Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 12, 1938

              LAUANTAINA, MAALISKUUN 12 PÄIVÄNÄ Sivu 9
Hajamielinen diplomaatti
i Ei ole aivan tavallista, että minis-iteri
unohtaa virkahuoneeseensa suo-
Iranaisen omaisuuden. Niin kävi kui-jtenkin
joku a i k a sitten Egyptissä."
I Erään ministerin työhuoneen kassa-ikaapista
löydettiin miljoona puntaa
pullassa, eikä kukaan tiennyt, niistä
jtuo rahanmäärä öli siiine joutunut. Lo-jpiilta
päädyttiin siihen, että summa
i o l i jäänyt kassakaappiin y. 1931- ta-ipalituneessa
m i n i steriVaihdöksessa.
iMuistamattomuuden-^huippu tösiaanl^
Olet mJiuttuhut^
•:(H'
ubeissä ja muissa
. Moni lihava kala.
1 verkkoonsa.
i?at hänen parasta,
a häntä toisinaas
1 itkunsa ja voivo.
naksaaheidäniäy..
in auttanut. Mies--i
jon vaikeampi tulla-1
lan ne jopa keksi-.]
pujahtaa ulos Mr
raskin: yarakas;liei.v.
rn lähetti uhkaus-heti
sen saatöaan;;
tämä, oli hyvä apa-onut
laskea si&ia-^
iusti myös Italiaani
vaatimansa IminaiL:'
[>ulta päätökseni:
»taa RivieraUe;- Siel'
in määrin paitsi bu-avata
rikkaita-nar-i3^
ä kyniä. Naori
varansa, ja erikoi-matkalaukun,
johoD
koko omaisuutensa,
i puntaa setelefea
rain vievät rahaKS-j
kaikki oli valmiifla,
lutolla asemal!c,<}Sti51
avinmiat laukkmfii,
jBtiasiUalla-häntun-un
kädet kaulallasJ,^
ua.häntä suiiddtiin|
1 Stern tointuiÄ^
hän-ftimaahan.
featiksesi."
"Se johtuu kai siitä, että öten öllnt
^paljon anringonpaistees^--^vi^
31 varovaineii roistoiv ;^
"En koskaan ennen ptetiö^^^että:
lUudessa Seelannissa on kuuinaalnianr
i'.'- sanoi naii)eni "Mtit^. kyllä: on
auskaa, että.plet^tuÖut i&ot
lon olhit kuin tyhjä^pöissa ollessasi." .
Nainen syleili taas Haroldiji, ja tä-mietti,
että kukahan lan oikein
toi olla.. Ilmeisesti rhäh pH nai-liisissä
ja ollut Uadessa ISedannissa
[jonkin liik^siän takia^^Jä^onaista >
ahne vuotta. /Nainen kfertöo var-m
kaiken, kunljan:iiSnäle; vain an-i
aikaa.
"Lähdetäänpä? feotnn»^ Harold sa­noi
rohkeasti tarttuen naisen käsi-rteen.
Hän vihelsi vuokra-auton
|ä ohjasi naisen siihKi sanoen:
"Odotahan vähän, minä käyn vau-lusta
noutamassa savukekoteloni,
Jonka unohdin sinne."
Hän meni asemalle janotti mat-ialaukkunsa
erään kantajan avus­tamana
pakaasista jä toimitti ne säi-
Jytysosastoon. Säilytyskuitin hän
tiyönsi lompakkoonsa Ja juoksi naisen
iluo.
"Suo anteeksi, että hiukan viivyin,
lutta asemalla oli tungosta." ;
Nainen oli tällä välin jo ilmoitta-lut
autonkuljettajalle osoitteensa, j*a
iin he lähtivät. Nainen ei ollut vä^
iääkään epäluuloinen, Ja matkalla
larold sai tietää nimensä, naisen
limen ja lisäksi sen tärkeän seikan,
^ttä hän oli olliit Uudessa Seelannissa
phtamassa erään sataman rakennus-
0itä. Lisäksi sai hän tietää,' että -
2rhe oli melko varakas.
Auto pysähtyi erään komean tar
n eteen, ja Harold hjdiierteli käsiään
yytyväisyydestäi Tuollaisessa^ tar
ssaLsaattoi asua vain varakkaita ife
isiä. Nainen aukaisi pääoven avai-r
ellaan, ja miespalveHjaituli heti hei-vastaanottamaan.:
H J^umpaa,
ternajattelL Mies^Hnäytfönytole-hämmästynyt:
Haroldin tutes-
Ehkä ihan-oH jofeiuiffl
ikka teki saman ei^dy^senkutfi
imähtänsäkin.
'Muistathan, kultaseni^ että ki
sinulle erottaneeni Yöun^", nai-en
sanoi. "Otfai hänai sijaansa uu-n
palvelijan. Istohan nyt oikein
uhassa, armaani, Ja kerro minulle
lamastasi siellä kaukana. Sinun ei
rvitse muuttaa pukuasi päiväiysek-olethan
väsynyt matkasta."
"Niin, olen todella väsynyt", Ha-
' valehteli, vaikka hän todelUsuu-
«ssa oli pirteä kuin leivojien/ "Ja
leluummm kerron sinulle kaiken
skus toiste. Mutta k3HUä^niha-'
olla luonasi, pikku vaimoni.'*
Nainen tuli hänen Juokseen jakier-
^tensä hänen kaulaansa. Yhfäk-ä
hänen sihniinsä tuli pelästynyt ja
ästynyt flme. Jotakin oli vi-
Jokohan nainen huomasi ereh-ksensä?
"Mitä nyt,rkultaseni?" mies tie­dusteli.
"Minusta — näyttää kuin sinun
oikeassa ranteessasi ei enää olekaan
sitä suurta arpea... Muistathan, mi-
•ten..."' ;
Harold ei luonnollisesti mitään
muistanut, ja kun erehdys olisi kui­tenkin
tullut ilmi ennemmm taikka
myöhemmin, hän ei viitsinyt vaiva­ta
sillä päätään;
' "Te olette roisto!" nainen huudahti
huomaten nyt miehensä muitakin
vieraita piirteitä. "Tiesitte, että
erehdyin teistä, ja kuitenkin..."
"Selittäkää, mitä tarkoitatte."
"Te ette ole Bobbie, minun mie-lold
'^/Sitä en ole koskaan väittänyt­kään",
Harold sanoi rauhallisesti.
"Tehän itse heittäydyitte kaulaani
ja suutelitte minua. Ja miiiun täytyy
tunnustaa, ettei se minusta ollut en-vastenmielistä.
Olettehan
kaunis nainen, Ja Bobbieta ön
syytä onnitella:" ; ^
. "Menkää heti ppjs täältäl" namen
huusi itkunsekaisella, äänellä. :
; ^^^Olkaa rauhfdljiien. • E -
herine s a a Ä s i ^^
tänne. EÖXMI nyt: pari - suudelmaa
vieraaUe.miehelJe ole mitään."
. "Miesp^lv^ija^näki nnnun syki^^:
vänteitä^Vniunen sanoi huosUen.
. "Ettekö voiihänö^^ erottaa? Antar
kaa hänelle kuukauden palkka Ja
matkapassit."
''\^staf»ätä asuva lady Gary oli
ikkunassa, kun rae tulimme. Bobbie
on äärettömän mustasukkainen."
"Kaikesta päättäen Bobbie on hy­vin
hurjaluontoinen mies", Harold
sanoi hymyillen. "Entä jos minä
kerron jutun hänelle ja koetan esittää
sen humoristisessa valossa."
"Sellaista huumoria Bobbie ei ym­märrä.
Ette saa mitenkään mennä
hänelle mitään kertomaan."
"Erinäisillä ehdoilla suostun ole­maan
sen tekemättä."
"EhdöUla?" nainen huudahti. "Mi­tä
tarkoitatte?"
, "Sitä, mitat sanoinkin. Kun asia
näyttää olevan teille arkaluontoinen,
niin kai te jonkinlaisiin ehtoihin suos­tutte;"
"tahdot|eko minua kiristää?"
"Kutsukaa sitä vaikka • siksi", Ha­rold
sanoi sytyttäen savuldteensa.
"Minä kutsuisin sitämieluummm Jon­kinlaiseksi
vakuutukseksi.. Älkää pe­lästykö,
en minä esitä mahdottomia
vaatimuksia. Puheestanne olen saa­nut
selville» että teidän miehenne on
varakas urakoitsijaj mutta sUtä huo­limatta
tahdon olla kohtuullinen Ja
otan lisäksi huomioon antamanne
suloiset suudelmat. Ne vähentävät
vaatimillani huoxnattavastil"
.:. "Roistof" V '
. "No,fn0, äl^ä ruvetko minua är­syttämään.
En vaadi mitään heti
paikalla. Annan teille aikaa vaati­mani
summan keräämiseen."
"Mutta minähän vain erehdyin tei­dän
suhteenne", nainen huusi.
- "IhiÄinen joutuu aina maksamaan
erehdyksistään tässä omituisessa maa­ilmassa",
Harold sanoi. "Olette nyt
vähän hermostunut, mutta minä kir­joitan
teille, ja; sitten voitte harkita
asiaa rauhassa."
Siinä samassa koputettiin ovelle,
ja kohta astui miespalvelija huonee­seen.
; ., -..
"Mr. Charles on tullut, madam",
hän sanoi.
"Pyytäkää hänet tänne."
Harold aikoi lähteä, mutta samalla
hetkellä astui huoneeseen kookas,
mestaripainijan näköinen nuori mies,
jonka kaulaan nuori nainen heittäy­tyi.
^'Charlie!"
"Kuka tämä vieras on?" mies tie­dusti.
^
"En tiedä", nainen vastasi. "En
tiedä, kuka hän on.'*
"Minä olen Nettän ystävä", Ha­rold
selitti. . 1
"Eikä ole", nainen tiuskahti.
^^Ei ole? Mitä tämä merkitsee,
Netta?"
"Kysy häneltä itseltään."
Charlie astui Haroldin luo voi­makkain
askelin Ja katsoi häntä tiu­kasti
silmiin.
"Tämän- nuoren naisen veljenä ky­syn
teiltä, kuka te olette Ja mitä asiaa
teillä täällä on?"
"Jolla namen tiedä, mika tääUä
Olen^ niin en minäkään sitä
Harold vastasi., •
"Hän V on kiristäjä", Netta sanoi
vihaisesti. "Minä luulin häntä Bob-bieksi
ja toin hänet tänne, ja siitä
erehdyksestä mies nyt vaatii mmulta.
maksua."
"Häh oh kieltämättä hyWn suureS"
sa määrin: Böbbi^ Char^
lie nay^sii-i: fÖmituinen yhdennä*
;:koisy3^^'/^^;Ä^^^^ [ •
t ö i t äÄ ' ol^^^
mid^ omitta :efakäpä pdiisi tuntee tei»
däthyiBii.'» . ,
. Haoold kalpeni. 'Hän ei ollut-muuten
kodtaan: olhit mikään eri-»
koism' rohkea mies.
"Minä.erehdyin Ja tuo Uristysjut-tii
oli vain pilaa", hän valehteli hä­tääntyneenä^
, "Se oli karkeata pilaa, mutta Jos
3rritättekään tehdä pilastanne -totta,
nim. haen teidät käsimi ja teen teistä
nuuskaa. Ja sitten Jätän teidät po­liisin
käsiin. Onko sinulla, Netta,
mitään muuta tätä miestä vastaan?"
'•Hän suuteli mmua, vaikka tiesi,
ettei hän ollut Bobbie."
"Lady on kaunis ja kuka hyvänsä
nuori mies olisi Joutunut kiusauk^
seen", Harold sanoi.
"Olette käyttäytynyt hävittömästi
ja kuitenkin vielä viitsitte sisartani
loukata", Charles tuiskaisi alkaen rii­sua
takkiaan. "Suo anteeksi, Netta,
että täällä kohta on hyvin sekais-
Nyt Harold toden teolla pelästyi.
Antaisiko hän tuon voimamiehen
pieksää itseään? Hän oli tosiaankm
kuin rotta loukussa. Hänen sihnänsä
etsivät kiihkeästi pakomahdollisuut­ta.
Ovi oli vielä hiukan auki, ja Ha­rold
syöksyi 5itä kohden kuin salama.
Netta seisoi lähellä ovea Ja tarttui
miehen hihaan, mutta Harold riuh­taisi
itsensä irti. Juoksi halliin ja
sieltä ulos kadulle.
Kadulle päästyään hän Juoksi kuin
henkensä edestä Ja rauhoittui vasta
sitten, kun oli päässyt asuntoonsa.
Takki Ja hattu olivat Jääneet tuon
naisen taloon, mutta niitä el autta­nut
surraa
Kun Harold saavutti jälleen tasa­painonsa,
hän lähti asemalle nouta­maan
säUytettäväksi jättämiään mat­kalaukkuja.
Hän päätti-matkustaa
'Ranskaan vasta seuraavalla viikolla.
Matkatavaroitten säilytysosastoh
luukun luona Harold otti lompak­konsa
esiin ja etsi säilytyskuittia,
mutta sitä ei löytynyt mistään. Hän
etsi sitä kaikista taskuistaan, vieläpä
lattialtakin, mutta se oli auttamatto­masti
kadonnut. Mutta sitten hän
muistikin yht?äkkiä, että hänhän oli­kin
pannut sen takkinsa taskuun, sen
takin, joka jäi Nettan luo.
Ensm hän oli topin pannut säilytys-kuitin
lompakkoonsa, sen Harold
muisti sel^*^, nmtta sitten Nettan
luona hän, tehdäkseen aviomiesosan-sa
uskottavammaksi, oli ottanut säi-
Lentajatar
täjätäf, eivarmadnkaan - vähään '
katttrehdi ajätettaletaäm^ sUlä'
famielhstäSnJm^ MoUisomta,joka'
m im^öskm le^
lytyskuitiiiJompakostaan ja tiedusta- ••
nut naiselta, JähettSiakö tämä heti
palvelijan iiakemaan hänen matka­tavaroitaan
asemalta; Tällöin nai­nen
oli vastannut, että palvelija ehtii
nelmkea asemalta seuraavanakin päi­vänä:
Sillöhi Harold oli .pannut sai-
:iyt3rskiiitin takkinsa taskuun eikä
lompakkoon, niinkuin olili pitänyt.
"Minä olen luultavasti hukannut
säilyt3rskuittini", Harold sanoi vir­kailijalle.
Joka katsoi häntä odotta-'
vasti. "Enkö voisi saada matkalauk-,
kujani ilman sitä?"
"Se on mahdotonta, sir."
"Minähän jätin ne tänne noin pari!
tuntia sitten. Ettekö muista mi­nua?"
Eräs toinen virkailija tuli luukul­le
ja sanoi:
"Minä kyllä muistan teidät, sir,
minä otin vastaan teidän matkalauk­kunne."
"Sittenhän minä voin saada ne."
"Kyllä muuten, mutta tehän lähe­titte
palvelijanne ne noutamaan jo
puoli tuntia sen jälkeen, kun olitte ne
jättänyt- meille", virkailija selitti.
'Talvelijallaime oli säilytyskuitti"
Harold horjui ulos kadulle. Kak-sitoistatuhatta
puntaa menetetty kuin
mereen! Kun hän ajatteli tarkem­min
asiaa, ei hän voinut tuUa muu­hun
Johtopäätökseen kuin että hän.
oli Joutunut varasjoukkueen uhriksi.
Ehkäpä häntä oli varjostettu Jo Ita^
liasta saakka. Kukapa tietää, vaik­ka
tuo Italiassa a^uva. herrasmies,^ jo­ta
Irän oli kiristänyt, oli. järjestänyt
tämän kaappauksen. Hänhän oli en­tinen
rikollinen, joka nyt oli heittäy­tynyt
kunnialliseksi kansalaiseksi,
mutta ehkä- hänellä vielä oli Jäljellä
entinen taitonsa. Nainen oli var^
maankin vain taitavasti näytell}^
osaansa kiehtoakseen hänet ansaan,
johon- hän oli mennytkin tyhmänä
kuin vastasyntynyt lapsi. Poliisin
puoleen hänen ei auttanut kääntyä.
Hänen elämässään oli liian paljon rö­töksiä,
eikä se olisi sietänyt penko­mista.
Harold tunnusti itselleen, että Jol­lei
nainen olisi ollut niin kaunis Ja
viekoitteleva, hän ei olisi ryhtynjrt
koko seikkailuun. Suudelmat olivat
kyllä olleet ihania, mutta m'iden hinta
oli ollut hiukan liian kallis.
BRITTILÄISESSÄ lääkäriyhdis-tyksessä
on nyt yli 37,000 jäsentä. .
'Mi
"Mm