Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 4, 1950

              I I
rauhaa. Jospa edes isä vielä eläisi tai
oli sipa hänellä sisko täi \'eli, niin ei tuii-tms!
min TaikBalta. liittää äitiä . . .
Jälleen saavat muistot hänet valtaaii-sa.
Hän oli koko nuoren' sydämensä
suurella ja puhtaalla rakliaudeHä lu<
vaunut seurata. Anteroa Canadaaa:;l5.un
tämä menee ensin hankkimaan dollk-reita,
aidakseen iuottaa sitten t\-ttönsH
siiine, lännen iiultämaahan . . .
Anterolta oli saapunut Idrje, jossa
hän ilmoittaa ^ voivansa nyt lähettää
matkakulut, mutta hän haluaa ensin
tietoja, onko hanea tji;tönsä pitänyt
lupauksensa^ Vuosi on vierähtänyt oiio-:
lelliessä - tätä- hetkeä.. Oi," ku:inka hän
onkaan ikävöinyt Anteroa! =HärLel!ä
oli aikomus ^ertoä äidille heti salaisuu­tensa.
Jospa:hah olisi tehnytkin se:i
silloin ^alussa, niin se ^ i ol'Si nyt niin
vaikeaa.- Mutta «nsin tuntui niin suloin
seita pitää se-ihmeelliheii asla yksin tie-^
tcnaan--. sydäaiessään: tuloisuus €ttä
jossain. siell^. kaukapa;^- isosss,;m^ilma.s-.;
sa, uurastaja Änfcgroj' .mBistdiep iiskölii-
---5eaaidÄin'0.nsi--Tski^ T . . .
stivana ulos-luontoon.
Xuori tyttö, tuskin IS ikäyuottansa
täyttänyt, häärii yksin tu:\-ässa, v i i -
nieistelien töitään. S>TJästäkat&oja luu-ji^
i hänen olevan täysin ty-öhönsä kiiu-ivneen,
mutta -niin ei -asia^ kuitenkaan :
ole. Kaukana — kodin se:B:eii ulko­puolella
harhailevat 'Katrin ajatul>set.-
Tvönsä hän suorittaa totuttliun; tapaanr:
f-i huolellis-esti.
Tänä iltana hänen pitäisi "valmistaa
äitiä siihen vakavaan, päätökseen, jon­ka
hän on sydämessään tehnj^t, rauttJ
ei tahdo ^Us- rohkeutta rikkoa - kodin:
>iliään ei vaimo parka tiedä smitä-tehdä-
\'ihdain hän lähtee, yrittämään-kulkea
naapuria kohti.: Naapurista:,oii-Jp-'huo-inattu
tailip&lo. j,a."feHuliU;- <va,imonMjä1ä-.
huudot. Sieltä t-ullaap; j o h a i i t ä vas­taan
.. Mitään ei körtcnkaao •^olda enlii •
[«lastaa,- mökki-onlyhyessäiajassa :pf:-/
lanut perustuksiaan myöten -ja-sen mu^
kana kolme iasta^v
Jonkun ajan kulJi.ttua p?iläa-'mökin
mieskin kyläxeisultaan.- Onrtmhsfyrit-tääkään
kuyaillä isän ga äidin-katk^aa
- surua.---la,btQnss-m^j-i^ltr^mi^en; • j<Ädost-a,..
ktm-\se^rvida"tapäliflui- 7nä:3i:%aameälla
•. • , A- •'. ö " - " .;
Mutta kaikesta r tooliiifötta^^-
aytyy' jatkus.;. 'He.-^s^iir-at >.asus.^©fääJ3.rr.-häEie^^^ ..mtftta aika -pa-naapurin
luona lopun-talveit.-- Seotfaa--
vana "keväänä he na^uri^n r|a-tövereit-v
. ten ainstamana saayat.s rak^lKetiössi
imden asunnon; Xyt 6li;sii&lmtto.f>äi:n-
J' päällä, mutta lastefnsa: maustamista
surt äiti-parka niin, - että hermonsa, ai-'
koivat pettää. Heille kyllä, Syntyi tytv
^ tö ja. tälle lapselken ^ämä poloinen äiti
' koetti antaa kaiken rakkautensa. Mutta,
silti olivat kuolleet lapsensa aiiiahä-nen
mielessään ja hän kertoi näkevänsä
lapsensa milloin niissäkin./Fämä oli tie--
tysti sairaiden ja väsyneiden hermojen
• Juomaa hiielikuvitusta. , .
\'uosien kuluessa vaimo-paran til-i
kävi niin vakavälvsi, että hänet täytyi
viedä mielisairaalaan . . .
Ehkäpä hänen surulliiien tilansa olisi
-plluf vältettävissä/jos miehen^^^^ olisi ol­lut
yriimgirtäväisempi häntä köhtaaij ja
"antanut siiuremnian arvon vaimolleen ^'l.
• perheelleen kuiri väkijuomilley joiden ta­kia
hän lopulta henkensäkin'" meeetti.
Miehen nimittäin sanotaan kuolleeil lii-
•Mlisen: juopottelun seuraulvsena eräällä
nietsäkämpällä.
tavata toisensa, <m-hddäiiÄeissa: vas­ta
täydellijien.
Kaukana ; ' liiS*ekeskiiksiäl% - erossa
kaiki^'4 maailmsn pyöiteistä, Canadan
metsän korvessa on pieni metsäkänippU.
Sinne kokoontuu iltaisin kahdeksan
työstä väsj^yttä miestä. Käyttää, et-
:ä maailma olisi-hyljännyt •ja-uia^shta- '
iiut heidät. Hiljaisilla, melkein • juroi • •
na vaihdellaan kuivat pukimet, ripus­tetaan
työ^stä kastuneet, vaatteet ja jal­kineet
kuivumaan kukii) omiin nauloi­hinsa.
Peseydytään, syödääsi- illallinea.
Jo alvaa viritä keskustelukin, Lämmi>3
kämppä} kuivat väatt^t ja ravinto vaf
kuttavat; w k i 5 t ä \ ^ t i . |oku \^elä in­nostuu
ajelemaan partansakin ja huo­lellisesti
kampaamaan Hiuksensiikin.
Xiiorta joukkoa he vieTä w a t . 25 ja 49
vnioden välillä olevia reippaita "miehiä.
' Tässä joukossa memme' Antoronkin
kymmenen -vuotta vaahejmp^iiaj elämäii
karaismana-, TOutta- tövetiensa pitämä^
nä miehenä.
Tänä • ilta cm' jotenkin erilaisen^i mo­nista
mmsta illoista.. Miehet eiväi
tahdo oikoin löytää sopivaa keskusteluii'
alkua. Kaikkienmielessä on sana;-Ah-tsro..
ei olo huomeniltana - heidäa
- ÄBtero 0H: ost-amit matkäMiJUB' sy-n^^
•^tteB;a#;isän:-sais^s-j%^:^
niiu;- aavistarmiltä.:; . ^ n , msise^..'lä;';-.ji|ij5;.^nfestilÄ
äidin suniQ; 3Jäkemm8B^^<>livat^murtaa köjsiaolian&li palanut^^^^^ polttä^nä^
tällaisin synnyinseHdulle ICätn luo;.;
rant% ja Jximmeatäa. ra^^^ sillä-Afttero ei ollbt;-niitä loontei^^ .jot-ÄidiM;'-
Katri. näte,^efe^tämä^p^^^ ka vo^•.hdpostl-^ liaoMaa. . 'Vuod^ ,
ajanka^o kanssa sarua ovat-vierineet. On olliit y^astolnkäy^^^^
-däniäntövöriasa, me^^^ Ei äi- siäkin- hänenkin köhdäliaan. Työttö-ti
surujaan valittde? tyttärelleenkään
enää,^ mutia.- näkeehäar^KatrI, €ttä;.-äitl'
yhä suree. Annas älli^ on mnutt^inut
niin • hiljaiseksi eikä Katri ^ näe enää
hymyä " äidin ennen niin onnellisilla
kasvoilla. ff an .aavistaa, ettei saa enää i
kauan pitää äitiäkään \ . .
Katrii säikähtää cornia - ajatuksiaan.
Xytkö hän hennoisi jättää äidin oman
onnensa tähden? Tulisivatkohan he
.4nteron kanssa näin ollen onnellisiksi?
Katri kuulee sydämensä äänen e/, hä­nen
pakkansa on äidin rinnalla. Kat­rin-
katse kirkastuu, rinnassa lujittuu
toinen päätös, ensimmäisen jyrkkä vas­takohta.
• MiUoittkaan hän ei jätä äitiä!
Ihmeellinen rauha valtaa hänen sy­dämensä^
Tänä iltana hän kirjoittaa
.%terolle ja selittää kaiken-. Hän us­koo
ja tuntee sydämessään, että Aiite-ro
ymmärtää - tämän ainoaksi oikeaksi
ja sitten joskus, jos kohtalo suo heidän
^iiiMniniiMinHiiiiiu!!!H!iiiiiuis!niMmMiiiiiiMHiiiMt«i«i»Hiii»iiii»nuiii»i»umiuiinHiii»iinnuiiiiiHiun
LaiismBm«herttadsiiiuriat kiitoksemme kaikille niille tuttaville, jotka^ kutsusta
saavuitte-kotiimme; tamiitikuun; 1- päivänäv täyttäesssnx seits-emänkymmentä
vuotta.
ffiitos kulosta,-lahjoista,Ja-rattoisasta illasta, jota kiitollisuudella muistelen
hiljaisina, hetlcihäni. Kiitos mypddii teille avustanne,-Nänni, Ida, Helena ja
Kerttti..
Vielä keii^a-n kiitos kaikesta.
Rakkaudella teitä kaikkia muistaen,
rs
i
^lumuTmnininninuiinHuunnniijinnmmmnminminnurarnnin
ämmmiffiiniirnnmrannniimramiuinnnuiiivinmmnDniiimiiMiiiiinannuiaimnnnranmtmimra
SydämsUlset kiitoksefc tenie, ystävät, ja sukulaiset, kuB; niin suurella 3oukolla.-
tulitte yllättäen - liettämään hauskan ilan kanssamme'tammikuun 22 paiyan
iltana meidän 2o-Viiotishääpäivämme miLiistobsi, tuoden tullessanne syömiset
ja juomiset.- ' "
nta kului hauskasti laulun sävelten kaikuessa. Muistoksi Jätitte meille
kauniin ja arvokkaan hopeaisen kahvitarjoilukaluston. Kutos Wrn. Berglun­dille
kauniista. puheesta, Violalle, Borikselle ja DanoMslIe-imsm^^^ Vielä
erikoisesti tahdomme kiittää tämän homman järjestäjiä, silla nama t-^mi-kuun
kovat pakkasetkaan eivät estäneet teidän salaisia touhujanne. Kutos
illan emännille arvokkaasta työstänne ja kailtille osanottajille, teaielun ystä­vät;
jotka olitte estettyjä saaptimaan.
Tämä ilta oli yksi kauneimpia hetkiä elämämme varrella ja tulemme sen
Witollisuu<5slla muistamaan.
ismm-JA UUNO
mäiiä piti kierrellä pitkät ajat paikasta
toiseen ja vuosien varrella on kaipaiis
haihtunutkin. Anteron täytyj'- myön-tää,'
e*tä joskus kaiapunkielämässä hy-vieU;
ystävien seurassa on lun^a Kat­rista
unohtunut,' mutta vain hetkeksi
• • •
Saatuaan kuulla, ettei Katri jättäisi-kään
synnyinmaataan, oli hän masen-.
tumit. Onni tuntiii silloin saavutki-mattomalta,
ansiot olivat alkaneet juuri
silloin olla huonot, harvat vain saivat
työtä. Ei siis voinut unelcsiakäan pa­luusta
synnyinmaahan. !Mutta nyt hän
oli kovalla ponnistuksella saanut kokoon'
sievän summan. Mitään suuria riklcauk-sia
ei hänellä ole ja haaveet Amerikan,
kultaiästa ovat hänenkin kohdaltai n
jääneet lapsellisiksi haaviksi.
Toisten miesten tasainen . hengitys
herättää hänet todellisuuteen. Huomen^
na hä,n siis sanoo hyvästit näille kelpo
tovereille. Tuntuu jollain tavoin vai­kealta,
samat vaikeudet; sama kohta- •
lo-ovat-sitoneet heidät yhteen sellaisilla
siteillä, ettei sitä voi sanoiksi luoda. Sen
tietää ja tuntee vain se, joka ©n koke-.
nut tällaista.
jKj^nmenen -^.niotta, kymmenen pit­kää
vuotta . . . kertaa iCatri ajatuksis­saan.
Hänen nuoruutensa aika on nyt
eletty. . Felkkää-Sunia.ja kaipausta sö
on olliit. Hyvin vähän onnea, on an­nettu
hänen osalleen. Kauan, kauan
sitten, hän oli vielä melkein lapsi, elämä^
näytti nirn valoisalta ja selvältä, mutta
kailvki olikin määrätty. toisin.
Hän on jo -vuosia ollut yksi», ilma^
ketään läheistä omaista,^saatettuaait iii"'
tinsäkin maan mustaan syliin. S"e^rä le­päävät
hänen rakkaat vanhempansa
rinnaldiain. Hautausmaalle johtavat,
usein Katrin askeleet ja siellä hän saa
rauhaa ikävöivälle sydamelleen. Koti-,
seutuaan ei hän ole voinut jättää. An­teroa
et hän ole \-oinut myöskään imoh-taa,
sillä iiärien-piAtaassa,: sydämessään
on usko, ettei oikea, todelh*nen rakkaus
voi koskaan unohtua.
Ei ole enää vuosiin tullut mitään tie­toa
Anterolla. Kirjeet liaiTenivat ensin
| a toivoi vastattsta kirjeeseensä' ei si­tä
'tullut. Mari itki 'ja ikävöi, sydän
kapinoiKuiiika Antero saattoi hänet
unohtaa?- Eikö rakkaus ollutkaan to-'
dellista hänen-" ppoleltaan? J«>spa mi­näkin
voisin;imohtaa, huokailee Katri.
Miksi, vaikka minne menen^ pitää An­teron
kuvan -nousta -muistolen kätköis-'
ta sieluni silmien eteen . . . ja<yhä vie­läkin'
odotan, vatiika tiedän elämäni
kuluvan siiliä iltaan, sillä tunnen, että
sydäiaessäni on vain ylcsi olk^\i ja ainoa
rakkaus.'. . .'
Katri havahtuu- mietteissään. On
kmn joku olisi rasahtanut portaissa.
Hän vilkaisee kellos, on jo min myöhä,
että kuka voisi olla liikkeellä tiihän ai­kaan.
Tm:an o\'eeis koputetaan hiljaa
Katri säpsähtää, mutta kutsuu kuited
kin myöhäisen tulijan-sisään.
Tupaan astuu pitkä, komea, mies,
kantaen leimoilla \-arustettua matka­laukkua;
kädessään.' K^ii Iv^Uri vaiiÄ
katsoo ja katsoo aivan kuin miehen yli
josmekin kaukaisutJtöa¥, ei tuHja -voi
e-nää pidättää-ltseään-,''VJi3V kuiskaa:
"Katri; etkÖ enää tunne minua?'*
Vieraan äänen kiiultiiaan selvenevät
Katriiie;" todellisuudeksi no • tuhannet
hssTOt joit^'MB, jmft äsken ajatteli,
joista!--,haaveist-ä -hän • havahtui ulkoa
kuuluviin • a^eleisiin.
"Ai2töro,.-.sin|i -tölitv ©Ien odottanut
sinua y .
Kalisi- • ihhii^lasta - painautui toisensa
rintaa,-vast€;ii-"aivam''ku>ii tahtoen py\*h-käistä
pois elämästään pitkät odotuk-
.sen; vuodet. -Nyt he vasta käsittä\'ät
todellisen onnen pitkien odotuksen
vuosien iälkeen . . .
U ISTO Ii Ii E:
B'päivänä'
Nyt vuosien mennessä liiljaa.
syöäiiliaavat ne arpeutuu. ;
^äsn Joku Nielussani - nyyhkii,
ja - yhä kaipasvi menneisiin; •
(O.S. •WiiMimöX •
isB&loiS IlJÄeeB S»lMtss'lass^
.^msssmn.M,.v, M pälviti-'ikilsieii.
loManä kaipaamaam Jäi'tytär ja. poi-
-3car-^otee'-Ia£t$£ilw^-~s®kaH^k<»^^ !as-tcBlasteailas^
- |a--Jaa^Ja. toUav^pliii
Ny f'äitimme haudassa nukkuu,
on leposi typitll, rauhaisaa.
fef'23tr@aöman-tehtävät sua vaivaa,'
ci elämän huolet sua haittaa.
• liepää ra-uhassa •äitimmel-mu
A JA UNO.
Kiitämme kaikkia jotka' saapuivat
hautajaisiin huonosta säästä huolimat­ta.
Kiitämme kukista sekä Suomalai-
, sen Järjestön Vancouverin osastoa kau­niista
seppeleestä.
238t 3feCSIII-St.-
LAfANTAIXA. H B L M I K r r X • 4 -PÄB^ÄX;!, • 1950
SolBttilQ!, B. €,
mmim
.1 '
i
f-il'
1
1
f 'is-,
• i