat mädänty­neiltä.
Aku kuuli matojen kuhinan li­hakaupoissakin.
Kaikkialla elätettiin vain matoja.
Aku näki joulun lähestyvän. Komeat
joulukadut houkuttelivat ihmiset keski­kaupungille,
mutta vähän siellä tehtiin
kauppaa. Mainosvalot loistivat, mutta
voimakkaimmin ja selvemmin loistivat
ihmisten kantamat plakaatit ja huuta­vat,
mustat kirjaimet:
Hinnat alasi
Tuollainen plakaattien kantaminen al­koi
olla vaarallista, uhkaavaa määrätylle
yhteiskuntapiirille, ke antoivat käs­kyn,
että plakaatit on otettava kaulasta
pois, joka ei tottele, vangitaan. Mutta
J ketään ei vangittu, sillä kaikilla poliiseil­lakin
oli samanlainen plakaatti kaulas­saan.
Hekin olivat alipalkattuja ja tun­sivat
puutteen ahdistavan joka puolel­ta.
Eräänä aamuna meni Aku sekatavara­kauppaan.
Hän näki itsensä astuvan
orvesta sisälle ja jäävän sitten hämmäs­tyneenä
seisomaan ovensuuhun, sillä
kauppiaallakin oli kaulassaan saman­lainen
plakaatti kuin hänelläkin.
'Hinnat alasi
'Kauppias levitti surkeana käsiään:
'Mitä minä voin? En mitään. Ei
voi mitään muuta kuin vaatia samaa, et­tä
voisin tehdä kauppaa. Matoja —
matoja, niitä on kaik!?*alla. Tänä aa­muna
löysin niitä jo taskuistanikin. En
minä tahdo elättää matoja. Jos sen
teen, menen konkurssiin. Ennemmin
ja'an voittoni ihmisille, sillä ihmisten
täytyy saada elää, ihmisten, minäkin
olen ihminen, enkä mikään mato.
Ja niin se tapahtui. Aku näki ja unek­si
näin.
Kaikki kauppiaat ripustivat plakaa­tin
kaulaansa. He pelkäsivät matoja.
isififiiiii
Vii/ IN \1
_
Vii/
Mr. ja mrs. V. Niemi
Marie Coburn
John Maunus
Minie ja Vihtori Nurmi
Jack Lake
Aina ja Urho Lähde
Martha ja Len Juola
Jennie ja Jack Luoma ja
pojat
Mike Matson
Mrs. S. Similä ja perhe
Mr. ja mrs. M. Backmier ja
perhe-
Olga ja Matti Klemola
Amalia Kotila
Arma ja Dan Sarlund
Elli, Alex, Milja ja
Lilja Muhola
Hilma Leaf
Heikki ja Aino Luas
Vie, Edna, Tommy, Eileen ja
Sanimy Nurmi
Vie ja Eino Alton
Mr. ja mj:s. Paul Parta
Mr. ja mrs. F. Päiväranta,
Arvo, Matti ja Sanni
Mr. O. Henrikson
Roy, Ellen, Enni ja
Frank Pietilä
Travellers Hotel
Paavo Raappana
Matti Mäntylä
Jalmari Nevalainen, R.R. 1
Frank Tuomi perheineen
Ida Erkkilä
Wilma ja Ed. Charles,
Camp 3, Youbou
Ensio Mäkinen, R.R. 2
Mr. ja mrs. R. Kangas
Mr. ja mrs. H. Ruutti
Mr. ja mrs. Ed. Matson
Mrs. H. Nelson
Mrs. A. Mäki, R.R. 2,
Chemainus
Saima ja Nestor Ranta
Hilmer Bakkila,
c/o N. Ranta
B. € .
I i :