1938-07-02-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 6 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 2 PÄIVÄNÄ
Pieni välikohtaus
Kirj.KK.
MAUNO Kaisti oli jo kaksi viikkoa
asunut luotolla. Hänestä
tuntui kuin ei sitä voisi enää kauan
jatkua. Eipä silti, että sellainen tapaus
olisi ollut jotakin uutta hänen
elämässään. Päinvastoin niin oli
käynyt usein ennenkin.
Mauno Kaisti oli saapunut maa-seutukauppalasta
kaupunkiin opiskelemaan
kaksi vuotta sitten. Ensimmäinen
lukukausi, jopa toinenkin,
sujuivat suhteellisen mukavasti vanhempien
lähetysten turvin, jotka sisälsivät,
paitsi tarpeellisia vaate- ja
ruokatavaroita, joka kerta myöskin
hiukan rahallista käyttöpääomaa.
Sopivin väliajoin nämä lähetykset
edelleenkin jatkuivat. Siinä kohden
ei suinkaan ollut moittilnista. Mitään
muutosta ei ollut tapahtunut.
Sitävastoin Maunon elintavat olivat
muuttuneet.
lan vaatimaton maalaisnuorukainen
oli vähitellen oppinut luku
jensa ohella syventymään uuden
elämänympäristönsä niihin puoliin,
jotka jokseenkin huomaamatta houkuttelevat
altista mieltä. Ennen pitkää
nämä houkutukset kasvoivat vastustamattomiksi
kiusauksiksi. Ja
miten ollakaan neljäntenä lukukautena,
kevättalvella Mauno tunsi jo
paljon paremmin huvittelun tarjoamat
nautinnot kuin kansantaloudelliset
perusnäkemykset ja yleiset kasvatusteoriat.
Nämä uudet periaatteet
eivät väin ottaneet menestyäkseen
yhdessä opillisten harrastusten
kanssa. Toisin sanoen Mauno joutui
uhraamaan niille koko sekä henkisen
että aineellisen pääomansa: Tämä
olikin olennaisin syy hänen yhä uudistuviin
kurssitappioihinsa, jotka
äärimmäisissä tapauksissa ilmenivät
erilaisina luottoväikeuksina.
emännän astuvan hänen kamariinsa,
emännä astuvan hänen kamariinsa.
KIINAN ESTER!
(Jatkoa neljänneltä sivulta)
teensä. Ensin alussa me keräsimme
myöskin vaatetavaraa ,ja lähetimme
Kiinaan, mutta huomattuamme rahtimaksujen
olevan luonnottoman korkeat
luovuinune vaatetavarain keräyksestä
jä lähetyksestä toistaiseksi.
Nyt on kevät, jota seuraa kesii ja
rahan tarve elin- ja lääketarpeiden
ostamiseksi on nyt suuriarvoisempi
kilin vaatetavarain keräys ja lähetys",
selostaa Esther.
"'No, omaisistani ja perheeni jäsenistä
en tiedä yhtään mitään. He
saattavat olla elossii jossakin, yhtä-h
j™ he saattavat olla kaikki kuolleena,
kamalan hyökkäyssodan jalkoihin
tallaantuneena.
Sellaiset ihmiset jotka eivät ole
sotatilannetta ja sen hirvittävää riehuntaa
nähneet ja kuulleet, saattavat
olla ainoastaan myötämielisiä ja
avuliaita avustustoiminnassamme,
mutta he eivät voi täysin ymmärtää
sotatilannetta käytännössä", selostaa
Esther edelleen.
' * • • • • " ' .
Espanjalla on La Passiona riansa,
Ruotsilb Kaisansa, Kiinalla Esthe-rinsä,
jotka kaikki ovat naisia, ja
tuhansia muita naisia, kaikkien sotilaiden
tulisieluisia, kunnioitettaxna äitejä,
toimivat maailman mittakaavassa
demokratian puolesta fasismia
vastaan. Kysjrmys on kansainx^äli-nen,
pyrkimys ja tahto yhteinen.
vYmmärtäkäänune se oikein.
Eipä silti, että hän olisi kokenut rouvan
puolelta, joka oli virkamiehen
leski, vastenmielistä kohtelua. Pikemminkin
päinvastoin. Rouva osoitti
harvinaista ymmärtäväisyyttä asuk-kinsa
pienille syrjähypyille. Hieno-luonteisena,
pitkän ja monivaiheisen
elämän koulimana hän osasi olla närkästymättä
niistä keskeytyksistä, joita
hän silloin tällöin sai todeta ansio-lähteissään.
Maunon pelko ei siis
johtunut siinä suhteessa ikäyiltä yllätyksiltä.
Sen sijaan enemmän alinomainen
myötätunto, aina kohtelias
puheensavy oli omiaan herättämään
ahdistavaa apeutta, nostattamaan häpeän
aaltoja Maunon sisimmässä.
Siksi Mauno koet tikin keskittyä
kaikella tarmollaan keksimään keinoja,
millä selviytyä pälkähastäi Hän
oh työntänyt luotaan ilman armoa
livistämisen tilaisuuden, ainoan ehkä
tehokkaan ratkaisun koko pulmalle.
Moiseen hän ei sentään tarrautuisi.
Sitä hänen ei ollut tarvinnut tehdä
koskaan ennenkään. Samoin hän hylkäsi
monia muita enemmän tai vähemmän
kyseenalaisia, jopa mahdot--
tomiakin ehdotuksia.
Mauno mietti miettimistään. Hän
kulki huoneessa edestakaisin. Istui
joskus hetkeksi. Jatkoi taas epätoivoista
vaellustaan siinä kahdentoista
neliömetrin kehässä, minkä hänen
lattiatilansa käsitti.
Vihdoin Maiino henkisen väsymyksen
valtaamana oli luopua jo kaikista
ponnistuksista. Silloin hän yht'äkkiä
luuli löytäneensä aivan käden ulottu-
Samassa kuului ovelta hiljainen,
tuttu koputus.
— Sisään. Olkaa hyvä.
Ikäänkuin hiukan kainostellen hiihti
emäntä huoneeseen.
—En kai vain häiritse?
— Ette lamkaan. Päinvastoin oli
tulonne erinomainen onnellinen sattuma.
Oikeastaan hiukan sitä odot-telinkin.
Muistan olevani velkaa
enemmän kuin tavallisesti.
— Tarkoitukseni ei ollut vaivata
Teitä kesken työtänne arkipäivän
huolilla. Muutoin vain pistäydyin
katsomaan, kun ei moneen toviin ole
tavattu. Kuinka olette voinut? (Rouvan
onnistui täysin jättää mainitsematta
Varsinainen asiansa. Hänelläkin
oli väliin joitakin vaikeuksia menojen
peittämiseksi. Nyt häneltä
puuttui muutama kymmenen markkaa
viimeisestä veroerästä).
— /V^alitettavasti minulla ei ole
tarvittavia rahoja juuri käsillä, jatkoi
Mauno toimeliaana, harvinaisen
toimeliaana. Mutta tunnin kuluttua
voin suorittaa kaiken, jopa korkoineen,
hän lisäsi. Minulla on postissa
kirjattu kirje:
— On hauskaa, että pääsette seikasta,
jonka on täytynyt varmasti
tuntua JTeistä hyvin kiusalliselta.
Älkää antako moisten murheiden vain
liiaksi painaa huoruuttanne. Onhan
niistä tähänkin asti aina selvitty.
Näkemiin!
Näin sanottuaan rouva taas hiipivin
askelin nopeasti poistiii.
Mauno valitsi enempää tarkastelematta
suuren nipun kirjoja ja lähti
miltei juoksujalkaa ensimmäiseen antikvariaattiin.
Hän laski saavansa
kokoon runsaasti yli vuokrarästin.
Olihan joukossa arvokkaita kurssi-
KIRJ. LALLI
. . . . *j. .
Taas talven kahleet poikki on
ja kasvot kuurnat auringon.
Saan nähdä aamun kuulakkaan
ja luonnon juhlapuvussaan.
On vihryt maan nyt verhona
ja päivän kaari korkea,
ilmassa, maassa ilo soi,
tai lempeäkö liekin, oi!
Kun näen, kuulen kaikki nää,
herkimmät tunteet heräfdä. '
Tää ai k' on uutten toive id e n,
tää, aik' on nuoren sydämen.
Pois tekis mieli kiitämään
kauaksi, onnen etsintään,
vaan enpä voi, mun siipen' on.. .
työkahieissa niin voimaton.
Vaan kerran vielä voimaa saan
ja lennän reunaa tämän maan,
ja katson, onko onnea
enemmän jossain tarjona.
viita pelastuksen ankkurin. Kirjois- kirjoja, Hän oli hiukan hengästynyt
sa, jotka hän oli kutakuinkin tyys- päästessään perille,
tin unohtanut ja joita hän ei ainakaan
lähitulevaisuudessa uskonut mitenkään
tarvitsevansa, oli vapahdus.
Hänen täytyi ihmetellä, miten ei heti
ollut tarttunut tähän pätevään ja
yksinkertaiseen onnenkojttiin. Kun
hän sen nyt tapasi, hän ilahtuneena
huudahti:
— Heureka! Keksijän nerous ei
ole vielä kuollut.
— Tehdäänkö kauppaa?
— Riippuu kauppatavarasta, vastasi
kuiva, harmaaihoinen ja iästään
huolimatta itsekin jollakin lailla an-läjään),
ovat jo vanhentuneita. Toisia
kysytään harvoin. Aikaisemmat
niteet olisivat käyttökelpoisempia.
Ainoat, joista voi jotakin maksaa
ovat oikeastaan vain nuo pari kolme
romaania. Tehkää tarjouksenne tämän
perusteella.
Ensimmäinen innostus Maunolta
hävisi. Koko hänen luottavainen hyväntuulisuutensa
oli mennyttä.
— Viisikymmentä markkaa, iiän
vastasi.
— Neljäkymmentä on korkein tarjoukseni,
lausui kauppias.
— Olkoon. En viitsi kuljettaa niitä
takaisinkaan, tokaisi Mauno ylimielisesti.
Tästä hinnasta Mauno myi esikois-oikeutensa.
Häntä kaiveli ennen kaikkea se,
tilkkinen, muumiomainen kauppias, että nämä rahat eivät emännälle eM
Mauno levitteli teoksensa pöydälle.
Kauppias selaili niitä vähän ja heitti
sitten ne eri läjiin.
— Paljonko tahdotte? Useimmat,
kuten näette (hän viittasi suurimpaan
riittäisikään. Palatessaan ei hän
kohta rientänyt hänen luokseen, vaan
viivytteli viivyttelemistään. Vihdoin
hän kooten rohkeutensa astui rouvan
huoneeseen.
— Valitettavasti sain vain vähän
rahaa. Tuleeko rouva toimeen aluksi
neljänäkymmenellä markalla. Haluaisin
pitää myös hiukan itselleni.
Kohta saan kyllä lisää.
— Se riittää tällä kertaa minulle
mainiosti. Kiitoksia vain.
Yksinäisessä huoneessaan Mauno
istui vieläkin enemmän yksin kuin
ennen. Hänen olisi tehnyt mieli huvittelemaan.
Se oli ollut hänen tavallisin
iltaohjelmansa. Tai oikeastaan
ei hän nyt sellaista oNkaan
halunnut. Hän olisi pikemminkin
tahtonut hiukan lukea. Mutta hänellä
ei ölhit enää tarpeellisia
jaja. Alakuloisena ja väsyneenä hänet
vasta myöhäinen uni vapautti
kaivelevista ajatuksista.
Geneven työtoimisto
kerää tilastoja
GENEVE, Sveitsi. Kansainlii*
ALLE 10'TUUMA1SET
Riistanvanija Gate mittaamassa
kalastuksim avauspäivänä St. Law-rencella
erään kaunokaisen toronto-
—^TAKAISL^ VETEEN!
laisen onkijan kaloja, jotka olivat
enimmäkseen, ahmittaisia. Auttaneeko
hymy f
ton Työjärjestön konferenssi, pka
kooUa täällä, on yksimielisesti pa«
tänyt ryhtyä keräämään p a » - J
työaikatilastoja'kautta maailm^.
Päätöksen mukaan tulee kaiKK
asianomaisten hoitaa tilastonsa^
maila tavalla ja ilmoittaa "e ^
sainväliseen työvirastoon, jossa
ilman tauhikot julkaistaan.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 2, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-07-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380702 |
Description
| Title | 1938-07-02-06 |
| OCR text | Sivu 6 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 2 PÄIVÄNÄ Pieni välikohtaus Kirj.KK. MAUNO Kaisti oli jo kaksi viikkoa asunut luotolla. Hänestä tuntui kuin ei sitä voisi enää kauan jatkua. Eipä silti, että sellainen tapaus olisi ollut jotakin uutta hänen elämässään. Päinvastoin niin oli käynyt usein ennenkin. Mauno Kaisti oli saapunut maa-seutukauppalasta kaupunkiin opiskelemaan kaksi vuotta sitten. Ensimmäinen lukukausi, jopa toinenkin, sujuivat suhteellisen mukavasti vanhempien lähetysten turvin, jotka sisälsivät, paitsi tarpeellisia vaate- ja ruokatavaroita, joka kerta myöskin hiukan rahallista käyttöpääomaa. Sopivin väliajoin nämä lähetykset edelleenkin jatkuivat. Siinä kohden ei suinkaan ollut moittilnista. Mitään muutosta ei ollut tapahtunut. Sitävastoin Maunon elintavat olivat muuttuneet. lan vaatimaton maalaisnuorukainen oli vähitellen oppinut luku jensa ohella syventymään uuden elämänympäristönsä niihin puoliin, jotka jokseenkin huomaamatta houkuttelevat altista mieltä. Ennen pitkää nämä houkutukset kasvoivat vastustamattomiksi kiusauksiksi. Ja miten ollakaan neljäntenä lukukautena, kevättalvella Mauno tunsi jo paljon paremmin huvittelun tarjoamat nautinnot kuin kansantaloudelliset perusnäkemykset ja yleiset kasvatusteoriat. Nämä uudet periaatteet eivät väin ottaneet menestyäkseen yhdessä opillisten harrastusten kanssa. Toisin sanoen Mauno joutui uhraamaan niille koko sekä henkisen että aineellisen pääomansa: Tämä olikin olennaisin syy hänen yhä uudistuviin kurssitappioihinsa, jotka äärimmäisissä tapauksissa ilmenivät erilaisina luottoväikeuksina. emännän astuvan hänen kamariinsa, emännä astuvan hänen kamariinsa. KIINAN ESTER! (Jatkoa neljänneltä sivulta) teensä. Ensin alussa me keräsimme myöskin vaatetavaraa ,ja lähetimme Kiinaan, mutta huomattuamme rahtimaksujen olevan luonnottoman korkeat luovuinune vaatetavarain keräyksestä jä lähetyksestä toistaiseksi. Nyt on kevät, jota seuraa kesii ja rahan tarve elin- ja lääketarpeiden ostamiseksi on nyt suuriarvoisempi kilin vaatetavarain keräys ja lähetys", selostaa Esther. "'No, omaisistani ja perheeni jäsenistä en tiedä yhtään mitään. He saattavat olla elossii jossakin, yhtä-h j™ he saattavat olla kaikki kuolleena, kamalan hyökkäyssodan jalkoihin tallaantuneena. Sellaiset ihmiset jotka eivät ole sotatilannetta ja sen hirvittävää riehuntaa nähneet ja kuulleet, saattavat olla ainoastaan myötämielisiä ja avuliaita avustustoiminnassamme, mutta he eivät voi täysin ymmärtää sotatilannetta käytännössä", selostaa Esther edelleen. ' * • • • • " ' . Espanjalla on La Passiona riansa, Ruotsilb Kaisansa, Kiinalla Esthe-rinsä, jotka kaikki ovat naisia, ja tuhansia muita naisia, kaikkien sotilaiden tulisieluisia, kunnioitettaxna äitejä, toimivat maailman mittakaavassa demokratian puolesta fasismia vastaan. Kysjrmys on kansainx^äli-nen, pyrkimys ja tahto yhteinen. vYmmärtäkäänune se oikein. Eipä silti, että hän olisi kokenut rouvan puolelta, joka oli virkamiehen leski, vastenmielistä kohtelua. Pikemminkin päinvastoin. Rouva osoitti harvinaista ymmärtäväisyyttä asuk-kinsa pienille syrjähypyille. Hieno-luonteisena, pitkän ja monivaiheisen elämän koulimana hän osasi olla närkästymättä niistä keskeytyksistä, joita hän silloin tällöin sai todeta ansio-lähteissään. Maunon pelko ei siis johtunut siinä suhteessa ikäyiltä yllätyksiltä. Sen sijaan enemmän alinomainen myötätunto, aina kohtelias puheensavy oli omiaan herättämään ahdistavaa apeutta, nostattamaan häpeän aaltoja Maunon sisimmässä. Siksi Mauno koet tikin keskittyä kaikella tarmollaan keksimään keinoja, millä selviytyä pälkähastäi Hän oh työntänyt luotaan ilman armoa livistämisen tilaisuuden, ainoan ehkä tehokkaan ratkaisun koko pulmalle. Moiseen hän ei sentään tarrautuisi. Sitä hänen ei ollut tarvinnut tehdä koskaan ennenkään. Samoin hän hylkäsi monia muita enemmän tai vähemmän kyseenalaisia, jopa mahdot-- tomiakin ehdotuksia. Mauno mietti miettimistään. Hän kulki huoneessa edestakaisin. Istui joskus hetkeksi. Jatkoi taas epätoivoista vaellustaan siinä kahdentoista neliömetrin kehässä, minkä hänen lattiatilansa käsitti. Vihdoin Maiino henkisen väsymyksen valtaamana oli luopua jo kaikista ponnistuksista. Silloin hän yht'äkkiä luuli löytäneensä aivan käden ulottu- Samassa kuului ovelta hiljainen, tuttu koputus. — Sisään. Olkaa hyvä. Ikäänkuin hiukan kainostellen hiihti emäntä huoneeseen. —En kai vain häiritse? — Ette lamkaan. Päinvastoin oli tulonne erinomainen onnellinen sattuma. Oikeastaan hiukan sitä odot-telinkin. Muistan olevani velkaa enemmän kuin tavallisesti. — Tarkoitukseni ei ollut vaivata Teitä kesken työtänne arkipäivän huolilla. Muutoin vain pistäydyin katsomaan, kun ei moneen toviin ole tavattu. Kuinka olette voinut? (Rouvan onnistui täysin jättää mainitsematta Varsinainen asiansa. Hänelläkin oli väliin joitakin vaikeuksia menojen peittämiseksi. Nyt häneltä puuttui muutama kymmenen markkaa viimeisestä veroerästä). — /V^alitettavasti minulla ei ole tarvittavia rahoja juuri käsillä, jatkoi Mauno toimeliaana, harvinaisen toimeliaana. Mutta tunnin kuluttua voin suorittaa kaiken, jopa korkoineen, hän lisäsi. Minulla on postissa kirjattu kirje: — On hauskaa, että pääsette seikasta, jonka on täytynyt varmasti tuntua JTeistä hyvin kiusalliselta. Älkää antako moisten murheiden vain liiaksi painaa huoruuttanne. Onhan niistä tähänkin asti aina selvitty. Näkemiin! Näin sanottuaan rouva taas hiipivin askelin nopeasti poistiii. Mauno valitsi enempää tarkastelematta suuren nipun kirjoja ja lähti miltei juoksujalkaa ensimmäiseen antikvariaattiin. Hän laski saavansa kokoon runsaasti yli vuokrarästin. Olihan joukossa arvokkaita kurssi- KIRJ. LALLI . . . . *j. . Taas talven kahleet poikki on ja kasvot kuurnat auringon. Saan nähdä aamun kuulakkaan ja luonnon juhlapuvussaan. On vihryt maan nyt verhona ja päivän kaari korkea, ilmassa, maassa ilo soi, tai lempeäkö liekin, oi! Kun näen, kuulen kaikki nää, herkimmät tunteet heräfdä. ' Tää ai k' on uutten toive id e n, tää, aik' on nuoren sydämen. Pois tekis mieli kiitämään kauaksi, onnen etsintään, vaan enpä voi, mun siipen' on.. . työkahieissa niin voimaton. Vaan kerran vielä voimaa saan ja lennän reunaa tämän maan, ja katson, onko onnea enemmän jossain tarjona. viita pelastuksen ankkurin. Kirjois- kirjoja, Hän oli hiukan hengästynyt sa, jotka hän oli kutakuinkin tyys- päästessään perille, tin unohtanut ja joita hän ei ainakaan lähitulevaisuudessa uskonut mitenkään tarvitsevansa, oli vapahdus. Hänen täytyi ihmetellä, miten ei heti ollut tarttunut tähän pätevään ja yksinkertaiseen onnenkojttiin. Kun hän sen nyt tapasi, hän ilahtuneena huudahti: — Heureka! Keksijän nerous ei ole vielä kuollut. — Tehdäänkö kauppaa? — Riippuu kauppatavarasta, vastasi kuiva, harmaaihoinen ja iästään huolimatta itsekin jollakin lailla an-läjään), ovat jo vanhentuneita. Toisia kysytään harvoin. Aikaisemmat niteet olisivat käyttökelpoisempia. Ainoat, joista voi jotakin maksaa ovat oikeastaan vain nuo pari kolme romaania. Tehkää tarjouksenne tämän perusteella. Ensimmäinen innostus Maunolta hävisi. Koko hänen luottavainen hyväntuulisuutensa oli mennyttä. — Viisikymmentä markkaa, iiän vastasi. — Neljäkymmentä on korkein tarjoukseni, lausui kauppias. — Olkoon. En viitsi kuljettaa niitä takaisinkaan, tokaisi Mauno ylimielisesti. Tästä hinnasta Mauno myi esikois-oikeutensa. Häntä kaiveli ennen kaikkea se, tilkkinen, muumiomainen kauppias, että nämä rahat eivät emännälle eM Mauno levitteli teoksensa pöydälle. Kauppias selaili niitä vähän ja heitti sitten ne eri läjiin. — Paljonko tahdotte? Useimmat, kuten näette (hän viittasi suurimpaan riittäisikään. Palatessaan ei hän kohta rientänyt hänen luokseen, vaan viivytteli viivyttelemistään. Vihdoin hän kooten rohkeutensa astui rouvan huoneeseen. — Valitettavasti sain vain vähän rahaa. Tuleeko rouva toimeen aluksi neljänäkymmenellä markalla. Haluaisin pitää myös hiukan itselleni. Kohta saan kyllä lisää. — Se riittää tällä kertaa minulle mainiosti. Kiitoksia vain. Yksinäisessä huoneessaan Mauno istui vieläkin enemmän yksin kuin ennen. Hänen olisi tehnyt mieli huvittelemaan. Se oli ollut hänen tavallisin iltaohjelmansa. Tai oikeastaan ei hän nyt sellaista oNkaan halunnut. Hän olisi pikemminkin tahtonut hiukan lukea. Mutta hänellä ei ölhit enää tarpeellisia jaja. Alakuloisena ja väsyneenä hänet vasta myöhäinen uni vapautti kaivelevista ajatuksista. Geneven työtoimisto kerää tilastoja GENEVE, Sveitsi. Kansainlii* ALLE 10'TUUMA1SET Riistanvanija Gate mittaamassa kalastuksim avauspäivänä St. Law-rencella erään kaunokaisen toronto- —^TAKAISL^ VETEEN! laisen onkijan kaloja, jotka olivat enimmäkseen, ahmittaisia. Auttaneeko hymy f ton Työjärjestön konferenssi, pka kooUa täällä, on yksimielisesti pa« tänyt ryhtyä keräämään p a » - J työaikatilastoja'kautta maailm^. Päätöksen mukaan tulee kaiKK asianomaisten hoitaa tilastonsa^ maila tavalla ja ilmoittaa "e ^ sainväliseen työvirastoon, jossa ilman tauhikot julkaistaan. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-07-02-06
