1952-05-17-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Menin jokea kohti. Yksi tytöistä
lauloi surumielistä laulua pajukossa.
Yksi tällainen päivä, ja haluat elää jälleen.
Katselin ympärilleni. SiviilihenkHö
toisella puolen jokea teki merkkejä.
Voisin paeta, ajattelin. Voisin uida
yli joen. Sitten joku piiloittaisi mi-
BUt. •
Palasin Zoshan hio. Hän ihneisesti
ajatteli samaa.
FARMARI: ni
"Niin", annoin äaii^n äjatäksineni,
'4t ja entä sitteö?' Olfet^ tätttoitir, pöett»
viirukaisiiri — hiiik^ia ei ole, ei pajÄ-reitä,
ja jospa kukaan el piiloittaisi mei>
tä? . . . Muista, että kaikki ihmiset
leirin ympärillä on peloiteltu. Kuka ottaisi
riskin?» "
"Ehkä löytäisimme jonkun urhoollf-sen
ihmisen. »Heidän tarvitsisi vain tiedottaa
Warsovaan ja meidät tultaisiin
hakemaan ja heille maksettaisiin."
"Niin, mutta jos me karkaamme, asetamme
vaaraan kaikki toiset tytöt ja
Hildan joka on palvellut neljä vuotta
leirillä."
"En välitä Hildasta, hän on saksalainen."
"Saksalainen, mutta vanki. Hän kärsi
h3rvin paljon ja hän on järjestelmää
vastaan aivan kuten mekin."
"Jos me sitä ajattelemme, olemme
mennyttä."
"Jos emme ajatelleet 'sitäVemme olisi
täällä. Jos meidän on tuhouduttava,
niin me tuhoudumme."
Kaadoimme pajuja näön vuoksi ja me>'
Dimme joelle jälle@Q.
Joku liikkui miniiä kohti sillalta.
Proomu jolla oli hiiliä ja ihmisiä. Ensin
halutti juosta pois, mutta päätin
jäädä. Proomu pysähtyi. Eräs siviili-henkilö
puhui minulle:
"Puolalainen?"
»'Kyllä."
"Kuinka kauan olet ollut leirillä?"
"Kuukauden. Kuka sinä olet?"
"Älä pelkää — olemme ystäviä. Onko
Hilda siellä?"
"Meidän peräänkatsojammeko? Hän
"Odota —vie jotakin hänelle."
l^e toivat kaksi pulloa vodkaa, makkaroita
ja valkoista leipää.
"Ja piketti?"
"'Ei haittaa jos piketti näkee sinut —
ja tule takaisin nopeasti.*'
Juoksin lastinin kanssa paikalle missä
otaksuin Hildan olevan, ja tapasin
hänet nojaamassa piketin olkapäähän.
Kivääri oli heitetty syrjään. He hypähtivät
ylös.
"Tässä, Hilda, kukaan ei nähnyt."
"Ah, ihanaa — ovatko he siellä vielä?"
"Kyllä."
''^Lähden kanssasi. Tässä — ota tämä."
Hän taittoi lervänpalan ja makkaraa
ja ojensi minulle. Sitten me juoksimme
takaisin yhdessä.
Minä olin osallisena suuressa salaisuudessa
—• minulla on leipää ja makkaraa
ja kukaan ei huuda minulle. Ja piketti
hymyilee. Uskomatonta!
Palasin Zoshan luO/ Hän katsoi minua
silmiään hieroen. Hän ei olisi hämmästynyt
enempää vaikka olisin seisonut
päälläni.
"Kuka antoi sinulle?"
"Ystävä.''
"Anna minulle vähäsen, Siiuilla ei
de aavistustakaan kuinka nälkä minulla
on. Ah. jumalaI Valkoista leipää ja
m.;k-<^^raa' •'
"Vihdoinkin myönnät, että sinun on
närK-ä." Söimme leivän ilosta huudah-deilen.
Äkkiä minuun iski ajatus. "Odota
täällä", sanoin, ja juoksin jokirantaan.
Proomu oli siellä vielä. Hilda puhui
siviilihenkilölle,
"Hilda"V aloitin .kiihtyneenä^"ole hy- ^
NIINKUIN FARMARI
F.^VR^LVRI-nimityksen olen kuullut
jo varhaisessa lapsuudessani ja se
on usein näissä kaupunkilaisoloissa lausuttu
siinä hengessä, että farmari olisi
henkisessä kehityksessään paljon jal-jelTä
kaiipunkäaisserkkuaan. Eni»n
sani ei aikani ole aivan hukkaan kulunut.
Olin käynjrt jo monta kertaa samassa
paikassa ostoksilla ja kerran sattui niin,
että täj^yi paikata autoni toiselle kadulle,
din tehnyt ostokseni Ja olin val-nuorenäJärsin
paljon tästä nimityksestä mis lähtemään kotiin; kun muuaji: nuori
ja usk<Mn, että en ollut keskiarvoa iuo-
^nomi», nfentaaliseäti . . . Mutta kuinka
ollakaan, olen saanut kokea, €;ttäo!en
jäänyt päljbii jälkeen, enkä tunne niitä
monia keinoja, joitä esiintyy nykyi-^
sen -järjestelmän pohjakerroksissa ~
tarkoitan niitä, jotka tekevät elämänsä
toisten ihmisten taskujen kautta, varastamalla.
Olen melkein koko elämäni asunut
suuren aron keskellä, missä nykyinen
viljelystapa vaatii suuret alat viljelysmaata
ja niin ollen asunnot ovat harvassa.
Siellä luonnon helmassa ei ole tullut
opituksi niitä varokeinoja, joita kau-punkilaisasukkaan
tulee aina mielessään
pitää. Olen tullut aina talveksi
i-iimeVuosien aikana tänne ikivihreit-ten
mäntyjen ja niittyjen ympäröimään
ruusukaupunkiin talvea viettämään.
Nautin suuresti täällä olostani, kesäinen
ilma, ystävällisten ihmisten seura, ja
talvi kuluu liiankin nopeasti, vaikka
edistysmielistä toimintaa ei täällä ol^
kaan niin psJjon kuin olen toivonut.
. . Aikani ^kuluksr olen ajellut tämän
"kaiipiingiii katuja> liiankin täyteen ah?
. dattuja jä^^Ben. aina pelännyt^ että mi-ten
siellä itseään loukkaamatta säilyy ja
pysyy hengissä. Autojen toitotus **'Hurr
ry up, Farmer", sai ennen kylmät väreet
pitkin selkärankaani, mutta kaiken tämän
olen voittanut. Missä suurempi
tungos, siellä olen kuin kotonani. Silmäni
ovat tottuneet näkemään teiden
viitta valot ja harvoin enää kuulen "Hur-ry
up, Farnier"-signaalin jäljessäni.
Mutta toisella alla olen jäänyt kau-pimkilaisserkuistani
jälkeen, niin huvittavaa
ja naurettavaa kuin se onkin. Kerron
sen tässä varoitukseksi toisille ikä-nuorille
miehille, jos he — niinkuin minäkin
— uskovat ihmisten rehellisyyteen.
Ettei aikani tulisi liian pitkäksi toi-metonna
oleskellessani, aloin kulkea
käytettyjen vaatteiden ostoksilla Suo^
mi-paketteja varten ja mukanani vien
auton täynnä niitä sinne Canadan Lappiin,
missä kotini on. On ollut suuri
ilo niitä ostaa ja vielä enemmän niitä
antaa. Tyytyväisyyden tunne rinnas-
\*ä, saanko pyytää heitä tiedottamaan
perheelleni missä olen? Kirjoitan kortin."
Eräällä si\iilillä oli valmiina jo
muistikirja ja kynä.
•Kirjoita nopeasti."
"Zosha ja minä olemme Osvviecimissa.
Numeroni on 55908. Lähettäkää minulle
paketti heti. Tämän tuoja kertoo
teille lopun."
Kirjoitin sanoman ja osoitteen sillä
aikaa kun Hilda piti vahtia.
•Yritä päästä sinne — Warsovaan",
sanoin. "Kerro heille, ettemme voi kestää
kauan täällä. Sano heille, että lähettävät
paketteja tai tulkoon yhteyteen
kanssanne ja te voitte viedä meidät
Crakauun tällä proomulla."
••H\-\ä. me toimitamme sanoman ja
puhuttelemme heitä. Piristykää:"
Muutamaa minuuttia myöhemmin,
nira monen mielenliikutuksen valtaamana
minä ojennuin pitkäkseni tiheään
puskikkoon. Kello oli yhden tienoilla.
Aurinko paistoi hyvin kuumasti. Suljin
sihnänf. kuvittelin makaavani merenrannalla
rantapukuun puettuna tuon
kauhean ja karkean vanginpu\im sijasta.
Kuvittelin, että minulla on pitkät,
hulmuavat hiukset karkeitten harjasten
sijasta._ . ^ . . . , . /
naineii, työläisvaatteisiin i»uettima> hui-
^{»ässaanj pitkä-haäep^^lääh^ lave^
lee minua kohti.: Ajattelin, etta^iu^ssa •
on vannaankin huteriitti, menoniitti,^du-hobori-
tai vaikkapa jokin entisaj^ lestadiolaisnainen.
Hän s^ioi minulle haloota.'
Luulin hänen jollekin toisäle
sanoneen, mutta kim katselin ympärille-i,
en-nähnyt ketään. Hän seisoi koj,
. dallam avomien oven edessä. Oven vlä
puolella oli ihnoitus "Mission". .\aj^'
kutsui minut sisään. Menin siklle^
tien turvaUisuutta jo sutäkin, ettei'Hftr
ran huonossa mitään vaaraa ole.
Olimme kahden suuressa, pitkasä
huoneiessa. Vaateverho esU näköalan
Iraoneen toiseen pääh&. Verhon aalajs.
ta näin siellä Vuoteen ja muutamia leso.
tuoleja. Kaikki oK hUjaista. Ihme^
lin;>että tämähän ön ihmeellinen kirl^o
-ja minkähänlaista toiaiitusta täällä tth;
dään. ~ ^'PuÄ your stömach in", kuulin
UMsen mutbevanC Muita sanoja -en
>mmarföB^ Jos tÄT mit^ hanoja oli.
vatkaai. Samalla hän alkoi painella ja
puristella ympärysmittaani, joka ön bai-tallisesti
liian suuri. Pidin käteni htm.
ytilimitnnmiMiliuiiimitiuiiiiiiiiiiiiniimiiimnitmniiimmtmiintmmniiiMipT^ inMniitnmramiinmnnimmiiiinunuimmnnmnmimiu»
KIITOS
Kaimeimmat kiitokset siitä hatiskasta-syntymäpäiväyim teille naa
purit ja ystävät sekä ennen kaikkea maidon tuottajat ja lähettäjät' Inm
oUtte vaivojanne ja rahapussianne säästämättä tuUeet syömisten, juomisten la
lahjain kanssa huhtikuun 19 pnä toivottamaan minidle 63-vuotissyntymäpäivä-ni
hyvää vointia ja tarmoa kuljettaa kaikki teidän lypsämänne maidon Thun-der
Bayn osuusmeijeriin, ainakin 100 vuotta eteenpäin.
Vielä kerran ystäväUinefl kiitos kaikille:,jotka tavalla tai toisella ottivat
osaa ja olivat mukana.
1 . ANTTI I>ITkÄNEN
§ B. s. 2 Port Arthur, Ontario
1
rfmnniminniiunnuiuuuimniuiuiinmimuuinniitiiminmtmimnimnnnmiuiiuniiniuni^
E.
Jiaiuan lausua y^ViUenl ja tuttaviUenisydän^
suuresta yllätyksestä jninkä järjestitte znimme belmikmmr 2ap:na»;autta&ksem
minua'? mieheni eäimudenjcbdöstk.
- Erikoille»^ kiitoE^nttSi Eisro X.ehäolIe t£m&n tilatstiuden Gäkuunpähemlsesta,
sekä kiitos kaikille jotka valvojanne aäästämmättä teitte työtä tämän tUaisuu-den
onnistumiseksi
Kiitos kauniista kahvipöydästä ^Ja-siitä suturesta r ^ ^ jonka sain
vastaanottaa.
Vielä kerran teitä kaikkia kiittäen. '
Sonyn
ALINA SALONEN
Quebec
H
^iHiuuimiiiHniiiiiiiiuuiiiiiiumiuuiuniuiiiuiiniuiiiuiiimiiiHtiiiuuuinuiiiimnuitHiiiinimmiiin
K I I T OS
Sydämellisesti tahdon kiittää kaikkia jotka tavalla tai toisella muistivat
minua sairauteni aikana. Kauniit kiitokset kukista, joita sain sairaalaan sekä
kotia.
Ne osanottokortit, lahjat ja kaikki tuomisenne sekä ennen kaikkea ne useat
virkistävät vieraskäyntinne olivat suuresta merkityksestä sairaalassa, jossa
jouduin olemaan jalkojeni tähden leikkauksen suorittamiseksi niissä.
Ystävyyttänne muistelen mitä suurimmalla kiitollisuudella.
LEMPI JOKINEN
[4
',1
i Kapuskasing Ontario
=.uiiiiiiiiiiiiiiiiiiHiiiiiiitiiiiiiiiiiii iiiiiiiiiiiiintiii niiiiMiiiiitiiiiiiiiiiiiiitriiiiiiii iiiiiiiiiitiii}iiniiiirintiiiiiniuiiiliiiiiiiiMiiiniiiiiiiiniiiuiiiiiiiiniiniiiiMiuirnni:nininiv
Montrealista
Lontooseen
Osloon
Lentäkää
EUROOPPAAN $265
Maailman kutiluilla Constellation^koneilla yli Atlantin
kaikki mukavuudet,
ruokahalua kiihottavat" ateriat pienillä maksuilla!
15 vuoden kokemus Atlantin lennoissa
Sa vuoden yleismaailmallinen lentokokemus!
Kaikki lennot Lontoon kautta — pjrsähtymisoikeus
ilman lisämaksua kauttakulkulennoissa
mannermaalle British European-Lentolinjalla —
yksi lippu koko matkan!
Tukholmaan
Helsinkiin
ENEMMÄN LENTOJA USEAMPIIN
EUROOPAN KAUPUNKEIHIN
Montrealista Yht. Edest.
Amsterdam . .$285.00 $513,00
Berlin 334.80 584.70
Bryssel 285.00 513.00
Kööpenhamina 308.10 554.60
Frankfurt 308.10 554.60
Hampuri 308.10 554.60
Ulontrealista
Helsinki . . .
Mynchert . . .
Pariisi
Rooma
Tukholma ..
Zurich
Yht.
.$365.00
. 324.20
285.00
. 352.20
. 333.10
. 308.10
Edest.
$657.00
583.60
513.ÖO
634.00
599.10
554 .cö
1
- • a
li
$
i
i
Kööpenhaminaan Tiedustelkaa BOACni etukäsi-maksusuunnitelmaa. Tavatk.ia
asiamiestänne tai kirjoittakaa omalla kielellänne osoitteei..-. •
British Overseas Airways Corporation
Pariisiin
MONTREAL — LAURENTIEN HOTEL
TORONTO ~ 32 KING ST, WEST
aö-17;
Sivu 10 Ijau&ilitaina«'loulB6lRnln 17 {Hiivana* 1952
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 17, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-05-17 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520517 |
Description
| Title | 1952-05-17-10 |
| OCR text |
Menin jokea kohti. Yksi tytöistä
lauloi surumielistä laulua pajukossa.
Yksi tällainen päivä, ja haluat elää jälleen.
Katselin ympärilleni. SiviilihenkHö
toisella puolen jokea teki merkkejä.
Voisin paeta, ajattelin. Voisin uida
yli joen. Sitten joku piiloittaisi mi-
BUt. •
Palasin Zoshan hio. Hän ihneisesti
ajatteli samaa.
FARMARI: ni
"Niin", annoin äaii^n äjatäksineni,
'4t ja entä sitteö?' Olfet^ tätttoitir, pöett»
viirukaisiiri — hiiik^ia ei ole, ei pajÄ-reitä,
ja jospa kukaan el piiloittaisi mei>
tä? . . . Muista, että kaikki ihmiset
leirin ympärillä on peloiteltu. Kuka ottaisi
riskin?» "
"Ehkä löytäisimme jonkun urhoollf-sen
ihmisen. »Heidän tarvitsisi vain tiedottaa
Warsovaan ja meidät tultaisiin
hakemaan ja heille maksettaisiin."
"Niin, mutta jos me karkaamme, asetamme
vaaraan kaikki toiset tytöt ja
Hildan joka on palvellut neljä vuotta
leirillä."
"En välitä Hildasta, hän on saksalainen."
"Saksalainen, mutta vanki. Hän kärsi
h3rvin paljon ja hän on järjestelmää
vastaan aivan kuten mekin."
"Jos me sitä ajattelemme, olemme
mennyttä."
"Jos emme ajatelleet 'sitäVemme olisi
täällä. Jos meidän on tuhouduttava,
niin me tuhoudumme."
Kaadoimme pajuja näön vuoksi ja me>'
Dimme joelle jälle@Q.
Joku liikkui miniiä kohti sillalta.
Proomu jolla oli hiiliä ja ihmisiä. Ensin
halutti juosta pois, mutta päätin
jäädä. Proomu pysähtyi. Eräs siviili-henkilö
puhui minulle:
"Puolalainen?"
»'Kyllä."
"Kuinka kauan olet ollut leirillä?"
"Kuukauden. Kuka sinä olet?"
"Älä pelkää — olemme ystäviä. Onko
Hilda siellä?"
"Meidän peräänkatsojammeko? Hän
"Odota —vie jotakin hänelle."
l^e toivat kaksi pulloa vodkaa, makkaroita
ja valkoista leipää.
"Ja piketti?"
"'Ei haittaa jos piketti näkee sinut —
ja tule takaisin nopeasti.*'
Juoksin lastinin kanssa paikalle missä
otaksuin Hildan olevan, ja tapasin
hänet nojaamassa piketin olkapäähän.
Kivääri oli heitetty syrjään. He hypähtivät
ylös.
"Tässä, Hilda, kukaan ei nähnyt."
"Ah, ihanaa — ovatko he siellä vielä?"
"Kyllä."
''^Lähden kanssasi. Tässä — ota tämä."
Hän taittoi lervänpalan ja makkaraa
ja ojensi minulle. Sitten me juoksimme
takaisin yhdessä.
Minä olin osallisena suuressa salaisuudessa
—• minulla on leipää ja makkaraa
ja kukaan ei huuda minulle. Ja piketti
hymyilee. Uskomatonta!
Palasin Zoshan luO/ Hän katsoi minua
silmiään hieroen. Hän ei olisi hämmästynyt
enempää vaikka olisin seisonut
päälläni.
"Kuka antoi sinulle?"
"Ystävä.''
"Anna minulle vähäsen, Siiuilla ei
de aavistustakaan kuinka nälkä minulla
on. Ah. jumalaI Valkoista leipää ja
m.;k-<^^raa' •'
"Vihdoinkin myönnät, että sinun on
närK-ä." Söimme leivän ilosta huudah-deilen.
Äkkiä minuun iski ajatus. "Odota
täällä", sanoin, ja juoksin jokirantaan.
Proomu oli siellä vielä. Hilda puhui
siviilihenkilölle,
"Hilda"V aloitin .kiihtyneenä^"ole hy- ^
NIINKUIN FARMARI
F.^VR^LVRI-nimityksen olen kuullut
jo varhaisessa lapsuudessani ja se
on usein näissä kaupunkilaisoloissa lausuttu
siinä hengessä, että farmari olisi
henkisessä kehityksessään paljon jal-jelTä
kaiipunkäaisserkkuaan. Eni»n
sani ei aikani ole aivan hukkaan kulunut.
Olin käynjrt jo monta kertaa samassa
paikassa ostoksilla ja kerran sattui niin,
että täj^yi paikata autoni toiselle kadulle,
din tehnyt ostokseni Ja olin val-nuorenäJärsin
paljon tästä nimityksestä mis lähtemään kotiin; kun muuaji: nuori
ja usk |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-05-17-10
