Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 10, 1943

              Sivu 4 LAUANTAINA, HUIITIKU 10 PÄIVÄNÄ 1943
I)olilsin perään."
"Sinulla taitaakin olla iiuonotvä- Tänä iltana tuli kuitenkin Xelli
» tusaie.
Kirj. ESTER KAUSTINEN
stäkin. aUä kertaa, kun oli k y s y ^ ^ /,„ . ^ • edes yhtään suomalaista iolTZ^
, sisar, ],iittämätön, Jeipäpaikl^ Ja l^tto 4,ään pää^^
, tuottanut Sylvialle Laura, joka^i emien ollut juuri mi- ftotiseksi, ja Laura tarkemnimkat- ^^j^^^„ tai jotam muuta vmh.
Palatkaamme muutamia vuosia
taaksepäin Lauraan jälleen, eli ai­kaan,
jolloin hän viimeisen kerran
paitioi siskousa kodin oven kiitmi.
T^i olihan sisko tayallaan. ajanut hä­net
pois, ja syystäkin. Hän, Laura,
-oli ollut huono
tunteeton olento
paljon surua ja huolta, häväissyt toi­sen
.puhtaan onnen, jättänyt avutto­man
lapsensa, ollut kaikkea, mitä ta-
..vällinen ihminen harvoin toiselle te­kee,
«Hei hänellä-ole perin juurin pi-
.rullinen luonne. Kuinka voisi sel­laista
koskaan anteeksi odottaa, tai
millään hjrvittää. S)^ttävät ajatuk­set
valtasivat Lauran usein yksinäi­sinä
hetkinä, kun ei enää ollut sisa­ren
- suojelevaa kättä ja hyvää huo­lenpitoa
ympärillä.
Alussa hän asettui erääseen poorti-taloon.
'Paikkikuntahan oli suuri,
josta oli vaikea tuttavaansa tavata
muuten kuin sattumalta, ja Sylvia
oli viimeinen, jota Laura halusi sil­miensä
eteen. "Rahaa hänellä oli on­neksi
vielä sen verran,* että saattoi
jonkin aikaa työttömänäkin malek­sia.
Niin, ja oikeastaan, Laura viha­si
työntekoa. "Hullut ne on, jotka
.työtä tekee, viisas elää vähemmällä-kin^',
muisti hän.
Samanlaisia muitakin joutilaita
sui talossa. Toiset pitivät lomaa pii-luttiin
kokkia ja sisäkköä, mieluum­min
toyeruksia. Eiväthän' he nyt
. juuri toveruksia olleet, olivatpahan
vain toisensa samassa autossa jonkun
matkaa nähneet, m^tta se sai riittää
tällä kertaa, kun oli kysymyJ^^sä
Iit sukulaistesi kanssa.
"Eipä ne niin kehuttavat ole. Sis­ko
ajoi ulos talostaan, kun vähän
härnäsin hänen ukkoaan."
"Niinkö. Sinäpä puhut l^vy^i.
hinsa, kttjan tai käsityön äärf.«
M-
,"Eikö sinun koskaan tee mieli sfl
mailemään kaupunkia tai miniälle
\kuin jonnekin halpoihin kuviin
päivää pelfcääviin kahviloihin? Tie^
Kenties se olikin vakava asia. Olen dätlcös, minulla alkaa olla ikävä. Ei.
itse kokenut jotain samanalaista, en- köhän lopultakin olla liian arkoja?" '
kIrHä kl-fotsckVanannn ThianllunaniUsii s<iii*ttää nnaaiissttaa nnäähh - "Olen jOskuS ajatellut
i dä silmieni «dessä."
ajatellut samaa.
Minne sitten menisimme. Tunnetko
tään ottanut todenteolla tehdäkseen, I soessaan toverinsa kasvoja, huomasi «xunnen erään mi i l « . n r
joutui nyt todenteolla .maistajaan Jniis^ ennenaikaisen..yanhmidenpiir.^ siitä ^ e n kertonuTvn" n^'^'
/ftyön iloa". Paikka oli r ^ , jos- fteitä, kärsivän: J ä h e r i n o s ^ ^ S^fS^^i h ^ ' ''^
s. ei kukaan ollut ennepfen^kaua. |nau,
hänelle ja otan haalin osoitteen sei
vaksi' Katsele vain valmiiksi,sopi-vaa
leninkiä, jos vaikka pistäisimme
'jalalla koreasti'."
Lauran arkuus oli äkkiä voitettu.
Häneen tuli pitkästä aikaa eloa ja
liikettä.
Huominen tuli vihdoin. Onni suo-pysynyt.
Talon emäntä, -arveUen |>ienen syyttävän piston povessaan ja
tyttöjen olevan Canadasta karkurei- levyen pilailun sopimattomuuden,
ta, otti heistä kaiken minkä suinkin , i>ka aina oli ollut ominaista hänen
40 dollarin kuupalkalla irti sai. l|ionteelleen. Tulisikohan Nelli kos-liaan
kertoneeksi enemmän eläi]Qänsä
l4)kemuksia, ja minkälaisen historian
kitkikään tuo hänen edessään istuva
tjttö taakseen? Olikohan hän nai-nfsissa?
Kenties lapsiakin? Niin,
jckin painava-murhe, jonka hän ha-
Iu|a kätkeä; maailmalta
J^aura ei uskaltanut udella (gnem-pä^
nyt, Nelli ei vaikuttanut huo­nolta
tytöltä^ seikkailijattarelta. Ha­masta
maassaolostaan oli, jos hän''si-si
tyttöjä jälleen muutenkin sinä il
tana. Väki meni taas ulos syömään,
eikä tarvinnut vahtia ovia ja puhelin-ta
kuin koirat. "Rohkea rokan syö",
ajatteli Laura painaessaan takaoven
lukkoon.
Jo yhdeksän maissa seisoivat he
korkean tiilitalon edessä. Se oli suo­malaisten
haali. Sisältä kuului mu­siikkia
ja iloinen puheen sorina. He
•nousivat portaat toiseen kerrokseen,
missä vakituinen tanssisali ja ravin­tola,
oli. Haalilla oli varmaan jotkin
kekkerit, nimipäivät tai sellaiset,
koska pitkä pöytä oli kukilla koro­tettu
ja kahvikupeilla katettu. Ou­toja
kasvoja oli kaikkialla, mutta pa­rin
vanhemman naisen kasvot muist^
li Laura joskus ennen nähneensä.
Mutta missä? Canadassa tieten­kin
. . .
Uusia vieraita, vasta tulleita kau-tä
sitten nimitti onneksi tai päinvas- ^^nkiin, vai?" Joku vanha mies tuli
toi: hän ei uskaltanut juosta paljon
Laura sai panna leoko keittotai­tonsa
liikkeelle, ja totisesti se oli hä­nelle
outoa. Nelli, se oli tomerin ni­mi,
sai passata sisätyttönä eli "haus-meidinä".
Ulkona eivät he alussa
uskaltaneet paljon liikkua, ainainen
pelko povessa kiinnijoutumisesta. Ja
illat menikin myöhään ainaisia vie-raspitoja
passatessa. Emäntä, hyvin
arvaten tyttöjen salaisuuden, pidätti
heiltä ainoan puolipäivä vapaudenkin ne|ä täytyi olla painavat syyt lähteä
viikolla toisinaan. maista toiseen karkaamalla. Laura
Niin meni ensimmäinen kuukausi, ei |llut kysynyt Nellin ikää, mutta
Tuli tilipäivä. ,Palkan he saivat nur- ajalteli nyt, että hän voisi olla kah-kumatta.
Sattui juuri olemaan puo- den|ymmenenviiden yhtä hyvin kuin
lipäivästä lomaakin, eikä emäntä.es- kymtnenen vuotta vanhempikin; var-tellyt
päästää tyttöjä ulos yht'aikaa. sinkin työpuvussa päivisin vaikutti
Tuntui olevan tysrtyväinen, vaikka hän vanhemmalta,
monta kommellusta oli kuukauden Verkalleen he lopettivat pienet an-
Icomisen välissä, toiset odottivat uut- aikana sattunutkin, ainakin Lauralle, noksensa ja tekivät lähtöä. Heitä si­tä
palveluspaikkaa. Aina söi puhe- Paisti palanut, salaatit "hirveää pö- toi salaa jokin yhteenkuuluvaisuuden
Iin, aina oli joku "akka" piikaa vail- peröä", jälkiruuat liian, makeita tai side, he olivat kuin kaksi näyttelijää
la. Punnittiin ja valittiin tekijää ja päinvastoin, kahvi "porovettä", kuliissien takana, josta tulevat tapah-teettäjää,
tingittiin puoleen ja toi- Muistutukset kaikista virheistä oli tumat"repäisevät pian verhon pois.
.seen. Niin, piikapaikan, sen sai ai- luettu palkan mukana, mutta kaiketi Yksi hyvä puoli Lauralle luvatto-na,
mutta Laura odottikin parempaa, tyttöjen poislähtemisen pelosta oli
ja mikä se parempi oli, ei ollut vielä emäntä luvannut lisätä seuraavan
•tähtiin kirjoitettu, eikä oltu luotu kuukauden palkkaa viide-lä dollarilla
miljonäärin poikaa sen puun oksalle, ja se taas tepsi. Se tietenkin taas tie- ulkona, ei ottaa liian rohkeita askelia
joka köyhän piian kuppiin tipahtaisi, si tytöille lisää ponnistuksia, mutta poliisia peläten, ei mennä julkisiin
Sitten sattui kuitenkin jotain. Eräs valitsemisen varaa ei ollut, ainakaan paikkoihin, joissa saattoi olla ilmitu-vieras
mies lupasi viedä määrätystä toistaiseksi, sen he tunsivat. lemisen vaara. Tuon hän tunsi,
.maksusta jonkun ;;ponssin" tyttöjä , * . vaikka tiesi, että oli samassa kaupun- ' ^ ^ ';aJiVktuksäsro"sti mies tytöil-rajan
yh hyvill^^^^ ^ gissakm monta samanlaista, jotka le tervetulomaljat. Eivätkä he Tciel-
Ja menijöitä löytyi kyllä. Laurakin Oh kaunis keskiviikko-iltapaiva. kuitenkin liikkuivat vapaasti kaikki- tävtvneet eiväthän he olleet mitään
luovutti viimeiset kymppinsä, ja pian Kevät kauneimmillaan kaikkialla, alla hyvällä onnella. Hänelle kasvoi p^ii^än veden iuojia oli maailma o-oli
neljä uhkarohkeaa rajaloikkaria Tytöt olivat kalpeita ainaisesta sisäl- jonkinlainen todellinen pakko, elä- J J '
•matkalla. Kaikenlaista oli mies lu- läolosta. Raitis ilma pitkästä aikaa mänsä ymmärtäminen, velvollisuu-vannut
tytöille. Oli luvannut pitää oli kuin lääkettä ja keinotekoinen pu- den tunne, jos mieli elää kunnon th-
-huolen loppuun asti ja vastaanottaja na poskilla sai korvata raikkaan vä- misenä. Tulisiko hän lopultakin oi-
.olisi toisella puolella. rin kasvoilla. Suomalaisia paikkoja kein järkiinsä, oppisi elämän kovan
: Onni suosikin sillä kertaa karku- he päätti\^t välttää, jos mahdollista, läksyn, joka oli kuin kesken jäänyt
reita, vaikka S3mkältä tuntui edessä Kaupungin rajalla oli sievä lunssi- lapsena — oppisiko antamaan arvon
oleva elämä rahattomana vieraissa o- paikka, josta sai halvalla jotakin vir- työlle ja kaikelle, mille hän ennen oli
losuhteissa. kistäyää ja samalla musiikkia semäs- nauranut? Ainakin hän oli hyvällä
Vastaanottaja oli hommannut ty- .sä Olevasta automaaltiradjosta nap- alulla, se hänen täytyi itselleen tun-töille
paikat, toiset perheisiin, toiset pia painamalla. Ikkunasta kantau- nustaa,-eikä maailma täällä'näyttä-ravintotoihin,
johonkm päivänvaloa tui silmiin siintävä järven selkä, joka
karttaviin pesiin, jonne ei kunnon toi kummaU^in-mieleen kadotun .va-työntekijät
eksy; missä ei Jfeiysytä pauden—r^paassa noaassa.
suosituksia eikä menneisysTttä, vaan **No, mitä ajattdet Laura? Pidät-nuoruutta
ja kauneutta. iö olostasi täällä? Tuntuuko että
Laurakin joutui pimeän si\'ukadun kannattaa kauan 4>iiloteila kuin va-kolmannenluokan
"kuppilaan", jon- ras? Olisihan me saatu ^ma palkka
ka kantavieraat olivat yhteidtunnan Canadassakin, «ikö?"
kurjalistoa, työtöntä joukkoa, saivat *^En pidä olostani. Olin liian tot-senttinsä
miten mikin, kerjäämällä tumaton työhön, ja ainakin pannujen
tai \'arastamalla, viettixiit päivänsä käsittelyyn. Seikkailu minua kiin-kurjissa
kapakoissa, tai miten mikin, nosti enempikuin raha, jos sen ha-
Viisitoista dollaria oli luvattu Lau- luat tietää."
ralle viikossa palkkaa. Mutta kun "Niin, nähdä maailmaa on tieten-tyttöjä
oikein kattelemaan. "Ter­vetuloa
haalillemme. On täällä tilaa.
Pian alkaa taas tanssi ja löytvy kai
poikia, jotka teitä pyörittävät, mi­nusta
ei enää taida olla sellaiseen.''
petttanut jo kummallekin yhtä u
toista väkevämpääkin nauttimaan.
"Älä vaan puhu kenellekään liiko­ja,
Laura. Puhu mitä vain, mutta el
kaikkea totuutta", sai XelH supate­tuksi
Lauran korvaan.
Jatkuu
Liian vähän lyijyä
Syksyllä V. 1916 löysivät eräät
Seinen kalastajat virrasta mätäne-mistilassa
olevan miehen ruumiin,
tiin ruumis kohta. Vainaja oli Hen­ry
Vacour, osakevälittäjä, jolla oa
pieni huvila Parisin ulkopuolella.
Poliisit alkoivat tutkia a5iaa. mut-tuh
maksupäivä, olikm työnantaja km mielenkunto.sta, mutta luulen, kiitos, että hänellä löytyi vähitellen St. Denisistä kotoisin oleva p3
pistänyt yam kympm, sanoen senkm että sen täytyy sittenkin tapahtua niin paljon itsekunnioitusta, ettei tyttö tiesi kertoa, että Vaa
olevan lukaa — Laura oh muka Inan laiUista tietä, muuten siitä tulee mur- vaarantanut toverin.;;, n m . . o;i.^:«o c o . . r . . c f p l I n t erää
hiljainen ja liian kaino; kundit halu- heen paikka. Onko sinulla omaisia
sivat "smarttia" tyttöjä, Canadassa, edes ketään, joka perään
Toista huomautusta ei Laura odot- kaipaa?"
tanut. Sattumalta tapasi hän yhden "On sisko miehineen ja lapsineen."
matkatoverinsa eräässä rohdoskau- ^Tietävätkö he sinun uusista >Ti-passa,
t^röttömänä, huono-onnisena. tyksistäsi?"
Yhdessä he katseli\^t sanomalehtiä "Eivät, luojan kiitos! Mitäs he
ja löysivätkin ilmoituksen, missä ha- ^illä tiedolla tekisivät, panisivat vielä
nsrt.sen kummemmalle kuin Canadas-sakaan.
\Vaikka tytöt olivat palvelleet jo
>yli pudi vuotta samaa taloa, oli hei- jonka ympärille oli kääritty lyijyhih-dän
välillään; pysynjrt vain kylmä to- noja. kalastajat tekivät löydöstään
•veruus. Ei oltu puhuttu menneisyy- ilmoituksen poliiseille ja niumis kä­destä.
T^hty vain työnsä kuin kaksi lastettiin ylös. Kun se vietiin Pari-hiljaista
konetta. Aamulla noustu sin patalogiselle laitokselle, tunnet-varhain,
iltasella väsyneenä menty
levoUe. Odotettu tiliä määräaikana.
Ei sidottu tuttavuuksia tuntematto­mien
kanssa. Se oli Lauralle hyvää
opetusta, jolle hän vielä vuosien pe- ta aluksi he eivät keksineet oikeai
rästä antoi suuren arvon. Luojan johtolankaa. Vasta sitten, kun eras
palvelus-acour
oli
vaarantanut toverinsa ja omaa koh- _viime aikoina seurustellut erään nuo-taloaan
sillä elämän keveydellä, joka ren, kauniin rouvan kanssa, suuntau-joskus
mielessä kytteli. tuivat poliisien tutkimukset määra-
Sitten kerran, eräänä kuutamoise- tylle taholle,
na talvi-iltana, istuivat tytöt kahden Saatiin selville, että kysymykses-kotona
vahtina. Talonväki oli illas- sä oleva rouva oli Lousette Camoux
tamassa jossakin klubilla, kuten oli- ja hänen miehensä oli hyvin paljon
yat olleet joskus ennenkin, mutta matkoilla. Kuulusteluissa rouva
taura oli aina vetäytynyt omiin oloi- myönsi, että hän oli seurustellut Va-