Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 22, 1949

              m
tarjosivat \-iihty:^ varjonsa ie^JÖa - €reek virtaa nyt parinkymmenen jalan
. i^^-jii*. Timnne on nurin- syvjydessä maanalla, ketään häiritse­mättä.
Insinööriemirie järjea-näyie!
Säa-daan erinomainea lentokenttä näin
j lähelle kaupunkia, kun tasoitetaan nä­mä
täipeettomat kukkulat tuonne suol­le
ia sitten sepelikerroä j^ällimaiäisei-s
i . . Ajatelkaa mikä helpöttisy Ennen
l^ikkinlle lapsille. Tuonne CÖL nurm
4koin viikattu jättiläis setripuu, joka
vxiosisatoia on oUut pienten muuttolin­tujen
k<?kleirinä. Mutta vieiä ei ole
häx-ittäiäin tuhon vimma taltutettu.
Suututtavan nopeaa vauhtia lähenee
höyn lapio tuonnepäin^ jossa pumpuli-
1
puut. nuo kauniit kaksoiset nim soreana täytyi matkustaa päiväkaudet hitaalla
cpisovat. Xe vavahtavat joka-kerta, ""jjiimmaallllaj , pääsQkseen lentokentälle, \^k-ka
olisi oEut miten polttava kiire kysy­myksessä.
^ suurta elää nykya&an^!"
Ja mihin sitten on sellainen kiire?
Kysjnn iiiiriäTiarpeettoman töykeästi.
~ Nuorimies katsahti minuiEt hämmästy­neenä,
eikä vaivautunut \^aamaan.
Minä jatkoin: •
*'Minua aivan suututtaa tämä outo
.nykyaika, sen metaIWkotkat ^a rauta-ratsu!,
jotka kuopi\'at maata ja halkovat
pilviä, huutaen ainaisista ennätyksis­tään.
Elettiin sitä enncnliin jä ehdittiin
. aikanaan, ilman mokomaa hiirettä jä
-Mxittystyötä. Suokaa anteeksi,' mii^ä
£ei=ov ^
kun tuo jättiläiskita iskee hampaansa
maan kamaraan niiden juuriDä. Tay-.
txvlö sen olla noin säälimätön, ^ttä ei
nciitakaan säästä?- E l ; ö ^ n u t nuori
intiaani-äiti silloin aavistaa tuoflaiseo
lopun tulevan hänen kauniille pmnpuli-puiHeen,
kun hän hemioin kasin :isttitti_
pe tuohon,^pienten kaksoistytärtensä
syntymäpäivän muistöksi.,^:. .
Multa rautapetoj^tkai^ työtään. X3r^
on multa jo. kokqnajMirJKjis kaksoisten
juurilta. Ihme/niitin lujasti
ret tmsiinsa kietoutuneet.: Xe- sei- :
sovat nyt sirosti eteenpäin hoiaten kuin
kauno-uiniarrt hyppyJaudi^la, .jty^afcien olen vmereaeen ajan lapsi, ihailen ehkä
liiCTTrsuuresti kaikkea luonnon tSassa {oki-
- kauri^eutta. On mielestäni <pyhän
piikkaa, että tuollaiset luonnonpuistot
norn tuntettomästi hä\Ttetään. Täältä
<»n säikytelty pois kaikki minun pienet
ystävänikin. Mistä löydän minä^ nj'!
, kesyt oravani, jotka eiisien ryöstelivUt
pähkinoi-.ä -taskuistani? Missä ovat
pikku linnut, jötka riitelivät leivänmu­ruista
'kämmenelläni? Minne ovat jou­tuneet
!apset, nuo paljasjalkaiset y s t ä ­väni,
jotka ennen piirittivät mi-nut tän­ne
tiä4«ani, ottix^at pähkinäpussrt kä­sistäni,
jakoivat saliin keskenään ja
istuttivat minut intiaanien satukivelie
tertomaan heille saiikajritaruja p*<Ti$e^
• r'«^n aikakaudelta. Minne ne poloiset
pakenivat näiltä hävitetyiltä leikkiken­tiltään?"
Ktin va-ikenin, sanoi nuorimies:
•'Teidäin pitäisi päästä matkustele­maan
lentolaivorlla että ka:tkeruutenne
nj-kyaikaa kohtaan vähenisi. Onko niin­kään
tarpeellista kaivata ja muis:ella
olcsa soreaa runkoa myölen
ojennettuna. Pieni taukoja i i y t n e ^ k^
syvät ponnalitaen alas törmältä. SieUäf
ne n\^ lepäävätT4^pakoss^:S3n^
sisartensa seurassa,-Jyöf^jraäj^vp^^
na, kunnes saapuu joku .säälimätön rau^
takoura vetämään ne kaikkr .vjiteen ke­koon
poltettavaksi po^^s uuden.ajan na-.
\iy\nslä. Niiden trtelle^ikä \nou9ee
synkän harmaita kivimuureia sekä hui­maavan
korkeita torneja. Jotka alkavat
syytää mustaa nokea kauptmgin pääHte..
Kuulen ihmisäänen viereltäni,-se kuu­luu
suloiselta, kaiken räiskeen ja pau­hun
keskellä. Havahjdun miettefstäni j^
käännyn katsomaan,kuka minua puhiit-telee.
Hän on ystävällisen näköi-nen
nuorimies, jolla on elämän innostusta
kalseessaari ja minä upotan hänet tol­kuttomaan
kyselytulyaani: , i - ^ .
'Xäenkö pahaa unta vai olenko ek­syksissä?
Miten on jnahdoUista että
näen santaisen erämaan tuossa, jossa
ennen oli läajä, kaislaa kasvava suo?
Ja missä on Twin Falls? ' M i s ^ kallio,
jonka ylitse LittleCreekeptien virtasi
kahtena kauniina putouksena?"
Nuorimies, ilmeisesti huvitettugia ky­sely
tul vam' johdosta alkoi selvittää rni-nulle.
. '
"Kallio, joka oli asettunut poikkite­loin
virran tielle, louhittiin siitä pois jo
viime vuonna ja suo ojitettiin. Little
Ol\TJUTT.\ESSAXI
^ jossa orpokoti €^en oli, palaa
ainamieleeniömHuineh kertomus Thad-deiiksesta.
Lany% poika, jc&a kasva­tettiin
juuri mainitsemassani oipokbdis-kertoi
sen minullcä -
Larry oli jiideksänviiG^en ikäinen
f . . • • • . . . ,
massa kulkuaan avaruuden halki, tie­toisena
suunnasta Ja päämäärästä. Se
bn-dlämys, jota ei voi hevillä unhoittaa."
N-u^rimies kosketti läkkiaisai lähtönsä
merkiksi ja: kiiruhti kevein askelin kör
neensa ääreen. Tj'ytj'\'äiSy>^den hyiny
auringoitti hänen k^vojaan ja hänen
luottaiJmiksensa njj^kyaadaa' "kohtaan
näytti niin sydämelliseltä, että toivoin
i sisimmässäni ettei hänen, ihanteena kos­kaan
toisi hänelle pettymyksiä.
J ä ä t j ^ i jälleen j-ksin katselemaan
tuota kiireellistä työn tuoksinaa^ valtaa
minut äkk'ä outo yksmäisyyd<5ö tunne.
Timtuu aivan kuin erisin ollut vaio 1(^-
puun kiriunut koneenosa, joka on tar­peettomana
viskattu pois työkentältä.
Nuorukaisen puheesta jäi katko:
sja lauseita kaikumaan tajunnassani:
"KaKio louhittiin pois. — Puro vir­taa
äjrt parinkymmenen jalan sySy}'-
dessä maanalla."
Sanat kaikuvat seHnnä, lempein äänin
lausuttuina mutta silti ne satuttavat sy-däntä
niin kipeästi kuin kuolon sanomat.
Tuntuu a.ivan mahdottomalta uskoa, etr
t ä Twin FaJis'in ihana soitto on ijaksi
vaiennut.
Sinä outo ja limte^ton "Nykyaika"
. . . Sinä kiiruhdit tänne ennen minua!
Voi jospa minä. tiesin sinun tännekin tu­levan,
toki olisin minä kiiruhtanut ennen
simia- Olisin ottanut talteen edes hiuk-*
kasia siitä . valtaa\'an-kauniista sinfo­niasta,
jonka ihmeelliset soinnut seu-
, raavat aninua tenhoten läpi elämäni.
Kirj. ROBERT ZACKS
kadunkulman,' silloin ja niinkuin muutkin op^ot, hän
uneksi; päi\ralstä Jolloin Mn sam itsel­leen
»ikä omat * a ^^
•kodinr"-:'
. •.•^,-,l7>/c-:;i^:>^.
mmi:
pikkulintujen kiistaa känimenellään,' OHsin ottanut myös valokuvia, Tcuvan-kun,
ihminen itse voi kotkien lailfe lii­dellä
halki pilvien, ylitse valtaaierien ja
nähdä koko maailman ihmeet muuta­massa
vuorokaudessa. Jospa saisitte
kokea kuinka suuri elämys on ihmiselle
liideKä ilmassa tyynenä kuutamoyönä,
alianne merien syvyys, yllänne mittaa­maton
avaruus ja ihminen yksin ohjaa-nut
luon ihanan putouksen ympäristöi­neen,
ja säilyttänjl: ne aarteinani tule-yiHe.
sukupohnile ihailtavaksi. Niin
paljon erilaisia eivät tulevat sukupolvet
voi olla, etteivät he niiden kauneutta
ymmärtäisi, ymkka tämä ennätyksistään
juc^unut Nykyaika saa,ttoikin ne noin
sokeasti tuhota.
Orxtrt leikkivät JokaL paim vapaasti
suuressa pihassa, jota ympäröi korkea
rautalanka aita^^ Useast^La^ry ja
nojasivat portöaya^^ ja katse!iya,V
kun toiset lapset kävelivät ohi--^lapset.
Joilla oli äiti Ja isä. Nämä k^soiyäit
suurisilmäisinä aidab sisällä oleVia poi­kia
Ja sHioin vallitsi poikien ike^uudessa
yksinäisj'yden tunteesta johtuva hiljai­suus.
;v,
Emänä päivänä, kun Larry näki pojan
aida£i^<:^uc^dta katsovan sisään, liän
ilmaisi paheksumisenpa. , Hän juoksi
portille Ja huusi:
nienepois!" .••
Poika A^etäytyi taakse hiukan, jkatsoi
sitten pHkäan Larryn ja saÄoi
"Minun nimeni on Thaddeus. Sai-smkp
minä tuUa sis^n leikkimään?;!
.•. . - E i " , sanoi.,Lariy:yoimakkaafiti.,'"Si<»^^:_v -^-Sv/fti-^lilil.,;.
nuila Oli koti.' •Vain-sdlaiset-.pojat,Joil- 'vJ^^-llÄÄ;•
Ia ei ole äitiä eikä isää, saaN^atvtäällä
leikkiä" 7' '
Vieras lapsi näytti pettyneeltä. Larry,
josta tuiittii kuin hän olisi Jonkun tais­telun
voittanut, juoksi, takaisin leifeki-toveriensa
luokse pelaamaan "yksi vanr
ha kissa"-peliä. Mutta poika aidan
ulkopuolalla ei lähtenytkään pois. Hän
huusi heille tniin kauan, että vihdoin
>'ksi poika auttoi hänet kiipeäimääii ai­dan
yli.
TÄ ottauiut kauan ennenkuin kaikki
eroavaisuudet unohdettiin ja Larrykin
otti uuden tulokkaan ystäväkseen^ Kun
he l^^äsivät erittäin yäsyttävän pelin
jälkeen sanoi Larry:
"Merilä on varmasti enemmän haus­kaa
kuin sinulla. Meillä on aina tyyny-taisteluja
ennenkuin menemme nukku­maan.
Onko teillä tyynytaisteluja?"
" E i " , sanoi Thaddeus surkeasti.
Larryn sydän tuntui saavan helpo­tusta,
hänellä oli jotain jota toisella ei
ollut. Jonkun ajan kuluttua hän sanoi:
"On parempi, että menet kotiin. On
-Mi: '
HYBRID
K-Uusi
eri tl äin aikainen
risteytetty
SUGAR PRINCE
MAKEA MAISSI
Erikoisen airvokas lyhyen seson­gin
alueilla; Kehitetty kahden-
'oista vuoden aikana. Laajalti
kokeiltu Manitobassa ja Saskat-chewanisfea,
osc-ttautuen muita:
makeita maJ5silaJ3ja parem­maksi.
Erikoisen mielenldintoi-nen
myös muilla alueilla aikai­sen
valmistumisen vuoksi, joko
kotikäyttöä täi markkinoita var­ten.
Wbidaan istuttaa aikaisem­min
kuin muut maissilajit joh­tuen
se tämän lajin kovuudesta
ja suuremmasta kvTmän ilman
kestämisestä. Herkullisen mu­reata
ruokapöydässä käsrtettjmä
ja säilyttää h3rvän laatunsa pi­temmän
ajan kannutettuna. Sy­vä
ja rikas kullankeltainen;
12-16 siemenriviä ja noin 8 tuu­maa
pitkä käpy. Huomattavan
korkea £pkeripitoisuus, tavalli­sesti
16'/^ prosenttia ja ennätys
on cllut 22 :kin prosenttia. Pide­tään
hyväsatoisena aika:
maissin-luokassa. V^ra^^ra-joitCtu.
Tilatkaa t ä n ^ ^ ^ o i -
; tuksen pejaiJteellat Ib,-30c)
< % J O b j ^ ^ < 1 lb.i«5hspicstiva-
•*^?pisEä eri^itllpufössa 70c pau-naj^^
spÄSteua ei makseta).
:^^^a^^tsEKSi: Meidän iso 1949
siemen Ja taimikirjamme.
;'vv * •
Califomian Pasadenan vuotuisen ruusukilpailun kuningaiar Virginia Bower (edessä vasemmaUa)
ja hänen ^^lautakuntansa" sellaisena kuin he esiin yivät uudenvuodenpäivänä Caltjorntan ja Nortli-
'ivestern yyopistojen välisessä ruusutimlja-kilpai i^^^^^ Pasadenassa.