1941-03-22-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Ylösen muistolle vanliempi kum te. 'Elämässä taisto tuima, lepo. rauha haudassa." 'äsynrt jo vaii)orstansa Tauhallisna nukahtaa. v frfluAoi taisto kohdaltasi, hnikat peittää klunpusiy ^ Imutta muisto elää vielä . Itayttäin silmät kyy^etillä \miden. joita huöllit,: neuvoit, Ivaikka itse heikompi jo olit. iMiitta 7ni<^li virkeä hteenpäin ain' porinistäa • \ siten elit sinäkin, [öuttajana ihmisten • omat surut salaten. ^ lKunnes tauti ankara ^ otti voiton ruumiisfa,. U i n Da™r' Z a n U ^ "m! "^^ » - „ joka päivä potUchM» ja olen vaatteita. vaikk.siih.n»e„S vi «t 1%. 7of t ^ nen dollarini •' ^ "'^ <^"P« ge oli piiällikkö ja olisi halunnut hä-han vaan aika typykkä lähtiessäSn nel omakseen. hukutte 4ifejuun. 'Te •te ^-sJehkin b r i t t i l ä i ^ l" Täraä viiineinenf i^ä^ sella kiivaudeIHa laufsultu-her^ •pallin «iitäaj^täliff^tloi. >jollei se :po nainen. fiihän^iitJiiittlta Voida ^ , , itti^ä^äidiririhnasta, j<>ka^>1ra ^ksmais^He-^naiieHe. W ä ei «til-mieliia, nim jnika^^itten? Töauntn on samaa iajia kuin meidän äitimme, misestä valashöyn^ä Unalasikassa T(Mnmy, j a «iäiin on-ka seurassa tai- • anteeksi h ä n t n ^ ^ ^ ^'Kelfio viito vhivtjja^k^^ mi^h^nsynnyttäniiseeri tärVitaarv^^ ivöttävdvin OiinelUseen Jackiin — niska Idnäähti taas ^iilipurtaii^^ mutta hän'piiri;häihpaansa yhteerf ja vaikeni. • 'Äkiff^ilinä^kävi\^^^ tä lenipi6ärtnäiksi.^^äi^Uä bir^e*^^ Tomiin <iiahden,?^ttäihai^äbli^^ ran maailmassa ollut valkoihoinen «yVe^mirKin ^^äavän' kuin ^ ;t^^ ^löihkaan^^tasytonyttaä tiikeriä/^ *^a~ pitäisifeöfemetään ^eainv^^ 'sietää/ ktin^ :he^ otat ^i)bbsä j ätjlltään, vai mitä?" Jackiin tunnetko hänet?" -Hän piti Gölmnhiassa huolta lou-kuistani'V Vastasi Dick. "Aika hurja ' työkäle, eikö \niin? Ja ahnas wis- ^k\^lle ja naisille?" . -'*Säma juuri. Teimme yhdessä hänen kanssaan kauppoja --- myim- ;^Äi*äm,iiin. ^Terävä puikko VI ;^eiiöoch'ia ja huopia ja muuta eem- ^ Kauan sait sa kärsiä sairauden tuskia, • siksi lepo rauhaisa lonkin suli e suotuisa. Kaivaten nyt muistelenime, I ikävöim m e ysiävääfrime, jolle atria huoliamme keskellänune hiiöjefisimme. Op pahaksi toisien ] kasvat kautta kyynelten—- \ Kova oli lapsuutesi sekä koko elämäsi. I Saithan itse hautaan saattaa [omat rakkaat lapsesi. -/ Pikku Junen orvon kyynel ' ehkä haihtuu haudallasi. Kevään kukat kuiskivat, kuinka näitä rakastat. ^Uämtt^\i irniir irrriririHj-ifBifiififirrii vaimo. . Viiden o^öiä-ikkäliafesy^ ^Sukupolven veri saattaa eräissä ^inäärä-tyissä olosuhtersi?a: «olla i J c T i ii la perintö, ja mutiän ^naisia-olosuhteista on olla majoitettuna lähimmän sukulaiskansan edustajain luo. Kumpikin inies oli brittiläiiien. Sekä maalla että merellä olivat hänen esi- ' iöähsä j a iiäiden jälkeläiset taJöt^lleet heidän esi-isiään ja näiden jälkeläisiä vastaan. Sekä maalla että merellä tulisi äe yhä jatkumaan. -Hän oli - to- 'sin väin häinen, mutta hänessä kiehui koko mahtava muinaisuus. Ei Molly Travis yksinään vetänyt ylleeii gut-tÄpcfrkä- takkia, kumisaappaita ja '"*kiitiriityshihnoja; kymmenentuhan- * Tien edeltäjänkin 'v^arjokädet kiristivät 'kaikkia söikia ja aivankuin aiitoivat apunsa siihen, että hänen yhteenpu-ristettuja huuliaan yiripäröi luja ilme inöista. Sitten hankin oman purren, ja jotten olisi hänen tiellään, lähdin Juneaun Suunnalle. Siellä kohtasin iriutta ei «iltiole syytä h^ rää' pois." ^SinävöitkyHä^Haöik^^^ 'Tillyksi ijimitin häntä ta naisväestä^puhiittaessa; lUUlen^^ttä mieluuinniin • tahtoisin 'itselleni " t i laisen, joka ei' ole liiin teräväl" "Mitäpä sinä eiitä tietäisit sanoa?'' kysyt Dick. "Jotakin sentään']. Tommy kur-köitti käteensä p^rin Mollyn: m^^^^^ sukkia ja suoristi ne poheaan vasten, jotta ne kuivuisivat. Dick katsahti häneen ärtyneesti sekä meni Mollyn ruokasäkille, josta hän hetken kaivettuaan veti esiin muutamia kosteita vaatekappaleita, jotka sitten levitti kuivumaan kiniii-nin eteen. "Muistelen sinun sanoneen, ettet ole ollut naimisissa?" sanoi hän. "Niinkö? No, silloin en ole myöskään — luota — ei, jumaliste, olen ja hänen filmistään ulvoi p ä ä t t ä v ä i n minä ollut naimisissa. Ja vielä niin valkeana. Juuri heidän kurkis- ' syys. "Hän j Molly Travis,-aikoi saattaa nämä • brittiläiset häpeämään, ja essaansyoksyisen suunnaton etu- iruo lukemattomat Varjot tahtoivat vl-alas lajVksoonJa^Osuij lyhyyden vuoksi. Tapasin hänet - eräässä intiaanien tanssitilaisuudessa raritamalla. Päällikkö George oli siltä vuodelta lopettanut Hikehom-mansa tobella puolen solaa asuvan "Sticks-kanean kanssa j a oli^saapunut Dyesta mukanaan .puoli heimoaan. Siwaglieja ihan vilisi tansseissa ja minä olin ainoa valkoihoinen. Minua ei tuntenlit' kukaan inuu' kuin -pari ' hiiörta miestä;'jotka olin tavannut"Sit-kan -- tiellä, ' mutta' Oiittelfisen: Jackin kertomuksien .perusteella olin minä heistä jotensakin perillä. -Kaikki puhuivat chinookinkieltä eikä kukaan -heistä aavistanut, että minä puhuin sitä paremmin kuin mönika^ heistä, erittäinkin mitä tulee kahteen tyttöön,, jotka olivat-ka-raimeet Haines Missiohista Lynnin 'Kaffaalin Varrelta. He olivat aika lEi kiimpainenkaän mies yrittänyt häntä pidättää. ' Erääii kerran ehdotti Dick, että hän ottaisi hänen öljy-takkinsa, koska hänen omasta sadeviitastaan ei tällaisessa myrskyssä olisi tuskin sen enempää hyötyä Jcuin jos se olisi ollut paperia. Mutta Molly ilmaisi itsepintaisuutensa niin pontevalla tiuskaisuUa, että hän sen- Roon kohtaan kallioperuStassa ^yn-jtäen jylinän, joka kbhosr yliiiiyrs-iilvonnan. Molly peräytyi tah-fiattaan takaperin. fKatsokaa nyt, nainen! Katsokaa! Ilme mailia myrskyssä Crafer X a - k kolmen jäätikön yli, v-äiillä i l meestä livettäviä kallionlouhuja, jvia myöten kahlattava kohisevassa poissa! Katsokaa, saubri"minä, le hkfenainen! Katsokaa! Siiiiä nyt pte teidän maämielienne,^'teidän peerine!" Töirim y viittasi H4hästa jrisevällä kädellä toisiiit'helttoihin f n. "He ova t y ankeif a: j ok^^ikinen. ratko "he mielestähhe-fiiätkäHa ? po täällä ainoatakaan, joka- ön si-put kantamuksen selkäänsä?-rJa te *'Et<äkö"tekee? Jos häh läpi polte opettaa meille mieliiile,-^mitä Uiyrskynjaisaa puskea Varästoteltal-i- dän pitäisi tehdä. 'Katkokaa nyt', "r le-asti; Tfiiin;iäat olla varma, et^ F'^nmina!'' mehettää järkensä komean naisen kanssa kuin vain konsanaan on miehelle ruokaa laittanut." "-sieviä iyttöjä, heitä>kätseli«mielikseen ja läheltä piti,' etten pihkaantunut heihin; "mutta• he olivat niin pirt*?itä kuin pari vastapyydettyä turskaa.:Ai- '^Jättikö hän «nut yksin ?" Dick - teki kädellään iäisyyttä kuvaavan liikkeen. "Jätti." "Lapsivuoteessa," lisäsi Tommy hetken hiljaisuuden jälkeen. 'Herneetkiehuivat rajUstietuftimai-sessa '•kamiininreiässä, j a h ä n siirsi kattilan taka-alalle. Sitten hän tar-jälkeen kiinnitti kaiken- huomionsa ^^^h^liinalla. Kansansa tapaan ei piippuunsa, siihen^aakka kunnes tyt- .pi^k päästänyt vilkasta" mielenkiin-tö sitoi teltan oviliuskat levälleen ja -lähti tiehensä. - "Hän taitaa sen tehdä". " Diekin • ilme oli ristiriidassa hänen väliiipitä- -mättömän sävvnsä kanssa. van liian teräviä, ymmärräthän."^Koska olin vastatullut, alkoivat he pitää minua pilkkanaan Hietamaita, että • ymmärsin jpk'ikisen chinookihkieli-^ sen sanan, minkä iie lausuivat." "En ollut tietääkseni,ja rupesin kasteli paislnmasÄa olevia• korppu- tanssimaan' Tiliyn kanssa, ja mitä jaan, koetteli niitä puutikulla ja nos- kauemmin tanssimme, ,sitä enemmän ti-he sivnon J^ekä peitti ne kostealla sydämemme lämpenivät. 'Hän kai tähyilee itselleen tyttöä', sanoi toinen tytöistä, ja toinen nakkasi niskojaan ja vastasi: 'Käyhän se päinsä, että hän jonkun saakin, kun tytöt kerta tähyilevät poikia'. Mutta- kaikki ne nuoret miehet ja naiset, jotka seisoivat syrjävierilläy alkoivat nythihittää j a tirskua ja loistella heidän sanojaan.. 'Mutta hänhän on kaunis poika', sanoi ensimmäinen. En •tahdo toaan valloilleen; vaan odotti äänettömänä. ^Hän oli äivän toisenlarneu nainen kuiri Molly.' Hän- on si^ashi." Dick nyökkäsi osoittaen ymraärlä-vänsä. -'Ei ollenkaan tuollainen ylpeä ja lujatahtoinen, mutta uskollinen'Wiyötä- ja västöinlöymisiseä. .'Käytteli kieltää, eitä olin hienohipiäinen ja '•^rikapln. Savu pyöri heidän v-m- pari ja tiedät millä tuntuu tämmöi- j^en i^eivasiriudcasti kuin mies:^Oli lan kanssa',^hihitti ^toinen. ^tuUlen i"»ään ja rakeet piiskasivat heidän sessä ilmassa maata märssyraa'alIa -kerran mukana kuUanelSintäietkellä että George tärähytlää häntä aifon- •i=^»omia ruumiinosiaan Tommv . ja tapella rakeiden ja lumen ja jääty-' pitkin Teslin tietä, ohrSurprise La- lappeella ja lähettää häiiet työhönsä t- ^ i »kiireesti oviHu.kat yhteen . i a pai neen purjeen itanssa niin että halut^ ken j a Little ¥ellow^Headin.-Ruoka -takaism ; Päälhkkö-Gec«rge<>h-sii- '%«elcM.een tvöbönsä kamiinin taisi paiskata kaikki sikseen ja ru- loppui ja syötiin-koiria. Koirat lop- hen asti koko ajan näyttänyt synkal- Hick Hmn„hrW« veta narkumaan kuin pieni kakara, puivat j a silloin syötiin Valja^kan- ta. multa nyt han^naurorja lo, pol-gasta, mokkasiineja, turkisnahkoja. A-eensa. Han oh roiatoraamen ja olisi • Mutta milloinkaan ei valUusta, ei'mi- kyllä saattanut tarttua airoon." tään "ota-ja-kanna-minua-kuhani." "'Mitä tyttöjä nuo ovat?' kysyin Hän oli ennen lähtöämme kehoilta- minä Tillyltä, meidän ollessamme nut minua ottamaan enemmän muo- parhaastfa tanP«>inpyörtcessä. Niin Pnppuusa. Moll vakuuletiu J^iireesii oviliuskat yhteen .ja pa- neen purjeen >kanssa niin että halut- ' ^}7iieleiseen työhönsä kamiinin taisi paiskata kaikki sikseen ja ru- Hick Humphriers viskasi veta parkumaan kuin pieni kakara, •jaamansa hihnat nurkkaan,ja sy^-'-Hänen vaatteensa? -Hän ei siellä y oli sinä het- enää kykene erottamaan mikä on hame tai huuhtelupannu tai teekattila." '^Oli kenties väärin että annoimme hänen lähteä?" "Ei suinkaan. Niin totra kuin Jumala minua auttakoon, Dick, olisi hän tämän teltan tehnyt meille helvetiksi jäljellä olevalla taipaleella, jollemme olisi antaneen hänen lähtea. Hänessä on se vika, että hänelle on «>n .^entäliden. Minä anneltu liian paljon rohkeutta. Mul-vanha että sopisin teidän ^la kai me sitä hänestä vähän karis- •^^^ ^^iMsi. ja mi. a^Uteeni!'- huudahti hän äkkiä ''^^i»?" ja naisellisen aineksen ^^'*^>a hänessä ylivallan. "Ne ovat f! l'"''^l'i'nmäisinä vara--itoleltassa •p"U.vat n vt tietysti! Tuhoulu- J^Trassaj,,,^ sanon minä!" sanoi Dirk, kun viiniei- :'^:'^"<'iva.ana oli lausuttu. ^Äl-inulla on tytär, tamme.' naa mukaan, mutia sitten kun oliri^mc ilman, en milloinkaan 'kuullut'mitään fuollai~ta "enkö-sitä-^anonut"? "Ei väliä. Tommy", «anoi hän päivänä toisensa jälkeen, vaikka oli niin kuihtunut, että tuskin" jaksoi lumi-kenkää kohottaa. "Ei väliä, ei ollenkaan. Kuivun mieluummin kokoon pian kuin hän oli maininnut heidän nimen.sä. muistin minä kaikki, mitä Onnellinen Jack oli heistä kertonut, kaikki kumpaisenkin tarinan aina pikkuseikkoja myöten, — monia sellaisiakin asioita, Joista eivät edes heidän omat heimolaisensa tienneet. Mutta minä pidin suuni kiinni-ja lie-ja olen sinun, Tommy, kuin hakoin yhä Tillyä, sillä aikaa kuin
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 22, 1941 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1941-03-22 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki410322 |
Description
Title | 1941-03-22-09 |
OCR text |
Ylösen muistolle vanliempi kum te.
'Elämässä taisto tuima,
lepo. rauha haudassa."
'äsynrt jo vaii)orstansa
Tauhallisna nukahtaa. v
frfluAoi taisto kohdaltasi,
hnikat peittää klunpusiy ^
Imutta muisto elää vielä .
Itayttäin silmät kyy^etillä
\miden. joita huöllit,: neuvoit,
Ivaikka itse heikompi jo olit.
iMiitta 7ni<^li virkeä
hteenpäin ain' porinistäa •
\ siten elit sinäkin,
[öuttajana ihmisten
• omat surut salaten. ^
lKunnes tauti ankara ^
otti voiton ruumiisfa,.
U i n Da™r' Z a n U ^ "m! "^^ » - „ joka päivä potUchM» ja olen
vaatteita. vaikk.siih.n»e„S vi «t 1%. 7of t ^
nen dollarini •' ^ "'^ <^"P« ge oli piiällikkö ja olisi halunnut hä-han
vaan aika typykkä lähtiessäSn nel omakseen.
hukutte 4ifejuun. 'Te •te ^-sJehkin
b r i t t i l ä i ^ l"
Täraä viiineinenf i^ä^
sella kiivaudeIHa laufsultu-her^
•pallin «iitäaj^täliff^tloi. >jollei se
:po nainen. fiihän^iitJiiittlta Voida
^ , , itti^ä^äidiririhnasta, j<>ka^>1ra
^ksmais^He-^naiieHe. W ä ei «til-mieliia,
nim jnika^^itten? Töauntn
on samaa iajia kuin meidän äitimme, misestä valashöyn^ä Unalasikassa
T(Mnmy, j a «iäiin on-ka seurassa tai-
• anteeksi h ä n t n ^ ^ ^ ^'Kelfio viito vhivtjja^k^^
mi^h^nsynnyttäniiseeri tärVitaarv^^ ivöttävdvin OiinelUseen Jackiin —
niska Idnäähti taas ^iilipurtaii^^
mutta hän'piiri;häihpaansa yhteerf ja
vaikeni. • 'Äkiff^ilinä^kävi\^^^
tä lenipi6ärtnäiksi.^^äi^Uä bir^e*^^
Tomiin |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-03-22-09