1940-02-03-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUAXTAIXA. H E L M I K L T X 3 PÄIVÄXÄ 1940
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registereä at the Post Office Dept^
Ottawa, as second class matt^r.
Tilaashltmat:
1 Vk. $2.00
6 kk 1.10
8 kk. £Q
Periaate
Tositapaus.
Kirj. A. L I X P E \ \ ' A LL
1 vk.
6 kk. .
Yhdysvaltoihin:
$2.50
1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. $3.00
6 kk. 1.65
Olin ensi kertaa pois kotoa, koulussa,
noin sadan mailin matkan
päässä kotikaupungistani.
Eiäänä helmikuun lauantaina oli
naapurikaupungissa suuret koululaisten-
juhlat ja mekin koulustamme
olimme päättäneet mennä noihin juhliin
oikein joukolla. Perjantai-ihana
menimme nukkumaan tavallista aikaisemmin,
ollaksemme seuraavana
; aamuna pirteitä ja voidaksemme
nauttia juhlista täysin siemauksin.
Lauantaiaamu valkeni. Oli touhua
Toimitusneuvosto: J. Järvis, Il^iöia |a töHinaa, silla olirhme päättäneet
lähteä riiätkalle viimeistään kello 8.
Irtonumerot 5 senttiä
lilekkl ilmestyy jokaisen vn^on lauantaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aioU-
• ta.
Aslamlehille myönnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamlesvälineitä Jo tänään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd.
Toimittaja A. Päiviö.^
Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, fistör
Kaustinen. Aili Malm, Maxg.it laakso,
Trjö Salvo Ja Jalmar Saari.
Liekkiin aljotut kirjoitukset osoitettava:
Nousin myöskin vuoteelta kuten
toisetkin oppilastoverini, mutta-mi-. ^^^^'^
sisäistä kamppailua aloin kovasti hikoilla
ja viimein torkahdin uneen.
Olisin ehkä nukkunöt -pitemmän aikaa,
mutta kun kuulin kirjaston oven
aukeavan, heräsin. Ovella oleva neitonen
ilmoitti minua haluttavan puhelimeen.
Aavistin, että jotain kauheaa on
tapahtunut, eihän minulle oltu koskaan
ennen soitettu tämän viiden
kuukauden, koulussa oloni aikana.
Juoksin sydän kurkussa alakerrassa
olevan puhelimen luo ja panin kuulo-torven
korvaani. Keskuksesta ilmoitettiin
minulle olevan pitkänmatkan
puhelun ja käskettiin odottaa het-mm
Hämärät kuvat eivät ole hauskoja
katsella eivätkä suosittuja mitenkään
päin, mutta niitä tulee jökktis tähiO'
mattakin käytetyksi. Vika Döi olla
joko alkuperäisessä kuvassa tahi jäljennöksen
teossa. Yhdentekevä kummassa.
Ja kun kuvan hyvyyttä ei
sitten aivan tarkalleen tiedä etinen-kuin
painokoneessa, jolloin et enää
mielellään ryhdytä muut oksia tekemään,
niin saa mennä huristaa. Sellaisia
hämäriä kuvia oli jokunen viime
numerossa ja eivät taida kaikki olla
parhaita tässäkään. Mutta opitaan.
Kokemus antaa apunsa, jotta
"kompastukset" vähenee.
Lehtemme tämänvuotinen erikoinen
levitysryntäys on edessä. Maaten
omituinen, kummallinen tunne
valtasi minut? En ollut kipeä, sillä
Söin aamiaisen kiiten olin ennenkin
syönyt, -mutta kuitenkin jotain oli
vihossa. Ei kaikki ollut olemukseni
kanssa kulen olisi pitänyt olla.
Kello lähentelee kahdeksaa ja pihalla
ori toistasataa nuorta, elämänhaluista
tyttöä ja poikaa lähtövalmiina.
Olin hiyös täydessä touhussa.
Olin piikeiitunut pyhäpukuuni,
leikannut leuastani ja ylähuulestani
kyinmenkunta pitkää haiventa kynsisaksillani
pois ja parasta aikaa kampasin
hiuksiani, kun yhfäkkiä joku
sisimmässäni sanoi: "Älä lähde!"
Tottelin ttiota sisäistä ääntä. Rii-
Odotettuani noin minuutin kuulin
kysyttävän: "Onko se Arvo?"
Vastattuani myönteisesti ilmoitti^lan-gan
toisessa päässä oleva henkilö,
jonka äänestään tunsin erääksi poi-katuttavakseni
kotikaupungistani, että
äitml on kuolemaisillaan jä Vaski
minun tiilemaäh kotia niin pian kuin
suinkin on mähdoilista.
JEn ollut tiehhyt äitini "edes olevan
sairaana ja olikin häh ollut vuoteessa
vaan toista vuorokautta, mutta
siltikin kaiken aätnua blih odottanut
jotain tuontäpaista detöa.
Äl^in heti huöheeseehi, puin päälleni
ja olin tieltä väKerriniässa kuin
suin täkin -pois. päältäni. ja anenin viidessä ' mihuutissa. Kävelymatkaa
koulun kirjastoon liieskdemaan. oli vairi kaksi mallia mitiötieäse^
Lukemisesta ei kuitenkaan tullut mi- josta raitiovaunu lähti käupun-tään.
Olin kuin tulisten hiilten pääl- J^^^ puolen tunnin kuluttua,
lä. Aivoni hakkasivat kuin tulessa puolijuoksua koko tuon parin
ja tunnustellessani valtimoani säi- matkan ja kun olin enää vau-kähdin.
Uskoin jo että olen sau:as.
Otin hyllyltä useampia erilaisia
liskuu on sille omistettu, kuten kuu- kirjoja ja koetin lukea, mutta aja-dennella
sivulla oleva julistus osoit- tukset eivät pysyneet hetkeäkään
taa. Näiden ryntäysten tarkoitus ym- koossa. Koetin katsella sanomaleh-märretään.
Niillä pyritään yhteistoi- tiä ja kuukausijulkaisuja, mutta sa-minnallisessa
hengessä laajentamaan manlaisellä tuloksella. Tuntui aivan
lehden lukijapiiriä ja samalla tuke- siltä, kuin joku näkymätön olisi ollut
maan sen taloudellista asemaa. Mo- kiinni minussa ja hiljalleen kurista-
Icnnnat tarpeellisia ja toisistaan riip- nut. Hengittäminen alkoi tuntua
puvia. Siksipä näitä ryntäyksiä kaik- raskaalta. Luulin tukehtuvani tuos-ki
ajattelevat lukijat suosivat ja koet-tavat
avustaa, vain vihamiehit vastustavat.
Toivomme siis, että kaikki asiamie-hemmc
ja ystävämme valmistautuvat
. tähän ryntäykseen hyvällä huumorilla
ja tahdolla, jotta tarkoitus täytetyksi
tulisi. Ja aivan erityisesti toivomme,
että yhdysvaltalaiset ystävämme
myös ottavat tämän kilvoituksen
huomioonsa ja tekevät tutta-sa
tuokiossa. Aukaisin paidan kauluksen,
mutta ei se näkynyt tilannettani
huojentavan.
Aikani kamppailtua tätä kauheaa
vapiireissään jotakin. SielläJtän on
"tilaa". Ja rahaa. No, tuvta emme
mene väittämään, mutta vängällä ku-xnfielemme
teitä itseämme rikkaammiksi.
— AP.
Kiekko 55.10. \\*illi Schröder (Saksa), 28. 4. 1935 Magdeburg.
Keihäs 78.70, Yrjö Nikkanen (Suomi), 16. 10. 1938, Kotka.
:Moukari 59.00, Edwin Bliask (Saksa), 27: 8. 1938. Tukholma.
10-ottelu 7,900 pist., Glenn Morris (USA), 7-8. 8. 1936. Berliini.
NAISET: . ' ' • "
60 m 7.3, Stella AVaIäsie\viczÖ\>ha (Puola), 24. 9. 1933, Lembers.
100 m n .5, Helen Stephens (USA). 4. 8. 1936, Berliini.
200 m 23.6, Stella Walasiewic20\Tia (Puola), 15. 8. 1935, Varso\^.
SOO m 2,12.4, J . Koubkova Lontoo.
80 m aid. 11.3, Claudia Testom (Italia), 23. 7. 1939, Garmisch.
Korkeus 166, Dorothy Odani (Englanti), 7; 19^^^^^^
Pituus 612, Christd Schulz: (S^sat^ TT 1059, Berliini,
Keihäs 46,74, Nan Gjnd^ (USÄ), 18. 6; 193?, Ghitägol
Kuula 14.38, Giseia Mauermeyer (Saksa15: 7.1«r34, Varsova.
Kiekko 48,31, Giseia Mauermeyer (Saksa), l i . 7. 1936, Berliini.
5-ottelu 418 pist., Giseia Mauermeyer (Saksa), 10^11. 7. 193S, Stuttgart.
nusta noin parin sadan jalan päässä,
huomasin kauhukseni sen lähtevän
liikkeelle. Heilutin käsiäni ja hattuani,
huusin ja ponnistin viime hengenvetoon
asti. En kuitenkaan olisi
vaunua saavuttanut, mutta konduktööri
huomasi antamani merkit ja
pysäytti Vaunun hetkiseksi, ehkä viideksitoista
sekunniksi ja niin loikkasin,
hengästyksestä ja väsymyksestä
huolimatta yhdiellä hypyllä vaunuun.
Noin neljähkyTnmenen minuutin kiiluttua
oltiin rautatieaseman edessä.
Hyppäsin alas raitiovaunusta ennen-kum
se kunnolleen kerkesi pysähtyä
ja - juoksin aseman pilettilmikuUe.
Kysyin junan lähtöä.
Piletin myyjä vastasi, että kysy-määnf
paikkaan ei enää mene jiinaa
sinä päivänä, mutta toiseen, josta on
noin viitisen mailia edelliseen, lähtee
juna ihan tällä hetkellä ellei ole
jo sekin lähtenyt. Jätin lipun ostamisen
ja juoksin alakertaan, ratapihalle.
Juna oli jo menossa ja ratapihalle
johtava suojus siirretty paf-^^
koilleen, kiinni. Hyppäsin keVyesfi^
aivan kuin takaa ajettu peura, tuon
neljä jalkaa korkean suojuksen >li,
ja kuten maratooni juoksi ja maaliin
saapuessaan, niin minäkin pinnistia,
panin kaUdveni liikkeelle, ja ennenkuin
juna oh ratapihan katoksen al-kerennyt
pois, otin oikein jätti-vau-sul-jettu,
joten jouduin olemaan ulkosalla
seuraavalle asemalle saakka,
joka onneksi ei ollut monenkaan mailin
päässä.
P:n asemalle saapui juna vähää
ennen kello- seitsemää. Asemalla oli
kuollutta. Talvisin ei lähi>Tnpäris-
Se on oikeastaan asia, josta minun
laiscfii periaatteeton saisi pitää kiltisti
suunsa kiinni. , Mutta en kai m.
nä olisikaan pakinake-nikkari, jo^
malttaisin pitää smmi kiinni oikealla
vuorolla ja puhuisin vain silloiji kun
asia olisi kyllin pieni minun suuren
viisaan k nuppini käsitettäväksi. Jaa
noh, eihän nyt ole kysymys minun
viisaudestani; vaan periaatteesta, josta
minä — suoraan sanoen — en
tiedä. yhtään mitään. Kuvittelen
väin, että se on jotain täydellistä,
oikein pesun kestävää jviisgutta, sikäli
mikäli sitä ei sisällytetä jokapäiväisiin
pikkuasioihin, vaikkapa
tähän tapaan: yksi ihminen ci, mene
koskaan elokuviin, toisin sanoen,
teatteriin, koska se on vastoin hänen
"periaatettaan", jota vastoin taas
toinen "periaatteesta" käy vain teatterissa
ja syrjäyttää kaikki muut
huvitukset; ja edelleen, yksi, juuri
periaatteesta, käyttää aina matala-kantaisiä
kenkiä, jota vastoin toinen,
taas periaatteesta, ei voi niitä
sietää. Sellainen jokapäiväinen periaate
tuntuu niin köykäiseltä, että
ihan alkaa haukottämaan. Eikö olisi
paljon helpompi sanoa käyttävämä
matatäkantaisfa kenkää siksi, kun se
on jalalle terveellinen, ja taas suvaita
korkeita kengän kantoja, koska
ne tekee suloiset nilkkamme niin nätiksi.
Niin, iniksi sekoittaa noin helppotajuiset
asiat vaikeasti ymmärrettävällä
periaatteella?
Jo, se periaate on kyllä kaiketi
jotakin määrätieiotkta, josta ei oh
tinkiminen, hiutia emme haluakaan
tinkiä siitä silloin, kun se käsittelee
kyllin arvokkaita asioita, mutta näin
joka päiväisessä elämässä lii k kuvissa
pikkuasioissa tykkäisimme hiukan
tinkiä. Ja uskon, että se toisi suuren
helpotuksen sekä meille, että periaatteita
omaaville, kun he hiukan, edes
: pikkiriikkisen heplittävät siitä peri-aatteesta;
noin vain lyödä hititase-vat
periaatetta korvalle ja sitten, suvaitsevainen
hymy suupielessä, vaikkapa
vain sormien lomitse katselevat
meidän periaatteettomien kommelluksia.
Vakavasti sanoen periaate on arvokas
tekijä elämässämme ja ihminen
ilman periaatetta on kuin laiva
ilman peräs^intä tuulen kuletcttaväna.
Pitäkäämme pefiaaiteemtne vain silloin,
kun on kysymys dämän tehtävien,
velvollistmksien täyttämisestä,
mtitta^pikkusetkUSsa-^^^
me asettaa suvditseiiäi^ts etu sijalle,
sillä suvaitsevaiSuutictkin tarvitaan.
SrRPA-SERKKC.
töUä asunut kiiinpäi?i perhettä. Nyt
oli näistä kahdestakin perheestä toinen
rrierinjrt kaupunkiin vierailemaan,,
joten' koko kulnqiakunnalla ei ollut
muita ihmisiä kuin äsetriamiehen perhe.
. Lunta ei oUiit tänä talvena
maassa. öllerikaärf, joten tähän \'U0-
rokaiideh. aikaan öli niin pimeä kum
voi olla.
Tiedustelin asemamieheltä neu\^3
miten parhaiten pääsisin kaupunkiin.
"Ainoa keino on memiä kävelemällä",
neuvoi mies. Sanoin hänelle kursailematta,
että pelkään yksin läht^^
kävelemään tuota pimeää metsätai-valta,
siHä tiesin ympäristöllä olevan
läumottain n.k. timperisusia.
Useamman jhmi^en olivat ne viinie-vuosina
näillä mäin tappaneet ja 5y<>-
neet. Kuitenkm, kun muutakaan
neuvoa ei näkövinkkelissäni ollut,
päätin lähteä tallustelemaan, k2«
kuinka kävL
Ennen lähtöä antoi asemaniie? ^
(Jatkoa 7zllä sivulla).
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 3, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-02-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400203 |
Description
| Title | 1940-02-03-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUAXTAIXA. H E L M I K L T X 3 PÄIVÄXÄ 1940 (Canadan suomalaisten viikkolehti) Registereä at the Post Office Dept^ Ottawa, as second class matt^r. Tilaashltmat: 1 Vk. $2.00 6 kk 1.10 8 kk. £Q Periaate Tositapaus. Kirj. A. L I X P E \ \ ' A LL 1 vk. 6 kk. . Yhdysvaltoihin: $2.50 1.40 Suomeen ja muualle ulkomaille: 1 vk. $3.00 6 kk. 1.65 Olin ensi kertaa pois kotoa, koulussa, noin sadan mailin matkan päässä kotikaupungistani. Eiäänä helmikuun lauantaina oli naapurikaupungissa suuret koululaisten- juhlat ja mekin koulustamme olimme päättäneet mennä noihin juhliin oikein joukolla. Perjantai-ihana menimme nukkumaan tavallista aikaisemmin, ollaksemme seuraavana ; aamuna pirteitä ja voidaksemme nauttia juhlista täysin siemauksin. Lauantaiaamu valkeni. Oli touhua Toimitusneuvosto: J. Järvis, Il^iöia |a töHinaa, silla olirhme päättäneet lähteä riiätkalle viimeistään kello 8. Irtonumerot 5 senttiä lilekkl ilmestyy jokaisen vn^on lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aioU- • ta. Aslamlehille myönnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asiamlesvälineitä Jo tänään. Kustantaja: Vapaus Publishing Co. Ltd. Toimittaja A. Päiviö.^ Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, fistör Kaustinen. Aili Malm, Maxg.it laakso, Trjö Salvo Ja Jalmar Saari. Liekkiin aljotut kirjoitukset osoitettava: Nousin myöskin vuoteelta kuten toisetkin oppilastoverini, mutta-mi-. ^^^^'^ sisäistä kamppailua aloin kovasti hikoilla ja viimein torkahdin uneen. Olisin ehkä nukkunöt -pitemmän aikaa, mutta kun kuulin kirjaston oven aukeavan, heräsin. Ovella oleva neitonen ilmoitti minua haluttavan puhelimeen. Aavistin, että jotain kauheaa on tapahtunut, eihän minulle oltu koskaan ennen soitettu tämän viiden kuukauden, koulussa oloni aikana. Juoksin sydän kurkussa alakerrassa olevan puhelimen luo ja panin kuulo-torven korvaani. Keskuksesta ilmoitettiin minulle olevan pitkänmatkan puhelun ja käskettiin odottaa het-mm Hämärät kuvat eivät ole hauskoja katsella eivätkä suosittuja mitenkään päin, mutta niitä tulee jökktis tähiO' mattakin käytetyksi. Vika Döi olla joko alkuperäisessä kuvassa tahi jäljennöksen teossa. Yhdentekevä kummassa. Ja kun kuvan hyvyyttä ei sitten aivan tarkalleen tiedä etinen-kuin painokoneessa, jolloin et enää mielellään ryhdytä muut oksia tekemään, niin saa mennä huristaa. Sellaisia hämäriä kuvia oli jokunen viime numerossa ja eivät taida kaikki olla parhaita tässäkään. Mutta opitaan. Kokemus antaa apunsa, jotta "kompastukset" vähenee. Lehtemme tämänvuotinen erikoinen levitysryntäys on edessä. Maaten omituinen, kummallinen tunne valtasi minut? En ollut kipeä, sillä Söin aamiaisen kiiten olin ennenkin syönyt, -mutta kuitenkin jotain oli vihossa. Ei kaikki ollut olemukseni kanssa kulen olisi pitänyt olla. Kello lähentelee kahdeksaa ja pihalla ori toistasataa nuorta, elämänhaluista tyttöä ja poikaa lähtövalmiina. Olin hiyös täydessä touhussa. Olin piikeiitunut pyhäpukuuni, leikannut leuastani ja ylähuulestani kyinmenkunta pitkää haiventa kynsisaksillani pois ja parasta aikaa kampasin hiuksiani, kun yhfäkkiä joku sisimmässäni sanoi: "Älä lähde!" Tottelin ttiota sisäistä ääntä. Rii- Odotettuani noin minuutin kuulin kysyttävän: "Onko se Arvo?" Vastattuani myönteisesti ilmoitti^lan-gan toisessa päässä oleva henkilö, jonka äänestään tunsin erääksi poi-katuttavakseni kotikaupungistani, että äitml on kuolemaisillaan jä Vaski minun tiilemaäh kotia niin pian kuin suinkin on mähdoilista. JEn ollut tiehhyt äitini "edes olevan sairaana ja olikin häh ollut vuoteessa vaan toista vuorokautta, mutta siltikin kaiken aätnua blih odottanut jotain tuontäpaista detöa. Äl^in heti huöheeseehi, puin päälleni ja olin tieltä väKerriniässa kuin suin täkin -pois. päältäni. ja anenin viidessä ' mihuutissa. Kävelymatkaa koulun kirjastoon liieskdemaan. oli vairi kaksi mallia mitiötieäse^ Lukemisesta ei kuitenkaan tullut mi- josta raitiovaunu lähti käupun-tään. Olin kuin tulisten hiilten pääl- J^^^ puolen tunnin kuluttua, lä. Aivoni hakkasivat kuin tulessa puolijuoksua koko tuon parin ja tunnustellessani valtimoani säi- matkan ja kun olin enää vau-kähdin. Uskoin jo että olen sau:as. Otin hyllyltä useampia erilaisia liskuu on sille omistettu, kuten kuu- kirjoja ja koetin lukea, mutta aja-dennella sivulla oleva julistus osoit- tukset eivät pysyneet hetkeäkään taa. Näiden ryntäysten tarkoitus ym- koossa. Koetin katsella sanomaleh-märretään. Niillä pyritään yhteistoi- tiä ja kuukausijulkaisuja, mutta sa-minnallisessa hengessä laajentamaan manlaisellä tuloksella. Tuntui aivan lehden lukijapiiriä ja samalla tuke- siltä, kuin joku näkymätön olisi ollut maan sen taloudellista asemaa. Mo- kiinni minussa ja hiljalleen kurista- Icnnnat tarpeellisia ja toisistaan riip- nut. Hengittäminen alkoi tuntua puvia. Siksipä näitä ryntäyksiä kaik- raskaalta. Luulin tukehtuvani tuos-ki ajattelevat lukijat suosivat ja koet-tavat avustaa, vain vihamiehit vastustavat. Toivomme siis, että kaikki asiamie-hemmc ja ystävämme valmistautuvat . tähän ryntäykseen hyvällä huumorilla ja tahdolla, jotta tarkoitus täytetyksi tulisi. Ja aivan erityisesti toivomme, että yhdysvaltalaiset ystävämme myös ottavat tämän kilvoituksen huomioonsa ja tekevät tutta-sa tuokiossa. Aukaisin paidan kauluksen, mutta ei se näkynyt tilannettani huojentavan. Aikani kamppailtua tätä kauheaa vapiireissään jotakin. SielläJtän on "tilaa". Ja rahaa. No, tuvta emme mene väittämään, mutta vängällä ku-xnfielemme teitä itseämme rikkaammiksi. — AP. Kiekko 55.10. \\*illi Schröder (Saksa), 28. 4. 1935 Magdeburg. Keihäs 78.70, Yrjö Nikkanen (Suomi), 16. 10. 1938, Kotka. :Moukari 59.00, Edwin Bliask (Saksa), 27: 8. 1938. Tukholma. 10-ottelu 7,900 pist., Glenn Morris (USA), 7-8. 8. 1936. Berliini. NAISET: . ' ' • " 60 m 7.3, Stella AVaIäsie\viczÖ\>ha (Puola), 24. 9. 1933, Lembers. 100 m n .5, Helen Stephens (USA). 4. 8. 1936, Berliini. 200 m 23.6, Stella Walasiewic20\Tia (Puola), 15. 8. 1935, Varso\^. SOO m 2,12.4, J . Koubkova Lontoo. 80 m aid. 11.3, Claudia Testom (Italia), 23. 7. 1939, Garmisch. Korkeus 166, Dorothy Odani (Englanti), 7; 19^^^^^^ Pituus 612, Christd Schulz: (S^sat^ TT 1059, Berliini, Keihäs 46,74, Nan Gjnd^ (USÄ), 18. 6; 193?, Ghitägol Kuula 14.38, Giseia Mauermeyer (Saksa15: 7.1«r34, Varsova. Kiekko 48,31, Giseia Mauermeyer (Saksa), l i . 7. 1936, Berliini. 5-ottelu 418 pist., Giseia Mauermeyer (Saksa), 10^11. 7. 193S, Stuttgart. nusta noin parin sadan jalan päässä, huomasin kauhukseni sen lähtevän liikkeelle. Heilutin käsiäni ja hattuani, huusin ja ponnistin viime hengenvetoon asti. En kuitenkaan olisi vaunua saavuttanut, mutta konduktööri huomasi antamani merkit ja pysäytti Vaunun hetkiseksi, ehkä viideksitoista sekunniksi ja niin loikkasin, hengästyksestä ja väsymyksestä huolimatta yhdiellä hypyllä vaunuun. Noin neljähkyTnmenen minuutin kiiluttua oltiin rautatieaseman edessä. Hyppäsin alas raitiovaunusta ennen-kum se kunnolleen kerkesi pysähtyä ja - juoksin aseman pilettilmikuUe. Kysyin junan lähtöä. Piletin myyjä vastasi, että kysy-määnf paikkaan ei enää mene jiinaa sinä päivänä, mutta toiseen, josta on noin viitisen mailia edelliseen, lähtee juna ihan tällä hetkellä ellei ole jo sekin lähtenyt. Jätin lipun ostamisen ja juoksin alakertaan, ratapihalle. Juna oli jo menossa ja ratapihalle johtava suojus siirretty paf-^^ koilleen, kiinni. Hyppäsin keVyesfi^ aivan kuin takaa ajettu peura, tuon neljä jalkaa korkean suojuksen >li, ja kuten maratooni juoksi ja maaliin saapuessaan, niin minäkin pinnistia, panin kaUdveni liikkeelle, ja ennenkuin juna oh ratapihan katoksen al-kerennyt pois, otin oikein jätti-vau-sul-jettu, joten jouduin olemaan ulkosalla seuraavalle asemalle saakka, joka onneksi ei ollut monenkaan mailin päässä. P:n asemalle saapui juna vähää ennen kello- seitsemää. Asemalla oli kuollutta. Talvisin ei lähi>Tnpäris- Se on oikeastaan asia, josta minun laiscfii periaatteeton saisi pitää kiltisti suunsa kiinni. , Mutta en kai m. nä olisikaan pakinake-nikkari, jo^ malttaisin pitää smmi kiinni oikealla vuorolla ja puhuisin vain silloiji kun asia olisi kyllin pieni minun suuren viisaan k nuppini käsitettäväksi. Jaa noh, eihän nyt ole kysymys minun viisaudestani; vaan periaatteesta, josta minä — suoraan sanoen — en tiedä. yhtään mitään. Kuvittelen väin, että se on jotain täydellistä, oikein pesun kestävää jviisgutta, sikäli mikäli sitä ei sisällytetä jokapäiväisiin pikkuasioihin, vaikkapa tähän tapaan: yksi ihminen ci, mene koskaan elokuviin, toisin sanoen, teatteriin, koska se on vastoin hänen "periaatettaan", jota vastoin taas toinen "periaatteesta" käy vain teatterissa ja syrjäyttää kaikki muut huvitukset; ja edelleen, yksi, juuri periaatteesta, käyttää aina matala-kantaisiä kenkiä, jota vastoin toinen, taas periaatteesta, ei voi niitä sietää. Sellainen jokapäiväinen periaate tuntuu niin köykäiseltä, että ihan alkaa haukottämaan. Eikö olisi paljon helpompi sanoa käyttävämä matatäkantaisfa kenkää siksi, kun se on jalalle terveellinen, ja taas suvaita korkeita kengän kantoja, koska ne tekee suloiset nilkkamme niin nätiksi. Niin, iniksi sekoittaa noin helppotajuiset asiat vaikeasti ymmärrettävällä periaatteella? Jo, se periaate on kyllä kaiketi jotakin määrätieiotkta, josta ei oh tinkiminen, hiutia emme haluakaan tinkiä siitä silloin, kun se käsittelee kyllin arvokkaita asioita, mutta näin joka päiväisessä elämässä lii k kuvissa pikkuasioissa tykkäisimme hiukan tinkiä. Ja uskon, että se toisi suuren helpotuksen sekä meille, että periaatteita omaaville, kun he hiukan, edes : pikkiriikkisen heplittävät siitä peri-aatteesta; noin vain lyödä hititase-vat periaatetta korvalle ja sitten, suvaitsevainen hymy suupielessä, vaikkapa vain sormien lomitse katselevat meidän periaatteettomien kommelluksia. Vakavasti sanoen periaate on arvokas tekijä elämässämme ja ihminen ilman periaatetta on kuin laiva ilman peräs^intä tuulen kuletcttaväna. Pitäkäämme pefiaaiteemtne vain silloin, kun on kysymys dämän tehtävien, velvollistmksien täyttämisestä, mtitta^pikkusetkUSsa-^^^ me asettaa suvditseiiäi^ts etu sijalle, sillä suvaitsevaiSuutictkin tarvitaan. SrRPA-SERKKC. töUä asunut kiiinpäi?i perhettä. Nyt oli näistä kahdestakin perheestä toinen rrierinjrt kaupunkiin vierailemaan,, joten' koko kulnqiakunnalla ei ollut muita ihmisiä kuin äsetriamiehen perhe. . Lunta ei oUiit tänä talvena maassa. öllerikaärf, joten tähän \'U0- rokaiideh. aikaan öli niin pimeä kum voi olla. Tiedustelin asemamieheltä neu\^3 miten parhaiten pääsisin kaupunkiin. "Ainoa keino on memiä kävelemällä", neuvoi mies. Sanoin hänelle kursailematta, että pelkään yksin läht^^ kävelemään tuota pimeää metsätai-valta, siHä tiesin ympäristöllä olevan läumottain n.k. timperisusia. Useamman jhmi^en olivat ne viinie-vuosina näillä mäin tappaneet ja 5y<>- neet. Kuitenkm, kun muutakaan neuvoa ei näkövinkkelissäni ollut, päätin lähteä tallustelemaan, k2« kuinka kävL Ennen lähtöä antoi asemaniie? ^ (Jatkoa 7zllä sivulla). |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-02-03-02
