Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 21, 1942

              LAUAXTAIXA, ilARRASKUUN 21 P Ä I V A XÄ 1942
4
i
r t ;
]
1
K i r i . HÄMEEN' M D B H
riiai' -oii skSa-' tovcii. ras^seltäsi kirje
JÄ ssaorssfisira.ttzli isäsesa.
"T255ävÄit22akixi€e=! Isaksjtt?--
tiia sala, paljoa tapahtcrrpt asio:-
ta HMösi jäikeec, L y y t i kcoH viisse
vi3K>ila. v s i j i ^ k s i siroSsirt; minä
tulia sactajaisiest järjestäpksl, cack--
' kia .piÄujas, laahzköörft, etc. Iau5!ia
niiisa^ keBo 2 I^iafitaiSa- p?tr>-f!?fa;ni.
. KyHä sima pcrceesöä oa nyt sama.
Pacen l ö ti^^^sj» reksssfie^aäis, vastaa.,
j^ai sen saat. KyEä kai ne sininrkir-jat
kohta on- sfelH. lefedet pöhca
kövin • sodasta, • taäcisti nostaan pää­tään.
Kyllä se on n y r ä että saat
natjttia lapsies näsenssestä. Honi-.
r7T^n?m -vain se poika tänne jos saz-daan,
vaan Jos sota tulee niin siBoin
oa tie tukossa, Taälä nscatenoctoi­minta
lamasca knn L y y t i lomxä
ijois, kuka. täyttää sen paikan. Hso-menna^
nantajaisim joka ön radasta
kokee nyt itsellesi voimia, Tsene.tans
seiinn kyliä ne paperit sinne tnlee,
Veikoile terveisiä, it=€ rsyös, Joss!.''
Kiiakaiisi jäileen kuim ybtz tu­loksetta.
Odotin ja odotin, enkä
mennyt postin ajaksi pois. Läheiseni
katsenvat nnnna suniilisesti^ja jo
*AerraH"san-oi veljeni" "vainio r*^'
•KjHä minä jo kirjoittaisin muil­lekin
eikä tuolle yndelle miehelle,
vaikka kuinka hy\ii oiisL''
N i i n rupesin its.^in tuumimaan,
e t t ä JOS kirjoitan läaimmälle naapu­rille
ja panen sen siäslie kirjeen
myöskin Jussille, jos se kuumuus on
teimyt häxiet sairaaksi j a siikulais-sakki
sensuroi kirjeet, tai jos mitä
muuta olisi.
Vindoin heinäkuun lopulla saapui
kirje,
• Mimmi rakas. Kyilä ne jo on
tiedossa ne paperit, minä kä\'in ky­lässä
eilen. Jae oli nähnyt Jamman,
se oii kovasti^-akuuttanut ettet sinä
pääse. Kumpahan nyt olisit vas­tannut
oikein niiden k>*symyksiin,
äiä vain mene Xeavostoliitto^Dn, sil­loin
ei tartte yrittääkään. Jos et
sinä pääse tänne niin meidän pitää
järjestää se- neuvostoliittoon meno.
m^rS. sjenen- New Yorkiin sen Jär-jestämääny
paräes siniille rahaa, vaan
tänne koetetaan esti, koita nyt ra:i-höttaa
-^T^alfCTj. nKs^Sjs "pitää., lärv­iä
iHjasssata. Jos minä..tnläsia niin
ei se • skalä • SiEomessa .psranss^ Taan ;
•minä toivon vielä Jotta s a ä pääseS
tänne, ole varoraisen kafsen kac?.sa.
KyHs. o ä k£?mlat'liantajaiset, kaikki
Itki Jotka oU rdseSI^ä. ssHe asiaEe
j.:jnka pGoksta Lyyti eiffm^.nsä uh­rasi,
kuka. hänen.paikan täyttää-on
valkia sanoa, okst c^iln joka päivä
töissä mitä on töity, voi hyvin, mis­sähän
ne paperit >-ik>yy, tofvco Jus­si
poika." (Ja pesässä yk^- risti, se
sunkkonen.)
Sekasotkua- Soutaa ja httopaa.
SeSaisia oifvat mieheni kirjeet- Eikä
tuHut aapcristakaan kirjettä. -A.jat-telln.
että kyiE. se sakki p i t ä ä Jussin
kurissa. >oka tämän: sotkun ?iVK?.?.Vi
Jonkun a ^ n perästä taas tuli '"y-lösrakentava"
kirje.
"Rakas!! ajattele ensi kerran sa­toi
S viikkoon j a ei cltu t ^ s s ä , kiitos
kirjeestäsi: niin minä ihmettelen
kun niitä paperia ei vielä ole kuulu­nut-
Tämä on kun katovuosi. Kyllä
-ne-kuvat on uljaita kuvia. Tänä i l -
ja St n .1-oii on v^intcmättömyyieen —
i/VnJ - uuden- maaHmaitJaulapen ru­nouden
ölcmxis ja sisciiö- säriä sen
kumoamat cm '. 2:ki€iskunn(^s::cUän-
Jankumjpks^^ihtenarso.
Hengen . rfipppus synnytinä sen
akiih-isen rov:ärjftsrnin; jokc kSy vcl-lankumSukscnyedellä.-
ja.seuraa sUa.
Tämä romanixsmr'on~sen TÖiman pe-rusominaisuiis^-
joka vohna tajuaa
paikkansa historian prosessissa ja o-man
oikejdttnsa rluadä "vcpaammat o-losukSeet
kehittymistään värien. Sa­tiirikko
menneeseen nähden, ankara
realisti nykyhetkeen ja vaUankttmo-ukicUinen
romantikko tulevaisuuden
näkemiseen ja arriohniseen nähden,
— kas sellaisen pitää minun mielestä­ni
työväenluokasta lähteneen kirjai­lijan
olla.
Sellaiseksi minä katson Jalmari
Virtasen ja kaikki todella vallanku­moukselliset
työläisntnoilijat. Ja tä­mä
näkökanta heisiä synnyttää mi­nussa
horjumattoman varmuuden sii­tä,
eitä he keskuudestaan piakkoin
vetävät esiin satOrikkajei realisteja,
romantikkoja, suuria runoilijoita,
luokkansa tahdon herättäjiä, sen
tunteiden ja järjen organisaattoreja.
M. Gorjkij.
tana on osuuskaupan vuosikokous,
mennään trokilla kaikin. En ole
nähnyt Jammaa kun kahresti, olen
kuullu ne varmaa ko\-asti kanoja,
panen 10 sinulle Helsinkiin, kumpa­han
pääsisit pDis ennen kim sota tu­lee,
tän.H maailman meno on kovin
sekaista Euroopassa eikä Suomen
lehdet niistä k i r i l t ä , niin kokua nyt
voimia, kyilä ne ^fs^iz\i täytyy olla
pian sieilä. Jos ei tämii pääse niin
heti hommaan neuvost jliittoon pois
soran jaloista, minä mezien sitte New
Yorkiin j a koitan saada sinulle l u -
\-an, mene ensin Ruotsiin ja sieltä
sinne, kirjota \-armaan heti tieto mi­nulle.
Jussi p 3 i k a . " (Ja kolme risti-suukkosta.)
''Huomaa nyt ei ole ai­kaa
hukata, kyliä Veikko pääsee
m\-öhemmin sinne sitte, näin minä
ajatiekn, vaan. toivon-että ne pa-luupaperit
on luvassa, toivoo Jussi-
51. .
P A I N A J A I N E N .
Näyltäytyi, e t t ä o t i n liiaksi.rehel­linen
ja hiottavä^en järjeUiseen a-siain
migtoon, kun annoin osoitteesii
Nellille ^NgQvostoliittoon Aaninmman
poikani.luo. Se aiheutti kotitar-kastaksen.
' XdHiltä näet t u l i sisään-kirjpitettn
kirje» mutta se-oii avattu,
\'3ikka siiloin e i pitänyt olla mitään
kirjesensmiria voimassa. Siis mi­kään
vapaa kirjeenvaihto ei ollut
naahdollista. Jommoistenkin , \-ai--
keuksien kautta sai aik?^n puhelin-keskustelim
tyttärenL kanssa, kuusi
minuuttia, määräykseilä. että fHihella
saa vain.^tai-aHisista asioista". Kuul­tuani
Neilin äänen \ähän kiihdyin,
edelläkäyneiden hermostu tta vien
seikkojen päälk. joten puhelmnme ei
käynyt oikein luontevasti. Mutta
fotakinhan siinä sanottiin.
Olin päätellyt, että käyn Neu\-os-toliitossa.
sitten kun saan paperini
paluumatkaa varten kuntoon. K y ­syinkin
asiantunte\iita. voinka pas­sillani
- käydä, mutta minulle sanot-tiin,
että kun olen Soometi kansalai­nen,
niin minua on Neuvostoliittoa
varten 5aata\-a passi Suomesta. Nyt
muulin suunnitelmani ja panin ano­muksen
NeuvostojiiiiODn muuttoa
• varten. ' AjatteiiSr menen.sinne,
rrr^^if ensin tfe.ankee, mntts. t ä n ne
painajaisten en jzz.
Ihmiset • cäyttivät; kovin -sulköitn-neilta,
funisäa. kairjrvaunuissa i ä l i n -
ja-autöissakia" ja sama' tauti tuntui
. rTsfr^rrnr»kT?t tarttuneen. Rad2>. o l i
monissa työläistenkin keleissä, mut-
. ta kuuntela oli rajoitetm, salaa piti
hakea' asesia. Jos' esim. halusi kuun- •
nesla suomalaista ohjeimaa Leningra­dista,
oli katsottava, ettei - se kuula
seinän taa eikä kenenkään sisaantu-lijah.
aikana.. Keneenkään ei oSut
luottamista," Sittenkin monet hetket
vietin radion ääressä j a k u u n t £ ^ i i - ,
mojen 'nj^lki tulevia., ääniä luvatto­masta
isaikasia, SiBoln juuri opetet­tiin
monilla kiriHIä uutta'laulua " K o ­timaani",
jo-ka liikutti - mieltänL
Muistaakseni sen viimeiset säkeet
kuuluivat:
""Lacja on~'jkztn kotimaani' kaUis,
metsci, joet, pellot p€itta^"s£is. '
Maata muuta en mc' ii^dä missään,
missä näin ozs vapaa ihminen *y
Siitä laulusta, uhkui töddlissea" to­veruuden
tunne j a voima. Tosin­han
T ^ ^ ^ i l a Amerikassakin oli hyviä
tovereita, valmiita anttasnaaskin hä­dän
hetkeSä. Olinban saanut heiitä
kirjeitä, joissa sanoivat töievänsä
jotakin simä tapauksessa Jos midie-ni
ei toimi rehellisesti. "*Ei s i t ä yksi
joukossa saa tehdä mitä tahtoo vas­taan
panematta, joukon tahto se on
voimaa- Hommaamme vaikka $ar
kaajia, että pääset tänne", sanottiin
sillä olihan Jussi knnlunut samoihin
joukko järjestöihin, joihin mekin.
Tammikuun alkupäivinä toimitet­tiin
Suomessa henkikiiioitus, joten
jouduin tyttäreni perheessä henki­kirjoihin-
Oii sakkomääräys, ellei
jokahista panna "hengille". Niinpä
nävtin passini ja ilmoittauduin, mut­ta
siitä aiheutulkin tutkinto ja käs­ky
pollLsikamariin.
Menin ^inne. Siellä oli joitakin
entisiä siviilipoliiseja, jotka tunsivat
minut ja puhuttelivat entisellä n i ­melläni.
Nimen muutos oli ensin
selvitettävä, j a sitten:
"Kuinka kauan aiotte olla Suomes­sa?"
" N i i n kauan kuin haluan. En ole
\neiä päättänyt, — vaikka jäisinkin
tänne. •
N\-t kutsutiiin tyttäreni "kama­r
i i n " ja hänelle .annettiin määräys:
"-\itinne ei saa oHa tällä paikka-
- kunnaiia kauan: mitä pikemmin me­nee.-
sitä-parempi."
N i i n päätin jäileen lähteä Helsin­kiin;
jossa, asui veljeni j a nuorin poi-
- kani. " Yhä. enemmän kasvoi haluni.'
päästä pois rakkaasta kotimaasta,
jossa työläisetkin olivat - minusta
muuttuneet niin omituisen aroiksi,
että-jos ötamatilaisuudessakin meni
heitä puhnttelemaan. niin pian huo­mautettiin:
" E i ole terveellistä tässä r^in pu­hella,
luulevat pian,. . . Tule illalla
pim.eän aikaan käymään . .
Helsingissä oii hiukan vapaam­paa,
jos oli outojen seurassa eikä an­tanut
mirään aihetta huomion kiin-tooä.
Olin saanut \-armaita taholta tie­tää,
että mieheni julkisesti seuraus-teli
erään naisen kanssa j a että tuo
nainen oii jo jonkin aikaa asunutkin
kodissani. Tuolla asialla oli minuun
vaikutteensa: Menhx taas lonsulaat-tiin
j a kys3rin, onko mimilla mahdol­lisuuksia
päästä takaisin .Ameriik-kaan.
Vastattiin:
"Pakottakaa miehenne pj^-mään
anomuksensa takana. Hän se lo-i>
ullisesti vastaa kaikesta, kuiuista-kin.
Ottakaa lakimies."
~3Iuita jos mieheni ei pysy aiao-cauksensa
takana, kelpaako naapu­rien
takaukset?'"
"Jos teiEä on työpaikka ia isäritä
ja emäntä takaavat, e t t ä ette -^-iiteen
\"uoteen joudu avustukselle, niin kel­paa."
Nyt en enempi miehelleni kinoit-tanut.
Kävin varalta Ne^j.^!.»stoliiton
konsulaatissa ja sain täyteitä^-akse-
. n i paperit pysyväisesti Neuvijstolii-tossa
oloa ja kansalaiseksi aikomusti
varten.
Tammikuun lopulla sain Jussilta,
kirjeen, jossa M n moitti minua, etiä
olin tuottanut ihmisille vaivaa, ka::
olin kirjoittanut hänelle heidän väii-tj-
kseHääs- Li:q>asi panna tulemaar.
\-aatteösi- joita olin vyyizssyt. kun­han
gqa selvän, n ä l l ä tavalla ne vor
lähettää- Mutta kirje o ä omituisen
s^ava. Toisia paikoin se <4i niin-kura
nanulle kirjöicettn f a toisin pai- -
koin taas riiinknin minnn pojallea:.
nähtävästi Veikolle, vaikkeisiinä hä­nen
Ti-,^^^rx loainitta. Ykäkin koh­ta
kuului:
-Pane erohakemus, kyHä^ miaä
m.-3k^n sinne Suomeen iOO taalaa:
jos m i n ä panen tääiä. niin se on pa­hempi
sUlc asialle, siinä selviää var­maan
Siilon meirän oio noissa iiskoa-toryhmissä,
joka pahentaa sinun €M>-
asi sielä. Kaksi vastakkaista luoa-netta
on vaikia sulattaa. yhteen ja
kun äitisi aina sano e t t ä minä Laanu-tan
jota en tehnyt, kun hänen aina
piti olla menossa ja siltikin huor-ou
halveksumisen sai osakseen.'*
Viikon perästä tuli tomen kL-je.
jossa hän vaati todistuksia siihen e-päilykseen,
että hän.olisi ollut minur.
ilmiantajana ja Suomeen-hommaaja-na.
Edelleen lupasi lähettää sata
dollaria, jos annan hänelle eron. mut­ta
"jos minun pitää ruveta sitä tääl­lä
-\meriikas5a hommaamaan. niLi
se on eri asia". Sanoi jo minun jut­tuni
tulleen hänelle maksartiaar. 5CC
dollaria. Pelotteli taas punapeikol-la,
"joka pahentaa asiaa'. Sanoi lä­hettäneensä
minun taK-itakkini ja
'•tilaisuuden tulien' lähettää loput­k
i n \-aatteeni— •vannasti. Huomaut­ti,
että minulla ei ole oikeutta moit­tia
Maijaa — nim. sitä. naista, joka
hänen kanssansa n\-t seunisteli.
Miuun oli tämän-kaiken jälkeen
vaikea enää kuvitella itseäni: hänen
rinnallaan. Kasvatin itseäni kestä­mään
kaiken, ja koska en tuntenut
mitään aihetta itsesyytökseen; kir­joitin
riiineile lyhyesti:
"Olet oikeassa, eromme on sel\ä a-sia.
Mutta kuinka _sinä. asian niin
v-mmärrät;^ että minä sen täällä voin
ottaa. Eihän minulla ole edes A"ihki-todistastakaan,
sinähän senkit otit
pois minun papereitte.-d joukosta.
Leski olen täällä. Joten asian sel­vitys
täytj-j- tapahtua hiellä, missä
asiat ovat alkaneet ia jatkunet: tkin
h\-vän aikaa, niinkuin tiedät. ^lun­ten
en enää luota sinun -neuvoihi.-i,
olen kokenut niiden arvon. Ja se,
että maalaat punaperkc-n kuvia u
koetat minua niillä edelleenkin pelo­tella,
ei tehoa — minä kestän, ja tie-täessäni
olevani oikeassa en peikiiM
piruakaan. Kaikista oikeuksistani
tässä jutussa en luovu, mutta t>ycyn
siihen mitä amerikalaiset lait Iopuk?i
sano\-at. Tervettä menoa!"
-\ika meni, miten meni, huhtikuu­hun,
Jolloin sain tiedon: e t t ä äitini oli
kuollut tapaturmaisesti. Äitirukka
yksin oli ollut, kun o l i langennut
suojalumessa: kumisaapas oli lui-<-
kahtanut ja revähdyttänv*t hiinlä si­sältä;
puutaakka oli pucv^nnui ra.Hen