Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 12, 1938

              Sivu 6 LAUANTAINA, MAALISKUUN 12 PÄIVÄNÄ 1938
ILLALLINEN KAHDELLE ::
T^AVID Saunders hiipi varovaisesti
^-^ veljensä huoneesta omaansa.
Hän sulki oven äänettömästi ja kään-
Hätkähtäen hän pysähtyi paikal­leen.
Sis,* hänen kymmenvuotias si­sarensa,
kurkisti parhaillaan eteiseen
johtavasta ovesta sisälle hiUotahra
nenänpäässään.
?^Ahaa! Ahaa!" huusi Sis äkkiä
voitonriemuisesti. "Minäpä kerron
Haroldille! Minä kerron Haroldille
— aiot lainata hänen iltapukunsa!
Hah, haa, minä kerron Haroldille!
''Ssh! Pidä suusi kiinni!" ärjäisi
David. .
David heitti veljensä smokingin
vuoteelleen ja huitaisi äkäisesti kä­dellään.
Se tuskin, kosketti hänen
sisartaan, mutta seuraavassa silmän­räpäyksessä
tämä alkoi parkua sydän­täsärkevästi.
Hän painoi nyrkit sil­milleen
ja marssi sokeasti ja äänek­käästi
ovelle.
David juoksi hädissään hänen jäl­keensä!
"Sis kulta, en aikonut lou­kata
sinua, kuule!
••Menen kertomaan äidille", ulvoi
Sis. "Ja Haroldille kerron myös, saat-pa
nähdä!"
David polvistui hänen viereensä,
kopeloi tasku jaan ja veti sitten kä­tensä
esiin. "Katsopas tätä, Sis", ke-hoitti
hän lempeästi.
$is siirsi nyrkin syrjään toiselta
silmältään ja kurkisti. Davidin käm­menellä
kimmelsi välkkyvä nikkeli­raha.-
Ky^/^ieleet tyrehtyivät. Nyyh­käisten
vielä viimeisen kerran Sis
hyväksyi lahjuksen.
"No nyt'', sanoi David toivorik­kaana.
"Et kai kerro mitään Haroi-
•dilie?";' \
Sis pudisti tarmokkaasti päätään.
David huokaisi helpoituksesta, "Kui-'
vaa silmäsi". kehoitti hän.
Sis hieroi tottelevaisesti silmiään.
Yht'äkkiä hän kuitenkin keskeytti
toimituksen ja huudahti: "Oi, kat-sos:
David katsoi. Mutta hän ei näh­nyt
mitään erikoista. "Mitä?" tie­dusteli
hän.
• Silmäripsi!"selitti Sis. Nyt Da­vidkin
eroitti pikkuisen, mustan sil-märipsen
hänen peukalonpäässään.
"Nvt saan toivoa;', lisäsi Sis tyyty­väisenä.
Hän painoi heti etusormensa
peukaloaan vasten ja puristi lujasti
sulkien samalla molemmat silmätisä.
• M.cä iiio tarkoittaa?" ihmetteli
David.
•Toivon parhaillaan", selitti Sis^
'•J>: 5 silmäripsi jää peukalooni, täyt-t\
y toivomukseni. Se pitää aina paik-
'kansa."'; ••
David hymähti ylimielisesti. Sis
aukaisi yht'äkkiä silmänsä ja yhteen-puristuneet
sormensa. Hän näytti hy­vin
pettjmeeltä. "Toiveeni ei toteu­du,
se tarttui etusormeeni", selitti hän
veljelleen.
"Mitä sitten toivoit?" kys>i David.
^'Että sinä taittaisit niskasi", vas­ta?!
hänen nuori sisarensa . . .
ja. "Kenea sanon olevan täällä, sir?"
^'Oh", huokasi David. "Tietenkin.
Mr. David Saundersin!"
Ah, millainen ilta tästä tulisikaan!
Ja millaisen tytön seurassa! Niin,
hänen täytyi tietenkin käytellä rahaa
varsin säästäväisesti, mutta jos hän
vain oli varovainen, niin kyllä hän
selviytyisi. Hänellä oli jo piiput Flö-rida-
teatteHin —- hän tunnusteli paäl-lystakkinsä
rmtataskuä. Eikä illalli­nen
saisi maksaa enemmän kuin kaksi
dollaria. Niin se eimilläan ehdolla
saisi maksaa enemmän, sillä hänellä
oli vain kaksi dollaria ja kaksikym­mentäviisi
senttiä j Ja tämä neljännes-dollari
riittäisi juuri juomarahaksi.
"Dayid!"
Marjorie Starrett lähestyi häntä
pehmeätä mattoa myöten ojentaen
molemmat ' kätensä tervehdykseksi.
Hän oli vieläkin hurmaavampi kuin
Dayid oli muistellut, hän oli ihana"
kuUahhohteisessa pitsipuvussaan ja
strutsinsulin koristetussa iltavaipas-saan.
Ja hänen nauravien ruskeitten
silmiensä väri oli kullanhohteinenj
eivätkä strutsin untuvat olleet lähes­kään
niin pehmeitä kuin hänen välk­kyvät
kiharansa.
"Hyvää iltaa", virkkoi hän ihas­tuksesta
varailevalla, pehmeällä ää­nellään.
"Hyvää iltaa", vastasi David tart­tuen
hänen käsiinsä. "Oi, miten ihas­tuttava
oletkaan tänään, Marjorie!"
Marjorie hymyili. "Kiitoksia",
sanoi hän.
Davidia miellytti tafia, jolla Mar­jorie
otti vastaan hänen kohteliaisuu­tensa.
Hän ei milloinkaan sanonut,
"Äsh, älä lörpöttele!" tai "Imärteli-jal"
kuten Floridan tytöt. Mutta
hän olikin New Yorkista! Hänessä
Umeni maailmankaupungin vaikutus.
"Kas niin", sanoi David, "lähdem­mekö
nyt illäUiselle?"
"Se sopii mainiosti"j hymyili tyttö.
"Etkö sinäkin ole ihan näänt3m[iäi-silläsi
nälkään?"
"Minä —" aloitti David, mutta
keskejrtti samassa. Hän oli oUut
myöntämaisiUään, että oli nälkäinen.
Mutta sitten hän muisti kaksi ja
neljännes dollariansa! "Niin, en oi­keastaan
ole erikoisen nälissäni tä­nään",
virkkoi hän. "Autoni on täs­sä
ulkopuoldla."
Marjorie laski kätensä hänen käsi­varrelleen,
kun he astuivat portaita
alas. Ja ovenvartija aukaisi kohteli­aasti
Davidin isän auton oven.
"Mihin haluaisit mieluimmin?"
tiedusteli David saatuaan auton
käyntiin. '
"Ihan mihin vain", hymyili Mar­jorie.
"Sinä saat valita paikan. Sinä­hän
tietysti tunnet kaikki ravintolat
"Useimmat niistä ainakin", myönsi
David. '^Useimmat niistä. No, aja­telkaamme.
Ensiksikin meillä on
Florida-Ritz. Se on hienoimpia, mut-
• ta minun täytyy tunnustaa, että pal­velus
on siellä suorastaan kurjaa!"
"Todellako?" hengähti Marjorie.
"Aiyan niin", sanoi David painok­kaasti,
"joka kerran, kun olen siel­lä,
tekisi mieleni puhutella johtajaa,
mutta toisaalta en mielelläni aiheuta
kohtauksia. Se on jollain tavoin epä­miellyttävää,
tiedäthän."
*'Niin on", myönsi Marjorie. "Se
on totta."
"Niin onkin", vahvisti Dayid pon­nekkaasti
melko tyytyväisenä itseen­sä.
*'Vois»nme oikeastaan mennä
Biltmoreen, mutta se ei enää ole
samanlainen kuin ennen. Se on jol-lam
tavoin huonontunut viime ai­koina.
Mutta kuulehan, nyt tiedän,
mihin menemme — Gypsy Inniin!
Oletko milloinkaan ollut siellä?"
"Enpä usko", vastasi Marjorie. .
^ "Mainiota", sanoi David. /^Sinne
siis menemme. Se on viihtyisä ja
siellä on mustalaistunnelmaa. Se si­jaitsee
First, Avenuella."
David seurasi Marjorien kintereil­lä
Gypsy Innin eteisaulaan, kuoriutui
päällysvaatteistaan ja ylvästeli Ha­roldin
iltapuvussa. Taitavasti järjes-
Hirmttmyrskyn jälkeen Louisi^^
David parkeerasi isänsä auton
Vuioy Park hotellin palmureunus-teisen
käytävän syrjään ja kulki itse-
VE..~möin askelin isänsä kävelykeppi
kainalossaan kallisarvoisia, pehmeitä
mattoja pitkin, vastaanottotiskin luo.
Virkailija kumarsi kohteliaasti ja
lausui selvällä Harvardin murteella:
"E^vTää iltaa, sir.**
''Hyvää iltaa", vastasi David koh­teliaasti.
"Kuulkaahan, viitsittekö il­moittaa
Miss Marjorie Starrettille,
että olen täällä?"
"Mielihyvin, sir", vastasi virkaili*
Rodessan kaupungin sairaalaan
Louisianan valtiossa Yhdysvalloissa
kuljetettiin 50 loukkaantunutta, kun
hirmumyrsky raivosi mainitussa kau­pungissa.
18 ihmistä kuoli ja SO vH
kuljetettava sairaalaan. Suuri määrä
ihmisiä loukkaantui lievemmin.
tetty, ajatteli hän itsekseen. Gypsy
Inn oli kuuluisa dollarm illallisistaan.
Erinomaista, ajatteli David. Mutta
hänellä olikin tänä iltana ollut onnea
kaikessa — Haroldin iltapuku, isän
kävelykeppi ja auto. Hän oli saanut
autonkin vajasta niin äänettömästi,
että tuskin hiiskahdustai oli kuulunut.
"Luulen, että olemme melko var­haisia",
huomautti hän istuutuen
pieneii pöydän ääreen Marjorieta
vastapäätä. "Tämä ei ole vielä lähes­kään
täynnä."
"Se on minusta hauskaa", vastasi
Marjöriei "Mmusta on ikävää syöda
täpötäydessä ravintolassa, jossa on
hirmuinen hälinä!
"Niin minustakm", vahvisti David.
Marjorie katseli uteliaana ympä­rilleen.
"Täällä oh oikein hauskan­näköistä",
sanoi hän. "Minusta nuo
verhot ja maalaukset ja koristeet ovat
niin viehättäviä, eivätkö sinunkin
mielestäsi?"
"Ovat todellakin", vakuutti David.
Tulipunaiseen mustälaispukuiin puet­tu
tarjoilijatar ilmestyi pöydän vie­reen.
"Ehkä tilaamme nyt, Marjo-
Tie?", •
' "Niin juuri", hymyili Marjorie
ottaen ruokalistan käteensä.
David aukaisi omansa tyytyväi-sesti
hymyillen. Mutta heti ensi sil­mäyksellä
hän tunsi kylmien värei­den
karmivan selkäänsä. Sen jälkeen
kun hän viimeksi oli käynyt Gypsy
Innissä oli tarjoilussa Ilahtunut
muutoksia. Nyt oli ruokalistassa
vanhan hyrän dollari-illallisen lisäksi
kokonainen sivu ä la carte ehdotuksia.
David tunsi aivan kalpenevansa kau­husta.
"Mitähän minä ottaisin"j-tUuiöi
Marjorie. "Luulenpa^ että otan —
ah, nyt. tiedän, David, täytettyjä
hummereita!"
"Täytettyjä hummereita?" Davi­din
silmä vaelsi epätoivon vimmalla
alas pitkää a la carte sareketta. Sitten
hänet valtasi äkillinen heikkoudea-tunne.
Tä3^ettyjen huminereiden
kohdalle oli hintasarekkeeseen mer­kitty
1 dollari 75 senttiä!
"Täytettyjä hummereita", loisti
tarjoilijatar palvelevaisesti.
^ David nojautui epätoivoisena pöy­dän
yli. "Minä en ottaisi niitä, Mar­jorie",
Ä^roitö hän alentaen ääntään,
"Nyt ei ole oikein sopiva viiodenaiia
niiden syöntiin^ ymmärräthän, mitä
tarkoitan?" ,
Marjorie näytti äärimmäisen häm­mästyneeltä.
"Hyvänen aika, pahe­nevatkö
nekin määrättyinä vuoden­aikoina?"
kysyi hän.
"No/ eivät ne nyt oikeastaan_pa-
-hene", selitti David salaperäisesti,
"mutta en missään tapauksessa söisi
mitäy simä kaikki. Täälläpäin ei ku­kaan
syö niitä tähän aikaan!"
"Hyvä on, siinä tapauksessa &
tietenkään ota. Kiitos, että sanoit
minulle." Hän kääntyi tarjoilijatta­ren
puoleen. 'fEn usko, ettäotan-kaan
täytettyjä hummereita", sanoi
hän.
^ '-'MikM et tilaa illallista ehdotti
David.' ^'Täällä tarjoillaan tavaljj
sesti erindmaisia iUallisia, ejkö totta,
tiedusteli hän tarjoilijattarelta. Tä­mä
-myönsi asian olevan niin-
"Hyväön"y sanoi Marjorie. W
siis illalliseh." ^
Tarjoilijatar: ryhtyi esitteleinaafl.
'^Erikoiscoektaa vaiko tomaattuufi-hua
vaiko hedelmäcocktail ?
"Otan hedelmäcocktailin
Marjorie. .j,
, VMmä otan samaa", valitsi Da^
Kun tarjoilijatar oli poistunut, vs>