1938-12-31-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 L\rAXTAL\A, JOULUKUUN 31 PAIVÄXÄ I93S
i n n n t M U i i i u i l i M M i M i i i m i i t i i i M i M i M a i i i M i M i i i M i i i i n i i n i i i H i i i i n i i i M i i i n i i i i i i n i i M i i i i i M i M M H i ! ^ Luhta
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registered at the Post Office Dept.,
Otta\va, äs secorid class matter.
Tilaushinnat:
1 vk. .. $2.00
6 kk. 1.10
3 kk, ....................... .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. . . . . . . . . . . . . . . . . . $2.50
6 kk. 1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille;
1 vk. ... .^^ $3.00
• 6 ' k k ; : . . . . . . . . . . . . . . 1 . 6 5 •
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki Ilmestyy jokaisen viucon lauantaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
AsiamiehiUe. myönnetään 20 prosentin
palkkio.
pyytäkää asiamlesvälineitä jo tä*
Oään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd." •
Toimittaja A. Päiviö.
Toimitusneuvosto: J. Järvls, Rauha
Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Ester
Kaustinen. Aili Malm, Margit Laakso
Ja Yrjö Saivo.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
•••
MEMI
M. Box 69 - - ^adbury. Ont
Vuodenvaihtieessä
N T
Taas ollaan virstantolpalla ja
ikäänkitin hetkeksi pysähdytään.
Luodaan silmäys ympärille, eteen ja
taakse. Taakse näemme, tuttu on
kulkemamme taival. Edessä on här
viäryys. Mutta kun on jokin päämäärä,
niin se ikäänkuin yatäisee ja
avaa tietä, näyttää suuntaa ja kannustaa
varustautumaan, ettei kaikki
eteen sattuvat vastukset tule yllätyksinä.
Terveen järjen ja tunteen
mukaiset toiveet ja suunnitelmat
ovat kaikissa tapauksissa parhaita
matkaeväitä niin yksilöille kuin joukoillekin.
Juim on juhlittu ratihan ja valon
juhlaa, soitettu kelloja, laulettu hymnejä,
kiitetty ja ylistetty, ja maailma
on täytetty onnentoivotuksilla. Mutta
kaiken tämän k£Skiellä sekavin tuntein
saamme katsella maailmaa. Sodat
riehuu ja toisia rakennetaan ja
iodeUista rauhaa ci ole paljon missään,
ei täälläkään. Joskaan ei käy
suora teräksen kalstic, niin lakkaa-viattomana
tuntuu toinen—— ^ luokkasota.
Sen kosketukselta ei säästy
kukaan, vaikka mitä uskotelkoon.
Toisaalla taistelu vallasta ja loistosta
ja toisaalla leivästä ja eläntänoikeuk-sisf^:
Tämän keskellä, ei auta muu
kuin alakynnessä olevien tiet^isutts
tilastaan ja yhteenliittyminen.
Liekki lähtee neljännelle vuositai^
paleellcen hyvin toivein. Se on saavuttanut
olemassaoloaikanaan vtuu-tamia
tuhansia ihmisiä käsittävän
ystäväpiirin ja toivoo sen yhä lisääntyvän.
Näin vuodenvaihteessa on se
hyvä muistaa. Liekki sopisi uuden-vuodenlahjaksi
kenelle tahansa. Vii'
kaskaapa ympärUlenne, eikö siellä
löydy sellaisia hyvää tuttavaa, jolle
Liekkiä ei vielä tule -— ehkäpä Joku
niin vaikeissa oloissa elävä, ettei ole
voinut sitäkään iltojensa virkistäjää
^itselleen hankkia. Tilatkaa hänelle
Liekki, ja hänmuistaa teitä kiitolU"-
suudella koko vuoden, sillä se on lahja,
joka aina uudistuu ja muistuttaa
antajast^QH.
Muuten Liekki, näyttäassiltä, on
kerännyt ympärilleen myöskin sellaisen
kynäiiijäpiirin, että omintakeisia
sisältöä ei tule puuttumaan.' fä ke-
Päivä, vuosi vuoden perään
hustaa niinkuin lanka kerääm
Nyppy, solmu siellä täällä
longan kirjavalla säällä.
Taas on eessä. vuoden jama,
suurin piirtein aina sama:
karmenee jos vanhan hapsi,
kaimokutrin kasvaa lapsi.
Mutta silti katsahdamme
läpi polun kidkemamme,
mitä: teimme, mitä saimnie,
löysimmekö, niitä haimme.
Pettyneenä moni varmaan
katsoo taakse vuoden harmaan.
Pannen huolet, vaivat yhteen
saakin kokoon surun lyhteen.
Moni toive tuuliin haihtui,
itkuks' ilon aihe vaihtui.
Tahi toiko eestä surun
yllättävän onnen murun. '
Erottiko kättä kaksi
Vaiko liitti lujemmaksi.
Murskasiko elon ponnen
vaiko nosti kodin onnen.
Niitä näitä. Mutta aina
uudistetaan toivon laina.
Kannustetaan askel voimaan,
UUSI elonkieli soimaan. •
Kevyt oppi: "Anna mennä,
tuulten vietävänä lennä",
kaikille. ei lainkaan sovi,
sit'ei siedä pää ei povi.
Niin voi elää lyhvin hetkin,•
Häuttiakjn härharetkin, .
mutta — kuka itkee salaa?
Ihtninen,i kun taasen palaa.
Juhlikaamme uutta vuotta;
silloin emme juhli suotta,
siihen liittyy terve tiinne,
suunnan otto — mistä, kiinne?
toivo toimen myötä
helpoittaapi aina työtä. ;
Hyvä päätös, jota sjdtkfiAy^
kättä antaa pitkin^
Siispä terve uusivuosi!
Uusi vuOsi, uusi kuosi.
Kukin eespäin parhain toimin,
muuten aina — yhteisvoimin!
A. P—ö.
ei
TT" UN kapteeni Robert Falcon
•»•^ Scott lähti toiselle napamatkal-leen,
oli hänen tarkoituksensa jatkaa
sitä tieteellistä työtä, jonka hän oli
pannut alulle Discoveryllä Aoiosina
1902—04. Lisäksi oli hänellä unelmana
päästä etelänavalle. Sinne eivät
eteläisen mantereen tutkijat vielä
ole päässeet ja niin muodoin oli
kysymys ainutlaatuisesta saavutuksesta.
Shackleton oli kaksi vuotta
aikaisemmin viitoittanut navalle tien,
aina Bfeardmore-jäätiköUe saakka,
mutta hän «i ollut pääss}^: sataa-riittäkymmentä
kilometriä napaa lähemmäksi.
Scott oli päättänyt seurata
samaa reittiä,mutta hän päätti
myöskin ottaa mukaansa enemmän
ruokatarpeita ja enemmän miehiä.
Marraskuun 26 p;nä vuonna 1910
lähti Lyttletonista Uudesta Seelannista
hänen laivansa Terra Nova. Se
oli vanha, valaanpyyntialus ja oli ol-iuf
hähien jokilaivanaan jo Diseove-ryn
retkikunnan aikana. Discöveryn
retkikunta oli tutkinut napamannerta
vuonna 1504. "Matka eteföän oli
tapahtumarikas. Myrsky saavutti
heidät ja laivan oli pysyteltävä merellä
aaltojj^ pieksettävänä kaksi
päi\'ää, silla tulet kattiloiden alta
olix^at sammuneet. Pumputkin olivat
epäkunnossa ja ainoastaan suurin
ponnistuksin saatiin laiva pelastetuksi
varmalta näyttäneestä tuhosta.
Myöhemmm takertui laiva ahtojäihin
kiinni kolmeksi viikoksi. Scott oli valinnut
tukikohdakseen Grozierin niemen
Ross-saarella. Se oli tarkoitukseen
sopiva, mainio talvehtimispai-hitys
kulkee aina mukana. Kiitämme
heitä samalla kun toivotamme onnellista
uuttavuotta ja työn jatkoa.
~ Niinpä kaikki yhdessä, itusin toivein,
suunnitelmin ja tarmoin käymme
cteaipä iii! TomiTT A JA.
kaksi, mutta ikävintä vain oli se,
ettei Scott jääesteitten takia voinut
sinne päästä. Hänen oli sen vuoksi
talvehdittava lähellä entisiä asuin-paikkojaan
Evansin niemellä. Niemi
oli saänut^imensä hänen alapäälli-köstään,
luutnantti Evansista, joka
nykyään toimii Englannin laivastos-^
sa amiraalina.
Ennen kuin retkikunta oli jättänyt
sivistyneen maailman taakseen,
oli se saanut varoituksen, että sillä
oli kilpailija. Melbourneen oli Madeiralta
saapunut sähkösanoma, jossa
Amundsen lyhyesti ilmoitti, että
hän oli matkalla etelää kohden.
Roald Amundsen oli ollut etelä-manterefella
jo ennen Scottiay nimittäin
Belgican perämiehenä vuosina
1898—99. Belgica oli muuten ensimmäinen
laiva, joka oli talvehtinut
eteläisellä^ napaseudulla. Laivan lääkärinä
oli silloin Cook.
Amundsen oli jo kuuluisa mies,
sillä hän_oli avannut luoteisväylän.
Hänen aikomuksenaan oli ensin pyrkiä
pohjoisnavalle Nan^enin laivalla
Fram, mutta samaan aikaan väitti^
vät amerikkalaiset Peary ja Cook
päässeensä navalle ja niin muodoin
oli Amundsenin etsittävä toisia kohteita
kunnianhimonsa tyydyttäniisek:
si. Hän ei ilmaissut edes lähimmille
miehilleen matkansa päämäärää, ennen
kuin saavuttiin Madeiraan* Siitä
lähtien ei Scott kuullut hänestä enää
mitään paitsi navalla. Joukkue,
jonka Scott oli lähettän)rt talvehtimaan
kuningas Edward VII maahan,
palasi ja ilmoitti, että Fram oli ankkurissa
V^alaslahdessa. Amundsenin
retkikunnalla. oli hyvät varastot ja
116 rekikoiraa. Scottilla oli niitä
vain 33.
Scott tiesi, että- kun aurinko palaisi,
alkaisi kilpajuoksu navalle. Norjalaisella
kilpailijalla oli monta etua
Hihhei! Tulipa sitä lunta vihiein-kin.
Maa on ja aivan välkea:m ja
uutta lunta putoilee suurina, pckmei'
nä hiutaleim parastaikaa. Kunpa
tuo lumi vain ottaisi nyt pysyä k se en,
että ei sulaisi pois. Joo, vaikka pi-dämmekin
syksystä niin paljon, että
olemme tässä nurkassakin sitä kiit-tänyt
jo useammin kuin kerran; min
nyt olemme kuitenkin kyllästynyt
sen pituuteen siinä määrin, että katselemme
suloisella nautinnolla lumen
hohtavaa valkeutta. Ihan tekisi mieli
mennä tdos ja työntää kieli ulos
'suusta — anteeksi, se ei cile kyllä
kaunista, mutta osaako kultainen lukija
kuvitella, ,kuinka ihanaa on
kuunnella sitä, kun luniihiutale toisensa
jälkeen piitoo kielelle ja sulaa
siihen? Ja eiJtän lukijan; tarvitse
sitä vain ktivitella, voihan ^hän hetkeksi
unhottaa kauniin käytöksensä
ja mennä kieli pitkällä ulos lumisateeseen.
Sellainen pieni: epähisnous
tuo vain lukijalle yhden
lisää. Että ''niistäkö sellainen epä-hienou^
on meidän päähämms päl-
. kähtänyt? • './'[yX--
Oh, se pahe! oh perintönä seuran-,
nut meitä lapsuudestamfnem^^ Pienenä
ollessamme makitsimme suu
auki •lumihangessa ja kuuntelimme,
kun lunta satoi suuhumme ja siitä
lahtien ön se pahe meitä seurannut,
mutta vain sillä eroituksella, Pitänyt
emme makaile hangella, kun siinä
lumeentuisi vaatteet ja vanhat jäsenemme
kylmettyisi nUn^ että sattuu,
emme pääsisi enää ylös hangesta,
vaan jäätyisininie sinne. Ntin^ kyllä
se on hauskaa kun tulee lunta, irmtta
ön siinä ikävääkin, kun saa miettiä
päänsä ympäri, eikä sittenkään pääse
selvyyteen, että mistä saisi vaatetta
niin paljon että ei palellu. Kyllähän
me emännät pärjäämme, kun
meidän työmme ovat enimmäkseen
sisällä, mutta miesten jä lasten on
toista. He ovat oppineet liikkumaan
ulkona ja jos heille ei saa lämpöisiä
vaatteita, niin he kylmettyvät ja silloin
tulee sairaus— se köyhän kauhein
vihollinen — vielä muun kur-juj.
tden lisäksi. Kyllähän sitä aina
kesällä pärjää, kun on lämmin; silloin
ei ole surua, kunhan jotain resu
ja on ympärillä, mutta talvella ei
resut riitä.
Ohhoh — nythän tästä tulikin ruikutus:
pakinake. Se ei ollut tarkoitus,
kyllä sen sitten ensi kesänä näkee,
kuinka sitä on talven yli päästy, ja
kuka on jäätynyt ja kuka sulana pysynyt.
Ulkona sataa vielä lunta, lähdemme
nyt ulos kieli pitkällä. IMde
sinäkin lukija, et usko, kuinka se on
hauskaa.—- SIRPA-SERKKU.
puolellaan. Hän oli noin 90 kilometriä
lähempänä napaa linnuntietä
mitattuna ja^ hänen miehensä olivat
jo lapsuudesta alkaen tottuneet hiihtoon.
Amundsen oli kova mies ja
hän olisi säälittä ajanut koiravaljakkonsa
menehd3^siin, jos hän vain
sillä olisi tiennsrt voittavansa aikaa.
Toiselta puolen ei hän ollut lähempänä
Beardmore-jäätikköä kuin
Scottkaan ja hän oli asettanut koko
retkikuntansa vaJiraan talvehtimalla
Ross-jäätiköllä, mitä kukaan ei aikaisemmin
ollut uneksinutkaan uskaltavansa
tehdä.
Scott ei kuitenkaan pelastynv-t.
Hän lähti aikaisemman suunnitelmansa
mukaan etelänapaa kohden
marraskuun 1 p:nä 1911. Ensimmäisenä
tavoitteena oli Beardttiöre-iäätikön
alareuna. Sinne aikoi' hän
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 31, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-12-31 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki381231 |
Description
| Title | 1938-12-31-02 |
| OCR text | Sivu 2 L\rAXTAL\A, JOULUKUUN 31 PAIVÄXÄ I93S i n n n t M U i i i u i l i M M i M i i i m i i t i i i M i M i M a i i i M i M i i i M i i i i n i i n i i i H i i i i n i i i M i i i n i i i i i i n i i M i i i i i M i M M H i ! ^ Luhta (Canadan suomalaisten viikkolehti) Registered at the Post Office Dept., Otta\va, äs secorid class matter. Tilaushinnat: 1 vk. .. $2.00 6 kk. 1.10 3 kk, ....................... .60 Yhdysvaltoihin: 1 vk. . . . . . . . . . . . . . . . . . $2.50 6 kk. 1.40 Suomeen ja muualle ulkomaille; 1 vk. ... .^^ $3.00 • 6 ' k k ; : . . . . . . . . . . . . . . 1 . 6 5 • Irtonumerot 5 senttiä Liekki Ilmestyy jokaisen viucon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. AsiamiehiUe. myönnetään 20 prosentin palkkio. pyytäkää asiamlesvälineitä jo tä* Oään. Kustantaja: Vapaus Publishing Co. Ltd." • Toimittaja A. Päiviö. Toimitusneuvosto: J. Järvls, Rauha Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Ester Kaustinen. Aili Malm, Margit Laakso Ja Yrjö Saivo. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: ••• MEMI M. Box 69 - - ^adbury. Ont Vuodenvaihtieessä N T Taas ollaan virstantolpalla ja ikäänkitin hetkeksi pysähdytään. Luodaan silmäys ympärille, eteen ja taakse. Taakse näemme, tuttu on kulkemamme taival. Edessä on här viäryys. Mutta kun on jokin päämäärä, niin se ikäänkuin yatäisee ja avaa tietä, näyttää suuntaa ja kannustaa varustautumaan, ettei kaikki eteen sattuvat vastukset tule yllätyksinä. Terveen järjen ja tunteen mukaiset toiveet ja suunnitelmat ovat kaikissa tapauksissa parhaita matkaeväitä niin yksilöille kuin joukoillekin. Juim on juhlittu ratihan ja valon juhlaa, soitettu kelloja, laulettu hymnejä, kiitetty ja ylistetty, ja maailma on täytetty onnentoivotuksilla. Mutta kaiken tämän k£Skiellä sekavin tuntein saamme katsella maailmaa. Sodat riehuu ja toisia rakennetaan ja iodeUista rauhaa ci ole paljon missään, ei täälläkään. Joskaan ei käy suora teräksen kalstic, niin lakkaa-viattomana tuntuu toinen—— ^ luokkasota. Sen kosketukselta ei säästy kukaan, vaikka mitä uskotelkoon. Toisaalla taistelu vallasta ja loistosta ja toisaalla leivästä ja eläntänoikeuk-sisf^: Tämän keskellä, ei auta muu kuin alakynnessä olevien tiet^isutts tilastaan ja yhteenliittyminen. Liekki lähtee neljännelle vuositai^ paleellcen hyvin toivein. Se on saavuttanut olemassaoloaikanaan vtuu-tamia tuhansia ihmisiä käsittävän ystäväpiirin ja toivoo sen yhä lisääntyvän. Näin vuodenvaihteessa on se hyvä muistaa. Liekki sopisi uuden-vuodenlahjaksi kenelle tahansa. Vii' kaskaapa ympärUlenne, eikö siellä löydy sellaisia hyvää tuttavaa, jolle Liekkiä ei vielä tule -— ehkäpä Joku niin vaikeissa oloissa elävä, ettei ole voinut sitäkään iltojensa virkistäjää ^itselleen hankkia. Tilatkaa hänelle Liekki, ja hänmuistaa teitä kiitolU"- suudella koko vuoden, sillä se on lahja, joka aina uudistuu ja muistuttaa antajast^QH. Muuten Liekki, näyttäassiltä, on kerännyt ympärilleen myöskin sellaisen kynäiiijäpiirin, että omintakeisia sisältöä ei tule puuttumaan.' fä ke- Päivä, vuosi vuoden perään hustaa niinkuin lanka kerääm Nyppy, solmu siellä täällä longan kirjavalla säällä. Taas on eessä. vuoden jama, suurin piirtein aina sama: karmenee jos vanhan hapsi, kaimokutrin kasvaa lapsi. Mutta silti katsahdamme läpi polun kidkemamme, mitä: teimme, mitä saimnie, löysimmekö, niitä haimme. Pettyneenä moni varmaan katsoo taakse vuoden harmaan. Pannen huolet, vaivat yhteen saakin kokoon surun lyhteen. Moni toive tuuliin haihtui, itkuks' ilon aihe vaihtui. Tahi toiko eestä surun yllättävän onnen murun. ' Erottiko kättä kaksi Vaiko liitti lujemmaksi. Murskasiko elon ponnen vaiko nosti kodin onnen. Niitä näitä. Mutta aina uudistetaan toivon laina. Kannustetaan askel voimaan, UUSI elonkieli soimaan. • Kevyt oppi: "Anna mennä, tuulten vietävänä lennä", kaikille. ei lainkaan sovi, sit'ei siedä pää ei povi. Niin voi elää lyhvin hetkin,• Häuttiakjn härharetkin, . mutta — kuka itkee salaa? Ihtninen,i kun taasen palaa. Juhlikaamme uutta vuotta; silloin emme juhli suotta, siihen liittyy terve tiinne, suunnan otto — mistä, kiinne? toivo toimen myötä helpoittaapi aina työtä. ; Hyvä päätös, jota sjdtkfiAy^ kättä antaa pitkin^ Siispä terve uusivuosi! Uusi vuOsi, uusi kuosi. Kukin eespäin parhain toimin, muuten aina — yhteisvoimin! A. P—ö. ei TT" UN kapteeni Robert Falcon •»•^ Scott lähti toiselle napamatkal-leen, oli hänen tarkoituksensa jatkaa sitä tieteellistä työtä, jonka hän oli pannut alulle Discoveryllä Aoiosina 1902—04. Lisäksi oli hänellä unelmana päästä etelänavalle. Sinne eivät eteläisen mantereen tutkijat vielä ole päässeet ja niin muodoin oli kysymys ainutlaatuisesta saavutuksesta. Shackleton oli kaksi vuotta aikaisemmin viitoittanut navalle tien, aina Bfeardmore-jäätiköUe saakka, mutta hän «i ollut pääss}^: sataa-riittäkymmentä kilometriä napaa lähemmäksi. Scott oli päättänyt seurata samaa reittiä,mutta hän päätti myöskin ottaa mukaansa enemmän ruokatarpeita ja enemmän miehiä. Marraskuun 26 p;nä vuonna 1910 lähti Lyttletonista Uudesta Seelannista hänen laivansa Terra Nova. Se oli vanha, valaanpyyntialus ja oli ol-iuf hähien jokilaivanaan jo Diseove-ryn retkikunnan aikana. Discöveryn retkikunta oli tutkinut napamannerta vuonna 1504. "Matka eteföän oli tapahtumarikas. Myrsky saavutti heidät ja laivan oli pysyteltävä merellä aaltojj^ pieksettävänä kaksi päi\'ää, silla tulet kattiloiden alta olix^at sammuneet. Pumputkin olivat epäkunnossa ja ainoastaan suurin ponnistuksin saatiin laiva pelastetuksi varmalta näyttäneestä tuhosta. Myöhemmm takertui laiva ahtojäihin kiinni kolmeksi viikoksi. Scott oli valinnut tukikohdakseen Grozierin niemen Ross-saarella. Se oli tarkoitukseen sopiva, mainio talvehtimispai-hitys kulkee aina mukana. Kiitämme heitä samalla kun toivotamme onnellista uuttavuotta ja työn jatkoa. ~ Niinpä kaikki yhdessä, itusin toivein, suunnitelmin ja tarmoin käymme cteaipä iii! TomiTT A JA. kaksi, mutta ikävintä vain oli se, ettei Scott jääesteitten takia voinut sinne päästä. Hänen oli sen vuoksi talvehdittava lähellä entisiä asuin-paikkojaan Evansin niemellä. Niemi oli saänut^imensä hänen alapäälli-köstään, luutnantti Evansista, joka nykyään toimii Englannin laivastos-^ sa amiraalina. Ennen kuin retkikunta oli jättänyt sivistyneen maailman taakseen, oli se saanut varoituksen, että sillä oli kilpailija. Melbourneen oli Madeiralta saapunut sähkösanoma, jossa Amundsen lyhyesti ilmoitti, että hän oli matkalla etelää kohden. Roald Amundsen oli ollut etelä-manterefella jo ennen Scottiay nimittäin Belgican perämiehenä vuosina 1898—99. Belgica oli muuten ensimmäinen laiva, joka oli talvehtinut eteläisellä^ napaseudulla. Laivan lääkärinä oli silloin Cook. Amundsen oli jo kuuluisa mies, sillä hän_oli avannut luoteisväylän. Hänen aikomuksenaan oli ensin pyrkiä pohjoisnavalle Nan^enin laivalla Fram, mutta samaan aikaan väitti^ vät amerikkalaiset Peary ja Cook päässeensä navalle ja niin muodoin oli Amundsenin etsittävä toisia kohteita kunnianhimonsa tyydyttäniisek: si. Hän ei ilmaissut edes lähimmille miehilleen matkansa päämäärää, ennen kuin saavuttiin Madeiraan* Siitä lähtien ei Scott kuullut hänestä enää mitään paitsi navalla. Joukkue, jonka Scott oli lähettän)rt talvehtimaan kuningas Edward VII maahan, palasi ja ilmoitti, että Fram oli ankkurissa V^alaslahdessa. Amundsenin retkikunnalla. oli hyvät varastot ja 116 rekikoiraa. Scottilla oli niitä vain 33. Scott tiesi, että- kun aurinko palaisi, alkaisi kilpajuoksu navalle. Norjalaisella kilpailijalla oli monta etua Hihhei! Tulipa sitä lunta vihiein-kin. Maa on ja aivan välkea:m ja uutta lunta putoilee suurina, pckmei' nä hiutaleim parastaikaa. Kunpa tuo lumi vain ottaisi nyt pysyä k se en, että ei sulaisi pois. Joo, vaikka pi-dämmekin syksystä niin paljon, että olemme tässä nurkassakin sitä kiit-tänyt jo useammin kuin kerran; min nyt olemme kuitenkin kyllästynyt sen pituuteen siinä määrin, että katselemme suloisella nautinnolla lumen hohtavaa valkeutta. Ihan tekisi mieli mennä tdos ja työntää kieli ulos 'suusta — anteeksi, se ei cile kyllä kaunista, mutta osaako kultainen lukija kuvitella, ,kuinka ihanaa on kuunnella sitä, kun luniihiutale toisensa jälkeen piitoo kielelle ja sulaa siihen? Ja eiJtän lukijan; tarvitse sitä vain ktivitella, voihan ^hän hetkeksi unhottaa kauniin käytöksensä ja mennä kieli pitkällä ulos lumisateeseen. Sellainen pieni: epähisnous tuo vain lukijalle yhden lisää. Että ''niistäkö sellainen epä-hienou^ on meidän päähämms päl- . kähtänyt? • './'[yX-- Oh, se pahe! oh perintönä seuran-, nut meitä lapsuudestamfnem^^ Pienenä ollessamme makitsimme suu auki •lumihangessa ja kuuntelimme, kun lunta satoi suuhumme ja siitä lahtien ön se pahe meitä seurannut, mutta vain sillä eroituksella, Pitänyt emme makaile hangella, kun siinä lumeentuisi vaatteet ja vanhat jäsenemme kylmettyisi nUn^ että sattuu, emme pääsisi enää ylös hangesta, vaan jäätyisininie sinne. Ntin^ kyllä se on hauskaa kun tulee lunta, irmtta ön siinä ikävääkin, kun saa miettiä päänsä ympäri, eikä sittenkään pääse selvyyteen, että mistä saisi vaatetta niin paljon että ei palellu. Kyllähän me emännät pärjäämme, kun meidän työmme ovat enimmäkseen sisällä, mutta miesten jä lasten on toista. He ovat oppineet liikkumaan ulkona ja jos heille ei saa lämpöisiä vaatteita, niin he kylmettyvät ja silloin tulee sairaus— se köyhän kauhein vihollinen — vielä muun kur-juj. tden lisäksi. Kyllähän sitä aina kesällä pärjää, kun on lämmin; silloin ei ole surua, kunhan jotain resu ja on ympärillä, mutta talvella ei resut riitä. Ohhoh — nythän tästä tulikin ruikutus: pakinake. Se ei ollut tarkoitus, kyllä sen sitten ensi kesänä näkee, kuinka sitä on talven yli päästy, ja kuka on jäätynyt ja kuka sulana pysynyt. Ulkona sataa vielä lunta, lähdemme nyt ulos kieli pitkällä. IMde sinäkin lukija, et usko, kuinka se on hauskaa.—- SIRPA-SERKKU. puolellaan. Hän oli noin 90 kilometriä lähempänä napaa linnuntietä mitattuna ja^ hänen miehensä olivat jo lapsuudesta alkaen tottuneet hiihtoon. Amundsen oli kova mies ja hän olisi säälittä ajanut koiravaljakkonsa menehd3^siin, jos hän vain sillä olisi tiennsrt voittavansa aikaa. Toiselta puolen ei hän ollut lähempänä Beardmore-jäätikköä kuin Scottkaan ja hän oli asettanut koko retkikuntansa vaJiraan talvehtimalla Ross-jäätiköllä, mitä kukaan ei aikaisemmin ollut uneksinutkaan uskaltavansa tehdä. Scott ei kuitenkaan pelastynv-t. Hän lähti aikaisemman suunnitelmansa mukaan etelänapaa kohden marraskuun 1 p:nä 1911. Ensimmäisenä tavoitteena oli Beardttiöre-iäätikön alareuna. Sinne aikoi' hän |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-12-31-02
