1944-01-01-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA, TAMMIKUUN 1 PÄIVÄNÄ
Sivu 2
1944
.. 7
(Canadan .suomalaisten viikkolehti)
Published and prlnted by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Reglstered *a.t the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
TUaashinnat:
1 vk, ....................$2.00
6 kk. . . . . . . . . . . ....... 1.10
3 kk. . . . . . . . . . . . ....... .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. ...........-.........$2.50
6 kk. 1.40
Suomeen ja munaHe ulkomaille:
1 vk. . . . . . . . .,.......$3.00
6'klc* ^*•«••*•'•*••«•.• •>*•'••
lekki ilmestyy Jokaisen viikon lau-t.
l2-sivuisena. sisältäen parasta
%aiinökirjallista luettavaa kaikilta aloil-
•.ta.': •
Asiamiehille myöhnnetään 20 prosentin
palkkio.;
pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
• ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi-
-tushinta 40 senttiä palstatuumalta ja'
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
' maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
!50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
kiitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
-ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
.lähetettävä maksu etukäteen,
r. y Kaikki Liekille tarkoitetut mäksu-Ösöitukset
pn ostettava kustantajan ni-
.:meeh: Vapaus -Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub-
Mishing Company Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbtiry, Ontario
Toimittaja A. Päiviö
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
Sndbiiry« Olit.
Toimituksen kulmasta
Tässä vuoden päässä, katsahtaessa
jälkeenpäin, tulee mieleen kysymys:'
miten olemme tämän.lehtenime kanssa
niinkin onnellisesti tämän vuoden
taivaltaneet? Ja vastaus oh heti valmis
: sen ovat aiheuttaneet lehtemme
• ystävät ja avustajat, levittäjät ja ky-
.näilrjät — kaikki te, jotka olette ol-
, leet kanssamme kiinteässäyhteistyös-'
: sä. Teille siitä kuuluu vilpitön kiitos.
Tekisi' mieli luetella joukko nimiä,
joille aivan ertyisesti on lausuttava
kiitokset siitä ahkeruudesta, millä he
ovat lehtemme.sisältöä rikastuttaneet,
mutta ovathan he lukijoillemme niin
tuttuja, että heidät, muistetaan mai-futsemattäkin,
^ TMrvinneeko tuota sanM^aan, että
muta vuotta alkaessa toivomme tuon
• onnea tuottaneen yhttistoiiiiinnan
•jatkuvan; toivomme avu^täjaimme
jaksavan edelleenkin ponnistella eli
toisin sanoen saavan ponnistelustaan
'tuntea tyydytystä, iloa siita,4tiä voivat
tuhansille l^Htemine ptkijittlle antaa
jotakin hyvää.
Miten ovat asiat seuraavassa vuo-denvaihieessa?
Onko jo rdiiha vai
vietäkö on taisteltava, vieläkö on uhrattava
ainetta ja verta? .Noita
kyselemme, emmekä varmaa vastausta
saa. Mutta kaiken todennäköisyyden
mukaan meistä tuntuu, että vihollinen
on jo silloin lyöty ja rauhan
rakennustyöt alettu. Kuinka toiselta
silloin tuntuukaan uudenvuoden vastaanotto,
jopa niistäkin, jotka ovat
joutuneet voiton hyväksi raskaita uhreja
ahtamaan.
Toivokaamme parhainta, itsellemme
ja kaikille.— AP,
viraston iimoitetaan ottavan erätois-painoksen
tunnetun slaavilaissjinntyi-sen
amerikalatsen kirjailijan ^Louis
Adamicin .kirjasta, "The Native's
Return", jota sitten jaetaaii-^tilai-deti
luettavaksi. Painoksen, jolÄ tulee
ta^uk^oä, sanotaan V4t»9'ö^van
miljooniin Icappaleisiin, j a - l ä ^ on
hyvtiksynyt sotilaiden luettavaksi
Gouncil 6f Books in Wartnnc-nimi-
Kien neuvosto.
Wirihiiigton -StÄ^lehdessa. protes-teerattiin
tätä kirjan kustanfanilsta
uoden
Taas katsomme kuljetun taipalen taa
sekalaisella syyttäjän miellä,
niin paljon jäi jälelle korjattavaa,
niin paljon on erhettä siellä.
— Et korjata voi, soi kaikuna vaan,
ei palaja menneket^ milloinkaan,
uus* päivä on eläjän eessä.
Vaan kokemus, aika jos opettanee,
sen kuuntele kultaista kieltä;
ken elämän arvoja punnitsee,
on .löytävä neuvoja sieltä. .
Kun tietäen Mhrimmeiuiimmme
jaiarmöUaJtaistM^kannämMd^
niin voitonkin ihallita voimme.
Sitätarnwalaida, jos laulaja oot,' -
joka'kuorossa kunniakkaassa,
sitä tykit Ja työtorvet soittakoot
tän aikamme'marssina npaassa.
^Koko kansassa sen joka yksilöön
iskuvoimana tarmo seMmetkÖön
pedon surmaksi,[turvaknrailhan.
7a ratikan liivinä jatkuv^ :
samatahti mi taistossa johti;
on ihmisen^pytkimysilappumaton
vapautta:ja onnea'Jeähti.
iEi niin että vain,'joku karva sen saa,
vaan ^kaikilla onhdkason^kotimaa,
on ^lämänturva ijarauha.
Olen jostainlukenut, että elämä on
kuin lumivuoreHe nousua. Tuossa
lumivuorta katsellessa se juolahti mieleeni.
Ensin väifi laaksoa, jonka-pohjalla
joki on uomannut itselleen väylän rja
kukkaisniittyjä "kahden puolen. Sitten
vähän . nousuaj rosoista rinnettä,
pienempää seetrimetsää, hirmuk«n-toja,
kertomassa sahan ja kirveen
työstä, suurempua puita, lehtikuusia,
valkomäntyjä ,
Ja sitten taas tasaisempaajr^ehti--
metsää, nurmikenttiä, siellä jossain
polun mutkassa elämälle kaikki tärkeä
toveri. Tasaista käsikädessä nousua,
tulevaisuuden toiveita, eteenpäin
yritystä — työtä. Metsät muuttuvat
pienemmiksi, pieniä kuusia, hiekka-
Vieremiä, sorajyrkänteitä.
Pensaikkoa, vaivaiskasvullisuutta,
taustalla paikoitellen pystysuoraan
"kohoava kallion seinä rosoisena, huimaavaan,
korkeuteen ulottuvana.
Ja tuossa jo paljaalla kalliolla lumipäiviä
ja kylmää uhkuvia jäävirtoja,
kunnes nekin kangistuvat ja kaiken
yllä on tasainen valkoinen lumikenttä.
Huipulla! Mikä ylevä näköala,
takana koko maailma ja ylhäällä vastassa
vain avaruus.
Harvat vain pääsevät huipulle, hyvin
harvat ja useimmalta on matkan
varrella väsynyt toveri jonkin jyrkänteen
juurelle, jaksamatta ponnistella
• eteeijpäin yhdessä.
Nyt taas vaihtuu kalenteri, uusi
askel elämämme lumivuorelle nousussa.
vKuinkahan;jäksairarte ponnistel-
' k tällä .yrityksellä ja m moni
meistä väsyykään viimeisen jyrkän-teensä
juurelle.
'Ja monihan on: titlossa vasta niit-tyaukeille
koivujen keskelle, siellä
kohdatakseen toverinsa. Heille toivotamme
parhainta onnea, sillä elä-
—mällä-oh myöskin onneakin meidän
varallemme varattuna.
Mutta mentiinpähän missä tahansa,
tehtäköön parhaamme vuorelle kiivetessä;
kuta ylemmä pääsemme, sitä
avarammat näköalathan silmää
kohtaa.
Vakavaa, tämä on vähän liian vakavaa
näin pakinan palasena, miitta
uuden kalenterin seinälle asettaminen
tuo joka vuosi samaiseir kaihoisan
tunteen, joka saa arvailemaan, että
mitähän taas tämän uudea kalenterin
aikana taipahtuukaan — ehkä jotain
odottamatonta, suurta —
Ja vanhaa kalenteria pobheittäessä
täytyy tunnustaa, ettemme ole yhtään
viisaampia kuin vuoden alussakaan.
Toivotamme nyt vain lopiiksi kaikille
Liekin ystäville, että uusi kalenteri
toisi mitä parhainta onnea alkavalle
vuodelle.
VIENO
' • - - • -
V, apurin eämä
3MATKALL.\ ,
Ensikertalainen istui junan puisella
penkillä. Sydänalassa tuntui outo
tunnelma ^—taisi olla matkakuumet-ta.
Päivä oli harmaa ja ikävä, Lu-tniräntää
satoi vaunun ikkunaa vasten
ettei ulo^ nähnyt ©hi kiitäviä maisemia.
,
vastaain etusivun toimituskirjoituk-sessa,
jossa kirjan väitettiin sisältä-van
'/vasemmistolaisia vanai&unio-uiaatteita"
|a olevan konununistisen.
Valpuri tarkasteli matkäkumppa-neitaan.
Vastapäätä istui pellavatukkainen,
pyiireämuotoinen ja kes-ki-
ikäinen maalaisisäntä. Hänen vierellään
lihavahlainen eukko lapsen
kanssa. Lapsi torkkui emännän reittä
vasten, ja emäntä välim haikeasti
haukotteli. Vaunussa oli tukahduttava
ilma ja kostea haju levisi ihmis-ten
vaatteista.
Maalaisisäntä tirkisteli leikkisillä
silmiHäan. Valpuria, joka oH. vaunun
nurkkaan painautunut ikkunauj pie-kirje
Liekille
Rakas Liekki!
Lämpöiset terveiset sinulle »täältä
lämpöisestä ja sumuisesta Vancouverista..,
^."
Sinä Liekki olet jo iso tyttönen ja
minä sinua nyt vasta ensi kerran pu-huttelenr
Minulle näes tuli sinulle
asiaa, älä nyt pahasti säikähdä jbs sinulta
jotain kysyn. En ol§ ankara
sinulle; Katsos asia on näin. Minä
musta, tihrusilmä Kottarainen tykkään
kirkkaista ja helisevistä Helmistä
ja minulla olikin sellainen, mutta
minä sen kadotm.. .Siitä on jokseenkin
vuosi kulunut kun mmä sen
helinän, eräänä talvijpäivänä, peräs-säni
kuulin... Perästä pain kuulin
kuitenkin että sinä L I E K K I tyttö olit
ollut Helmeni kanssa Woodland-lVas-hingtonin
vuoristotiellä samana talvipäivänä
. . . Mihin sinä sen Helmeni
panit? Vai kadotitko sinäkin sen? ..
Olisin sinulle Liekki kulta' oikein
kiitollinen jos voisit minulle jotain
tietoa Helmestäni antaa. Tässä joulusiivoja
tehdessä löysin pienen runo-teolsen
ja sitä katsellessa kuulin taas
Helmeni helinän ja päätin löytää sen.
Siksi minä heti sinua kovistelemaan
Älä nyt hermostu ja pelkää, jos
vaikka et voisikaan auttaa minua
Helmeni etsinnässä. Paljonhan sitä
näinä päivinä hukkuu ja häviää, eikä
ketään voi syyttää ja kun vuosi taasen
on vierähtänyt yaikka Kottarainenkin
olisi hävinnyt, ei olisi enää
täällä kirkkautta tiifkisCelemässa eikä
Helmien helinää kuulemassa.
Onnellista uuttavuotta Liekille ja
Liekin perheelliei .,
K O T T A R A I N ^
leen, ja aatoksensa leijailivat kaukana,
matkojen päässä. Hetken päästä
isäntä rykäisi. Taisi olla puhetovfrv
ria väillä, koska änantä"HanerrSäärellään
oli torkahtanut.
"Outtako työ hyvinnii kaokoo?"
kysyi isäntä nykäisten Valpuria polveen.
Hän nähtävästi aloitti "ristikuulustelun".
"Tuolta K:n kaupungin takaa
olen, peräkylältä."
"Kenenkä työ outta lapsia?"
"Olenpahan erään Inkei^Viian tyttö."
^
"Onko se leskj?"
"On." ^ v
"Onko perettä?"
"On, mutta ovat maailmalla."
"No, määttäkö kaovassii?"
"Ka, aivan Kotkaan asti", sanoi
Valpuri vakuuttavasti, ja hänestä
tuntui että Kotka oli maailman toisella
äärellä.
"Vae että Kotkaan! No mittee
työ sinne?"
"Mieheni luo . . ."
"Elekee nyt piästelkö perättömiä
— eihän tuommonen keskenkasvunen
tok liene naemisissa. Onneanne
muuten lienette mänössä koettami»ö'.j
Sen minä sanon, että elekee antoo pa-holaeselle'
valtoo. , Siellä suuressa j
moalimassa on suuret viettelykset. Ja |
se paholaenen se nappoo koko tytön,
kun outta nuin piennii.'*
Vakuutuksfeksi avioliitostaan antoi
Valpuri isännän kurkistaa sormusta
sormessaan vedettyään käsineet käsistään.
Ja näytti hän lopulta u^o;]
van asian todeksi.
Puheliasta kumppaniakin alkoi jo
nukuttaa. Päänsä nytkähti silloin
tällöin, ja joka kerta ukkokin havafr-tui.
Niin miltähän tunttinee sieHä
"viettelyksiä täynnä olevassa ma^l
massa" — tuumaili Valpuri itsekseen|
ja painoi hänkin sihnansä'kiinni.
Jciu rykäisi peilin
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 1, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-01-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki440101 |
Description
| Title | 1944-01-01-02 |
| OCR text | LAUANTAINA, TAMMIKUUN 1 PÄIVÄNÄ Sivu 2 1944 .. 7 (Canadan .suomalaisten viikkolehti) Published and prlnted by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Reglstered *a.t the Post Office Dept., Ottawa, as second class matter: TUaashinnat: 1 vk, ....................$2.00 6 kk. . . . . . . . . . . ....... 1.10 3 kk. . . . . . . . . . . . ....... .60 Yhdysvaltoihin: 1 vk. ...........-.........$2.50 6 kk. 1.40 Suomeen ja munaHe ulkomaille: 1 vk. . . . . . . . .,.......$3.00 6'klc* ^*•«••*•'•*••«•.• •>*•'•• lekki ilmestyy Jokaisen viikon lau-t. l2-sivuisena. sisältäen parasta %aiinökirjallista luettavaa kaikilta aloil- •.ta.': • Asiamiehille myöhnnetään 20 prosentin palkkio.; pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään. • ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi- -tushinta 40 senttiä palstatuumalta ja' kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin ' maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä !50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai kiitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä -ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on .lähetettävä maksu etukäteen, r. y Kaikki Liekille tarkoitetut mäksu-Ösöitukset pn ostettava kustantajan ni- .:meeh: Vapaus -Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub- Mishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbtiry, Ontario Toimittaja A. Päiviö Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: Sndbiiry« Olit. Toimituksen kulmasta Tässä vuoden päässä, katsahtaessa jälkeenpäin, tulee mieleen kysymys:' miten olemme tämän.lehtenime kanssa niinkin onnellisesti tämän vuoden taivaltaneet? Ja vastaus oh heti valmis : sen ovat aiheuttaneet lehtemme • ystävät ja avustajat, levittäjät ja ky- .näilrjät — kaikki te, jotka olette ol- , leet kanssamme kiinteässäyhteistyös-' : sä. Teille siitä kuuluu vilpitön kiitos. Tekisi' mieli luetella joukko nimiä, joille aivan ertyisesti on lausuttava kiitokset siitä ahkeruudesta, millä he ovat lehtemme.sisältöä rikastuttaneet, mutta ovathan he lukijoillemme niin tuttuja, että heidät, muistetaan mai-futsemattäkin, ^ TMrvinneeko tuota sanM^aan, että muta vuotta alkaessa toivomme tuon • onnea tuottaneen yhttistoiiiiinnan •jatkuvan; toivomme avu^täjaimme jaksavan edelleenkin ponnistella eli toisin sanoen saavan ponnistelustaan 'tuntea tyydytystä, iloa siita,4tiä voivat tuhansille l^Htemine ptkijittlle antaa jotakin hyvää. Miten ovat asiat seuraavassa vuo-denvaihieessa? Onko jo rdiiha vai vietäkö on taisteltava, vieläkö on uhrattava ainetta ja verta? .Noita kyselemme, emmekä varmaa vastausta saa. Mutta kaiken todennäköisyyden mukaan meistä tuntuu, että vihollinen on jo silloin lyöty ja rauhan rakennustyöt alettu. Kuinka toiselta silloin tuntuukaan uudenvuoden vastaanotto, jopa niistäkin, jotka ovat joutuneet voiton hyväksi raskaita uhreja ahtamaan. Toivokaamme parhainta, itsellemme ja kaikille.— AP, viraston iimoitetaan ottavan erätois-painoksen tunnetun slaavilaissjinntyi-sen amerikalatsen kirjailijan ^Louis Adamicin .kirjasta, "The Native's Return", jota sitten jaetaaii-^tilai-deti luettavaksi. Painoksen, jolÄ tulee ta^uk^oä, sanotaan V4t»9'ö^van miljooniin Icappaleisiin, j a - l ä ^ on hyvtiksynyt sotilaiden luettavaksi Gouncil 6f Books in Wartnnc-nimi- Kien neuvosto. Wirihiiigton -StÄ^lehdessa. protes-teerattiin tätä kirjan kustanfanilsta uoden Taas katsomme kuljetun taipalen taa sekalaisella syyttäjän miellä, niin paljon jäi jälelle korjattavaa, niin paljon on erhettä siellä. — Et korjata voi, soi kaikuna vaan, ei palaja menneket^ milloinkaan, uus* päivä on eläjän eessä. Vaan kokemus, aika jos opettanee, sen kuuntele kultaista kieltä; ken elämän arvoja punnitsee, on .löytävä neuvoja sieltä. . Kun tietäen Mhrimmeiuiimmme jaiarmöUaJtaistM^kannämMd^ niin voitonkin ihallita voimme. Sitätarnwalaida, jos laulaja oot,' - joka'kuorossa kunniakkaassa, sitä tykit Ja työtorvet soittakoot tän aikamme'marssina npaassa. ^Koko kansassa sen joka yksilöön iskuvoimana tarmo seMmetkÖön pedon surmaksi,[turvaknrailhan. 7a ratikan liivinä jatkuv^ : samatahti mi taistossa johti; on ihmisen^pytkimysilappumaton vapautta:ja onnea'Jeähti. iEi niin että vain,'joku karva sen saa, vaan ^kaikilla onhdkason^kotimaa, on ^lämänturva ijarauha. Olen jostainlukenut, että elämä on kuin lumivuoreHe nousua. Tuossa lumivuorta katsellessa se juolahti mieleeni. Ensin väifi laaksoa, jonka-pohjalla joki on uomannut itselleen väylän rja kukkaisniittyjä "kahden puolen. Sitten vähän . nousuaj rosoista rinnettä, pienempää seetrimetsää, hirmuk«n-toja, kertomassa sahan ja kirveen työstä, suurempua puita, lehtikuusia, valkomäntyjä , Ja sitten taas tasaisempaajr^ehti-- metsää, nurmikenttiä, siellä jossain polun mutkassa elämälle kaikki tärkeä toveri. Tasaista käsikädessä nousua, tulevaisuuden toiveita, eteenpäin yritystä — työtä. Metsät muuttuvat pienemmiksi, pieniä kuusia, hiekka- Vieremiä, sorajyrkänteitä. Pensaikkoa, vaivaiskasvullisuutta, taustalla paikoitellen pystysuoraan "kohoava kallion seinä rosoisena, huimaavaan, korkeuteen ulottuvana. Ja tuossa jo paljaalla kalliolla lumipäiviä ja kylmää uhkuvia jäävirtoja, kunnes nekin kangistuvat ja kaiken yllä on tasainen valkoinen lumikenttä. Huipulla! Mikä ylevä näköala, takana koko maailma ja ylhäällä vastassa vain avaruus. Harvat vain pääsevät huipulle, hyvin harvat ja useimmalta on matkan varrella väsynyt toveri jonkin jyrkänteen juurelle, jaksamatta ponnistella • eteeijpäin yhdessä. Nyt taas vaihtuu kalenteri, uusi askel elämämme lumivuorelle nousussa. vKuinkahan;jäksairarte ponnistel- ' k tällä .yrityksellä ja m moni meistä väsyykään viimeisen jyrkän-teensä juurelle. 'Ja monihan on: titlossa vasta niit-tyaukeille koivujen keskelle, siellä kohdatakseen toverinsa. Heille toivotamme parhainta onnea, sillä elä- —mällä-oh myöskin onneakin meidän varallemme varattuna. Mutta mentiinpähän missä tahansa, tehtäköön parhaamme vuorelle kiivetessä; kuta ylemmä pääsemme, sitä avarammat näköalathan silmää kohtaa. Vakavaa, tämä on vähän liian vakavaa näin pakinan palasena, miitta uuden kalenterin seinälle asettaminen tuo joka vuosi samaiseir kaihoisan tunteen, joka saa arvailemaan, että mitähän taas tämän uudea kalenterin aikana taipahtuukaan — ehkä jotain odottamatonta, suurta — Ja vanhaa kalenteria pobheittäessä täytyy tunnustaa, ettemme ole yhtään viisaampia kuin vuoden alussakaan. Toivotamme nyt vain lopiiksi kaikille Liekin ystäville, että uusi kalenteri toisi mitä parhainta onnea alkavalle vuodelle. VIENO ' • - - • - V, apurin eämä 3MATKALL.\ , Ensikertalainen istui junan puisella penkillä. Sydänalassa tuntui outo tunnelma ^—taisi olla matkakuumet-ta. Päivä oli harmaa ja ikävä, Lu-tniräntää satoi vaunun ikkunaa vasten ettei ulo^ nähnyt ©hi kiitäviä maisemia. , vastaain etusivun toimituskirjoituk-sessa, jossa kirjan väitettiin sisältä-van '/vasemmistolaisia vanai&unio-uiaatteita" |a olevan konununistisen. Valpuri tarkasteli matkäkumppa-neitaan. Vastapäätä istui pellavatukkainen, pyiireämuotoinen ja kes-ki- ikäinen maalaisisäntä. Hänen vierellään lihavahlainen eukko lapsen kanssa. Lapsi torkkui emännän reittä vasten, ja emäntä välim haikeasti haukotteli. Vaunussa oli tukahduttava ilma ja kostea haju levisi ihmis-ten vaatteista. Maalaisisäntä tirkisteli leikkisillä silmiHäan. Valpuria, joka oH. vaunun nurkkaan painautunut ikkunauj pie-kirje Liekille Rakas Liekki! Lämpöiset terveiset sinulle »täältä lämpöisestä ja sumuisesta Vancouverista.., ^." Sinä Liekki olet jo iso tyttönen ja minä sinua nyt vasta ensi kerran pu-huttelenr Minulle näes tuli sinulle asiaa, älä nyt pahasti säikähdä jbs sinulta jotain kysyn. En ol§ ankara sinulle; Katsos asia on näin. Minä musta, tihrusilmä Kottarainen tykkään kirkkaista ja helisevistä Helmistä ja minulla olikin sellainen, mutta minä sen kadotm.. .Siitä on jokseenkin vuosi kulunut kun mmä sen helinän, eräänä talvijpäivänä, peräs-säni kuulin... Perästä pain kuulin kuitenkin että sinä L I E K K I tyttö olit ollut Helmeni kanssa Woodland-lVas-hingtonin vuoristotiellä samana talvipäivänä . . . Mihin sinä sen Helmeni panit? Vai kadotitko sinäkin sen? .. Olisin sinulle Liekki kulta' oikein kiitollinen jos voisit minulle jotain tietoa Helmestäni antaa. Tässä joulusiivoja tehdessä löysin pienen runo-teolsen ja sitä katsellessa kuulin taas Helmeni helinän ja päätin löytää sen. Siksi minä heti sinua kovistelemaan Älä nyt hermostu ja pelkää, jos vaikka et voisikaan auttaa minua Helmeni etsinnässä. Paljonhan sitä näinä päivinä hukkuu ja häviää, eikä ketään voi syyttää ja kun vuosi taasen on vierähtänyt yaikka Kottarainenkin olisi hävinnyt, ei olisi enää täällä kirkkautta tiifkisCelemässa eikä Helmien helinää kuulemassa. Onnellista uuttavuotta Liekille ja Liekin perheelliei ., K O T T A R A I N ^ leen, ja aatoksensa leijailivat kaukana, matkojen päässä. Hetken päästä isäntä rykäisi. Taisi olla puhetovfrv ria väillä, koska änantä"HanerrSäärellään oli torkahtanut. "Outtako työ hyvinnii kaokoo?" kysyi isäntä nykäisten Valpuria polveen. Hän nähtävästi aloitti "ristikuulustelun". "Tuolta K:n kaupungin takaa olen, peräkylältä." "Kenenkä työ outta lapsia?" "Olenpahan erään Inkei^Viian tyttö." ^ "Onko se leskj?" "On." ^ v "Onko perettä?" "On, mutta ovat maailmalla." "No, määttäkö kaovassii?" "Ka, aivan Kotkaan asti", sanoi Valpuri vakuuttavasti, ja hänestä tuntui että Kotka oli maailman toisella äärellä. "Vae että Kotkaan! No mittee työ sinne?" "Mieheni luo . . ." "Elekee nyt piästelkö perättömiä — eihän tuommonen keskenkasvunen tok liene naemisissa. Onneanne muuten lienette mänössä koettami»ö'.j Sen minä sanon, että elekee antoo pa-holaeselle' valtoo. , Siellä suuressa j moalimassa on suuret viettelykset. Ja | se paholaenen se nappoo koko tytön, kun outta nuin piennii.'* Vakuutuksfeksi avioliitostaan antoi Valpuri isännän kurkistaa sormusta sormessaan vedettyään käsineet käsistään. Ja näytti hän lopulta u^o;] van asian todeksi. Puheliasta kumppaniakin alkoi jo nukuttaa. Päänsä nytkähti silloin tällöin, ja joka kerta ukkokin havafr-tui. Niin miltähän tunttinee sieHä "viettelyksiä täynnä olevassa ma^l massa" — tuumaili Valpuri itsekseen| ja painoi hänkin sihnansä'kiinni. Jciu rykäisi peilin |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-01-01-02
