1939-09-16-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAINA, SYYSKUUN 16 PÄIVÄNÄ 1939
ff
1»
4
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Rfiglsterel at the Post Office Dept,
Ottau-a, as secohd class matter.
Tilausblnnal:
\ «;»»,••«,«.,...,,••••.•.••••• S2»00..
flklc 1.10
8 hk. m
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50
ö kk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1.40
Suomeen Ja muualle ulkomaille:
l vk. $3XH)
e kk: i.65
Irtonumerot 5 senttlft
Liekki Ilmestyy jokaisen «Ukon
ftntaina 12-sivulseiia. eisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta alott-ta.
/ .
AsiamiehiUe myfinnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asIamiesvAlineltä Jo tft»
nään.
Kustantaja: Vapaus PubUsliIng Ca
Ltd.
Toimittaja A. PÖviö.'^
Toimitusneuvosto: Jfirvls, RaQha
Mäki. Hlljft Aho, & suksia Ester
Kaustinen. Aili Mahh. Mairgit lAakso,
Yrjö Saivo Ja Jalmar Saari.
Liekkiin aIJotut kirjoitukset
tettava:
^.O. Box 69 UEUl
Toimituhsen kulmasta
Maailman taanne tuntuu mikin*
kin, se on ilmassa, se uhoö asuntoihimme,
se tunkee aivan paidan ^le.
Mutta ei auta antautua sen voitaan,
ei haikailla tunnetuskissa jä Jättää
"peltoja kyntämättä*, Bauta jättää
kotoisia ponnistelujamme valoisamman
elämän puolesta, ei järjestöjäm-me,
ei lehtiämme ja lukujamme, ei
tnitään vaiistusharrastuksiamme eikä
huvcjammekaan. Maailman kärsi'
inyksct ja surut ovat liian suuret nyt
ja aina yksilöjen kannettavaksi; on
turhaa itsekidutusta koettaa ottaa
niitä hartioilleen. Siis, kaikkien niiden
rinnalla, meidän on elettävä oma
elämämme parhaan mukaan.
Tämä tuli sanotuksi nähtyämme
istuvan naisen kyyneleitä maailman
pahuuden tähden, tietäen, ettei se
ollut ainoa, kylläkin kaitnis ja hyvä,
mutta mitään auttamaton tunneherk-kyyden
ilmiö. Tällöift on hyvä kohottautua,
puraista hiukan hammasta
ja katsoa ytnpärillecn auringon
valossa yhäti hyörivää ja luovaa elämää,
* • •
Lehtemme tämänkin numeron kuvitus
vielä kärsii vähyydestä jä yksipuolisuudesta.
Meille kuviaan anta-va
'*mviisP* tarjoaa nykyään sellaista
tavaraa, jossa ei ole paljon valinnan
varaa. Mutta ehkäpä tästä
pian päästään, N
{Historiallisia, latinan ja vieraitten kielten lauseita sekä lauseparsia, jotka
ovat jääneet sivistyskansojen kieliärikastuttamaan,)
Ne\iis rerum — asioiden ydin. Non multa, sed multum — ei lukuisia
asioita, vaan jokin suuri asia.
(Laatu on parempi kuin laajuus.)
Non, nisi parendo, vincitur ei
voiteta muuten kuin tottelemalla.
(Filosofi Baconin sanat luomiostaa.
Ennen kuin voi pakoittaa luontoa palvelemaan
ihmisen tarpeita, on alistuttava
noudattamaan sen lakeja.)
Non nova, sed nove — ei .uusia
asioita, vaan uusi tapa. (Esim. kirjailijasta,
joka esittää tunnettuja ajatuksia
uudella tavalla.)
Non plus ultfä — kauemmaksi ei
voi (päästä). (Tarun mukaan. Herkules
hakkasi nämä sanat Calpe- ja
Abylavuoriin, joiden, häh luuli muodostavan
maailman rajapyykit ja jotka
hän eroitti toisistaan yhdistääkseen
.Atlahnin valtameren ja Välimeren.)
Non possumusi — emme voi!
(Apostoli Pietarin ja Johanneksen
vastaus ylimmälle papille, Joka kielsi
heitä julistamasta evankeliumia. Tätä
lausetta ovat myöhemmin käyttäneet
Rooman paavit siUoiA kun eivät ole
tahtoneet alistua maallisen vallan
vallan määräyksiin.)
Non scholae» sed vitae discimus —
emme opi koulua, vaan elämää varten.
Nosce te ipsuml — tunne itsesi!
(Sokrateen mielilause, joka on alkujaan
kreikankielisenä Delfoin
temppelin otsikossa.)
NuUa dies sine linea — d yhtään
päi<^ ilmäii piirloa. (Pliniuksen sanat
kuuluisasta Apelleksesta, joka ei
antanut päivienkään kulua maalaamatta
jotakin. Harjoituksen ja aiy
kaansaannin suuri salaisuus.)
.NuUa regula sine esception — ei
sääntöä ilman poikkeusta.
NuUum magnum ingenium sine
mixtura dementiae —• ei mikään suuri
nero ole vapaa mielettömyyden oireista.
(Kriminaaliantropologian luojan
Gecare Lombrosen (1835—1909)
teoksessa "Nero ja hulluus" esiintyvä
tunnettu lause» joka joissakin kohdin
pitää paikkansa.)
Oderint, dum metuant! — vihatkoot,
kunhan pelkäävät! (Kem)taan
olleen keisari Caligulan mielilauseena.)
(Tarkoittaa usein rahaa.)
Nescias, quod seis, si sapis •—
unohda, mitä tiedät, jos olet viisas.
(.Älä puhu kenelle tahansa tietämiäsi
salaisuuksia.)
Ne sutor ultra crepidam suutari
arvostelkoon vain kenkiä; "pysyköön
lestissään", (Kuuluisan kreikkalaisen
taideniaaläri Apelleksen sanat
suutarille, joka teki oikean huomautuksen
hänen taulussaan olevien
sandaalien virheellisyydestä, mutta
ryhtyi sitten arvostelemaan koko taulua
» Sanoja kä3rtetään aina, kun epäpätevät
henkilöt sekaantuvat vieraisiin
jatoihin.) _
Nibil admirari — ei mitään ihmetellä.
(Pythagoran periaate, jonka
stoalaiset omaksuivat mielen tasapainon
säs^tön^.)
Nihil est in intellectu, quot non fuit
in sensus — ei mitään ole tajunnassa,
joka et olisi ollut aisteissa. (Filoso«
fiasta tunnettu Aristoteleen lause.
Nihil novi sub sole — ei mitään
uutta auringon alla. (Salomon sanat.)
Nobis bene nemme male — meille
hyvä ei ole kenellekään pahaksi. (Nämä
sanat ovat Hampuria Altonasta
erottavan portm (»äUä, josta syystä
sitä nimitetään "Nobisthor" — No*
bisportti.)
Noblesse oblige (ransk.) aateluus
velvoittaa.
Noli me tangere — älä koske minua.
(Ylösnouseen Jeesuksen sanat
Magdalenalle. Sanat on annettu nimeksi
eräälle kasville, joka, kun sitä
koskettaa, liikuttaa siemenkotaansa.)
Nomen est omen —r nimi on enne.
(Ennen vanhaan annettiin nimelle
suuri ennustava merkitys, siksi käytettiin
niin onnea tuottavia nimiä kuin
suinkin, m.m. jumalien nimiä.)
Nomina sunt odiosa —- nimet orat
vihattavia. (Lausepartta käytetään,
kun uteliaitten kuuli jäin mielipahaksi
ei mainita kerrottavien henkilöiden
nimiä.)
Non bis in idem — ei kahdesti samassa
asiassa. (Lakitieteellinen sel-
\*iö, joka sanoo, että samasta rikoksesta
ei samaa henkilöä saa rangaista
samalla lailla, rikoksen uusiintuessa
on rangaistus oleva suurempi.)
D äänen eokuvänduhaa
Kynäilijöillemme, jotka ovat väsyneet
**aivan ilmaiseen raadantaan' ja
kysäisseet, eikö heille joskus ojennettaisi
edes pikkuruisen jotakin palkkiota,
voimme nyt Umoittaa sen ilo-sanoinan,
että koetamme sen tästedes
tehdä, mikäli suinkin on "värkeissä
v&raa*\ Kaikista hyvistä kirjoituksista,
varsinkin pitemmistä, lähetetään
pfeni palkkio joka kerta ja vakinaiset,
pienemmiltä paloilla avustajat,
saavat palkkiota silloin tällöin.
Toivottavasti tämä nyt muun ohella
antaa kynäilijöillemme virikettä. Ja
se oma kuva, se nyt sopii lähettää
mukana, vieläpä kertomukseen sopiva
muukin kuva, jos sellaihen sattm
olemaan, — AP,
Haistakoon ne sitten. niHlä ja oikein,
lyötäköön se, Joka ei anna naapureilleen
pahastakaan rauhaa. Ja on aina
ulompana eläväinkin uhkana, lyötäköön
niin, ettU pää lentää.
Kirj. Ester
JOUKKO amerikalaisia matkasi
Fly-jokea ylös Uuden-Guinean \'ii-dakoihin.
Ruskeita, kovia miehiä,
joista jokainen oli mestariampuja ja
akrobaatti, jos niikseen tuli. Köyhä
mies heissä oli sanonut jäähyväiset
morsiamelle tai äidille lai\'an läh-tiessii
Valparaisosta, mutta rikas —
sillä hetkellä tosin xain toivosta, oli
suudellut Maryä tai Bessiä poskelle,
nauranut kewtmielisesti heidän pelolleen,
ja luvannut tuliaisiksi niin suuren
timantin kuin tuollainen hento
naisensormi \-ain kantaa.
He olivat kylmiä, tunteettomia
poikia jokikinen ja ainoa, mistä he
riemuitsivat, oli seikkailu, jota he
hetki hetkeltä lähest>i\Tit. Koko
alkumatkan he oU\*at antaneet elo-ku%'
akamaran olla, kanootti, jota Sam
neekeriopas meloi, kulki lähellä rantaa.
^. krokodiili lopui laiskasti
iltapäivän auringossa tai ajelehti ohi
r>iim>Tsen puunrungon tavoin, lois-
Kallberg
ta\'a, tuntematon lintu välähti joen
>ii, näk>i ihania kukkia, jotka olivat
uskomattoman suuria ja kummallisen
tuoksuttomia. Öisin hiipivät petoeläimet
heidän yöpymispaikkaansa
läheisyyteen — metsästäen kuten
hekin. VUlit heimot eivät olleet heitä
keksineet, v^kuutU Sam, joka tunsi
tällaiset seikat tuulen tuoksusta ja
pienimmästäkin satunnaisesta äänestä.
He oli\'at menossa metsästämään
filmiä Uuden-Guinean ja koko Aust-raalian
mantereen A-illeimmästä kan-sanheiniosta,
jota ei kukaan oUut nähnyt,
mutta jonka väitettiin elävän
Fly-joen-latrajuoksuilla läpitunkemattomissa
xiidakoissa.
Neekerin pulputtaessa guinealais-murteellaan
juttuja taaksehäipyvistä
kylistä hän samalla piti jännittviieesti
silmällä VTupäristöa. Sam oli moneen
kertaan melonut Flyn päästä päähän
— kuukauden ja parin kuluttua
olirat ulkomaalaiset tavallisesU hyvin
Nyt viimeinjkih pitäist kert^^ siitä
kalarmsusta, Jpnka^Nteitrmei^j^ josta
lupasin kertoa, WkeäHaartVimnun
olisi pitänyt kertoa siitä heti, kun
siltä reisulta tulin, silloin minulla oU
siitä riipi paljon kerrottavaa,imutta
nyt, näiri morien viikon perästä} en
tunnu osaavan puhua siitä mitään.
Mahtaneeko se johtua siitä, että se
uutuuden viehätys on ehtinyt haihtua,
vai onkoh^ minulla nun kovin
huono rfiuisti. Muistänmtnjäkuitenkin
sen verran, e(tä hauskofi siellä oU
ja teen vidä toisenkin kalarehun, jos
vaan ottavat minut mul^nsa. Mutta
nyt eteenpäin.
Eräänä kirkkaana kesäaamuna
meitä lähti matkalle kaksi nuorta
avioparia ~— se toinen pari on ollut
liitossa vasta parikymmentä vuotta
ja me, pääni ja minä, melkein yhtä
kauan: Ensin menimme'Lisstdla järven
rantaan ja sieltä paatilla järveä
pitkin noin himpun verran toistakymmentä
mailia. Arvelimme, että
—siellä~kaukana on lohet paremmin
narrattavia, kun nUtä ei -siellä joka
päivä hämätä, kuten tässä lähempÖT
nä. Janan ne oOkiri. .
Nyt menm asiani &ielle. Erisin piti
kertoman, kuinka tyyni oli järven
pinta jä kaumita puitten varjot ra»'
noilla niitten kuvastuessa järven piu'
taan kirkkaassa aamu auringossa. Sit^
tensidlä perälä ntajoitmnme yhteen
pikku saareen^ mikin; laitoimme makuu
sijamme sellaiseen mäfamerum
ja sen mäen däe rannaUe nuotion.
Epäilimme petiämme loan kaltevaksi
ja sitä se olikin, sälä yöllä, kun yritimme
vähänkin nukahtaa, luisutnt-me
alas nuotioon. Kun sitten nuotion
äärellä heräsimme siihen, kun
varpaita poltti, konttasimme takaisin
"petille", kunnes ^äs nukkuessa
luisuimme alas. Ja sitä ylös konttaamista
ja alas luisumista, riitti koko
yön. Mutta ei se meitä edes harmittanut,
nauratti vain. Sitten aamulla
miehet keittivät aamukahvin ennenkuin
lähtivät narraamaan kaloja. Ja
päivällä me emännät keittelimme
mojakkaa ja kahvia, ja suolasimme
kaloja sitä mukaa kun miehet niitä
saivat. Sitä riitti koko päivän ja illalla
tulimme kotiin kaikin puolin
tyytyväisinä. ^; -
Mutta ensi kerralla, kun menemme
kalaan, laitamme yöpuumme tasaiselle
maalle. Kala terveisin.
- SIRPA-SERKKU.
halukkaita palaamaan takaisin. Tuo
tarunomainen villiheimo oli kätkeytynyt
entistä visiumnin, tutkimusmatkailijat
olivat tottumattomia moskiittoihin
ja krokodiileihin, ilmeni
kuumetauteja ja tropiikkihulluutta,
oli paras palata ajoissa. Sam sai hyvät
taskurahat, osti Rosielle uudet
korvarenkaat, ja asettui tyytyväisenä
odbttamaan uutta retkikuntaa.
Hän oli aivan "varma tämänkin
joukkueen epäonnistumisesta. Hän
näki kyllä miesten kovat suun juonteet
ja katseiden tarkan totisuuden,
punnitsi niitä hetken midessään,
mutta heitti sitten noietteet sylkäisten
>'li laidan. — Sdväolt Tällä ker- ^
taa saisi kanootti uuden öljypeitteen,
Rosiella oli koruja yli tarpeen. V ^ "
k a . . . taitaisi se suuri smaragdi siellä
Doylen kaupassa sojna hänen omaankin
sormeensa.
Sam tuijotti haaveellisena ruskean
isonvarpaansa. karkea, kun hän samassa
pudotti ntelan ja heittäytyi
mölähtäen vatsalleen. Se ei tapahtunut
aivojen käskyltä, ei minkään tietoisen
huomkm perusteella, ^ se oU
yksinkertaisesti luonnonihmisen vais-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 16, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-09-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390916 |
Description
| Title | 1939-09-16-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUANTAINA, SYYSKUUN 16 PÄIVÄNÄ 1939 ff 1» 4 (Canadan suomalaisten viikkolehti) Rfiglsterel at the Post Office Dept, Ottau-a, as secohd class matter. Tilausblnnal: \ «;»»,••«,«.,...,,••••.•.••••• S2»00.. flklc 1.10 8 hk. m Yhdysvaltoihin: 1 vk. $2.50 ö kk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1.40 Suomeen Ja muualle ulkomaille: l vk. $3XH) e kk: i.65 Irtonumerot 5 senttlft Liekki Ilmestyy jokaisen «Ukon ftntaina 12-sivulseiia. eisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta alott-ta. / . AsiamiehiUe myfinnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asIamiesvAlineltä Jo tft» nään. Kustantaja: Vapaus PubUsliIng Ca Ltd. Toimittaja A. PÖviö.'^ Toimitusneuvosto: Jfirvls, RaQha Mäki. Hlljft Aho, & suksia Ester Kaustinen. Aili Mahh. Mairgit lAakso, Yrjö Saivo Ja Jalmar Saari. Liekkiin aIJotut kirjoitukset tettava: ^.O. Box 69 UEUl Toimituhsen kulmasta Maailman taanne tuntuu mikin* kin, se on ilmassa, se uhoö asuntoihimme, se tunkee aivan paidan ^le. Mutta ei auta antautua sen voitaan, ei haikailla tunnetuskissa jä Jättää "peltoja kyntämättä*, Bauta jättää kotoisia ponnistelujamme valoisamman elämän puolesta, ei järjestöjäm-me, ei lehtiämme ja lukujamme, ei tnitään vaiistusharrastuksiamme eikä huvcjammekaan. Maailman kärsi' inyksct ja surut ovat liian suuret nyt ja aina yksilöjen kannettavaksi; on turhaa itsekidutusta koettaa ottaa niitä hartioilleen. Siis, kaikkien niiden rinnalla, meidän on elettävä oma elämämme parhaan mukaan. Tämä tuli sanotuksi nähtyämme istuvan naisen kyyneleitä maailman pahuuden tähden, tietäen, ettei se ollut ainoa, kylläkin kaitnis ja hyvä, mutta mitään auttamaton tunneherk-kyyden ilmiö. Tällöift on hyvä kohottautua, puraista hiukan hammasta ja katsoa ytnpärillecn auringon valossa yhäti hyörivää ja luovaa elämää, * • • Lehtemme tämänkin numeron kuvitus vielä kärsii vähyydestä jä yksipuolisuudesta. Meille kuviaan anta-va '*mviisP* tarjoaa nykyään sellaista tavaraa, jossa ei ole paljon valinnan varaa. Mutta ehkäpä tästä pian päästään, N {Historiallisia, latinan ja vieraitten kielten lauseita sekä lauseparsia, jotka ovat jääneet sivistyskansojen kieliärikastuttamaan,) Ne\iis rerum — asioiden ydin. Non multa, sed multum — ei lukuisia asioita, vaan jokin suuri asia. (Laatu on parempi kuin laajuus.) Non, nisi parendo, vincitur ei voiteta muuten kuin tottelemalla. (Filosofi Baconin sanat luomiostaa. Ennen kuin voi pakoittaa luontoa palvelemaan ihmisen tarpeita, on alistuttava noudattamaan sen lakeja.) Non nova, sed nove — ei .uusia asioita, vaan uusi tapa. (Esim. kirjailijasta, joka esittää tunnettuja ajatuksia uudella tavalla.) Non plus ultfä — kauemmaksi ei voi (päästä). (Tarun mukaan. Herkules hakkasi nämä sanat Calpe- ja Abylavuoriin, joiden, häh luuli muodostavan maailman rajapyykit ja jotka hän eroitti toisistaan yhdistääkseen .Atlahnin valtameren ja Välimeren.) Non possumusi — emme voi! (Apostoli Pietarin ja Johanneksen vastaus ylimmälle papille, Joka kielsi heitä julistamasta evankeliumia. Tätä lausetta ovat myöhemmin käyttäneet Rooman paavit siUoiA kun eivät ole tahtoneet alistua maallisen vallan vallan määräyksiin.) Non scholae» sed vitae discimus — emme opi koulua, vaan elämää varten. Nosce te ipsuml — tunne itsesi! (Sokrateen mielilause, joka on alkujaan kreikankielisenä Delfoin temppelin otsikossa.) NuUa dies sine linea — d yhtään päi<^ ilmäii piirloa. (Pliniuksen sanat kuuluisasta Apelleksesta, joka ei antanut päivienkään kulua maalaamatta jotakin. Harjoituksen ja aiy kaansaannin suuri salaisuus.) .NuUa regula sine esception — ei sääntöä ilman poikkeusta. NuUum magnum ingenium sine mixtura dementiae —• ei mikään suuri nero ole vapaa mielettömyyden oireista. (Kriminaaliantropologian luojan Gecare Lombrosen (1835—1909) teoksessa "Nero ja hulluus" esiintyvä tunnettu lause» joka joissakin kohdin pitää paikkansa.) Oderint, dum metuant! — vihatkoot, kunhan pelkäävät! (Kem)taan olleen keisari Caligulan mielilauseena.) (Tarkoittaa usein rahaa.) Nescias, quod seis, si sapis •— unohda, mitä tiedät, jos olet viisas. (.Älä puhu kenelle tahansa tietämiäsi salaisuuksia.) Ne sutor ultra crepidam suutari arvostelkoon vain kenkiä; "pysyköön lestissään", (Kuuluisan kreikkalaisen taideniaaläri Apelleksen sanat suutarille, joka teki oikean huomautuksen hänen taulussaan olevien sandaalien virheellisyydestä, mutta ryhtyi sitten arvostelemaan koko taulua » Sanoja kä3rtetään aina, kun epäpätevät henkilöt sekaantuvat vieraisiin jatoihin.) _ Nibil admirari — ei mitään ihmetellä. (Pythagoran periaate, jonka stoalaiset omaksuivat mielen tasapainon säs^tön^.) Nihil est in intellectu, quot non fuit in sensus — ei mitään ole tajunnassa, joka et olisi ollut aisteissa. (Filoso« fiasta tunnettu Aristoteleen lause. Nihil novi sub sole — ei mitään uutta auringon alla. (Salomon sanat.) Nobis bene nemme male — meille hyvä ei ole kenellekään pahaksi. (Nämä sanat ovat Hampuria Altonasta erottavan portm (»äUä, josta syystä sitä nimitetään "Nobisthor" — No* bisportti.) Noblesse oblige (ransk.) aateluus velvoittaa. Noli me tangere — älä koske minua. (Ylösnouseen Jeesuksen sanat Magdalenalle. Sanat on annettu nimeksi eräälle kasville, joka, kun sitä koskettaa, liikuttaa siemenkotaansa.) Nomen est omen —r nimi on enne. (Ennen vanhaan annettiin nimelle suuri ennustava merkitys, siksi käytettiin niin onnea tuottavia nimiä kuin suinkin, m.m. jumalien nimiä.) Nomina sunt odiosa —- nimet orat vihattavia. (Lausepartta käytetään, kun uteliaitten kuuli jäin mielipahaksi ei mainita kerrottavien henkilöiden nimiä.) Non bis in idem — ei kahdesti samassa asiassa. (Lakitieteellinen sel- \*iö, joka sanoo, että samasta rikoksesta ei samaa henkilöä saa rangaista samalla lailla, rikoksen uusiintuessa on rangaistus oleva suurempi.) D äänen eokuvänduhaa Kynäilijöillemme, jotka ovat väsyneet **aivan ilmaiseen raadantaan' ja kysäisseet, eikö heille joskus ojennettaisi edes pikkuruisen jotakin palkkiota, voimme nyt Umoittaa sen ilo-sanoinan, että koetamme sen tästedes tehdä, mikäli suinkin on "värkeissä v&raa*\ Kaikista hyvistä kirjoituksista, varsinkin pitemmistä, lähetetään pfeni palkkio joka kerta ja vakinaiset, pienemmiltä paloilla avustajat, saavat palkkiota silloin tällöin. Toivottavasti tämä nyt muun ohella antaa kynäilijöillemme virikettä. Ja se oma kuva, se nyt sopii lähettää mukana, vieläpä kertomukseen sopiva muukin kuva, jos sellaihen sattm olemaan, — AP, Haistakoon ne sitten. niHlä ja oikein, lyötäköön se, Joka ei anna naapureilleen pahastakaan rauhaa. Ja on aina ulompana eläväinkin uhkana, lyötäköön niin, ettU pää lentää. Kirj. Ester JOUKKO amerikalaisia matkasi Fly-jokea ylös Uuden-Guinean \'ii-dakoihin. Ruskeita, kovia miehiä, joista jokainen oli mestariampuja ja akrobaatti, jos niikseen tuli. Köyhä mies heissä oli sanonut jäähyväiset morsiamelle tai äidille lai\'an läh-tiessii Valparaisosta, mutta rikas — sillä hetkellä tosin xain toivosta, oli suudellut Maryä tai Bessiä poskelle, nauranut kewtmielisesti heidän pelolleen, ja luvannut tuliaisiksi niin suuren timantin kuin tuollainen hento naisensormi \-ain kantaa. He olivat kylmiä, tunteettomia poikia jokikinen ja ainoa, mistä he riemuitsivat, oli seikkailu, jota he hetki hetkeltä lähest>i\Tit. Koko alkumatkan he oU\*at antaneet elo-ku%' akamaran olla, kanootti, jota Sam neekeriopas meloi, kulki lähellä rantaa. ^. krokodiili lopui laiskasti iltapäivän auringossa tai ajelehti ohi r>iim>Tsen puunrungon tavoin, lois- Kallberg ta\'a, tuntematon lintu välähti joen >ii, näk>i ihania kukkia, jotka olivat uskomattoman suuria ja kummallisen tuoksuttomia. Öisin hiipivät petoeläimet heidän yöpymispaikkaansa läheisyyteen — metsästäen kuten hekin. VUlit heimot eivät olleet heitä keksineet, v^kuutU Sam, joka tunsi tällaiset seikat tuulen tuoksusta ja pienimmästäkin satunnaisesta äänestä. He oli\'at menossa metsästämään filmiä Uuden-Guinean ja koko Aust-raalian mantereen A-illeimmästä kan-sanheiniosta, jota ei kukaan oUut nähnyt, mutta jonka väitettiin elävän Fly-joen-latrajuoksuilla läpitunkemattomissa xiidakoissa. Neekerin pulputtaessa guinealais-murteellaan juttuja taaksehäipyvistä kylistä hän samalla piti jännittviieesti silmällä VTupäristöa. Sam oli moneen kertaan melonut Flyn päästä päähän — kuukauden ja parin kuluttua olirat ulkomaalaiset tavallisesU hyvin Nyt viimeinjkih pitäist kert^^ siitä kalarmsusta, Jpnka^Nteitrmei^j^ josta lupasin kertoa, WkeäHaartVimnun olisi pitänyt kertoa siitä heti, kun siltä reisulta tulin, silloin minulla oU siitä riipi paljon kerrottavaa,imutta nyt, näiri morien viikon perästä} en tunnu osaavan puhua siitä mitään. Mahtaneeko se johtua siitä, että se uutuuden viehätys on ehtinyt haihtua, vai onkoh^ minulla nun kovin huono rfiuisti. Muistänmtnjäkuitenkin sen verran, e(tä hauskofi siellä oU ja teen vidä toisenkin kalarehun, jos vaan ottavat minut mul^nsa. Mutta nyt eteenpäin. Eräänä kirkkaana kesäaamuna meitä lähti matkalle kaksi nuorta avioparia ~— se toinen pari on ollut liitossa vasta parikymmentä vuotta ja me, pääni ja minä, melkein yhtä kauan: Ensin menimme'Lisstdla järven rantaan ja sieltä paatilla järveä pitkin noin himpun verran toistakymmentä mailia. Arvelimme, että —siellä~kaukana on lohet paremmin narrattavia, kun nUtä ei -siellä joka päivä hämätä, kuten tässä lähempÖT nä. Janan ne oOkiri. . Nyt menm asiani &ielle. Erisin piti kertoman, kuinka tyyni oli järven pinta jä kaumita puitten varjot ra»' noilla niitten kuvastuessa järven piu' taan kirkkaassa aamu auringossa. Sit^ tensidlä perälä ntajoitmnme yhteen pikku saareen^ mikin; laitoimme makuu sijamme sellaiseen mäfamerum ja sen mäen däe rannaUe nuotion. Epäilimme petiämme loan kaltevaksi ja sitä se olikin, sälä yöllä, kun yritimme vähänkin nukahtaa, luisutnt-me alas nuotioon. Kun sitten nuotion äärellä heräsimme siihen, kun varpaita poltti, konttasimme takaisin "petille", kunnes ^äs nukkuessa luisuimme alas. Ja sitä ylös konttaamista ja alas luisumista, riitti koko yön. Mutta ei se meitä edes harmittanut, nauratti vain. Sitten aamulla miehet keittivät aamukahvin ennenkuin lähtivät narraamaan kaloja. Ja päivällä me emännät keittelimme mojakkaa ja kahvia, ja suolasimme kaloja sitä mukaa kun miehet niitä saivat. Sitä riitti koko päivän ja illalla tulimme kotiin kaikin puolin tyytyväisinä. ^; - Mutta ensi kerralla, kun menemme kalaan, laitamme yöpuumme tasaiselle maalle. Kala terveisin. - SIRPA-SERKKU. halukkaita palaamaan takaisin. Tuo tarunomainen villiheimo oli kätkeytynyt entistä visiumnin, tutkimusmatkailijat olivat tottumattomia moskiittoihin ja krokodiileihin, ilmeni kuumetauteja ja tropiikkihulluutta, oli paras palata ajoissa. Sam sai hyvät taskurahat, osti Rosielle uudet korvarenkaat, ja asettui tyytyväisenä odbttamaan uutta retkikuntaa. Hän oli aivan "varma tämänkin joukkueen epäonnistumisesta. Hän näki kyllä miesten kovat suun juonteet ja katseiden tarkan totisuuden, punnitsi niitä hetken midessään, mutta heitti sitten noietteet sylkäisten >'li laidan. — Sdväolt Tällä ker- ^ taa saisi kanootti uuden öljypeitteen, Rosiella oli koruja yli tarpeen. V ^ " k a . . . taitaisi se suuri smaragdi siellä Doylen kaupassa sojna hänen omaankin sormeensa. Sam tuijotti haaveellisena ruskean isonvarpaansa. karkea, kun hän samassa pudotti ntelan ja heittäytyi mölähtäen vatsalleen. Se ei tapahtunut aivojen käskyltä, ei minkään tietoisen huomkm perusteella, ^ se oU yksinkertaisesti luonnonihmisen vais- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-09-16-02
