1941-05-10-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
:94i LAUANTAINA/TOUKOKUUN 10 PÄIVÄNÄ Siv»' "f - Ehdotus hyväksyttiin, vaikka täs- Tuva^ - sä VlUellä taisi olla t2&aportä--4|os'5 joten' huopianiiek pitSa karhu olisi meidät toiset tappanut, naa sOmällä ja ovi- avatitui huomaa- /VLIiaiunIs keväinea ilta, .kun sat- XT tui meitä viisi tuttavaa tapaakaan toisensa Nickel "Gitvssä peasti kaloja perkaamaan ja käskin toisten oUa. sisällä ja levätä.. Sitten kaikki sisähnykset, päät ja pienemifiskustdlessa päätimme lähteä katmät kalat panin toiseen astiaan ja somaan meille kaiikille tuttua T r ^ juoksujalassa vein ne pyydyksen! päri-Eonstua. Kysymys: Milloin? taakse ja aloin odoteUa seurauksia. II Huomen, a<m joku ehdotti ja Sf hyväksyttiin. Aamulla sitten lähdettiin Miatkaan. Tarkastettiin ensin kuitenkin onko onget, puUot ja kaikki mitä luulimme tarvitsevamme mukana. Niin lähti viisi eri ammattilaista, nimittäin Ur-fccHu- Ville, Helluntai-Nestori, Pelimanni- Heikki, Kraatari-Viininen ja allekirjoittanut. Matka oli noin puolentoista tunnin ajo vanhalla lissulla. Siinä matkan varrella keskustielimme suurista kaloista, joita itsekukin oli edesmenneinä vuosina saanut. Perille |)äästyä tapasimmekin Konstiin kotona. Hilpeällä niielella-. hän ottikin meidät vastaan. Ja kun terveiset oli vaihdettu ja viimeiset kaupungin uutiset kerrottu, aloimme kohta kotiutua. Kraatari-Viininen rupesi saunaa lämmittämään, vaikka^ Kalamojakkaa keitettiin ja syötiin Ja otettiinpa ruokaryyppykin siitä lä^epullosta, joka oli otettu mahdollista vilustumista vastaan, joten kaikki olivat tyjrtyväisiä. Pelimanni- Heikki soitteli jotakin ihanaa säveltä, jota en nyt muista, kun samassa Kraatari-Viininen tuli ulkoa ja sanoi: "L^ikössä on karhu, ja se on raudoissa." - "Mitä?" sanoi Konstu, talon isäntä. "Ruka on virittänyt raudat?" "En ainakaan minä", sanoin viattomana ja samalla loin syyttävän katseen Kraatari-Viiniseen. Huomasin, kuinka, toiset kaverit katsoivat vuoroin minuun ja vuoroin kraatariin. Mutta Konstu jatkoi: "Täpetaanko se karhu vai päästetäänkö irti?" "Ei irti, ei!" huusimme kaikki, sillä tuo viimeinen ehdotus tuntui ai-niia hän olisi saanut tdidä sen kanssa jonkinlaisen komproniissitt.. Sen kuultuaan Träppa|ri-Konstu sanoi rauhallisesti: "Koska minä näytän olevan sakin pienin mies, niin mitäpäs siinä, koetan täyttää velvollisuuteni!'. Ja ottaen käteensä jonkun mitättqnian a-seen hän lähti, oyella, sanoen: "Pysykää te kaikki sisällä, mutta jos en matta^:^^ Siinä oli Htmstu ihan ehdn nahkjinvja-sahoir^:---' ^'Eik^tän n3rt {»ätetä, että mies> joka tietää -olevansa tässä -joukossa-suurin, menee ja jiaker karhun nahan ja takaheljäimekset lepiköstä, ettii saadaaä^karhunpaisti iUalliseksi." Ehdotus hyväksyttiin kolmen äänen «nenirnistöUä, kaikkien katseiden olle^ kohdistettuna Utlieilu-Villeen, tule puolen tunnin kuluttua takaisin,^ joka väänteli ruumistaan puoleen ja sanoi, ettei hän enneh ole siinä hom^ - van mahdottomalta. massa ollut,, mutta kyllä oir usein, fässraudat kuumentanut, että oikein on sylki pihahtanut. Toiset, l^lme kaveria, lähtivät kalastamaan ja- Tr^äri-Konstu lähti näjrttämään missä kalat, ne suurimmatL lohet^ra-sustaa. Minä vuorostani jäin. seutua äailemaan. Mielestäni tämä talo iei "Onkos talossa pyssyä?" kysyi jo-- ku. "Ei ole", vastasi Konstu (vaikka tätä totuutta olen jälkeen päin väJhan epäillyt). "Kuka sen kimppuun lähtee ja millä, aseella?" Tehtiin monenlaisia ehdotuksia, näyttänyt ollenkaan turkispyydystä- jotka näyttivät isäntää huvittavan, jän kämpältä, joksi sitä. olin -kuvitel- Viimein Urheilu-Ville, joka oli joulut^ vaan paremminkin luonnonpa- kosta, isoin ja painavin mies, rintaan-rantolalta, Ensiksikin se oli kotkeaJ- sa pullahuttaen sanoi: . la mäellä bavupuitten siimeksessä, sitten alla kaunis iso järvi, saarineen, 4uotoineen ja rantakallioineen . . . Käänsin katseeni toiseen suuntaan, kun olin kuulevinani jotain outoa risahdusta, enkä siinä erehtynytkään. - Simä aivan minun selkäni takana me- .ni täysikasvuinen karhu. Minua se ei kyllä huomannut, siitä olen vanna, ea^ä perustanut vaikkei se tuUutkaan itseään esittämään. Katsoin, minne päin^ meni, ja lähdin taloon ker- ^^a^seni kavereilleni qudon näkemy^r seai. _ Mutta, kuten JO i o ^ ^ he -OjiVat kalassa, ainqastkin' Ecaatarir Viininen oli saapuvitilajäh^fcin siinä - • ^ Ä B f ö h m i t y Ä Ä .^^'^'^y^'*yr:'r : J t e t h ä n e l l ^ ^ ^ i^ "Yksi mies kerralla karhua vastaan, miten kukin haluaa. Ensimmäisenä menee pienin mies ja sitten sitä seuraava, ja kun mies aina isonee, niin eiköhän karhukin väsy . . . Tätä tapaa me olemme käyttäneet erilaisissa joukkourheiluissa toisia seuroja vastaan ja päässeet parhaimpiin tuloksiin." mm seuraava mies lähtee." Pelimanni-Heikki rupesi soittamaan marssia "Suomi on urhojen syntymälehto" ja me muut katselimme ikkunasta Konstun menoa, kun hän painavin askelin paineli lepikköön ja sinne katosi. Hetken perästä alkoi siellä lepän latvat tuimasti heilua, joten tiesimme, että urhot olivat tavanneet toisensa ja siellä kävi tais-tdu. Tuota lepänlatvojen heilumista kesti pari minuuttia, sitten kaikki oli hiljaista. Meidän kesken alkoi jännitys kasvaa ja parink3mimenen minuutin kuluttua jo joku ehdotti, että mennään katsomaan. "Ei ennenkuin aika on täysi", sanoi Urheilu-Ville, "ja sittenkin keveämmästä päästä." Viiden minuutin kuluttua Helluntai- Nestori lankesi palvilleen ^ h ö pisi jotakin rukouksea tapaista Tar-zanin puolesta. Minä, joka olin joukosta seuraava pienin, olisin mielelläni yhtynyt häneen, mutta ei edes juolahtanut mieleeni että olisin tunnustanut olevani syntipukki, joka olin raudat virittänyt, koska tapani ei ole ollut ennenkään ilkitöitäni tunnustaa. Sen sijaan käännyin toisiin ja sanoin hartaana: "Veljet, tehkäämme jotain." "Ei ennenkuin viiden minuutin kuluttua ja sitten onkin sinun vuorosi lähteä", sanoi Urheilu-Ville. Silloin sivalsin hatun päästäni ja aloin kerätä kolehtia. •"Mihin tarkoitukseen?" kysyi Pelimanni- Heikki. "Minä en voi tehdä kuten Nestori, mutta, kaiken varalta, eikös tämä kuulu asiaan." Yksi ihana muistelma . ' KiRj.—? y {Tämän vohHsekukin-laulaa^omalla motillaan, kuten yUekkjoUtmutkin .Ä^Sitäpaitsl tiesin;;::«te' h^idiä: ^ 0^^mtakään kdicÄsfä^kärbuÄri ;PJ^äjistäräisessä, vaikkaHn 'ehkä-- **™to^heuloi^^ ' ^ ^ ; ^ r - J?^^ aikaa: m i e ö t t ^ • läffl-^dä, inehiaaii^ *'»%it järveltä ajattiäaaiaÄuä te^ ^^ttiiikm siiriuMii'; „ ^ jan^ seihältä>r>Kyl^ W ^ i ä l t e n i jä^kit^^^^ g% hyvää ^^auhtia.^ taitiuihin Olia nähiiyt JkMhun^iaene- Sitten katkaisin- ttis: ankkuri^ VjttÄo^ja viritin^ t a u ^ S^i^ollut^ * ^ tehtävä '3*sinääii;vaairt samaa-kfehioa/.mitäv «»»^n5hnyt kerran -erääni ransfcaJai- ;J«*%ttävän. NHn-kaikkiöliimmr T'^^» vaan syöttiä «dÄpmittm ^»yöhemmite Sittrai tulatasun. ™«nlrä aifcomitkaaittästä^I^^ •SS^** toisille mitääir'puhua. ^»»antdemaaa-:ia^t»sta^^^ • ^la-siUpiaxliaj^^ ^ He .oUvatkia. saaneet. :oifceitt Aina.-muistaniteikeit^^ kunrteiit-sen-smeHti-retke», luokse vankan-myllyn y vaik^^svoirtaanr, Midi se lottlnun ratkee-f J^nimlvlla matka ka^^ kwt on kevot.'^.kuutamoilta - ja ikana on Surorm tyyni pinta. SnKltm-on^larhotti^ posket.. Oi JOS olispäaUe panna voital Muttimirsanor.itkko, . tekdääft:,smeltti-kukko, , . kun Stiinakaan ei ..voi mokomia «oita eikä emännaUä ole voita. Niin-ykäti— yhäti-- yhäti —. iunakeväUla mieUni palaa . päästä sm^ftr-kalaan, Sieilä-stfthoittmtpi talveft fmdet, tuiskut, ku»r tähdet-tc^aallavUkiuu, vHppervUi-pmtssaUkkftUi • sm^ttikaavi vasten, virtaa huiskaa ja^kaakkurrjärt^JMUUnsa luikkaa. toiseen niinkuin hänessä olisi ollut suonenveto. > Kuitenkin hmi nousi ja lähti, mutisten mennessään: "Ei täroä.sakki näy muistavai) sitä kansallislauluamme, että 5Ka!kki, kaiick' ylös yhtenä miehenä nyt'. Mutta kylläpä näette, ettei treenaus ole tuirhaan mennyt." "Varohanampiai^)esää, se on siellä välillä", huusin hänen jälkeensä. Pian Ville tuli taakkoineen kaikella kuniiiaUa ja karhunpaisti pantiin kypsymään. Silloin Kraatari-Viini-nenkin tuli ulkoa hymyilevänä ja hih-kasi: "Nyt, sutiputi, sauna on valmis!** Se tiedoitus otettiin riemulla vastaan, ja suloisen kuumuuden olikin kraatari aikaan saanut. Nautimme ja hikoilimme, huiskutimme tuimasti vastoja, kunnes heikoimmat hyppivät lauteilta alas. Sitten ^ötiin maukas karhuillallinen ja mentiin ylen tyytyväisinä maata. Huomenna lähdettiin iloisina ja nautintorikkaina taas Nickel Cityä kohden. Matkan varrella Urheilu- Ville hieroi olkapäitään ja; katsellen hyvin :pitkään ja tutkien minua. ja Kraatari-Viinistä ksTsyi: "Kumpi teistä ne raudat viritti?" Johon minä kiirehdin pontevasti vastaamaan: "En ainakaan minä." Juoksuhiekka V. 1875 rautatieveturi ja useita vaunuja sen perässä syöksyi juoksuhiekkaan lähellä Puebloa, Coloradossa ja melkein silmänräpäyksessä katosi näkyvistä- Kohtaa, mihin veturi vaunuineen vajosi, tutkittiui jälkeenpäin SO jalan syv)qrdcltä, mutta veturista -enempää kujn vaunuistakaan ei nähty jälkeäkään. Tapahtuman ... seurauksena ihmiset ^alkoivat entistä eoenunän* pelätä ijuok -rkaa. .,3*Uä: en öU iau^ • histuttsaa maine. Victor:Hugptt^^ ren Saataiissa" Ja ; Waltet. Scottin :**I«nimeiT»KX»rin^ -imprsiamessa'' — ma nitafc«f7iinv» vain kahdgflta k i r j l ^' ta, - T ^ juaksufai^ka^ll.<8aantit eellai-sen= tilameen, -että vse-nietee kaifceii siÄeo :}outu^^^ ja-elännct ovat % y s ^ pi-täaan;. paikkaiisav-' si«ä^aekyät >olen- 4j^ijitaEsuhietta^^^^ tap-a& rS^tA. r,,--.,^,' '..^ ; . . ,t£unea'^.deoa£n tr- .rallisestJ^^;iiiekasta. jä'3ftäesiä>^kä ae . i)le:li^pos^\;croitctta:vissa ;taval^^ , ta iiivkasla.: Siixiä on .min-^yayon faiek- , Icaa rttei siinä voiojida, mutta et riit- . tävasti kantaaksefo ihmisen. JUutta» liixnt^^eipUistar^ jwirsin -oleT^kum . .jdeisfötliuidlaan. .. - - Science Nev9& ljetterin>hutikuun 12 Soft. Mecfa^'ii3^.iJ^boiatorin' johtaja f. ) r r A il : il
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 10, 1941 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1941-05-10 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki410510 |
Description
Title | 1941-05-10-07 |
OCR text |
:94i LAUANTAINA/TOUKOKUUN 10 PÄIVÄNÄ Siv»' "f
- Ehdotus hyväksyttiin, vaikka täs- Tuva^
- sä VlUellä taisi olla t2&aportä--4|os'5 joten' huopianiiek pitSa
karhu olisi meidät toiset tappanut, naa sOmällä ja ovi- avatitui huomaa-
/VLIiaiunIs keväinea ilta, .kun sat-
XT tui meitä viisi tuttavaa tapaakaan
toisensa Nickel "Gitvssä
peasti kaloja perkaamaan ja käskin
toisten oUa. sisällä ja levätä.. Sitten
kaikki sisähnykset, päät ja pienemifiskustdlessa
päätimme lähteä katmät
kalat panin toiseen astiaan ja
somaan meille kaiikille tuttua T r ^ juoksujalassa vein ne pyydyksen!
päri-Eonstua. Kysymys: Milloin? taakse ja aloin odoteUa seurauksia.
II Huomen, a |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-05-10-07