Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 20, 1947

              Srvu»8 LAUANTAINA SYYSKUUN 20 PÄIVÄNÄ
puhjehtijan piti astua, nostettiin rau-taisine
ankkureineen lähemmäksi, et­tei
tuo jättiläinen vaan karkuun pää­sisi.
'
Kello ei ollut enää 5 vaan yö alkoi
lähestyä, eikä pallo ottanut täyttyäk-seen.
"Se ei muuttunut pyöreäksi,
se pysyi vaan puolekkaanakuin mor-moonien
temppeli Suolajärvellä. Hil­jaa
se hulmuili tuulessa, eikä rautai­sia
ankkureita eikä hiekkasäkkejä kai­vattu.
Ei yleisö myöskään tarvin­nut
varaamiaan kiikareita kurkistel-.
Iäkseen tuota pilvissä leijailevaa ilma»
laivaa, sen näki hyvin tuossa paljain
silmin makaavan maassa.
Pääsymaksuista ei enää ollut pu­hettakaan.
Kentälle ^tulvi yleisöä
katsomaan ihmettä ja virkavallalla
oli täysi työ pitää pöikatolliskpita e-täällä,
sillä ne pyrkivät hypistele-\ tuppoja. Aamulla oli poskemme kui
JOUDUIMME kerran varsin vihe­liäisellä
tavalla omakohtaisesti to­teamaan,
että hamniaslääkäritaidolla
on historia. Amn^oin paikattu poski-hampaammeoli
eräänä yönä herän­nyt
jomottamaan- Joka on potenut
hammastaudin — ja iiseimmathan
meistä heikkohampaisista nykyajan
ihmisistä ovat sen poteneet — tietää,
millaiselta tuntuu, kun hermostunut
poskihanunas aloittaa jauhantansa,
jonka se aika ajoin keskeyttää leuko­ja
repi^^Iä vihlaisulla. Me valvoim-me,
söimme pulvereita ja työntelim-me
poskihampajuxune seutuville k i f
keriin lääkkeisiin kastettuja pumpuli-kuin
hammashoidon historiassa entisiin ai­koihin,
saamme käydä tarinoimaan
Tar^anin ammoisista esi-isistä, jotka
asustivat luolissa ja ulkoiluttivat
eukkojaan letistä laahaamalla. Teh­dyistä
kallolöydöistä käy nimittän
selvästi ilmi, että erilaiset hammas-taudit
ovat jo aikojen aamusta olleet
ihmisten kiusana. Oppineet ovat se-littäneet^
primitfivTsten kanso|en Vaikeata on sanoa, missä nykyisen
hammaskipuihm olleen suurimpana tammaslääkäritaidon kehto o nV
syynä sen, eta nämä käyttivät ham- nahdeHut. "Jokaisella kansalla
paita työyälmeinäMn. Tällöin ham­maskiille
murtui tai hampaat suoras­taan
katkeilivat tai kuluivat aina
isketään eräitten heimojen kesW
„ d ^ a nuorukaisilta ja neitosata
lallism seremonioin etuhampaat s L
ta, kun heidät otetaan täysikasvuis.
ten kirjoihin. Ja joku sudanilainen
sulhanen saattaa valitella morsiames-taan
toveraieen: "Kyllä se tyttö olisi
muuten nätti, vahinko vain, että silla
on hampaat suussa."
, ^ on tje-tenkm
ollut omasta takaa keinot,
joilla on koetettu saada hammasarky
mään ja pukkimaan palloa.
Sisukkaasti Francoise jatkoi eddr
leen koko yjin pallon täyttämistä ja
uskollisesti yleisö odotti s ^ ilmaan
nousemista. 13-tuntisen työn peräsr
tä se vihdoin täyttyi! Mutta hyvät
ihmiset ja kylän miehet^ Sille kävi
kuin ennen mustalaisen hevoselle, jo- ^^sa. kiiltävissä metalUvivuissaan kil-^
ka juuri oppi olemaan syömättä ja
— kuoli; juuri taidon opittua^. Niin
potkupallo ja jossakin>s,en sisuksissa
tuo onneton hammas kyti niin arka­na,
ettei siihen sietänyt kielellä kos­kettaa.
Joihin aikaa myöhermnin havait-sinune
itseinmie istumassa hamräas-in
peloit tavan pehnieässä tuo-kesytetyksi
ja suorittaa jopa ennafad-ta
ehkäiseviä toimenpiteitä. Erääsi
kiinalaisessa kirjoituksessa vuodelta
272 exmea Kristuksen syntymääpä.'
hutaän hanmiasharjasta ja haipmas.
kävi ilmapallollekin*-. juuri kun se
täyttyi, halkesi koko roska aamun val­jetessa
kello 6. Pitkällä nenällä sai­vat
kaikki turhaan valvotun yön jäl­keen
palata mikä nukkumaan mikä
töihinsä."
Tapauksen huomioitsijat yäittivät^
' ettei syy suinkaan ollut yksin ilma-purjehtijan,
vaan osasyyllisenä oli
käasuiJaitos, joka ei.kyennyt k^idliksi
nopeasti toimittamaan kaasua,-jonka
pumppaus olisi pitänyt alkaa aamu­päivällä
ja paremmilla välineillä.
Uutiset kertovat ilmapurjehtijalle
koituneen yrityksen epäonnistuiniäe&-
ta n. 700 mk:n vahingot! Se oK
melkoinen summa silloisessa rahassa.
Tuo "poikatolliskoitten" menette­ly
tuo mieleen erään aikaisemman i l ­mapallon
kohtalon. Kun Robertin
veljekset täyttivät ns. "charierin"
kokonaan kaasulla ja sulkivat sen tar­koin,
niin se kohottuaan ilmaan, nou­si
iceveämpiin ihnakerroksiin, jossa
sisäinen paine voitti ulkoisen ilman
paineen ja pallo liideltyään n. puolen
kolmatta peninkulmaa, halkesi I Sen
jälkeen se putosi Gonessen kylään,
jonka asukkaat pelästyivät suunnil­taan.
Rikin kär3^tä kylän asukkaat
päättelivät, että pallon kuori oli hel­vetistä
per^Lisin. Ei muuta kuin roh­keutta,
tuumivat kyläläiset ja h3rök-käsivät
veitsin, heinähangoin ja fays-syin
pallon kimppuun. Näin he hä­vittivät
sen perinpohjin. Vihdoin se
— keskiajan rangaistustapoja mat­kien
—r sidottiin hevosen häntään ja
laukotettiin hevosta siksi, kimnes
pallosta ei ollut rippeitäkään jäljellä.
Jotkut arvelivat, että se mahtoi olla
maahan pudonnut kuu, ja katuivat
tekoaan. Vihdoin ilmestyi virallinen
selitys, että se olikin — tuo kyläläisiä
pelotellut kummitus I— vain silkistä
ja pellavasta ralmist^ettuun kankaa­seen
kääritty kone, joka oli vallan
vaaraton laite. Sen jälkeen ihmiset
rauhoittuivat.
Eihän ollut ihme, jos helsinkiläis-poikaviikarit
ihmetellen ja kiusamie-lisesti
suhtautuivat tuollaiseen ilmes­tykseen,
varsinkin, kun he saivat sen
niin läheltä nähdä, eikä se — ilkimys
— suonutheille hartaasti toivomaan-sa
huvna: katsella sitä avaruudessa!
Ar\'aahan sen, että siinä oli kova ko­ettelemus
py^yä hyppysineen erossa,
luvan sähköp<M'an Ulottuvilla. Se oli
alansa viimeisinipiä huutoja — kam­mottavan
tehpkkaai» näköinen kiil­tävine
posliineineen ja roetäHiosineen.
Ja hamntaslääkärin säälimättömän
tottimeet sormet siirsivät sen herkäs­ti
surisevan terän suuhumme ja sitten
poskihampaaseen. Mutta ennen­kuin
kidutus oli ehtinyt kunhoUä al­kaakaan,
se yllättäen päättyi: Ham­maslääkärin
iueno sähköpora oli ni­mittäin
'ineiiöyt rikki! Ja kaiken
järjen vastaisesti me pidimme silloin
tuota vahinkoa siunattuna asiana.
Mutta emme ollut vielä tutustunut
hammaslääkäritaidon ja hammaslää­kärin
välineiden historiaan. Tohto­rimme
ei lainkaan häkeltynyt onnet­tomuudesta,
vaan käväisi viereisessä
huoneessa ja kantoi sisään uuden
vempeleen, jonka hän esitteli meille
n^3asen sähköpöran edeltäjänä. Se
muistutti ompelukonetta ja sen eri­koisuuksiin
kuului muun muassa
vauhtipyörä, joka lähti hyrräämään^
jalalla tarmokkaasti paineltaessa. Ja
niin saimme järkyttävää Jiavainto-opetusta
siitä, miltä ttmtui istua ham­maslääkärin
tuolissa tämäp vuosisa­dan
vaihteessa, jolloin kyseinen vem­pele
oli alansa -viimeinen huuto.
Mutta hyyin tämä* 1^90^1inmn-pora­kin
teki tehtävänsä eiiä meillä ollut
oikeastaan valittamista.
Tuliterä uutuus hammiäspörien a-lallä
on kuitenkin amerikkalaisen toh-hanmiasjuuriin
saakka, jolloin nuhin
ja leukaluuhun alkoi kertyä mätää.
Varsin paljon kiusaa Oli reikäisistä
. Hampaistaan _ns. "Aödesia-ihmisjel-
W\ eurooppalaisen Neandert^in ih- pulverista ~ 'Valkeasta kuin lumi»
-misen eteläamerikkalaiseHa sukulai- ^ roomalaiset matrpnessat, joilla ei
seHa. Mutta sen sijaan on ilmennyt, oUut hajuakaan kiinalaisista,
'että jääkaudgn ihmiset, jotkä elelivät
puolisen miljoonaa ajast!aikaa sitten,
oyat i^ässeet hanunassärystä ndltei
pelkällä säikähdyksellä. Senaikaisis­sa
kallolöydöissä ei nimittäin ole ha­vaittu
juuri lainkaan hammasmätää.
Vasta paijoh myöhenamin alkoi ham-_
- masmätää esiintyä Ollen tauti sittem­min
pronssikaudella melko tavalli­nen.
Todennäköistä .lienee, ettei
myöskään niihin aikoihin ollut vielä
kukaan . keksinyt ryhtyä ansaitse­maan
leipäänsä kiskomalla hampaita,
lähimmäistensä leukaperistä. -
Vanhoissa intiiaanien kulttuurival­tioissa
Meksikossa ja Perussa ön jo
kuitenkin esiintyn}^ eräänlaisia ham-mastekmkoita-
On löydetty inkojen
kalloja, joissa yläleuka ja kulmaham­paat
ovat "kauniisti jalokivillä koriste­tut.
^Röntgenkoneella tutkittaessa on
havaittu, että nämä jadepaikat on
muurattu paikoilleen sementtimäisel-lä
tahtaalla, jonka kokoomus on tun­tematon.
Tällöin on ollut kuitenkin
kokonaan kysymys turhamaisuudes­ta.
Ehkä myös uskonnolliset syyt
ovat olleet vaikuttamassa siihen, että
nämä kulttuuri-intiaanit työnsivät
simhunsa jalokiviä, vihreätä j^dea ja
kultaa. Vaikka nykyaikana monesti
vielä nainetaan tarkoiti&sellisesti
niin, että kultahampaat näk3^ät, o-vat
kiiltelevät kultapaikat sittenkin
ihmisten suussa useinunissa tap^k^ •
s^sa käytänöllisistä syistä. Sen si- - kassa, jossa syödään varsjn ninsaa^
jaan saattavat itämaiset ruhtinaat
vielä meidänkin päivinämme pane-tuttaa
muuten terveisiin ja valkeisiin
Vät keisari Neron aikoina haamas-pidverin,
joka oli valmistettu sotke­malla
tmarmorimurusia hyrälle tiK^-
suviin aineisiin-
Intialaiset bramiinit osasivat myös­kin
huuhdella suunsa ja puhdistaa
hampaansa päivittäin ja Mulmi
oli näppärästi yhdistänyt^yskoaaoa
hammashygieniaan. "Rukous, joka
suoritetaan, kun on ensin käytetty
hänmiastikkua, on arvokkaampi kuin
75 tavallista rukousta", väitti hän:
Tämä Muhamedin väite pohjautui
myös enkeli Gabrielin neuvoihin, joi­den
nmkaan hammastikön käyttö
oli myöskin omiaan suututtamaan it­seään
Paholaista. Sitäpareanpi, mitä
useammin' hammastikkua viljeli
Hanrnaastikusta tuli myöhemmin
muualla maailmassa milTeipä. hieno
ylellisyysesine. Tämä pieni bam-paanhoitoväline
valmistettiin erikoi­sen
koristeelliseksi. Espanjalaiset
kä)rttivät jalokiviupotteisia hammas­tikkuja,
jotka killuivat ketjuissa tai
jotka talletettiin korvan taakse. A-miraali
Coligny, joka oli ensimmäi-iien
verisen-Pärttylin yon uhreista,
pitr aina hammastikkua suussaan.
Niinpä murhaajatkin pistivät veri­tekonsa
suoritettuaan hammastikun
jaieen hänen suuhunsa. Nykyisin
lienpe hammastikkujen, käyttö mei­dän
oloissamme verrattain harvinais­ta,
vaikka esimerkiksi Etelä-Ameri-torin.
R. B. Blackin niehetelmä-Toh- hampaisiinsa briljantteja^ jotka säih-tori
^ikoo kerta kaikkiaan lopettaa
jyrinän potilaiden leukapielissä.
Hammaskolojen poraaminen suorite­taan
nimittäin ilmavirralla, j^ssa on
hienoja alumiinioksidin sirpaleita.
Menetelmän sanotaan kok^ipaan va­pauttavan
potilaan poraamiskomp-lekseista."
Mutta jos siirrymme hampaiden ja
kun kerran tilaisuus oli sitä käsin ko-ettaakin.
Eikä suomalainen usko, ellei
se koeta . . . ^
Ken tietää miten olisivat varttu­neemmatkaan
helsinkiläiset suhtau­tuneet
tuollaiseen ilmiöön, jos se olisi
ilman edelläkäypää ilmoittelua pu­donnut
Kampin kentälle kirkkaalta
taivaalta.
Vaikka silloinen "ilmanäjrtös" e-päonnistuikin,
oli se historiallinen ta­paus
helsinkiläisten elämässä. Siitä
riitti puheenaihetta pitkäksi.aikaa.
hampaisiin takertuvia lihanioto.
on hammastikun^äyttö varsin yki-nen.
,
Hammaslääkäritaidon suojelu^y
himyksenä pidetään pyhää Apoflo-nia,
joka kärsi marttyyriutena
vuonna 250 keisari Deciuksen vaino­jen
aikana. Lukemattomissa maa­lauksissa
ja veistoksissa hänet kuva­taan
kiinnitettynä pylvääseen pyove-kyvät
barbaarisesti heidän avates­saan
suunsa.
Käsitykset siitä, minkälaiset ham­paat
ovat kauniit, ovat varsinkin
/uohnonkansojen keskuudessa olleet
MS^vin erilaiset. Kun nykyajan sivis- ^ ..
tynyt ihminen pitää, valkeiksi harjat- jin kiskoessa raa^asti hampaat banc^
tuja hampaita jo pelkästään hygiee- suustaan. Englannin keskiaikaisen ^
nisistäkin syistä suotavina, saattavat , historiasta tunnetaan myöskin t ^
eräät eteläamerikkalaiset kansat vär- uksia, jolloin hampaiden ^'^'t^y^
jätä hampaansa mustiksi ja punaisik- on käytetty joko kidutus- tai
si. Afrikkalaiset masai-naiset vär- tyskeinona. Kun kuningas J
jäävät erään kasvin mehulla kielensä Maaton oli rahapulassa, hän ku^^
ja ikenensä mustiksi, eikä .\bessinias- " ti jonkun rikkaan ^^^^f^^^
scrat no^lea. iloa:irn.ki.a..a.mn harvinaista, että 1he i:­t^
ftix tältä vcdetiaJi»»^
kompi sukupuoli käsittelee ikeniään
antimonilla saadakseen ne sinimus­tiksi.
^ Er^ät afrikkalaiset neekeri­heimot
viilai^vat hampaansa teräviksi
raateluhampaiksi, vaikk'eivät enää
olekaan kannibaaleja. Kun meillä
on tapana antaa ripille pääsevälle nei­toselle
sormus ja nuorukaiselle kello,
seen ja uhkasi, että tältä v
hampaat suusta, ellei tämä
maksaisi' kuninkaalleen maara^
summaa. Meidän päivinämme h ^
maslääkärit käyttävät p ä ' " ^ ' ^^
menetehnää: ensin kiskotaan -ham-masja
sitten vasta otetaan maksu
Tekohampailla on niilläkin mieto»-
kiintoinen historiansa Antiikifl »•