Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 26, 1955

              JUUSOLASSA tanssittiin häitä. Isän­tä,
viisissäkymmenrssä oleva vanha-f>
oika oli nyt viimeinkin tuonut emän­nän
taloon. Olisihan hän jo aikaisem­minkin
voinut mennä naimisiin, mutta
kun veljellä oli talo nimissään ja emän­täkin,
niin mitäpä sillä vaimolla olisi
tehnyt. Toista taloa hän el rupeaisi r a ­kentamaan
ja montaa perhettä hän ei
taloon halunnut. Emännät vain keske­nään
riitelisivät. Näin oli Juusolan Ee­tu
tuuminut, kun oli tullut puhe emän­nän
otosta.
Mutta sitten kuoli veljen «vaimo ja
v d i avioitui uudelleen. Kolme vaimoa
oli «veljellä ollut. Kaikki ne olivat kuol­leet
lyhyen ajan 'kuluessa. N y t oli v i i -
meirtkin kuollut velikin ja Eetu peri
hänet. Kun kenelläkään veljen vaimois­ta
ei ollut lasta, peri Eetu myöskin ta­lon.
Nyt oli sitten Eetu-n vuoro mennä nai­misiin,
sillä tarvitsihan talo emännän.
Löytyihän se emäntä rikkaaseen Juuso­laan.
Naapuripitäjässä oli pieni talo,
jonka raha-asiat olivat joutuneet k i ­reälle.
Rahaa oli saatarva taikka muuten
jouduttaisiin maantielle. Tähän taloon
suuntautuivat nyt Juusolan isännän as­keleet
— tai oikeammin hänen komean
hevosensa askeleet, sillä eihän ison ta­lon
isäamän sopinut kävellen sulhasena
astella. Komeasti komean hevosen kää-seissä
istuen sen piti tapahtua.
Taloon saavuttuaan otettiin Juusolan
isäntä hymn vastaan. Kamarin puolelle
käskettiin. Siellä sitten Juusolan isäntä
Kirj. E L L I M A R IA
On niitein m tm 20-vuoimalle
LIEKILLE
merkkipäivänsä johdosta!
M A R I J A M A T T I VÄLIMÄKI
S U O M A J A K A L L E TÄHTINEN
Cochrane, Ontario
esitti asiansa ja — kauppa syntyi. T y t ­tö
käskettiin sisälle, koska tahdottiin
kysyä hänejikin mielipidettään tässä
asiassa.
Kun Liisa kuuli asian, ei hän pan­nut
suoraan vastaankaan, tahtoi vain
pienen miettimisajan. Liisa oli käytän­nöllinen
tyttö.
Hän ajatteli: "Mies ei ole epämiel-l>'
ttävä, vaikka onkin vanha. Talo on
rikas ja hän voi maksaa isäni velat. T a ­loon
päästyäni voisin jatkuvastikin aut­taa
vanhempianikin tiukan tullen. R a ­kastaa
häntä en koskaan voisi; mutta
enhän vielä rakasta ketään toistakaan.
Juusolan isäntä sai siis myöntävän vas­tauksen.
Nyt siis tanssittiin häitä Juusolassa ja
näitä häätansseja seurasi paljon muita
tansseja. Liisalla oli kauhea koti-ikävä
• ja ikäväänsä karkoittaakseen hän halu­si
usein tanssia. Hän tahtoi myöskin
tutustua kylän nuoriin. Juusolassa oli
iso pirtti ja soittajia löytyi aina, joten
Juusolassa tanssittiin.
• Ajanoloon isäntä ei näistä tansseista
oikein pitänyt. — Nehän vievät sinut
minulta kokonaan, puhui hän Liisa-emännälle.
Silloin emäntä otti häntä
kaulasta ja puheli: •
— Eetu hyvä, kun minulla on niin
kauhea kotiikävä ja en voi joka hetki
kotiinkaan mennä ikävääni haihdutta­maan,
niin tanssien voisin haihduttaa
ikävääni täällä. Tule, jos sinua jo vä­syttää.
Käy nukkumaan, minä istun
Onnitteluni 20-vuottaalle
LIEKILLE
J O H N W I R TA
Caramat, Ontario
Parhain onnitteluni
20-vuotiaaUe
LIEKILLE!
Onnea j a menestystä seuraavalle
20-vuotistaipaleelle!
E. SALMINEN
L. L. p. & p. Ca;iip 49.
Long Lac. Ontario
Parhaat onnittehinune
20 vuotta täyttäneelle
L I E K I L L E
ja kaikille sen ystäville ja lukijoille!
H E L V I SYRJÄ
R E I N O P U TK
Box 740, Timmiiis, Oiitario
PARHAIMMAT ONNITTELUMME
20-VUOTIAALLE LIEKILLE!
ELNA JA KLIRL LEHTINEN
Ramsay, Ontario
MAIJA JA TOn O KOLPPANEN
Kormak, Ontario
Victor Soini
Chapleau, Ontario
SYDÄMELLISET ONNITTELUMME
20-VUOTIAALLE LIEKILLE!
MR. TOIVO JÄRVIAHO
MR. ARVI LEHIKOINEN
MR. ENSTI PANULA
MR. UNO SAARI
ANNA LUOTONEN
A t i k o k a n Ontario
tässä (Vieressäsi ikunncs olet nukkunut
. . . Isännän nukuttua meni Liisa taas
tamssimaan.
Juusolan naapurin renki oli nuori ja
komea mies. Iloinen naurusuu j a hyvä
tanssittaja hän oli. - Hän tanssittikin
Juusolan emäntää useimmin kuin muut.
Ettsm se tapahtui tietenkin kohteliai­suudesta,
imutta myöhemmin he huoma­sivat
olevansa toisilleen paljon enem­män
kuin vain tanssikaverit.
Nyt vasta Liisa huomasi minkä "kau­hean
erehdyksen hän oli tehnyt men­nessään
naimisiin Juusolan kanssa, joka
oli vanhempi ku^i hänen isänsä. Hän
vertaili miestään Villen nuorteaan, voi­makkaaseen
olemukseen ja aina hymyi­leviin
kasvoihin. Hän ajatteli lujia 'kä­sivarsia,
jotka ohjailivat häntä tanssin
pyörteessä ja joskus kuin vahingossa
puristivat häntä tanssittajaa vasten.
Nyt oli kuitenkin myöhäistä katua.
Hän rakasti kuitenkin naapuriii Villeä
ikoko nuoruutensa hehkulla. Ville puo­lestaan
ei voinut puhua rakkaudestaan
mitään Liisalle, sillä olihan hän vain
renki ja hänen rakastettunsa rikkaan
Juusolan emäntä — toisen miehen vai­mo.
i##fi^
Eräänä iltana tanssittuaan taas V i l ­len
kanssa sanoi Liisa:
— Minulla on niin kuuina. Etkö vei­si
minua ulos vähän kävelemään . . .
N i i n he lähtivät-Ijämärään iltaan. Poik­k
i maantien he kulkivat pimeälle met­säpolulle.
Siellä he istuivat puhelemaan
. kaatuneen puun jungoUe . . .Eikä sitä
kumpikaan huomannut kuinka se t a ­pahtui,
mutta he lepäsivät toistensa sy­lissä
ja ensimmäiset suudelmat vaih­dettiin.
Pian heidän 'kuitenkin oli pa­lattava
toisten joukkoon, jotta ei huo­mattaisi
heidän poissaoloaan. E r i aikoi­na
he saapuivat tanssihuoneeseen.
Heidän salainen seurustelunsa jat­kui
ja he päättivät yhdessä lähteä C a -
nadaan ja elää siellä vain toisilleen. J u u - .
solasta Liisa ottaisi sen verran rahaa,
että saisivat matkaliput ja selviytyisi-
Omutielumme 20-vuotiaaUe
L I E K I L L E !
A I N O J A E M I L A H L G R EN
Arpin,. Ontario
Onnitielumync 20-vuotiaalle
L I E K I L L E !
L Y D I A J A A L B E R T
T U O M I N E N
980 Christie Ave., Fort Frances, Ont
OXXITTELUMME
»
Toivotamme annea ja menestystä
20-v^uotiaGlle
LIEKILLE!
MARTHA JA MIKE
Nipigon Ontario
Onnittelumme 20-vuotiaalle
LIEKILLE!
E M M I A I R O L A
E R I K H O S T I K KA
P I R K K O , E I T T E L J A E D D IE
HOSTnCKA
R. R. 2, Mathews St.
Port Arthur, Ontario
Sivu 22
\iit aikuvaikeuteista. Eikä iiisa
mitään syyllisyyttä sutä {o-
.'.an vähän rahaa, sillä kaimL'
a hänet o l i taloon tuotukin,
•x-ian Liisa kuitenkin
• ansa äidiksi. He eivät voisikaaa
kiistaa ennen lapsen syntymistä,
kuitenkaan halunnut puhua tästä
yiUelle j a saattaa häntä ed-
\'ilie varmastikin tämän kuult
nisi isännän puheille ja vaatisi
IDois. L i i s a oli myöskin jollakin
^ iisynyt, pelkäsi julkisuutta ja my
siksi halusi pitää Villen tietämäf -
asiasta.
Villen sijasta hän puhui äiti
laan miehelleen, joka aivan hi
kuullessaan uutisen. Hän oli ai
kehduttaa Liisan hyväilyihinsi
Liisa melkein inhosi. Nyt nnyöskiii
puivat tanssit, sillä Juusolan piiti
enää annettu tanssipaikaksi. Emän
saa enää tanssia. On elettävä raui
ta elämää, levättävä ja nukuttava
jon.
Liisan elämä muuttui yksinäiset
ilottomaksi. Villeäkään hän el
pitkiin aikoihin ja kuitenkin hän
pasi tätä äärettömästi. Vain Vilien
sa vietetyt hetket tuntuivat elamäi
voisilta. Tähän asti he olivat voinei
vata tanssien ohella, mutta nyt oli
mahdottomuus lähteä iltapimeällä
sillä isännän valvova silmä seurasi
hänen kulkuaan. Päivälläkään ei TO
sillä Villen oli oltava työssä.
Joskus sentään sattumalta tuli
suus nähdä Ville lyhyen hetken j;
Villen kanssa vietetyt hetket ant{
. hänelle voimia elämään tämän v;'
ajan y l i , v a i k k a isännän kömpelöt
väilyt oli saattaa hänet aivan rai\j
Väsyttikin niin kummallisesti. E
johtui hänen tilastaan.
Viimein koitti tuo. odotettu ja
ty hetki. Eräänä syyskuun myrskyij
yönä syntyi tähän maailmaan pieni
•ka — Juusolan perillinen. Nuorj i\
•kuitenkaan alkanut voimistua. Ys!
alkoi vaivata j a lääkäriin oli tumuj
tava. Lääkäri totesikin vian oli
keuhkoissa.
Voi sitä tuskaa mitä Liisa tunii
rautensa laadusta tiedon saatuaan,
vaistosi,' ettei kuolema ollut kauk
. Näin lyhyt oli minun elämäni, vain
rikymmentä vuotta. E n ole saanut
mältä paljoakaan onnea, vain mu
man pienen hetken, jotka olen \i
:kanssa viettänyt. Nämä hetket
unohtumattomat . . . O l e n monasti
tunut sitä, kun menin Juusolan kai
naimisiin. Ajattelin silloin, että s
han isäni velat maksetuksi ja ilse
huolettoman elämän. Halvaksi
arvioin elämän, koska en tuntenut
Villeä ja rakkautta. E n ymmän
myöskään, että talo, johon tulm.
keuhkotaudin basillien kyllästämä,
ha laho pesä, jossa jokainen varsii
ulkoapäin tullut j o u t u u tämän tai
uhriksi.
Liisa ajattelee, k u i n k a hänen eni:
lapsuuden aikainen leikkitoveri. jo
hän toi taloon tullessaan seuraas
on jo muuttanut tuonen tuville sr.
taudin uhrina . . . Epäilin tätä p
loin, kun Annassa huomattiin keu.i
tauti. X i i n — nyt on siis minun v
roni. Unelmat, joita unelmoin
kanssa elämästämme Canadassa. o
nyt minun kohdaltani lopussa . • • -
kun olen sairas, voisi sairiu- tart
Villeenkin . . . E i , hänen on lähdet:
meren taakse. X i i n p a l j o n löydän r^'
tästä talosta, että voin antaa hir.
matkarahat. Koska olen kauppatei­nä
tähän taloon tullut, nostan kau?
summan vielä muutamalla sadalla-se
ole sittenkään kallis ihmiselänu
X:äitä kaikkia hän mietti levätess
tai istuessaan pienen poikansa vuo.
ääressä tämän nukkuessa. Hän aj3t
myöskin poikansa kohtaloa ja paatti
hettää tämän kotiinsa kasvatettava
ettei vain saisi samaa tautia .
Lauanlainau marraskuuii 26 paivänsu 1955