Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 17, 1952

              su jent ^tasNttgsgy feumma«iy^ oK raha-pu^.
,Mmöa^|KWJc>-^v^^ arveluttaa
tokö hbimna, ftitittai paatin katsoa sen
loppuim saä&ka. iäski minun
ottaa ^tenifk>i&Uskuist^ Otin ja
myöskin rahapussini Man paineli vat­saani,
mutisten jotain Vierasta kieltä.
Väliin erin täinä painelemin^ jatkui
kaulaani asti ja sitä kesti noin viisitois>
ta tninuuttia. Takkini povitaskussa oli
myöskin räiiiipussi. Sen häh tempasi
auki ja katsoi sisälle, mutta rabaa ei
häri siitä ottaniit^ siitä olin varma.
4Cbkd ajan olin luuUiit oleyahi teke-misfösä
jonldodäisen i i e ^
kanis^^ joita olin kuullut ja nähnyt
täkiikjtäeyjm
miht^usisä hiiunpuuUna^^^^^ syu-nilliset
ajätukset^ivat ä
sillä oliiiKan n ^ korkeitten, pyhien ja.
paräntkv*^ Voinöe vät-saaiu
^rahtaiääs^t 1^ kuin
puujumala, en osaiiäut mitään sanoa.
Nyt iakJtäsi - psmEieluhieronta. Tiimmä
kaunotar s6isöi;iBäessä^ kysyi, että
^nko ymmärrä, mitä hää tarkoittaa.
Doin, €tta~en yinmarra:' wiil sbow
you"; Mn^sanoil^a näytti mmulle ihmis-rutiffiiinkaiketssa-
Jkaunetniessaan . : .
Vetäkää nyt suunne hymyyn j a nau­rakaa,
; naurakaa tämän yk^ink^rtaiisen
fannariukon tyhmyydelle! Huvituk­sen
merkeissä on tämä tosi tapahtuma
kerrottu ja myöskin vtirqitukseksi toi­sille
"maan moukille'V ^ttä ovat varuil­laan
niiden monien ansojen suhteen, joi­ta
tiellemme sattuu.
Niio, siinä edessäni näin naisen syn-nyinpuku
päällään kaikessa elementis­sään,
niin hurmaavana elämän eleksiiriä
säteilevänä. Se herätti uinuvat elinvoi-mani,
siinä hetkessä unohtuivat kiviset
käsk>'t, synnilliset ajatukset täyttivät
pääni. Puolisokeana, hurmaantuneena
hapuilin ja lähestyin Amorin jumalatar^
ta. Ajätuismaatlmani liiteli nuoruuden
mailla . . . Puristin häntä rintaani vas­ten
minuutin pari ja silloin —kulissien
takaa ilmestyi ympärillemme nuori tyttö
ja poika, ja ehkä siellä oli mieskin, käs­kien
minun tulla takaisin myöhemmäl­lä,
jota en kuitenkaan olisi tehUyt . . .
Olin mielessäni rhuvitettu,'että mitä
kaikkea sita suurkaupungissa näkee-kään.
JHuvitettuna öauraeU tulin ko­tiini
Katsellessani östoksiani ja las-kiessani
rahavarojani, huoniasiii, että
tämä kaunis lysti oli niaksanut minulle
yhden sadan dollarin setelin I
Kokemuksesta viisastuu, sanotaan.
Mutta en vieläkään ruvennut pelkää­mään
ihmisten epärehellisyyttä. Se kai
johtunee siitä ympäristöstä ja olosuh­teista,
joissa aavikon asukas elää. Jos
tapahtuu rikos, saavat Canadan järjes­tyksenvalvojat
sen tekijän kyllä kiinni.
Mutta taskuni tyhjennettiin taas väki-tungoksessa.
Siinä Doenivät passini ja
kaikki lupakirjani täällä Amerikoissa
g^lmm^ltlIIlIHmulnllml^llt^IlHl^^lt^Iml^nllul^mIllIHl^lll^^IlllllrlIlll•^^H^
SyiämeUiset {
miulielumme
1 Senja Siipolalle 1
1 hänen syntymäpäivänsä |
j johdosta. I
I Antti Siipola f
j Sofia Järvi |
I Albert Long f
I Katri ja Uuno Korpi f
I Aino ja Uuno Ojala f
I Lempi ja Jussi Salminen f
I Lea ja Jack Rantanen i
1 Maiju ja Yrjö Airila f
I Mrs. Ida Mäki |
j Mr. ja mrs, Heino Lehto f
I Mrs. ja mrs. Väinö Lehto ^ |
I Mrs. Maria Lehto 1
j Mrs. Edla Lehtinen |
1 Toukokuun 11 p. 1952 |
I Old Garsoii Rd^
I Sudbuiy, Ontario
II
KirJ. EKtJ
Kapulavaaran K o s t i n kuopus, Ki-ya-
Kale\i käveli korkean kallion
kupeella katsellen kaunista K e h -
rönerän kylää. Kylä kylpi kirk­kaassa
kilossa. Kylän keskellä ko­hosi
kömeä Kantopanksin kartano*
Kiva-Kale\^ käveli kohti kartanoa
kaartaen kyläraitin kautta. Kas!
Km-tanon kamaralla, kedolla kau-n
i i i l a kisaili kaksi kaverusta: K a n -
topanks^ih Kikka-Kaie Käpälä-mäen
Koho^auko!
" K i v a - K a l e v i , käy kanssamme
kilpailemaan. Kokeilkaamme ke-homnie
kimtoa!'* k i r k u i KbhorKau-ko
kimeästi, kädessään keltainen
kultaniitalikeihäs. kävipä Kiva-
K a l e v i kilpailuun kovasti kersku­e
n - - - k u r i l l a a n kaiketi:
**Katsiotaanpa, keneii kädestä
^kaiiem^
'Kimpösipa k^äsiöm^^ kau-kaisiiuteeh!
Koho^Kauko .kiröiasi
katsomaan, kauaskp Kiva-Kale\dn
kä^i kantoi.
**Kehnösti kövin!" Koho-Kauko
k i l j u i kauempaa. Kiukuttipä K i ­vaa
Kale\'ia. K i k k a - K i l l e kohta
kanss' kokeili kykyjään.
; "Kauemmas k u i n K i v a - K ä l e ^ ! "
kuului Koho-Kaukon kiusaUlzien
kiljunta.
" K i r o t t u a ! " K i v a - K a l e v i kivahti.
Kohosi kotvan kuluttua Kalevin
käsi. Keihäs keltainen katosi kau­as.
Kateellisina katsoivat Koho-
Kauko Kikka-Kille kanss'.
Katosipa kuitenkin kateus kave-ruksilta,
ktm kartanolta kuului kor­via
kirvelevä kiekaisu! Kohta k u u ­lui
kamalaa karjuntaakin. Kanto-panks
karjui :
" K u k a kurja kerettiläinen keh­taa
kiusata komeata Klrku-kukkoa-ni?
Kirotut kakaratko? Kaikot-kaapa
kartanoltani! K o h t a käyn ko­keilemaan
kestävyyttärii^^kepillä
kovalla, koivuisella!"
Karmivasti k i r o i l i Kahtopanks:
"Katalat kujeilijat . . . Kukko­ni
kiepsahti koppinsa katolta kedöl-lef
Keihäs kosketti kukon kannus­ta!"
K u j e i l i j a t kirmasivat kedolta
kartanon kauniiseen koivikkoon
Kantopanks kintereillään karjuen
keppi kädessä:
"Käykääpä käsiteltäväkseni, ka­karat!"
K i r k u i v a t kakarat koivikossa k i l ­paa:
"Kantopanks! KLirku-kukko kait
kävelee keikkuen, käärikää kukon
k i n t t u kääreeseen!"
"Karrampa!" kiljahti Kanto­panks
kerran, kahdesti, kohta k o l -
mastikin. "Katisotaanpa, kuka koh­ta
kääritään kujeilijat, kiskon k a -
karamaisuuden kalloistanne! Keh­taat
t e k in kisailla kehnosti. Keppiä
kaipaisitte kintuillenne!"
K u l u i p a kotva, kait kaksi — k o l ­me
kenties. Ketterät keppos-kujei-lijat
karkasivat koivikosta. Kauan
karjahteli Kantopanks:
"Katalat, kavalat, kurjat kyky-oloani
\-arten . . .
Olen saanut naputella lukuisia kirjei­tä
ja diplomaattisia teitä on minulle
annettu uudet ololuvat, maasta pois-menolupa
jne. Niinpä taas pian jätän
tämän ikivihreän kesämaan, palaten
taas ensi talvena — jos elon päiviä jat­kuu
— sydän' täynnä kiitosta teille to­verit,
ystävät, vieraanvaraisuudestanne.
Kiitos kirjoista, joita olen saanut täällä
lukea. Tietopuolisempana kuin ennen,
monet kauniit niuistot mukanani vien
alastoman paljaalle aron maalle. Ke­sän
kuumat helteet ja tomupih'et ovat
seuranani kesän pitkän . . •
"Ajaa kuiö farmari, hidas, tyhmä far­mari!
" Se ei enää loukkaa . •«
k a l l e t ! . ;Kerr«un |i\m K
kixisaatte kylvetään kakarat kartar
n<uii;ylxnäisä kalvossa!^*
'"Käykäänune kellariin Kanto-
. panksia karkuun!" kehoitti K i k k a -
K i l l e . V
Kävivät kaikki kartanon kella­r
i i n , "Kerma-Kirstin'* '^komerolle
kar«.*iaismärjahilloa kähveltämään.
Kotvassa katosi kolme klpoUista
karviaishilloä!
vKuulkaapa k u k i n ! " K i v a - K a l e v i
kuiskasi.
"Kuuletko kuxhmia, kuomaseni?"
ky^yi Koho-Kauko. -
" K u u l e n kyllä > . . " K i v a J K a l e v i
kuiskaili . . . >
''Kadotkaamme kaikin . > i " k u u ­lui
Kikka-^Källeh kehöitus;-- Kato-siviat
kuidn kellarista.
K e r m a - k i r s t i k e l l a r i n käytävissä
kipakasti käv'eli. K w Kirsti
4comeroonsaä s Kauhistus! K a r v i a i s -
kadonnut kolmiesta kupista!
iirjii Icostp Ki­rous,
kuolema Icä^nalä!" k i l j u i K e r ­ma-
Kiristi ku^ kaikilla ky­vyillä.
— "kublenpa kiukiista! K u ­ka
kurja koettelee kuntoani käh­veltämällä
felliit karviaishilloni?"
Kermia-Kireti kirkui kovempaa
k i i i h kukaan, kellarista k i l j u n t a k a ­mala
kartanolle kantautui. K u u l i ­vat
keppos-kalletkin kaiken-
"Kuristan .kähv6ltäjän katalan!
Kauheata . . . kohta kaadun kauhus­ta!
Kantakoon kähveltäjä kaiken
kuljettamansa komeroon!"
"Kähveltäjä-kujeilijat" . kirmasi-vat
kilpaa kartanolta Kehronerän
kylän korkealle kalliolle—katosipa
K e r m a - K i r s t i n kauhea kiljimta
kuulumasta . . .
Porot o^t Jätkällä
vaelluksella
\ i i 00,000 poroa on aloittanut useita
viikkoja kestävän vaellukseensa Finn-iiiiarkiA
tuntureiden poikki kesäruokinta-paikoille
rannikolle. Saamelaiset koet-tax^
at kiirehtiä muuttoa \'aikciden lumi>
suhteiden takia, mutta eUiimet o\*at har­vinaisen
huohossa kunnossa, ja otaksu­taan,
että monet niistä eivät selviydy ra-sfluksista.
Huomattavasti yli 1,000 po­roa
on jo uupunut kesken ja yksinomaan
viime viikkoina on löydetty sadoittain
porovasikoita lumikinoksista. Suuret
lumimassat estävät poroja löytämästä
jäkälää.
Kesäkuun alussa pääsevät ensimmäi­set
laumat kesäruokintäpaikoilleen,
mutta voi mennär kesäkuuhun saakka
ennenkuin kaikki cyvat perillä. Onnek­si
liikkeellä on hanrinaisen vähän susia.
Sattumalta se on kun htokkapuun
löytää, ei hakien.
Itsekukin laillaan tekee, sanoi akka
kun sateella heiniä levitteli.
E0WÄRD ROVAN
M U I S T O L L E
Kuoli toukokoun 17 p. 1950
Kaksi vuotta on vierinyt siitä,
kim luotamme läksit sä pois.
HautakummuUes kukkia tuomme,
levon suloisen Sinulle suomme.
Rakkaudella muistellen.
Vaimosi Erika ja lapset.
m
IHiliHHltllRIIIIlHllIllliltniHIRtllllUlllKHIilttlllllltlllllHIHIillHllllinini
S5 onnea
toivottavat sakulaiset ja ystävät
heidän yhteiselämänsä alkaessa
Jenny Vesterback ja pojat
Ahti Vesterback
Eva, Jack Ja Jackie McKinnon
Mr.'ja Mrs. A. Sohiman
Milja ja John Jimnila
Ida Humppi
Liisa ja Lauri Miettinen
Milja ja KaUe Sippola
Fanny ja Niilo Ketola
A.T. HiU
Tyyne Siilman
L Matson
Helmi ja Eino Niemi
Helen Martola ja Mauri
Harold ja Barbara
Mr. ja Mrs. K. Niemi
Beslha ja Matt Kujanpää
Mr. ja Mrs. T. Laamanen
Mrs. Alma Manula ja Bill
Kerttu ja J. Hämäläinen
Barbara MacDonnell
Bill Mac£>onneU
Sanni ja Toivo Salmijärvi
Helmi ja Peter Jylhä
Bertha Quinn ja Edgar
Udo ja Elmi Korpinen
Mr. ja Mrs. A. Skrabek
Mr. ja Mrs. L. A. Siilman
Ml', ja Mrs. Boyd
Mr. ja Mrs. Rudd
Mr. ja Mrs. J . Pyhtilä
Loretta Ruttedge
Elli Reito
Eadie Zelhashy
Jaakko VUtala
Mrs. ja J. Salmijärvi
Auli. Allan, Sanna ja
Jalmar Lampainen
Helvi Ranta
Rex Taxi
Edith Pudas
Mr. ja Mrs. Wm. Grönroos
Mrs. Pudas ja pojat
Aira, Auli ja Sam Pukkala
Ella ja Toivo Ojala
Salme Pitkänen
Eila ja Elvi Kyyny
K I I T O S
Täten kiitämme sukulaisia ja ystäviä onnitteluista ja lahjoista,
jolta niin runsaasti annoitte meile häätilaisuudessa tk. 2 p.
Erikoinen kiitos illan emännille.
Port Artliar
MARY ia TAUNO SOHLMAN Ontario
Xjinanfaitiatjgiilatoan ,17 pilviiii. 1952 Sivu 14