1951-12-22-14 |
Previous | 14 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
F&hmn Joulu Ja Uuden Yuoäen terwehdjs
Pysyväinen maailman ranUa olkoon tuumiksemme v. 1952!
VAFAU0EN JA I.SEKIN TELÄAflEN MUOmOON!
Olkaa hyvä ja soittakaa minulle puheUmella HA. 03S0R. tai Clititon-haalille
HA. 3277, kun tai-vite'S'6t€ palveliistani lehtiasioissa. Työsuhteiden taScia en
aina voi hc&ea tilausta kotoanne, kun on plKiät matkat.
Olisin ^loinen, jcs, auttaisitte väMa tässä tehtävässä.
519 Salsbsiry Drive Kiittäen. ÄIKS. F A K N Y LINB Vancouver, B . C.
Rauha edustaa syvintä ihmiskunnan kaipuuta, vapautta.
Rauha, tarkoittaa työn pyhittäm,ista hyödylliselle- työlle Ja
^enjijenkctikjkea rauha tarkoittaa rakkautta, joka luo perustan
hansojen rauhalliselle eläm.Mle. *
Kerhomme kokoukset pidetään joka kuukauden ensimmäisenä
torstaina klo 7.30 illalla Clinton-haalissa, 2605 East Pender St.,
Vancouver, B. C.
ti JililMi 1
\ rl o o • f
Irene,Martha ja Eino
Suojanen /
Jack Salo, 441 E. Pender St.
Helien ja Matti Suojanen ja
Son c
Wm. Larson, P. O. Box 641,
Haney, B. C.
Rissanen
Hilma ja Kalle Laine
Kirsti Hintsa
Elli ja Fred Mäkinen
Mr. ja Mfs. M. Hihnala
Mary ja Arvo Nurmi ja
perhe
Arne Kaamanka 1 ,
Tyyne ja Herman Kielinen
irma, Ida ja Aulis Grenluhd
Riika ja Arvi Penna
Martha jä Mikko Terävä
iVEinnie ja Kalle Vainio
Aune ja Gust l^intänen
Väinö Jäskelä ja pojat
Mary ja Vick Flink
Aune ja ivalle Pakkala
Elaine, A i l i jä Sulo Bohn
Emmi Sato
Anselmi Huhtala
Ida ja Pentti Joukane
Martha Hautala ' l
Aune ja Jack Jacobson,
Steveston, B. ^
K. Huovinen ja perhe,
Steveston, B. G. ^
Mr. ja IVlrs. H . Jacobson,
Steveston, B. G,
Elsi ja Väinö Reing
Anja, Selma ja Pekka
Riekkinen
Emma ja Ed. Karlson
Taimo Kivelä
Aino ja Oniii Koskinen
Elna ja Eino Antilla ja Eric
: ja Verner Arola ja tvtöt
Hilda ja Matti Saari,
1708 E. Pender St.
Jenny ja.Lennard Kajander,
910 Victoria Dr.
Äunie ja Ragnar Lundell
Senja jä Nide Vatunki
Hiima jä':EmiI Ihaksi
Allan, Lyyli ja Toivo Kois
Celia ja Frank Holmes
Jennie ja Otto Halinen
Toini ja Antti Sinisalo,
Tietön, Wäsh.
A. Johnson ja perhe
Mrs. Aino Liikala ja perhe
Port Kells, B. C
Mrs. A.: Raappana,
Port Kells, B. G.
Helena, Elsa ja Jack Norrena
Maija ja Antti Talo ja
perhe,
Steveston, B, G.
Elna ja Jorma.Lanki
Airi, Anna ja Yrjö Mutta
Elli ja Harry Vehkala
Otto Johnson
Kaisa j a Ben Gestrin
Senja ja Aaro Kujanpää ja
pojat
Lillian, Martha ja Elmer
Ketola
Olga Hauska,
1663 Frances St.
Giist, Anna ja Tom Jacobson,
Steveston, B. G.
Mrs. J. Hill ja perhe,
Steveston, B. G.
Mr. ja mrs. Jack Hill ja Son,
Steveston, B. G.
Elli ja Reino Saari
John Eskelin
Bertha jä Mätti Pärssinen
Ailio ja Sergei Niemi
Niin Aku uneksi. Kauppiaat saivat oikean
matokauhun. He jakoivat varastonsa
ihmisille mitättömällä hinnalla,
varastonsa, jossa ei enää ollut mitään
kunnollista tavaraa, mitään puhdasta
viljaa tai muuta syötävää, niissä oli matoja,
madot olivat kaikkialla, niiden tähden
olivat tavarat my>;tävä hinnalla
millä tahansa. Kauppiaat eivät enää
ajatelleet voittoa, koska he näkivät matojen
syövän kaiken. He pelkäsivät itsekin
muuttuvansa madoiksi. He tahtoivat
olla ihmisiä.
>Iuutamat, harvat, jotka olivat pikku-kauppiaittenkiu
yläpuolella panivat lujasti
vastaan. Heillä oli aina ollut mahti
ja valta. Matoja? rPötyä! Ei matojen
tähden saanut hintoja alentaa ja
voittoa vähentää! . •
'Mutta matoja oli maailmassa jo niin
paljon, niin valtavasti, koskaC niitä oli
elätetty seisovissa elintarvikevarastoissa,
että madot levisivät loistoon ja ylellisyyteenkin.
Päivänä muutamana löysivät
matoja ruuastaan ja itsestäänkm ne,
jotka siihen mennessä eivät olleet ajatelr
leet matojen aiheuttaman hävityksen
runsautta. He kauhistuivat. Matoja
— matoja — matoja!? Heistä tuntui,
että he itsekin muuttuvat madoiksi
Xäin hullunkurisesti AlvU uneksi.
Ihmiset liittyivät yhteen toisten ihmisten
kanssa matoja vastaan. Kerrankin
olivat ihmiset, kaikki ihmiset yksimielisiä.
iNäin Akuparka uneksi.
Siitä vasta tuli joulujen joulu. Työmiehen
palkka riitti kunnolliseen syömiseen.
Madot olivat hävinneet. Ei ollut
enää tunkkaantunutta, varastoissa
seisovaa tavaraa. Akukin osti itselleen
uuden puvun, jota hän ei ollut saanut
kymmeneen vuoteen ja lahjojakin hän
osti perheelleen, jota hän eHiioin ollut
tehnyt vuosiin, koska hänen palkkansa,
hintojen ollessa yläpuolella palkkatason,
ei riittänyt sellaiseen huviin, joka samalla
oli hyötyä, koska hän osti vain
kaikkein tarpeellisinta.
— Joko sinä taas uneksit? Antaisit
edes jouluna nuo ajatukset olla, kuuli
Aku vaimonsa, Allin sanovan.
Silloin Aku heräsi. Perhe oli jo syönyt,
samoin Akukin, aivan vaistomaisesti,
uneksiessaan hän oli pistellyt perunaa
ja läskiä suuhunsa. Näin jouluna
syötiin läskiä.
Todellisuus oli tämänkaltaista; ei mitään
plakaatteja kenenkään kaulassa, ei
yksimielisyyttä vielä, ei edes työväestön
keskuudessa. Mutta kylläkin riittämättömät
palkat kaikilla työtätekevillä, mikä
olisi pitänyt heidät yhdistää. Ja
huimaavat hinnat kulutustarvikkeissa,
mikä olisi pitänyt saada työväestön yksimielisesti
vaatimaan hintojen alentamista.
Kynttilät pikku Idiusessa olivat palaneet
loppuun. Pöydällä olevat ruuan-'
rippeet korjattiin ruokakomeroon seuraavaa
päivää varten. Lapset painuivat
nukkumaan, vaimokin nukahti siihen,
Akukin meni^ pitkäkseen, mutta hän ei
nukkunut, hän valvoi, ajatteli . . .
Hänen palkkansa oli totisesti liian
pieni niin suuren perheen elättäjän palkaksi;
viisi alaikäistä,lasta ja vaimo. Ja
kaiken tarpeellisen hintataso oli rahan-omistajien
tasolla Aku ihmetteli: Miksi
ei työmies omista rahaa siten,^ttä oli-
- si ollut oikeutettu ottamaan osaa myös
,sen jakamiseen, eikä vain sen keräämiseen
har\'oilIe yksilöille. 'Miksi tyytyi
työmies niukkaan leipään? £ikö työmieskin
ole ihrainen, joka tarvitsee muutakin
kuin leipää? Ja leipääkin enemmän
kumnykyään sai. iMissä oli ihmisten
tasa-arvoisuus?
Tietoisuus siitä oli jo kauan aikaa sitten
istutettu ihmisten sydämiin ja sieluihin.
Se tietoisuus oli kyllä levinnyt,
mutta hitaasti, sillä tietoisuudelia oli
vieläkin kahleet jaloissaan ja käsissään.
Mutt^ päivä päivältä sen täytyi tvpraiis-tua
ja kerran se riistäytyisi irti sitovista
voimista, eikä kenenkään silloin enää
S«3
Oletteko kosivaan tullut ajatelleebi
että silittämisen helpottaminen alkaa sil
loin kun pyykki tulee väänninruUien vä
Iistä ~ tai pyykkinarulta? Usein käy
niin.
Vaatteet jotka tulevat pyykkikoneen
rullien välistä mykkyrässä, tulevat tar
peettoman ryppyisiksi, niin tiukkaanTv-pistyheiksi,
että on vaikea oikoa. Sitäpaitsi
vaate tai vääniiinkone yof vioit!
' tua. Helpottaaksesi silitystä; käännä
jokainen vaatekappale sileille laskoksij.
le tasaisesti syöttäessäsi väänninkoneek
läpi. '••
Jos vaatteet riippuvat narulla suorassa,
eivät toiset niistä tarvitse silitystä
lainkaan, toiset hyvm vähän. Esimer-
; kiksi sen. sijaan, että ripustat sellaiset
suorat vaatekappaleet kuin nenäliinat,
pyyheliinat ja tyynyliinat nurkista nä^
rulle, ripusta ne suoraan narun yli req
nat riippumaan alaspäin. Aseta laka-nain
palteet vastakkain ja ripusta ne
kaksinkerroin narun yli. Silloin ne eivät
.tarvitse muuta silitystä Jiuinjiopeayli-
: käynti palteista.
Leningit ja miesten paidat ripusta puiselle
hengarille joka kiinnitetään tuke-vasti
pyykkinaruun, niin ne pysyvät
mallillaan. Muuten paras tapa on ripustaa
kukin vaatekappale narulle lujim-masta
kohdastaan — leningit saumoista,
paidat helmoista, housut vyötäisiltä.
Rautalankavenyttäjä housuille pitää rie
mallillaan kuivuessa ja siis säästää paljon
silitysvaivoja. -
(NTj^lonvaatteet, jos ne ripustetaan kuivamaan
suoraan, tarvitsevat vain hiukan
kosketusta silitysraudalla helmoista,
saumoista ja kauluksesta. Paras käsittely
rayönille on kääriä pyyheliinaan
kunnes liika kosteus on imeytynyt.pois.
tarvinnut kysyä: Missä on ihmisten tasa-
arvoisuus.
Se oli sitten jo olemassa.
Joulurauha olisi silloin todellista rauhaa,
kaikkinainen rauha olisi totta. Kukaan
ei enää, elättäisi matoja, vaan ihmisiä,
jokainen omalla työllään ja aherruksellaan.
(Xäin ajatteli, tänä surkeana jouluna,
Aku, yksi maailman miljoonista työmiehistä.
Parhain Joulu ja Uuden
Vuoden TERVEHDYS!
Kasvakoon kamamme keskmidcssa
rauhan ja ylheisymmärryksen tyol
CSI: n VÄNCOUVEKIN
OSASTO NO. 55
Vancouver, B. C.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 22, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-12-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki511222 |
Description
| Title | 1951-12-22-14 |
| OCR text | F&hmn Joulu Ja Uuden Yuoäen terwehdjs Pysyväinen maailman ranUa olkoon tuumiksemme v. 1952! VAFAU0EN JA I.SEKIN TELÄAflEN MUOmOON! Olkaa hyvä ja soittakaa minulle puheUmella HA. 03S0R. tai Clititon-haalille HA. 3277, kun tai-vite'S'6t€ palveliistani lehtiasioissa. Työsuhteiden taScia en aina voi hc&ea tilausta kotoanne, kun on plKiät matkat. Olisin ^loinen, jcs, auttaisitte väMa tässä tehtävässä. 519 Salsbsiry Drive Kiittäen. ÄIKS. F A K N Y LINB Vancouver, B . C. Rauha edustaa syvintä ihmiskunnan kaipuuta, vapautta. Rauha, tarkoittaa työn pyhittäm,ista hyödylliselle- työlle Ja ^enjijenkctikjkea rauha tarkoittaa rakkautta, joka luo perustan hansojen rauhalliselle eläm.Mle. * Kerhomme kokoukset pidetään joka kuukauden ensimmäisenä torstaina klo 7.30 illalla Clinton-haalissa, 2605 East Pender St., Vancouver, B. C. ti JililMi 1 \ rl o o • f Irene,Martha ja Eino Suojanen / Jack Salo, 441 E. Pender St. Helien ja Matti Suojanen ja Son c Wm. Larson, P. O. Box 641, Haney, B. C. Rissanen Hilma ja Kalle Laine Kirsti Hintsa Elli ja Fred Mäkinen Mr. ja Mfs. M. Hihnala Mary ja Arvo Nurmi ja perhe Arne Kaamanka 1 , Tyyne ja Herman Kielinen irma, Ida ja Aulis Grenluhd Riika ja Arvi Penna Martha jä Mikko Terävä iVEinnie ja Kalle Vainio Aune ja Gust l^intänen Väinö Jäskelä ja pojat Mary ja Vick Flink Aune ja ivalle Pakkala Elaine, A i l i jä Sulo Bohn Emmi Sato Anselmi Huhtala Ida ja Pentti Joukane Martha Hautala ' l Aune ja Jack Jacobson, Steveston, B. ^ K. Huovinen ja perhe, Steveston, B. G. ^ Mr. ja IVlrs. H . Jacobson, Steveston, B. G, Elsi ja Väinö Reing Anja, Selma ja Pekka Riekkinen Emma ja Ed. Karlson Taimo Kivelä Aino ja Oniii Koskinen Elna ja Eino Antilla ja Eric : ja Verner Arola ja tvtöt Hilda ja Matti Saari, 1708 E. Pender St. Jenny ja.Lennard Kajander, 910 Victoria Dr. Äunie ja Ragnar Lundell Senja jä Nide Vatunki Hiima jä':EmiI Ihaksi Allan, Lyyli ja Toivo Kois Celia ja Frank Holmes Jennie ja Otto Halinen Toini ja Antti Sinisalo, Tietön, Wäsh. A. Johnson ja perhe Mrs. Aino Liikala ja perhe Port Kells, B. C Mrs. A.: Raappana, Port Kells, B. G. Helena, Elsa ja Jack Norrena Maija ja Antti Talo ja perhe, Steveston, B, G. Elna ja Jorma.Lanki Airi, Anna ja Yrjö Mutta Elli ja Harry Vehkala Otto Johnson Kaisa j a Ben Gestrin Senja ja Aaro Kujanpää ja pojat Lillian, Martha ja Elmer Ketola Olga Hauska, 1663 Frances St. Giist, Anna ja Tom Jacobson, Steveston, B. G. Mrs. J. Hill ja perhe, Steveston, B. G. Mr. ja mrs. Jack Hill ja Son, Steveston, B. G. Elli ja Reino Saari John Eskelin Bertha jä Mätti Pärssinen Ailio ja Sergei Niemi Niin Aku uneksi. Kauppiaat saivat oikean matokauhun. He jakoivat varastonsa ihmisille mitättömällä hinnalla, varastonsa, jossa ei enää ollut mitään kunnollista tavaraa, mitään puhdasta viljaa tai muuta syötävää, niissä oli matoja, madot olivat kaikkialla, niiden tähden olivat tavarat my>;tävä hinnalla millä tahansa. Kauppiaat eivät enää ajatelleet voittoa, koska he näkivät matojen syövän kaiken. He pelkäsivät itsekin muuttuvansa madoiksi. He tahtoivat olla ihmisiä. >Iuutamat, harvat, jotka olivat pikku-kauppiaittenkiu yläpuolella panivat lujasti vastaan. Heillä oli aina ollut mahti ja valta. Matoja? rPötyä! Ei matojen tähden saanut hintoja alentaa ja voittoa vähentää! . • 'Mutta matoja oli maailmassa jo niin paljon, niin valtavasti, koskaC niitä oli elätetty seisovissa elintarvikevarastoissa, että madot levisivät loistoon ja ylellisyyteenkin. Päivänä muutamana löysivät matoja ruuastaan ja itsestäänkm ne, jotka siihen mennessä eivät olleet ajatelr leet matojen aiheuttaman hävityksen runsautta. He kauhistuivat. Matoja — matoja — matoja!? Heistä tuntui, että he itsekin muuttuvat madoiksi Xäin hullunkurisesti AlvU uneksi. Ihmiset liittyivät yhteen toisten ihmisten kanssa matoja vastaan. Kerrankin olivat ihmiset, kaikki ihmiset yksimielisiä. iNäin Akuparka uneksi. Siitä vasta tuli joulujen joulu. Työmiehen palkka riitti kunnolliseen syömiseen. Madot olivat hävinneet. Ei ollut enää tunkkaantunutta, varastoissa seisovaa tavaraa. Akukin osti itselleen uuden puvun, jota hän ei ollut saanut kymmeneen vuoteen ja lahjojakin hän osti perheelleen, jota hän eHiioin ollut tehnyt vuosiin, koska hänen palkkansa, hintojen ollessa yläpuolella palkkatason, ei riittänyt sellaiseen huviin, joka samalla oli hyötyä, koska hän osti vain kaikkein tarpeellisinta. — Joko sinä taas uneksit? Antaisit edes jouluna nuo ajatukset olla, kuuli Aku vaimonsa, Allin sanovan. Silloin Aku heräsi. Perhe oli jo syönyt, samoin Akukin, aivan vaistomaisesti, uneksiessaan hän oli pistellyt perunaa ja läskiä suuhunsa. Näin jouluna syötiin läskiä. Todellisuus oli tämänkaltaista; ei mitään plakaatteja kenenkään kaulassa, ei yksimielisyyttä vielä, ei edes työväestön keskuudessa. Mutta kylläkin riittämättömät palkat kaikilla työtätekevillä, mikä olisi pitänyt heidät yhdistää. Ja huimaavat hinnat kulutustarvikkeissa, mikä olisi pitänyt saada työväestön yksimielisesti vaatimaan hintojen alentamista. Kynttilät pikku Idiusessa olivat palaneet loppuun. Pöydällä olevat ruuan-' rippeet korjattiin ruokakomeroon seuraavaa päivää varten. Lapset painuivat nukkumaan, vaimokin nukahti siihen, Akukin meni^ pitkäkseen, mutta hän ei nukkunut, hän valvoi, ajatteli . . . Hänen palkkansa oli totisesti liian pieni niin suuren perheen elättäjän palkaksi; viisi alaikäistä,lasta ja vaimo. Ja kaiken tarpeellisen hintataso oli rahan-omistajien tasolla Aku ihmetteli: Miksi ei työmies omista rahaa siten,^ttä oli- - si ollut oikeutettu ottamaan osaa myös ,sen jakamiseen, eikä vain sen keräämiseen har\'oilIe yksilöille. 'Miksi tyytyi työmies niukkaan leipään? £ikö työmieskin ole ihrainen, joka tarvitsee muutakin kuin leipää? Ja leipääkin enemmän kumnykyään sai. iMissä oli ihmisten tasa-arvoisuus? Tietoisuus siitä oli jo kauan aikaa sitten istutettu ihmisten sydämiin ja sieluihin. Se tietoisuus oli kyllä levinnyt, mutta hitaasti, sillä tietoisuudelia oli vieläkin kahleet jaloissaan ja käsissään. Mutt^ päivä päivältä sen täytyi tvpraiis-tua ja kerran se riistäytyisi irti sitovista voimista, eikä kenenkään silloin enää S«3 Oletteko kosivaan tullut ajatelleebi että silittämisen helpottaminen alkaa sil loin kun pyykki tulee väänninruUien vä Iistä ~ tai pyykkinarulta? Usein käy niin. Vaatteet jotka tulevat pyykkikoneen rullien välistä mykkyrässä, tulevat tar peettoman ryppyisiksi, niin tiukkaanTv-pistyheiksi, että on vaikea oikoa. Sitäpaitsi vaate tai vääniiinkone yof vioit! ' tua. Helpottaaksesi silitystä; käännä jokainen vaatekappale sileille laskoksij. le tasaisesti syöttäessäsi väänninkoneek läpi. '•• Jos vaatteet riippuvat narulla suorassa, eivät toiset niistä tarvitse silitystä lainkaan, toiset hyvm vähän. Esimer- ; kiksi sen. sijaan, että ripustat sellaiset suorat vaatekappaleet kuin nenäliinat, pyyheliinat ja tyynyliinat nurkista nä^ rulle, ripusta ne suoraan narun yli req nat riippumaan alaspäin. Aseta laka-nain palteet vastakkain ja ripusta ne kaksinkerroin narun yli. Silloin ne eivät .tarvitse muuta silitystä Jiuinjiopeayli- : käynti palteista. Leningit ja miesten paidat ripusta puiselle hengarille joka kiinnitetään tuke-vasti pyykkinaruun, niin ne pysyvät mallillaan. Muuten paras tapa on ripustaa kukin vaatekappale narulle lujim-masta kohdastaan — leningit saumoista, paidat helmoista, housut vyötäisiltä. Rautalankavenyttäjä housuille pitää rie mallillaan kuivuessa ja siis säästää paljon silitysvaivoja. - (NTj^lonvaatteet, jos ne ripustetaan kuivamaan suoraan, tarvitsevat vain hiukan kosketusta silitysraudalla helmoista, saumoista ja kauluksesta. Paras käsittely rayönille on kääriä pyyheliinaan kunnes liika kosteus on imeytynyt.pois. tarvinnut kysyä: Missä on ihmisten tasa- arvoisuus. Se oli sitten jo olemassa. Joulurauha olisi silloin todellista rauhaa, kaikkinainen rauha olisi totta. Kukaan ei enää, elättäisi matoja, vaan ihmisiä, jokainen omalla työllään ja aherruksellaan. (Xäin ajatteli, tänä surkeana jouluna, Aku, yksi maailman miljoonista työmiehistä. Parhain Joulu ja Uuden Vuoden TERVEHDYS! Kasvakoon kamamme keskmidcssa rauhan ja ylheisymmärryksen tyol CSI: n VÄNCOUVEKIN OSASTO NO. 55 Vancouver, B. C. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-12-22-14
