Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 2, 1938

              Sivu 2 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 2 PÄIVÄNÄ 1933
Hollywood
{Canadan suomalasten viikkolekti)
Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second cla^ matter.
Tilaushinnat:
1 vk. ...................... $2.00
6 kk, 1.10
8 kk. ...... . . . . . . . . . . . . m
Ulkomaille
1 vk; ...................... ....'$3M
6 k k . : : . . . 1 . 6 6 ' : -
Irtonumerot 5 senttiä
tdekkl Ilmestyy jokaisen vukpn lau­antaina
12-sivuisena, sisäUUen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil-
•ta. •• •• ••;
AsIamlehlUe myönnetään 20 prösen-
Oh palkkio.
pjyy asiainiesvälineitä jo tä­nään.
. Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd.
. Toimittaja A. Päiviö,
Toimitusneuvosto: J. Järvis; Rauha
Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Ester
Kaustinen^ Aili Malm, Margit Laakso
jB"Xrjö Salva
Liekkiin aljotut kirjoitukset osoi­tettava:
mm P.O. Box 69 - - Sudbury, Oiit.
• TOhdeUäOT »merkittyjä k i r j ö i ^^
lainattaessa on alkulähde ehdottomasti
mainittava.
TOIMITUKSEN PAKiNAA
Niissä Sudburyn suurissa juhlissa,
joista viime kerralla mainitsin, olim­me
tietysti mukana {tosin nyt taas
paraikaa on samassa paikassa: suuret
juhlat käsillä). Oli siellä ihmisiä ja
oli autoja, jailla ihmiset kulkivat,
enempi kuin Työn Puistossa on en­nen
nähty, joskin vastaisuudessa tul-tanee
vielä enempikin näkemään.
Lukuunottamatta arvokasta ohjelmaa
— soittoa, kuorolauluja, näytelmää,
joukkoruftoja y.m, — tällaisilla juh­lilla
luonnonhelmassa on aina vir­kistävä
ja yhteistunnetta elvyttävä
vaikutus. Kesän kuluessa tulee näitä
alaisuuksia olemaan yli meidän asut-tamamvie
Canadan, kymmenittäin,
kuten niitä on Yhdysvaltain puolella
vielä aiemman ja erityisesti on ollut
nyt Delaware-juhlien merkeissä. Toi­vottavasti
nämä kaikki yhteensä vie­vät
monta askelta eteenpäin sitä yh­teenkuuluvaisuuden
ajatusta, jota vii­me
aikoina on koetettu jälleen virit­tää,
ja kuluttaa pois sitä nurkka­kuntaisuutta
ja karsinoitumista, jo­ta
joltakin taholta •— sanokaamme
suoraan: johtajien taholta — pyri­tään
yhä sinnikkäästi jatkamaan asi­attomalla
eripuraisuuskiihotuksella.
Tätä tietä päästään imhän hausketn-paan
seuraelämään, todellisempaan
kulttuuritoimintaan ja löydetään kes­kinäisten
kahnausten sijalle asialli­sempia
yhteisiä taistelun kohteita.
On terveellistä tällä mielellä naapurin
lähestyä naapuria ja ystävällisellä
avomielisyydellä, ilman vanhoja ham­mastikkuja,
jutella näistä asioista.
Niissä järki-ihmisissä, jotka eivät
näin tavoin toisiinsa kesyynny, täytyy
olla jotakin vikaa, jotakin väärää ja
auttamatonta. Olkoot he omiin ni­miinsä
karsinassaan, mutta mc muut
— avokatsein kohti todellista tove^
rillistä elämää ja meitä kaikkia yh­teisesti
puristavia esteitä! — <A.
Niin tyhjä on maailma, jos siellä
ajattelee olevan vain vuoria, virtoja,
kaupunkeja, mutta se, että tiedämme
siellä täällä olevan jonkun, joka sopii
yhteen kanssamme, jonka kanssa
elämme äänettöminäkin, tekee meille
Jämän maapallon asutuksi puutar­haksi.
— Goethe.
(Katkelma kirjasta ''Autojen elämä'')
PlITKÄT rivit, työläisiä. Yksi panee
mutterin paikiollleen, toinen ruuvaa
sen kiinnij kolmas kiinnittää kurasuo-jukset,
neljäs maalaa pyörän puolat,
viides takoo akselit. Mies nostaa
kätensä ja antaa sen jälleen pu(Jota.
Tätä naulaa varten on hänellä täs­mälleen
neljäkymmentä sekuntia. K o ­neella
on kiire. Sen kanssa ei voi kes­kustella.
Työmies ei tiedä, mikä auto on.
Hän ei tiedä, mitä moottori on. Hän
ottaa pultin ja kiertää mutterin kiin­ni.
Jos hän tekee sen kymmenen mi­nuuttia
liian hitaasti, menee kone
edelleen. Siinä hän sitten seisoo pult-teineen
ja palkanvähennyksineen.
Kymmenen sekuntia ovat sekä hyvin
pitkä että hyvin lyhyt aika. Kymme­nessä
sekunnissa saattaa käydä läpi
elämänsä, eikä kuitenkaan ehdi vetää
henkeänsä. Hänen täytyy ottaa pult­ti
ja kiertää mutteria. Ylös, oikeaan,
puolikäärinös, alas. Hän • tekee sen
sata, tuhat kertaa. Hän tekee sitä
yhtämittaa kahdeksan tuntia. Hän
tekee sitä koko elämänsä. Hän tekee
vain sitä.
Rungot ryömivät eteenpäin pitkän
työsalin läpi. Pyörät tapaavat ne
matkalla. Pyörät kiiruhtavat runko­ja
vastaan. Mies tarttuu pyörään ja
panee sen paikoilleen. Y^hden pyö­rän.
Toinen toisen. Hänen tehtävän­sä
elämässä on yksinkertainen ja juh­lallinen.
Hän panee paikoilleen va­semman
takapyörän. Aina vasem­man.
Aina takapyörän. Hän on tot­tunut
taivuttamaan oikeaa jalkaansa.
Vasenta hän ei liikuta. Hän on tot­tunut
kääntämään päänsä vain oi­kealla.
Vasemmalle hän ei katso kos­kaan.
Hän ei enää ole ihminen. Hän
on vain pyörä, vasen takapyörä. Mut­ta
kuljetusnauha kulkee edelleen.
Alemmalla kuljetusnauhalla run­got,
ylemmällä autokorit. Korit las­ketaan
luukusta, jolloin ne piinalli­sella
täsmällällisj^ydellä laskeutuvat
rungon päälle. Sitä nimitetään
''naittamiseksi'V niutta toinen ihmi­nen
ei voi koskaan sopeutua toiseen
sellaisella täsmällisyydellä. *'Naitta-miseen"
kuluu täsmälleen puolitoista
minuuttia. Mies kumartuu eteen­päin,
ruuvimutteri jä puhti. Kulje-tushauha
kulkee edelleen. Se ei ole
silkkiä, se on rautaa. Eikä se oikeas­taan
ole mikään nauha. Se on ketju.
Se on tekniikan ihme, järjen voitto, se
merkitsee kasvaneita osinkoja se on
tavallinen - rautaketju, johon 25,000
vankia on kahlehdktu.
Pierre Chardin työskentelee mont-teerausosastolla.
Hän kiinnittää ta-kajouset.
Kädessii hänellä on liite-rauta.
Rungot liikkuvat eteenpäin.
Hänellä on aika minuutti ja 12 sekun­tia.
Hän kiinnittää liiterautansa.
Hän työskentelee hyvin ja täsmälli­sesti.
Hänellä on kolme lasta. Hän
saa 4 frangia ja 75 centimiä tunnissa.
Hän tahtoisi ansaita enemmän. Hän
tahtoo ostaa uuden sängyn. Jopa hän
uneksii valoisammasta asunnosta.
Hänen ikkunansa ovat nyt pihan puo­lella,
ja hänen nuorin tyttärensä, joka
on neljä vuotias, ei ole vielä alka­nut
kävellä. Hän uneksii monista
asioista. Hän tekee parhaansa voi­dakseen
panna liiterautansa kiinni
niin nopeasti kuin mahdollista, hän
tahtoo lyhentää aikaa kymmenellä tai
kahdellakymmenellä sekunnilla. L i i -
teraudan kiinnittämiseen tarvitaan 55
sekuntia. Se on laskettu. Pierren ohi
kulkee 70 runkoa tunnissa. Hän saa
yhä 4 frangia ja 75 centimiä tunnis­sa.
Hän ei ole ostanut -sänkyänsä.
Hän tulee kotiin synkkänä ja raskas­mielisenä.
Hän ei koskaan sanö mi­tään.
On kuin hän olisi unohtanut
puhumisen. Yhden asian hän osaa,
kiinnittää liiteraudan. 55:ssä se­kunnissa.
Hän tulee kuolemaan viisi
vuotta aikaisemmin kuin hän muuten
kuolisi. Mutta sen sijaan maksaa
nyt auton valmistus 6 centimiä vä­hemmän.
. ', . "1 ••
Jean Lebas työskentelee Sunres-nesissa.
Hän valmistaa tappejai Hä­nellä
on vanha äiti ja kaksi lasta.
Kuten Pierrekin uneksii hän monista
asioista. 100:sta tapista saa; hän
4 grangia. Hän unohtaa elämän.
Häneen tarttuu raivo. Hän ei ole
enää Jean Lebas, joka pelaa ja laskee
leikkiä tovereittensa kanssay ei, hän
on ameriikkalainen konei 100: n ta­pin
sijaan tunnissa valmistaa hän nyt
220. Ajatella, miten paljon- iloa'.hän
voi hankkia bmillensaV Vielä vaij auto
ei saa tulla liian kalliiksi. Jos Jean'
Lebas voi tehdä tapit niin paljon no­peammin,
täyt>y lp0:lta maksettua
hintaa alentaa. 4:n frangin sijaan
saa hän nyt 2 frangia 80 centimiä
100: Ita. Hän koettaa työskennellä
vielä nopeamuiiu; valmistaa 230 kap­paletta
tunnissa. Ei, se ei käy, lopul­takaan
hän ei ole oikein amerikkalai­nen
kone. Hän rasittuu ja sairastuu.
Lääkäri sanoo, että se on influenssaa.
Itse hän tietää, että se on epätoivoa.
Työskentelipä hän miten hyvänsä, ei
hän voi ansaita paljoa enempää kuin
alussakaan. - Hän ei voi toivoanii-tään.
Hän voi vain kiiruhtaa, kii­ruhtaa
ilon tähden.
Työmiehet kiiruhtavat. Insinöö­rit
kiiruhtavat. Valtavassa konttorissa
nakuttavat konekirjoittajat. Lucie
Keuville. Numero 318. Pian. Pane
paperi koneeseen — 44 sekuntia; Kir-
;1e —3 minuuttia 19 sekuntia. Pane
kopio laatikkoon — 4 sekuntia. Lue
läpi — sekuntia.
Tarkkaaja kulkee koneelta koneel­le
kello ja merkintölista kädessä. Hän
hiskee sekunteja. Hän katsoo työ­miesten
käsiä ja kellon viisaria. Hän
merkitsee muistiin. Ei hän kirjoita
mitään kuolemantuomioita, kysyTn>'s
on vain autojen hinnan halventami­sesta
ja voitosta.
Iliiniiien ei ole vanha 50 iässä
GOLUMBL\ N yliopiston professo­ri
Thorndyke katsoo lopullisesti
todistaneensa \iiariiksi käsityksen, et­t
ä 40 vuotta vanhemmat henkilöt ei-vät
voi oppia mitään uutta. ^
Kokeillessaan hän otti 465 opetia-ja-
ammatissa toimivaa henkilöä, jot­ka
työskentelivät hänen yliopistos-sium
saadakseen filosofian maisterin
arvon, ja jakoi heidät kolmeen luok­kaan,
jotka olivat 20—29, 30—39 ja
40—49 \^oden ikäisiä. Kokeet oli­vat
h>^-in ankarat. Kaksi ensimmäis­tä
ryhmää olivat jotenkin tasaväki­set,
mutta vanhin ryhmä suoriutui
parhaiten. Professori ei vielä tyyty­nyt
tähän, vaan hän ryhtyi Uuteen
kokeiluun, ja ala, jolle hän nyt kään­tyi,
oli kielien oppiminen. Useimmat
meistä on kaskettu siinä uskossa,
että lapsuus on ainoa aika, jolloin
menestyksellä saattaa oppia, kieliä.
öhkos lukija huomannut mikä M-
-täinen asia on omistaa hyvä naa-
Ppuri? Sellainen naapuri kun meillä-
^kin on, jolla on iso, komea auto
äkä mikään vanha rämisevä Lissu
niinkun meillä ~ ja joka ottaa outo^
. ajelulle mukaansa naapurinkin, niin
^ikuin^ meidän naapuri teki viime sun­nuntaina.
— Joo. naapurimme sanoi
meille, että tulehan tuonne kaaran
perälle, "paarlastiksi",niin lähdetään
vähän ajelulle. Me teimme työtä
käskettyä ja niin sitä sitten mentiin
'eikii: pysähdytty ennenkuin Hölly-ivoödissa.
Vaikka ei me aivan H db-moodiin:
sisälle :menty, siihen me py-sähdyttiiHnmkaUej)
Olisihan se ollut
'mukava' käydä siellä sisälläkin, että
olisin '^senfiähi osannut
kertoa lukijallekin, jos niinkitin k-
•Mja, ei •ole siellä mttunut käymään,
•mutta- kun me ^olemme niin -ujo ja
= hiljainen; niinemme^ uskaltama sinne
sisälle yrittääkään. Sen sijaan vei
naupurimme meidät kylään ja esitti
meidät tuttavilleen, jotka asuivat
siinä lähistöllä.. J^^ meistä oli ääret­tömän
hattskaa tutustua uusiin ilmi-
^ siin. Kokoy-päivä kului siellä niin
' hauskäHieMäs aivan meinasimme ^ tu-
•'^kehtua. 'Nyt• taitaa lukija epäillä,
että ppifktmime h liikaa, kukapa nyt
• ilosia Ittkehiuisi? K Kyllä vain, — olin
• juuri - hotkaissut smni täyteen kah­via
; kun ; • joku •• .sanoi jotain oikein.
vitsikästäijarsilloin kiskasin sen kah-vin:
henkcmi-ja sain yskiä ja ka-,
kistella^ kauan ennen kuin kurkku
sdveniju kykeninM^ nauramaan.
Mutta sekin: päivä vierähti iltaan
ja meidän oli f^^^ Nyt
kotona ollessa olemme mmstellui sitä
reissua: ja toivonut että meillä olisi
paljon sellaisia naapureita, jotka kul­jettaisivat
meitä tuttavissaan/ että
saisimme tutustua yhä uusiin ihmi­siin,
se olisi niin hauskaa, mutta ei­hän
hyvää vatsantäydeltä. — £J
suinkaan lukija ole luullut, että tässä
on kysymys siitä Hollywoodista missä '
filmitäkdet asuvat? Ei, tämä on eräs
määrätty rakennus Canadan ja Yh­dysvaltain
rajalla ja sen oven päällä
komeilee tuo paljon puhuva satm —
Hollywood.
SIRPA-SERKKU.
Se on pelkkää pötyä. Tällä kertaa
professori jakoi luokkansa taas kol­meen
ikäryhmään — 20—25,26—34
ja 35—57 vuoteen. Kaikki nätnä
ryhmät suoriutuivat yhtä h}Tin. Täs­sä
on kumminkin jotain hämmästyt­tävää.
Thorndyken asettaessa 57-
vuotisia miehiä kilpailemaan 1 S-\'UO-tisten
nuorukaisten kanssa, vanhem­mat
saaviitti\'at Icaksi kertaa parem­man
tuloksen. Sen jälkeen hän pani
valitun määrän erikoisen lahjakkaita
9- ja ll-vuotisiä lapsia oppimaan
kieliä ja he suoriutuivat huonoimmin
kaikista. Toinen asia, joka saatta­nee
kiinnostaa, on, että aikuiset ih­miset,
jotka saavat jonkinlaista har­joitusta
päässälaskussa, edistj-^-ät su-nä
huomattavassa määrässä 2S:nncn
ikävuotensa jälkeen. Me lainaamnie
nyt professorilta, joka sanoo jotakm
erittäin kiinnostavaa:
"Me tulemme siihen johtopäätök­seen,
että paras aika jonkin asian op­pimiseen
on Juuri ennen kuin tar­vitsemme
käyttää sitä, sillä j u " " ^'
että me käytämme sitä, tekee sen ea-melliseksi
osaksi sivistyksestämme. .*
Kokeet viittaavat varmasti sntie
seikkaan, että ihmisten tulisi saaö
runsaita tilaisuuksia koulunkäyntiä
kaikkina aikoina elämässään.'