Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 1, 1944

              Sivu 8 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 1 PÄIVÄNÄ 1944-
Mary&villessa hedelmiä olin nöukfci-' vapaissa a^eriikkäaisissaolois^^ et-nut.
tä herrasväki tutustuisi palvelijoitten-
En^ kxiitenkaan epäilyksiäni; Hul-^^ rsa-vieraisiin,:.::
• dalle- ilmaissut, hautasin luulotteluni >
epävarmojen mielikuvieni unholaan^
Aloitin uuden jutun näytöskap^alees-ta^
Jpnka harjoituksista olimme tulos^
sa. Siinä keskuBtelumnie vireille- 5
lauettua avautui keittiön ovi jar—
kirkkaan sähkölampun valossa kyn-;
nyksdlä seisoi Uni vaaleanpu­naisessa
leningissä.
"Hulda, oletko se sinä?" kysyi
lady porstuaan päin, joka oli niin
pimeä ettei hän voinut ainakaan mi­nua
tuntea.
"Minä se olen, Mrs. Gunningham."
Ja Hulda nousi tubliltaän jat lähestyi
ovea, jossa lady seisoi.
"Ooo . . anteeksi! . . . hah hah!
. r ; 'Ole vain rauhassa, Hulda!" Ja
lady sulki oven Mutta samalla hän
avasi sen jälleen ja sanoi porstuaan:
"Tuo vain ppikatuttavasi keittiöön,
sisälle . : i tahi tuo ruokalnipneeseenj
taM^sdiin, minne v^^ Ole vieraasi
kanssa kuin kotonani
Ovi jäi auki ja ^lady käveli sisä-hupneisiin.
Hulda sieppasi minua, kädestä ja
veti perässään sisälle.- Sitä mentiin
eikä nunun auttanut vastaan harraa-
Myöhemniällä suoriuduin lähtöön
ja 94npinfime toisillemme hyvää yötä
• • '.,
Juurr kun, olin lähtenyt ulos ja
r Hulda sulkeutunut huoneeseensa Ien»-'
nähti Mrs* Gunningham ovesta. Hul­da
joutui ihmeisiinsä ja kääntyi kysy­vänä
tulijaan päin.
"Anteeksi, Hulda, elä tykkää pa­haa
vaikka.häiritsen sinua vielä näin
-myöhällä." Ja Mrs. Gunningham
katseli niin omituisesti, että oikein
Huldaa ihmetytti. "Kuka tämä si­nun
poikatuttavasi on?"
"Hän on suomalainen, joku vuosi
sitten tullut tähän maahan. Minä
tutustuin häneen Seattlessa — ja jo
näin hänet sitä ennen ollessani Cana-da5sä"
y selitti Hulda.
"Hulda, luuletko että hän näki
minut keittiön ovella?" kysyi Mrs.
Gunninham.
Huldaa ihmetytti Mrs. Gunning-hamin
kysely. "Vannaan hän näki
— ti^ysti hän näki. Miksi sitä ky-olevan
valaistu, Huldaa jutteli olevan­sa
kahden rouvan kanssa talossa;
Xsäntä- oli pois kaupungista,, kuten
hän aikaisemmin oli sanonut, ja butr
kriöli kesälomalla, josta ei palannut
ennenkuin ensi viikon lopulla. Niin.
he vain nuoren rouvan kanssa olivat
k^den talossa... ja. puhellessaan
Hulda yhä veti minua perässään.
Minä epäröin ja pelkkäsin. En olisi
millään halunnut näyttäytyä Uni-kukalle
näin dottamattayöUäHuldan
seurassa... ja sen lisäksi vielä hänen
kotonaan. Mutta Hulda piteli minua
kädestä ja äänekkäästi puhellen ja i -
lakoiden veti mukanaan. Pidättelin
menoamme ja koetin päästä jo etu- sinärakastunut tähän poikaan?" tiuk-käteen
selville, ettei lady sattuisi ole- kasi lady uudestaan.
• maan siinä huoneessa johon kulkum­me
kävi.
Huoneitten mahtava sisustus todis­ti,
ettei herrasväki kuulunut köyhyy-.
dessä rimpuileviin rikkaisiin,.- jotka
puutteistaan huolimatta koettavat
kynsin hampain riippua yliluokan pii­reissä.
Kaikkialla näkyi rahaa tuh­latun.
Lattiamatöista akkunaverhoi-hin
ja kattolamppuihin asti. Puhu-,
mattakaan pöydistä, tuoleista ja kai­ken
' näköisistä istuimista,'joita oli
asetettu laajojen huoneiden kaikkiin
soppiin. Niin, erjpäs rupeakaan täsr
sä katoilemaan rikkaan kodin yldlir.
sestä sisustuksesta sillä tarpeetonta on
ihailla tahi ihmetellä rikkaiden palve­lustytölle
niiden, huoneiden tahi huo-
Hulda katsoi viisaasti ja vakaasti
lädya silmiin, Jkäänkuin sanoakseen,
että sellaisia asioita puhutaan aino­astaan
. ^vertaisten tuttavien kesken.
Rakkausseikkaulut eivät sovi keskus­telun
aiheeksi rouvan ja .palvelijan
kesken. Kuitenkaan Hulda ei kerin­nyt
ääneensä ilmaista tätä mielipi­dettään,
mutta Mrs. Gunningham a-jatteli
aivan Huldan tavalla ja kohta
ensinimäiseksi tahtoi poistaa tämän
juovan heidän väliltään.
'-Hulda^ sinä olet nuori ja harvi­naisen
kaunis," .
"Kiitoksia", pisti Hulda väliin ja
molemmat naurahtivat.
"Sinäolet kaunis niinkuin minäkin.
Ja neljä viiotta takaperin -minä olin
oekalujen ^arvokkuutta, joita, he kai- köyhä tyUö niirkkuin sinä nyt olet.
ket päivät väsyksiin asti saavat nuo-, Mr. Gunnii^äm minusta-rikkaan te­hota,
kiillotelia ja pyyhiskellä., Rik- ki. Hän. antoi minulle täniän äyeri-kai^
iei^^T p ^ koraeur ; ään kodin kaikkine komeuksihöen ja
"Muuten vaini" Ja Mrs: Gimningv
ham; mietti hetken, sitten. Jiänjstah^
ti sängymlaidaille eikä:näyttänyt -kii4
rehtivänpbis.kuten^Hiilda otaksui..
Koko rakennuksen alakerta näytti Hetken vaitidon perästä hän puhui:
"Häilda> oletko sinä rakastunut
tuohon pioikaan?" •
Hulda tuli Jaiia puulla-pää^
dyksi,:e&ä- hetkeen ^sannut vastata.'
"Lady^ miksi seHaista kysytte?"
"Minulla on omat syyni..." .
"Mitä, ettekö tykkää että kuletan
poikatuttaviäni sisälle?'' kysyi:Huida .
äänenpainolla ;joka sanoi,: jotta hän
olisi vaikka ivalmis loukkaantumaan.
" E i , eij ei. Sellaista ei ollenkaan!
En minä sillä kysele. Hulda, tuo
vain sisälle tuttavasi kenen haluat,
ja; varsinkin tämäniltaisen poikatiit-tavasi
saat tuoda. Minä tarkoitin
vallan toista. Kuules, Hulda, oletko
dä, sillä Mrs. Gunningham tarttui
kiinni tähän vähäiseen kehumiseen.
"Ajatteletko todellakin niin, Hul­da?"
"Tietysti' minä niin ajattelen", va­kuutti
Hulda.
"Kuules, Hulda. Jollet sinä puhu
lilkopuolelta hampaittesi ja tahallasi
•minua vain imarrellaksesi kehu Mr.
Giinninghamiaj niin siinä tapauksessa"
sinä liityt minun ystävyyteeni ja au­tat
minua piilassa?" ^
"Autanpa hyvinkin j jos vaan minun
apuni~on teille hyödyksi", vastasi
Hulda vakuuttaen-.
"Sinä olet ainoa ihminen maailmas­sa,
joka voi minua parhaiten auttaa.
Teetkö todella, mitä pyydän sinun te­kemään?"
"Tuohon käteen!" ja Hulda.ojensi
kätensä vakuudeksi rouvallensa.
Naiset löivät kättä.
"No, entä sitten? Mitä minun nyt'
tulee tehdä?" kysyi Hulda.
"Toimesi on helppo^ ei tarvitse pes-,
tä pyykkiä-eikä mitään, työtä tehdä,>
ei muuta kuin^ herttaisesti, viehkeästi
hymyillä.'^
"Hymyillä?"
"Aivan niin, juuri prikulleenJ Si­nulla
on luonnostaan, viehkeä .suu jar
silmäsin ovat tultakiehtovaiset.",
"Roiiva nyt puhuu liikoja. Tevalr
lan imartelette minua.^- *^
"Ei.ollenkaan: Minä puhiin- tosis^ .
sani, vallan tosissani! "Rouvövpottr
nahti ylös. sängynlaidatta ja jatkoi
kiinteästi katsoen Huldaan: "Lu­paatko
h3rmyill^ ja silmääsi lirputtaav
sille miehelle,, jolle minä pyydän si
nun niin .tekemään?"
"Minä jp annoin käteni."
"Ja teetkö varmasti jiiin?"
"Aivan vamiasti! Osoittakaa vaan
inies, niin minä panen tällätayalla.
Häh, kelpaako/ tällätavalla?" ja Hul­da
-näytti käytännössä kykyjään.
Mrs. Gunningham nauroi oikein,
sydämensä pohjasta. Huldalla oli
harvinaisen hyviä luonnonlahjoja ja
näitä lahljojaah hän oli kyllin haalien
näyttämöillä: harjoitellut. Tuskinpa,
ensiluokan filmkähtikään ' olisi hä­nen
esityksilieen vertoja vetänyt.
"Hulda, aina olet itse Salome, itse
Cleopatrai Delila vai mikä sinä lienet-ki;
i! Jos sinulla vain riittäisi haluja;
niinpaljbn kuin sinulla on kykyjä/
niin kaikki vanhat ja nuoret herrat
sinä lumoaisit."
Hulda nauroi hyvillään.
"Mitä sanot Mr. Gunningham^
ta?" kysyi touva.
"Jollei hän olisi teidän miehenne^
ja jollette olisi minun ystäyättäre-;
ni — anteeksi, minun rouvani..."
Hulda hätääntjn.
"Sano vain, ystävä", pisti väliin
rouva.
" . . . niin, niin minä tekisin saman
tempun nyi kuin te, rouva, teitte nel­jä
vuotta sitten— minä menisin nai- :
misiin Mr. Gunninghamin kanssa.''
"Hurei! Eläköön!, Sinä rakas
Hulda, sinä sieppaat minun tarkoite­tut-
toiveeni haluten syliisi, tempaiset
ne mukaasi ja kiihkoilet tekemään
juuri sen jota. minä rukoilen sintin
, niin tekemään!"
"Mitä?'? kysyi Hulda silmät pyör
reinä.
"Juuri niin."
"Kuinka?"
"Aivan niinkuin sanot.
"Ettäkö minä menisin -naimisun
Mr. Guniiinghamin kan^a?'-
"PrikuHeen. niin."
"Minä?" -
"Juuri sinä!'^
"Minäkö -naisin sinun, ukkosi?''
"Nait taikka viettelet, se on sinun
vallassasi; kunhan vain houkuttelet
Mr: Gunninghamin pauloihisi. Ja
tämä tulee sinun tehdä niin, että >rainä
sen: tiedän ja että minä saan hanki*
tuksi paikalle vieraitamiehiä. Rakas
Hulda, teetkö näin minun pyyntöni
mukaan?"
Nauru katkesi ja Hulda mupttui-vakavaksi
kuin vuohi tuomiolla? *
Rouva katsoi tui|ottaen Huldalta
vastausta odottaen. ^^^^^ ^
Hulda puhui:
"Rakas rouva, minä luulin että-me
molemmat laskemme leikkiä.''
"Arvaan sen, että sinä niin luulit.
Mutta minä en ole leikitellyt tänä il­tana;
olen ilmaissut sinulle elämäni
mahtava komeus näissä palatseissa
joutaisi niissä työskentelevien työläis­ten
puolesta vietäväksi vaikka Van­hojen
kauppaan.
^ Kävellessäni Huldan rinnalla kohta
huomasin, että tämän talon haltijat
kuuluivat minun vanhempieni ikäi­siin
ihmisiin. Rikkaiden nuorempi
polvi ei enää nykyään moisia ylelli­syyden
rcMxiupesiä- vaivoikseen rus^
..taite.:.
.::Teimrne kierros rakenriuksen ala-l^
errassa^^ureoa juhlasali asti, ja
ti^cifhirvälS^ en: johtunut kohtaa-m2^
uitaI6iLnuor^ ladyä* Tietysti ei!
Eihän se olisi soveliasta edes näissä
Ien saanut rikkautta kylUkseni, yhtä
vain puuttuu nyt..." ja Mrs. Gun­ningham
jatkoi ääneti miettelyään.
Hulda katsoi myöskin ääneti, mutta
• ei ihmetellyt, sillä hän jo ennestään
tunsi herrasväen vaikeuksia.
"Minä sain tämän ylellisen elämän
pesuksi myöskin miehen — ajattele
—miehen, sellaisen vanhan äijän-koppuran,
joka kelpaisi minulle isäk­si!
Ajattdes, kuinka hulluja, ne van­hat
herräit ovat!" .
"Mr. Gunningham on miellyttävä
lierra; ei kumma Jos hän saanut tei­dät
omakseen", puolusteli Huldai.
IMutta sitä ei hänen olisi pitänyt teh-
Marilyn Soilen rimduUinen ieninkl letit "löivät laudalta"
kaikki *'Miss Advertisinfi Pin-UpLGirl" tittelin tavoUteäjat
Chicagossa. Saamansa äänimäärä ei ole tiedossamme, '