1945-05-19-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAU\XT.\IXA, TOUKOKUUN 19 PÄIVjvXX I94S
{CMadän suomalaisten viikkolehti^
iHibUshed and printed W the Väjjaus
IhibiiihiÄg Company Limited, 100-102
Bäm Street West, Sudbliry, Ontario.:
R^lsfcÄred ät the Post Office Dept.,
Ottawa, lis second class itnatter:
Tilaushinnat:
l vk. • $2.00
G Idc. 1.10
$ IEIIC.' . . . • . • • . . . . . . * . • . . " • •
I Yhdysvaltoihin:
,_l.vk ••$2.50 .
, ö kk. • • . • . * . . . . . . . . . . . . * , . • 1.40
IBIiomeen ja muualle ulkoniaille:.
"1 ...'..'."......•.•'••• ••••$^•00
:—6 klc. . - - ••• 1.65
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lau«
«ntaina 12-äivniäeha. sisältäen i»ratsta
kaunokirjallista iiiettäViaä kalkilta aloU-ta.
•
Asianiiehille hlyönnetäan 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiiäsväliheitä Jo «tänään.
, >
HiMOITUSHlNNAT: Yleinen Ilmoitushinta
40 senttiä palstatuuihälta ja
kerralta. Alin Ilmoitushinta $1;Ö0. Alin
maksu kuoUnilmoitUksesta $2.00 ynnä
60 senttiä jokaiselta muistovärisyltä täi
kiitoslaUseelta. Erlkblshinhat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien ön
lähetettävä maksu'etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan nimeen:
Väpaijs Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing
Company Linäteti," 100-i02 Elm
Street West, Sudfaury. Ontario
Toimittaja A. Päiviö.
Liekkihi aijotut kirjoitukset osoitettava:
' - - . -
Hyvin ajdnktrJiiähena ja öfnän ajatuksemme
nmkäiieria asiana vötinffie
tähän nyt piiefiiinittä^eitpuheUfä
nata N'äisten Vntirt'tdimUuspatiiälta
seuraavaa:
Ilahduttavana seikkana saamme
kuulla, eitä Mrs. äleanor hooseveU
jatkaa taistelua edesmenneen miehen-säf
presidentti Rooseveltin -^periaatteiden
ja ihänteittew pitolesta. Siis
Itänen kauttaan ettlä ja vaikuttaa vielä
kauän^iiooseveUin ääni ja ajatukset
uudetta rnaaUmasta, jonka piiaä
olla vapaan fasismin ja sddan^ vaarasta,
puuHeesta ja pelosta, gestäpon
yöllisistä kotitärkastiiksista, mielival-tästa
ja väkivallasta. Mrs. Uöosevelt
äskeUain sanomalehti palstallaan ke-hoitti
amerikaläisia vakaväinniin a-
Jattcicmaan fäsisinin merkitystä, joka
on ittonut sodan ja sanoin kuvaamattomia
kärsimyksiä maailmalle. "Me
olemme^ olleet paljon enemmän huolestuneita
tässä maassa keskuudes-satnme
olevien ihmisten suhteen, jotka
voivat olla kommunisteja, ktdn fasismin
sithtcen", sanoi Mrs.^ Roosevelt,
jä ilmaisi toivon, eitä ine oppi-siinmc
enemmän Neuvostoliitosta ja
"sovittautuisimme yhteistoimintaan
heidän känssiäan, vaikkapa pidäintHe-kin
parempina omat tottumuksemme,
ajatuksemme ja tapamme. Meidän
tttlisi ajatdla enemmän kuin mennci-,
syydessä oltmtne ajatelleet fa^tstisteti
teorioitten vaaroista.*' — Nämii ovat
mvrkHlisfä ja Meliin pantavia sanoja
ja Heuvoja sellaiselta' henkilöltä kuin
^rs. Roosevelt.
Äskettäin kerrottiin, että Yhdysvaltain
sotavirasto on laatinut kirja-sett
mtiödossii ohjeita sodasta ja armeijasta
palaaville sotilaille. Siinä selostetaan,
titistä fasistiset ainekset tässä
maassa voidaan tuntea. Yksi titn-toittetkki
on punakauhun lietsonta,
se, että leimataan kojnmunisteiksi
kaikki vastakkaisen mielipiteen o-iuaavat.
Mrs. Uoöselvcltilla on siitä
persoonakohtaista kokemusta, sillä
presidentti Rooseveltin vastustajat,
hänen känsän hyvtnvoihiiohjelman
tästustajat, yrittivät'kukisiaa hänet
komthunhtiksiTcimääiitaUa keriä toi-
Kun häih määllä aisuva harvoin
käy kaupungissa, on hUHfellä siellä
patjon uutta nähtävää. Luulin, ettei
sota-aikana olisi kaupat täynnä tavaraa
kuten ^ftrten, vään sama oli
nähtävänä, kaikki päikät täynnä jos
minkälaista rihkamaa; hinnat vaan
olivat paljon körkeäthmät. Esimerkiksi
pumpuiJkÄäat dlivät silkin
hihnasi, tietehkin, koska silkteiä ei
paljon häkyiiyt. Näist^iihukkia vaäh
ei tahtohyt löytyä mistääti^ ' /
Entäs ruokatavaraa, sitä oli käi^
kesta nimestä; ei ole lihasta eikä
mistään syömisestä puiitetta Gaha-dassa.
Ja valmista ruokaa oli tarjolla
jokapaikassa, Ikäupöissakin.
Mutta kyllä oli syöjiäkin, aina öli
kaikki paikat täyhiiä jä toisia jonottamassa;
tuntui siltä, ettei' emännät
keitä ehää ;kotona oilehkäan. — Äjätr
tdih siinä istuessani, kun toverini kulki
ostoksillaan, etfä sillä asialla oh
syvempi merkitys. Yhteiskuiitäolöt
ovat kulkemassa siihen sliuntaah että
nainen vapautuu tykkänään kotilieden
äärestä. Petheehemähnä t käyvät
työssä mikä missäkin ja saavat
nykyisin aika hyvää i>alkkaa. Se'tekee
haisen itsehäiSeMmäksi, kun ei
tarvitse joka Sehttiä mieheltä ruiiiata,
ja kaupungissa' ön liim suuret mertot-kin,
ettei öiköin miehen paikka riit-täisikääh.'
Ktiihkä käynee sitte^^
Sotilaat palaavat ottamaan työpiaik-
I?äWsa, joihin «ytöVat ' M i s e r ^Ä
ftfeetj ja itäiset tu^th oVat taipuvaiset
itiöpumaatt työpaikoistaan. MuU^
tenkih haiäet ovaf omanneet miesten
tavat, tupakka ja ryyppyläsi bti tullut
monelle yrtä tärkeäksi kuin miehillekin.
Lasteh äsfema tänä yhteiskunnan
muutoskautena on pahin, niillä ei ole
oikeaa kotia, isän ja äidin ollessa an-siotv-
össä tai huvitteluretkillään, mutta
kyllä kai senkin asian täytyy järjestyä,
kun tilanne kehittyy äärim-mäi5\-
yksiin.
ISOÄITI.
Usein muistuu mieleeni lapsuuden
aika, kuinka elämä silloin oli huoletonta.
Vaikka koti oli vain pieni talopahanen,
jossa ei ollut läheskään
kaikkea mitä varakkaissa taloissa,
niin sitä ei osannut lapsena surra.
Kunhan välttämättömät elämäntarpeet
sai, niin kaikki tuntui olevan hy-
-vin.
Kuinka hauskg^ olikaan, kun kevät
tuli. Silloin oli monenlaista kiih-scrisa
perään,
Fasistitin tunnusmerkkejä sotavi-rasion
mukaan ovat myös rotu- ja
kähsallisvihan lietsonta, vihamielisyyden
lietsominen yhdistyneiden
kansakuntien vClille jne. Tdmä mielipide
fasismin merkeistä ei ole' enää
yksinomaan kommunistien ja- työläisten,
vaan sen käsittävät nyt kaikkiin
kansankerroksiin kmduvat edistysmieliset
ihmiset, joille ihmiskunnan
hyvinvointi ja sivistyksen eteenpäin
meno ovat kalliit, ihmiset, jotka
rläkevät, että tämän sodan jälkeen
ei voida palata enää ennalleen;
ihmiset, jotka kyketievät katsomaan
rohkeasti eteenpäin koht uutta maailmaa,
rauhaa, vapautta, edistystä ja
ihtniskiinnan h\viiivointia.
• keää touhua. Hauska oli juoksuttaa
mahlaa vaikorunkoisista koivuista —
ja sekös Öli m^eaajtibdä! Makeita
olivat myöskin puolukat ,jotta olivat
iji^neet talven alle ja "joita sitteh päivien
tullen mättäiltä poimrttiin. Vieläkin
Vesi kielelle tulee niitä muistellessa.
Entä kun Itärjä ensi- kerfäti ulos"
länttiin ^ hiiriä öli elämää! Hu-päifteri
oli ttiitä ehsihitn^^
paihfehtää, ^tta tottuivat :|)ltkän tal-
' ven J)erästä^äpauifeertsa. ^utta —
päimfen sai blia ensim
kötiih'tulleSSaäii värbväirieUj^e ko--
tona olijat säätieet pahoin kastelluksi;
dtuntuhiatniukav kylmän
Vesiryopy n sai niskaansa.
,Ja kun mu^ttölitihiit, kun pääskyset
salapuivätjhi^h kyllä oli liverrys-
* tä ja tifMntaa ^kärtahöila. "Hauska
oli niiden hommia seurata. Myöskin
oli jotain erikoista kun käen kukunnan
ensi kerran kuuli, sillä siihen liittyi
vaiihain kertomana joitain enteitä,
hyViä^tai huonoja. Jös ei ollut
ehtihy t aamUsellä syödä erih^eh ensim-fhäistä
käen kukuntaa, niin se ei tiennyt
hyvää. Siispä piti olla varuillaan
tiiitiä aamuina, jolloitt;lUuli voi-
VaftSa Menkukuiihän kuulla. Jos
taas öli saähiit sinä keväähä edes ker-rähkaan
tuoretta kialaa ehii^h ensimmäistä
käeii 'kukuiifäa^ hiin se tiesi
hyvää onnea. Näinftä olivat tietysti
väih jöhkinlalsta taikaa, vaan lapse-iia'iiiihinJ\
itottiin3ja^Se-^^ hauskaa
Ja mielenfeiintoista^' - ' •• - .-: .
UiTiiaäh öT^miitt^iiiihilMäb kuin jäät
ölivdt 'jä!^;estä lährettieet, ja uskali-afmmat
"m6rtrVät diva^jäitten sekaan,
josta oli ijoskiis • huöriöt "seuraukset,
joko kova yskä tai Vieläkin paiiem-paa.
Monta hauskaa muistoa on lapsuuden
keväistä, jos muistakin vUoiden-äijoista,
joita vielä varihempartäkin
muistelee ja niinä hetkinä ikäähkuih
niiörtuu.
Kevään ja kesän tuloa odottavat
kaikki ihmiset ja enimmän ehkä farmarit.
Vaikkapa se tuokin tullessaan
heille, meille, lisää' työtä"ja kiusallisia
kärpäsiä, niin — tervetuloa!
LEMt^I.
Vilma ja Waiiäm
Koivun 25-vuotis.
hääpäivälle
Paukutti pakkanen, tuiskutti lunta
Amor vain sytteli lemmentitka.
li^iltn ja Tiiman sydämet taikoi, ^
liijat lefninenpaulat aikoi.
-^Kevätriemuja lintujen laulu soi,
Hiio mieleenne tuuman toi soman:
; tuoja vaimon miehelle lohduksi hi
pestin perustamme rakkaan oman
ICtin Minua köhittiin
Koska nyt on kaimis kevät, niin
muistuu mieleeni erään ystäväni kertomus,
kuinka hänellä kävi kiihkeä
kosija. •
Oli juuri kevään* kiehtovin aikaj
hän kertoi, 'jolloin sammakotkin helsky
ttävät • rakkauden säveleitä toisil-^
leen. Silloin saapui sulhanen herttaisesti
hymyillen ja aivan sulattavana
luokseni. Keitin kahvit, mutta juuri
kun olimme toiset kupposet juoneet,
tulla tupsahti naapurin emäntä aivan
tietämättään minun kämppääni. Sulhanen
otti vähän itseensä ja painui
ovesta ulos. Ei hän pois mennyt,
vaan laittoi saunan lämpiämään, ajatellen
varmaan, että siellä löylyssä
kun kosii, niin neitonen lämpenee,
eikä siis tarvitse turhaa reisua taltan
tehdä. Se vanhanaikainen kosinta
on sellaista jännittä!\'Uä hommaa.
Naapurin emännän kanssa jutellessa
olimme unohtaneet ajan kulun,
päivä oli pyörähtänyt iltapuolelle.
Sulhasmies valmiin saunansa kanssa
oli viimeinkin kyllästynyt varttomi-seen
ja huutaa pamautti:
ViisikoiMätita hiiiöii* elonidappaa
jo yhteinen pitrtenne souti,
ja vaikkei lai^ehet lempeitä aln,
yli aaltojen purtenne nousi.
Pilvet jos tiellenne varjoja löi,
uus' päivä toi toiveita aina;
niin .synkkää yötä ei olla voi,
jonka jälkeen ei valkene päivä.
Kirkkaita päiviä, onnea teille,
toveruus ja rakkaus säilyköön!
Lempeä tuuli ja leppeä laine
eiämänpurifanne keinuttakoon!
Rouyanissa ioukoktndla 1945.
ELIS.i.
Ala tulla jo saiiiiaan!"
ICyllä minä säikähdin, että mitä
hiies "liyt öfkein • äiköo. Naapurin
-eWänt&h kastui asian Ija lähti kii-reeitviikfcaa
kotihiökilleen. Panin
oven lukkoon ja Jätin sulhasen saunaan.
Aj^ttelm, että kylpeköön nyt
niin^^tä "vilu" lähtee.
Stiöianen tuli saunasta ja ensim-'
mainen "kirous kuului, kun ovi oli lukossa.
Nyt^hän alkoi kiertää kämppääni.-
ja .kiroilla. Yritti jo ikkunasi
ta sisään, vaan minä otin vasaran ja
nauloja ja naulasin ikkunat alakerrasta
kiinni. Sen huomattuaan hän
otti tikaptiutja ailcoi tiilla yläkerran
ikktiihasta sisään, mutta siellä miiiä
Vasaran'^ja näUlÖjen kanssa tein saman'tempun.
Tiellä sattui Iciilfcemaan toiskielistä,
jotka luulivat että varkaita on
yrittämässä taloon sisälle. Huomasin
heidät'ja huusin:
" E i hän vai^as ole, hän on vain
'suithäärti'." .
^ja'niin he menivät, mutta huomasin,
että sulhanen ei mennyt. Minua
jo rupesi naurattamaan tämä homma,
sillä luotin siihen, että olen turvassa,
kun olen lukkojen ja ikkunoiden takana.
En kuitenkaan' uskaltanut pan-ha
tulta lä;m^uun, vaan seurailin pimeässä
sUlhäSehiliömrn ia. Kun hän
ei enää niuuta osannut, rupesi hän
kantamaan hiekkaa savupiippuun ja
Iföyttämään sirkustemppuja an. Hyvät
;näkyi::jalat olevan' tikapuita kiivetessä,
•el-niitä Reumatismi vaivan-
Tiut.. • Pääsin'snhen kasit että
jos olisin luvarihnt oVeni avata, olisi
häh ynttärtytvärjtka-takaperin nousta-
puuhiin.-
'Kyllä-se'kevät"ori-hurmaavaa. niin
VarihoiHe kiiin nuorillekin.
SAIMI.
Tanssit
Täällä meilläkin aina joskus järjestetään
tanssit, niinkuin nytkin pv>
jan viikarit järjestivät oikein sellaiset
vihan tanssit, että muka jokaisella
miehellä pitää olla nainen mukana,
tai muuten ei pääse sisälle. Tietenkin
pojat aikoivat tänä iltana pitää
ilonsa meidän vanhain miesten kustannuksella,
kun me muka joudumme
6velta pyörtämään. Mutta ko5-
(Jaikoa 6:Ua sivulla)
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 19, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-05-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450519 |
Description
| Title | 1945-05-19-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAU\XT.\IXA, TOUKOKUUN 19 PÄIVjvXX I94S {CMadän suomalaisten viikkolehti^ iHibUshed and printed W the Väjjaus IhibiiihiÄg Company Limited, 100-102 Bäm Street West, Sudbliry, Ontario.: R^lsfcÄred ät the Post Office Dept., Ottawa, lis second class itnatter: Tilaushinnat: l vk. • $2.00 G Idc. 1.10 $ IEIIC.' . . . • . • • . . . . . . * . • . . " • • I Yhdysvaltoihin: ,_l.vk ••$2.50 . , ö kk. • • . • . * . . . . . . . . . . . . * , . • 1.40 IBIiomeen ja muualle ulkoniaille:. "1 ...'..'."......•.•'••• ••••$^•00 :—6 klc. . - - ••• 1.65 Liekki ilmestyy jokaisen viikon lau« «ntaina 12-äivniäeha. sisältäen i»ratsta kaunokirjallista iiiettäViaä kalkilta aloU-ta. • Asianiiehille hlyönnetäan 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asiamiiäsväliheitä Jo «tänään. , > HiMOITUSHlNNAT: Yleinen Ilmoitushinta 40 senttiä palstatuuihälta ja kerralta. Alin Ilmoitushinta $1;Ö0. Alin maksu kuoUnilmoitUksesta $2.00 ynnä 60 senttiä jokaiselta muistovärisyltä täi kiitoslaUseelta. Erlkblshinhat pysyvistä Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien ön lähetettävä maksu'etukäteen. Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Väpaijs Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Linäteti," 100-i02 Elm Street West, Sudfaury. Ontario Toimittaja A. Päiviö. Liekkihi aijotut kirjoitukset osoitettava: ' - - . - Hyvin ajdnktrJiiähena ja öfnän ajatuksemme nmkäiieria asiana vötinffie tähän nyt piiefiiinittä^eitpuheUfä nata N'äisten Vntirt'tdimUuspatiiälta seuraavaa: Ilahduttavana seikkana saamme kuulla, eitä Mrs. äleanor hooseveU jatkaa taistelua edesmenneen miehen-säf presidentti Rooseveltin -^periaatteiden ja ihänteittew pitolesta. Siis Itänen kauttaan ettlä ja vaikuttaa vielä kauän^iiooseveUin ääni ja ajatukset uudetta rnaaUmasta, jonka piiaä olla vapaan fasismin ja sddan^ vaarasta, puuHeesta ja pelosta, gestäpon yöllisistä kotitärkastiiksista, mielival-tästa ja väkivallasta. Mrs. Uöosevelt äskeUain sanomalehti palstallaan ke-hoitti amerikaläisia vakaväinniin a- Jattcicmaan fäsisinin merkitystä, joka on ittonut sodan ja sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä maailmalle. "Me olemme^ olleet paljon enemmän huolestuneita tässä maassa keskuudes-satnme olevien ihmisten suhteen, jotka voivat olla kommunisteja, ktdn fasismin sithtcen", sanoi Mrs.^ Roosevelt, jä ilmaisi toivon, eitä ine oppi-siinmc enemmän Neuvostoliitosta ja "sovittautuisimme yhteistoimintaan heidän känssiäan, vaikkapa pidäintHe-kin parempina omat tottumuksemme, ajatuksemme ja tapamme. Meidän tttlisi ajatdla enemmän kuin mennci-, syydessä oltmtne ajatelleet fa^tstisteti teorioitten vaaroista.*' — Nämii ovat mvrkHlisfä ja Meliin pantavia sanoja ja Heuvoja sellaiselta' henkilöltä kuin ^rs. Roosevelt. Äskettäin kerrottiin, että Yhdysvaltain sotavirasto on laatinut kirja-sett mtiödossii ohjeita sodasta ja armeijasta palaaville sotilaille. Siinä selostetaan, titistä fasistiset ainekset tässä maassa voidaan tuntea. Yksi titn-toittetkki on punakauhun lietsonta, se, että leimataan kojnmunisteiksi kaikki vastakkaisen mielipiteen o-iuaavat. Mrs. Uoöselvcltilla on siitä persoonakohtaista kokemusta, sillä presidentti Rooseveltin vastustajat, hänen känsän hyvtnvoihiiohjelman tästustajat, yrittivät'kukisiaa hänet komthunhtiksiTcimääiitaUa keriä toi- Kun häih määllä aisuva harvoin käy kaupungissa, on hUHfellä siellä patjon uutta nähtävää. Luulin, ettei sota-aikana olisi kaupat täynnä tavaraa kuten ^ftrten, vään sama oli nähtävänä, kaikki päikät täynnä jos minkälaista rihkamaa; hinnat vaan olivat paljon körkeäthmät. Esimerkiksi pumpuiJkÄäat dlivät silkin hihnasi, tietehkin, koska silkteiä ei paljon häkyiiyt. Näist^iihukkia vaäh ei tahtohyt löytyä mistääti^ ' / Entäs ruokatavaraa, sitä oli käi^ kesta nimestä; ei ole lihasta eikä mistään syömisestä puiitetta Gaha-dassa. Ja valmista ruokaa oli tarjolla jokapaikassa, Ikäupöissakin. Mutta kyllä oli syöjiäkin, aina öli kaikki paikat täyhiiä jä toisia jonottamassa; tuntui siltä, ettei' emännät keitä ehää ;kotona oilehkäan. — Äjätr tdih siinä istuessani, kun toverini kulki ostoksillaan, etfä sillä asialla oh syvempi merkitys. Yhteiskuiitäolöt ovat kulkemassa siihen sliuntaah että nainen vapautuu tykkänään kotilieden äärestä. Petheehemähnä t käyvät työssä mikä missäkin ja saavat nykyisin aika hyvää i>alkkaa. Se'tekee haisen itsehäiSeMmäksi, kun ei tarvitse joka Sehttiä mieheltä ruiiiata, ja kaupungissa' ön liim suuret mertot-kin, ettei öiköin miehen paikka riit-täisikääh.' Ktiihkä käynee sitte^^ Sotilaat palaavat ottamaan työpiaik- I?äWsa, joihin «ytöVat ' M i s e r ^Ä ftfeetj ja itäiset tu^th oVat taipuvaiset itiöpumaatt työpaikoistaan. MuU^ tenkih haiäet ovaf omanneet miesten tavat, tupakka ja ryyppyläsi bti tullut monelle yrtä tärkeäksi kuin miehillekin. Lasteh äsfema tänä yhteiskunnan muutoskautena on pahin, niillä ei ole oikeaa kotia, isän ja äidin ollessa an-siotv- össä tai huvitteluretkillään, mutta kyllä kai senkin asian täytyy järjestyä, kun tilanne kehittyy äärim-mäi5\- yksiin. ISOÄITI. Usein muistuu mieleeni lapsuuden aika, kuinka elämä silloin oli huoletonta. Vaikka koti oli vain pieni talopahanen, jossa ei ollut läheskään kaikkea mitä varakkaissa taloissa, niin sitä ei osannut lapsena surra. Kunhan välttämättömät elämäntarpeet sai, niin kaikki tuntui olevan hy- -vin. Kuinka hauskg^ olikaan, kun kevät tuli. Silloin oli monenlaista kiih-scrisa perään, Fasistitin tunnusmerkkejä sotavi-rasion mukaan ovat myös rotu- ja kähsallisvihan lietsonta, vihamielisyyden lietsominen yhdistyneiden kansakuntien vClille jne. Tdmä mielipide fasismin merkeistä ei ole' enää yksinomaan kommunistien ja- työläisten, vaan sen käsittävät nyt kaikkiin kansankerroksiin kmduvat edistysmieliset ihmiset, joille ihmiskunnan hyvinvointi ja sivistyksen eteenpäin meno ovat kalliit, ihmiset, jotka rläkevät, että tämän sodan jälkeen ei voida palata enää ennalleen; ihmiset, jotka kyketievät katsomaan rohkeasti eteenpäin koht uutta maailmaa, rauhaa, vapautta, edistystä ja ihtniskiinnan h\viiivointia. • keää touhua. Hauska oli juoksuttaa mahlaa vaikorunkoisista koivuista — ja sekös Öli m^eaajtibdä! Makeita olivat myöskin puolukat ,jotta olivat iji^neet talven alle ja "joita sitteh päivien tullen mättäiltä poimrttiin. Vieläkin Vesi kielelle tulee niitä muistellessa. Entä kun Itärjä ensi- kerfäti ulos" länttiin ^ hiiriä öli elämää! Hu-päifteri oli ttiitä ehsihitn^^ paihfehtää, ^tta tottuivat :|)ltkän tal- ' ven J)erästä^äpauifeertsa. ^utta — päimfen sai blia ensim kötiih'tulleSSaäii värbväirieUj^e ko-- tona olijat säätieet pahoin kastelluksi; dtuntuhiatniukav kylmän Vesiryopy n sai niskaansa. ,Ja kun mu^ttölitihiit, kun pääskyset salapuivätjhi^h kyllä oli liverrys- * tä ja tifMntaa ^kärtahöila. "Hauska oli niiden hommia seurata. Myöskin oli jotain erikoista kun käen kukunnan ensi kerran kuuli, sillä siihen liittyi vaiihain kertomana joitain enteitä, hyViä^tai huonoja. Jös ei ollut ehtihy t aamUsellä syödä erih^eh ensim-fhäistä käen kukuntaa, niin se ei tiennyt hyvää. Siispä piti olla varuillaan tiiitiä aamuina, jolloitt;lUuli voi- VaftSa Menkukuiihän kuulla. Jos taas öli saähiit sinä keväähä edes ker-rähkaan tuoretta kialaa ehii^h ensimmäistä käeii 'kukuiifäa^ hiin se tiesi hyvää onnea. Näinftä olivat tietysti väih jöhkinlalsta taikaa, vaan lapse-iia'iiiihinJ\ itottiin3ja^Se-^^ hauskaa Ja mielenfeiintoista^' - ' •• - .-: . UiTiiaäh öT^miitt^iiiihilMäb kuin jäät ölivdt 'jä!^;estä lährettieet, ja uskali-afmmat "m6rtrVät diva^jäitten sekaan, josta oli ijoskiis • huöriöt "seuraukset, joko kova yskä tai Vieläkin paiiem-paa. Monta hauskaa muistoa on lapsuuden keväistä, jos muistakin vUoiden-äijoista, joita vielä varihempartäkin muistelee ja niinä hetkinä ikäähkuih niiörtuu. Kevään ja kesän tuloa odottavat kaikki ihmiset ja enimmän ehkä farmarit. Vaikkapa se tuokin tullessaan heille, meille, lisää' työtä"ja kiusallisia kärpäsiä, niin — tervetuloa! LEMt^I. Vilma ja Waiiäm Koivun 25-vuotis. hääpäivälle Paukutti pakkanen, tuiskutti lunta Amor vain sytteli lemmentitka. li^iltn ja Tiiman sydämet taikoi, ^ liijat lefninenpaulat aikoi. -^Kevätriemuja lintujen laulu soi, Hiio mieleenne tuuman toi soman: ; tuoja vaimon miehelle lohduksi hi pestin perustamme rakkaan oman ICtin Minua köhittiin Koska nyt on kaimis kevät, niin muistuu mieleeni erään ystäväni kertomus, kuinka hänellä kävi kiihkeä kosija. • Oli juuri kevään* kiehtovin aikaj hän kertoi, 'jolloin sammakotkin helsky ttävät • rakkauden säveleitä toisil-^ leen. Silloin saapui sulhanen herttaisesti hymyillen ja aivan sulattavana luokseni. Keitin kahvit, mutta juuri kun olimme toiset kupposet juoneet, tulla tupsahti naapurin emäntä aivan tietämättään minun kämppääni. Sulhanen otti vähän itseensä ja painui ovesta ulos. Ei hän pois mennyt, vaan laittoi saunan lämpiämään, ajatellen varmaan, että siellä löylyssä kun kosii, niin neitonen lämpenee, eikä siis tarvitse turhaa reisua taltan tehdä. Se vanhanaikainen kosinta on sellaista jännittä!\'Uä hommaa. Naapurin emännän kanssa jutellessa olimme unohtaneet ajan kulun, päivä oli pyörähtänyt iltapuolelle. Sulhasmies valmiin saunansa kanssa oli viimeinkin kyllästynyt varttomi-seen ja huutaa pamautti: ViisikoiMätita hiiiöii* elonidappaa jo yhteinen pitrtenne souti, ja vaikkei lai^ehet lempeitä aln, yli aaltojen purtenne nousi. Pilvet jos tiellenne varjoja löi, uus' päivä toi toiveita aina; niin .synkkää yötä ei olla voi, jonka jälkeen ei valkene päivä. Kirkkaita päiviä, onnea teille, toveruus ja rakkaus säilyköön! Lempeä tuuli ja leppeä laine eiämänpurifanne keinuttakoon! Rouyanissa ioukoktndla 1945. ELIS.i. Ala tulla jo saiiiiaan!" ICyllä minä säikähdin, että mitä hiies "liyt öfkein • äiköo. Naapurin -eWänt&h kastui asian Ija lähti kii-reeitviikfcaa kotihiökilleen. Panin oven lukkoon ja Jätin sulhasen saunaan. Aj^ttelm, että kylpeköön nyt niin^^tä "vilu" lähtee. Stiöianen tuli saunasta ja ensim-' mainen "kirous kuului, kun ovi oli lukossa. Nyt^hän alkoi kiertää kämppääni.- ja .kiroilla. Yritti jo ikkunasi ta sisään, vaan minä otin vasaran ja nauloja ja naulasin ikkunat alakerrasta kiinni. Sen huomattuaan hän otti tikaptiutja ailcoi tiilla yläkerran ikktiihasta sisään, mutta siellä miiiä Vasaran'^ja näUlÖjen kanssa tein saman'tempun. Tiellä sattui Iciilfcemaan toiskielistä, jotka luulivat että varkaita on yrittämässä taloon sisälle. Huomasin heidät'ja huusin: " E i hän vai^as ole, hän on vain 'suithäärti'." . ^ja'niin he menivät, mutta huomasin, että sulhanen ei mennyt. Minua jo rupesi naurattamaan tämä homma, sillä luotin siihen, että olen turvassa, kun olen lukkojen ja ikkunoiden takana. En kuitenkaan' uskaltanut pan-ha tulta lä;m^uun, vaan seurailin pimeässä sUlhäSehiliömrn ia. Kun hän ei enää niuuta osannut, rupesi hän kantamaan hiekkaa savupiippuun ja Iföyttämään sirkustemppuja an. Hyvät ;näkyi::jalat olevan' tikapuita kiivetessä, •el-niitä Reumatismi vaivan- Tiut.. • Pääsin'snhen kasit että jos olisin luvarihnt oVeni avata, olisi häh ynttärtytvärjtka-takaperin nousta- puuhiin.- 'Kyllä-se'kevät"ori-hurmaavaa. niin VarihoiHe kiiin nuorillekin. SAIMI. Tanssit Täällä meilläkin aina joskus järjestetään tanssit, niinkuin nytkin pv> jan viikarit järjestivät oikein sellaiset vihan tanssit, että muka jokaisella miehellä pitää olla nainen mukana, tai muuten ei pääse sisälle. Tietenkin pojat aikoivat tänä iltana pitää ilonsa meidän vanhain miesten kustannuksella, kun me muka joudumme 6velta pyörtämään. Mutta ko5- (Jaikoa 6:Ua sivulla) |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-05-19-02
