1938-07-02-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 2 PÄIVÄNÄ 1938
Annin
Kirj. LALLI
ANNI hääräili ihan hikihatussa.
Tiskit täytyi saada pois, ehtiäkseen
käupungiHe ostoksille, sillä ylihuomenna
hän pääsee kesälomalleen.
Anni oli ollut ensimäistä vuotta kaupungissa
paikassaan jä siksi kotiin-pääseminen
tuntui nyt niin sanomattoman
hauskalta. Aamulla oli rouva
vain sanonut, että Anni saa lähteä
, kesälomalleen ylihuomenna, ja sillä
se asia oli järjestetty.
Anni saapui kotiasemalleen matka-laukkuineen.
Uudessa hatussaan ja
puvussaan näytti hän ihastuttavalta
nuorelta neitoselta ja siksipä emme
ihmettele, joskin kartanon autokuski
Fred erehtyi ja luuli Annia siksi käu-punkineidiksi,
joka hänen .nyt piti
viedä kartanoon kesää viettämään.
"Saanko auttaa neitiä. matkalaukkujen
kantamisessa", sanoi Fred ja
ennenkuin hölmistynyt Anni osasi
sanoa mitään ,oli Fred jo vienyt Annin
matkalaukut autoon, pyytäen
Annin saapumaan siihen myös.
"Kiitos", osasi Anni vain änkyttää
ja ajatteli, että mistä tämä tällainen
kohteliaisuus nyt tulee hänen
osakseen. Mutta ehkäpä kaupunki-laispiika
on maalaistoveriaan näin
paljon ylempänä, jatkoi hän ajatuksissaan.
''Sain niin myöhään tiedon neidin
tulosia, että olin vähällä myöhästyä
koko junantulöajalta, asemalle", selitti
Fred innossaan edelleen, pannen
samalla auton käyntiin.
'*Niin, mutta kenties olette"...
yritti Anni.
''Olen kuitenkin iloinen, että saavuin
ajoissa ja lÖysirt teidät näin
helposti", jatkoi Fred, antamatta Annille
suunvuoroa selittää otaksuminaan,.'
Saat nyt sitten olla iloinen löydöstäsi,
ajatteli Anni ja päätti jättää
itsensä kokonaan kohtalon huomaan,
nähdessään auton kiitävän kohti tuttuja
maisemia.
Kauhukseen Anni huomasi auton
kääntyvän Greenhillin hienoon kartanoon
vievälle lehmuskiijalle, pysähtyen
päärakennuksen eteen. Vielä-hän
tässä joten kuten parjailisi, ellei
tuo lihava rouva tuossa lanteitaan
kieputtelisi verannan edessä, ajatteli
Anni ja hiipi auton perimmäiseen
nurkkaan.
Innostunut Fred otti Annin matkalaukut
pois autosta ja avasi samalla
auton takaoven Annille. "Ajakaa
vaikka järveen, pois täältä"; sähisi
Anni, mutta Fred ei sitä kuullut
ja yleinen tapa olla kohtelias vaali
hänet tulemaan pois autosta.
;*Voi, mitä! Tuotii Mark-sepän
tyttohuitalettaka Fred kuskaa minun
autollani", puhisi rouva punaisena
kasvoiltaan. "Minkälaisilta matkoilta
vielä palanneenkin, kukapa sen
tietää", jatkoi hän edelleen.
"Suokaa anteeksi rouva. On tainnut
tulla erehdys. En voinut tuntea",
siimmalsi Fred onnettomana,
seisoen perusiisennossa rouvan edes-sii
ja housujen vähän tutistessa palkanmenetyksen
pelosta.
"Kun on kaupungissa tullut niin
hienoksi kuin mikäkin neiti", mutisi
kartanon rou\-a jo vähän lauhtimee-na.
^Anni oli pelästyneenä vetäytynyt
auton taakse kuunnellen sieltä kes-kiistelua.
Häiv muisti sen kurjan vaatetuksen,
joka hänellä suuren lapsilauman
vanhimmalla vesalla aina oli
ollut täällä kotona ollessaan. Rouvan
sanat hienosta kaupunkilaisnei-distä
ja olostaan kaupungissa koskivat
häneen ja hän on juuri astumai-sillaan
esiin selittääkseen sattunutta
erehdystä ja että hän on rehellisellä
työllään ansainnut vaatetuksensa,
kun samassa tuli toinen auto esiin ja
siinä oli matkustajana Greenhillin
uusi kesävieras.
"Minulle sattui niin onnellinen sattuma,
että löysin tämän teidän kesävieraanne
tuolta asemalta ja koska
olin vailla niatkaseuraa, niin toin
hänet tullessani tänne teille", nauroi
eräs paikkakunnan mahtimies kantaessaan
neidin matkalaukkuja talon
veranjialle, rouvan ja kesävieraan
mennessä edellä ja rouvan pyydeU
lessä neidiltä anteeksi autokuskinsa
erehdystä ja huonoa huomiokykyä.
Kyllä minä sentään mieluummin
matkustinkin asemalta minun kesävieraani
kanssa, ajatteli Fred katsoessaan
kartanon : kesävieraan jälkeen,
jolla oli jo hieman ajan vääristämä
vartalo luisevine olkapäineen
ja ylen hienoine • puvunhepeheineen,
Mutta toivon, että tuon vanhanpojan
elämään se olisi nyt uusi ilmestys,
jatkoi hän edelleen ajatuksiaan. Ja
hänen päivänpaisteisesta olemuksesta
päättäen näytti, että se oli itse kohtalon
sormi joka järjesti asiat näin
hauskasti.
Anni lähti astelemaan tavaroineen
kotiaan kohti. Tämän huomattuaan
Fred käänsi äkkiä auton ympäri ja
vei Annin tavarat uudelleen autoon,
pyytäen häntä myös sinne. Ja
komeasti hän ajoi Annin kotirapun
eteen, jossa hän kiitti hauskasta seurasta
ja pyysi saada Annin mukaansa
seuraavana iltana järvelle moottori-ajelulle.
Pian oli Annin loma-aika kulunut.
Oli kulunut kuin siivillä lentäen. Yhteiset
tanssi- ja kalastusretket ja
moottoriajelut järvellä olivat vieneet
ajan. Nyt oli Annilla taasen edessään
paluu kaupunkiin takaisin työ-
Esther Loo on kiinalainen tyttö,
Etelä-Californian yliopistosivistyksen
saanut, kaikin puolin nykyaikainen
ja kansainvälisiä asioita ymmärtävä
nainen. Yliopistotutkinnon suoritettuaan
hän matkusti Kiinaan toimien
koulunopettajana Gantonissa silloin
kun japanilaiset hyökkäsivät Kiinaa^n,
mutta josta hän jollain ihmeellisellä
keinolla pääsi pakenemaan, saapuen
sötapakolaisena Los Angelesiin takaisin.
"Minä muiden mukana olin nukkumassa
silloin kun japanilaiset pommit
alkoivat räjähdelläGantonin yllä
ja kaduilla, sytyttäen kaupungin tu- .
leen, levittäen kauhua ja kylväen
kuolemaa viattomien nukkumassa
olevien ihmisten keskuuteen. Tuntui
siltä kuin hirvittävä maan järistys olisi
ravistuttanut koko kaupunkia ja
sitä rakennusta jossa nukuin. Me
kaikki juoksimme ulos ja kiiruhdimme
pois kaupungista niin joutuin kuin
suinkin pääsimme, japanilaiset pommittivat
meidän jälessämme tulevaa
'junaa, ja kahdesti^oli mimm henkeä
suuressa vaarassa, aivan hiuskarvaa
varassa", selostaa Esther. .
Esther Loo on nyt Los Angelesissa
Kiinan kansan ävustusyhdistyksen
johtajana, tarmokkaana toimitsijana
opettajana ja innostajana. Avustus^
virasto sijaitsee yhdessä niistä Kiinan
kaupungin osaan kuuluvista vanhoista
rakennuksista, ollen ainoastaan yh-den
kadunyälin matkan päässä kau-pungintälolta.
Kun vierailija menee
tähän virastoon etuovesta sisälle, hän
näkee muutamia kuluneita tuoleja
huoneen seinustalla, mutta huoneen
perällä hän näkee kaksi nykyaikaista
virastopöytää. Pöydän takaa nousee
vanha herraa muistuttava kiinalainen
mies, kumartaen kohteliaasti ja näyttäen
tuolia, käskien vieraan hetkiseksi
istumaan, lisäten murteellisella
englanninkielellä: "Esther varnia^i
tulee pian sisään".
hön. Surullisena hän sentähden seisoi
asemalla Fredin rinnalla. Saadakseen
lähestyvän eron helpommaksi,
sanoi Fred:
"Ensikesänä kun palaat lomallesi,
Anni, tapahtuu vielä suurempia yllätyksiä
kuin tänä kesänä."
Mitä? Olet kauhean salaperäinen",
vastasi Anni.
'*Niin, varo silloin vasemman kätesi
nimetöntä sormea!vastasi Fred
kiusottelevasti, mutta samassa junan
veturi vihelsi ja Annin oli asemasillalta
kiiruhdettava junaan.
"Näkemiin ensikesään!" huusi vielä
Fred hänen jälkeensä. Junan pyörät
alkoivat liikkua ja Anni katosi
metsänreunan taakse junan mukana.
Nyt vasta Fred täydellisesti käsitti
että Annin kesäloma on loppunut ja
että se oli ollut liian lyhyt. Pitkältä
tuntui vuosi eteenpäin!
Esther on saapunut, ja hän näyttää.
iloiselta, ollen valmiina vastaamaan
kaikkiin vieraan tekemiin kysymyksiin
suurella antautumuksella.
"Ihmiset ovat niin. erinomaisen iloisia
ja avuliaita^ kaikki hailuavat auttaa
Kiinan kansaa", puhuu Esther hy-m5rillen.
"Nähkääs me emme osta
mitään, meidän omat kansalaiset
ovat jotakuinkin kaikki työläisiä,
josta johtuu se, ettei meillä näin
keskellä viikkoa, ole erityistä kiirettä,
_ Riutta lauaptaina ja sunnuntaina
meillä on aina huone täysi väkeä,
kun kansalaiset eivät ole työssä.
Meillä on nyt 350 rahankeräyskan-nua
ulkonaj ja meillä on kannuja siltä
varalta,jos joku vielä haluaa niin
. nie heti* viemme kannun sinne. Nämä
rahänkeräyskannut ovat sijoitettuna
pesUlaitoksiin ja. ruokaloihin joita tässä
kaupungissa on paljon. Lisäksi
pieniin myymälöihin, jne. Ensimmäisenä
kuukautena silloin kun keräystoiminta
alettiin saatiin kannukeräyk-sillä
$1,000 tässä kaupungissa yh-
(Jatkoa 6:11a sivulla)
Yllä nälidään jälleen kuva tamka-laisesta
kreivi Reventlowsta ja kreivittärestä^
eniiscstä Barbara H unionista,
li-Qolu^ortJtin perijättärestä {johon
apajaan on itse kilkin joitakin miis.oniuottamU ristiriitaa parts
lantteja tiputtanut), heidän lontoo- nanväime siinä määriti, että sano^^
laisesta "pienestä" kodistaan ja Lan- lehdet samoat taas puheen ja m
c€-pojasta, jonka kasvatus ja tulevat- misendhetta.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 2, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-07-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380702 |
Description
| Title | 1938-07-02-04 |
| OCR text | Sivu 4 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 2 PÄIVÄNÄ 1938 Annin Kirj. LALLI ANNI hääräili ihan hikihatussa. Tiskit täytyi saada pois, ehtiäkseen käupungiHe ostoksille, sillä ylihuomenna hän pääsee kesälomalleen. Anni oli ollut ensimäistä vuotta kaupungissa paikassaan jä siksi kotiin-pääseminen tuntui nyt niin sanomattoman hauskalta. Aamulla oli rouva vain sanonut, että Anni saa lähteä , kesälomalleen ylihuomenna, ja sillä se asia oli järjestetty. Anni saapui kotiasemalleen matka-laukkuineen. Uudessa hatussaan ja puvussaan näytti hän ihastuttavalta nuorelta neitoselta ja siksipä emme ihmettele, joskin kartanon autokuski Fred erehtyi ja luuli Annia siksi käu-punkineidiksi, joka hänen .nyt piti viedä kartanoon kesää viettämään. "Saanko auttaa neitiä. matkalaukkujen kantamisessa", sanoi Fred ja ennenkuin hölmistynyt Anni osasi sanoa mitään ,oli Fred jo vienyt Annin matkalaukut autoon, pyytäen Annin saapumaan siihen myös. "Kiitos", osasi Anni vain änkyttää ja ajatteli, että mistä tämä tällainen kohteliaisuus nyt tulee hänen osakseen. Mutta ehkäpä kaupunki-laispiika on maalaistoveriaan näin paljon ylempänä, jatkoi hän ajatuksissaan. ''Sain niin myöhään tiedon neidin tulosia, että olin vähällä myöhästyä koko junantulöajalta, asemalle", selitti Fred innossaan edelleen, pannen samalla auton käyntiin. '*Niin, mutta kenties olette"... yritti Anni. ''Olen kuitenkin iloinen, että saavuin ajoissa ja lÖysirt teidät näin helposti", jatkoi Fred, antamatta Annille suunvuoroa selittää otaksuminaan,.' Saat nyt sitten olla iloinen löydöstäsi, ajatteli Anni ja päätti jättää itsensä kokonaan kohtalon huomaan, nähdessään auton kiitävän kohti tuttuja maisemia. Kauhukseen Anni huomasi auton kääntyvän Greenhillin hienoon kartanoon vievälle lehmuskiijalle, pysähtyen päärakennuksen eteen. Vielä-hän tässä joten kuten parjailisi, ellei tuo lihava rouva tuossa lanteitaan kieputtelisi verannan edessä, ajatteli Anni ja hiipi auton perimmäiseen nurkkaan. Innostunut Fred otti Annin matkalaukut pois autosta ja avasi samalla auton takaoven Annille. "Ajakaa vaikka järveen, pois täältä"; sähisi Anni, mutta Fred ei sitä kuullut ja yleinen tapa olla kohtelias vaali hänet tulemaan pois autosta. ;*Voi, mitä! Tuotii Mark-sepän tyttohuitalettaka Fred kuskaa minun autollani", puhisi rouva punaisena kasvoiltaan. "Minkälaisilta matkoilta vielä palanneenkin, kukapa sen tietää", jatkoi hän edelleen. "Suokaa anteeksi rouva. On tainnut tulla erehdys. En voinut tuntea", siimmalsi Fred onnettomana, seisoen perusiisennossa rouvan edes-sii ja housujen vähän tutistessa palkanmenetyksen pelosta. "Kun on kaupungissa tullut niin hienoksi kuin mikäkin neiti", mutisi kartanon rou\-a jo vähän lauhtimee-na. ^Anni oli pelästyneenä vetäytynyt auton taakse kuunnellen sieltä kes-kiistelua. Häiv muisti sen kurjan vaatetuksen, joka hänellä suuren lapsilauman vanhimmalla vesalla aina oli ollut täällä kotona ollessaan. Rouvan sanat hienosta kaupunkilaisnei-distä ja olostaan kaupungissa koskivat häneen ja hän on juuri astumai-sillaan esiin selittääkseen sattunutta erehdystä ja että hän on rehellisellä työllään ansainnut vaatetuksensa, kun samassa tuli toinen auto esiin ja siinä oli matkustajana Greenhillin uusi kesävieras. "Minulle sattui niin onnellinen sattuma, että löysin tämän teidän kesävieraanne tuolta asemalta ja koska olin vailla niatkaseuraa, niin toin hänet tullessani tänne teille", nauroi eräs paikkakunnan mahtimies kantaessaan neidin matkalaukkuja talon veranjialle, rouvan ja kesävieraan mennessä edellä ja rouvan pyydeU lessä neidiltä anteeksi autokuskinsa erehdystä ja huonoa huomiokykyä. Kyllä minä sentään mieluummin matkustinkin asemalta minun kesävieraani kanssa, ajatteli Fred katsoessaan kartanon : kesävieraan jälkeen, jolla oli jo hieman ajan vääristämä vartalo luisevine olkapäineen ja ylen hienoine • puvunhepeheineen, Mutta toivon, että tuon vanhanpojan elämään se olisi nyt uusi ilmestys, jatkoi hän edelleen ajatuksiaan. Ja hänen päivänpaisteisesta olemuksesta päättäen näytti, että se oli itse kohtalon sormi joka järjesti asiat näin hauskasti. Anni lähti astelemaan tavaroineen kotiaan kohti. Tämän huomattuaan Fred käänsi äkkiä auton ympäri ja vei Annin tavarat uudelleen autoon, pyytäen häntä myös sinne. Ja komeasti hän ajoi Annin kotirapun eteen, jossa hän kiitti hauskasta seurasta ja pyysi saada Annin mukaansa seuraavana iltana järvelle moottori-ajelulle. Pian oli Annin loma-aika kulunut. Oli kulunut kuin siivillä lentäen. Yhteiset tanssi- ja kalastusretket ja moottoriajelut järvellä olivat vieneet ajan. Nyt oli Annilla taasen edessään paluu kaupunkiin takaisin työ- Esther Loo on kiinalainen tyttö, Etelä-Californian yliopistosivistyksen saanut, kaikin puolin nykyaikainen ja kansainvälisiä asioita ymmärtävä nainen. Yliopistotutkinnon suoritettuaan hän matkusti Kiinaan toimien koulunopettajana Gantonissa silloin kun japanilaiset hyökkäsivät Kiinaa^n, mutta josta hän jollain ihmeellisellä keinolla pääsi pakenemaan, saapuen sötapakolaisena Los Angelesiin takaisin. "Minä muiden mukana olin nukkumassa silloin kun japanilaiset pommit alkoivat räjähdelläGantonin yllä ja kaduilla, sytyttäen kaupungin tu- . leen, levittäen kauhua ja kylväen kuolemaa viattomien nukkumassa olevien ihmisten keskuuteen. Tuntui siltä kuin hirvittävä maan järistys olisi ravistuttanut koko kaupunkia ja sitä rakennusta jossa nukuin. Me kaikki juoksimme ulos ja kiiruhdimme pois kaupungista niin joutuin kuin suinkin pääsimme, japanilaiset pommittivat meidän jälessämme tulevaa 'junaa, ja kahdesti^oli mimm henkeä suuressa vaarassa, aivan hiuskarvaa varassa", selostaa Esther. . Esther Loo on nyt Los Angelesissa Kiinan kansan ävustusyhdistyksen johtajana, tarmokkaana toimitsijana opettajana ja innostajana. Avustus^ virasto sijaitsee yhdessä niistä Kiinan kaupungin osaan kuuluvista vanhoista rakennuksista, ollen ainoastaan yh-den kadunyälin matkan päässä kau-pungintälolta. Kun vierailija menee tähän virastoon etuovesta sisälle, hän näkee muutamia kuluneita tuoleja huoneen seinustalla, mutta huoneen perällä hän näkee kaksi nykyaikaista virastopöytää. Pöydän takaa nousee vanha herraa muistuttava kiinalainen mies, kumartaen kohteliaasti ja näyttäen tuolia, käskien vieraan hetkiseksi istumaan, lisäten murteellisella englanninkielellä: "Esther varnia^i tulee pian sisään". hön. Surullisena hän sentähden seisoi asemalla Fredin rinnalla. Saadakseen lähestyvän eron helpommaksi, sanoi Fred: "Ensikesänä kun palaat lomallesi, Anni, tapahtuu vielä suurempia yllätyksiä kuin tänä kesänä." Mitä? Olet kauhean salaperäinen", vastasi Anni. '*Niin, varo silloin vasemman kätesi nimetöntä sormea!vastasi Fred kiusottelevasti, mutta samassa junan veturi vihelsi ja Annin oli asemasillalta kiiruhdettava junaan. "Näkemiin ensikesään!" huusi vielä Fred hänen jälkeensä. Junan pyörät alkoivat liikkua ja Anni katosi metsänreunan taakse junan mukana. Nyt vasta Fred täydellisesti käsitti että Annin kesäloma on loppunut ja että se oli ollut liian lyhyt. Pitkältä tuntui vuosi eteenpäin! Esther on saapunut, ja hän näyttää. iloiselta, ollen valmiina vastaamaan kaikkiin vieraan tekemiin kysymyksiin suurella antautumuksella. "Ihmiset ovat niin. erinomaisen iloisia ja avuliaita^ kaikki hailuavat auttaa Kiinan kansaa", puhuu Esther hy-m5rillen. "Nähkääs me emme osta mitään, meidän omat kansalaiset ovat jotakuinkin kaikki työläisiä, josta johtuu se, ettei meillä näin keskellä viikkoa, ole erityistä kiirettä, _ Riutta lauaptaina ja sunnuntaina meillä on aina huone täysi väkeä, kun kansalaiset eivät ole työssä. Meillä on nyt 350 rahankeräyskan-nua ulkonaj ja meillä on kannuja siltä varalta,jos joku vielä haluaa niin . nie heti* viemme kannun sinne. Nämä rahänkeräyskannut ovat sijoitettuna pesUlaitoksiin ja. ruokaloihin joita tässä kaupungissa on paljon. Lisäksi pieniin myymälöihin, jne. Ensimmäisenä kuukautena silloin kun keräystoiminta alettiin saatiin kannukeräyk-sillä $1,000 tässä kaupungissa yh- (Jatkoa 6:11a sivulla) Yllä nälidään jälleen kuva tamka-laisesta kreivi Reventlowsta ja kreivittärestä^ eniiscstä Barbara H unionista, li-Qolu^ortJtin perijättärestä {johon apajaan on itse kilkin joitakin miis.oniuottamU ristiriitaa parts lantteja tiputtanut), heidän lontoo- nanväime siinä määriti, että sano^^ laisesta "pienestä" kodistaan ja Lan- lehdet samoat taas puheen ja m c€-pojasta, jonka kasvatus ja tulevat- misendhetta. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-07-02-04
