Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 16, 1946

              I
Ai'
MS' *
I'
1
k r hi
k
Sivu 8
L A U . ^ ^ T A I X A , M A A L I S K U U N 16 P Ä I V Ä N Ä
" T 7AN'HA Johnny Fenton soitteli
y viulua puiston portin vieressä,
soitteli illoin ja aamuTn. Viulun: (kiti­sevä
ääni kuului Ikaualksi. Sillpin
tällöin heittivät ohifkuJk^at lantin
vanhaan hattuun, jolka oli jätetty ai­dalle.
Joku ciisi voinut sanoa John-
Johnnyllä oli 'm'ä sydän. Rikkaat
eivät ehkä sitä käsittäneet,* mutta
köyhät kyllä-
Jöhnny oli surullinen. Omasta elä­mästään
hän ei välittänyt, sillä hän
tiesi päivänsä laäkeneen iltaan, mutta
leski Waskovits-rau!kika oli pahem­massa
kuin pulassa. Hän oli sairaa^
na eJkä ollut pystynyt työhön mo­neen
viikkoon. Köyhäinapua ei
kuulunut ja le^en kaksi lasta Oli
nälkäkuoleman partaalla. Johnny oli
puolestaan antanut kä^cki tulonsa
onnettomalle perfieelle, riiutta John­nyn
tulot olivat niin hirveän pienet.
Lapset olisivat tarvinneet vaatteita,
lämpöä ja ennen kaikkea ruokaa.
—Surkeata, Johnny huokasi. Mis-
.tä saisi rahaa? Lunta satoi taivaal­ta
ja ilma oli kylmennyt. Jolhnny
värisi, asetti vanhan viulun kaina­loonsa
ja käveli kesJkemmälle puis­toa.
Puiston ympärillä, olivat hie­noston
asumukset, suuret palatsit,
joissa ei puutteesta tiedetty mitään.
Johnny hyppeli palkallaan saadak­seen
jalkansa lämpimiksi. Silloin
tapahtui jotakin merkillistä. Pensai­kossa
kahahti, ja Jdhnny näki jonlkun
miehen hiipivän hiljaa ympärilleen
vilkuillen kalliopaaden IUQ, joka oli
asetettu puistoon, jotta puisto saisi
villrmmän ja luonnollisemman tun­nun..
Mies vaJkutti €päilyttäv*^tä.
:Mies pisti kätensä taskuun, veti
esiin pienen paperJkäärön, pisti sen
nopeasti kalliossa olevaan hallcea-maan,
peitti halkeaiman risuilla ja
h-hdillä. — Mitä Jhmettä tuo onneton
tekee? _ Johnny ihmetteli. Ei hän
I^Dikein varkaaltakaan näytä. Xo, nyt
•.hän.poistuu!
Jolhnny liikikui nyt vihta varovasti
kuin mieskin oli ääken liikkunut. U -
leliaisuus oli saanut Jiänessä yliot­teen.
Hän meni halkeaman luo ja
•I»isti lehdet ja risut halkeaman pääl­tä.
Sormet hapuilivat.hetken kolos­sa,
ja sitten käsi veti-esiin paperikää­rön.
Vapisevin käsin au^kaisi Johnny
käärön, ja sieltä putkcfliti esiin pieni
Tnessikinen rasia. Johnny avasi rar
sian kannen, ja rasiasta ilmestiji nä-
Jkyviin viidenkymmenen dollarin se­teli.
' : :*
Johrmyn slmät olivat hämmästyk-
.sestä selkosen selällään. VikJk\Tm-nientä
dollaria I , Ja \V^^kovitsin lap­set
olisivat tarvinneet tuon summan
niin «kipeästi. Mutta raha ei ollut Tiä-
.nen. OWko se varastettua ri^aa?
VanTia viulunsoittaja hätkähti. Va­rastettua?
Mutta hänhän oli itse
r>htJT»iässä varkauteen. Paholainen
kuiskutteli jo hänen selkänsä talcana.
Ei koskaan! Johnny pani rasian ta­kaisin
halkeamaan, mutta hänen kä-tens;
i vapisivat nyt kalita pa'hemmin.
— Älä varasta, vanha Johnny. Älä
»varasta!
Johnny löysi penkiltä vanhan sa-
•nomalehden, kääri viulunsa siihen ja
«lähti vapisevin askelin kotia kohden.
Johnny valvoi ja mietti. "AVasko-
-v;tsin •lapset näkivät n^kää. Hän
saattoi nähdä perheen silmäinsä
e<lessii. Vaimo leikkasi kannikasta
kullakin kappaleen. Vedellä ja kerjä- jälleen paikallaan portin vieressä ja
tyiilä kannfkoilla olrx^at nämä lapset soitti, niin että syciän oli särkyä.'.Viu-eläneet
suurimman osan ikäänsä, lu kitisi ja vinkui.- Ihmiset kiiruhti-
Johnnya puistatti. Johnny sai edes yat palellen oihrtse. Armeliaisuus
ruokaa. Eimännän silmän välttäessä oli; tänään huonossa kurssissa, Jolhn-kietoi
Johnny salaa leipää ja puoileksi ny totesi ja heilutti Ihuolestuneennä-syödyn
,pihvin paperiin ja. päätti.kpi^enä hattua. _ Kilinää ei kuulunut
kK^^däläpsia^^k^ Heidän ti- juuri lainkaan. Ilta Mi, ja päivän
lansa oli vieläkin p^empi kuin hän saalis oli vielä miltei olematon. John-oli
aajvisteiHut. Lähistön sairaan- ny laajhusti rikl;ailaat&öii^ ä^^^
hoitajatar oli -kutsuMu :paikane, ja . voi sidtä-esim
hän oli määrännyt le^en >heti sairaar toi siöien -viulunsa.—jjpn^^
laan. Ik>uis, lapsista va^nhinii^nyyfh- -niin. -Jalattuntiiiva^t|yf§.]^i^^
kytti rikkinäisiellä tuolilla: i3rus^ jo!ka ; J^inny JiolpertjeU;pe^
ei vielä.olbtjtäyttänyt^ -tylsänäiÄHsä^ijö^
si lattialla-Vaipäiäan risaiseen, ta!^
käärittyni,vyski^;|a ^aivasteli.'Lattia : .sSitoätiyhaifbailivatJ^
oli kytaiä^ikuhi/Jäänijpinta. 'Lapsefn fjo^ailihrofidliselllä-itavaS^^
siniset. silmät i4Uijottivaf <Jöhnny3m kliatkemat^kesken sillä^-k^
kys''-"''"^'"^''^^''^''*'^***'''^^'*'" * : 9..
n S. Grbin
anta<kaa anteeksi, kyllä te tekisitte
samoin, jos olisitte mun takissani."
Näin oli siis k<Atalon sormen \'iit.
-;laulcsesta raha kuitenkin joutunut
oikeaan paikkaanj lopetti lehti. "Ra.
•haa. kerättiin lapsille, ja lapset ovat
sen saaneet.".:. .._ .
Vanha Johnny huokaisi, painoi
viulun lujemmin Ivainaloonsa ja hoip.
^pui kotia kiihden.
en
hyöki
puistoon. , . sa puiston varrella vietettiin"eilen se-
Jälleen; kopeloivat vanhan John- songin suurinta . h3rv'ä;nt^keväisyys-
•nyn vapisevat sormet koloa.. Paperi- 'juhlaa. Vieraita oli saaipunut sata-käärö
oli edelleenkin siellä. Kymme- määrin. Tulot; Iankesiva:t,.:ku,ten jo
nen minuutin kuluttua oli hän jälleen piemme kertoneet,; FairleJan lastenko-lesiken
luona. Vielä kymmenen'mi- "din .ihy\^äksi. Jalokivien ja silkki-nuuttia;
jäihän oli lasten kanssa -mat- pukujen virrassa saattoi 'nähdä kau-^
.kalla lastenkotiin. He ajoivat autol- puegin ;mei'kittäivimmät henkilöt,
la. ja Louis,' jollei, tällainen loisto oli Joku sai illalla merfciHisen patteen.
täysin tuntematonta, piti vapisevalla Hän keksi •'•aarteen etsfmislejlkin''.
kädellään kiinni vanhan Johnnyn ta- Viisikymmentä dollaria kätkettiin
ikinliepeestä. Auto törähti: ja lasten^ messinkiseen rasiaan, ja eräs vierais-kodista
tuli hoitajatar "kadulle. John- • ;ta. piilotti sen puistossa olevan kal-ny
oli harvasanainen. Hän. työnsi liolohkäreen halkeamaan. Sitten ryh-viidenkymmenen
dollarin .isetelin
.häinimästyneen hoitajattaren käteen.
— Ottakaa se ja pitäkää lapset
-täällä hoidossanne. Hoitakaa heitä
.'tyivät vieraat -etsJmään aarretta'.
iGsanottomaksu oli huomattai^a. Ra-
,siaa-;haettiin ja haettiin, -mutta sitä
^i löytynyt. Viimein lähti piilotta-ainakin
niin kauan ikuin rahat riittä- .jäikin saalistusmatkalle, -mutta ihänen
vät. En tiedä, saanko hankituksi li- - ällistyksensä oli suurempi, kuin tois-,
•sää, mutta onhan tästä ainakin vähän .ten, sillä halkeamassa ei enää ollut
apua. Ja jos. minut viedään linnaan, mitään. .Tai oikeammin — siellä oli
niin minä vain vihellän. K;^llä vant- nuhruinen paperilappu, johon oli va­ha
miesNlinnaan joutaa.— .pisevalla käsialalla kirjoitettu seu-
Johnnyn ääni aleni mutinaksi. Hän raavat sanat:
muistutti entistä enemmän varilksen- ''Mä en oo koskaan varastanut
/pelättiä ja hoitajattaresta tuntui kuin .mittaa, mutta nyt mä otan tän rahan
-olisi ;tuo vanha mies ollut suorastaan ;ja^ vien sen kaihdelle lapselle, joilla ei
'luyattoanan höperö. ;ole mitään, ei edes ruokaa tai vaat-
Seuraavana päivänä JoHjnny seisoi teitä. Ne on kylmissään ja nälissään
iLyonin va?lueen • partisaanijohtajä
saapui jaulatifiasemalla eräänä aa-
, .rouna tsäfcsalaisten .mielhityksen aika­na
;Ja: -Ihaya^tsij-.että Vichyn poliisit
-tgr-kastiyat >|o!kaisen k o l ^ mat-
.kustajan' matkalaukun. Hänellä oli
: pi.eni 'malkalaukku, joka oli täynnä
natsivastaisia lentolehtisiä. Hän a-jatteli
jo, että 'miten tässä mahtaa
; .fkäydä, Jkun :hän ihuomasi erään-oioin
4 2-vuotiaan,pojan, .jolla oli iso mat-
^kalaukku.
VHei, nuori mies", sanoi iiän po­jalle.
^Viaihdetaan 'matikalaii-kkua
siksi :kunnes; päästään kadulle, sillä
,sinun .-mat^alaitkkusi näkyy olevan
sinulle, liian raäkas.
- "Mielelläni", vastasi poika.
Mies tiesi, että jos poika joutuisi
kiinni, pääsisi hän helposti vapaaksi
ja hän pääsisi sillä väHn pakene­maan.
Kumpaaikaan ei kuitenkaan
pysäytetty ja niin ihe vaihtoivat taas
niadkalaukkuja 'kadulle päästyään.
•''Kiitoksia, >f>oikaseni'", sanoi mies.
'•'Sinä teit minulle arvaamattoman
paiveluiksen. Tiedätliö, .mitä minun
matkalaulcussani on? Siinä on natsi-vastaisia
rlentolditisiä.''
Poika flvatseii 'miestä silmiin ja sa­noi:
f Oh, mutta tiedätteikö; -mitä mi­nun
matkalauTiussani on? Siinä on
^kolme pikakivääriä."
Äidinrakkautta ilmenee tässäkin -kuvassa. Kuva on Brookficldin eläiMarhasla Chicagosta hfti
sen julkectt^kmn virtahepo Bebe synnytti perilliset. ''iMpsi^^iitvihelrt^i^nUpfnq.mtli^sci^^^^^^^
ensimmäisen kuukauden kokonaan todessa, ennenkuin tuli maalle